Kauniin kaverin kanssa kahvilla, ohi kulkenut mies pysähtyi katsomaan kaveria "Ju""ta kun on kaunis nainen !". Oma rumuus iski taas päin naamaa:(

Muistan aikoinaan nuorena kun astuin Lontoon metrossa junaan kauniin ystäväni kanssa. Vaunusta samaan aikaan ulostautunut mies kääntyi kuin sähköiskun saaneena peräämme ja palasi takaisin vaunuun. Tuijotti ystävääni koko matkan kuin huumaantuneena, ja seurasi vielä ulos kun lähdimme. Onneksi onnistuimme eksyttämään hänet ihmisvilinään.

Ystäväni oli kuin jostain Botticellin tai pre-rafaeliittien maalauksesta, pitkät ja punertavat luonnonkiharat hiukset, suuret siniset silmät ja pulleat huulet, kasvot kuin enkelillä ja täydellinen kroppa. Oli lisäksi täysin tietämätön omasta viehätysvoimastaan, ei käyttänyt yhtään meikkiä, eikä pukeutunut seksikkäästi. Näitä sähköiskun saaneita miesparkoja sitten riittikin, mihin tahansa hän meni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiinnolla seuraan, kun veljentyttäreni on tulossa murrosikään ja merkeistä päätellen kasvamassa tavalliseksi nuoreksi naiseksi... mutta hänellä on ystävä, josta on ilmiselvästi varttumassa kaunis neitonen/nainen. Mitähän heidän ystävyydelle tapahtuu, kun he alkavat kiinnostua (kenties samoista) pojista/miehistä?

Siinä käy niin, että ystävyys alkaa rapistua hyvin todennäköisesti. Kun toisella riittää vientiä eikä toiseen kiinnitetä mitään huomiota (on siis vain kaverinsa "wingman" tai tässä tapauksessa "wing-girl"), rumempi lopulta kyllästyy eikä halua enää lähteä yhdessä mihinkään. Kauniimpi ei satavarmasti koskaan tule tajuamaan, mistä asia kiikasti. Näitä olen itse nähnyt ja kokenut. 

Toisaalta taas, taviksen näköinen tyttö saattaa tulevaisuudessa korjata ulkonäköään plastiikkakirurgisesti, joten ongelma poistuu. Sehän on esim. Etelä-Koreassa nykyisin normi: kaikkien pitää olla kauniita, joten vanhemmat hoitavat lapsensa kirurgille korjattavaksi hyvissä ajoin (suuremmat silmät, pienempi nenä, korkeammat poskipäät, sirompi leuka - kaiken pystyy nykytekniikalla saavuttamaan, eikä edes maksa enää kovin paljoa!)

Ongelma poistuu kauneusleikkauksella? Vai pitäiskö kuitenkin ottaa askel taakse päin ja alkaa pyrkiä takaisin kohti vähän vähemmän pinnallista aikaa ja arvoja?

Taaksepäin? Kautta historian nimenomaan kauneus (ja komeus) ovat olleet niitä pysyviä arvoja. Koskaan - koskaan - ei "hyvä luonne" ole ollut muuta kuin positiivinen lisä.

Muistakaa, että moklni nainen (todellinen sekä myyttinen) on jäänyt historiaan nimenomaan kauneutensa takia: Troijan Helena, Kleopatra, Nefertiti, Anne Boleyn (kukaan ei koskaan muista "mitättömän näköistä" Anne Kleveläistä, jonka kanssa kuningas Henrik VIII ei edes halunnut harrastaa seksiä ja erosi tästä vain parin kuukauden päästä)...

Kleopatran kauneus on myytti. Siitä kirjoitettiin jo antiikin aikanakin. Oman aikansa naisiin verrattuna häntä ihailtiin keskustelutaitojensa ja älyn vuoksi. Eli kun Kreikassa ja Roomassa oli jo totuttu siihen, että vaikka se oma matroona siellä kotona olikin kaunis ja hyvästä suvusta, niin eivät he useinkaan olleet mitenkään koulutettuja ja sivistyneitä. Kleopatra oli nuori nainen, jolla oli valtaa ja älyä, laaja kielitaito ja hyvä sivistys. Seksikästä.

Niinhän se menee nykyaikanakin. Kyllähän nättiä naamaa aikansa katselee, mutta jos siellä naaman takana lyö iso pyörä vaan tyhjää, niin kuka sitä jaksaa?

Kleopatra oli Egyptin kuningatar

sinä olet...lähipubin prinsessa?

Lumoavaa...ko?

Vierailija kirjoitti:

Se, että ystäväni on ujo ja kiusaantuu huomiosta on laiha lohtu. Pituus noin 175, luonnokiharat alaselkään, hiukan olivinsävyyn vivahtava "tumma" iho ja hymy kuin hammastahna-mainoksesta, ilman meikkiäkin upea ilmestys. Vaikka tässä iässä (30v) pitäisi jo olla hyvä itsetunto, silti on vaikea hyväksyä sitä että' itse niin karmea ilmestys. Pituutta tasan 160, leveä lantio, pienet riipputissit, kaksoisleuka, ienhymy, muodoton pyöreä naama, iso pottunenä, kalpea punottava iho ja maantienväriset, aina rasvaiselta näyttävät hiukset jotka ovat niin ohuet että päänahka loistaa. Vaikka miten sutisi ennen ovesta lähtöä ripsaria, ei tämä naama miksikään muutu! Miten te muut rumat naiset, etenkin jos teillä on yrittämättä upeita ystäviä, kestätte?

Muut ulkonäkösi piirteet eivät herätä inhoa, mutta ienhymy on jotain mihin en sopeutuisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun on 50+ niin saa olla aivan rauhassa miesten huomiolta.

Masentavaa...

Ei ikä määrittele viehättävyyttä, 50+ikäinen voi olla tosi hot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivät ole miehet kyllä sisäisestä kauneudestanikaan kiinnostuneita.. (se jolla on yhtä rumat ystävät kuin itse olen)

Jos minä kiinnostuisin sinusta, niin kehoittaisit painumaan vttuun. Olen keski-ikäinen, mahakas, kaljuuntuva mies.

Monesti mies voi hurmata huumorintajullaan jne. Fiksu ei kehoita kiroillen ketään minnekään.

Vierailija kirjoitti:

Muistan aikoinaan nuorena kun astuin Lontoon metrossa junaan kauniin ystäväni kanssa. Vaunusta samaan aikaan ulostautunut mies kääntyi kuin sähköiskun saaneena peräämme ja palasi takaisin vaunuun. Tuijotti ystävääni koko matkan kuin huumaantuneena, ja seurasi vielä ulos kun lähdimme. Onneksi onnistuimme eksyttämään hänet ihmisvilinään.

Ystäväni oli kuin jostain Botticellin tai pre-rafaeliittien maalauksesta, pitkät ja punertavat luonnonkiharat hiukset, suuret siniset silmät ja pulleat huulet, kasvot kuin enkelillä ja täydellinen kroppa. Oli lisäksi täysin tietämätön omasta viehätysvoimastaan, ei käyttänyt yhtään meikkiä, eikä pukeutunut seksikkäästi. Näitä sähköiskun saaneita miesparkoja sitten riittikin, mihin tahansa hän meni.

En voi edes kuvitella miltä tuollainen tuntuu. Ainoa miinus jos vanhetessa kaikki miehet häipyy, mutta luultavasti useimmilla kauniilla on se aviomies vanhempanakin, vaikka muut ei enää niin liehakoisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivät ole miehet kyllä sisäisestä kauneudestanikaan kiinnostuneita.. (se jolla on yhtä rumat ystävät kuin itse olen)

Jos minä kiinnostuisin sinusta, niin kehoittaisit painumaan vttuun. Olen keski-ikäinen, mahakas, kaljuuntuva mies.

Monesti mies voi hurmata huumorintajullaan jne. Fiksu ei kehoita kiroillen ketään minnekään.

Toi huumorintajukin on niin kulunut juttu. Tottakai jotkut harvat ulospäinsuuntautuneet huumorityypiy huomataan, mutta useimmiten tavallinen huumorintaju tulee esille vasta pidemmön tutustumisen jälkeen, joten ei se auta montaakaan miestä. Ja siltikin se on vain yksi ominaisuus muiden joukossa.

Miehillä on täysin samoja tilanteita. Kun liikkuu porukassa, jossa on yksi pitkä ja komea, niin arvaa vaan keneen kaikki naiset aina kiinnittävät huomionsa. Jopa myyjät, tarjoilijat jne.

Vierailija kirjoitti:

miehentilanne kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu niin epäoikeudenmukaiselta, että ihmisiä arvotetaan sattumanvaraisten ulkoisten ominaisuuksien perusteella. Jos satut olemaan kaunis olet aitomaattisesti parasta mitä maa päällään kantaa ja jos puolesta ruma, ketään ei kiinnosta ja olet tuomittu elämään kävelevänä paskaläjänä. Eihän tätä tilannetta kestäkään. Joskun nuorempana vielä kuvittelin, että henkisillä ominaisuuksilla voi kompensoida, mutta paskan marjat. Nykyään olen katkeroitunut, masentunut ja vittumainen. Kaunis nainen saa olla todella mukava ja fiksu, että siedän sellaista läheisyydessäni.

Jep, kun on kaunis niin ihmiset pitää automaattisesti muutenkin parempana, saati sitten miehet. Jos ei ole kaunis pitää olla moninverroin fiksumpi, hauskempi jne jotta saa huomiota, mutta itse olen rumuuden lisäksi tylsä. Se ei haittaisi jos näyttäisin alusvaatemallilta, olisin heti mielenkiintoisen hiljainen.

No itse asiassa miehillä tuo pätee vielä tuhatkertaisesti enemmän.

Pituus (pitkä älykkäämpi, on tutkittu), ääni (matala vs korkea, vinkuva tai nariseva), tai "luotettavan oloiset kasvot" vaikuttaa.

Raha ja asema vaikuttaa kanssa. Ajattele nyt vaikka kuinka hottia on kuin joku Kimi Räikkönen onkin ihan tavallinen. Ei taitaisi hitsarin tai varastomiehen tavallisuus sytyttää fitnessmalleja. Tai jos kuuluisa mies pukeutuu samaan huppariin joka päivä, se onkin vaatimaton eikä vain tyylitön.
"Se ei haittaisi jos näyttäisin alusvaatemallilta, olisin heti mielenkiintoisen hiljainen"

No itse asiassa et olisi. Olisit hiljainen, mutta hot. Ei sua mielenkiintoisena pidettäisi, vaikka totta kai miehet sanoisivat sellaiseksi kun tietäisivät että se on fiksumpaa kuin ulkonäön kehuminen ;)

Miehet enemmän erottelee ominaisuuksia, naiset yhdistää kaiken.

 

Meneekö tämä siis oikeasti niin että jos nainen on oikeasti kaunis miehet kehuvat muita asioita kuin ulkonäköä ja jos nainen on ruma/tavis kehutaan ulkonäköä?

Miesten kanssa on hankala toimia kun aina puhutaan pskaa ja valehdellaan suut ja silmät täyteen. Vaikea luottaa mihinkään kun todellinen taka-ajatus on aina joku muu.

Moikka taas, sori että pääsen vastaamaan vasta nyt :)

Vastaus on aika usein kyllä. Itse asiassa hemmetin usein.

Jos kehumisella halutaan tuottaa hyvää mieltä tai kenties saada nainen kiinnostumaan, totta kai kannattaa pyrkiä sanomaan jotain mitä nainen haluaa kuulla. Missi tietää jo olevansa nätti, mutta ehkä haluaisi olla suosittu luonteensa takia. Kukaan ei ole ikuisesti nuori ja hehkeä, mutta vanhempanakin voi olla hauska tai fiksu.

Ei niin nätti nainen, kuten tässäkin nähdään, aika usein haluaisi saada huomiota ulkonäöstään niin kuin kauniit naiset. Joten häntä kehutaan kauniiksi.

Tämä on ainakin mitä miehet olettavat, ja kyllä se minun kokemukseni mukaan aika hyvin toimii.

Olen keskipainoinen ja -pitkä, tavallisen näköinen suomalainen nainen. Mutta kannan itseni ylpeydellä ja nautin elämästäni, joten jotenkin kai ”sädehdin” ulospäin.

Kauneus ja kiinnostavuus voi olla myös eleissä ja siinä miten kannat itsesi. Kokonaisuushan se on, mutta... minulla ei ole koskaan ollut pulaa kiinnostuksesta, toisin kuin jollain kauneudestaan hyvin tietoisilla ystävilläni.

Itseluottamus on seksikästä. Oli se sitten ”minähän olen vain tällainen” viattomuutta tai ”tässä minä olen ja nyt mennään eikä meinata” itsevarmuutta.

Älä pyytele anteeksi. Vaan ole rohkeasti sitä mitä olet. ☝🏻

Vierailija kirjoitti:

miehentilanne kirjoitti:

Lohduttaako jos sanon että meistä miehistä enemmistö on samassa tilanteessa?

En siis usko että olet ruma, et vain saa suuremmin huomiota.

Jos meidän kaveriporukka menee baariin, niin ainoa huomiota saava on pitkä ja raamikas, miehekkäät piirteet omaava kaveri. Muut olemme näkymättömiä, en muista että kukaan nainen olisi koskaan kehunut minun ulkonäköäni.

No enpä kyllä oikein sanoisi että miehet ovat samassa tilanteessa. Miesten ulkonäköä ei vain painoteta ollenkaan niin paljon kuin naisen. Miehille ei taideta ikinä kertoa, että naiset haluavat aina komeimman miehen, muusta viis, jne., "naiset kun vaan ovat visuaalisia" (vaikka kaikki ihmisethän oikeasti ovat, enemmän tai vähemmän).

Mielestäni tuollaiset tilanteet tuntuvat pahalta ei vain siksi että ei saa huomiota, eikä edes pelkästään siksikään että esimerkin mies käyttäytyi tökerösti, vaan siksi, että naisille kerrotaan, että kauneus on käytännössä tärkein asia naisissa, ja se jota miehet oikeasti haluavat, ja jotain mitä nyt vain kerta kaikkiaan PITÄISI olla, mikä on tärkeämpää kuin mikään muu. Tuollainen tilanne muistuttaa naista kaikesta tästä.

Itse toivoisin tosi kovasti että saisin olla rauhassa (ilman turhaa huomiota), mutta että mua ei myöskään pidettäisi mitenkään ala-arvoisena ihmisenä tms. ulkonäön (tai sen puutteen) takia. Yritän elää kaikesta ylläolevasta piittaamatta, mutta koen että sitä ei suurelta osin ole tehty naisille kovin helpoksi.

Niin, miehille ei sanota että naiset ovat "visuaalisia" (ulkonäkökeskeisiä).

Yleensä miehille sanotaan näin:
"Makuja on monia, varmasti moni nainen/joku nainen haluaa sinun kaltaisesi miehen. Mutta juuri minä satun tykkäämään pidemmistä miehistä".

Sitten miehet huomaavat että juuri sinä, juuri sinun ystäväsi ja juuri hänen siskonsa haluavat myöskin sen pitkän miehen. Niitä lyhyistä miehistä pitäviä monia naisia/joitain naisia ei löydykään mistään.

Usein myös ulkonäköä kuvataan jollain muulla sanalla. Mies voidaan kuvata älykkään ja turvallisen tuntuiseksi, vaikka se oikeasti tarkoitti pituutta, raamikkuutta, miehekkäitä kasvoja ja miehekästä ääntä.

Ja yhtä lailla miehille on roolinsa. Kyllä minuakin joskus harmittaa kun miehessä ratkaisee vain saavutukset ja suorittaminen, eikä riitä mihinkään pelkkä k.ltteys tai empaattisuus.

Vierailija kirjoitti:

Se, että ystäväni on ujo ja kiusaantuu huomiosta on laiha lohtu. Pituus noin 175, luonnokiharat alaselkään, hiukan olivinsävyyn vivahtava "tumma" iho ja hymy kuin hammastahna-mainoksesta, ilman meikkiäkin upea ilmestys. Vaikka tässä iässä (30v) pitäisi jo olla hyvä itsetunto, silti on vaikea hyväksyä sitä että' itse niin karmea ilmestys. Pituutta tasan 160, leveä lantio, pienet riipputissit, kaksoisleuka, ienhymy, muodoton pyöreä naama, iso pottunenä, kalpea punottava iho ja maantienväriset, aina rasvaiselta näyttävät hiukset jotka ovat niin ohuet että päänahka loistaa. Vaikka miten sutisi ennen ovesta lähtöä ripsaria, ei tämä naama miksikään muutu! Miten te muut rumat naiset, etenkin jos teillä on yrittämättä upeita ystäviä, kestätte?

Minulle on käynyt niin, että kun olen mennyt ravintolan kassalle tilaamaan minulle ja ystävälleni (joka on seisonut vieressä noin metrin päässä), niin noin 25-vuotias nasimyyjä myyjä ei ole edes katsonut minuun koko tilauksen aikana, vaan toljottanut silmät kiiluen koko ajan ystävääni eikä edes kuullut tilausta kunnolla. Maksun jälkeenkin sanoi kiitoksen ystävälleni, vaikka minä olin se joka maksoi eikä ystäväni ollut puhunut mitään. Olen minäkin keskivertoa hiukan komeampi, mutta ystäväni sitten ihan superkomea ja pitkä. Tullut aika maan matosen olo sen jälkeen. Tuo on törkein kerta, mutta melkein joka kerta käy niin, että vaikka minä olen puhemiehenä jonnekin mennessä, niin naiset tuojottavat ystävääni ja kertovat hänelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että ystäväni on ujo ja kiusaantuu huomiosta on laiha lohtu. Pituus noin 175, luonnokiharat alaselkään, hiukan olivinsävyyn vivahtava "tumma" iho ja hymy kuin hammastahna-mainoksesta, ilman meikkiäkin upea ilmestys. Vaikka tässä iässä (30v) pitäisi jo olla hyvä itsetunto, silti on vaikea hyväksyä sitä että' itse niin karmea ilmestys. Pituutta tasan 160, leveä lantio, pienet riipputissit, kaksoisleuka, ienhymy, muodoton pyöreä naama, iso pottunenä, kalpea punottava iho ja maantienväriset, aina rasvaiselta näyttävät hiukset jotka ovat niin ohuet että päänahka loistaa. Vaikka miten sutisi ennen ovesta lähtöä ripsaria, ei tämä naama miksikään muutu! Miten te muut rumat naiset, etenkin jos teillä on yrittämättä upeita ystäviä, kestätte?

Minulle on käynyt niin, että kun olen mennyt ravintolan kassalle tilaamaan minulle ja ystävälleni (joka on seisonut vieressä noin metrin päässä), niin noin 25-vuotias nasimyyjä myyjä ei ole edes katsonut minuun koko tilauksen aikana, vaan toljottanut silmät kiiluen koko ajan ystävääni eikä edes kuullut tilausta kunnolla. Maksun jälkeenkin sanoi kiitoksen ystävälleni, vaikka minä olin se joka maksoi eikä ystäväni ollut puhunut mitään. Olen minäkin keskivertoa hiukan komeampi, mutta ystäväni sitten ihan superkomea ja pitkä. Tullut aika maan matosen olo sen jälkeen. Tuo on törkein kerta, mutta melkein joka kerta käy niin, että vaikka minä olen puhemiehenä jonnekin mennessä, niin naiset tuojottavat ystävääni ja kertovat hänelle.

Kohtalotoveri! Nuo asiat ovat suoraan omasta elämästäni. Sen vielä ymmärrän, että kaikki naiset kiinnostuvat vain komeimmista, mutta että kassalla ja muissa tilanteissa, kun olen asiakas, niin minut mitätöidään vain koska kaverini on komeampi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu niin epäoikeudenmukaiselta, että ihmisiä arvotetaan sattumanvaraisten ulkoisten ominaisuuksien perusteella. Jos satut olemaan kaunis olet aitomaattisesti parasta mitä maa päällään kantaa ja jos puolesta ruma, ketään ei kiinnosta ja olet tuomittu elämään kävelevänä paskaläjänä. Eihän tätä tilannetta kestäkään. Joskun nuorempana vielä kuvittelin, että henkisillä ominaisuuksilla voi kompensoida, mutta paskan marjat. Nykyään olen katkeroitunut, masentunut ja vittumainen. Kaunis nainen saa olla todella mukava ja fiksu, että siedän sellaista läheisyydessäni.

Viestisi ensimmäinen ja viimeinen lause ovat aika rajussa ristiriidassa keskenään.

Edelleenkään ei ole ristiriitaa, täsmensin asiaa jo tuolla edellä. Kohtelen nykyään muita samalla tavoin kuin he kohtelevat minua. Minä saan huonoa kohtelua ja syrjintää osakseni, koska olen ruma ja itse puolestani jaan samaa kohtelua kauniille. Minua kohdellaan mielivaltaisesti ulkonäön perusteella, joten miksi minun pitäisi muka käyttäytyä maailmaa ja muita kohtaan jotkenkin nöyrästi ja yrittää olla kaikesta paskasta huolimatta mukava ihmisille, jotka asettavat ja asetetaan minun yläpuolelleni? Oikeasti herttaiselle ihmiselle ei ole syytä olla ikävä, mutta heitä on kauniissa, tai sellaisena itseään pitävissä, hyvin harvassa.

Olet todellakin katkeroitunut, niin kuin tuolla edellä mainitsitkin. Mutta sinun tulisi ymmärtää, että tuolla karkeruudella vain pilaat oman(ja läheistesi) elämän. Mikään ei ole niin kamalaa seuraa, kuin karkera ihminen. Vaikka olisit kuinka kaunis, huomaisit kohta, että olisit yksin, koska kukaan ei pitemmän päälle kestä katkeroituneen ihmisen seurassa. 

 Ja sekin on hullua, että kostat kaikille kauniille ihmisille sen, että sinä et ole kaunis. Eihän se toki niiden kauniiden ihmisten vika ole. Vihaa niitä joiden vika se on, että olet vähemmän kaunis. (Eli luultavasti omat vanhempasi? jos kerran jotakin on pakko vihata)  Kauniit ihmiset eivät ole sen harvemmin herttaisia kuin muutkaan.  Mutta kirjoituksesi perusteella on valitettavasti sanottava, että sinä et vaikuta mukavalta ihmiseltä vaikka ilmeisesti et ole kauniskaan, joten kyllähän niistä ei- kauniistakin löytyy ikäviä tyyppejä. Rumuuskaan ei siis takaa mukavaa käytöstä muita kohtaan.

Kuten jo sanoin, ei minulla ole mitään syytä käytäyttyä mukavasti ketään kohtaan, koska olen ruma. Kuka on väittänyt että rumuus tekisi ihmisestä mukavan? Rumuushan nimenomaan liitetään tyhmyyteen, pahuuteen ja kaikkeen negatiiviseen. Ruman tekemisillä ei ole paskankaan väliä ja on täysin sama minkä vaikutelman annan, koska olen joka tapauksessa ruma. Kauneus on ainoa asia millä in merkitystä. Kaunis saa olla miten typerä, laska, ilkeä, pitkästyttävä jne, mutta sillä ei ole merkitystä koska hän on kaunis. Ja sama toisin päin.

Toki vihaan myös vanhempiani koska tekivät tällaisen epäsikiön kärsimään maailmaan.

Mä luulen et sun suurin ongelmasi ei ole suinkaan tuo kuviteltu ulkoinen rumuutesi vaan katkeruus ja viha. Kukaan ei halua olla kaltaisesi ihmisen kanssa, joka kohtelee muita siten kuin sinä. Muuta asenteesi paremmaksi, muutut kauniimmaksi saman tien, sekä ulkoisesti että sisäisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että ystäväni on ujo ja kiusaantuu huomiosta on laiha lohtu. Pituus noin 175, luonnokiharat alaselkään, hiukan olivinsävyyn vivahtava "tumma" iho ja hymy kuin hammastahna-mainoksesta, ilman meikkiäkin upea ilmestys. Vaikka tässä iässä (30v) pitäisi jo olla hyvä itsetunto, silti on vaikea hyväksyä sitä että' itse niin karmea ilmestys. Pituutta tasan 160, leveä lantio, pienet riipputissit, kaksoisleuka, ienhymy, muodoton pyöreä naama, iso pottunenä, kalpea punottava iho ja maantienväriset, aina rasvaiselta näyttävät hiukset jotka ovat niin ohuet että päänahka loistaa. Vaikka miten sutisi ennen ovesta lähtöä ripsaria, ei tämä naama miksikään muutu! Miten te muut rumat naiset, etenkin jos teillä on yrittämättä upeita ystäviä, kestätte?

Minulle on käynyt niin, että kun olen mennyt ravintolan kassalle tilaamaan minulle ja ystävälleni (joka on seisonut vieressä noin metrin päässä), niin noin 25-vuotias nasimyyjä myyjä ei ole edes katsonut minuun koko tilauksen aikana, vaan toljottanut silmät kiiluen koko ajan ystävääni eikä edes kuullut tilausta kunnolla. Maksun jälkeenkin sanoi kiitoksen ystävälleni, vaikka minä olin se joka maksoi eikä ystäväni ollut puhunut mitään. Olen minäkin keskivertoa hiukan komeampi, mutta ystäväni sitten ihan superkomea ja pitkä. Tullut aika maan matosen olo sen jälkeen. Tuo on törkein kerta, mutta melkein joka kerta käy niin, että vaikka minä olen puhemiehenä jonnekin mennessä, niin naiset tuojottavat ystävääni ja kertovat hänelle.

Heh, samoja kokemuksia.

Naisissa on myös sellainen erityispiirre että tosi komea ulkonäkö toimii haloefektinä, eli mies koetaan heti älykkäämmäksi ja hauskemmaksi.

Mun kaverini, pitkä ja komea mies, voi sanoa mitä tahansa ja naiset pitävät häntä superälykkäänä ja megahauskana. Eron huomaa koska me usein kerrotaan porukassa samoja juttuja. Mun kertomina jopa oman erityisalan jutut on blaah, mutta kaverin kertomana muutamat asiavirheet ei haittaa ollenkaan.

Reaktio minun juttuihini: "ai oletko sä opiskellut jotain kauppatieteitä?" (kyllä ja ostan/myyn osakkeita ammatikseni)

Reaktio kaverin juttuihin: "oletko sä joku talousjohtaja?" (kaveri on PT/ohjaaja kuntosalilla)

Itselläni on myös tällainen "täydellinen" ystävä, jonka olen tuntenut ihan yläasteelta asti. Pitkät vaaleat hiukset, veistokselliset kasvot, luonnostaan hyvä vartalo ja kaiken lisäksi älykäs nainen. Ennen asia häiritsi paljon, koska aina vertasin itseäni häneen, vaikka en nyt itsekään mikään ihan hirvitys ole. Iän myötä olen kuitenkin pikkuhiljaa unohtanut koko jutun. Sitä huomaa että elämässä on niin paljon muitakin tärkeitä asioita kuin ulkonäkö. Miesten huomiosta en ole jaksanut olla kateellinen sen jälkeen kun tapasin nykyisen aviomieheni.

Vierailija kirjoitti:

Oma syntini on äärimmäisen heikko itsetunto. On minua pidetty jossain määrin kauniinakin, mutta lähinnä silloin kun olen jaksanut laittautua ja peittää virheeni. Kärsin vuosia aknesta ja hampaani ovat rumat. Painon kanssa on koko ajan ongelmia. Vaikea pitää alhaalla. Vihaan myös sitä miten karvainen olen ja etenkin jaloista. Sen päälle vielä huono näkö ja silmälasit, minkä vuoksi on pakko pitää usein piilareita, jotta paras puoleni eli silmät pääsevät esiin. Tässä neljänkympin kynnyksellä sitä on jo vähän lannistunut, ettei se ulkonäkö tästä enää parane, vaan heikkenee koko ajan, MUTTA sitten yksi asia sai minut kuluneella viikolla tuntemaan oloni hieman paremmaksi. Minua luullaan koko ajan noin 10 vuotta nuoremmaksi kuin mitä olen ja tällä viikolla se oikeastaan vasta ekaa kertaa iski tajuntaan. En ehkä saanut niitä parhaita geenejä ihon ja hampaiden suhteen, mutta ehkä ikääntymisen. Sekin on jo jotain se.

Jep, aknen takia näytät nuoremmalta. Itsekin kärsin pahoin teininä alkaneesta akneesta, joka kantaa läpi aikuisuuteen. Olen nyt 3-kymppinen, mutta näytän selkeästi nuoremmalta, eikä ole vielä tullut ryppyjäkään, mutta finnejä putkahtelee ihon pintaan säännöllisesti. Hampaat saa laitettua kuntoon ja harvoin kukaan on syntynyt täydellinen hammasrivistö suussa. Ravintoterapeutti tai muuten ruokapäiväkirjan pitäminen auttaa painon jojoilun kanssa. Karvat saa ajettua pois, jos se häiritsee sinua. Ulkonäköön pystyy vaikuttamaan hyvin helposti pukeutumisella. Olisin enemmän murheissani, jos en olisi terve.

Aika paljon tässäki asias vaikuttaa se, että miten on laittautunut. :D Ei vaan se perus ulkonäkö.

Itelläni on esim joku kaveri, ja jos oon sen kanssa ollu jossain, niin se on valittanu mulle et miks kaikki puhuu vaan sulle?

Ja se on sellanen ettei se siis panosta oikeestaa ulkonäköön. :D

Ja sit taas joskus must tuntuu et jollekki kaverille esim puhutaan enemmän..

Ja myös vaikuttaa se, että millä tuulella on. jos on avoimen ja sen nakonen et juttelee ja haluu jutella ihmisten kanssa, niin seki vaikuttaa tosi paljon, ainaki naisilla.

koska esim. oon ihan eri tyyppinen ku se mun kaveri joka mulle onvalittanu tollasest, se on paljon ns järkevämmän näkönen jne jne......

aika useis tapauksis on varmaan vaan kyse ihan siit ettei esim huomaa jos vaikka joku huomaa sut. :D

En tiiä kui paljon vaikuttaa esim. puhtaus ja se et on laittautunu, ku mulle viel pari vuotta sit ku huolehdin ulkonäön kokonaisuudesta päivittäin ja paljon, nii sillon tosi monet sano et "se puhuu vaan sulle" ... siis mulle, ja tosi monet kehu ulkonäköö kaikkial.

mut nyt ku en oo panostanu siihen milt näytän, nii must tuntuu et taas niitä kehutaan jotka panostaa. :D

Eli kannattaa varmaa panostaa ulkonäköön jos haluu et ihmiset joita kiinnostaa ulkonäkö niin kiinnostuu. :)???

haloefekti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että ystäväni on ujo ja kiusaantuu huomiosta on laiha lohtu. Pituus noin 175, luonnokiharat alaselkään, hiukan olivinsävyyn vivahtava "tumma" iho ja hymy kuin hammastahna-mainoksesta, ilman meikkiäkin upea ilmestys. Vaikka tässä iässä (30v) pitäisi jo olla hyvä itsetunto, silti on vaikea hyväksyä sitä että' itse niin karmea ilmestys. Pituutta tasan 160, leveä lantio, pienet riipputissit, kaksoisleuka, ienhymy, muodoton pyöreä naama, iso pottunenä, kalpea punottava iho ja maantienväriset, aina rasvaiselta näyttävät hiukset jotka ovat niin ohuet että päänahka loistaa. Vaikka miten sutisi ennen ovesta lähtöä ripsaria, ei tämä naama miksikään muutu! Miten te muut rumat naiset, etenkin jos teillä on yrittämättä upeita ystäviä, kestätte?

Minulle on käynyt niin, että kun olen mennyt ravintolan kassalle tilaamaan minulle ja ystävälleni (joka on seisonut vieressä noin metrin päässä), niin noin 25-vuotias nasimyyjä myyjä ei ole edes katsonut minuun koko tilauksen aikana, vaan toljottanut silmät kiiluen koko ajan ystävääni eikä edes kuullut tilausta kunnolla. Maksun jälkeenkin sanoi kiitoksen ystävälleni, vaikka minä olin se joka maksoi eikä ystäväni ollut puhunut mitään. Olen minäkin keskivertoa hiukan komeampi, mutta ystäväni sitten ihan superkomea ja pitkä. Tullut aika maan matosen olo sen jälkeen. Tuo on törkein kerta, mutta melkein joka kerta käy niin, että vaikka minä olen puhemiehenä jonnekin mennessä, niin naiset tuojottavat ystävääni ja kertovat hänelle.

Heh, samoja kokemuksia.

Naisissa on myös sellainen erityispiirre että tosi komea ulkonäkö toimii haloefektinä, eli mies koetaan heti älykkäämmäksi ja hauskemmaksi.

Mun kaverini, pitkä ja komea mies, voi sanoa mitä tahansa ja naiset pitävät häntä superälykkäänä ja megahauskana. Eron huomaa koska me usein kerrotaan porukassa samoja juttuja. Mun kertomina jopa oman erityisalan jutut on blaah, mutta kaverin kertomana muutamat asiavirheet ei haittaa ollenkaan.

Reaktio minun juttuihini: "ai oletko sä opiskellut jotain kauppatieteitä?" (kyllä ja ostan/myyn osakkeita ammatikseni)

Reaktio kaverin juttuihin: "oletko sä joku talousjohtaja?" (kaveri on PT/ohjaaja kuntosalilla)

Aivan samoin tekevät miehet kauniin naisen seurassa. Kaikki mitä hän sanoo on hauskaa ja mielenkiintoista. Mutta me tavikset emme kiinnosta ketään, vaikka sanoisimme oikeasti nasevan tai keskusteluun jotain lisäävän kommentin...

Ihmisiä me olemme vain kaikki. Kauneus ja komeus häikäisee, eikä sille mitään voi.

Kyllä mä tulen aina kaipaamaan aikoja, jolloin olin kaunis ja kaikki ovet aukesivat miesten ansiosta. Nykyään olen täysin näkymätön. Mutta eipä tarvitse naisten vältellä seuraani (esim kerran syömään mennessä kavereitani tuli myöhemmin ravintolaan ja nähtynään mut istumassa jo pöydässä, huokasivat että menevätkin itse istumaan selkä saliin päin, uusi työkaveri nähtyään mut iltatällingissä = piilarit päässä keksi yht äkkiä kärsivänsä päänsärystä ja perui koko illalvieton ymym.) eli kavereita on enemmän, vaikka miehiä vähemmän. Ilo se on pienikin ilo..