Lue keskustelun säännöt.
Kauniin kaverin kanssa kahvilla, ohi kulkenut mies pysähtyi katsomaan kaveria "Ju""ta kun on kaunis nainen !". Oma rumuus iski taas päin naamaa:(
28.09.2018 |
Se, että ystäväni on ujo ja kiusaantuu huomiosta on laiha lohtu. Pituus noin 175, luonnokiharat alaselkään, hiukan olivinsävyyn vivahtava "tumma" iho ja hymy kuin hammastahna-mainoksesta, ilman meikkiäkin upea ilmestys. Vaikka tässä iässä (30v) pitäisi jo olla hyvä itsetunto, silti on vaikea hyväksyä sitä että' itse niin karmea ilmestys. Pituutta tasan 160, leveä lantio, pienet riipputissit, kaksoisleuka, ienhymy, muodoton pyöreä naama, iso pottunenä, kalpea punottava iho ja maantienväriset, aina rasvaiselta näyttävät hiukset jotka ovat niin ohuet että päänahka loistaa. Vaikka miten sutisi ennen ovesta lähtöä ripsaria, ei tämä naama miksikään muutu! Miten te muut rumat naiset, etenkin jos teillä on yrittämättä upeita ystäviä, kestätte?
Kommentit (389)
Siis oikeastiko suomalainen mies katselee kauniita naisia ja jopa juttelee? Missä päin tämmöinen maailman kahdeksas ihme tapahtuu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itseluottamus on kovaa valuuttaa. Nuorena olin hoikka, pitkätukkainen blondi. Nyt kuvia katsoessani hoikka, mutta kurvikas ja ihan nättikin. Itse koin olevani hirveä läski, jonka naama oli kuin kirveellä veistetty. Häpesin, piilottelin ja vetäydyin. Poikaystäväksi otin ekan kiinnostusts osoittaneen turjakkeen ja päädyin lopulta hänen kanssaan jopa naimisiinkin, kun kukapa muu minut olisi huolinut?
Nyt 20 vuotta myöhemmin ei ole ennallaan kuin pituus. Olen lihonut 35 kg, olen puhdas, mutten laittaudu. Leuan allakin on ylimääräistä. En suostu kynnysmatoksi. En ole kovin sosiaalinen, mutta arvostan itseäni. Olen kiva ja reilu, mutten siksi, että joku kelpuuttaisi minut. Se vain on minua.
Ulkoisesti en edes muistuta enää nuorta, hoikkaa blondia. Jostain syystä vientiä silti olisi. En keksi sille muuta syytä kuin kasvaneen itseluottamuksen. Olen oma itseni ja jokin siinä tuntuu vetoavan muihin. Ihan kavereitakin, naisia siis, on moninkertainen määrä entiseen nähden.
Itse olen ihan perusnätti. Vst mahtuu 14 tusinaan.
Siivosin serkkuni avustuksella vaatekaappini. Kerättiin kokonaisuuksia.
Huivit, kengät , laukut, korut jne.
YouTube on täynnä myös hiusten laittoihin tehtyjä videoita. Opettelin laittamaan erilaisia kampauksia, nutturaa, lettiä jne.
Olen hoikka, tämä johtuu rahan vähyydestä.
Minä saan nykyään enemmän huomiota ulkonäöstäni kuin ollessani pyöreämpi.
Kaikki ei voi muuttua kauniiksi. Tein sen mitä pystyin. Se toimii.
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmeen sontaa on tämä puhe, ettei kukaan huomaa 40- vuotiasta?
Samaa ihmettelen ;)
T. N43
Oma syntini on äärimmäisen heikko itsetunto. On minua pidetty jossain määrin kauniinakin, mutta lähinnä silloin kun olen jaksanut laittautua ja peittää virheeni. Kärsin vuosia aknesta ja hampaani ovat rumat. Painon kanssa on koko ajan ongelmia. Vaikea pitää alhaalla. Vihaan myös sitä miten karvainen olen ja etenkin jaloista. Sen päälle vielä huono näkö ja silmälasit, minkä vuoksi on pakko pitää usein piilareita, jotta paras puoleni eli silmät pääsevät esiin. Tässä neljänkympin kynnyksellä sitä on jo vähän lannistunut, ettei se ulkonäkö tästä enää parane, vaan heikkenee koko ajan, MUTTA sitten yksi asia sai minut kuluneella viikolla tuntemaan oloni hieman paremmaksi. Minua luullaan koko ajan noin 10 vuotta nuoremmaksi kuin mitä olen ja tällä viikolla se oikeastaan vasta ekaa kertaa iski tajuntaan. En ehkä saanut niitä parhaita geenejä ihon ja hampaiden suhteen, mutta ehkä ikääntymisen. Sekin on jo jotain se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ootko kokeillut itse jutella miehille? Jutella niille tavismiehille joita naiset ei huomaa. Monesta ei niin kauniista naisesta miehet kiinnostuu, jos hän on puhelias ja rempseä. Katsele ympärillesi. Pullukoilla rempseillä naisilla on miehet.
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu niin epäoikeudenmukaiselta, että ihmisiä arvotetaan sattumanvaraisten ulkoisten ominaisuuksien perusteella. Jos satut olemaan kaunis olet aitomaattisesti parasta mitä maa päällään kantaa ja jos puolesta ruma, ketään ei kiinnosta ja olet tuomittu elämään kävelevänä paskaläjänä. Eihän tätä tilannetta kestäkään. Joskun nuorempana vielä kuvittelin, että henkisillä ominaisuuksilla voi kompensoida, mutta paskan marjat. Nykyään olen katkeroitunut, masentunut ja vittumainen. Kaunis nainen saa olla todella mukava ja fiksu, että siedän sellaista läheisyydessäni.
Viestisi ensimmäinen ja viimeinen lause ovat aika rajussa ristiriidassa keskenään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten se kaverin kehuminen on sinulta pois? Eihän se kaverin kauneus ja hänen saamansa ihailu tee sinusta rumempaa, sinä olet ihan samannäköinen muiden ulkonäöstä riippumatta.
Ei kaikki kauniit halua huomiota. Se on oikeesti aika kiusallista välillä. Toki se on helpottanut elämää tietyissä asioissa, mutta asian korostaminen ahdistaa. Naisissa se herättää kateutta ja miehet pörrää ympärillä.
Tuntuu että ainut asia mistä sut huomataan on ulkonäkö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ootko kokeillut itse jutella miehille? Jutella niille tavismiehille joita naiset ei huomaa. Monesta ei niin kauniista naisesta miehet kiinnostuu, jos hän on puhelias ja rempseä. Katsele ympärillesi. Pullukoilla rempseillä naisilla on miehet.
Miksi ruman pullukan pitäisi jotenkin tyytyä tavismiehiin?
No oikeesti itse susirumana miehenä vähän harmitti kun ne omasta mielestään rumat tavistytöt oli aina roikkumassa top10 -miesten lahkeessa, ja itse pääsi edes juttelemaan vain sellaisten (kauniiden) naisten kanssa joiden kanssa sitten ei ollut mitään mahiksia intiimimpäään kanssakäymiseen.
Mulla on kaksi todella kaunista ystävää, joiden perään miehet katselevat. Ej kuitenkaan ajattele, että itse olisin ruma. En vain ole yhtä kaunis kuin he ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Turha kauneus kirjoitti:
Aivan mahtavaa olla kauniina parisuhteessa tosiaan!
Ex jätti mut näillä sanoilla "Sulla on niin huono perhetausta, et oli kiva pitää sua tollasena esittelynaisena, kaverit oli kateellisia ku sua panin. Mut ei tollasesta taustan omaavasta naisesta vaimoo tehdä, heippa."
6 vuoden suhde loppu tuohon. Kiva.
Mikä on huono perhetausta? Miten inhottava joku mies oikeasti voikaan olla... Itse voin sanoa,että olen todella hyvästä kulttuurisuvusta, melkein kaikki sukulaiseni ovat wikipediassa, mutta ei taustani kyllä vaikuttanut mihinkään miehensaantiin positiivisesti. Aina olen saanut olla yksin ja yksinäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeasti komeat miehet saa olla usein yksin, naisten itsetunto ei riitälähestymiseen.
Sama niillä oikein kauniilla naisilla.
Kalle palanderin vaimo puhui myös asiasta (itsestään).
Minulla on vain rumempia kavereita. Itse asiassa hakeudun aina harakkajen seuraan, näin saan itse loistaa ja saan huomiota.
Mielenkiinnolla seuraan, kun veljentyttäreni on tulossa murrosikään ja merkeistä päätellen kasvamassa tavalliseksi nuoreksi naiseksi... mutta hänellä on ystävä, josta on ilmiselvästi varttumassa kaunis neitonen/nainen. Mitähän heidän ystävyydelle tapahtuu, kun he alkavat kiinnostua (kenties samoista) pojista/miehistä?
Vierailija kirjoitti:
Turha kauneus kirjoitti:
Täällä yksi kaunis. Joo, nyt alko heti osaa ärsyttää aivan suunnattomasti, että tällaisen sanoo ääneen. Mutta näin on, että olen 175 pitkä, painan 65kg, naama on kaunis, hiukset tummat luonnonkiharat ja paksut. Hammasrivi suora ja valkoinen, isot siniset silmät ja kaikkea kuulkaa..
MUTTA - kaikki muut mun elämän kortit olikin paskoja mitä mulle annettiin. Synnyin alkoholistiperheeseen. Meillä ei ollut ruokaa, huolehdin sisaruksistani jo alle kouluiässä, vanhempani olivat väkivaltaisia alkoholisteja. En saanut, tai siis rahatilanteen takiakaan voinut harrastaa mitään. En voinut ulkoilla kunnollisissa varusteissa. Talvisin oli takki, lapaset hyvällä tuurilla. Kesät talvet samoilla lenkkareilla, ellei joku tuttu sattunut antamaan jotain vanhoja. Vanhemmat erosivat. Siskoni raiskattiin sukulaismiehen puolesta. Koulussa olemista ei tietenkään kyetty tukemaan mitenkään. En voinut mennä lukioon, oli vain pakko päästä kauas pois johonkin sisäoppilaitokseen josta saa ilmaisen ruuan ja asuntola-asumisen. Itketti jättää sisarukset kotiin. Olin tässä itsekäs. :( Mutta näin mahdollisuuden päästä tuskasta. Vähän aikaa sitten tullut nallemainos sai mut ihan shokkiin - tuota se oli..
Tässä vain pieni osa elämästäni. Olen ihmisten mielestä kaunis, mutta mitä mä tällä oon saanut? Tämäkin kaikenlisäksi katoaa pois. Lämmin, rakastava perhe, joka olisi tukenut minua ja sisaruksiani esim. koulun käynnissä ja olisi edes saanut ruokaa muuallakin kuin koulussa! Nämä, nämä asiat merkitsevät paljon enemmäm kuin ulkonäkö.
Joten, keskittykää niihin kortteihin, mitkä teillä on hyvin. Kauneus on vain yksi asia elämässä ja siihenkin voi vaikuttaa itse aika paljon. Mikään ei tuo mulle ja sisaruksilleni parempaa lapsuutta ja kärsimme siitä aikuisinakin nyt varmasti loppuelämämme.
No siis nimenomaan. (Olen tuon ex-hyvännäköisen naisen viestin kirjoittaja, pari viestiä aiemmin.) Elämässä saa tietyt kortit, ja hyvännäköisellä ihmisellä voi olla ihan hirveä kohtalo muista syistä kuin ulkonäöstä. Synnyin hyvännäköiseksi mutta ihan kauheisiin oloihin itsekin. En soisi sitä kenellekään ulkonäköön riippumatta.
Tämä on ihan asian ytimessä, eli pelatkaa ne kortit jotka teillä. Joistakin ihmisistä voi tuntua, ettei mitään kortteja edes ole, mutta NIITÄ ON. Uskokaa minua! Teidän henkilökohtainen, uniikki onnellisuus on kätketty niihin, ja kaikki vastuu niiden korttien käyttämisestä on teillä itsellänne.
Kauheisiin olosuhteisiin voi syntyä myös rumana. Joskus käykin niin että geenit on huonot kaikin puolin, eli vanhemmilla ei ole antaa lapselleen ulkonäköä, henkistä pääomaa, taloudellista turvaa. Jepajee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu niin epäoikeudenmukaiselta, että ihmisiä arvotetaan sattumanvaraisten ulkoisten ominaisuuksien perusteella. Jos satut olemaan kaunis olet aitomaattisesti parasta mitä maa päällään kantaa ja jos puolesta ruma, ketään ei kiinnosta ja olet tuomittu elämään kävelevänä paskaläjänä. Eihän tätä tilannetta kestäkään. Joskun nuorempana vielä kuvittelin, että henkisillä ominaisuuksilla voi kompensoida, mutta paskan marjat. Nykyään olen katkeroitunut, masentunut ja vittumainen. Kaunis nainen saa olla todella mukava ja fiksu, että siedän sellaista läheisyydessäni.
Viestisi ensimmäinen ja viimeinen lause ovat aika rajussa ristiriidassa keskenään.
Edelleenkään ei ole ristiriitaa, täsmensin asiaa jo tuolla edellä. Kohtelen nykyään muita samalla tavoin kuin he kohtelevat minua. Minä saan huonoa kohtelua ja syrjintää osakseni, koska olen ruma ja itse puolestani jaan samaa kohtelua kauniille. Minua kohdellaan mielivaltaisesti ulkonäön perusteella, joten miksi minun pitäisi muka käyttäytyä maailmaa ja muita kohtaan jotkenkin nöyrästi ja yrittää olla kaikesta paskasta huolimatta mukava ihmisille, jotka asettavat ja asetetaan minun yläpuolelleni? Oikeasti herttaiselle ihmiselle ei ole syytä olla ikävä, mutta heitä on kauniissa, tai sellaisena itseään pitävissä, hyvin harvassa.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kaksi todella kaunista ystävää, joiden perään miehet katselevat. Ej kuitenkaan ajattele, että itse olisin ruma. En vain ole yhtä kaunis kuin he ovat.
Et varmasti olekaan ruma koska sulle oltais sanottu se jo monta kertaa eli: kaverisi ovat kauniita mutta sinä voit painua kaatopaikalle naamas kanssa tms.
Aivan mahtavaa olla kauniina parisuhteessa tosiaan!
Ex jätti mut näillä sanoilla "Sulla on niin huono perhetausta, et oli kiva pitää sua tollasena esittelynaisena, kaverit oli kateellisia ku sua panin. Mut ei tollasesta taustan omaavasta naisesta vaimoo tehdä, heippa."
6 vuoden suhde loppu tuohon. Kiva.