Lue keskustelun säännöt.
Ghoustaus, kuinka päästä yli (taas)?
13.10.2018 |
Tapailin useamman viikon fiksun oloista miestä. Sovittiin että tällä viikolla nähtäisiin taas leffan ja yhdessäolon merkeissä. Yhtäkkiä hiljeni, ei tullut mitään viestiä. Suhde oli siis jo intiimi ja sovittu ettei ole pelkkä panosuhde. Nyt katosi ja hiljeni. Kuinka useiden tällaisten hiljenemisten jälkeen estää itseään muuttumasta kyyniseksi??? Onko vielä miehiä jotka kohtelevat naisia kunnioittavasti??? Vitutuskäyrä huipussaan, montako kertaa yksi ihminen jaksaa näitä pettymyksiä.
Kommentit (209)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos se on kuollut, niin parempi ettei ghoustaakaan.
No niin, sehän vasta berberistä olisikin jos se janppa tulisikin OIKEASTI kummitelemaan kuolleena. Siinä sitten ihan Kasper-Kummituksena pyörisi nurkissa niiden kilisevien kettinkiensä kanssa.
Siinäpä selittelet yökyläilemään tulleelle ihastukselle, että täällä makuuhuoneessa on joskus vähän levotonta, kun yks vanha deitti kumittelee nurkissa ja koettaa kipata sänkyä kumoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se minulla ei mene kaaliin, että miksi miesten pitää esittää viikkotolkulla, ehkä jopa kuukausia, että on kiinnostunut ja sitten jättää ilman mitään selityksiä.
Ovat kiinnostuneita aluksi mutta kiinnostus lopahtaa. Kummallinen ajatus että miehet vain esittäisi olevansa kiinostuneita
Tämä. Miehet ovat usein paljon naisia lyhytnäköisempiä. He oikeasti uskovat, että tässä on elämäni nainen ja tämän naisen kanssa menen naimisiin, kunnes se ihastus yhtäkkiä vain katoaa. Ainakin tältä se kuulostaa, kun juttelee miespuolisten kavereiden kanssa kuulumisia. "Rakastuminen" tapahtuu salamannopeasti ja mies sokeutuu kaikelle muulle, eikä osaa pitää vaihtoehtona, että se voisi yhtäkkiä vain hälvetä.
Kuulostaa melko epävakaiselta toiminnalta.
Poistat kaikki miehen yhteystiedot niin paraneminen voi alkaa kun et itse voi lähettää viestejä joihin ei saa vastausta.
Vierailija kirjoitti:
Mua nyt ei ole varsinaisesti ikinä ghostattu, mutta aina on näitä "en tunne kipinää" -tyyppejä. Ne vtuttaa myös. Deittaillaan siis kuukausitolkulla, on ihanaa, käydään reissussa ja päästään siihen pisteeseen juttua, että jätetään kondomi pois. Sitten yhtäkkiä joku alkaa ahdistaa, ja ihan puolessa päivässä mennään rakastuneesta "en tunne kipinää" -tilaan. Mikä helvetti se kipinä on????
Mua ahdistaa nykyään ihan kamalasti deittailla. Odotan vaan ihan jatkuvasti sitä "ei oo kipinää" -viestiä, tai ettei viestejä lueta/vastata niihin enää ollenkaan. Ihastuminen on muutenkin niin kamala tunne, kun ei mitään järkevää pyöri mielessä. Siihen yhdistettynä nyt sitten sellainen vuoristorataliikettä tekevä ahdistuneisuus. En pysty. En jaksa.
Tämä. Minä ilmeisesti en kovin haluttavana miehenä saan jatkuvasti vain odottaa että milloin nainen lopettaa tapailun. Mistään ei tule ikinä mitään.
Aina jaksaa ihmetyttää, miksi jotkut hakkaa päätään seinään. Itse sain tarpeekseni ja aloin elämään huoletonta elämää itselleni. Hittoako sitä jostain miehen tai naisen hakemisesta hiuksiaan repimään, tulee jos tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poistin äsken kaikkien miesten, paitsi sukulaisten ja kavereiden numerot. Seuraavaksi FB.
Sama. En jaksa enää ja olen miesten kanssa tekemisissä vain kaverimielessä nykyään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aina jaksaa ihmetyttää, miksi jotkut hakkaa päätään seinään. Itse sain tarpeekseni ja aloin elämään huoletonta elämää itselleni. Hittoako sitä jostain miehen tai naisen hakemisesta hiuksiaan repimään, tulee jos tulee.
AAMEN
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ghostaus on kyllä arsesta, mutta oikeasti, aika raukkis pitää olla että sitä harrastaa (olen itsekin harrastanut ja myönnän selkärangattomuuteni asiassa).
Vanha viisaus (jota nykynaiset eivät kylläkään halua kaikessa voimaantuneisuudessaan kuulla) on, että jalat ristiin kunnes "tapailusta" on tullut oikeaa seurustelua, niin ei sitten niin kovin vituta. Ja jos oikeasta seurustelusuhteesta ghostaa, niin sitten voi varmaan jo ghostatuksi tullut lohduttautua sillä että on täynnyt kaverilla viirata päässä ja pahasti.
Ai raukkis? Kuinkahan usein nainen kertoo mikä miehessä oikeasti on vialla?
Sen kertomisella, mikä on oikeasti vialla, ei ole kovin paljoa tekemistä ghostaamisen kanssa. Molemmat voi välttää. Geneerisimmillään voi laittaa vaikka viestin "Sinuun on ollut kiva tutustua, mutta en näe, että meillä olisi romanttista yhteistä tulevaisuutta. Mukavaa syksynjatkoa sulle!" Tuossa antaa toisen tietää, että ei kiinnosta, eikä vain jätä odottamaan vastausta. Toisaalta ei tarvitse kertoa "oikeaa vikaa" tai siis syytä, miksi sitä romanttista tulevaisuutta ei ole näkyvissä.
En missään kohtaa väittänyt, että naiset harrastaisivat ghostaamista vähemmän kuin miehet. Olen itsekin nainen, ja mut on ghostattu (ovat olleet oikeasti aika selkärangattomia vellihousuja ne kaverit, sellaisilta itseään arvostavilta ja jämäköiltä miehiltä en ole ko. kohtelua koskaan saanut) ja olen sitä itsekin tehnyt. Noissa tilanteissa homma on ollut mun näkökulmasta aivan selvä, eli ollaan vaan viestitelty jotain pientä sisällyksetöntä eikä mitään sen suurempaa ole. Toinen vaan pommittaa, mutta itse en ole ajatellut koko juttua minään "tapailuna" joten on sitten tuntunut oudolta alkaa sanoakaan, vaan on mieluummin antanut jutun hiipua. En siis usko, että ghostaamisen yleisyydessä olisi eroa sukupuolten välillä.
Ap, missä vaiheessa siis laitoit ihmettelevän viestin? Toki se, että viesteihin vastaaminen kestää ja kestää saattaa kertoa ettei kiinnostusta liiemmin ole. Kuitenkin on todella ahdistavaa, kun nykyään vastausta odotetaan HETI ja jos sitä ei kuulu, aletaan friikkailla. Friikkailu sitten itsessään lopahduttaa mielenkiinnon. Kerran en nettideittipalvelussa vastannut saman päivän aikana (viestejä tuli niin paljon, että niihin reaaliaikaisesti vastaaminen olisi ollut kokopäivätyö) ja mies alkoi sekoilla, haukkua, valittaa, syyllistää jne. Yritti sen jälkeen vielä kinuta treffit, kun selitin, että kyse oli vain siitä että en yksinkertaisesti vietä koko päivää koneella :D Tuossa vaiheessa ei kyllä kiinnostanut pätkääkään. Joskus pitää osata antaa vähän tilaakin.
Sitten vielä yksi vilpitön kysymys. Mitä ihmettä ovat nämä usean viikon, kuukausitolkkujen, puolen vuoden "tapailut"?? Ei vaan voi käsittää. Itselleni tapailu tarkoittaa vaihetta, kun tutustutaan toiseen ja katsotaan, onko romanttista kiinnostusta olemassa vai ei. En ole mikään pikagiljotiinin kannattaja todellakaan, että heti ensi treffeillä pitäisi tulla jotain maailmaa suurempia tuntemuksia tai muuten se on ei jatkoon. Toiseen pitää voida rauhassa tutustua. Mutta mikä on se tapailu, johon jäädään jopa useiksi kuukausiksi jumiin? Itse kun löysin mieheni, "tapailimme" sen pari kertaa, ja sen jälkeen oli kyllä aivan selvää, että juttu on seurustelua ja haluamme olla yhdessä. Kun sai käsityksen toisesta ja oppi toista tuntemaan sen verran, että pystyi sitoutumaan, niin sitten sitouduttiin oikeaan suhteeseen. Ei siihen vain yksinkertaisesti mene puolta vuotta. Noista keisseistä aina tulee mieleen, että niissä vain vähän katsellaan eikä se toinen OIKEASTI ole sellainen, johon voisi rakastua ja sitoutua, joten en ihmettele, että niistä sitten ghostataankin vaikka miten pitkän ajan päästä. Enkä ole mikään ikäloppu joka olisi miehensä löytänyt ennen nykyistä säätämisen ja sekoilun deittikulttuuria, vaan meille vain molemmille oli itsestäänselvää että olemme kumppainena toisillemme mitä haluamme ja suhde vaatii sitoutumisen toimiakseen.
- Kymppi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuskin täällä kovin moni alkaa yksityiskohtaisesti kertoa tapailuistaan, elämäntilanteistaan, siitä mitä on puhuttu ja miten kukin on asiat kokenut. En minä ainakaan. Aika erikoista vetää mitään johtopäätöksiä yhden viestin perusteella.
- Se, joka ghostattiin puolen vuoden tapailun jälkeen
Joskus ghostaaminen on ainoa tapa lopettaa orastava suhde, koska toinen osapuoli ei välttämättä ota mitään merkkejä tosissaan saati huomaa niitä ja usein tällaisissa tapauksissa juttu on jollain asteella yksipuolinen. Joskus ghostaaja saattaa tehdä sitä virtsapäisyyttään, mutta olen itse ghostannut tyyppejä, jotka ovat päättäneet puolestani että olemme nyt parisuhteessa yms. tai sitten he ovat ihmisiä joita on äärimmäisen hankala jättää - eli jotka eivät usko sanaa ei. Toisaalta en tajua miksi viesteihin ei voi vastata, että kiitos moro.
En murskaisi itsetuntoani tuollaisen takia. Ne ghostaajat ovat ihan samanlaisia kuolevaisia kuin me muutkin enkä antaisi tyypille valtaa viedä mielenterveyttäni. Herättäähän se häpeää ja epäonnistumisen tunteita, mutta joku ghostaaminen voisi myös herättää ajattelemaan mitä voisi itse tehdä toisin. Herääkö tunteita liian nopeasti ja minkä perusteella ja millaisin vuorovaikutuksineen olette liikkeellä?
Ehkä joskus sne kiivaan kumppaninetsinnän sijaan olisi hyvä kohdata itsensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen nätti alle kolmekymppinen nainen ja yhtä lukuunottamatta kaikki miehet on pitkänkin tapailun jälkeen ghoustanneet.
En ymmärrä enää yhtään. Enkä oo mikään vosu todellakaan.
Vierailija kirjoitti:
Tuskin täällä kovin moni alkaa yksityiskohtaisesti kertoa tapailuistaan, elämäntilanteistaan, siitä mitä on puhuttu ja miten kukin on asiat kokenut. En minä ainakaan. Aika erikoista vetää mitään johtopäätöksiä yhden viestin perusteella.
- Se, joka ghostattiin puolen vuoden tapailun jälkeen
No tuo on jo munatonta! Toisaalta kaverini jätettiin yhteenmuuton jälkeen. Jätkä lähti ostamaan autoa ja on sillä reissulla vieläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskin täällä kovin moni alkaa yksityiskohtaisesti kertoa tapailuistaan, elämäntilanteistaan, siitä mitä on puhuttu ja miten kukin on asiat kokenut. En minä ainakaan. Aika erikoista vetää mitään johtopäätöksiä yhden viestin perusteella.
- Se, joka ghostattiin puolen vuoden tapailun jälkeenNo tuo on jo munatonta! Toisaalta kaverini jätettiin yhteenmuuton jälkeen. Jätkä lähti ostamaan autoa ja on sillä reissulla vieläkin.
Ehkä se jäi autonsa alle?
Vierailija kirjoitti:
Tuskin täällä kovin moni alkaa yksityiskohtaisesti kertoa tapailuistaan, elämäntilanteistaan, siitä mitä on puhuttu ja miten kukin on asiat kokenut. En minä ainakaan. Aika erikoista vetää mitään johtopäätöksiä yhden viestin perusteella.
- Se, joka ghostattiin puolen vuoden tapailun jälkeen
No ei toki yksityiskohtia, mutta haluaisin vain oikeasti ymmärtää edes yleisellä tasolla, mitä se paljon puhuttu tapailu on. Miten se eroaa seurustelusta? Miksi se ei muutu seurusteluksi? Ehkä kirjoitin vähän turhan kärkkääseen sävyyn edellisessä viestissä, mutta monesti tuntuu, että ihmiset (oman ystäväpiirin kokemuksella naiset lähinnä) alistuvatkin tiettyyn kärsimykseen kun juuttuvat jahkailuun. Se on toki tosi ymmärrettävää, kun haluaisi parisuhteen, mutta ainakin itselleni parisuhteen löytymisen avain oli että hankin vain suuren itsekunnioituksen ja laitoin tuollaiset jahkailijat suoraan ö-mappiin. On turha tuhlata aikaa ihmiseen, joka ei ole itsensä kanssa vaiheessa, jossa voisi sitoutua parisuhteeseen. Mutta niin, ehkä mä en todella vain ymmärrä mitä tapailu sitten oikeasti on. -kymppi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskin täällä kovin moni alkaa yksityiskohtaisesti kertoa tapailuistaan, elämäntilanteistaan, siitä mitä on puhuttu ja miten kukin on asiat kokenut. En minä ainakaan. Aika erikoista vetää mitään johtopäätöksiä yhden viestin perusteella.
- Se, joka ghostattiin puolen vuoden tapailun jälkeenNo ei toki yksityiskohtia, mutta haluaisin vain oikeasti ymmärtää edes yleisellä tasolla, mitä se paljon puhuttu tapailu on. Miten se eroaa seurustelusta? Miksi se ei muutu seurusteluksi? Ehkä kirjoitin vähän turhan kärkkääseen sävyyn edellisessä viestissä, mutta monesti tuntuu, että ihmiset (oman ystäväpiirin kokemuksella naiset lähinnä) alistuvatkin tiettyyn kärsimykseen kun juuttuvat jahkailuun. Se on toki tosi ymmärrettävää, kun haluaisi parisuhteen, mutta ainakin itselleni parisuhteen löytymisen avain oli että hankin vain suuren itsekunnioituksen ja laitoin tuollaiset jahkailijat suoraan ö-mappiin. On turha tuhlata aikaa ihmiseen, joka ei ole itsensä kanssa vaiheessa, jossa voisi sitoutua parisuhteeseen. Mutta niin, ehkä mä en todella vain ymmärrä mitä tapailu sitten oikeasti on. -kymppi
No mä olen ainakin sellaisessa tilanteessa että molemmilla on lapsia, on töitä, on muutakin tekemistä kuin se parisuhde kun ollaan molemmat tässä vuosikaudet jo rakennettu oma elämä mieleisekseen, sitten kuitenkin yhtäkkiä elämään tuli ihminen jonka haluaisi siinä pitää vaikka ei sille aikaa niin paljon olisikaan. Eikä toista edes tunne vielä niin hyvin että haluaisi myllätä kaikki omat kuviot. Ollaan tekemisissä päivittäin kuitenkin viesteillä, muutaman kerran nähtykin tässä useamman kuukauden aikana. Itselle tässä on jo nyt paljon pelissä kun olen saanut raivatuksi noille viestihetkille tilaa. Mutta pitkä matka tässä vielä edessä on että edes harkittaisi että nyt sitten seurustellaan tai vastaavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskin täällä kovin moni alkaa yksityiskohtaisesti kertoa tapailuistaan, elämäntilanteistaan, siitä mitä on puhuttu ja miten kukin on asiat kokenut. En minä ainakaan. Aika erikoista vetää mitään johtopäätöksiä yhden viestin perusteella.
- Se, joka ghostattiin puolen vuoden tapailun jälkeenNo ei toki yksityiskohtia, mutta haluaisin vain oikeasti ymmärtää edes yleisellä tasolla, mitä se paljon puhuttu tapailu on. Miten se eroaa seurustelusta? Miksi se ei muutu seurusteluksi? Ehkä kirjoitin vähän turhan kärkkääseen sävyyn edellisessä viestissä, mutta monesti tuntuu, että ihmiset (oman ystäväpiirin kokemuksella naiset lähinnä) alistuvatkin tiettyyn kärsimykseen kun juuttuvat jahkailuun. Se on toki tosi ymmärrettävää, kun haluaisi parisuhteen, mutta ainakin itselleni parisuhteen löytymisen avain oli että hankin vain suuren itsekunnioituksen ja laitoin tuollaiset jahkailijat suoraan ö-mappiin. On turha tuhlata aikaa ihmiseen, joka ei ole itsensä kanssa vaiheessa, jossa voisi sitoutua parisuhteeseen. Mutta niin, ehkä mä en todella vain ymmärrä mitä tapailu sitten oikeasti on. -kymppi
No mä olen ainakin sellaisessa tilanteessa että molemmilla on lapsia, on töitä, on muutakin tekemistä kuin se parisuhde kun ollaan molemmat tässä vuosikaudet jo rakennettu oma elämä mieleisekseen, sitten kuitenkin yhtäkkiä elämään tuli ihminen jonka haluaisi siinä pitää vaikka ei sille aikaa niin paljon olisikaan. Eikä toista edes tunne vielä niin hyvin että haluaisi myllätä kaikki omat kuviot. Ollaan tekemisissä päivittäin kuitenkin viesteillä, muutaman kerran nähtykin tässä useamman kuukauden aikana. Itselle tässä on jo nyt paljon pelissä kun olen saanut raivatuksi noille viestihetkille tilaa. Mutta pitkä matka tässä vielä edessä on että edes harkittaisi että nyt sitten seurustellaan tai vastaavaa.
Aah, kiitos vastauksesta. Tuollaista en ollut tullut ajatelleeksikaan, sillä omat ja lähipiirin kokemukset ovat vain lapsettomilta ihmisiltä. Lapset varmasti mutkistavat tilannetta, missä kontekstissa on paljon helpompi ymmärtää tarvetta tapailulle. - kymppi
Mut ghostattiin kymmeniä kertoja ennen kuin koko termiä oli keksitty, perseestä se oli silloinkin. Nyt en viitsi edes yrittää.
Vierailija kirjoitti:
Mä katkeroiduin ja mun osalta nää mieshommat oli tässä. Nyt en jaksa enää yhtäkään pettymystä. Kymmeniä treffejä ja aina ghostaus. Ikisinkkuna hautaan. P-erkele.
Rupea sinä vaan esittää marttyyriä.
Samaa naiset tekee koko ajan miehille. Turha inistä.
No niin, sehän vasta berberistä olisikin jos se janppa tulisikin OIKEASTI kummitelemaan kuolleena. Siinä sitten ihan Kasper-Kummituksena pyörisi nurkissa niiden kilisevien kettinkiensä kanssa.