Lue keskustelun säännöt.
Kauniin kaverin kanssa kahvilla, ohi kulkenut mies pysähtyi katsomaan kaveria "Ju""ta kun on kaunis nainen !". Oma rumuus iski taas päin naamaa:(
28.09.2018 |
Se, että ystäväni on ujo ja kiusaantuu huomiosta on laiha lohtu. Pituus noin 175, luonnokiharat alaselkään, hiukan olivinsävyyn vivahtava "tumma" iho ja hymy kuin hammastahna-mainoksesta, ilman meikkiäkin upea ilmestys. Vaikka tässä iässä (30v) pitäisi jo olla hyvä itsetunto, silti on vaikea hyväksyä sitä että' itse niin karmea ilmestys. Pituutta tasan 160, leveä lantio, pienet riipputissit, kaksoisleuka, ienhymy, muodoton pyöreä naama, iso pottunenä, kalpea punottava iho ja maantienväriset, aina rasvaiselta näyttävät hiukset jotka ovat niin ohuet että päänahka loistaa. Vaikka miten sutisi ennen ovesta lähtöä ripsaria, ei tämä naama miksikään muutu! Miten te muut rumat naiset, etenkin jos teillä on yrittämättä upeita ystäviä, kestätte?
Kommentit (389)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu niin epäoikeudenmukaiselta, että ihmisiä arvotetaan sattumanvaraisten ulkoisten ominaisuuksien perusteella. Jos satut olemaan kaunis olet aitomaattisesti parasta mitä maa päällään kantaa ja jos puolesta ruma, ketään ei kiinnosta ja olet tuomittu elämään kävelevänä paskaläjänä. Eihän tätä tilannetta kestäkään. Joskun nuorempana vielä kuvittelin, että henkisillä ominaisuuksilla voi kompensoida, mutta paskan marjat. Nykyään olen katkeroitunut, masentunut ja vittumainen. Kaunis nainen saa olla todella mukava ja fiksu, että siedän sellaista läheisyydessäni.
Naurettavaa ja naiivia ajattelua, että kauniilla ihmisillä ei ole ongelmia ja kaikki on helppoa. Ei kaunis ihminen ole kauneuttaa ansainnut, eikä myöskään ansaitse hapanta ja katkeraa kohteluasi. Itse kunnioitan lähtökohtaisesti kaikkia. Kunnioituksen taas menettää nopeasti jos kohtelee muita huonosti.
Kuule kun minua ei enää yhtään kiinnosta mitä kukaan minusta ajattelee. Olen saanut huonoa kohtelua pelkästään huonon ulkonäköni takia. Ei mulla ole myöskään mitään velvollisuutta olla ystävällinen jollekin itsekeskeiselle kusipääprinsessalle.
Kiitos vastauksestasi! Olen aina miettinyt että mistä se kateus kauniita kohtaan kumpuaa, sain sinulta siihen täydellisen ja totuudenmukaisen vastauksen. Ymmärrän sinua kyllä, totta kai se ketuttaa jos itseä ei koskaan huomaa kukaan ja kaveri saa kaiken huomion.
Luulisi asian nyt olevan miettimättäkin selvän. Jonkun ihmisen nostaminen jalustalle sellaisten seikkojen nojalla, jotka eivät ole millään lailla hänen omaa ansiotaan (hyvä ulkonäkö, luonne voi olla pelkkää kuraa ) ja toisten painaminen alas, (rumuus) on pelkästään epäreilua ja väärin. Pitäiskö tämä asetelma vaan niellä kiltisti ja hymyillä alistuneesti itseään täynnä oleville n*rtuille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle tuli tämä olo, kun olin uuden työkaverin kanssa viihteellä. Luonnonblondi. Sellaiset käsittämättömän paksut ja silkkiset hiukset. Isorintainen. Kasvot, kuin enkelillä.
Kukaan mies EI EDES vilkaissut mua. Olisin voinut riisua pikkarini ja vetää ne päähäni ja kukaan ei olisi huomannut.Tiedän tiedän sisäinen kauneus blaa blaa.
Tää oli hyvä 😂😂😂
Oletteko muuten huomanneet, että näillä taivaallisen ihanilla kaunottarilla ei _koskaan_ ole kauniita ystävättäriä?
Ei se mitään sattumaa ole.
Kyllä monilla kaunottarilla on myös kauniita tai jopa vain kauniita ystäviä, koska tavisten kanssa on vaikea olla ystävä juuri tuon kateuden ja katkeruuden takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvää viihdettä tällaiset ketjut.
Voi että joidenkin elämä on sitten kurjaa. Aikuiset ihmiset vieläpä...Sinulla on kaiketi mies, eli voit halveksien naureskella niille jotka on miehille ilmaa..
En ole kirjoittanut tuota edellistä kommenttia, mutta pakko vaan sanoa, että ei se miehen kanssa oleminen ole todellakaan mikään onni ja autuus itsessään. Enkä kyllä osaa kuvitella kenelle se ukko on niin erikoinen kapistus, että sillä oikein ylpeilisi niille jotka eivät ole parisuhteessa. Aika heikko itsetunto pitää olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se nöyryyttävää. Esim muistan ikuisesti erään baari-illan muutama vuosi sitten; meitä oli seitsemän naisen porukka; jokainen heistä pokattiin baarista ja lähtivät illan jälkeen harrastamaan seksiä tai lähtivät kotiin miestensä luo. Vain yksi lähti yksin kotiin ja se olin minä. Itkin varmaan kaksi tuntia tuon jälkeen ja vannoin etten enää koskaan lähde baariin :(
Tuoltahan tavismiehestä tuntuu joka ilta baarissa.
Harvaa kiinnostaa tyyppi, joka käy joka ilta baarissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu niin epäoikeudenmukaiselta, että ihmisiä arvotetaan sattumanvaraisten ulkoisten ominaisuuksien perusteella. Jos satut olemaan kaunis olet aitomaattisesti parasta mitä maa päällään kantaa ja jos puolesta ruma, ketään ei kiinnosta ja olet tuomittu elämään kävelevänä paskaläjänä. Eihän tätä tilannetta kestäkään. Joskun nuorempana vielä kuvittelin, että henkisillä ominaisuuksilla voi kompensoida, mutta paskan marjat. Nykyään olen katkeroitunut, masentunut ja vittumainen. Kaunis nainen saa olla todella mukava ja fiksu, että siedän sellaista läheisyydessäni.
Naurettavaa ja naiivia ajattelua, että kauniilla ihmisillä ei ole ongelmia ja kaikki on helppoa. Ei kaunis ihminen ole kauneuttaa ansainnut, eikä myöskään ansaitse hapanta ja katkeraa kohteluasi. Itse kunnioitan lähtökohtaisesti kaikkia. Kunnioituksen taas menettää nopeasti jos kohtelee muita huonosti.
Kuule kun minua ei enää yhtään kiinnosta mitä kukaan minusta ajattelee. Olen saanut huonoa kohtelua pelkästään huonon ulkonäköni takia. Ei mulla ole myöskään mitään velvollisuutta olla ystävällinen jollekin itsekeskeiselle kusipääprinsessalle.
Kiitos vastauksestasi! Olen aina miettinyt että mistä se kateus kauniita kohtaan kumpuaa, sain sinulta siihen täydellisen ja totuudenmukaisen vastauksen. Ymmärrän sinua kyllä, totta kai se ketuttaa jos itseä ei koskaan huomaa kukaan ja kaveri saa kaiken huomion.
Luulisi asian nyt olevan miettimättäkin selvän. Jonkun ihmisen nostaminen jalustalle sellaisten seikkojen nojalla, jotka eivät ole millään lailla hänen omaa ansiotaan (hyvä ulkonäkö, luonne voi olla pelkkää kuraa ) ja toisten painaminen alas, (rumuus) on pelkästään epäreilua ja väärin. Pitäiskö tämä asetelma vaan niellä kiltisti ja hymyillä alistuneesti itseään täynnä oleville n*rtuille.
Niin kai sitten. Olen sen verta vanhempi että en käy yöelämässä eikä työelämässä ole tällaisia tilanteita kun on sen sortin työ että ei mahdollista, joten siksi tuo vastaus oli mulle henk.koht. selventävä, ei siis itsestäänselvyys. Sorit siitä : ) ps. ei pidä niellä kiltisti tietenkään jos tuollaista tapahtuu! Voi vaikka sanoa et voitaiskos keskittyä ihan vaikka vaan asiaan eikä ulkonäköön tms, silti olematta ilkeä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ruman kaverin seurassa taviskin näyttää kauniilta.
Niin se sun "ruma" kaverisikin varmaan ajattelee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu niin epäoikeudenmukaiselta, että ihmisiä arvotetaan sattumanvaraisten ulkoisten ominaisuuksien perusteella. Jos satut olemaan kaunis olet aitomaattisesti parasta mitä maa päällään kantaa ja jos puolesta ruma, ketään ei kiinnosta ja olet tuomittu elämään kävelevänä paskaläjänä. Eihän tätä tilannetta kestäkään. Joskun nuorempana vielä kuvittelin, että henkisillä ominaisuuksilla voi kompensoida, mutta paskan marjat. Nykyään olen katkeroitunut, masentunut ja vittumainen. Kaunis nainen saa olla todella mukava ja fiksu, että siedän sellaista läheisyydessäni.
Naurettavaa ja naiivia ajattelua, että kauniilla ihmisillä ei ole ongelmia ja kaikki on helppoa. Ei kaunis ihminen ole kauneuttaa ansainnut, eikä myöskään ansaitse hapanta ja katkeraa kohteluasi. Itse kunnioitan lähtökohtaisesti kaikkia. Kunnioituksen taas menettää nopeasti jos kohtelee muita huonosti.
Kuule kun minua ei enää yhtään kiinnosta mitä kukaan minusta ajattelee. Olen saanut huonoa kohtelua pelkästään huonon ulkonäköni takia. Ei mulla ole myöskään mitään velvollisuutta olla ystävällinen jollekin itsekeskeiselle kusipääprinsessalle.
Ja puolestaan nämä "prinsessat" saavat sinulta huonoa kohtelua ihan vain hyvän ulkonäkönsä tähden. Etkö huomaa puheissasi ristiriitaisuutta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ikä auttaa. Lähin kollegani on saman ikäinen kuin aikuinen lapseni ja silmiinpistävän kaunis, kurvikas blondi. Kääntää miesten päät, kun liikumme yhdessä. Myös niiden minun ikäluokkani miesten. Mutta hän on niin hyvä tyyppi, että en osaa edes olla mustasukkainen hänen saamastaan huomiosta, eivätkä ne miehet minua huomaisi vaikka liikkuisin yksin. Kun on 50+ niin saa olla aivan rauhassa miesten huomiolta. Onneksi kotona on yksi, joka huomaa ;-)[/quo
Kyllä 50+ naisetkin saa vielä huomiota miehiltä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu niin epäoikeudenmukaiselta, että ihmisiä arvotetaan sattumanvaraisten ulkoisten ominaisuuksien perusteella. Jos satut olemaan kaunis olet aitomaattisesti parasta mitä maa päällään kantaa ja jos puolesta ruma, ketään ei kiinnosta ja olet tuomittu elämään kävelevänä paskaläjänä. Eihän tätä tilannetta kestäkään. Joskun nuorempana vielä kuvittelin, että henkisillä ominaisuuksilla voi kompensoida, mutta paskan marjat. Nykyään olen katkeroitunut, masentunut ja vittumainen. Kaunis nainen saa olla todella mukava ja fiksu, että siedän sellaista läheisyydessäni.
Naurettavaa ja naiivia ajattelua, että kauniilla ihmisillä ei ole ongelmia ja kaikki on helppoa. Ei kaunis ihminen ole kauneuttaa ansainnut, eikä myöskään ansaitse hapanta ja katkeraa kohteluasi. Itse kunnioitan lähtökohtaisesti kaikkia. Kunnioituksen taas menettää nopeasti jos kohtelee muita huonosti.
Kuule kun minua ei enää yhtään kiinnosta mitä kukaan minusta ajattelee. Olen saanut huonoa kohtelua pelkästään huonon ulkonäköni takia. Ei mulla ole myöskään mitään velvollisuutta olla ystävällinen jollekin itsekeskeiselle kusipääprinsessalle.
Ja puolestaan nämä "prinsessat" saavat sinulta huonoa kohtelua ihan vain hyvän ulkonäkönsä tähden. Etkö huomaa puheissasi ristiriitaisuutta?
Ei ole mitään ristiriitaa, vaan se on pelkästään tasapuolisuutta. Minä saan huonoa kohtelua oman ulkonäköni vuoksi ja puolestani jaan samaa paskaa muille heidän ulkonäkönsä vuoksi.
Ja ei, kiltteys ei toimi. Se tie on jo kuljettu. Koska minua pidetään ulkonäköni vuoksi huonompana ja vähäarvoisempana voin yhtä hyvin käyttäytyä sen olettamuksen mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ulkonäkö on ongelmallinen juttu. On parasta tulla sinuiksi sen kanssa.
Olen nainen, ja nuorempana sain huomiota julkisilla paikoilla. Tämä huomio ei tuntunut hyvältä. Sittemmin koin terveysongelmia, jotka muuttivat ulkonäköäni ei-imartelevaan suuntaan. Sain kokea, miltä tuntuu olla ruma. Sain kokea sitä pitkään.
Ja sitä vain jatkui. Ruma kuin mikä. Herranjestas ja apua. Mitä minulle on tapahtunut.
Lopulta kyllästyin ja lakkasin esim. piiloutumasta nurkkiin työpaikalla. Olenhan minäkin ihminen, näytin miltä tahansa. Päätin, että nähkää tämä paska, ihan sama, teen oloni mukavaksi ja olen haavoittuvainen kaikkien nähden, kävi miten kävi. Lopputulos? Työpaikan sekä parhaannäköinen että mukavin mies iski silmänsä minuun ja oli ihan vittuuntunut, kun en ollut kiinnostunut.
Eli vaikka se tuntuu ihan utopialta, pelivaraa itse asiassa ON, vaikka elämä ei olisi jakanut parhaita ulkonäkökortteja käteen.
Rumuus on myös pakottanut huomaamaan sen, että voin ulkonäöstäni huolimatta nauttia monesta asiasta, jos haluan. Minulla on keho, joka tuntee. Voin ruokkia sitä hyvillä ruoilla ja mukavilla vaatteilla ja millä tahansa aisteihin vetoavalla.
Ja sitten se tärkein asia. Vain täysi toope ajattelee, että pitää saada useiden, tuntemattomien miesten ihailu ollakseen kaunis ja onnellinen. Ainakin oma totuuteni on se, että tarvitaan tasan 1 kpl miestä, joka on muna pystyssä aina nähdessään minut. Tämän kun oivaltaa, todennäköisyydet alkavat vyöryä hyväkseni. Se yksi mies on olemassa, uskokaa!
Mitä ihmeen sontaa on tämä puhe, ettei kukaan huomaa 40- vuotiasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ulkonäkö on ongelmallinen juttu. On parasta tulla sinuiksi sen kanssa.
Olen nainen, ja nuorempana sain huomiota julkisilla paikoilla. Tämä huomio ei tuntunut hyvältä. Sittemmin koin terveysongelmia, jotka muuttivat ulkonäköäni ei-imartelevaan suuntaan. Sain kokea, miltä tuntuu olla ruma. Sain kokea sitä pitkään.
Ja sitä vain jatkui. Ruma kuin mikä. Herranjestas ja apua. Mitä minulle on tapahtunut.
Lopulta kyllästyin ja lakkasin esim. piiloutumasta nurkkiin työpaikalla. Olenhan minäkin ihminen, näytin miltä tahansa. Päätin, että nähkää tämä paska, ihan sama, teen oloni mukavaksi ja olen haavoittuvainen kaikkien nähden, kävi miten kävi. Lopputulos? Työpaikan sekä parhaannäköinen että mukavin mies iski silmänsä minuun ja oli ihan vittuuntunut, kun en ollut kiinnostunut.
Eli vaikka se tuntuu ihan utopialta, pelivaraa itse asiassa ON, vaikka elämä ei olisi jakanut parhaita ulkonäkökortteja käteen.
Rumuus on myös pakottanut huomaamaan sen, että voin ulkonäöstäni huolimatta nauttia monesta asiasta, jos haluan. Minulla on keho, joka tuntee. Voin ruokkia sitä hyvillä ruoilla ja mukavilla vaatteilla ja millä tahansa aisteihin vetoavalla.
Ja sitten se tärkein asia. Vain täysi toope ajattelee, että pitää saada useiden, tuntemattomien miesten ihailu ollakseen kaunis ja onnellinen. Ainakin oma totuuteni on se, että tarvitaan tasan 1 kpl miestä, joka on muna pystyssä aina nähdessään minut. Tämän kun oivaltaa, todennäköisyydet alkavat vyöryä hyväkseni. Se yksi mies on olemassa, uskokaa!
Tämä!
Täällä yksi kaunis. Joo, nyt alko heti osaa ärsyttää aivan suunnattomasti, että tällaisen sanoo ääneen. Mutta näin on, että olen 175 pitkä, painan 65kg, naama on kaunis, hiukset tummat luonnonkiharat ja paksut. Hammasrivi suora ja valkoinen, isot siniset silmät ja kaikkea kuulkaa..
MUTTA - kaikki muut mun elämän kortit olikin paskoja mitä mulle annettiin. Synnyin alkoholistiperheeseen. Meillä ei ollut ruokaa, huolehdin sisaruksistani jo alle kouluiässä, vanhempani olivat väkivaltaisia alkoholisteja. En saanut, tai siis rahatilanteen takiakaan voinut harrastaa mitään. En voinut ulkoilla kunnollisissa varusteissa. Talvisin oli takki, lapaset hyvällä tuurilla. Kesät talvet samoilla lenkkareilla, ellei joku tuttu sattunut antamaan jotain vanhoja. Vanhemmat erosivat. Siskoni raiskattiin sukulaismiehen puolesta. Koulussa olemista ei tietenkään kyetty tukemaan mitenkään. En voinut mennä lukioon, oli vain pakko päästä kauas pois johonkin sisäoppilaitokseen josta saa ilmaisen ruuan ja asuntola-asumisen. Itketti jättää sisarukset kotiin. Olin tässä itsekäs. :( Mutta näin mahdollisuuden päästä tuskasta. Vähän aikaa sitten tullut nallemainos sai mut ihan shokkiin - tuota se oli..
Tässä vain pieni osa elämästäni. Olen ihmisten mielestä kaunis, mutta mitä mä tällä oon saanut? Tämäkin kaikenlisäksi katoaa pois. Lämmin, rakastava perhe, joka olisi tukenut minua ja sisaruksiani esim. koulun käynnissä ja olisi edes saanut ruokaa muuallakin kuin koulussa! Nämä, nämä asiat merkitsevät paljon enemmäm kuin ulkonäkö.
Joten, keskittykää niihin kortteihin, mitkä teillä on hyvin. Kauneus on vain yksi asia elämässä ja siihenkin voi vaikuttaa itse aika paljon. Mikään ei tuo mulle ja sisaruksilleni parempaa lapsuutta ja kärsimme siitä aikuisinakin nyt varmasti loppuelämämme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se nöyryyttävää. Esim muistan ikuisesti erään baari-illan muutama vuosi sitten; meitä oli seitsemän naisen porukka; jokainen heistä pokattiin baarista ja lähtivät illan jälkeen harrastamaan seksiä tai lähtivät kotiin miestensä luo. Vain yksi lähti yksin kotiin ja se olin minä. Itkin varmaan kaksi tuntia tuon jälkeen ja vannoin etten enää koskaan lähde baariin :(
Tuoltahan tavismiehestä tuntuu joka ilta baarissa.
Niin? Tuonko pitäisi lohduttaa mua jotenkin? Olen nainen. Vaikkakin pienitissinen sellainen niin nainen silti.
En ole yrittänytkään lohduttaa, mutta nyt kun otit asian puheeksi, niin minä pidän pienistä rinnoista. Itseasiassa en oikeastaan pidä edes muista.
En pidä miehistä, jotka unelmanaista kysyttäessä vastaan rintojen koolla.
Ajatelkaa nyt. Mies, jonka mielestä nainen on tissipari!
Yök!😒
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä oleellisin kysymys on, että mitä väliä? Surullista että jotkut ovat riippuvaisia siitä että miehet pitää pantavana.
Helppo se on sanoa, jos on itse sellainen joka saa edes vähän huomiota miehiltä ja on mahdollisesti parisuhteessa. Toista on meillä, joita kukaan ei oikeasti halua. Itse olen jo päälle parinkymmenen, ja takana on tasan 0 seurustelusuhdetta. Olen miehille täysin näkymätön.
Turha kauneus kirjoitti:
Täällä yksi kaunis. Joo, nyt alko heti osaa ärsyttää aivan suunnattomasti, että tällaisen sanoo ääneen. Mutta näin on, että olen 175 pitkä, painan 65kg, naama on kaunis, hiukset tummat luonnonkiharat ja paksut. Hammasrivi suora ja valkoinen, isot siniset silmät ja kaikkea kuulkaa..
MUTTA - kaikki muut mun elämän kortit olikin paskoja mitä mulle annettiin. Synnyin alkoholistiperheeseen. Meillä ei ollut ruokaa, huolehdin sisaruksistani jo alle kouluiässä, vanhempani olivat väkivaltaisia alkoholisteja. En saanut, tai siis rahatilanteen takiakaan voinut harrastaa mitään. En voinut ulkoilla kunnollisissa varusteissa. Talvisin oli takki, lapaset hyvällä tuurilla. Kesät talvet samoilla lenkkareilla, ellei joku tuttu sattunut antamaan jotain vanhoja. Vanhemmat erosivat. Siskoni raiskattiin sukulaismiehen puolesta. Koulussa olemista ei tietenkään kyetty tukemaan mitenkään. En voinut mennä lukioon, oli vain pakko päästä kauas pois johonkin sisäoppilaitokseen josta saa ilmaisen ruuan ja asuntola-asumisen. Itketti jättää sisarukset kotiin. Olin tässä itsekäs. :( Mutta näin mahdollisuuden päästä tuskasta. Vähän aikaa sitten tullut nallemainos sai mut ihan shokkiin - tuota se oli..
Tässä vain pieni osa elämästäni. Olen ihmisten mielestä kaunis, mutta mitä mä tällä oon saanut? Tämäkin kaikenlisäksi katoaa pois. Lämmin, rakastava perhe, joka olisi tukenut minua ja sisaruksiani esim. koulun käynnissä ja olisi edes saanut ruokaa muuallakin kuin koulussa! Nämä, nämä asiat merkitsevät paljon enemmäm kuin ulkonäkö.
Joten, keskittykää niihin kortteihin, mitkä teillä on hyvin. Kauneus on vain yksi asia elämässä ja siihenkin voi vaikuttaa itse aika paljon. Mikään ei tuo mulle ja sisaruksilleni parempaa lapsuutta ja kärsimme siitä aikuisinakin nyt varmasti loppuelämämme.
No siis nimenomaan. (Olen tuon ex-hyvännäköisen naisen viestin kirjoittaja, pari viestiä aiemmin.) Elämässä saa tietyt kortit, ja hyvännäköisellä ihmisellä voi olla ihan hirveä kohtalo muista syistä kuin ulkonäöstä. Synnyin hyvännäköiseksi mutta ihan kauheisiin oloihin itsekin. En soisi sitä kenellekään ulkonäköön riippumatta.
Tämä on ihan asian ytimessä, eli pelatkaa ne kortit jotka teillä. Joistakin ihmisistä voi tuntua, ettei mitään kortteja edes ole, mutta NIITÄ ON. Uskokaa minua! Teidän henkilökohtainen, uniikki onnellisuus on kätketty niihin, ja kaikki vastuu niiden korttien käyttämisestä on teillä itsellänne.
Turha kauneus kirjoitti:
Täällä yksi kaunis. Joo, nyt alko heti osaa ärsyttää aivan suunnattomasti, että tällaisen sanoo ääneen. Mutta näin on, että olen 175 pitkä, painan 65kg, naama on kaunis, hiukset tummat luonnonkiharat ja paksut. Hammasrivi suora ja valkoinen, isot siniset silmät ja kaikkea kuulkaa..
MUTTA - kaikki muut mun elämän kortit olikin paskoja mitä mulle annettiin. Synnyin alkoholistiperheeseen. Meillä ei ollut ruokaa, huolehdin sisaruksistani jo alle kouluiässä, vanhempani olivat väkivaltaisia alkoholisteja. En saanut, tai siis rahatilanteen takiakaan voinut harrastaa mitään. En voinut ulkoilla kunnollisissa varusteissa. Talvisin oli takki, lapaset hyvällä tuurilla. Kesät talvet samoilla lenkkareilla, ellei joku tuttu sattunut antamaan jotain vanhoja. Vanhemmat erosivat. Siskoni raiskattiin sukulaismiehen puolesta. Koulussa olemista ei tietenkään kyetty tukemaan mitenkään. En voinut mennä lukioon, oli vain pakko päästä kauas pois johonkin sisäoppilaitokseen josta saa ilmaisen ruuan ja asuntola-asumisen. Itketti jättää sisarukset kotiin. Olin tässä itsekäs. :( Mutta näin mahdollisuuden päästä tuskasta. Vähän aikaa sitten tullut nallemainos sai mut ihan shokkiin - tuota se oli..
Tässä vain pieni osa elämästäni. Olen ihmisten mielestä kaunis, mutta mitä mä tällä oon saanut? Tämäkin kaikenlisäksi katoaa pois. Lämmin, rakastava perhe, joka olisi tukenut minua ja sisaruksiani esim. koulun käynnissä ja olisi edes saanut ruokaa muuallakin kuin koulussa! Nämä, nämä asiat merkitsevät paljon enemmäm kuin ulkonäkö.
Joten, keskittykää niihin kortteihin, mitkä teillä on hyvin. Kauneus on vain yksi asia elämässä ja siihenkin voi vaikuttaa itse aika paljon. Mikään ei tuo mulle ja sisaruksilleni parempaa lapsuutta ja kärsimme siitä aikuisinakin nyt varmasti loppuelämämme.
Mitä jos on ruma ja samankaltaisessa tilanteessa?
Turha kauneus kirjoitti:
Täällä yksi kaunis. Joo, nyt alko heti osaa ärsyttää aivan suunnattomasti, että tällaisen sanoo ääneen. Mutta näin on, että olen 175 pitkä, painan 65kg, naama on kaunis, hiukset tummat luonnonkiharat ja paksut. Hammasrivi suora ja valkoinen, isot siniset silmät ja kaikkea kuulkaa..
MUTTA - kaikki muut mun elämän kortit olikin paskoja mitä mulle annettiin. Synnyin alkoholistiperheeseen. Meillä ei ollut ruokaa, huolehdin sisaruksistani jo alle kouluiässä, vanhempani olivat väkivaltaisia alkoholisteja. En saanut, tai siis rahatilanteen takiakaan voinut harrastaa mitään. En voinut ulkoilla kunnollisissa varusteissa. Talvisin oli takki, lapaset hyvällä tuurilla. Kesät talvet samoilla lenkkareilla, ellei joku tuttu sattunut antamaan jotain vanhoja. Vanhemmat erosivat. Siskoni raiskattiin sukulaismiehen puolesta. Koulussa olemista ei tietenkään kyetty tukemaan mitenkään. En voinut mennä lukioon, oli vain pakko päästä kauas pois johonkin sisäoppilaitokseen josta saa ilmaisen ruuan ja asuntola-asumisen. Itketti jättää sisarukset kotiin. Olin tässä itsekäs. :( Mutta näin mahdollisuuden päästä tuskasta. Vähän aikaa sitten tullut nallemainos sai mut ihan shokkiin - tuota se oli..
Tässä vain pieni osa elämästäni. Olen ihmisten mielestä kaunis, mutta mitä mä tällä oon saanut? Tämäkin kaikenlisäksi katoaa pois. Lämmin, rakastava perhe, joka olisi tukenut minua ja sisaruksiani esim. koulun käynnissä ja olisi edes saanut ruokaa muuallakin kuin koulussa! Nämä, nämä asiat merkitsevät paljon enemmäm kuin ulkonäkö.
Joten, keskittykää niihin kortteihin, mitkä teillä on hyvin. Kauneus on vain yksi asia elämässä ja siihenkin voi vaikuttaa itse aika paljon. Mikään ei tuo mulle ja sisaruksilleni parempaa lapsuutta ja kärsimme siitä aikuisinakin nyt varmasti loppuelämämme.
Mullapa on ruman ulkonäön lisäksi paska lapsuus ja muitakin ongelmia. Olisi yksi vähemmän jos olisi edes kaunis, ja saisi tod näk oman perheen.
Mua ei haittais yhtään, jos kaikki ystäväni olisivat itseäni kauniimpia tai missuniverseja. Itse näytän sellaiselta, joka saa huomiota miehiltä lähes kaikkialla. Ja se ahdistaa. Tykkään olla naisellinen ja nätti, mutta en halua parisuhdetta enkä harrastaa s*ksiä kenenkään kanssa. Olen aseksuaali.
Jaajaa. Onpa hienoa kun tavismuijakin kelpuuttaa vain komean ja koulutetun miehen ja sitten vielä iloitsee siitä kun kauniimmille kavereille ei mennyt hyvin.