Lue keskustelun säännöt.
Kauniin kaverin kanssa kahvilla, ohi kulkenut mies pysähtyi katsomaan kaveria "Ju""ta kun on kaunis nainen !". Oma rumuus iski taas päin naamaa:(
28.09.2018 |
Se, että ystäväni on ujo ja kiusaantuu huomiosta on laiha lohtu. Pituus noin 175, luonnokiharat alaselkään, hiukan olivinsävyyn vivahtava "tumma" iho ja hymy kuin hammastahna-mainoksesta, ilman meikkiäkin upea ilmestys. Vaikka tässä iässä (30v) pitäisi jo olla hyvä itsetunto, silti on vaikea hyväksyä sitä että' itse niin karmea ilmestys. Pituutta tasan 160, leveä lantio, pienet riipputissit, kaksoisleuka, ienhymy, muodoton pyöreä naama, iso pottunenä, kalpea punottava iho ja maantienväriset, aina rasvaiselta näyttävät hiukset jotka ovat niin ohuet että päänahka loistaa. Vaikka miten sutisi ennen ovesta lähtöä ripsaria, ei tämä naama miksikään muutu! Miten te muut rumat naiset, etenkin jos teillä on yrittämättä upeita ystäviä, kestätte?
Kommentit (389)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu niin epäoikeudenmukaiselta, että ihmisiä arvotetaan sattumanvaraisten ulkoisten ominaisuuksien perusteella. Jos satut olemaan kaunis olet aitomaattisesti parasta mitä maa päällään kantaa ja jos puolesta ruma, ketään ei kiinnosta ja olet tuomittu elämään kävelevänä paskaläjänä. Eihän tätä tilannetta kestäkään. Joskun nuorempana vielä kuvittelin, että henkisillä ominaisuuksilla voi kompensoida, mutta paskan marjat. Nykyään olen katkeroitunut, masentunut ja vittumainen. Kaunis nainen saa olla todella mukava ja fiksu, että siedän sellaista läheisyydessäni.
Viestisi ensimmäinen ja viimeinen lause ovat aika rajussa ristiriidassa keskenään.
Edelleenkään ei ole ristiriitaa, täsmensin asiaa jo tuolla edellä. Kohtelen nykyään muita samalla tavoin kuin he kohtelevat minua. Minä saan huonoa kohtelua ja syrjintää osakseni, koska olen ruma ja itse puolestani jaan samaa kohtelua kauniille. Minua kohdellaan mielivaltaisesti ulkonäön perusteella, joten miksi minun pitäisi muka käyttäytyä maailmaa ja muita kohtaan jotkenkin nöyrästi ja yrittää olla kaikesta paskasta huolimatta mukava ihmisille, jotka asettavat ja asetetaan minun yläpuolelleni? Oikeasti herttaiselle ihmiselle ei ole syytä olla ikävä, mutta heitä on kauniissa, tai sellaisena itseään pitävissä, hyvin harvassa.
Suomessa rumuus on todellinen hyve, joten en jaksa uskoa,että sinua kohdellaan huonosti. Enemmän ne vihaamasi kauniit saavat huonoa kohtelua, naisilta kuin miehiltä. On urbaani legenda,että miehet tykkäisivät jotenkin kauniista naisista. Asia on pikemminkin päinvastoin, ainakin kokemukseni mukaan.
Höpö höpö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu niin epäoikeudenmukaiselta, että ihmisiä arvotetaan sattumanvaraisten ulkoisten ominaisuuksien perusteella. Jos satut olemaan kaunis olet aitomaattisesti parasta mitä maa päällään kantaa ja jos puolesta ruma, ketään ei kiinnosta ja olet tuomittu elämään kävelevänä paskaläjänä. Eihän tätä tilannetta kestäkään. Joskun nuorempana vielä kuvittelin, että henkisillä ominaisuuksilla voi kompensoida, mutta paskan marjat. Nykyään olen katkeroitunut, masentunut ja vittumainen. Kaunis nainen saa olla todella mukava ja fiksu, että siedän sellaista läheisyydessäni.
Jep, kun on kaunis niin ihmiset pitää automaattisesti muutenkin parempana, saati sitten miehet. Jos ei ole kaunis pitää olla moninverroin fiksumpi, hauskempi jne jotta saa huomiota, mutta itse olen rumuuden lisäksi tylsä. Se ei haittaisi jos näyttäisin alusvaatemallilta, olisin heti mielenkiintoisen hiljainen.
Juuri näin . Kauniin kaikki luonteenpiirteet käännetään positiiviksiksi vaikka väkisin kun taas ruman tekemiset tai sanomiset ei kiinnosta ketään. Harmaavarpusen on turha yrittää piipittää nurkassa.
Jos harmaavarpunen on sinut itsensä kanssa, hän ei huomion keskipisteeksi hakeudukaan. Ja tuskin on kauniskaan hakeutunut, hänet vähän niinkuin väkisin sinne usein työnnetään. Mikään ei rumenna enempää kuin katkeruus. Nauti elämästä ja siitä, mitä sinulla on, niin alat kukoistaa!
Tää on valitettavasti täyttä kuraa. Se harmaavarpunenkin haluaisi monesti huomiota - positiivista huomiota, sitä, että saisi olla myös kauniiksi kehuttu, huomion keskipiste, muiden piirittämä ja ihastelema. Rumat ja mitättömän näköiset vain työnnetään sinne nurkkaan, pois silmistä jotta päästään piirittämään niitä kaunottaria.
"Sisäisestä kauneudesta" möliseminen on samanlaista harhaista, vääristynyttä skeidaa kuin "rakkaudesta se hevonenkin potkii". Ketään ei kiinnosta tutustua paketin sisältöön, jos pakkaus on ruma - eikä kukaan osoita kiintymystään tai rakkauttaan pahoinpitelyllä tai satuttamalla.
Kieltämättä tämä kommentti on omiaan havainnollistamaan sisäisen kauneuden puutetta.
Mitäpä jos et löisi lyötyä vaan keksisit paremman lähestymistavan, jos itselläsi sitä sisäistä kauneutta kerran on? Ja jos ei ole, niin olet tekppyhä haukkuessasi jotakuta sellaisesta mitä itselläsikään ei ole.
Patologiseen katkeruuteen ei oikein ole parempaa lähestymistapaa.
On, kehitä itsellesi sisäinen kauneus.
Minulla on jo. Siksi minun ei tarvitse huudattaa täällä, että kukaan ei tule ikinä pitämään minusta, koska pakkaus ei ole hyvännäköinen.
Siis jos luet ajatuksella tuon tekstin, johon alunperin kommentoin? Tyyppi julistaa, ettei mitään sisäistä kauneutta ole olemassakaan, ja samaan aikaan syyttää *muita* ihmisiä ulkonäkökeskeiseksi. Aika ristiriitaista, tykkäsit tai et.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ulkonäöllä pääsee pitkälle. Olen nyt pitkä blondi, jonka perään katsotaan.
Nuorena olin lihava ja kikkarapäinen nörtti. Kunnes tajusin, että äly ja (mahdollinen) sisäinen kauneus ei juurikaan paina vaa'assa.
Näin juuri. Ne kaverit, jotka tuskailevat edelleenkin, kolme-nelikymppisinä sinkkuuttaan ovat luonteeltaan kivoja ja ihastuttavia ihmisiä, osa jopa erittäin älykkäitä - mutta kun ulkonäkö ei riitä, se ei riitä.
Mitenkäs muuten se Eppu Normaali lauloikaan "Urheiluhullu" -biisissä?"Ennen uskoin älyn voittoon,
Oli tapanani lueskella filosofiaa aamunkoittoon.
Kunnes paikalle tuli kas, sulkapallokuningas.
Sano minulle huhuu, se on liha joka puhuu
Ja se meidät yhdistää""Elävästi muistan kuinka velttoilin silloin
Nuorempana aamuin sekä päivin sekä illoin.
Luin Sartrea, Nietzscheä, Hegeliä, Kanttia.
Se oli kyllä tavallaan kovin intresanttia,
Että toiset vei naiset - oli jokaisella heili,
Ne näet urheili"
Naisten kohdalla tuon urheilun voi korvata isoilla tisseillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu niin epäoikeudenmukaiselta, että ihmisiä arvotetaan sattumanvaraisten ulkoisten ominaisuuksien perusteella. Jos satut olemaan kaunis olet aitomaattisesti parasta mitä maa päällään kantaa ja jos puolesta ruma, ketään ei kiinnosta ja olet tuomittu elämään kävelevänä paskaläjänä. Eihän tätä tilannetta kestäkään. Joskun nuorempana vielä kuvittelin, että henkisillä ominaisuuksilla voi kompensoida, mutta paskan marjat. Nykyään olen katkeroitunut, masentunut ja vittumainen. Kaunis nainen saa olla todella mukava ja fiksu, että siedän sellaista läheisyydessäni.
Jep, kun on kaunis niin ihmiset pitää automaattisesti muutenkin parempana, saati sitten miehet. Jos ei ole kaunis pitää olla moninverroin fiksumpi, hauskempi jne jotta saa huomiota, mutta itse olen rumuuden lisäksi tylsä. Se ei haittaisi jos näyttäisin alusvaatemallilta, olisin heti mielenkiintoisen hiljainen.
Juuri näin . Kauniin kaikki luonteenpiirteet käännetään positiiviksiksi vaikka väkisin kun taas ruman tekemiset tai sanomiset ei kiinnosta ketään. Harmaavarpusen on turha yrittää piipittää nurkassa.
Jos harmaavarpunen on sinut itsensä kanssa, hän ei huomion keskipisteeksi hakeudukaan. Ja tuskin on kauniskaan hakeutunut, hänet vähän niinkuin väkisin sinne usein työnnetään. Mikään ei rumenna enempää kuin katkeruus. Nauti elämästä ja siitä, mitä sinulla on, niin alat kukoistaa!
Tää on valitettavasti täyttä kuraa. Se harmaavarpunenkin haluaisi monesti huomiota - positiivista huomiota, sitä, että saisi olla myös kauniiksi kehuttu, huomion keskipiste, muiden piirittämä ja ihastelema. Rumat ja mitättömän näköiset vain työnnetään sinne nurkkaan, pois silmistä jotta päästään piirittämään niitä kaunottaria.
"Sisäisestä kauneudesta" möliseminen on samanlaista harhaista, vääristynyttä skeidaa kuin "rakkaudesta se hevonenkin potkii". Ketään ei kiinnosta tutustua paketin sisältöön, jos pakkaus on ruma - eikä kukaan osoita kiintymystään tai rakkauttaan pahoinpitelyllä tai satuttamalla.
Kieltämättä tämä kommentti on omiaan havainnollistamaan sisäisen kauneuden puutetta.
Mitäpä jos et löisi lyötyä vaan keksisit paremman lähestymistavan, jos itselläsi sitä sisäistä kauneutta kerran on? Ja jos ei ole, niin olet tekppyhä haukkuessasi jotakuta sellaisesta mitä itselläsikään ei ole.
Patologiseen katkeruuteen ei oikein ole parempaa lähestymistapaa.
On, kehitä itsellesi sisäinen kauneus.
Minulla on jo. Siksi minun ei tarvitse huudattaa täällä, että kukaan ei tule ikinä pitämään minusta, koska pakkaus ei ole hyvännäköinen.
Siis jos luet ajatuksella tuon tekstin, johon alunperin kommentoin? Tyyppi julistaa, ettei mitään sisäistä kauneutta ole olemassakaan, ja samaan aikaan syyttää *muita* ihmisiä ulkonäkökeskeiseksi. Aika ristiriitaista, tykkäsit tai et.
No kummankin teidän kokemus on yhtä totta kokijalle itselleen, joten sinun on turha haukkua ketään ja samaan aikaan väittää olevasi "sisäisesti kaunis".
Vierailija kirjoitti:
Huh, tätä ketjua lukiessani olen kiitollinen,etten ole mikään superkaunis. Tuo yksi psyko.... varmaan jahtaa kohta puukon kanssa kaikkia kauniita.
Äläpä nyt liioittele. Minä käytän aseenani vain viiltävää sarkasmia ja vttuilua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiinnolla seuraan, kun veljentyttäreni on tulossa murrosikään ja merkeistä päätellen kasvamassa tavalliseksi nuoreksi naiseksi... mutta hänellä on ystävä, josta on ilmiselvästi varttumassa kaunis neitonen/nainen. Mitähän heidän ystävyydelle tapahtuu, kun he alkavat kiinnostua (kenties samoista) pojista/miehistä?
Siinä käy niin, että ystävyys alkaa rapistua hyvin todennäköisesti. Kun toisella riittää vientiä eikä toiseen kiinnitetä mitään huomiota (on siis vain kaverinsa "wingman" tai tässä tapauksessa "wing-girl"), rumempi lopulta kyllästyy eikä halua enää lähteä yhdessä mihinkään. Kauniimpi ei satavarmasti koskaan tule tajuamaan, mistä asia kiikasti. Näitä olen itse nähnyt ja kokenut.
Toisaalta taas, taviksen näköinen tyttö saattaa tulevaisuudessa korjata ulkonäköään plastiikkakirurgisesti, joten ongelma poistuu. Sehän on esim. Etelä-Koreassa nykyisin normi: kaikkien pitää olla kauniita, joten vanhemmat hoitavat lapsensa kirurgille korjattavaksi hyvissä ajoin (suuremmat silmät, pienempi nenä, korkeammat poskipäät, sirompi leuka - kaiken pystyy nykytekniikalla saavuttamaan, eikä edes maksa enää kovin paljoa!)
Ongelma poistuu kauneusleikkauksella? Vai pitäiskö kuitenkin ottaa askel taakse päin ja alkaa pyrkiä takaisin kohti vähän vähemmän pinnallista aikaa ja arvoja?
Taaksepäin? Kautta historian nimenomaan kauneus (ja komeus) ovat olleet niitä pysyviä arvoja. Koskaan - koskaan - ei "hyvä luonne" ole ollut muuta kuin positiivinen lisä.
Muistakaa, että moni nainen (todellinen sekä myyttinen) on jäänyt historiaan nimenomaan kauneutensa takia: Troijan Helena, Kleopatra, Nefertiti, Anne Boleyn (kukaan ei koskaan muista "mitättömän näköistä" Anne Kleveläistä, jonka kanssa kuningas Henrik VIII ei edes halunnut harrastaa seksiä ja erosi tästä vain parin kuukauden päästä)...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiinnolla seuraan, kun veljentyttäreni on tulossa murrosikään ja merkeistä päätellen kasvamassa tavalliseksi nuoreksi naiseksi... mutta hänellä on ystävä, josta on ilmiselvästi varttumassa kaunis neitonen/nainen. Mitähän heidän ystävyydelle tapahtuu, kun he alkavat kiinnostua (kenties samoista) pojista/miehistä?
Siinä käy niin, että ystävyys alkaa rapistua hyvin todennäköisesti. Kun toisella riittää vientiä eikä toiseen kiinnitetä mitään huomiota (on siis vain kaverinsa "wingman" tai tässä tapauksessa "wing-girl"), rumempi lopulta kyllästyy eikä halua enää lähteä yhdessä mihinkään. Kauniimpi ei satavarmasti koskaan tule tajuamaan, mistä asia kiikasti. Näitä olen itse nähnyt ja kokenut.
Toisaalta taas, taviksen näköinen tyttö saattaa tulevaisuudessa korjata ulkonäköään plastiikkakirurgisesti, joten ongelma poistuu. Sehän on esim. Etelä-Koreassa nykyisin normi: kaikkien pitää olla kauniita, joten vanhemmat hoitavat lapsensa kirurgille korjattavaksi hyvissä ajoin (suuremmat silmät, pienempi nenä, korkeammat poskipäät, sirompi leuka - kaiken pystyy nykytekniikalla saavuttamaan, eikä edes maksa enää kovin paljoa!)
Ongelma poistuu kauneusleikkauksella? Vai pitäiskö kuitenkin ottaa askel taakse päin ja alkaa pyrkiä takaisin kohti vähän vähemmän pinnallista aikaa ja arvoja?
Taaksepäin? Kautta historian nimenomaan kauneus (ja komeus) ovat olleet niitä pysyviä arvoja. Koskaan - koskaan - ei "hyvä luonne" ole ollut muuta kuin positiivinen lisä.
Muistakaa, että moni nainen (todellinen sekä myyttinen) on jäänyt historiaan nimenomaan kauneutensa takia: Troijan Helena, Kleopatra, Nefertiti, Anne Boleyn (kukaan ei koskaan muista "mitättömän näköistä" Anne Kleveläistä, jonka kanssa kuningas Henrik VIII ei edes halunnut harrastaa seksiä ja erosi tästä vain parin kuukauden päästä)...
Lol. Jos ei nyt kuitenkaan mennä ihan antiikkiin saakka. Tottakai naiskauneutta on aina arvostettu, mutta ei esim. 90-luvulla pidetty normaalina oletuksena, että taviksen pitäisi teettää itselleen kauneuskirurgisia toimenpiteitä. Tätä tarkoitin. Nykyään ihmisten elämä pyörii liikaa oman perseen ympärillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu niin epäoikeudenmukaiselta, että ihmisiä arvotetaan sattumanvaraisten ulkoisten ominaisuuksien perusteella. Jos satut olemaan kaunis olet aitomaattisesti parasta mitä maa päällään kantaa ja jos puolesta ruma, ketään ei kiinnosta ja olet tuomittu elämään kävelevänä paskaläjänä. Eihän tätä tilannetta kestäkään. Joskun nuorempana vielä kuvittelin, että henkisillä ominaisuuksilla voi kompensoida, mutta paskan marjat. Nykyään olen katkeroitunut, masentunut ja vittumainen. Kaunis nainen saa olla todella mukava ja fiksu, että siedän sellaista läheisyydessäni.
Jep, kun on kaunis niin ihmiset pitää automaattisesti muutenkin parempana, saati sitten miehet. Jos ei ole kaunis pitää olla moninverroin fiksumpi, hauskempi jne jotta saa huomiota, mutta itse olen rumuuden lisäksi tylsä. Se ei haittaisi jos näyttäisin alusvaatemallilta, olisin heti mielenkiintoisen hiljainen.
Juuri näin . Kauniin kaikki luonteenpiirteet käännetään positiiviksiksi vaikka väkisin kun taas ruman tekemiset tai sanomiset ei kiinnosta ketään. Harmaavarpusen on turha yrittää piipittää nurkassa.
Jos harmaavarpunen on sinut itsensä kanssa, hän ei huomion keskipisteeksi hakeudukaan. Ja tuskin on kauniskaan hakeutunut, hänet vähän niinkuin väkisin sinne usein työnnetään. Mikään ei rumenna enempää kuin katkeruus. Nauti elämästä ja siitä, mitä sinulla on, niin alat kukoistaa!
Tää on valitettavasti täyttä kuraa. Se harmaavarpunenkin haluaisi monesti huomiota - positiivista huomiota, sitä, että saisi olla myös kauniiksi kehuttu, huomion keskipiste, muiden piirittämä ja ihastelema. Rumat ja mitättömän näköiset vain työnnetään sinne nurkkaan, pois silmistä jotta päästään piirittämään niitä kaunottaria.
"Sisäisestä kauneudesta" möliseminen on samanlaista harhaista, vääristynyttä skeidaa kuin "rakkaudesta se hevonenkin potkii". Ketään ei kiinnosta tutustua paketin sisältöön, jos pakkaus on ruma - eikä kukaan osoita kiintymystään tai rakkauttaan pahoinpitelyllä tai satuttamalla.
Kieltämättä tämä kommentti on omiaan havainnollistamaan sisäisen kauneuden puutetta.
Mitäpä jos et löisi lyötyä vaan keksisit paremman lähestymistavan, jos itselläsi sitä sisäistä kauneutta kerran on? Ja jos ei ole, niin olet tekppyhä haukkuessasi jotakuta sellaisesta mitä itselläsikään ei ole.
Patologiseen katkeruuteen ei oikein ole parempaa lähestymistapaa.
On, kehitä itsellesi sisäinen kauneus.
Minulla on jo. Siksi minun ei tarvitse huudattaa täällä, että kukaan ei tule ikinä pitämään minusta, koska pakkaus ei ole hyvännäköinen.
Siis jos luet ajatuksella tuon tekstin, johon alunperin kommentoin? Tyyppi julistaa, ettei mitään sisäistä kauneutta ole olemassakaan, ja samaan aikaan syyttää *muita* ihmisiä ulkonäkökeskeiseksi. Aika ristiriitaista, tykkäsit tai et.
No kummankin teidän kokemus on yhtä totta kokijalle itselleen, joten sinun on turha haukkua ketään ja samaan aikaan väittää olevasi "sisäisesti kaunis".
Totesin vain, että katkera asenne ei ole omiaan houkuttelemaan hyviä asioita omaan elämään. Jos pystyt todistamaan tämän vääräksi, respect.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiinnolla seuraan, kun veljentyttäreni on tulossa murrosikään ja merkeistä päätellen kasvamassa tavalliseksi nuoreksi naiseksi... mutta hänellä on ystävä, josta on ilmiselvästi varttumassa kaunis neitonen/nainen. Mitähän heidän ystävyydelle tapahtuu, kun he alkavat kiinnostua (kenties samoista) pojista/miehistä?
Siinä käy niin, että ystävyys alkaa rapistua hyvin todennäköisesti. Kun toisella riittää vientiä eikä toiseen kiinnitetä mitään huomiota (on siis vain kaverinsa "wingman" tai tässä tapauksessa "wing-girl"), rumempi lopulta kyllästyy eikä halua enää lähteä yhdessä mihinkään. Kauniimpi ei satavarmasti koskaan tule tajuamaan, mistä asia kiikasti. Näitä olen itse nähnyt ja kokenut.
Toisaalta taas, taviksen näköinen tyttö saattaa tulevaisuudessa korjata ulkonäköään plastiikkakirurgisesti, joten ongelma poistuu. Sehän on esim. Etelä-Koreassa nykyisin normi: kaikkien pitää olla kauniita, joten vanhemmat hoitavat lapsensa kirurgille korjattavaksi hyvissä ajoin (suuremmat silmät, pienempi nenä, korkeammat poskipäät, sirompi leuka - kaiken pystyy nykytekniikalla saavuttamaan, eikä edes maksa enää kovin paljoa!)
Ongelma poistuu kauneusleikkauksella? Vai pitäiskö kuitenkin ottaa askel taakse päin ja alkaa pyrkiä takaisin kohti vähän vähemmän pinnallista aikaa ja arvoja?
Taaksepäin? Kautta historian nimenomaan kauneus (ja komeus) ovat olleet niitä pysyviä arvoja. Koskaan - koskaan - ei "hyvä luonne" ole ollut muuta kuin positiivinen lisä.
Muistakaa, että moni nainen (todellinen sekä myyttinen) on jäänyt historiaan nimenomaan kauneutensa takia: Troijan Helena, Kleopatra, Nefertiti, Anne Boleyn (kukaan ei koskaan muista "mitättömän näköistä" Anne Kleveläistä, jonka kanssa kuningas Henrik VIII ei edes halunnut harrastaa seksiä ja erosi tästä vain parin kuukauden päästä)...
Itse asiassa Anne Boleyn ei sinällään ollut kaunis, mutta hänellä oli kanttia ja karismaa.
Mutta varsinainen pointtini on se, että nämä tunnetut kaunottaret ovat määrältään, mitä, kymmeniä ja satoja? Kuitenkin kansat ovat pysyneet hengissä ja kasvaneet. Eli aika moni nainen on kelvannut vaikkei ole ollut historiaan jäävä kaunotar.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiinnolla seuraan, kun veljentyttäreni on tulossa murrosikään ja merkeistä päätellen kasvamassa tavalliseksi nuoreksi naiseksi... mutta hänellä on ystävä, josta on ilmiselvästi varttumassa kaunis neitonen/nainen. Mitähän heidän ystävyydelle tapahtuu, kun he alkavat kiinnostua (kenties samoista) pojista/miehistä?
Siinä käy niin, että ystävyys alkaa rapistua hyvin todennäköisesti. Kun toisella riittää vientiä eikä toiseen kiinnitetä mitään huomiota (on siis vain kaverinsa "wingman" tai tässä tapauksessa "wing-girl"), rumempi lopulta kyllästyy eikä halua enää lähteä yhdessä mihinkään. Kauniimpi ei satavarmasti koskaan tule tajuamaan, mistä asia kiikasti. Näitä olen itse nähnyt ja kokenut.
Toisaalta taas, taviksen näköinen tyttö saattaa tulevaisuudessa korjata ulkonäköään plastiikkakirurgisesti, joten ongelma poistuu. Sehän on esim. Etelä-Koreassa nykyisin normi: kaikkien pitää olla kauniita, joten vanhemmat hoitavat lapsensa kirurgille korjattavaksi hyvissä ajoin (suuremmat silmät, pienempi nenä, korkeammat poskipäät, sirompi leuka - kaiken pystyy nykytekniikalla saavuttamaan, eikä edes maksa enää kovin paljoa!)
Ongelma poistuu kauneusleikkauksella? Vai pitäiskö kuitenkin ottaa askel taakse päin ja alkaa pyrkiä takaisin kohti vähän vähemmän pinnallista aikaa ja arvoja?
Taaksepäin? Kautta historian nimenomaan kauneus (ja komeus) ovat olleet niitä pysyviä arvoja. Koskaan - koskaan - ei "hyvä luonne" ole ollut muuta kuin positiivinen lisä.
Muistakaa, että moni nainen (todellinen sekä myyttinen) on jäänyt historiaan nimenomaan kauneutensa takia: Troijan Helena, Kleopatra, Nefertiti, Anne Boleyn (kukaan ei koskaan muista "mitättömän näköistä" Anne Kleveläistä, jonka kanssa kuningas Henrik VIII ei edes halunnut harrastaa seksiä ja erosi tästä vain parin kuukauden päästä)...
Itse asiassa Anne Boleyn ei sinällään ollut kaunis, mutta hänellä oli kanttia ja karismaa.
Mutta varsinainen pointtini on se, että nämä tunnetut kaunottaret ovat määrältään, mitä, kymmeniä ja satoja? Kuitenkin kansat ovat pysyneet hengissä ja kasvaneet. Eli aika moni nainen on kelvannut vaikkei ole ollut historiaan jäävä kaunotar.
Kelpaaminen ei ole kenenkään naisen tavoite, vaan rakastetuksi tuleminen omana itsenään eikä vain siksi, että kaikkille miehille ei riitä kauneuskuningatarta. Jotta se rakastaminen olisi mahdollista olisi olennaista, että osaisi arvostaa naisessa muitakin ominaisuuksia kuin vain hyvää ulkonäköä.
Vierailija kirjoitti:
ja maantienväriset, aina rasvaiselta näyttävät hiukset
Miksi sun hiukset näyttää aina rasvasilta? Etkö pese niitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiinnolla seuraan, kun veljentyttäreni on tulossa murrosikään ja merkeistä päätellen kasvamassa tavalliseksi nuoreksi naiseksi... mutta hänellä on ystävä, josta on ilmiselvästi varttumassa kaunis neitonen/nainen. Mitähän heidän ystävyydelle tapahtuu, kun he alkavat kiinnostua (kenties samoista) pojista/miehistä?
Siinä käy niin, että ystävyys alkaa rapistua hyvin todennäköisesti. Kun toisella riittää vientiä eikä toiseen kiinnitetä mitään huomiota (on siis vain kaverinsa "wingman" tai tässä tapauksessa "wing-girl"), rumempi lopulta kyllästyy eikä halua enää lähteä yhdessä mihinkään. Kauniimpi ei satavarmasti koskaan tule tajuamaan, mistä asia kiikasti. Näitä olen itse nähnyt ja kokenut.
Toisaalta taas, taviksen näköinen tyttö saattaa tulevaisuudessa korjata ulkonäköään plastiikkakirurgisesti, joten ongelma poistuu. Sehän on esim. Etelä-Koreassa nykyisin normi: kaikkien pitää olla kauniita, joten vanhemmat hoitavat lapsensa kirurgille korjattavaksi hyvissä ajoin (suuremmat silmät, pienempi nenä, korkeammat poskipäät, sirompi leuka - kaiken pystyy nykytekniikalla saavuttamaan, eikä edes maksa enää kovin paljoa!)
Ongelma poistuu kauneusleikkauksella? Vai pitäiskö kuitenkin ottaa askel taakse päin ja alkaa pyrkiä takaisin kohti vähän vähemmän pinnallista aikaa ja arvoja?
Taaksepäin? Kautta historian nimenomaan kauneus (ja komeus) ovat olleet niitä pysyviä arvoja. Koskaan - koskaan - ei "hyvä luonne" ole ollut muuta kuin positiivinen lisä.
Muistakaa, että moni nainen (todellinen sekä myyttinen) on jäänyt historiaan nimenomaan kauneutensa takia: Troijan Helena, Kleopatra, Nefertiti, Anne Boleyn (kukaan ei koskaan muista "mitättömän näköistä" Anne Kleveläistä, jonka kanssa kuningas Henrik VIII ei edes halunnut harrastaa seksiä ja erosi tästä vain parin kuukauden päästä)...
Itse asiassa Anne Boleyn ei sinällään ollut kaunis, mutta hänellä oli kanttia ja karismaa.
Mutta varsinainen pointtini on se, että nämä tunnetut kaunottaret ovat määrältään, mitä, kymmeniä ja satoja? Kuitenkin kansat ovat pysyneet hengissä ja kasvaneet. Eli aika moni nainen on kelvannut vaikkei ole ollut historiaan jäävä kaunotar.
Kelpaaminen ei ole kenenkään naisen tavoite, vaan rakastetuksi tuleminen omana itsenään eikä vain siksi, että kaikkille miehille ei riitä kauneuskuningatarta. Jotta se rakastaminen olisi mahdollista olisi olennaista, että osaisi arvostaa naisessa muitakin ominaisuuksia kuin vain hyvää ulkonäköä.
Minkä juuri todistin? Miljardit naiset ovat saaneet miehensä vaikka eivät olleet historiaan jääviä kaunottaria? What's your problem?
Niin, ikä antaa itsevarmuutta ja jonain päivänä huomaat ajattele asia että ihan sama. Tosin voisit vaikka tehdä ennen sitä jotain niille hiuksille jos et ole tyytyväinen. Hyvä kampaaja tekee ihmeitä. Ruokavalion muutos, ehkä sali tai sitten kävely lenkit myös menee apuna. En kyllä toisakseen usko että olisit noin ruma mitä kuvailet.. Itse on itsensä pahin arvostelija, näinhän se usein on. Mutta otappa kuitenkin neuvosta vaari ja kaikkea hyvää sinulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuon takia minulla ei ole itseäni kauniimpia ystäviä, eläisimme aivan liian eri todellisuuksissa.
Öh, aika typerä syy olla olematta kauniin ystävä. Noh, kai te eläisittekin eri todellisuudessa kun sinä olisit se, joka on äärettömän pinnallinen.
Lähisukuani on ollut mm. vankilassa ja tosiaan alkoholisoituneita jne.
Itse olen taistellut koko elämäni, että pääsin yliopistoon ja sain ihan hyvän vakityön. En ole edes tikkaria varastanut kioskilta ikinä ja olen muutenkin "kunnollinen". En polta, juon alkoholia muutaman kerran vuodessa ja niin. Mutta perhetaustani oli liikaa tälle miehelle. Tuli aika puskista, oltiin kihloissa ja seksielämä luisti, yhtenevät tulevaiusuuden haaveetkin. No, se oli hänen valintansa. Nykyään alkaa ahdistaa kun joku kehuu ulkonäköäni. Tekisi mieli kysyä, että "Joo, olisiko ihana saada yks yö mun kanssa ja sit leuhkia kaikille?" :/ Voisko joku tutustua minuun, eikä vain ulkokuoreeni?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuon takia minulla ei ole itseäni kauniimpia ystäviä, eläisimme aivan liian eri todellisuuksissa.
Öh, aika typerä syy olla olematta kauniin ystävä. Noh, kai te eläisittekin eri todellisuudessa kun sinä olisit se, joka on äärettömän pinnallinen.
No kun kauniit tosi usein valittaa miten vaikeaa on kun baarissa ja joka puolella tullaan lähestymään jne, ja itsellä ihan päinvastaiset ongelmat, niin tuskin meillä olisi mitään yhteistä. Varsinkin kun usein kaunis saa muitakin etuja elämässään, niin ei meillä olisi varmaan yhtään samanlainen elämäntilanne emmekä ymmärtäisi toisiamme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu niin epäoikeudenmukaiselta, että ihmisiä arvotetaan sattumanvaraisten ulkoisten ominaisuuksien perusteella. Jos satut olemaan kaunis olet aitomaattisesti parasta mitä maa päällään kantaa ja jos puolesta ruma, ketään ei kiinnosta ja olet tuomittu elämään kävelevänä paskaläjänä. Eihän tätä tilannetta kestäkään. Joskun nuorempana vielä kuvittelin, että henkisillä ominaisuuksilla voi kompensoida, mutta paskan marjat. Nykyään olen katkeroitunut, masentunut ja vittumainen. Kaunis nainen saa olla todella mukava ja fiksu, että siedän sellaista läheisyydessäni.
Jep, kun on kaunis niin ihmiset pitää automaattisesti muutenkin parempana, saati sitten miehet. Jos ei ole kaunis pitää olla moninverroin fiksumpi, hauskempi jne jotta saa huomiota, mutta itse olen rumuuden lisäksi tylsä. Se ei haittaisi jos näyttäisin alusvaatemallilta, olisin heti mielenkiintoisen hiljainen.
Juuri näin . Kauniin kaikki luonteenpiirteet käännetään positiiviksiksi vaikka väkisin kun taas ruman tekemiset tai sanomiset ei kiinnosta ketään. Harmaavarpusen on turha yrittää piipittää nurkassa.
Jos harmaavarpunen on sinut itsensä kanssa, hän ei huomion keskipisteeksi hakeudukaan. Ja tuskin on kauniskaan hakeutunut, hänet vähän niinkuin väkisin sinne usein työnnetään. Mikään ei rumenna enempää kuin katkeruus. Nauti elämästä ja siitä, mitä sinulla on, niin alat kukoistaa!
Tää on valitettavasti täyttä kuraa. Se harmaavarpunenkin haluaisi monesti huomiota - positiivista huomiota, sitä, että saisi olla myös kauniiksi kehuttu, huomion keskipiste, muiden piirittämä ja ihastelema. Rumat ja mitättömän näköiset vain työnnetään sinne nurkkaan, pois silmistä jotta päästään piirittämään niitä kaunottaria.
"Sisäisestä kauneudesta" möliseminen on samanlaista harhaista, vääristynyttä skeidaa kuin "rakkaudesta se hevonenkin potkii". Ketään ei kiinnosta tutustua paketin sisältöön, jos pakkaus on ruma - eikä kukaan osoita kiintymystään tai rakkauttaan pahoinpitelyllä tai satuttamalla.
Kieltämättä tämä kommentti on omiaan havainnollistamaan sisäisen kauneuden puutetta.
Toistan itseäni, mutta "sisäinen kauneus" on pelkkää harhaista kuraa. Ei kukaan - kukaan - tule baarissa juttelemaan, koska jonkun ihastuttava luonne paistoi metrien päähän.
Luitko muuten edes aloitusta? Se random mies kehui nimenomaan sitä, miten kaunis hänen kaverinsa oli.
Itseänikin kehutaan kauniiksi ja miehet pysähtyvät juttelemaan vain ja ainoastaan silloin, kun olen meikannut itseni viehättäväksi ja laittanut rillien sijasta piilolasit päähän. Bonuspisteitä hameesta tai mekosta. Ulkonäkö on ihan oikeasti paljon tärkeämpi asia maailmassa kuin "sisäinen kauneus", jolla lohdutetaan lihavia tai petolinnun perspuolen näköisiä ihmisiä.
Olisi pikku hiljaa aika heittää vanhat lohdutuspalkintosananlaskut kaatopaikalle, ja nähdä maailma sellaisena, kuin se oikeasti on.
BAARISSA? Okei, tästä siis on kyse. Miksi helvetissä menet baariin, jos haluat päteä jollain muulla kuin ulkonäöllä tai helvetinmoisella itseluottamuksella? Sinulla pitää olla jotain noista kahdesta herättääksesi mitään huomiota BAARISSA. Maailmassa on aika helvetin monta parempaa paikkaa niiden oikeiden ihmisten tapaamiseksi. Jesus... Mitkä sinun henkilökohtaiset mielenkiintosi kohteet oikeasti ovat? (= mille sinun persoonasi rakentuu) Mene paikkoihin, joilla on jotain tekemistä niiden kanssa.
Baarissa... omg.
Hauska huomata ristiriita tämän aloituksen yläpeukkujen ja kommenttien määrässä verrattuna siihen, että tämän palstan naiset aina toitottavat kuinka heille ulkonäköasiat eivät ole tärkeitä ja että nainen on muutakin kuin se, miltä hän näyttää.
Jos tähän ketjuun ei samaistuttaisi, ei tässä olisi näin paljon yläpeukkuja ja kommentteja.
Eli naiset, onko teille ulkonäöllänne merkitystä vai ei?
Turha kauneus kirjoitti:
Lähisukuani on ollut mm. vankilassa ja tosiaan alkoholisoituneita jne.
Itse olen taistellut koko elämäni, että pääsin yliopistoon ja sain ihan hyvän vakityön. En ole edes tikkaria varastanut kioskilta ikinä ja olen muutenkin "kunnollinen". En polta, juon alkoholia muutaman kerran vuodessa ja niin. Mutta perhetaustani oli liikaa tälle miehelle. Tuli aika puskista, oltiin kihloissa ja seksielämä luisti, yhtenevät tulevaiusuuden haaveetkin. No, se oli hänen valintansa. Nykyään alkaa ahdistaa kun joku kehuu ulkonäköäni. Tekisi mieli kysyä, että "Joo, olisiko ihana saada yks yö mun kanssa ja sit leuhkia kaikille?" :/ Voisko joku tutustua minuun, eikä vain ulkokuoreeni?
Ja jos olisit ruma, kukaan ei haluaisi tutustua edes siihen ulkokuoreen.
Huh, tätä ketjua lukiessani olen kiitollinen,etten ole mikään superkaunis. Tuo yksi psyko.... varmaan jahtaa kohta puukon kanssa kaikkia kauniita.