Kauniin kaverin kanssa kahvilla, ohi kulkenut mies pysähtyi katsomaan kaveria "Ju""ta kun on kaunis nainen !". Oma rumuus iski taas päin naamaa:(

Vierailija kirjoitti:

Vain lähinnä känniläinen ääneen arvostelee paikanpäällä tuntematonta?

Miksei kaunista naista saa sanoa kauniiksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu niin epäoikeudenmukaiselta, että ihmisiä arvotetaan sattumanvaraisten ulkoisten ominaisuuksien perusteella. Jos satut olemaan kaunis olet aitomaattisesti parasta mitä maa päällään kantaa ja jos puolesta ruma, ketään ei kiinnosta ja olet tuomittu elämään kävelevänä paskaläjänä. Eihän tätä tilannetta kestäkään. Joskun nuorempana vielä kuvittelin, että henkisillä ominaisuuksilla voi kompensoida, mutta paskan marjat. Nykyään olen katkeroitunut, masentunut ja vittumainen. Kaunis nainen saa olla todella mukava ja fiksu, että siedän sellaista läheisyydessäni.

Viestisi ensimmäinen ja viimeinen lause ovat aika rajussa ristiriidassa keskenään.

Edelleenkään ei ole ristiriitaa, täsmensin asiaa jo tuolla edellä. Kohtelen nykyään muita samalla tavoin kuin he kohtelevat minua. Minä saan huonoa kohtelua ja syrjintää osakseni, koska olen ruma ja itse puolestani jaan samaa kohtelua kauniille. Minua kohdellaan mielivaltaisesti ulkonäön perusteella, joten miksi minun pitäisi muka käyttäytyä maailmaa ja muita kohtaan jotkenkin nöyrästi ja yrittää olla kaikesta paskasta huolimatta mukava ihmisille, jotka asettavat ja asetetaan minun yläpuolelleni? Oikeasti herttaiselle ihmiselle ei ole syytä olla ikävä, mutta heitä on kauniissa, tai sellaisena itseään pitävissä, hyvin harvassa.

En usko että saat huonoa kohtelua siksi että olet (omasta mielestäsi) ulkonäöllisesti ruma. Rumuus kumpuaa usein sisältä ja toinen ihminen kyllä aistii sen. Ja kyllä, sanasi ovat ristiriidassa tässä. -eri

Vierailija kirjoitti:

Minä en ole koskaan rumaa naista nähnytkään. Ihan oikeasti. Jokaisessa on jotain kaunista. Ja hei, kannattaa ajatella niin, että kukat on kauniita mutta niin on jouluvalotkin, vaikka ne ei näytäkkään yhtään samalta. Turha vertailla siis.

Ihana 😃👍

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että ystäväni on ujo ja kiusaantuu huomiosta on laiha lohtu. Pituus noin 175, luonnokiharat alaselkään, hiukan olivinsävyyn vivahtava "tumma" iho ja hymy kuin hammastahna-mainoksesta, ilman meikkiäkin upea ilmestys. Vaikka tässä iässä (30v) pitäisi jo olla hyvä itsetunto, silti on vaikea hyväksyä sitä että' itse niin karmea ilmestys. Pituutta tasan 160, leveä lantio, pienet riipputissit, kaksoisleuka, ienhymy, muodoton pyöreä naama, iso pottunenä, kalpea punottava iho ja maantienväriset, aina rasvaiselta näyttävät hiukset jotka ovat niin ohuet että päänahka loistaa. Vaikka miten sutisi ennen ovesta lähtöä ripsaria, ei tämä naama miksikään muutu! Miten te muut rumat naiset, etenkin jos teillä on yrittämättä upeita ystäviä, kestätte?

Minä olen iloinen, että en ole mikään superkaunotar. Lapsena minua pidettiin tosi sievänä ja sain ala-asteella kokea sen, miltä tuntuu kun pojat ahdistelevat ja lähentelevät, ulkonäön vuoksi. Sitten kasvoin aikuiseksi ja kasvonpiirteiden kehittyessä minusta tuli kohtalaisen ruma. Tämähän oli ensin järkytys, mutta lopulta tajusin asian hyvät puolet: kun mies ihastuu ja rakastuu minuun, syynä siihen on jokin muu kuin ulkonäköni. Saan siis miehen, joka nauttii seurastani, arvostaa aidosti persoonallisuuttani ja jakaa samat elämänarvot. Lisäksi vältyn joutumasta nalkkiin sellaisen miehen kanssa, joka juoksee pelkän ulkonäön perässä. Sellaisen kanssa ei nimittäin se kauniskaan nainen tule onnelliseksi.

Uskon aidosti mahdollisuuteni onneen olevan yhtä hyvät kuin kauniillakin naisilla on. Haasteet ja kipukohdat vain ovat erilaisia.

Ps. pukeutumistyyliä ja hiustyyliä jne. kannattaa aina kehittää, olipa minkä näköinen tahansa. Tyylikkyys kertoo sisäisestä kauneudesta tavalla, joka on selvästi nähtävissä ulospäin. Ja täsmälleen sama ihminen tyylikkäänä on moninkertaisesti vetävämpi verrattuna tyylittömään versioon itsestään!

No kiva että miehet kuitenkin ihastuu ja rakastuu, mitäpä tehdä kun kukaan ei ihastu saati rakastu?

Kuule, ei niihin hyvännäköisiinkään välttämättä kukaan rakastu. Moni vaan halua petiin, käyttää vähän niinkun r***ku alustana. Kuulostaa hirveältä, mutta on totuus. Jos olet "ruma" ja joku osoittaa sanoin ja teoin rakastavansa sua, niin se on taatusti tosissaan. Kaunis ei voi koskaan olla varma, onko tunteet aitoja, vai hakeeko mies vain näyttelyesinettä jne. Tuollainen randomin kommentointi julkisesti jonkun ulkonäköä, sillä ei todellakaan haeta sitä, että hirveesti ihailtaisiin. Sillä on vain ja ainoastaan nolaustarkoitus.

Tämän allekirjoitan. On aivan kauheaa huomata olevansa miehelle vain näyttelyesine, jota on kivaa panna ja esitellä kavereille. Kun sitten jäädään kahdestaan ja tahtoisi jutellakin jostakin, miestä ei kiinnosta. Ei ole ihanaa olla täydellinen barbienukke, jonka kuitenkin on parempi pitää suunsa kiinni.

Ja olet tuollaisen miehen kanssa, koska... ???

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta se että ystäväsi on kaunis, EI tarkoita ettetkö sinäkin olisi, ehkä pikkaisen vähemmän vain :)

Mua on lohduttanut se, että kauneus voi olla myös kirous, sitäkin olen nähnyt vierestä. Eikä kauneus tarkoita onnellista elämää. Oman ala-asteluokan kaunottarelta kuoli mm. aviomies nuorena eikä taida olla uuttakaan. Koen olevani hyvin onnellinen, ja mitä enempi ikää tulee, sitä helpompaa ei-niin-kaunillakin naisenakin on. 

N45

ps, olisi minullakin kuitenkin ollut muitakin ottajia kuin oma aviomies, naismakujakin on niin monenlaisia! Eli sinäkin varmasti olet monen miehen mielestä kaunis <3

Totta puhut, naismakuja on yhtä monta kuin miehiäkin. Mutta entäpä se miesmaku sitten... tuntuu että naiset ovat kuin toistensa klooneja miesmakunsa suhteen. Kaikki naiset haluavat sen pitkän, tumman, lihaksikkaan ja harteikkaan miehen. Nyt sitten joku nainen tulee tähän korjaamaan, että "minullapa on ihan erilainen miesmaku, minä haluan pitkän, vaalean, lihaksikkaan ja harteikkaan miehen" ;D

Kyllä naisten miesmaku on monipuolisempi. Esimerkiksi minulle miehen pituudella ei ole yhtään mitään väliä. En halua lihaksikasta tai harteikasta miestä. Jos ulkonäkö kriteereistä puhutaan niin niistä itselleni tärkeimpiä ovat pitkät hiukset ja silmälasit.

Aina se vähän kirpasee, kun kaveria vieressä piiritetään ja minua kehuu lähinnä oma äiti. Toisaalta olen todennut (=uskotellut itselleni) ettei parisuhde ole minua varten joten en kaipaa "sellaista" huomiota vierailta ihmisiltä.

Oikeesti oishan se ihan kiva, mutta ei joidenkin ihmisten ulkonäkö vaan ole niin hyvä. Sitten niitä piristäviä ja positiivisia asioita voi etsiä muualta.

Ei kaverin kauneus ole multa pois. Mulla on ollut omat vientini myös, vaikka kaunotar on ollut seurassa. Yleensä järkevät ja ajattelevat miehet ovat mua lähestyneet. Kaveria piirittää täydelliset himbot ja se on toisinaan hemmetin kiusallista. Ihan vaan sen takia, että kyllä kaunotarkin ansaitsis fiksun miehen.

Minua ei ole kukaan muis koskaan vilkaissut :(

Olen ollut täysin ilmaa kaikille koko ikäni. Olen ystävällinen, auttavainen ja jonkin verran huumorintajuinenkin mutta minkäs teet....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oudolta se kuulostaa, jos iho on oliivin värinen. Vihreän vai mustan?

Kuulostaa Danielle Steelin kirjoilta...siellä naisihanne on just tuommoinen epämääräinen. Varmaan silmätkin olivat mantelin muotoiset ja rinnat pystyt ja pyöreät. Kaiken kruunaavat kaareva, mutta jäntevä lantio sekä täyteläiset ja päättäväiset huulten kaaret.

Aloitus on niin miehen kirjoittama kuin olla voi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu niin epäoikeudenmukaiselta, että ihmisiä arvotetaan sattumanvaraisten ulkoisten ominaisuuksien perusteella. Jos satut olemaan kaunis olet aitomaattisesti parasta mitä maa päällään kantaa ja jos puolesta ruma, ketään ei kiinnosta ja olet tuomittu elämään kävelevänä paskaläjänä. Eihän tätä tilannetta kestäkään. Joskun nuorempana vielä kuvittelin, että henkisillä ominaisuuksilla voi kompensoida, mutta paskan marjat. Nykyään olen katkeroitunut, masentunut ja vittumainen. Kaunis nainen saa olla todella mukava ja fiksu, että siedän sellaista läheisyydessäni.

Jep, kun on kaunis niin ihmiset pitää automaattisesti muutenkin parempana, saati sitten miehet. Jos ei ole kaunis pitää olla moninverroin fiksumpi, hauskempi jne jotta saa huomiota, mutta itse olen rumuuden lisäksi tylsä. Se ei haittaisi jos näyttäisin alusvaatemallilta, olisin heti mielenkiintoisen hiljainen.

Juuri näin . Kauniin kaikki luonteenpiirteet käännetään positiiviksiksi vaikka väkisin kun taas ruman tekemiset tai sanomiset ei kiinnosta ketään. Harmaavarpusen on turha yrittää piipittää nurkassa.

Jos harmaavarpunen on sinut itsensä kanssa, hän ei huomion keskipisteeksi hakeudukaan. Ja tuskin on kauniskaan hakeutunut, hänet vähän niinkuin väkisin sinne usein työnnetään. Mikään ei rumenna enempää kuin katkeruus. Nauti elämästä ja siitä, mitä sinulla on, niin alat kukoistaa!

Tää on valitettavasti täyttä kuraa. Se harmaavarpunenkin haluaisi monesti huomiota - positiivista huomiota, sitä, että saisi olla myös kauniiksi kehuttu, huomion keskipiste, muiden piirittämä ja ihastelema. Rumat ja mitättömän näköiset vain työnnetään sinne nurkkaan, pois silmistä jotta päästään piirittämään niitä kaunottaria.

"Sisäisestä kauneudesta" möliseminen on samanlaista harhaista, vääristynyttä skeidaa kuin "rakkaudesta se hevonenkin potkii". Ketään ei kiinnosta tutustua paketin sisältöön, jos pakkaus on ruma - eikä kukaan osoita kiintymystään tai rakkauttaan pahoinpitelyllä tai satuttamalla.

Kieltämättä tämä kommentti on omiaan havainnollistamaan sisäisen kauneuden puutetta.[/quote

Sisäinen kauneus ei merkkaa paskaakaan tässä maailmassa, ketään ei kiinnosta sisäinen hyvyys, ainoastaan pinta. Tämä on karu totuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vain lähinnä känniläinen ääneen arvostelee paikanpäällä tuntematonta?

Miksei kaunista naista saa sanoa kauniiksi?

Niinpä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oudolta se kuulostaa, jos iho on oliivin värinen. Vihreän vai mustan?

Kuulostaa Danielle Steelin kirjoilta...siellä naisihanne on just tuommoinen epämääräinen. Varmaan silmätkin olivat mantelin muotoiset ja rinnat pystyt ja pyöreät. Kaiken kruunaavat kaareva, mutta jäntevä lantio sekä täyteläiset ja päättäväiset huulten kaaret.

Unohtui korkeat poskipäät :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu niin epäoikeudenmukaiselta, että ihmisiä arvotetaan sattumanvaraisten ulkoisten ominaisuuksien perusteella. Jos satut olemaan kaunis olet aitomaattisesti parasta mitä maa päällään kantaa ja jos puolesta ruma, ketään ei kiinnosta ja olet tuomittu elämään kävelevänä paskaläjänä. Eihän tätä tilannetta kestäkään. Joskun nuorempana vielä kuvittelin, että henkisillä ominaisuuksilla voi kompensoida, mutta paskan marjat. Nykyään olen katkeroitunut, masentunut ja vittumainen. Kaunis nainen saa olla todella mukava ja fiksu, että siedän sellaista läheisyydessäni.

Viestisi ensimmäinen ja viimeinen lause ovat aika rajussa ristiriidassa keskenään.

Edelleenkään ei ole ristiriitaa, täsmensin asiaa jo tuolla edellä. Kohtelen nykyään muita samalla tavoin kuin he kohtelevat minua. Minä saan huonoa kohtelua ja syrjintää osakseni, koska olen ruma ja itse puolestani jaan samaa kohtelua kauniille. Minua kohdellaan mielivaltaisesti ulkonäön perusteella, joten miksi minun pitäisi muka käyttäytyä maailmaa ja muita kohtaan jotkenkin nöyrästi ja yrittää olla kaikesta paskasta huolimatta mukava ihmisille, jotka asettavat ja asetetaan minun yläpuolelleni? Oikeasti herttaiselle ihmiselle ei ole syytä olla ikävä, mutta heitä on kauniissa, tai sellaisena itseään pitävissä, hyvin harvassa.

En usko että saat huonoa kohtelua siksi että olet (omasta mielestäsi) ulkonäöllisesti ruma. Rumuus kumpuaa usein sisältä ja toinen ihminen kyllä aistii sen. Ja kyllä, sanasi ovat ristiriidassa tässä. -eri

Höpön pöpön, kukaan lapsi tai nuori ei ole syntyessään sisäisesti ruma, vaan ihmisestä kasvaa sellainen huonon kohtelun ja olosuhteiden vuoksi. Tai sitten hän valitsee käyttäytyä huonosti, kuten itse ole tehnyt. Nuorempana olin kiltti ja yritin olla kiva kaikille, mutta opin ymmärtämään että se on turhaa. Ei ole mitään ristiriitaa, vaan toimin kuten muutkin ihmiset ja arvotan heitä heidän ulkonäkönsä perusteella, niin epäreilua kuin se onkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en ole koskaan rumaa naista nähnytkään. Ihan oikeasti. Jokaisessa on jotain kaunista. Ja hei, kannattaa ajatella niin, että kukat on kauniita mutta niin on jouluvalotkin, vaikka ne ei näytäkkään yhtään samalta. Turha vertailla siis.

Ihana 😃👍

IKINÄ tuollaista ei kuulisi naiselta. Heidän mielestään suurin osa miehistä on rumia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oudolta se kuulostaa, jos iho on oliivin värinen. Vihreän vai mustan?

Kuulostaa Danielle Steelin kirjoilta...siellä naisihanne on just tuommoinen epämääräinen. Varmaan silmätkin olivat mantelin muotoiset ja rinnat pystyt ja pyöreät. Kaiken kruunaavat kaareva, mutta jäntevä lantio sekä täyteläiset ja päättäväiset huulten kaaret.

Unohtui korkeat poskipäät :)

Heheh, multa jäi nuorempana yksi Steelin kirja kesken heti alkusivuilla, koska hän kuvaili sankarittaren hiusten sävyä puolen sivun verran :D 

Vierailija kirjoitti:

Eivät ole miehet kyllä sisäisestä kauneudestanikaan kiinnostuneita.. (se jolla on yhtä rumat ystävät kuin itse olen)

Jos minä kiinnostuisin sinusta, niin kehoittaisit painumaan vttuun. Olen keski-ikäinen, mahakas, kaljuuntuva mies.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiinnolla seuraan, kun veljentyttäreni on tulossa murrosikään ja merkeistä päätellen kasvamassa tavalliseksi nuoreksi naiseksi... mutta hänellä on ystävä, josta on ilmiselvästi varttumassa kaunis neitonen/nainen. Mitähän heidän ystävyydelle tapahtuu, kun he alkavat kiinnostua (kenties samoista) pojista/miehistä?

Siinä käy niin, että ystävyys alkaa rapistua hyvin todennäköisesti. Kun toisella riittää vientiä eikä toiseen kiinnitetä mitään huomiota (on siis vain kaverinsa "wingman" tai tässä tapauksessa "wing-girl"), rumempi lopulta kyllästyy eikä halua enää lähteä yhdessä mihinkään. Kauniimpi ei satavarmasti koskaan tule tajuamaan, mistä asia kiikasti. Näitä olen itse nähnyt ja kokenut. 

Toisaalta taas, taviksen näköinen tyttö saattaa tulevaisuudessa korjata ulkonäköään plastiikkakirurgisesti, joten ongelma poistuu. Sehän on esim. Etelä-Koreassa nykyisin normi: kaikkien pitää olla kauniita, joten vanhemmat hoitavat lapsensa kirurgille korjattavaksi hyvissä ajoin (suuremmat silmät, pienempi nenä, korkeammat poskipäät, sirompi leuka - kaiken pystyy nykytekniikalla saavuttamaan, eikä edes maksa enää kovin paljoa!)

Ongelma poistuu kauneusleikkauksella? Vai pitäiskö kuitenkin ottaa askel taakse päin ja alkaa pyrkiä takaisin kohti vähän vähemmän pinnallista aikaa ja arvoja?

Taaksepäin? Kautta historian nimenomaan kauneus (ja komeus) ovat olleet niitä pysyviä arvoja. Koskaan - koskaan - ei "hyvä luonne" ole ollut muuta kuin positiivinen lisä.

Muistakaa, että moklni nainen (todellinen sekä myyttinen) on jäänyt historiaan nimenomaan kauneutensa takia: Troijan Helena, Kleopatra, Nefertiti, Anne Boleyn (kukaan ei koskaan muista "mitättömän näköistä" Anne Kleveläistä, jonka kanssa kuningas Henrik VIII ei edes halunnut harrastaa seksiä ja erosi tästä vain parin kuukauden päästä)...

Kleopatran kauneus on myytti. Siitä kirjoitettiin jo antiikin aikanakin. Oman aikansa naisiin verrattuna häntä ihailtiin keskustelutaitojensa ja älyn vuoksi. Eli kun Kreikassa ja Roomassa oli jo totuttu siihen, että vaikka se oma matroona siellä kotona olikin kaunis ja hyvästä suvusta, niin eivät he useinkaan olleet mitenkään koulutettuja ja sivistyneitä. Kleopatra oli nuori nainen, jolla oli valtaa ja älyä, laaja kielitaito ja hyvä sivistys. Seksikästä.

Niinhän se menee nykyaikanakin. Kyllähän nättiä naamaa aikansa katselee, mutta jos siellä naaman takana lyö iso pyörä vaan tyhjää, niin kuka sitä jaksaa?

Nefertiti on jäänyt historiaan ei kauneutensa, vaan säilyneen rintakuvan vuoksi. Hänestä tehty taide on kuolematonta. Ilman taidetta ei kukaan edes muistaisi koko naista.

Aika huonot nuo esimerkit muutenkin kun yksi on vielä myyttinen olento. Kyllähän historian kuuluisimmat naiset ovat tunnettuja kaikesta muusta kuin kauneudestaan. Esimerkiksi Elisabeth I, Jeanne d'Arc, Katariina Suuri, Kuningatar Kristiina...

Olet siis sokea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiinnolla seuraan, kun veljentyttäreni on tulossa murrosikään ja merkeistä päätellen kasvamassa tavalliseksi nuoreksi naiseksi... mutta hänellä on ystävä, josta on ilmiselvästi varttumassa kaunis neitonen/nainen. Mitähän heidän ystävyydelle tapahtuu, kun he alkavat kiinnostua (kenties samoista) pojista/miehistä?

Siinä käy niin, että ystävyys alkaa rapistua hyvin todennäköisesti. Kun toisella riittää vientiä eikä toiseen kiinnitetä mitään huomiota (on siis vain kaverinsa "wingman" tai tässä tapauksessa "wing-girl"), rumempi lopulta kyllästyy eikä halua enää lähteä yhdessä mihinkään. Kauniimpi ei satavarmasti koskaan tule tajuamaan, mistä asia kiikasti. Näitä olen itse nähnyt ja kokenut. 

Toisaalta taas, taviksen näköinen tyttö saattaa tulevaisuudessa korjata ulkonäköään plastiikkakirurgisesti, joten ongelma poistuu. Sehän on esim. Etelä-Koreassa nykyisin normi: kaikkien pitää olla kauniita, joten vanhemmat hoitavat lapsensa kirurgille korjattavaksi hyvissä ajoin (suuremmat silmät, pienempi nenä, korkeammat poskipäät, sirompi leuka - kaiken pystyy nykytekniikalla saavuttamaan, eikä edes maksa enää kovin paljoa!)

Ongelma poistuu kauneusleikkauksella? Vai pitäiskö kuitenkin ottaa askel taakse päin ja alkaa pyrkiä takaisin kohti vähän vähemmän pinnallista aikaa ja arvoja?

Taaksepäin? Kautta historian nimenomaan kauneus (ja komeus) ovat olleet niitä pysyviä arvoja. Koskaan - koskaan - ei "hyvä luonne" ole ollut muuta kuin positiivinen lisä.

Muistakaa, että moklni nainen (todellinen sekä myyttinen) on jäänyt historiaan nimenomaan kauneutensa takia: Troijan Helena, Kleopatra, Nefertiti, Anne Boleyn (kukaan ei koskaan muista "mitättömän näköistä" Anne Kleveläistä, jonka kanssa kuningas Henrik VIII ei edes halunnut harrastaa seksiä ja erosi tästä vain parin kuukauden päästä)...

Kleopatran kauneus on myytti. Siitä kirjoitettiin jo antiikin aikanakin. Oman aikansa naisiin verrattuna häntä ihailtiin keskustelutaitojensa ja älyn vuoksi. Eli kun Kreikassa ja Roomassa oli jo totuttu siihen, että vaikka se oma matroona siellä kotona olikin kaunis ja hyvästä suvusta, niin eivät he useinkaan olleet mitenkään koulutettuja ja sivistyneitä. Kleopatra oli nuori nainen, jolla oli valtaa ja älyä, laaja kielitaito ja hyvä sivistys. Seksikästä.

Niinhän se menee nykyaikanakin. Kyllähän nättiä naamaa aikansa katselee, mutta jos siellä naaman takana lyö iso pyörä vaan tyhjää, niin kuka sitä jaksaa?

Kyllä sitä jakselee....