Kauniin kaverin kanssa kahvilla, ohi kulkenut mies pysähtyi katsomaan kaveria "Ju""ta kun on kaunis nainen !". Oma rumuus iski taas päin naamaa:(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että ystäväni on ujo ja kiusaantuu huomiosta on laiha lohtu. Pituus noin 175, luonnokiharat alaselkään, hiukan olivinsävyyn vivahtava "tumma" iho ja hymy kuin hammastahna-mainoksesta, ilman meikkiäkin upea ilmestys. Vaikka tässä iässä (30v) pitäisi jo olla hyvä itsetunto, silti on vaikea hyväksyä sitä että' itse niin karmea ilmestys. Pituutta tasan 160, leveä lantio, pienet riipputissit, kaksoisleuka, ienhymy, muodoton pyöreä naama, iso pottunenä, kalpea punottava iho ja maantienväriset, aina rasvaiselta näyttävät hiukset jotka ovat niin ohuet että päänahka loistaa. Vaikka miten sutisi ennen ovesta lähtöä ripsaria, ei tämä naama miksikään muutu! Miten te muut rumat naiset, etenkin jos teillä on yrittämättä upeita ystäviä, kestätte?

Pituus 175, miesmäinen nainen siis.

----

Missitkin miesmäisiä? Ei vaan pitkiä kapeita hoikkia gaselleja. Olet kade..

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä tulen aina kaipaamaan aikoja, jolloin olin kaunis ja kaikki ovet aukesivat miesten ansiosta. Nykyään olen täysin näkymätön. Mutta eipä tarvitse naisten vältellä seuraani (esim kerran syömään mennessä kavereitani tuli myöhemmin ravintolaan ja nähtynään mut istumassa jo pöydässä, huokasivat että menevätkin itse istumaan selkä saliin päin, uusi työkaveri nähtyään mut iltatällingissä = piilarit päässä keksi yht äkkiä kärsivänsä päänsärystä ja perui koko illalvieton ymym.) eli kavereita on enemmän, vaikka miehiä vähemmän. Ilo se on pienikin ilo..

Hämmentävää, että jollakulla on niin rautainen itsetunto, että luulee työkaverinkin peruvan illanvietot hänen kauneutensa takia.

Katsos kun ei ollut, siis hyvä itsetunto =) En tajunnut näiden plus kymmenien muiden tilanteiden johtuneen ylivoimaisuudestani ulkonäön saralla ennenkuin itse, sairastelun runtelemana menetin tosiaan ulkonäköni ja aloin tuntea jotain, mitä en koskaan aiemmin ollut kokenut ja sitten tajusin, että syynä oli kateus muiden saamaa huomiota kohtaan kun itse jäi ilman. Oli kamalaa havaita itsessään moinen puoli ja vielä tunnustaa se!

Olisinpa vaan tajunnut jo nuorena, miksi jotkut naiset kaihtoivat seuraani varsinkin bileiltoina, suruissani kuvittelin sen johtuvan jostain, mitä olin tehnyt, vaikka olin aina kaikille kiva ymym. Mutta elämä opettaa ja kaikkeen tottuu; nyt olen minä se pahnan pohjimmainen jos ulkonäöstä puhutaan, uskon että monia se naurattaa, itseä ei niinkään ..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu niin epäoikeudenmukaiselta, että ihmisiä arvotetaan sattumanvaraisten ulkoisten ominaisuuksien perusteella. Jos satut olemaan kaunis olet aitomaattisesti parasta mitä maa päällään kantaa ja jos puolesta ruma, ketään ei kiinnosta ja olet tuomittu elämään kävelevänä paskaläjänä. Eihän tätä tilannetta kestäkään. Joskun nuorempana vielä kuvittelin, että henkisillä ominaisuuksilla voi kompensoida, mutta paskan marjat. Nykyään olen katkeroitunut, masentunut ja vittumainen. Kaunis nainen saa olla todella mukava ja fiksu, että siedän sellaista läheisyydessäni.

Viestisi ensimmäinen ja viimeinen lause ovat aika rajussa ristiriidassa keskenään.

Edelleenkään ei ole ristiriitaa, täsmensin asiaa jo tuolla edellä. Kohtelen nykyään muita samalla tavoin kuin he kohtelevat minua. Minä saan huonoa kohtelua ja syrjintää osakseni, koska olen ruma ja itse puolestani jaan samaa kohtelua kauniille. Minua kohdellaan mielivaltaisesti ulkonäön perusteella, joten miksi minun pitäisi muka käyttäytyä maailmaa ja muita kohtaan jotkenkin nöyrästi ja yrittää olla kaikesta paskasta huolimatta mukava ihmisille, jotka asettavat ja asetetaan minun yläpuolelleni? Oikeasti herttaiselle ihmiselle ei ole syytä olla ikävä, mutta heitä on kauniissa, tai sellaisena itseään pitävissä, hyvin harvassa.

Olet todellakin katkeroitunut, niin kuin tuolla edellä mainitsitkin. Mutta sinun tulisi ymmärtää, että tuolla karkeruudella vain pilaat oman(ja läheistesi) elämän. Mikään ei ole niin kamalaa seuraa, kuin karkera ihminen. Vaikka olisit kuinka kaunis, huomaisit kohta, että olisit yksin, koska kukaan ei pitemmän päälle kestä katkeroituneen ihmisen seurassa. 

 Ja sekin on hullua, että kostat kaikille kauniille ihmisille sen, että sinä et ole kaunis. Eihän se toki niiden kauniiden ihmisten vika ole. Vihaa niitä joiden vika se on, että olet vähemmän kaunis. (Eli luultavasti omat vanhempasi? jos kerran jotakin on pakko vihata)  Kauniit ihmiset eivät ole sen harvemmin herttaisia kuin muutkaan.  Mutta kirjoituksesi perusteella on valitettavasti sanottava, että sinä et vaikuta mukavalta ihmiseltä vaikka ilmeisesti et ole kauniskaan, joten kyllähän niistä ei- kauniistakin löytyy ikäviä tyyppejä. Rumuuskaan ei siis takaa mukavaa käytöstä muita kohtaan.

Kuten jo sanoin, ei minulla ole mitään syytä käytäyttyä mukavasti ketään kohtaan, koska olen ruma. Kuka on väittänyt että rumuus tekisi ihmisestä mukavan? Rumuushan nimenomaan liitetään tyhmyyteen, pahuuteen ja kaikkeen negatiiviseen. Ruman tekemisillä ei ole paskankaan väliä ja on täysin sama minkä vaikutelman annan, koska olen joka tapauksessa ruma. Kauneus on ainoa asia millä in merkitystä. Kaunis saa olla miten typerä, laska, ilkeä, pitkästyttävä jne, mutta sillä ei ole merkitystä koska hän on kaunis. Ja sama toisin päin.

Toki vihaan myös vanhempiani koska tekivät tällaisen epäsikiön kärsimään maailmaan.

Mä luulen et sun suurin ongelmasi ei ole suinkaan tuo kuviteltu ulkoinen rumuutesi vaan katkeruus ja viha. Kukaan ei halua olla kaltaisesi ihmisen kanssa, joka kohtelee muita siten kuin sinä. Muuta asenteesi paremmaksi, muutut kauniimmaksi saman tien, sekä ulkoisesti että sisäisesti.

Ei ole kyseessä mikään kuviteltu rumuus vaan tosiasia. Miltään osin en vastaa kauneusihanteita vaan olen r u m a.

Ei kukaan halua olla ruman kanssa muutenkaan niin ihan sama. Turhaan puhutte asioista niin kuin tietäisitte, vaikka teillä ei ole oikeasti mitään käsitystä. En tule muuttamaan käytöstäni tai asennettani muiden ihmisten mieliksi, se ei paranna minun asemani millään tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä tulen aina kaipaamaan aikoja, jolloin olin kaunis ja kaikki ovet aukesivat miesten ansiosta. Nykyään olen täysin näkymätön. Mutta eipä tarvitse naisten vältellä seuraani (esim kerran syömään mennessä kavereitani tuli myöhemmin ravintolaan ja nähtynään mut istumassa jo pöydässä, huokasivat että menevätkin itse istumaan selkä saliin päin, uusi työkaveri nähtyään mut iltatällingissä = piilarit päässä keksi yht äkkiä kärsivänsä päänsärystä ja perui koko illalvieton ymym.) eli kavereita on enemmän, vaikka miehiä vähemmän. Ilo se on pienikin ilo..

Hämmentävää, että jollakulla on niin rautainen itsetunto, että luulee työkaverinkin peruvan illanvietot hänen kauneutensa takia.

Ei ole rautainen itsetunto kyseessä vaan kauniin naisen sietämätön itsekeskeisyys ja ylemmyydentunto.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä tulen aina kaipaamaan aikoja, jolloin olin kaunis ja kaikki ovet aukesivat miesten ansiosta. Nykyään olen täysin näkymätön. Mutta eipä tarvitse naisten vältellä seuraani (esim kerran syömään mennessä kavereitani tuli myöhemmin ravintolaan ja nähtynään mut istumassa jo pöydässä, huokasivat että menevätkin itse istumaan selkä saliin päin, uusi työkaveri nähtyään mut iltatällingissä = piilarit päässä keksi yht äkkiä kärsivänsä päänsärystä ja perui koko illalvieton ymym.) eli kavereita on enemmän, vaikka miehiä vähemmän. Ilo se on pienikin ilo..

En nyt oikein ymmärrä... Miten se, että miehiä pyöri ympärillä on parempi kuin se tilanne, että on enemmän kavereita? :D Kyllä minä ottaisin ne kaverit mieluummin, ei kahta kysymystäkään.

Muistan joskus hämmentyneeni täysin, kun paras ystäväni parin rohkaisuryypyn jälkeen kertoi olevansa hieman mustasukkainen/katkera kun ollaan kahden ulkona, koska olen niin kaunis ja kaikki miehet vain kuolaavat minua.

No ei tässä mitään, mutta kun toisiaan paras ystäväni on luonnostaan joku maailman kaunein nainen, upeat kasvonpiirteet, isot tissit, kirkkaansiniset silmät ja tiimalasivartalo jonka pukee pääasiassa mekkoihin. Olin myös itse ajatellut, että perkule kun joku joskus katsoisi minua niinkuin miehet katsovat häntä. :D

Että näissä voi kuulkaa olla samoja fiiliksiä ihan molempiin suuntiin. Harvemmin sitä ite huomaa jos kerää paljon katseita jne. Nykyään on kiva olla näyttävä kaksikko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että ystäväni on ujo ja kiusaantuu huomiosta on laiha lohtu. Pituus noin 175, luonnokiharat alaselkään, hiukan olivinsävyyn vivahtava "tumma" iho ja hymy kuin hammastahna-mainoksesta, ilman meikkiäkin upea ilmestys. Vaikka tässä iässä (30v) pitäisi jo olla hyvä itsetunto, silti on vaikea hyväksyä sitä että' itse niin karmea ilmestys. Pituutta tasan 160, leveä lantio, pienet riipputissit, kaksoisleuka, ienhymy, muodoton pyöreä naama, iso pottunenä, kalpea punottava iho ja maantienväriset, aina rasvaiselta näyttävät hiukset jotka ovat niin ohuet että päänahka loistaa. Vaikka miten sutisi ennen ovesta lähtöä ripsaria, ei tämä naama miksikään muutu! Miten te muut rumat naiset, etenkin jos teillä on yrittämättä upeita ystäviä, kestätte?

Minulle on käynyt niin, että kun olen mennyt ravintolan kassalle tilaamaan minulle ja ystävälleni (joka on seisonut vieressä noin metrin päässä), niin noin 25-vuotias nasimyyjä myyjä ei ole edes katsonut minuun koko tilauksen aikana, vaan toljottanut silmät kiiluen koko ajan ystävääni eikä edes kuullut tilausta kunnolla. Maksun jälkeenkin sanoi kiitoksen ystävälleni, vaikka minä olin se joka maksoi eikä ystäväni ollut puhunut mitään. Olen minäkin keskivertoa hiukan komeampi, mutta ystäväni sitten ihan superkomea ja pitkä. Tullut aika maan matosen olo sen jälkeen. Tuo on törkein kerta, mutta melkein joka kerta käy niin, että vaikka minä olen puhemiehenä jonnekin mennessä, niin naiset tuojottavat ystävääni ja kertovat hänelle.

Kohtalotoveri! Nuo asiat ovat suoraan omasta elämästäni. Sen vielä ymmärrän, että kaikki naiset kiinnostuvat vain komeimmista, mutta että kassalla ja muissa tilanteissa, kun olen asiakas, niin minut mitätöidään vain koska kaverini on komeampi.

Nyt ehkä ymmärrätte millaista rumien/tavisnaisten elämä on. Ruma nainen mitätöidään aina räikeästi miesten toimesta jos paikalla on toinen mies tai kauniinpi nainen joille voi esittää asiansa.

miehentilanne kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

miehentilanne kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu niin epäoikeudenmukaiselta, että ihmisiä arvotetaan sattumanvaraisten ulkoisten ominaisuuksien perusteella. Jos satut olemaan kaunis olet aitomaattisesti parasta mitä maa päällään kantaa ja jos puolesta ruma, ketään ei kiinnosta ja olet tuomittu elämään kävelevänä paskaläjänä. Eihän tätä tilannetta kestäkään. Joskun nuorempana vielä kuvittelin, että henkisillä ominaisuuksilla voi kompensoida, mutta paskan marjat. Nykyään olen katkeroitunut, masentunut ja vittumainen. Kaunis nainen saa olla todella mukava ja fiksu, että siedän sellaista läheisyydessäni.

Jep, kun on kaunis niin ihmiset pitää automaattisesti muutenkin parempana, saati sitten miehet. Jos ei ole kaunis pitää olla moninverroin fiksumpi, hauskempi jne jotta saa huomiota, mutta itse olen rumuuden lisäksi tylsä. Se ei haittaisi jos näyttäisin alusvaatemallilta, olisin heti mielenkiintoisen hiljainen.

No itse asiassa miehillä tuo pätee vielä tuhatkertaisesti enemmän.

Pituus (pitkä älykkäämpi, on tutkittu), ääni (matala vs korkea, vinkuva tai nariseva), tai "luotettavan oloiset kasvot" vaikuttaa.

Raha ja asema vaikuttaa kanssa. Ajattele nyt vaikka kuinka hottia on kuin joku Kimi Räikkönen onkin ihan tavallinen. Ei taitaisi hitsarin tai varastomiehen tavallisuus sytyttää fitnessmalleja. Tai jos kuuluisa mies pukeutuu samaan huppariin joka päivä, se onkin vaatimaton eikä vain tyylitön.
"Se ei haittaisi jos näyttäisin alusvaatemallilta, olisin heti mielenkiintoisen hiljainen"

No itse asiassa et olisi. Olisit hiljainen, mutta hot. Ei sua mielenkiintoisena pidettäisi, vaikka totta kai miehet sanoisivat sellaiseksi kun tietäisivät että se on fiksumpaa kuin ulkonäön kehuminen ;)

Miehet enemmän erottelee ominaisuuksia, naiset yhdistää kaiken.

 

Meneekö tämä siis oikeasti niin että jos nainen on oikeasti kaunis miehet kehuvat muita asioita kuin ulkonäköä ja jos nainen on ruma/tavis kehutaan ulkonäköä?

Miesten kanssa on hankala toimia kun aina puhutaan pskaa ja valehdellaan suut ja silmät täyteen. Vaikea luottaa mihinkään kun todellinen taka-ajatus on aina joku muu.

Moikka taas, sori että pääsen vastaamaan vasta nyt :)

Vastaus on aika usein kyllä. Itse asiassa hemmetin usein.

Jos kehumisella halutaan tuottaa hyvää mieltä tai kenties saada nainen kiinnostumaan, totta kai kannattaa pyrkiä sanomaan jotain mitä nainen haluaa kuulla. Missi tietää jo olevansa nätti, mutta ehkä haluaisi olla suosittu luonteensa takia. Kukaan ei ole ikuisesti nuori ja hehkeä, mutta vanhempanakin voi olla hauska tai fiksu.

Ei niin nätti nainen, kuten tässäkin nähdään, aika usein haluaisi saada huomiota ulkonäöstään niin kuin kauniit naiset. Joten häntä kehutaan kauniiksi.

Tämä on ainakin mitä miehet olettavat, ja kyllä se minun kokemukseni mukaan aika hyvin toimii.

 

Eli jos mies kehuu ulkonäköä siitä voi päätellä olevansa tavisruma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä tulen aina kaipaamaan aikoja, jolloin olin kaunis ja kaikki ovet aukesivat miesten ansiosta. Nykyään olen täysin näkymätön. Mutta eipä tarvitse naisten vältellä seuraani (esim kerran syömään mennessä kavereitani tuli myöhemmin ravintolaan ja nähtynään mut istumassa jo pöydässä, huokasivat että menevätkin itse istumaan selkä saliin päin, uusi työkaveri nähtyään mut iltatällingissä = piilarit päässä keksi yht äkkiä kärsivänsä päänsärystä ja perui koko illalvieton ymym.) eli kavereita on enemmän, vaikka miehiä vähemmän. Ilo se on pienikin ilo..

En nyt oikein ymmärrä... Miten se, että miehiä pyöri ympärillä on parempi kuin se tilanne, että on enemmän kavereita? :D Kyllä minä ottaisin ne kaverit mieluummin, ei kahta kysymystäkään.

Siis ottaisit mieluummin "kaverit", jotka ovat vältelleet sinua silloin, kun olit kaunis. Olen itsekin kokenut kateutta ulkonäöstä, vaikka olen mielestäni aika tavallisen näköinen. Naiskaverini, jonka kanssa kävin paljon ulkona juhlimassa, oli aivan toivottoman kateellinen kaikesta, mikä oli minussa ehkä paremmin kuin hänessä. Teki sen johdosta kaikenlaisia ikäviä temppuja minulle. Emme ole kavereita enää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä tulen aina kaipaamaan aikoja, jolloin olin kaunis ja kaikki ovet aukesivat miesten ansiosta. Nykyään olen täysin näkymätön. Mutta eipä tarvitse naisten vältellä seuraani (esim kerran syömään mennessä kavereitani tuli myöhemmin ravintolaan ja nähtynään mut istumassa jo pöydässä, huokasivat että menevätkin itse istumaan selkä saliin päin, uusi työkaveri nähtyään mut iltatällingissä = piilarit päässä keksi yht äkkiä kärsivänsä päänsärystä ja perui koko illalvieton ymym.) eli kavereita on enemmän, vaikka miehiä vähemmän. Ilo se on pienikin ilo..

En nyt oikein ymmärrä... Miten se, että miehiä pyöri ympärillä on parempi kuin se tilanne, että on enemmän kavereita? :D Kyllä minä ottaisin ne kaverit mieluummin, ei kahta kysymystäkään.

Siis ottaisit mieluummin "kaverit", jotka ovat vältelleet sinua silloin, kun olit kaunis. Olen itsekin kokenut kateutta ulkonäöstä, vaikka olen mielestäni aika tavallisen näköinen. Naiskaverini, jonka kanssa kävin paljon ulkona juhlimassa, oli aivan toivottoman kateellinen kaikesta, mikä oli minussa ehkä paremmin kuin hänessä. Teki sen johdosta kaikenlaisia ikäviä temppuja minulle. Emme ole kavereita enää. 

Mitä temppuja sinä teit hänelle? Ainakin veit kaikki ne miehet joista hän oli ikinä kiinnostunut?

voivoi

haloefekti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että ystäväni on ujo ja kiusaantuu huomiosta on laiha lohtu. Pituus noin 175, luonnokiharat alaselkään, hiukan olivinsävyyn vivahtava "tumma" iho ja hymy kuin hammastahna-mainoksesta, ilman meikkiäkin upea ilmestys. Vaikka tässä iässä (30v) pitäisi jo olla hyvä itsetunto, silti on vaikea hyväksyä sitä että' itse niin karmea ilmestys. Pituutta tasan 160, leveä lantio, pienet riipputissit, kaksoisleuka, ienhymy, muodoton pyöreä naama, iso pottunenä, kalpea punottava iho ja maantienväriset, aina rasvaiselta näyttävät hiukset jotka ovat niin ohuet että päänahka loistaa. Vaikka miten sutisi ennen ovesta lähtöä ripsaria, ei tämä naama miksikään muutu! Miten te muut rumat naiset, etenkin jos teillä on yrittämättä upeita ystäviä, kestätte?

Minulle on käynyt niin, että kun olen mennyt ravintolan kassalle tilaamaan minulle ja ystävälleni (joka on seisonut vieressä noin metrin päässä), niin noin 25-vuotias nasimyyjä myyjä ei ole edes katsonut minuun koko tilauksen aikana, vaan toljottanut silmät kiiluen koko ajan ystävääni eikä edes kuullut tilausta kunnolla. Maksun jälkeenkin sanoi kiitoksen ystävälleni, vaikka minä olin se joka maksoi eikä ystäväni ollut puhunut mitään. Olen minäkin keskivertoa hiukan komeampi, mutta ystäväni sitten ihan superkomea ja pitkä. Tullut aika maan matosen olo sen jälkeen. Tuo on törkein kerta, mutta melkein joka kerta käy niin, että vaikka minä olen puhemiehenä jonnekin mennessä, niin naiset tuojottavat ystävääni ja kertovat hänelle.

Heh, samoja kokemuksia.

Naisissa on myös sellainen erityispiirre että tosi komea ulkonäkö toimii haloefektinä, eli mies koetaan heti älykkäämmäksi ja hauskemmaksi.

Mun kaverini, pitkä ja komea mies, voi sanoa mitä tahansa ja naiset pitävät häntä superälykkäänä ja megahauskana. Eron huomaa koska me usein kerrotaan porukassa samoja juttuja. Mun kertomina jopa oman erityisalan jutut on blaah, mutta kaverin kertomana muutamat asiavirheet ei haittaa ollenkaan.

Reaktio minun juttuihini: "ai oletko sä opiskellut jotain kauppatieteitä?" (kyllä ja ostan/myyn osakkeita ammatikseni)

Reaktio kaverin juttuihin: "oletko sä joku talousjohtaja?" (kaveri on PT/ohjaaja kuntosalilla)

Huutista. Sori mutta en edes usko

Tämä sensuuri on naurettavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä tulen aina kaipaamaan aikoja, jolloin olin kaunis ja kaikki ovet aukesivat miesten ansiosta. Nykyään olen täysin näkymätön. Mutta eipä tarvitse naisten vältellä seuraani (esim kerran syömään mennessä kavereitani tuli myöhemmin ravintolaan ja nähtynään mut istumassa jo pöydässä, huokasivat että menevätkin itse istumaan selkä saliin päin, uusi työkaveri nähtyään mut iltatällingissä = piilarit päässä keksi yht äkkiä kärsivänsä päänsärystä ja perui koko illalvieton ymym.) eli kavereita on enemmän, vaikka miehiä vähemmän. Ilo se on pienikin ilo..

Hämmentävää, että jollakulla on niin rautainen itsetunto, että luulee työkaverinkin peruvan illanvietot hänen kauneutensa takia.

Tuo on vain narsismia, enkä sano tätä usein. Narsismi pohjautuu itse asiassa heikkoon itsetuntoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä tulen aina kaipaamaan aikoja, jolloin olin kaunis ja kaikki ovet aukesivat miesten ansiosta. Nykyään olen täysin näkymätön. Mutta eipä tarvitse naisten vältellä seuraani (esim kerran syömään mennessä kavereitani tuli myöhemmin ravintolaan ja nähtynään mut istumassa jo pöydässä, huokasivat että menevätkin itse istumaan selkä saliin päin, uusi työkaveri nähtyään mut iltatällingissä = piilarit päässä keksi yht äkkiä kärsivänsä päänsärystä ja perui koko illalvieton ymym.) eli kavereita on enemmän, vaikka miehiä vähemmän. Ilo se on pienikin ilo..

Hämmentävää, että jollakulla on niin rautainen itsetunto, että luulee työkaverinkin peruvan illanvietot hänen kauneutensa takia.

Ei ole rautainen itsetunto kyseessä vaan kauniin naisen sietämätön itsekeskeisyys ja ylemmyydentunto.

Tai "kauniin". Olen huomannut että ketkään oikeasti kauniit eivät ajattele itsestään tai muista noin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä tulen aina kaipaamaan aikoja, jolloin olin kaunis ja kaikki ovet aukesivat miesten ansiosta. Nykyään olen täysin näkymätön. Mutta eipä tarvitse naisten vältellä seuraani (esim kerran syömään mennessä kavereitani tuli myöhemmin ravintolaan ja nähtynään mut istumassa jo pöydässä, huokasivat että menevätkin itse istumaan selkä saliin päin, uusi työkaveri nähtyään mut iltatällingissä = piilarit päässä keksi yht äkkiä kärsivänsä päänsärystä ja perui koko illalvieton ymym.) eli kavereita on enemmän, vaikka miehiä vähemmän. Ilo se on pienikin ilo..

Hämmentävää, että jollakulla on niin rautainen itsetunto, että luulee työkaverinkin peruvan illanvietot hänen kauneutensa takia.

Tuo on vain narsismia, enkä sano tätä usein. Narsismi pohjautuu itse asiassa heikkoon itsetuntoon.

Kyllä tuota vaan tapahtuu. Joku miss Suomi "emo" kertoi että kun Tanja Karpela oli missi, niin toiset kilpailijat välttelivät häntä kun oli niin kaunis. En minäkään lähde illanviettoon minkään superkaunottarien kanssa jos voi valita, tarpeeksi noloa kökkiä niissä vailla huomiota, kuin että kavereiden ympärillä pyöritään ja itse on vielä selvemmin ilmaa

Mä pidän tavasta jolla sä puhut "ystävästäsi".

;)

Minulla oli nuoruudessa kaveri, joka ihan selvästi kärsi siitä, että keräsin aina miesten huomion. Juuri tuollaisia kommentteja tuli usein, kun olimme kahdestaan jossakin ja kaverista näki, miten häntä sattui. Koko ongelman ydin oli se, että kaverin äiti vielä vertasi meitä jatkuvasti toisiinsa ja sanoi ihan ääneen meidän molempien edessä, että olisitpa sinäkin kuin Laura on. Ihan kauheaa. Meidän kaveruus kääntyikin niin, että hän alkoi vähättelemään ja mollaamaan minua, eli kiusaamaan aina toisten läsnäollessa. Yritti näin saattaa minut huonoon valoon muiden silmissä. No koko ystävyyshän siinä sitten meni. Tuo saattaa siis olla aika tuhoisaa ystävyyssuhteellenne, varsinkin kun suhtaudut siihen noin vakavasti. Tekeekö sinun mieli vähätellä häntä muissa asioissa? Toivon, että ymmärrät, että tilanne voi olla hänellekin vaikea ja kiusallinen. Minä ainakin olisin paljon mieluummin pitänyt ystävyytemme kuin vieraiden ääliöukkojen ja kaverin sairaan äidin imartelut. Harmittaa ihan tosi paljon, että asiat menivät noin. Toivon, että ystäväni olisi ollut vahvempi ja jättänyt muiden mielipiteet meidän ystävyyden ulkopuolelle. Uskon, että tuo hänen äitinsä käyttäytyminen satutti häntä tosi syvästi. Olen tosi pahoillani. Vastaava on käynyt toisenkin kaverin vanhempien kanssa paljon varhaisemmassa vaiheessa, kun kerran siellä yökylässä ollessani kaverin vanhemmat alkoivat vertaamaan rintojemme kokoa yöpuvuissa ollessamme. Tuosta on minullekin jäänyt ihan traumoja ja asia palaa mieleen vielä näin monien vuosien kuluttuakin. Kaveruus loppui siihen. Ymmärrän kyllä hyvin. Sitten lukiossa jouduin ihan samoin yhden tyttöporukan pilkan kohteeksi sen jälkeen, kun he olivat saaneet tietää, että pojat pitivät minua lukion kauneimpana tyttönä. Ihan räävitöntä kiusaamista ja yrityksiä pilata minun maine näiden poikien silmissä. Yhden näistä tytöistä kanssa olin ollut pitkään aika läheinenkin ja olisi toivonut kuuluvani tuohon porukkaan. Eipä ollut tuon jälkeen mitään tekoa näidenkään kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli nuoruudessa kaveri, joka ihan selvästi kärsi siitä, että keräsin aina miesten huomion. Juuri tuollaisia kommentteja tuli usein, kun olimme kahdestaan jossakin ja kaverista näki, miten häntä sattui. Koko ongelman ydin oli se, että kaverin äiti vielä vertasi meitä jatkuvasti toisiinsa ja sanoi ihan ääneen meidän molempien edessä, että olisitpa sinäkin kuin Laura on. Ihan kauheaa. Meidän kaveruus kääntyikin niin, että hän alkoi vähättelemään ja mollaamaan minua, eli kiusaamaan aina toisten läsnäollessa. Yritti näin saattaa minut huonoon valoon muiden silmissä. No koko ystävyyshän siinä sitten meni. Tuo saattaa siis olla aika tuhoisaa ystävyyssuhteellenne, varsinkin kun suhtaudut siihen noin vakavasti. Tekeekö sinun mieli vähätellä häntä muissa asioissa? Toivon, että ymmärrät, että tilanne voi olla hänellekin vaikea ja kiusallinen. Minä ainakin olisin paljon mieluummin pitänyt ystävyytemme kuin vieraiden ääliöukkojen ja kaverin sairaan äidin imartelut. Harmittaa ihan tosi paljon, että asiat menivät noin. Toivon, että ystäväni olisi ollut vahvempi ja jättänyt muiden mielipiteet meidän ystävyyden ulkopuolelle. Uskon, että tuo hänen äitinsä käyttäytyminen satutti häntä tosi syvästi. Olen tosi pahoillani. Vastaava on käynyt toisenkin kaverin vanhempien kanssa paljon varhaisemmassa vaiheessa, kun kerran siellä yökylässä ollessani kaverin vanhemmat alkoivat vertaamaan rintojemme kokoa yöpuvuissa ollessamme. Tuosta on minullekin jäänyt ihan traumoja ja asia palaa mieleen vielä näin monien vuosien kuluttuakin. Kaveruus loppui siihen. Ymmärrän kyllä hyvin. Sitten lukiossa jouduin ihan samoin yhden tyttöporukan pilkan kohteeksi sen jälkeen, kun he olivat saaneet tietää, että pojat pitivät minua lukion kauneimpana tyttönä. Ihan räävitöntä kiusaamista ja yrityksiä pilata minun maine näiden poikien silmissä. Yhden näistä tytöistä kanssa olin ollut pitkään aika läheinenkin ja olisi toivonut kuuluvani tuohon porukkaan. Eipä ollut tuon jälkeen mitään tekoa näidenkään kanssa.

Jos nämä ovat elämäsi pahimmat traumat niin vähällä olet päässyt. Seuraavaksi voit kertoa mitä kaikkea perusteetonta hyötyä olet ulkonäölläsi saanut.