Mitä ajattelette ihmisestä jonka kämppä on ihan sekaisin, siis vaatteet pitkin lattioita ja tiskit pesemättä?

Meillä näyttää juuri tuolta. Kaksi mt-ongelmaista (toinen opiskelija ja toinen töissä ja opiskelee). Siivottiin enemmän kun oltiin työttömiä. Molemmille siisteys tärkeää, mutta kun ei vain kykene. Se harmittaa ja hävettää.

Tämän ketjun vastausten perusteella en enää ihmettele, miksi työpaikallani on kahvihuoneessa aina kamala siivo. Ihmiset, jotka jättävät tavaransa käytön jälkeen minne sattuu, eivät kunnioita mielestäni muita. Kotona saa tietysti jokaisella olla niin sotkuista kuin haluaa, mutta ihmettelen sitä, kuinka voimat loppuvat aina siinä kohtaa, kun vaate pitäisi viedä pyykkiin tai tavara laittaa kaappiin tai muuhun säilytyspaikkaan. 

Masennus tai muu sairaus kelpaavat mielestäni selitykseksi, mutta väitän, että suurimmalla osalla sottapytyistä kyse on laiskuudesta. Ja ajattelumallista, jonka mukaan tavaroiden paikalleen vieminen tai siisteyden ylläpitäminen veisivät kohtuuttomasti aikaa.

Edellä mainitut syyt.

Tai hänellä on ollut "palvelijoita" kuten äiti, kaverit jne. (mammanpoikatyyppi) joista on elämä tai kuolema erottanut. Voi olla myös palstatrolli.

Asunnottomien väliaikaismajoituksessa työskentelevä tuttu kertoi, että osa siellä majailevista on alkkisten ja paperittomien lisäksi ihan mammanpoikia, joilla on äidin kuoltua lähtenyt mopo käsistä.

Vierailija kirjoitti:

Useat ihmiset eivät kehtaa tai viitsi pyytää apua kiireisen elämän keskellä esim. Siivoukseen. Voi tulla ajatus, että ei kehtaa omia sotkujaan siivouttaa muilla.

Auttaminen ilman palkkaa voi olla nykyisin aika harvinaista. Ellei ole jonkun vapaaehtoisjärjestön kautta saa siivojaa.

Kannattaisi kuitenkin muistaa, että aina kun auttaa muita siitä saa itselle tosi hyvän mielen.

Tyhmänkilttiä voidaan käyttää hyväkseen myös näin. On eri asia auttaa masentunutta kerran, kun että eri asunnossa asuva mies esittää kiintymystä ja saa sillä verukkeella asuntonsa siivotettua kiltillä naisella. Tämä voi jatkua kauan. Nainen ei jaksa siivota omaa kotiaan.

Ehkä yksi syy tälle on äitini ja tätieni ikuiset mäkätykset siivoamisesta. Huomasin jo lapsena, että poikia ei toruta epäsiisteydestä, ainoastaan tyttöjä. Poika saa elää rennosti ja huoletta, tytön tulee huolestua jo tarhaikäisenä siitä osaako olla hyvä ja kuuliainen vaimo ja äiti. 6-vuotiaana päätin etten mene naimisiin enkä tee lapsia, vaan teen mitä haluan eikä minun tarvitse elää varpaisillani ettei minua vain jätetä kun en ole tarpeeksi hyvä ja kiltti.

Mitään ulosteita ei lattiallani ole, pyykitkin vien pyykkikoriin sitten joskus kun kerran viikossa teen pyykkiä. Kotini siisteystaso ei myöskään vaikuta työhöni millään tavalla, töissähän minun ei tarvitse säilyttää mitään paitsi työkoneita ja papereita, ja niille on omat tilansa. Kaaokseksi muuttuisi toki sekin tila, jos pitäisi keksiä miten saan vaatteet, kirjat yms. mahtumaan. (Joojoo, olen konmarittanut, mutta kun jokainen vaatekappale on tärkeä ja Suomen oloissa ei toimi "jos et ole käyttänyt puoleen vuoteen". Luen kaikkia kirjojani, ne harvat, joita en halua lukea toiste laitan toki kiertoon.)

Miksi pitäisi ajatella mitään? Eihän se minun kotini ole.

Vierailija kirjoitti:

Sillä on muuta tekemistä kuin siivota.

Aika menee sotkemiseen?

Kolahti kyllä ihan täysin minun kämpän tämänhetkiseen tilaan. Lattialla olevat vaatteet on puolipitoisia, ehkä nyt jo pitää heittää pyykkiin, vaikka lattia on muuten ihan puhdas ja imuroitu. Tiskivuori syntyi, kun tein koko ensiviikoksi ruokaa kerralla ja on vain tuommoinen pikkuruinen keittiöseinämä tässä 20neliön yksiössä. Molemmat sotkut häviää kyllä tässä viikonlopun aikana, kunhan nyt kerkiää ja vähän viitsii.

T. Boheemi, mt-ongelmainen syysloman aloittava opiskelija N

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kaappitilan puutekin tekee oman osansa.

Vois ne koiran paskat sinne jemmata vai ?

Mietin koko ajan, että mitä mun pitäisi tehdä itseni kanssa. Yleensä mulla on ihan siistiä, mutta syksyt on aina vähän vaikeita. No kai se kevät vielä koittaa.

2kk flunssassa, pienikin liikunta (siivoaminen) heittää keuhkot lattialle. En siis jaksa ajatella muiden koteja ja niiden tilaa kun omassakin on sietämistä, vaikka pyykit/tiskit ja roskat hoidankin päivittäin niin ei täällä silti olosta nautita kun isommat siivoukset loistaa poissaolollaan. 

Velvoittaako sinun määrittelemäsi siisteystavoite minua jotenkin? Täällä nyt on sekaista, minua ei haittaa. Ja olen sentään nähnyt kaoottisempiakin asumuksia. Mikä on ap:n pätevä ja sitova peruste esittää väitteitä jostakusta sivullisesta yhden seikan perusteella? Mitä hän ajatteli voivansa päätellä tästä, tai vaikka siitä, että joku pitää punaruutuista paitaa?

Joo, jos asunto niin sotkuinen, että huoneesta toiseen kuljetaan romukasojen reunustamia polkuja pitkin, minäkin ajattelen, että asukkaassa on jotakin epätavallista. Ehkä hän potee jotakin mielenterveydenhäiriötä tai sitten hän on boheemi, jolle siisteyden ei ole erityisesti väliä. Mutta ei sen perusteella voi väittää, että kyseinen ihminen olisi laiska työssään, ilkeä sivullisia kohtaan tai muuta sellaista. Ihmisarvo sinällään ei riipu asunnon siisteydestä. Joskus kaaos kylläkin kertoo avun tarpeesta.

Mun koti on tollainen, oon masentunut ja kaikki energia menee töissäkäymiseen ja siellä "normaalilta esittämiseen".

Kotona en jaksa tehdä yhtään mitään.

Mulla oli tuollaista noin vuoden ajan ennenkuin burnoutini päättyi sydäninfarktiin. Välillä meni sähkötkin, kun en jaksanut avata edes posteja. Asuin yksin enkä tehnyt juuri muuta kuin pitkää päivää töissä. Ruuat hain eineksinä tai take away -annoksina. Sairastumiseni jälkeen sairaslomalla mietin, että eipä firma konkurssiin mennytkään, vaikka "korvaamaton " työntekijä ei ollutkaan jatkuvasti ylitöissä. Uupumuksessa voimat saattavat riittää työssäkäyntiin ja syömiseen, mutta ei juuri muuhun. Silloin lakkaa välittämästä ympäristöstään. Onneksi tuo aika on ohi.

Tuttuni tekee asennus työtä joka edellyttää menemään asuntoihin..hän sanoi että kyllä näkee niin kaikenlaista läävää ettei sanat riitä kertomaan,että kuinka mahdottomis olois jotkut tänä päivänä asuu,aikana jolloin on kaikki mukavuudet ja välineet työn helpottamiseksi. Ihmisistä on vaan tullu niin saakelin laiskoja,eihän tätä muuten voi selittää.

Ajattelen, että tekee elämästä hankalemman kuin sen tarvitsee olla. On erittäin vaivalloista elää sotkuisasti; järkestys on pienempi vaiva.

Mulla on just tuollaista. Minusta on mahdotonta, että olisi muunlaista.

Yleensä matalstikoulutettuja kiinnostaa siivoaminen, heille kun se on omalle kapsiteetille sopivaa hommaa. Täälläkin märisevillä on just tuon tasoisia tuttvia, joiden työ on käydä muiden kotona. Mikäs korkeakoulutukinto siihen johtaa :D

Sottapytyt alapeukuttaa

Asun itsekseni. Teen osa-aikatyötä eikä energiaa riitä muuhun. Krooninen keskivaikea masennus. Siivoan sitten kuin viimeistä päivää, kun joku on tulossa käymään.