Ghoustaus, kuinka päästä yli (taas)?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

23 lisää, että en myöskään halua pelata mitään typeriä pelejä ihmisten kanssa. Jos tykkään jostain, niin haluan oikeasti uskaltaa myös näyttää sen, enkä miettiä, että onko soveliasta ottaa nyt kädestä, jos vaikka tuota alkaa ahdistaa. Tai jos haluan mennä nyt sänkyyn, niin ghostaako se minut huomenna.

Pelaaminen on just inhottavaa ja lapsellista. "En mene sänkyyn ettei mies pidä helppona", tuo on pelaamista.

Ei se ole pelaamistä, jos sitten ghostaamisen jälkeen harmittaa, että tuli mentyä sänkyyn. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mut on ghostattu vain kerran, mutta sekin kokemus oli riittävän traumaattinen. Puolen vuoden tapailun jälkeen ghostaus, syynä tietysti se että mies löysi mielenkiintoisemman, minkä sain lopulta selville somesta. Mulla meni vuosi, että käsittelin sen. Eihän ongelma ole se, että löytyy parempi -se on vain elämää- vaan kysymys on siitä, että ei koe sitä toista riittävän arvokkaana ansaitsemaan edes yhtä suoraa, rehellistä viestiä. Jättää vaan toisen miettimään että mitä tein väärin. Helppohan tässä on jälkikäteen miettiä että hyvähän se oli että pääsin tyypistä niin helposti eroon, mutta ei se silloin helpottanut, kun tilanne oli päällä. Koin kyllä olevani ihan arvoton.

Tsemppiä kaikille ghostatuille. Parempaa on luvassa!

Mulla tasan sama tarina! (Olen tuo, joka edellä kirjoitti joululomista.) Mäkin sain tietää vasta pari kuukautta katoamisen jälkeen, että se olikin löytänyt jonkun paremman ja siksi haihtunut mun elämästä. Tosi reilua jättää ilmoittamatta! Miten jollakulla on edes sydäntä tehdä noin toiselle?

Myötistä täältä, kohtalotoveri! Ja siis sillä lailla ihan oikeasti, eikä ivalla.

Lähes kaikki naiset tekee noin miehille joiden tapailua ei halua jatkaa.

Jos haluat törkeätä niin mene naimisiin ihmisen kanssa, elä sen kanssa muutama vuosi ja kun tulet töistä niin kaikki tavarat on poissa ja maistraatin kirje pöydällä jossa on laitettu ero hakuun.

Puhelinnumero on vaihdettu ja mitään tietoa ihmisestä ei ole. Seuraavan ja viimeisen kerran kun kuulet mitään ihmisestä on kun maistraatista tulee kirje että ero on astunut voimaan. Mutta koskaan et kuule sanaakaan ihmisestä ( avioehto oli joten ei ollut mitään omaisuuden jakoa).

Minulle nainen teki niin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laitoin ensin ihmettelevän viestin ja sitten hieman avauduin kun ei edelleenkään mitään. Ei vastausta... Ei jumalauta hermot kestä enää näitä tapauksia. Ja vaikutti kaikkea muuta kuin ghoustaajalta... Miten sitä taas saa itsetunnon raavittua kasaan?

Mites olis ollut toi soittaminen? Onko nykyaikana niin hemmetin vaikeaa PUHUA toiselle? Aina vaan niitä viestejä..

Tätäkin on jo alapeukutettu:) Mä voin ap kertoa, että puhuin juuri ex-mieheni kanssa. Hän sanoi, että hän ghostaa kaikki naiset, jotka eivät kykene soittamaan vaan laittavat vaan koko ajan viestejä. Että kyllä ylläoleva ohje kannattaa laittaa korvan taakse ap ja muutkin ghostatut naiset ja miehet.

Minä inhoan puhumista puhelimessa. Joko tapaan ihmisen kasvokkain tai viestittelen. Kaikista eniten inhoan sitä että joku soittaa kun olen tekemässä jotain. Laitan aina luurin korvaan.

No sitten olisit jäänyt ghostatuksi tuon kirjoittajan ex-miehen kanssa. Hyvä se vaan on, että tulee heti tuollaisetkin eroavaisuudet esiin, niin voi siirtyä seuraavaan ihmiseen, joka ehkä ajattelee samoin tästäkin asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olit liian helppo nakki ja hävisit siksi pelin. Römpsää ei pidä levitellä noin helposti, pitää tutustua paremmin ja antaa miehen saalistaa, seksiä vasta sitten kun suostuu parisuhteeseen tai postaa julkisesti someen jotain yhteisiä juttuja, että muut tinder-hórot näkevät kenen kanssa mies hengailee. 

Helppo nakki...mieskö ei ollut helppo nakki, nainen vain?? Miten joku voi ajatella noin vielä nykyäänkin? Mieskö ei sitten "antanut" seksiä muka??

Valitettavasti miehet ajattelevat näin, deal with it. Ihan on oma syysi jos halpuutat pílluasi, mutta miestä et saa sillä tavalla sitoutumaan sinuun ikinä, koska ei pystyisi  luottamaan jakariin.

Neitsyt-sintti taas puhuu. Minä menin mieheni kanssa sänkyyn ekojen treffien ekalla tunnilla, olemme olleet onnellisesti naimisissa vuosikymmenen, ja seksiä on yhä monta kertaa viikossa. Sanomattakin on selvää, että neitsyt-sintti on sinkku, on aina ollut, ja tullee aina olemaan.

Ei pidä pelata pelejä ja pihdata luullen sillä jotenkin sitovan toisen, joka ei sidotuksi halua tulla. Jos miestä ei se nainen kiinnosta, mies lähtee vaikka kuinka pihtaisi. 

Vierailija kirjoitti:

Tapailin useamman viikon fiksun oloista miestä. Sovittiin että tällä viikolla nähtäisiin taas leffan ja yhdessäolon merkeissä. Yhtäkkiä hiljeni, ei tullut mitään viestiä. Suhde oli siis jo intiimi ja sovittu ettei ole pelkkä panosuhde. Nyt katosi ja hiljeni. Kuinka useiden tällaisten hiljenemisten jälkeen estää itseään muuttumasta kyyniseksi??? Onko vielä miehiä jotka kohtelevat naisia kunnioittavasti??? Vitutuskäyrä huipussaan, montako kertaa yksi ihminen jaksaa näitä pettymyksiä.

Ikävä kyllä tähän syyllistyy naisetkin. Lisäksi vielä kun se pysyvä parisuhde saadaan aikaiseksi, niin alkaa se huokailu ja puhaltelu. Seksi hiipuu ja naisen tekemää aloitetta siihen tuskin enää tulee. Muutenkin asiat hankaloituu.

Self respect kirjoitti:

Sitten vielä yksi vilpitön kysymys. Mitä ihmettä ovat nämä usean viikon, kuukausitolkkujen, puolen vuoden "tapailut"?? Ei vaan voi käsittää. Itselleni tapailu tarkoittaa vaihetta, kun tutustutaan toiseen ja katsotaan, onko romanttista kiinnostusta olemassa vai ei. En ole mikään pikagiljotiinin kannattaja todellakaan, että heti ensi treffeillä pitäisi tulla jotain maailmaa suurempia tuntemuksia tai muuten se on ei jatkoon. Toiseen pitää voida rauhassa tutustua. Mutta mikä on se tapailu, johon jäädään jopa useiksi kuukausiksi jumiin? Itse kun löysin mieheni, "tapailimme" sen pari kertaa, ja sen jälkeen oli kyllä aivan selvää, että juttu on seurustelua ja haluamme olla yhdessä. Kun sai käsityksen toisesta ja oppi toista tuntemaan sen verran, että pystyi sitoutumaan, niin sitten sitouduttiin oikeaan suhteeseen. Ei siihen vain yksinkertaisesti mene puolta vuotta. Noista keisseistä aina tulee mieleen, että niissä vain vähän katsellaan eikä se toinen OIKEASTI ole sellainen, johon voisi rakastua ja sitoutua, joten en ihmettele, että niistä sitten ghostataankin vaikka miten pitkän ajan päästä. Enkä ole mikään ikäloppu joka olisi miehensä löytänyt ennen nykyistä säätämisen ja sekoilun deittikulttuuria, vaan meille vain molemmille oli itsestäänselvää että olemme kumppainena toisillemme mitä haluamme ja suhde vaatii sitoutumisen toimiakseen.

- Kymppi

Niinpä, tämä nykyajan ns. "tapailu" tarkoittaa píllun halpuuttamista. Miehet vain nauravat tyhmille píllun halpuuttajille, kun nykyään ei tarvitse irtopíllusta maksaa mitään, kun aina löytyy epätoivoisia naisia, jotka eivät arvosta itseään ja jakelevat feminismin nimissä itseään surutta. Sitten nämä samat julistavat miesvihaa, kuinka nykymiehet ovat sikoja eivätkä halua sitoutua, kun pinpasta on ylitarjontaa.

Olen tällainen puolen vuoden tapailun jälkeen langalle soittelemaan jätetty enkä todellakaan julista mitään miesvihaa. Vihaan vain kusipäisiä ihmisiä, joita esimerkiksi ghostaajat edustavat, sukupuoleen katsomatta. Että melko kova yleistys tossa sulla, mutta jutuista päätellen taidat muutenkin olla aika nuori vielä? Elämä opettaa.

Ja aivan sama, kuka on ”halpuuttanut” ja mitä, mutta kyllä roisto on se, joka jättää toisen roikkumaan ilman seltyksiä. Se nyt vain yksinkertaisesti on rumaa käytöstä ja huonoa kohtelua, vaikka sen selittäisi miten. Sehän tässä ketjussa on pointtina, ei miettiä pllun hintaa.

Mitä seurustelun ja tapailun väliseen rajanvetoon tulee, niin itselle nämä merkitsevät eri asioita kuin alkuperäiselle lainatulle. Mulle tapailu on sitä, kun tutustutaan ajan kanssa. Seurustelu on sitten se tosi vakava osuus ja siihen en lähde, ennen kuin olen tasan satavarma, että haluan viettää juuri tämän henkilön kanssa pitemmänkin aikaa. En ole niitä sellaisia sarjaseurustelijoita, jotka vaihtavat kumppania parin vuoden välein, vaan minusta voidaan rauhassa katsoa pidemmän kaavan kautta, että halutaanko tässä vakiintua just tähän ihmiseen. Naimisiin asti mua ei välttämättä edes saa, joten seurustelu on mulle se korkein romanttinen sopimus. Siksi haluan katsoa ajan kanssa.

Eli ei tämä mies mua mitenkään roikottanut odottamassa omaa päätöstään seurustelusta, kyllä mä itsekin halusin pitkittää sen tapailun puoleen vuoteen. Ainoa, mitä hän teki väärin, oli jättää ilmoittamatta, että se tapailu hänen puoleltaan loppuu.

Mulla on yksi vastaavanlainen kokemus. Mies katosi eikä vastannut puhelimeen muutaman kuukauden tapailun jälkeen, ja ajattelin, että se siitä sitten. Tyyppi ilmestyikin reilun kuukauden päästä ovelleni, täysin yllättäen kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ei mitään selitystä. Olin hölmö ja jatkoin juttua, kunnes mies taas katosi. Ryhdyin kyselemään tutuiltani ja tuttujen tutuilta tarkemmin tästä kaverista, ja kävi ilmi, että mies pyöritti samanaikaisesti useaa naista, joista yksi oli vielä naimisissa. Kun ynnäilin luonteenpiirteitä ja käytösmalleja, mies paljastui pesunkestäväksi narskuksi, josta oli järkyttävän vaikea päästä eroon. 

Jatkossa jos mies ghostaa, numero lähtee estolistalle.

Vierailija kirjoitti:

Joskus ghostaaminen on ainoa tapa lopettaa orastava suhde, koska toinen osapuoli ei välttämättä ota mitään merkkejä tosissaan saati huomaa niitä ja usein tällaisissa tapauksissa juttu on jollain asteella yksipuolinen. Joskus ghostaaja saattaa tehdä sitä virtsapäisyyttään, mutta olen itse ghostannut tyyppejä, jotka ovat päättäneet puolestani että olemme nyt parisuhteessa yms. tai sitten he ovat ihmisiä joita on äärimmäisen hankala jättää - eli jotka eivät usko sanaa ei. Toisaalta en tajua miksi viesteihin ei voi vastata, että kiitos moro. 

En murskaisi itsetuntoani tuollaisen takia. Ne ghostaajat ovat ihan samanlaisia kuolevaisia kuin me muutkin enkä antaisi tyypille valtaa viedä mielenterveyttäni. Herättäähän se häpeää ja epäonnistumisen tunteita, mutta joku ghostaaminen voisi myös herättää ajattelemaan mitä voisi itse tehdä toisin. Herääkö tunteita liian nopeasti ja minkä perusteella ja millaisin vuorovaikutuksineen olette liikkeellä? 

Ehkä joskus sne kiivaan kumppaninetsinnän sijaan olisi hyvä kohdata itsensä. 

Jos sä olet ilmoittanut eikä toinen usko ja sitten katoat, niin eihän se ole ghostaamista? Kerran olit ilmoittanut siitä. Se, ettei se toinen usko, on sen toisen oma ongelma.

Kuinka moni ghostauksen kokenut voi sanoa, että on itsekin tullut harrastaneeksi tätä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä katkeroiduin ja mun osalta nää mieshommat oli tässä. Nyt en jaksa enää yhtäkään pettymystä. Kymmeniä treffejä ja aina ghostaus. Ikisinkkuna hautaan. P-erkele.

Rupea sinä vaan esittää marttyyriä.

Samaa naiset tekee koko ajan miehille. Turha inistä.

Kenenkään ei pitäisi tehdä tätä kellekään, eikä yhden ryhmän kusipäisyys oikeuta toisen ryhmän kusipäisyyttä. Hän puhuu miehistä, koska ei mitä ilmeisimmin tapaile naisia, joten mistä muusta hän puhuisi?

Inistä saa just niin paljon kuin haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka moni ghostauksen kokenut voi sanoa, että on itsekin tullut harrastaneeksi tätä?

No ihan käsi sydämellä voin sanoa etten ole ikinä ghostannut ketään. Mussa on sen verran naista sanomaan suoraan että nyt ei kiinnosta ja ole hyvä ja jätä mut rauhaan. Jos tuokaan ei tepsi, blokkaan miehen numeron.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ghostaus on kyllä arsesta, mutta oikeasti, aika raukkis pitää olla että sitä harrastaa (olen itsekin harrastanut ja myönnän selkärangattomuuteni asiassa). 

Vanha viisaus (jota nykynaiset eivät kylläkään halua kaikessa voimaantuneisuudessaan kuulla) on, että jalat ristiin kunnes "tapailusta" on tullut oikeaa seurustelua, niin ei sitten niin kovin vituta. Ja jos oikeasta seurustelusuhteesta ghostaa, niin sitten voi varmaan jo ghostatuksi tullut lohduttautua sillä että on täynnyt kaverilla viirata päässä ja pahasti.

Ai raukkis? Kuinkahan usein nainen kertoo mikä miehessä oikeasti on vialla?

Mitä väliä? Kunhan ilmoittaa, ettei halua enää nähdä. Ketä ne syyt kiinnostaa?

Sehän se vasta loukkaavaa onkin. Joko lähtee ilman selitystä tai sitten saa luvan kertoa syyn?

Kaikista törkeintä on se että sanoo että tämä oli tässä mutta ei kerro syytä.

En sanonutkaan, että kokonaan ilman selityksiä. Lainauksessa puhuttiin siitä, että mikä on OIKEASTI ollut syynä, ja mun mielestä sillä ei ole väliä. Olen esimerkiksi kieltäytynyt treffeistä monesti valkoisen valheen avulla, koska siitä on jäänyt kivempi mieli molemmille.

Eli kai sitä jonkun syyn aina antaa, mutta eihän sillä sinänsä ole väliä, miten todenmukainen se on. Kunhan vain ilmoittaa suoraan, että ei on ei on ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mut on ghostattu vain kerran, mutta sekin kokemus oli riittävän traumaattinen. Puolen vuoden tapailun jälkeen ghostaus, syynä tietysti se että mies löysi mielenkiintoisemman, minkä sain lopulta selville somesta. Mulla meni vuosi, että käsittelin sen. Eihän ongelma ole se, että löytyy parempi -se on vain elämää- vaan kysymys on siitä, että ei koe sitä toista riittävän arvokkaana ansaitsemaan edes yhtä suoraa, rehellistä viestiä. Jättää vaan toisen miettimään että mitä tein väärin. Helppohan tässä on jälkikäteen miettiä että hyvähän se oli että pääsin tyypistä niin helposti eroon, mutta ei se silloin helpottanut, kun tilanne oli päällä. Koin kyllä olevani ihan arvoton.

Tsemppiä kaikille ghostatuille. Parempaa on luvassa!

Mulla tasan sama tarina! (Olen tuo, joka edellä kirjoitti joululomista.) Mäkin sain tietää vasta pari kuukautta katoamisen jälkeen, että se olikin löytänyt jonkun paremman ja siksi haihtunut mun elämästä. Tosi reilua jättää ilmoittamatta! Miten jollakulla on edes sydäntä tehdä noin toiselle?

Myötistä täältä, kohtalotoveri! Ja siis sillä lailla ihan oikeasti, eikä ivalla.

Lähes kaikki naiset tekee noin miehille joiden tapailua ei halua jatkaa.

Jos haluat törkeätä niin mene naimisiin ihmisen kanssa, elä sen kanssa muutama vuosi ja kun tulet töistä niin kaikki tavarat on poissa ja maistraatin kirje pöydällä jossa on laitettu ero hakuun.

Puhelinnumero on vaihdettu ja mitään tietoa ihmisestä ei ole. Seuraavan ja viimeisen kerran kun kuulet mitään ihmisestä on kun maistraatista tulee kirje että ero on astunut voimaan. Mutta koskaan et kuule sanaakaan ihmisestä ( avioehto oli joten ei ollut mitään omaisuuden jakoa).

Minulle nainen teki niin!

Olen pahoillani puolestasi, mutta en aio tuntea syyllisyyttä sukupuoleni johdosta, vaikka sulla onkin ollut kumppanina nainen. Kuten kerroin edellä, olen itse aina ilmoittanut, kun tapailu päättyy.

Enkä tiedä, miksi näistä pitäisikään kilpailla? Törkeää ja kivuliasta jokaisessa tapauksessa.

Vierailija kirjoitti:

Minua ei ole ghostattu, mutta kukaan ei ole halunnut sitoutuakaan. Olen tapaillut miehiä muutamia viikkoja ja yleensä sitten kysellyt vähän tuntemuksista. Aina olen saanut vastauksen, että ei tunneta vielä kunnolla/ei saa vielä sanoa tuleeko tästä sen suurempaa ja siinä vaiheessa olen sitten itse katkaissut tapailun. Tuntuu pahalta ja itstunto laskenut tämän takia todella alas, kun tuntuu, että kelpaan vain kevyeen tapailuun. Onko vika minussa vai eivätkö ihmiset enää halua sitoutua, kun Tinderistä löytää niin helposti uutta seuraa? 

En jaksa enää edes lähteä treffeille. Saan kyllä helposti seuraa, mutta en jaksa enää kevyttä tapailua ja hyväksikäyttöä. En edes hyppää jokaisen kanssa sänkyyn.

Miksi sain alapeukkuja? Voisivatko alapeukuttajat kommentoida? En minä ala mihinkään tapailusuhteeseen, jossa toinen etsii samalla parempaa. Viimeisinkin mies roikkui vielä kuukauden tapailun jälkeen Tinderissä. 

Siis miksi deittailette? Tai alatte johonkin ”tapailuun”?

Seurusteluhan on sitä, kun pariskunta tutustuu toisiinsa ja jos kaikki menee hyvin, eli rakkaus syvenee ja molemmat ovat toisilleen elämänkumppaneiksi sopivia -> mennään naimisiin.

Itse harrastan seksiä kun haluan ja on tarpeeksi kuuma kundi holleilla, mutta en deittaile tai tapaile ketään.

Treffailukulttuuri ei kiinnosta.

Ai niin, seksistä vielä; olen tasan kerran elämässäni tavannut miehen, jonka kanssa olisin omalta osaltani ollut valmis johonkin syvempäänkin, mutta sänkyyn olen toki mennyt jokaisen ihastuksen kanssa.

Ihmeellinen oletus joillain, että kaikki naiset haluaisivat sitoutua jokaisen miehen kanssa, johon ovat ihastuneita ja jonka kanssa harrastavat seksiä.:D

Vierailija kirjoitti:

Kuinka moni ghostauksen kokenut voi sanoa, että on itsekin tullut harrastaneeksi tätä?

Minä voin myöntää että olen joskus käyttäytynyt niin kusipäisesti. Vasta kun se sattui omalle kohdalle, ymmärsin miten paskalta se tuntuu, enkä aio tehdä niin enää kellekään. Asiasta sanominen kirpaisee itseä kerran, ghostaaminen aiheuttaa toiselle pitkäaikaisempaa tuskaa - ensin epätietoisuudesta, sitten petetyksi/loukatuksi tulemisen tunteet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitten vielä yksi vilpitön kysymys. Mitä ihmettä ovat nämä usean viikon, kuukausitolkkujen, puolen vuoden "tapailut"?? Ei vaan voi käsittää. Itselleni tapailu tarkoittaa vaihetta, kun tutustutaan toiseen ja katsotaan, onko romanttista kiinnostusta olemassa vai ei. En ole mikään pikagiljotiinin kannattaja todellakaan, että heti ensi treffeillä pitäisi tulla jotain maailmaa suurempia tuntemuksia tai muuten se on ei jatkoon. Toiseen pitää voida rauhassa tutustua. Mutta mikä on se tapailu, johon jäädään jopa useiksi kuukausiksi jumiin? Itse kun löysin mieheni, "tapailimme" sen pari kertaa, ja sen jälkeen oli kyllä aivan selvää, että juttu on seurustelua ja haluamme olla yhdessä. Kun sai käsityksen toisesta ja oppi toista tuntemaan sen verran, että pystyi sitoutumaan, niin sitten sitouduttiin oikeaan suhteeseen. Ei siihen vain yksinkertaisesti mene puolta vuotta. Noista keisseistä aina tulee mieleen, että niissä vain vähän katsellaan eikä se toinen OIKEASTI ole sellainen, johon voisi rakastua ja sitoutua, joten en ihmettele, että niistä sitten ghostataankin vaikka miten pitkän ajan päästä. Enkä ole mikään ikäloppu joka olisi miehensä löytänyt ennen nykyistä säätämisen ja sekoilun deittikulttuuria, vaan meille vain molemmille oli itsestäänselvää että olemme kumppainena toisillemme mitä haluamme ja suhde vaatii sitoutumisen toimiakseen.

- Kymppi

Eipä tuohon voi muuta sanoa kuin että olet onnekas. En ole kertaakaan 35-vuotisen elämäni aikana tavannuta miestä, joka olisi ylipäätään halunnut sitoutua, saati sitten että olisi parin tapaamisen jälkeen halunnut sitoutua muhun. En osaa edes kuvitella miltä se tuntuisi jos joku haluaisi just mut eikä häpeäisi kertoa kaikille että olen juuri tämän naisen kanssa.

Sänkyyn meneminenkin on jotain ihme peliä nykyään - toiset sanovat että mene heti, sittenhän sen näkee ja mies rakastuu seksin perusteella. Toiset sanovat että älä missään nimessä mene koska vain odottamalla tiedät että mies oikeasti pitää sinusta. Ja kumpikaan ei pidä tosielämässä paikkaansa!

Nykyään en sitten edes tapaile koska se vain on liian nöyryyttävää. Yritin muutaman kerran mutta aina sai kuulla etten ole sopiva (mikä on ihan ok, mutta silti hajottaa kun niin käy joka kerta). En harrastanut seksiä heidän kanssaan koska tarvitsen siihen muutakin kuin pari tapailua. Enkä siis varmaan tule koskaan kokemaan parisuhdetta ja onnea sillä elämänalueella.

Vierailija kirjoitti:

Siis miksi deittailette? Tai alatte johonkin ”tapailuun”?

Seurusteluhan on sitä, kun pariskunta tutustuu toisiinsa ja jos kaikki menee hyvin, eli rakkaus syvenee ja molemmat ovat toisilleen elämänkumppaneiksi sopivia -> mennään naimisiin.

Itse harrastan seksiä kun haluan ja on tarpeeksi kuuma kundi holleilla, mutta en deittaile tai tapaile ketään.

Treffailukulttuuri ei kiinnosta.

Ai niin, seksistä vielä; olen tasan kerran elämässäni tavannut miehen, jonka kanssa olisin omalta osaltani ollut valmis johonkin syvempäänkin, mutta sänkyyn olen toki mennyt jokaisen ihastuksen kanssa.

Ihmeellinen oletus joillain, että kaikki naiset haluaisivat sitoutua jokaisen miehen kanssa, johon ovat ihastuneita ja jonka kanssa harrastavat seksiä.:D

Täytyy tähän lisätä, että eniten on jääneet perään roikkumaan ne kaksi miestä, joiden kanssa olin sängyssä alle 2h ensitapaamisesta.

Toisen tapasin puistossa, toisen bussipysäkillä - ennestään tuntemattomia siis, eli asiaan ei liittynyt mitään Tindereitä tai muita nykyajan hapatuksia.:D

Itse en missään nimessä haluaisi sitoutua mieheen, joka laskeskelee milloin mennään sänkyyn ja kohtelee huonosti niitä, jotka ovat hänen mielestään ”halpoja”.

Jos joskus sitoudun, tulee miehen olla kunnollinen ja empaattinen ihminen - ei mikään seksillä naisia arvottava julmuri ja pelkuri, joka ei uskalla sanoa ettei halua enää nähdä.

Uskaltamisestahan ghostaamisessa on kyse, nössöt ei uskalla sanoa suoraan (edes viestillä) etteivät halua enää olla tekemisissä.

Ja koska seksi on suurin syy, miksi miehet ylipäätään kiinnostaa, niin miksipä sitä säännöstelemään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitten vielä yksi vilpitön kysymys. Mitä ihmettä ovat nämä usean viikon, kuukausitolkkujen, puolen vuoden "tapailut"?? Ei vaan voi käsittää. Itselleni tapailu tarkoittaa vaihetta, kun tutustutaan toiseen ja katsotaan, onko romanttista kiinnostusta olemassa vai ei. En ole mikään pikagiljotiinin kannattaja todellakaan, että heti ensi treffeillä pitäisi tulla jotain maailmaa suurempia tuntemuksia tai muuten se on ei jatkoon. Toiseen pitää voida rauhassa tutustua. Mutta mikä on se tapailu, johon jäädään jopa useiksi kuukausiksi jumiin? Itse kun löysin mieheni, "tapailimme" sen pari kertaa, ja sen jälkeen oli kyllä aivan selvää, että juttu on seurustelua ja haluamme olla yhdessä. Kun sai käsityksen toisesta ja oppi toista tuntemaan sen verran, että pystyi sitoutumaan, niin sitten sitouduttiin oikeaan suhteeseen. Ei siihen vain yksinkertaisesti mene puolta vuotta. Noista keisseistä aina tulee mieleen, että niissä vain vähän katsellaan eikä se toinen OIKEASTI ole sellainen, johon voisi rakastua ja sitoutua, joten en ihmettele, että niistä sitten ghostataankin vaikka miten pitkän ajan päästä. Enkä ole mikään ikäloppu joka olisi miehensä löytänyt ennen nykyistä säätämisen ja sekoilun deittikulttuuria, vaan meille vain molemmille oli itsestäänselvää että olemme kumppainena toisillemme mitä haluamme ja suhde vaatii sitoutumisen toimiakseen.

- Kymppi

Eipä tuohon voi muuta sanoa kuin että olet onnekas. En ole kertaakaan 35-vuotisen elämäni aikana tavannuta miestä, joka olisi ylipäätään halunnut sitoutua, saati sitten että olisi parin tapaamisen jälkeen halunnut sitoutua muhun. En osaa edes kuvitella miltä se tuntuisi jos joku haluaisi just mut eikä häpeäisi kertoa kaikille että olen juuri tämän naisen kanssa.

Sänkyyn meneminenkin on jotain ihme peliä nykyään - toiset sanovat että mene heti, sittenhän sen näkee ja mies rakastuu seksin perusteella. 

Ei kai kukaan oikeasti usko tuota? :DDD Miehille seksi ja rakkaus ovat täysin eri asioita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis miksi deittailette? Tai alatte johonkin ”tapailuun”?

Seurusteluhan on sitä, kun pariskunta tutustuu toisiinsa ja jos kaikki menee hyvin, eli rakkaus syvenee ja molemmat ovat toisilleen elämänkumppaneiksi sopivia -> mennään naimisiin.

Itse harrastan seksiä kun haluan ja on tarpeeksi kuuma kundi holleilla, mutta en deittaile tai tapaile ketään.

Treffailukulttuuri ei kiinnosta.

Ai niin, seksistä vielä; olen tasan kerran elämässäni tavannut miehen, jonka kanssa olisin omalta osaltani ollut valmis johonkin syvempäänkin, mutta sänkyyn olen toki mennyt jokaisen ihastuksen kanssa.

Ihmeellinen oletus joillain, että kaikki naiset haluaisivat sitoutua jokaisen miehen kanssa, johon ovat ihastuneita ja jonka kanssa harrastavat seksiä.:D

Hyi mikä tautipesäke mahdat olla. Píllun halpuuttajat ovat alinta kastia, eivätkä koskaan tule löytämään rinnalleen miestä, selittelevät juurikin noin, että "joo en mä haluakaan sitoutua mut kuumat alfat kiinnostaa ja kúllikaruselli ":)" " .

Ei ole ollut tauteja, mutta tottakai harrastan mieluummin seksiä kuuman miehen kanssa kuin sitoudun negatiivisen kyrpänaaman kanssa, joka arvottaa ihmisiä tällaisten asioiden perusteella?

Haloo?:D