Lue keskustelun säännöt.
Kauniin kaverin kanssa kahvilla, ohi kulkenut mies pysähtyi katsomaan kaveria "Ju""ta kun on kaunis nainen !". Oma rumuus iski taas päin naamaa:(
28.09.2018 |
Se, että ystäväni on ujo ja kiusaantuu huomiosta on laiha lohtu. Pituus noin 175, luonnokiharat alaselkään, hiukan olivinsävyyn vivahtava "tumma" iho ja hymy kuin hammastahna-mainoksesta, ilman meikkiäkin upea ilmestys. Vaikka tässä iässä (30v) pitäisi jo olla hyvä itsetunto, silti on vaikea hyväksyä sitä että' itse niin karmea ilmestys. Pituutta tasan 160, leveä lantio, pienet riipputissit, kaksoisleuka, ienhymy, muodoton pyöreä naama, iso pottunenä, kalpea punottava iho ja maantienväriset, aina rasvaiselta näyttävät hiukset jotka ovat niin ohuet että päänahka loistaa. Vaikka miten sutisi ennen ovesta lähtöä ripsaria, ei tämä naama miksikään muutu! Miten te muut rumat naiset, etenkin jos teillä on yrittämättä upeita ystäviä, kestätte?
Kommentit (389)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ootko kokeillut itse jutella miehille? Jutella niille tavismiehille joita naiset ei huomaa. Monesta ei niin kauniista naisesta miehet kiinnostuu, jos hän on puhelias ja rempseä. Katsele ympärillesi. Pullukoilla rempseillä naisilla on miehet.
Rempseäksi ei voi muuttua, sellaiseksi kasvetaan sopivilla ominaisuuksilla sopivassa ympäristössä.
Vierailija kirjoitti:
Turha kauneus kirjoitti:
Aivan mahtavaa olla kauniina parisuhteessa tosiaan!
Ex jätti mut näillä sanoilla "Sulla on niin huono perhetausta, et oli kiva pitää sua tollasena esittelynaisena, kaverit oli kateellisia ku sua panin. Mut ei tollasesta taustan omaavasta naisesta vaimoo tehdä, heippa."
6 vuoden suhde loppu tuohon. Kiva.
Mikä on huono perhetausta? Miten inhottava joku mies oikeasti voikaan olla... Itse voin sanoa,että olen todella hyvästä kulttuurisuvusta, melkein kaikki sukulaiseni ovat wikipediassa, mutta ei taustani kyllä vaikuttanut mihinkään miehensaantiin positiivisesti. Aina olen saanut olla yksin ja yksinäinen.
Tuo myt kuulostaa lähinnä keksityltä jutulta kun piti yrittää löytää kauneudesta jotain huonoa.
Kun kaunis nainen jätetään, sikäli kun sellaista tapahtuu, on hänellä kuitenkin seuraava jo seuraava odottamassa jonossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu niin epäoikeudenmukaiselta, että ihmisiä arvotetaan sattumanvaraisten ulkoisten ominaisuuksien perusteella. Jos satut olemaan kaunis olet aitomaattisesti parasta mitä maa päällään kantaa ja jos puolesta ruma, ketään ei kiinnosta ja olet tuomittu elämään kävelevänä paskaläjänä. Eihän tätä tilannetta kestäkään. Joskun nuorempana vielä kuvittelin, että henkisillä ominaisuuksilla voi kompensoida, mutta paskan marjat. Nykyään olen katkeroitunut, masentunut ja vittumainen. Kaunis nainen saa olla todella mukava ja fiksu, että siedän sellaista läheisyydessäni.
Viestisi ensimmäinen ja viimeinen lause ovat aika rajussa ristiriidassa keskenään.
Edelleenkään ei ole ristiriitaa, täsmensin asiaa jo tuolla edellä. Kohtelen nykyään muita samalla tavoin kuin he kohtelevat minua. Minä saan huonoa kohtelua ja syrjintää osakseni, koska olen ruma ja itse puolestani jaan samaa kohtelua kauniille. Minua kohdellaan mielivaltaisesti ulkonäön perusteella, joten miksi minun pitäisi muka käyttäytyä maailmaa ja muita kohtaan jotkenkin nöyrästi ja yrittää olla kaikesta paskasta huolimatta mukava ihmisille, jotka asettavat ja asetetaan minun yläpuolelleni? Oikeasti herttaiselle ihmiselle ei ole syytä olla ikävä, mutta heitä on kauniissa, tai sellaisena itseään pitävissä, hyvin harvassa.
Olet todellakin katkeroitunut, niin kuin tuolla edellä mainitsitkin. Mutta sinun tulisi ymmärtää, että tuolla karkeruudella vain pilaat oman(ja läheistesi) elämän. Mikään ei ole niin kamalaa seuraa, kuin karkera ihminen. Vaikka olisit kuinka kaunis, huomaisit kohta, että olisit yksin, koska kukaan ei pitemmän päälle kestä katkeroituneen ihmisen seurassa.
Ja sekin on hullua, että kostat kaikille kauniille ihmisille sen, että sinä et ole kaunis. Eihän se toki niiden kauniiden ihmisten vika ole. Vihaa niitä joiden vika se on, että olet vähemmän kaunis. (Eli luultavasti omat vanhempasi? jos kerran jotakin on pakko vihata) Kauniit ihmiset eivät ole sen harvemmin herttaisia kuin muutkaan. Mutta kirjoituksesi perusteella on valitettavasti sanottava, että sinä et vaikuta mukavalta ihmiseltä vaikka ilmeisesti et ole kauniskaan, joten kyllähän niistä ei- kauniistakin löytyy ikäviä tyyppejä. Rumuuskaan ei siis takaa mukavaa käytöstä muita kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu niin epäoikeudenmukaiselta, että ihmisiä arvotetaan sattumanvaraisten ulkoisten ominaisuuksien perusteella. Jos satut olemaan kaunis olet aitomaattisesti parasta mitä maa päällään kantaa ja jos puolesta ruma, ketään ei kiinnosta ja olet tuomittu elämään kävelevänä paskaläjänä. Eihän tätä tilannetta kestäkään. Joskun nuorempana vielä kuvittelin, että henkisillä ominaisuuksilla voi kompensoida, mutta paskan marjat. Nykyään olen katkeroitunut, masentunut ja vittumainen. Kaunis nainen saa olla todella mukava ja fiksu, että siedän sellaista läheisyydessäni.
Viestisi ensimmäinen ja viimeinen lause ovat aika rajussa ristiriidassa keskenään.
Edelleenkään ei ole ristiriitaa, täsmensin asiaa jo tuolla edellä. Kohtelen nykyään muita samalla tavoin kuin he kohtelevat minua. Minä saan huonoa kohtelua ja syrjintää osakseni, koska olen ruma ja itse puolestani jaan samaa kohtelua kauniille. Minua kohdellaan mielivaltaisesti ulkonäön perusteella, joten miksi minun pitäisi muka käyttäytyä maailmaa ja muita kohtaan jotkenkin nöyrästi ja yrittää olla kaikesta paskasta huolimatta mukava ihmisille, jotka asettavat ja asetetaan minun yläpuolelleni? Oikeasti herttaiselle ihmiselle ei ole syytä olla ikävä, mutta heitä on kauniissa, tai sellaisena itseään pitävissä, hyvin harvassa.
Olet todellakin katkeroitunut, niin kuin tuolla edellä mainitsitkin. Mutta sinun tulisi ymmärtää, että tuolla karkeruudella vain pilaat oman(ja läheistesi) elämän. Mikään ei ole niin kamalaa seuraa, kuin karkera ihminen. Vaikka olisit kuinka kaunis, huomaisit kohta, että olisit yksin, koska kukaan ei pitemmän päälle kestä katkeroituneen ihmisen seurassa.
Ja sekin on hullua, että kostat kaikille kauniille ihmisille sen, että sinä et ole kaunis. Eihän se toki niiden kauniiden ihmisten vika ole. Vihaa niitä joiden vika se on, että olet vähemmän kaunis. (Eli luultavasti omat vanhempasi? jos kerran jotakin on pakko vihata) Kauniit ihmiset eivät ole sen harvemmin herttaisia kuin muutkaan. Mutta kirjoituksesi perusteella on valitettavasti sanottava, että sinä et vaikuta mukavalta ihmiseltä vaikka ilmeisesti et ole kauniskaan, joten kyllähän niistä ei- kauniistakin löytyy ikäviä tyyppejä. Rumuuskaan ei siis takaa mukavaa käytöstä muita kohtaan.
Kuten jo sanoin, ei minulla ole mitään syytä käytäyttyä mukavasti ketään kohtaan, koska olen ruma. Kuka on väittänyt että rumuus tekisi ihmisestä mukavan? Rumuushan nimenomaan liitetään tyhmyyteen, pahuuteen ja kaikkeen negatiiviseen. Ruman tekemisillä ei ole paskankaan väliä ja on täysin sama minkä vaikutelman annan, koska olen joka tapauksessa ruma. Kauneus on ainoa asia millä in merkitystä. Kaunis saa olla miten typerä, laska, ilkeä, pitkästyttävä jne, mutta sillä ei ole merkitystä koska hän on kaunis. Ja sama toisin päin.
Toki vihaan myös vanhempiani koska tekivät tällaisen epäsikiön kärsimään maailmaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu niin epäoikeudenmukaiselta, että ihmisiä arvotetaan sattumanvaraisten ulkoisten ominaisuuksien perusteella. Jos satut olemaan kaunis olet aitomaattisesti parasta mitä maa päällään kantaa ja jos puolesta ruma, ketään ei kiinnosta ja olet tuomittu elämään kävelevänä paskaläjänä. Eihän tätä tilannetta kestäkään. Joskun nuorempana vielä kuvittelin, että henkisillä ominaisuuksilla voi kompensoida, mutta paskan marjat. Nykyään olen katkeroitunut, masentunut ja vittumainen. Kaunis nainen saa olla todella mukava ja fiksu, että siedän sellaista läheisyydessäni.
Viestisi ensimmäinen ja viimeinen lause ovat aika rajussa ristiriidassa keskenään.
Edelleenkään ei ole ristiriitaa, täsmensin asiaa jo tuolla edellä. Kohtelen nykyään muita samalla tavoin kuin he kohtelevat minua. Minä saan huonoa kohtelua ja syrjintää osakseni, koska olen ruma ja itse puolestani jaan samaa kohtelua kauniille. Minua kohdellaan mielivaltaisesti ulkonäön perusteella, joten miksi minun pitäisi muka käyttäytyä maailmaa ja muita kohtaan jotkenkin nöyrästi ja yrittää olla kaikesta paskasta huolimatta mukava ihmisille, jotka asettavat ja asetetaan minun yläpuolelleni? Oikeasti herttaiselle ihmiselle ei ole syytä olla ikävä, mutta heitä on kauniissa, tai sellaisena itseään pitävissä, hyvin harvassa.
Olet todellakin katkeroitunut, niin kuin tuolla edellä mainitsitkin. Mutta sinun tulisi ymmärtää, että tuolla karkeruudella vain pilaat oman(ja läheistesi) elämän. Mikään ei ole niin kamalaa seuraa, kuin karkera ihminen. Vaikka olisit kuinka kaunis, huomaisit kohta, että olisit yksin, koska kukaan ei pitemmän päälle kestä katkeroituneen ihmisen seurassa.
Ja sekin on hullua, että kostat kaikille kauniille ihmisille sen, että sinä et ole kaunis. Eihän se toki niiden kauniiden ihmisten vika ole. Vihaa niitä joiden vika se on, että olet vähemmän kaunis. (Eli luultavasti omat vanhempasi? jos kerran jotakin on pakko vihata) Kauniit ihmiset eivät ole sen harvemmin herttaisia kuin muutkaan. Mutta kirjoituksesi perusteella on valitettavasti sanottava, että sinä et vaikuta mukavalta ihmiseltä vaikka ilmeisesti et ole kauniskaan, joten kyllähän niistä ei- kauniistakin löytyy ikäviä tyyppejä. Rumuuskaan ei siis takaa mukavaa käytöstä muita kohtaan.
Kuten jo sanoin, ei minulla ole mitään syytä käytäyttyä mukavasti ketään kohtaan, koska olen ruma. Kuka on väittänyt että rumuus tekisi ihmisestä mukavan? Rumuushan nimenomaan liitetään tyhmyyteen, pahuuteen ja kaikkeen negatiiviseen. Ruman tekemisillä ei ole paskankaan väliä ja on täysin sama minkä vaikutelman annan, koska olen joka tapauksessa ruma. Kauneus on ainoa asia millä in merkitystä. Kaunis saa olla miten typerä, laska, ilkeä, pitkästyttävä jne, mutta sillä ei ole merkitystä koska hän on kaunis. Ja sama toisin päin.
Toki vihaan myös vanhempiani koska tekivät tällaisen epäsikiön kärsimään maailmaan.
Ja lisään vielä, että yhdenkään kauniin elämä ei mene minun takiani pilalle, koska ympäriltä varmasti löytyy sata muuta ihmistä egoa pönkittämään, tykkäämään ja nostamaan jalustalle.
Sinulla on sentään ystävä. Itse olen niin ruma ja outo ettei kukaan nainen halua olla ystäväni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Turha kauneus kirjoitti:
Täällä yksi kaunis. Joo, nyt alko heti osaa ärsyttää aivan suunnattomasti, että tällaisen sanoo ääneen. Mutta näin on, että olen 175 pitkä, painan 65kg, naama on kaunis, hiukset tummat luonnonkiharat ja paksut. Hammasrivi suora ja valkoinen, isot siniset silmät ja kaikkea kuulkaa..
MUTTA - kaikki muut mun elämän kortit olikin paskoja mitä mulle annettiin. Synnyin alkoholistiperheeseen. Meillä ei ollut ruokaa, huolehdin sisaruksistani jo alle kouluiässä, vanhempani olivat väkivaltaisia alkoholisteja. En saanut, tai siis rahatilanteen takiakaan voinut harrastaa mitään. En voinut ulkoilla kunnollisissa varusteissa. Talvisin oli takki, lapaset hyvällä tuurilla. Kesät talvet samoilla lenkkareilla, ellei joku tuttu sattunut antamaan jotain vanhoja. Vanhemmat erosivat. Siskoni raiskattiin sukulaismiehen puolesta. Koulussa olemista ei tietenkään kyetty tukemaan mitenkään. En voinut mennä lukioon, oli vain pakko päästä kauas pois johonkin sisäoppilaitokseen josta saa ilmaisen ruuan ja asuntola-asumisen. Itketti jättää sisarukset kotiin. Olin tässä itsekäs. :( Mutta näin mahdollisuuden päästä tuskasta. Vähän aikaa sitten tullut nallemainos sai mut ihan shokkiin - tuota se oli..
Tässä vain pieni osa elämästäni. Olen ihmisten mielestä kaunis, mutta mitä mä tällä oon saanut? Tämäkin kaikenlisäksi katoaa pois. Lämmin, rakastava perhe, joka olisi tukenut minua ja sisaruksiani esim. koulun käynnissä ja olisi edes saanut ruokaa muuallakin kuin koulussa! Nämä, nämä asiat merkitsevät paljon enemmäm kuin ulkonäkö.
Joten, keskittykää niihin kortteihin, mitkä teillä on hyvin. Kauneus on vain yksi asia elämässä ja siihenkin voi vaikuttaa itse aika paljon. Mikään ei tuo mulle ja sisaruksilleni parempaa lapsuutta ja kärsimme siitä aikuisinakin nyt varmasti loppuelämämme.
No siis nimenomaan. (Olen tuon ex-hyvännäköisen naisen viestin kirjoittaja, pari viestiä aiemmin.) Elämässä saa tietyt kortit, ja hyvännäköisellä ihmisellä voi olla ihan hirveä kohtalo muista syistä kuin ulkonäöstä. Synnyin hyvännäköiseksi mutta ihan kauheisiin oloihin itsekin. En soisi sitä kenellekään ulkonäköön riippumatta.
Tämä on ihan asian ytimessä, eli pelatkaa ne kortit jotka teillä. Joistakin ihmisistä voi tuntua, ettei mitään kortteja edes ole, mutta NIITÄ ON. Uskokaa minua! Teidän henkilökohtainen, uniikki onnellisuus on kätketty niihin, ja kaikki vastuu niiden korttien käyttämisestä on teillä itsellänne.
Kauheisiin olosuhteisiin voi syntyä myös rumana. Joskus käykin niin että geenit on huonot kaikin puolin, eli vanhemmilla ei ole antaa lapselleen ulkonäköä, henkistä pääomaa, taloudellista turvaa. Jepajee.
Ja pointtisi on? Oletko tullut ajatelleeksi, että joissain tapauksissa se parempi ulkonäkö pahentaa niitä kauheita oloja, joihin on syntynyt?
Rumuus ei automaattisesti ole se huonompi kahdesta kortista. (Klikatkaa ihan vapaasti sitä alaspäin-nuolta, jos haluatte.) Olin ensin kaunis, sitten ruma, enkä pysty mitenkään yksiselitteisesti toteamaan, kumpi on ollut pahempaa. Kauniina vedin puoleeni paljon sellaista, mitä en halunnut vetää puoleeni, ja jotkut ihmiset jopa asennoituivat minuun niin, että olen heille jotain velkaa ulkonäköni takia tai että minua voi kohdella ihan miten vain, koska eihän kauniit ihmiset pysty kärsimään yhtä paljon kuin muut. Mikä on ihan helvetillistä, kun sitä tapahtuu tarpeeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu niin epäoikeudenmukaiselta, että ihmisiä arvotetaan sattumanvaraisten ulkoisten ominaisuuksien perusteella. Jos satut olemaan kaunis olet aitomaattisesti parasta mitä maa päällään kantaa ja jos puolesta ruma, ketään ei kiinnosta ja olet tuomittu elämään kävelevänä paskaläjänä. Eihän tätä tilannetta kestäkään. Joskun nuorempana vielä kuvittelin, että henkisillä ominaisuuksilla voi kompensoida, mutta paskan marjat. Nykyään olen katkeroitunut, masentunut ja vittumainen. Kaunis nainen saa olla todella mukava ja fiksu, että siedän sellaista läheisyydessäni.
Viestisi ensimmäinen ja viimeinen lause ovat aika rajussa ristiriidassa keskenään.
Edelleenkään ei ole ristiriitaa, täsmensin asiaa jo tuolla edellä. Kohtelen nykyään muita samalla tavoin kuin he kohtelevat minua. Minä saan huonoa kohtelua ja syrjintää osakseni, koska olen ruma ja itse puolestani jaan samaa kohtelua kauniille. Minua kohdellaan mielivaltaisesti ulkonäön perusteella, joten miksi minun pitäisi muka käyttäytyä maailmaa ja muita kohtaan jotkenkin nöyrästi ja yrittää olla kaikesta paskasta huolimatta mukava ihmisille, jotka asettavat ja asetetaan minun yläpuolelleni? Oikeasti herttaiselle ihmiselle ei ole syytä olla ikävä, mutta heitä on kauniissa, tai sellaisena itseään pitävissä, hyvin harvassa.
Suomessa rumuus on todellinen hyve, joten en jaksa uskoa,että sinua kohdellaan huonosti. Enemmän ne vihaamasi kauniit saavat huonoa kohtelua, naisilta kuin miehiltä. On urbaani legenda,että miehet tykkäisivät jotenkin kauniista naisista. Asia on pikemminkin päinvastoin, ainakin kokemukseni mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu niin epäoikeudenmukaiselta, että ihmisiä arvotetaan sattumanvaraisten ulkoisten ominaisuuksien perusteella. Jos satut olemaan kaunis olet aitomaattisesti parasta mitä maa päällään kantaa ja jos puolesta ruma, ketään ei kiinnosta ja olet tuomittu elämään kävelevänä paskaläjänä. Eihän tätä tilannetta kestäkään. Joskun nuorempana vielä kuvittelin, että henkisillä ominaisuuksilla voi kompensoida, mutta paskan marjat. Nykyään olen katkeroitunut, masentunut ja vittumainen. Kaunis nainen saa olla todella mukava ja fiksu, että siedän sellaista läheisyydessäni.
Jep, kun on kaunis niin ihmiset pitää automaattisesti muutenkin parempana, saati sitten miehet. Jos ei ole kaunis pitää olla moninverroin fiksumpi, hauskempi jne jotta saa huomiota, mutta itse olen rumuuden lisäksi tylsä. Se ei haittaisi jos näyttäisin alusvaatemallilta, olisin heti mielenkiintoisen hiljainen.
Juuri näin . Kauniin kaikki luonteenpiirteet käännetään positiiviksiksi vaikka väkisin kun taas ruman tekemiset tai sanomiset ei kiinnosta ketään. Harmaavarpusen on turha yrittää piipittää nurkassa.
Jos harmaavarpunen on sinut itsensä kanssa, hän ei huomion keskipisteeksi hakeudukaan. Ja tuskin on kauniskaan hakeutunut, hänet vähän niinkuin väkisin sinne usein työnnetään. Mikään ei rumenna enempää kuin katkeruus. Nauti elämästä ja siitä, mitä sinulla on, niin alat kukoistaa!
Tää on valitettavasti täyttä kuraa. Se harmaavarpunenkin haluaisi monesti huomiota - positiivista huomiota, sitä, että saisi olla myös kauniiksi kehuttu, huomion keskipiste, muiden piirittämä ja ihastelema. Rumat ja mitättömän näköiset vain työnnetään sinne nurkkaan, pois silmistä jotta päästään piirittämään niitä kaunottaria.
"Sisäisestä kauneudesta" möliseminen on samanlaista harhaista, vääristynyttä skeidaa kuin "rakkaudesta se hevonenkin potkii". Ketään ei kiinnosta tutustua paketin sisältöön, jos pakkaus on ruma - eikä kukaan osoita kiintymystään tai rakkauttaan pahoinpitelyllä tai satuttamalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu niin epäoikeudenmukaiselta, että ihmisiä arvotetaan sattumanvaraisten ulkoisten ominaisuuksien perusteella. Jos satut olemaan kaunis olet aitomaattisesti parasta mitä maa päällään kantaa ja jos puolesta ruma, ketään ei kiinnosta ja olet tuomittu elämään kävelevänä paskaläjänä. Eihän tätä tilannetta kestäkään. Joskun nuorempana vielä kuvittelin, että henkisillä ominaisuuksilla voi kompensoida, mutta paskan marjat. Nykyään olen katkeroitunut, masentunut ja vittumainen. Kaunis nainen saa olla todella mukava ja fiksu, että siedän sellaista läheisyydessäni.
Jep, kun on kaunis niin ihmiset pitää automaattisesti muutenkin parempana, saati sitten miehet. Jos ei ole kaunis pitää olla moninverroin fiksumpi, hauskempi jne jotta saa huomiota, mutta itse olen rumuuden lisäksi tylsä. Se ei haittaisi jos näyttäisin alusvaatemallilta, olisin heti mielenkiintoisen hiljainen.
Juuri näin . Kauniin kaikki luonteenpiirteet käännetään positiiviksiksi vaikka väkisin kun taas ruman tekemiset tai sanomiset ei kiinnosta ketään. Harmaavarpusen on turha yrittää piipittää nurkassa.
Jos harmaavarpunen on sinut itsensä kanssa, hän ei huomion keskipisteeksi hakeudukaan. Ja tuskin on kauniskaan hakeutunut, hänet vähän niinkuin väkisin sinne usein työnnetään. Mikään ei rumenna enempää kuin katkeruus. Nauti elämästä ja siitä, mitä sinulla on, niin alat kukoistaa!
Tää on valitettavasti täyttä kuraa. Se harmaavarpunenkin haluaisi monesti huomiota - positiivista huomiota, sitä, että saisi olla myös kauniiksi kehuttu, huomion keskipiste, muiden piirittämä ja ihastelema. Rumat ja mitättömän näköiset vain työnnetään sinne nurkkaan, pois silmistä jotta päästään piirittämään niitä kaunottaria.
"Sisäisestä kauneudesta" möliseminen on samanlaista harhaista, vääristynyttä skeidaa kuin "rakkaudesta se hevonenkin potkii". Ketään ei kiinnosta tutustua paketin sisältöön, jos pakkaus on ruma - eikä kukaan osoita kiintymystään tai rakkauttaan pahoinpitelyllä tai satuttamalla.
Kieltämättä tämä kommentti on omiaan havainnollistamaan sisäisen kauneuden puutetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiinnolla seuraan, kun veljentyttäreni on tulossa murrosikään ja merkeistä päätellen kasvamassa tavalliseksi nuoreksi naiseksi... mutta hänellä on ystävä, josta on ilmiselvästi varttumassa kaunis neitonen/nainen. Mitähän heidän ystävyydelle tapahtuu, kun he alkavat kiinnostua (kenties samoista) pojista/miehistä?
Siinä käy niin, että ystävyys alkaa rapistua hyvin todennäköisesti. Kun toisella riittää vientiä eikä toiseen kiinnitetä mitään huomiota (on siis vain kaverinsa "wingman" tai tässä tapauksessa "wing-girl"), rumempi lopulta kyllästyy eikä halua enää lähteä yhdessä mihinkään. Kauniimpi ei satavarmasti koskaan tule tajuamaan, mistä asia kiikasti. Näitä olen itse nähnyt ja kokenut.
Toisaalta taas, taviksen näköinen tyttö saattaa tulevaisuudessa korjata ulkonäköään plastiikkakirurgisesti, joten ongelma poistuu. Sehän on esim. Etelä-Koreassa nykyisin normi: kaikkien pitää olla kauniita, joten vanhemmat hoitavat lapsensa kirurgille korjattavaksi hyvissä ajoin (suuremmat silmät, pienempi nenä, korkeammat poskipäät, sirompi leuka - kaiken pystyy nykytekniikalla saavuttamaan, eikä edes maksa enää kovin paljoa!)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu niin epäoikeudenmukaiselta, että ihmisiä arvotetaan sattumanvaraisten ulkoisten ominaisuuksien perusteella. Jos satut olemaan kaunis olet aitomaattisesti parasta mitä maa päällään kantaa ja jos puolesta ruma, ketään ei kiinnosta ja olet tuomittu elämään kävelevänä paskaläjänä. Eihän tätä tilannetta kestäkään. Joskun nuorempana vielä kuvittelin, että henkisillä ominaisuuksilla voi kompensoida, mutta paskan marjat. Nykyään olen katkeroitunut, masentunut ja vittumainen. Kaunis nainen saa olla todella mukava ja fiksu, että siedän sellaista läheisyydessäni.
Jep, kun on kaunis niin ihmiset pitää automaattisesti muutenkin parempana, saati sitten miehet. Jos ei ole kaunis pitää olla moninverroin fiksumpi, hauskempi jne jotta saa huomiota, mutta itse olen rumuuden lisäksi tylsä. Se ei haittaisi jos näyttäisin alusvaatemallilta, olisin heti mielenkiintoisen hiljainen.
Juuri näin . Kauniin kaikki luonteenpiirteet käännetään positiiviksiksi vaikka väkisin kun taas ruman tekemiset tai sanomiset ei kiinnosta ketään. Harmaavarpusen on turha yrittää piipittää nurkassa.
Jos harmaavarpunen on sinut itsensä kanssa, hän ei huomion keskipisteeksi hakeudukaan. Ja tuskin on kauniskaan hakeutunut, hänet vähän niinkuin väkisin sinne usein työnnetään. Mikään ei rumenna enempää kuin katkeruus. Nauti elämästä ja siitä, mitä sinulla on, niin alat kukoistaa!
Tää on valitettavasti täyttä kuraa. Se harmaavarpunenkin haluaisi monesti huomiota - positiivista huomiota, sitä, että saisi olla myös kauniiksi kehuttu, huomion keskipiste, muiden piirittämä ja ihastelema. Rumat ja mitättömän näköiset vain työnnetään sinne nurkkaan, pois silmistä jotta päästään piirittämään niitä kaunottaria.
"Sisäisestä kauneudesta" möliseminen on samanlaista harhaista, vääristynyttä skeidaa kuin "rakkaudesta se hevonenkin potkii". Ketään ei kiinnosta tutustua paketin sisältöön, jos pakkaus on ruma - eikä kukaan osoita kiintymystään tai rakkauttaan pahoinpitelyllä tai satuttamalla.
Kieltämättä tämä kommentti on omiaan havainnollistamaan sisäisen kauneuden puutetta.
Mitäpä jos et löisi lyötyä vaan keksisit paremman lähestymistavan, jos itselläsi sitä sisäistä kauneutta kerran on? Ja jos ei ole, niin olet tekppyhä haukkuessasi jotakuta sellaisesta mitä itselläsikään ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu niin epäoikeudenmukaiselta, että ihmisiä arvotetaan sattumanvaraisten ulkoisten ominaisuuksien perusteella. Jos satut olemaan kaunis olet aitomaattisesti parasta mitä maa päällään kantaa ja jos puolesta ruma, ketään ei kiinnosta ja olet tuomittu elämään kävelevänä paskaläjänä. Eihän tätä tilannetta kestäkään. Joskun nuorempana vielä kuvittelin, että henkisillä ominaisuuksilla voi kompensoida, mutta paskan marjat. Nykyään olen katkeroitunut, masentunut ja vittumainen. Kaunis nainen saa olla todella mukava ja fiksu, että siedän sellaista läheisyydessäni.
Jep, kun on kaunis niin ihmiset pitää automaattisesti muutenkin parempana, saati sitten miehet. Jos ei ole kaunis pitää olla moninverroin fiksumpi, hauskempi jne jotta saa huomiota, mutta itse olen rumuuden lisäksi tylsä. Se ei haittaisi jos näyttäisin alusvaatemallilta, olisin heti mielenkiintoisen hiljainen.
Juuri näin . Kauniin kaikki luonteenpiirteet käännetään positiiviksiksi vaikka väkisin kun taas ruman tekemiset tai sanomiset ei kiinnosta ketään. Harmaavarpusen on turha yrittää piipittää nurkassa.
Jos harmaavarpunen on sinut itsensä kanssa, hän ei huomion keskipisteeksi hakeudukaan. Ja tuskin on kauniskaan hakeutunut, hänet vähän niinkuin väkisin sinne usein työnnetään. Mikään ei rumenna enempää kuin katkeruus. Nauti elämästä ja siitä, mitä sinulla on, niin alat kukoistaa!
Tää on valitettavasti täyttä kuraa. Se harmaavarpunenkin haluaisi monesti huomiota - positiivista huomiota, sitä, että saisi olla myös kauniiksi kehuttu, huomion keskipiste, muiden piirittämä ja ihastelema. Rumat ja mitättömän näköiset vain työnnetään sinne nurkkaan, pois silmistä jotta päästään piirittämään niitä kaunottaria.
"Sisäisestä kauneudesta" möliseminen on samanlaista harhaista, vääristynyttä skeidaa kuin "rakkaudesta se hevonenkin potkii". Ketään ei kiinnosta tutustua paketin sisältöön, jos pakkaus on ruma - eikä kukaan osoita kiintymystään tai rakkauttaan pahoinpitelyllä tai satuttamalla.
Kieltämättä tämä kommentti on omiaan havainnollistamaan sisäisen kauneuden puutetta.
Toistan itseäni, mutta "sisäinen kauneus" on pelkkää harhaista kuraa. Ei kukaan - kukaan - tule baarissa juttelemaan, koska jonkun ihastuttava luonne paistoi metrien päähän.
Luitko muuten edes aloitusta? Se random mies kehui nimenomaan sitä, miten kaunis hänen kaverinsa oli.
Itseänikin kehutaan kauniiksi ja miehet pysähtyvät juttelemaan vain ja ainoastaan silloin, kun olen meikannut itseni viehättäväksi ja laittanut rillien sijasta piilolasit päähän. Bonuspisteitä hameesta tai mekosta. Ulkonäkö on ihan oikeasti paljon tärkeämpi asia maailmassa kuin "sisäinen kauneus", jolla lohdutetaan lihavia tai petolinnun perspuolen näköisiä ihmisiä.
Olisi pikku hiljaa aika heittää vanhat lohdutuspalkintosananlaskut kaatopaikalle, ja nähdä maailma sellaisena, kuin se oikeasti on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu niin epäoikeudenmukaiselta, että ihmisiä arvotetaan sattumanvaraisten ulkoisten ominaisuuksien perusteella. Jos satut olemaan kaunis olet aitomaattisesti parasta mitä maa päällään kantaa ja jos puolesta ruma, ketään ei kiinnosta ja olet tuomittu elämään kävelevänä paskaläjänä. Eihän tätä tilannetta kestäkään. Joskun nuorempana vielä kuvittelin, että henkisillä ominaisuuksilla voi kompensoida, mutta paskan marjat. Nykyään olen katkeroitunut, masentunut ja vittumainen. Kaunis nainen saa olla todella mukava ja fiksu, että siedän sellaista läheisyydessäni.
Jep, kun on kaunis niin ihmiset pitää automaattisesti muutenkin parempana, saati sitten miehet. Jos ei ole kaunis pitää olla moninverroin fiksumpi, hauskempi jne jotta saa huomiota, mutta itse olen rumuuden lisäksi tylsä. Se ei haittaisi jos näyttäisin alusvaatemallilta, olisin heti mielenkiintoisen hiljainen.
Juuri näin . Kauniin kaikki luonteenpiirteet käännetään positiiviksiksi vaikka väkisin kun taas ruman tekemiset tai sanomiset ei kiinnosta ketään. Harmaavarpusen on turha yrittää piipittää nurkassa.
Jos harmaavarpunen on sinut itsensä kanssa, hän ei huomion keskipisteeksi hakeudukaan. Ja tuskin on kauniskaan hakeutunut, hänet vähän niinkuin väkisin sinne usein työnnetään. Mikään ei rumenna enempää kuin katkeruus. Nauti elämästä ja siitä, mitä sinulla on, niin alat kukoistaa!
Tää on valitettavasti täyttä kuraa. Se harmaavarpunenkin haluaisi monesti huomiota - positiivista huomiota, sitä, että saisi olla myös kauniiksi kehuttu, huomion keskipiste, muiden piirittämä ja ihastelema. Rumat ja mitättömän näköiset vain työnnetään sinne nurkkaan, pois silmistä jotta päästään piirittämään niitä kaunottaria.
"Sisäisestä kauneudesta" möliseminen on samanlaista harhaista, vääristynyttä skeidaa kuin "rakkaudesta se hevonenkin potkii". Ketään ei kiinnosta tutustua paketin sisältöön, jos pakkaus on ruma - eikä kukaan osoita kiintymystään tai rakkauttaan pahoinpitelyllä tai satuttamalla.
Kieltämättä tämä kommentti on omiaan havainnollistamaan sisäisen kauneuden puutetta.
Mitäpä jos et löisi lyötyä vaan keksisit paremman lähestymistavan, jos itselläsi sitä sisäistä kauneutta kerran on? Ja jos ei ole, niin olet tekppyhä haukkuessasi jotakuta sellaisesta mitä itselläsikään ei ole.
Patologiseen katkeruuteen ei oikein ole parempaa lähestymistapaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu niin epäoikeudenmukaiselta, että ihmisiä arvotetaan sattumanvaraisten ulkoisten ominaisuuksien perusteella. Jos satut olemaan kaunis olet aitomaattisesti parasta mitä maa päällään kantaa ja jos puolesta ruma, ketään ei kiinnosta ja olet tuomittu elämään kävelevänä paskaläjänä. Eihän tätä tilannetta kestäkään. Joskun nuorempana vielä kuvittelin, että henkisillä ominaisuuksilla voi kompensoida, mutta paskan marjat. Nykyään olen katkeroitunut, masentunut ja vittumainen. Kaunis nainen saa olla todella mukava ja fiksu, että siedän sellaista läheisyydessäni.
Jep, kun on kaunis niin ihmiset pitää automaattisesti muutenkin parempana, saati sitten miehet. Jos ei ole kaunis pitää olla moninverroin fiksumpi, hauskempi jne jotta saa huomiota, mutta itse olen rumuuden lisäksi tylsä. Se ei haittaisi jos näyttäisin alusvaatemallilta, olisin heti mielenkiintoisen hiljainen.
Juuri näin . Kauniin kaikki luonteenpiirteet käännetään positiiviksiksi vaikka väkisin kun taas ruman tekemiset tai sanomiset ei kiinnosta ketään. Harmaavarpusen on turha yrittää piipittää nurkassa.
Jos harmaavarpunen on sinut itsensä kanssa, hän ei huomion keskipisteeksi hakeudukaan. Ja tuskin on kauniskaan hakeutunut, hänet vähän niinkuin väkisin sinne usein työnnetään. Mikään ei rumenna enempää kuin katkeruus. Nauti elämästä ja siitä, mitä sinulla on, niin alat kukoistaa!
Tää on valitettavasti täyttä kuraa. Se harmaavarpunenkin haluaisi monesti huomiota - positiivista huomiota, sitä, että saisi olla myös kauniiksi kehuttu, huomion keskipiste, muiden piirittämä ja ihastelema. Rumat ja mitättömän näköiset vain työnnetään sinne nurkkaan, pois silmistä jotta päästään piirittämään niitä kaunottaria.
"Sisäisestä kauneudesta" möliseminen on samanlaista harhaista, vääristynyttä skeidaa kuin "rakkaudesta se hevonenkin potkii". Ketään ei kiinnosta tutustua paketin sisältöön, jos pakkaus on ruma - eikä kukaan osoita kiintymystään tai rakkauttaan pahoinpitelyllä tai satuttamalla.
Kieltämättä tämä kommentti on omiaan havainnollistamaan sisäisen kauneuden puutetta.
Mitäpä jos et löisi lyötyä vaan keksisit paremman lähestymistavan, jos itselläsi sitä sisäistä kauneutta kerran on? Ja jos ei ole, niin olet tekppyhä haukkuessasi jotakuta sellaisesta mitä itselläsikään ei ole.
Patologiseen katkeruuteen ei oikein ole parempaa lähestymistapaa.
On, kehitä itsellesi sisäinen kauneus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiinnolla seuraan, kun veljentyttäreni on tulossa murrosikään ja merkeistä päätellen kasvamassa tavalliseksi nuoreksi naiseksi... mutta hänellä on ystävä, josta on ilmiselvästi varttumassa kaunis neitonen/nainen. Mitähän heidän ystävyydelle tapahtuu, kun he alkavat kiinnostua (kenties samoista) pojista/miehistä?
Siinä käy niin, että ystävyys alkaa rapistua hyvin todennäköisesti. Kun toisella riittää vientiä eikä toiseen kiinnitetä mitään huomiota (on siis vain kaverinsa "wingman" tai tässä tapauksessa "wing-girl"), rumempi lopulta kyllästyy eikä halua enää lähteä yhdessä mihinkään. Kauniimpi ei satavarmasti koskaan tule tajuamaan, mistä asia kiikasti. Näitä olen itse nähnyt ja kokenut.
Toisaalta taas, taviksen näköinen tyttö saattaa tulevaisuudessa korjata ulkonäköään plastiikkakirurgisesti, joten ongelma poistuu. Sehän on esim. Etelä-Koreassa nykyisin normi: kaikkien pitää olla kauniita, joten vanhemmat hoitavat lapsensa kirurgille korjattavaksi hyvissä ajoin (suuremmat silmät, pienempi nenä, korkeammat poskipäät, sirompi leuka - kaiken pystyy nykytekniikalla saavuttamaan, eikä edes maksa enää kovin paljoa!)
Ongelma poistuu kauneusleikkauksella? Vai pitäiskö kuitenkin ottaa askel taakse päin ja alkaa pyrkiä takaisin kohti vähän vähemmän pinnallista aikaa ja arvoja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu niin epäoikeudenmukaiselta, että ihmisiä arvotetaan sattumanvaraisten ulkoisten ominaisuuksien perusteella. Jos satut olemaan kaunis olet aitomaattisesti parasta mitä maa päällään kantaa ja jos puolesta ruma, ketään ei kiinnosta ja olet tuomittu elämään kävelevänä paskaläjänä. Eihän tätä tilannetta kestäkään. Joskun nuorempana vielä kuvittelin, että henkisillä ominaisuuksilla voi kompensoida, mutta paskan marjat. Nykyään olen katkeroitunut, masentunut ja vittumainen. Kaunis nainen saa olla todella mukava ja fiksu, että siedän sellaista läheisyydessäni.
Jep, kun on kaunis niin ihmiset pitää automaattisesti muutenkin parempana, saati sitten miehet. Jos ei ole kaunis pitää olla moninverroin fiksumpi, hauskempi jne jotta saa huomiota, mutta itse olen rumuuden lisäksi tylsä. Se ei haittaisi jos näyttäisin alusvaatemallilta, olisin heti mielenkiintoisen hiljainen.
Juuri näin . Kauniin kaikki luonteenpiirteet käännetään positiiviksiksi vaikka väkisin kun taas ruman tekemiset tai sanomiset ei kiinnosta ketään. Harmaavarpusen on turha yrittää piipittää nurkassa.
Jos harmaavarpunen on sinut itsensä kanssa, hän ei huomion keskipisteeksi hakeudukaan. Ja tuskin on kauniskaan hakeutunut, hänet vähän niinkuin väkisin sinne usein työnnetään. Mikään ei rumenna enempää kuin katkeruus. Nauti elämästä ja siitä, mitä sinulla on, niin alat kukoistaa!
Tää on valitettavasti täyttä kuraa. Se harmaavarpunenkin haluaisi monesti huomiota - positiivista huomiota, sitä, että saisi olla myös kauniiksi kehuttu, huomion keskipiste, muiden piirittämä ja ihastelema. Rumat ja mitättömän näköiset vain työnnetään sinne nurkkaan, pois silmistä jotta päästään piirittämään niitä kaunottaria.
"Sisäisestä kauneudesta" möliseminen on samanlaista harhaista, vääristynyttä skeidaa kuin "rakkaudesta se hevonenkin potkii". Ketään ei kiinnosta tutustua paketin sisältöön, jos pakkaus on ruma - eikä kukaan osoita kiintymystään tai rakkauttaan pahoinpitelyllä tai satuttamalla.
Kieltämättä tämä kommentti on omiaan havainnollistamaan sisäisen kauneuden puutetta.
Mitäpä jos et löisi lyötyä vaan keksisit paremman lähestymistavan, jos itselläsi sitä sisäistä kauneutta kerran on? Ja jos ei ole, niin olet tekppyhä haukkuessasi jotakuta sellaisesta mitä itselläsikään ei ole.
Patologiseen katkeruuteen ei oikein ole parempaa lähestymistapaa.
On, kehitä itsellesi sisäinen kauneus.
Miksi?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ulkonäöllä pääsee pitkälle. Olen nyt pitkä blondi, jonka perään katsotaan.
Nuorena olin lihava ja kikkarapäinen nörtti. Kunnes tajusin, että äly ja (mahdollinen) sisäinen kauneus ei juurikaan paina vaa'assa.
Näin juuri. Ne kaverit, jotka tuskailevat edelleenkin, kolme-nelikymppisinä sinkkuuttaan ovat luonteeltaan kivoja ja ihastuttavia ihmisiä, osa jopa erittäin älykkäitä - mutta kun ulkonäkö ei riitä, se ei riitä.
Mitenkäs muuten se Eppu Normaali lauloikaan "Urheiluhullu" -biisissä?
"Ennen uskoin älyn voittoon,
Oli tapanani lueskella filosofiaa aamunkoittoon.
Kunnes paikalle tuli kas, sulkapallokuningas.
Sano minulle huhuu, se on liha joka puhuu
Ja se meidät yhdistää"
"Elävästi muistan kuinka velttoilin silloin
Nuorempana aamuin sekä päivin sekä illoin.
Luin Sartrea, Nietzscheä, Hegeliä, Kanttia.
Se oli kyllä tavallaan kovin intresanttia,
Että toiset vei naiset - oli jokaisella heili,
Ne näet urheili"
Eli sinusta kaikki mallit ja missit on miesmäisiä?
Pituudella ja miesmäisyydellä ei oli mitään tekemistä keskenään. Kaikki "miesmäiset" naiset joita tunnen, eivät ole ollenkaan pituuteensa takia miesmäisiä, vaan ihan muista syistä. Ja taas vastaavasti hyvin pitkäkin mies voi olla naismainen. Miesmäisyys/naismaisuus ei eri sukupuolilla mitenkään liity pituuteen.