Mies haluaa että pukeutuisin seksikkäämmin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

...Mutta hänen ideansa seksikkäästä on ihan erilainen kuin minun. Hänen sanojensa mukaan seksikäs = korkkarit ja tiukka avonainen mekko.

Haluaisin kyllä miellyttää miestäni mutta ei minulla ole mitään paikkaa jossa pitää kyseistä asukokonaisuutta. Tuntuisi ihan typerältä istua sohvalla joku baarimekko päällä ja korkkarit jalassa?

Onko kellään muulla ollut samanlaista tilannetta? Miten löysitte kultaisen keskitien?

En ikinä pukeutuisi kenenkään muun käskystä. Jos itseäni huvittaa pukeutua seksikkäämmin, sitten teen niin. En minäkään käske miestäni pukeutumaan tietyllä tavalla.

Naiset eivät ymmärrä, että sillä on olennainen merkitys miehen parisuhdetyytyväisyyteen, kuinka hyvältä ja seksikkäältä nainen miehensä silmissä näyttää. Jos nainen ei panosta omaan ulkonäköönsä, niin silloin kasvaa riski sille, että mies joko pettää tai jättää.

Ööö, joo miehethän ovat itse aina niin seksikkäitä... Miksi vain naisten ulkonäöstä aina puhutaan? Naiset ovat kuitenkin keskimäärin sekä hoikempia ja huomattavasti huoliteltumpia kuin miehet. Kyllä minä naisenakin haluan nähdä jotain kivaa ja kaunista!

Vierailija kirjoitti:

Jestas, enpä tiennytkään, että stayupit, kynähame, kauluspaita ja rillit ovat jotenkin erityisen seksikkäitä. No stilettikorkkareita en usein käytä vaan perus 8 cm avokkaita. Muuten em. vaatteet ovat ihan päivittäinen työasu ja ihan julkishallinnossa työskentelen.

Aika paljon on sinulta tainnut jäädä näkemättä ja kokematta, jos et edes tuota tiennyt.

Vierailija kirjoitti:

Mies tarvitsee visuaalisia ärsykkeitä, nainen verbaalisia.

Jos haluaa ilahduttaa kumppaniaan, kannattaisi naisten miettiä vaatetustaan ja miesten kehua ja leperrellä.

Kuinkahan paljon täälläkin on ketjuja "mies ei koskaan kehu"

Ja sitten tulee näitä "miehestä olisi kuva jos minulla olisi muutakin päällä kuin lökärit ja eilinen paita jossa jäljet sapuskasta jonka söin.

Tästä olen aivan samaa mieltä: useimmat miehet tarvitsevat niitä visuaalisia ärsykkeitä. Meni kyllä vähän aikaa ennen kuin sen tajusin, mutta nyt olen tajunnut ja alkanut tarjoilla niitä visuaalisia ärsykkeitä sopivina annoksina ja sopivissa yhteyksissä. Täytyy myöntää, että minustakin se on kivaa, eikä se tule edes kalliiksi: olen löytänyt kirppareilta muutamalla eurolla monia pieniä ohkaisia ja läpikuultavia, kimaltelevia tai nahkaisia vaatekappaleita, jotka ovat itse asiassa toimineet paremmin kuin mikään peruskotelomekko tai -korkkarit, ja mies on ilahtunut niistä silminnähtävästi:-). Miksi ei voisi piristää kumppaniaan näin yksinkertaisin keinoin? Kyllä se loppujen lopuksi piristää itseäkin!    

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies tarvitsee visuaalisia ärsykkeitä, nainen verbaalisia.

Jos haluaa ilahduttaa kumppaniaan, kannattaisi naisten miettiä vaatetustaan ja miesten kehua ja leperrellä.

Kuinkahan paljon täälläkin on ketjuja "mies ei koskaan kehu"

Ja sitten tulee näitä "miehestä olisi kuva jos minulla olisi muutakin päällä kuin lökärit ja eilinen paita jossa jäljet sapuskasta jonka söin.

Vmp

Tarkennatko mikä, vai kaikki?

Ja arvaan vielä: koska sinulla ei ole näin, kenelläkään ei ole?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ihmettelen, miksi pitää mennä yhteen sen farkkunaisen kanssa ja vasta avioliitossa alkaa syyllistämään häntä pukeutumisesta. Ja sitten vielä väännetään marttyyrina, että jos oikeasti välittäisit ja rakastaisit niin kyllä suostuisit minun eläväksi mallinukekseni. Yöks.

Tämä. Minä olen aina ollut vähän poikamainen pukeutuja ja lähes meikitön, mutta yksi eksä alkoi hyvin äkkiä esittämään toiveita, että olisipa seksikästä jos joskus olisit oikein rajusti meikattu. Tarjosi rahaa, että voin käydä ostamassa itselleni seksikkäitä vaatteita eräästä liikkeestä, joka paljastui lähinnä nahkaa ja lateksia myyväksi. "Ihan vain joskus", "olisi hauskaa vaihtelua", "näyttäisit ihan varmasti kauniilta". Yritin aikani, mutta ei ollut minun juttuni. Ilmeisesti jotkut alkavat suhteeseen sillä ajatuksella, että saavat jalostettua tavisrumiluksen mieleisekseen.

Mikä tässä on se varsinainen ongelma? Että miehesi on uskaltautunut kertomaan sinulle, puolisolleen, että nahka ja lateksi kiihottaa? Tuo tieto olisi hänen pitänyt pitää sisällään hamaan hautaan saakka vai? Vai olisiko sen saanut kertoa, mutta ei sinulle? Kenelle sitten? Vai onko kyseinen fetissi niin irstas, että siitä ei oikeastaan saisi kiihottua, vaan hakeutua lähinnä hoitoon?

Sehän on ihan sama mikä juttu se on, kunhan se vain toimii. Ihminen ei voi päättää tietoisesti, että tämä kiihottaa ja tämä ei. Jos nahka saa innostumaan, niin sitten se saa. Kaikista parastahan on se, että miehesi tämän sinulle kertoi. Mitkä olisivat edelleenkin ne vaihtoehdot? Kastraatio, ulkopuolinen domina vai loppuelämän jatkuva ko. pornon tapittaminen netistä? Jos sulla on ehdottaa joku elämänlaatua parantava vinkki, joka ei siis ole tuo asianlaidan sinulle kertominen, niin sano ihmeessä se ääneen.

Elämänlaatua parantava vinkki on jättää tollainen mies etsimään haluamansa tyylistä naista. Miksi lähteä suhteeseen ihmisen kanssa joka ei omana itsenään kelpaa?-ohis

Mutta eihän ihminen ole vain yhden asian edustaja. Se jos tykkää miehellä parransängestä tai naisella rakennekynsistä, niin kyllä se pitää pystyä omalle puolisolle kertomaan. Eihän se voi niin mennä, että kun vaimo ehdottaa miehelleen parransängen pitämistä, koska kokee sen seksikkäänä, niin mies käskee lähteä hakeman partajeesus jostain muualta. Mä pidän sitä lähtökohtaisesti myös ongelmallisena mikäli kumppani ei halua miellyttää. Silloin suhteessa on jotain perustavanlaatuisesti jo rikki. Kun mietit omaa nuoruutta, ihastumista ja rakastumista, niin sitähän teki kaikkensa että saisi huomiota ja mielyttäisi toisen silmää. Jos kypsemmällä iällä asenne kääntyy päinvastaiseksi, että "mitään en ton puolesta kyllä tee", niin kyllä mä suosittelen kysymään itseltään, että missä vaiheessa rakkaus muuttui kämppäkaveruudeksi.

Mun mielestä suhteen perusteissa on kyllä lähtökohtaisesti jotain pielessä jos pitää pyrkiä miellyttämään toista. En ole nuorenakaan tuntenut tarvetta miellyttää ketään. Mielestäni mieheni oli ärsyttävä ja omahyväinen mutta komea kun tavattiin. Käyttäydyin itselleni tyypilliseen tapaan eli naljailin ja tylytin vuoron perään. Pikkuhiljaa huomasin, että hänhän on itseasia mukava ja aika kuuma. Pian mentiin sänkyyn ja sen jälkeen on se keskinäinen vetovoima kaiken hoidellut. Mies tiesi tasan tarkkaan että olen tasan päinvastainen tyyliltäni kuin hänen exänsä , eikä ole koskaan toivonut siihen muutoksia. Minun mielestäni mieheni olisi paljon paremman näköinen parrattomana tai korkeintaan sängen kanssa ja hiukset nykyistä siiliä pitempänä, mutta koska nimenomaan rakastan häntä en puutu hänen ulkonäköönsä vaan hän saa olla juuri sellainen kun haluaa. Jos suhteessa on kaikki kunnossa kumpikin saa olla oma itsensä ja silti se kumppani haluaa sinua vaikka olisi mitkä pieruverkkarit päällä.

Vierailija kirjoitti:

Olisihan se kiva jos oma nainen edes joskus pukeutuisi minua varten, eikä aina vain niitä baarien miehiä varten. Tämä varmaan on monen muunkin koti-miehen toive.

Tämä. Mies yli 40v.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

...Mutta hänen ideansa seksikkäästä on ihan erilainen kuin minun. Hänen sanojensa mukaan seksikäs = korkkarit ja tiukka avonainen mekko.

Haluaisin kyllä miellyttää miestäni mutta ei minulla ole mitään paikkaa jossa pitää kyseistä asukokonaisuutta. Tuntuisi ihan typerältä istua sohvalla joku baarimekko päällä ja korkkarit jalassa?

Onko kellään muulla ollut samanlaista tilannetta? Miten löysitte kultaisen keskitien?

En ikinä pukeutuisi kenenkään muun käskystä. Jos itseäni huvittaa pukeutua seksikkäämmin, sitten teen niin. En minäkään käske miestäni pukeutumaan tietyllä tavalla.

Naiset eivät ymmärrä, että sillä on olennainen merkitys miehen parisuhdetyytyväisyyteen, kuinka hyvältä ja seksikkäältä nainen miehensä silmissä näyttää. Jos nainen ei panosta omaan ulkonäköönsä, niin silloin kasvaa riski sille, että mies joko pettää tai jättää.

Ööö, joo miehethän ovat itse aina niin seksikkäitä... Miksi vain naisten ulkonäöstä aina puhutaan? Naiset ovat kuitenkin keskimäärin sekä hoikempia ja huomattavasti huoliteltumpia kuin miehet. Kyllä minä naisenakin haluan nähdä jotain kivaa ja kaunista!

Eikä kukaan nainen ole ikinä sanonut miehelle hänen epäsiististä olemuksestaan sanaakaan, vaan ottavat tyytyväisenä mitä on tarjolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ihmettelen, miksi pitää mennä yhteen sen farkkunaisen kanssa ja vasta avioliitossa alkaa syyllistämään häntä pukeutumisesta. Ja sitten vielä väännetään marttyyrina, että jos oikeasti välittäisit ja rakastaisit niin kyllä suostuisit minun eläväksi mallinukekseni. Yöks.

Tämä. Minä olen aina ollut vähän poikamainen pukeutuja ja lähes meikitön, mutta yksi eksä alkoi hyvin äkkiä esittämään toiveita, että olisipa seksikästä jos joskus olisit oikein rajusti meikattu. Tarjosi rahaa, että voin käydä ostamassa itselleni seksikkäitä vaatteita eräästä liikkeestä, joka paljastui lähinnä nahkaa ja lateksia myyväksi. "Ihan vain joskus", "olisi hauskaa vaihtelua", "näyttäisit ihan varmasti kauniilta". Yritin aikani, mutta ei ollut minun juttuni. Ilmeisesti jotkut alkavat suhteeseen sillä ajatuksella, että saavat jalostettua tavisrumiluksen mieleisekseen.

Mikä tässä on se varsinainen ongelma? Että miehesi on uskaltautunut kertomaan sinulle, puolisolleen, että nahka ja lateksi kiihottaa? Tuo tieto olisi hänen pitänyt pitää sisällään hamaan hautaan saakka vai? Vai olisiko sen saanut kertoa, mutta ei sinulle? Kenelle sitten? Vai onko kyseinen fetissi niin irstas, että siitä ei oikeastaan saisi kiihottua, vaan hakeutua lähinnä hoitoon?

Sehän on ihan sama mikä juttu se on, kunhan se vain toimii. Ihminen ei voi päättää tietoisesti, että tämä kiihottaa ja tämä ei. Jos nahka saa innostumaan, niin sitten se saa. Kaikista parastahan on se, että miehesi tämän sinulle kertoi. Mitkä olisivat edelleenkin ne vaihtoehdot? Kastraatio, ulkopuolinen domina vai loppuelämän jatkuva ko. pornon tapittaminen netistä? Jos sulla on ehdottaa joku elämänlaatua parantava vinkki, joka ei siis ole tuo asianlaidan sinulle kertominen, niin sano ihmeessä se ääneen.

Elämänlaatua parantava vinkki on jättää tollainen mies etsimään haluamansa tyylistä naista. Miksi lähteä suhteeseen ihmisen kanssa joka ei omana itsenään kelpaa?-ohis

Mutta eihän ihminen ole vain yhden asian edustaja. Se jos tykkää miehellä parransängestä tai naisella rakennekynsistä, niin kyllä se pitää pystyä omalle puolisolle kertomaan. Eihän se voi niin mennä, että kun vaimo ehdottaa miehelleen parransängen pitämistä, koska kokee sen seksikkäänä, niin mies käskee lähteä hakeman partajeesus jostain muualta. Mä pidän sitä lähtökohtaisesti myös ongelmallisena mikäli kumppani ei halua miellyttää. Silloin suhteessa on jotain perustavanlaatuisesti jo rikki. Kun mietit omaa nuoruutta, ihastumista ja rakastumista, niin sitähän teki kaikkensa että saisi huomiota ja mielyttäisi toisen silmää. Jos kypsemmällä iällä asenne kääntyy päinvastaiseksi, että "mitään en ton puolesta kyllä tee", niin kyllä mä suosittelen kysymään itseltään, että missä vaiheessa rakkaus muuttui kämppäkaveruudeksi.

Mun mielestä suhteen perusteissa on kyllä lähtökohtaisesti jotain pielessä jos pitää pyrkiä miellyttämään toista. En ole nuorenakaan tuntenut tarvetta miellyttää ketään. Mielestäni mieheni oli ärsyttävä ja omahyväinen mutta komea kun tavattiin. Käyttäydyin itselleni tyypilliseen tapaan eli naljailin ja tylytin vuoron perään. Pikkuhiljaa huomasin, että hänhän on itseasia mukava ja aika kuuma. Pian mentiin sänkyyn ja sen jälkeen on se keskinäinen vetovoima kaiken hoidellut. Mies tiesi tasan tarkkaan että olen tasan päinvastainen tyyliltäni kuin hänen exänsä , eikä ole koskaan toivonut siihen muutoksia. Minun mielestäni mieheni olisi paljon paremman näköinen parrattomana tai korkeintaan sängen kanssa ja hiukset nykyistä siiliä pitempänä, mutta koska nimenomaan rakastan häntä en puutu hänen ulkonäköönsä vaan hän saa olla juuri sellainen kun haluaa. Jos suhteessa on kaikki kunnossa kumpikin saa olla oma itsensä ja silti se kumppani haluaa sinua vaikka olisi mitkä pieruverkkarit päällä.

Ja se omana itsenä oleminen ja hyväksytyksi tuleminen tarkoittaa sitä, ettei voi koskaan yllättää tai kokeilla mitään uutta tai olla hetken aikaa toisenlainen? Kokeilla rajoja ja jopa rikkoa niitä? Etsiä ja löytää yhdessä jotain erilaista? Kehittyä yhdessä ja erikseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies tarvitsee visuaalisia ärsykkeitä, nainen verbaalisia.

Jos haluaa ilahduttaa kumppaniaan, kannattaisi naisten miettiä vaatetustaan ja miesten kehua ja leperrellä.

Kuinkahan paljon täälläkin on ketjuja "mies ei koskaan kehu"

Ja sitten tulee näitä "miehestä olisi kuva jos minulla olisi muutakin päällä kuin lökärit ja eilinen paita jossa jäljet sapuskasta jonka söin.

Vmp

Tarkennatko mikä, vai kaikki?

Ja arvaan vielä: koska sinulla ei ole näin, kenelläkään ei ole?

En ymmärrä miksi suhteessa pitäisi lässyttää ja leperrellä. Mielestäni se olisi sekä alentavaa että naurettavaa. En ole kiinnostunut ulkonäöstä, puhtaus ja siisteys riittää minulle, joten ulkonäköön liittyvät kehut eivät liikuta mihinkään suuntaan. Itsetuntoni ei ole koskaan perustunut siihen miltä näytän vaan pidän aivan muuita seikkoja tärkeänä. Mieheni kehuu kun aihetta on eli teoista ja saavutuksista. Kolmenkymmenen yhteisen vuoden jälkeenkin saan miehelleni seisokin aikaiseksi koskematta vaikka niihin pieruverkkareihin pukeutuneena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ihmettelen, miksi pitää mennä yhteen sen farkkunaisen kanssa ja vasta avioliitossa alkaa syyllistämään häntä pukeutumisesta. Ja sitten vielä väännetään marttyyrina, että jos oikeasti välittäisit ja rakastaisit niin kyllä suostuisit minun eläväksi mallinukekseni. Yöks.

Tämä. Minä olen aina ollut vähän poikamainen pukeutuja ja lähes meikitön, mutta yksi eksä alkoi hyvin äkkiä esittämään toiveita, että olisipa seksikästä jos joskus olisit oikein rajusti meikattu. Tarjosi rahaa, että voin käydä ostamassa itselleni seksikkäitä vaatteita eräästä liikkeestä, joka paljastui lähinnä nahkaa ja lateksia myyväksi. "Ihan vain joskus", "olisi hauskaa vaihtelua", "näyttäisit ihan varmasti kauniilta". Yritin aikani, mutta ei ollut minun juttuni. Ilmeisesti jotkut alkavat suhteeseen sillä ajatuksella, että saavat jalostettua tavisrumiluksen mieleisekseen.

Mikä tässä on se varsinainen ongelma? Että miehesi on uskaltautunut kertomaan sinulle, puolisolleen, että nahka ja lateksi kiihottaa? Tuo tieto olisi hänen pitänyt pitää sisällään hamaan hautaan saakka vai? Vai olisiko sen saanut kertoa, mutta ei sinulle? Kenelle sitten? Vai onko kyseinen fetissi niin irstas, että siitä ei oikeastaan saisi kiihottua, vaan hakeutua lähinnä hoitoon?

Sehän on ihan sama mikä juttu se on, kunhan se vain toimii. Ihminen ei voi päättää tietoisesti, että tämä kiihottaa ja tämä ei. Jos nahka saa innostumaan, niin sitten se saa. Kaikista parastahan on se, että miehesi tämän sinulle kertoi. Mitkä olisivat edelleenkin ne vaihtoehdot? Kastraatio, ulkopuolinen domina vai loppuelämän jatkuva ko. pornon tapittaminen netistä? Jos sulla on ehdottaa joku elämänlaatua parantava vinkki, joka ei siis ole tuo asianlaidan sinulle kertominen, niin sano ihmeessä se ääneen.

Elämänlaatua parantava vinkki on jättää tollainen mies etsimään haluamansa tyylistä naista. Miksi lähteä suhteeseen ihmisen kanssa joka ei omana itsenään kelpaa?-ohis

Mutta eihän ihminen ole vain yhden asian edustaja. Se jos tykkää miehellä parransängestä tai naisella rakennekynsistä, niin kyllä se pitää pystyä omalle puolisolle kertomaan. Eihän se voi niin mennä, että kun vaimo ehdottaa miehelleen parransängen pitämistä, koska kokee sen seksikkäänä, niin mies käskee lähteä hakeman partajeesus jostain muualta. Mä pidän sitä lähtökohtaisesti myös ongelmallisena mikäli kumppani ei halua miellyttää. Silloin suhteessa on jotain perustavanlaatuisesti jo rikki. Kun mietit omaa nuoruutta, ihastumista ja rakastumista, niin sitähän teki kaikkensa että saisi huomiota ja mielyttäisi toisen silmää. Jos kypsemmällä iällä asenne kääntyy päinvastaiseksi, että "mitään en ton puolesta kyllä tee", niin kyllä mä suosittelen kysymään itseltään, että missä vaiheessa rakkaus muuttui kämppäkaveruudeksi.

Mun mielestä suhteen perusteissa on kyllä lähtökohtaisesti jotain pielessä jos pitää pyrkiä miellyttämään toista. En ole nuorenakaan tuntenut tarvetta miellyttää ketään. Mielestäni mieheni oli ärsyttävä ja omahyväinen mutta komea kun tavattiin. Käyttäydyin itselleni tyypilliseen tapaan eli naljailin ja tylytin vuoron perään. Pikkuhiljaa huomasin, että hänhän on itseasia mukava ja aika kuuma. Pian mentiin sänkyyn ja sen jälkeen on se keskinäinen vetovoima kaiken hoidellut. Mies tiesi tasan tarkkaan että olen tasan päinvastainen tyyliltäni kuin hänen exänsä , eikä ole koskaan toivonut siihen muutoksia. Minun mielestäni mieheni olisi paljon paremman näköinen parrattomana tai korkeintaan sängen kanssa ja hiukset nykyistä siiliä pitempänä, mutta koska nimenomaan rakastan häntä en puutu hänen ulkonäköönsä vaan hän saa olla juuri sellainen kun haluaa. Jos suhteessa on kaikki kunnossa kumpikin saa olla oma itsensä ja silti se kumppani haluaa sinua vaikka olisi mitkä pieruverkkarit päällä.

Ja se omana itsenä oleminen ja hyväksytyksi tuleminen tarkoittaa sitä, ettei voi koskaan yllättää tai kokeilla mitään uutta tai olla hetken aikaa toisenlainen? Kokeilla rajoja ja jopa rikkoa niitä? Etsiä ja löytää yhdessä jotain erilaista? Kehittyä yhdessä ja erikseen?

Miksi pitäisi kokeilla uutta ja olla mitä ei halua olla vaikka hetkellisestikkään? En ole kiinnostunut rajoista enkä anna minkään rajoittaa päätöksiäni muutenkaan. Erilaisuus ei kiinnosta, ei yhdessä eikä erikseen. Miten pinnallisia ja tyhjiä ihmiset nykyään onkaan? Olen sellainen kun haluan ja mieheni on sellainen kun haluaa ja yhteiselämässämme ei ole mitään ongelmia niin että olisi jotain ihme temppuja ryhdyttävä tekemään. Sitä vetovoimaa ja rakkautta joko on tai sitten ei. Olen valinnut itseäni viehättävän ja kiihottavan kumppanin ja toivon muidenkin niin tekevän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parinvalintakysymys. Jos sinusta tennarit on hyvä syy pettää ja jättää, niin ole hyvä ja ota itsekin vähän vastuuta elämästäsi - älä valitse sitä ponnaripäistä hupparityttöä vaan se korkkari-minihame-tekoripsi-rakennekynsi -tyylinen nainen. Ja toisinpäin, minä olen ihan tarkoituksella valinnut miehen joka ei jäykistele puku päällä eikä oleta minunkaan pukeutuvan kotelomekkoon. Jos hän joskus paljastuukin tyystin toiseksi ihmiseksi kuin minä luulin, niin hän saa toki mennäkin. Sitten etsin toisen tyyliltään ja asenteeltaan rennon kumppanin.

Ajatellaan jos vaikka kaksi mustiin pukeutunutta hevaria menisi kimppaan, ja vasta vuosien jälkeen toinen alkaisi yhtäkkiä vaatia että pukeudutaankin pinkkiin ja glitteriin ja aletaan kuunnella listahittejä. Eiköhän jokainen ymmärtäisi jos se toinen nostaisi kytkintä ja etsisi rinnalleen sopivamman kumppanin. Mutta jostain syystä miehet ilmeisesti ajattelee, että kun se naisen oma tyyli sattuu olemaan se perus farkut ja mukavat kengät, niin se ei voi olla naiselle vastaavalla tavalla tärkeä osa identiteettiä vaan sen voi vaihtaa lennosta pornobeibityyliin kun mies vaan käskee.

Kuinka väärin mielensäpahoittajat haluaa asiat oikein ymmärtää? Suomalaisilla naisilla (kuin myös miehillä) on tapana laiminlyödä itsesään huolehtiminen (liikunta, ravinto, laittautuminen). Yleensä jonkun verukkeen pohjalta (lapset aika klassinen). Sen jälkeen ihmetellään, kun kumppani ei viehätä. Vaikka yhtälailla keskivartalolihavuutta ja itseensäpanostamattomuutta näkyy myös itsessään. Muistakaa ihmiset, että teidän elämänne tärkein ihminen olette te itse. Ei puoliso, ei lapset.

Pääasiassa täällä ei olla keskusteltu siitä, että kumppani olisi yhtäkkiä lakannut pukeutumasta viehättävästi, vaan että hän on jatkanut samantyylisenä kuin alkujaankin tutustuttaessa. Yhtäkkiä tämä sama tyyli ei vain olekaan kelvannut toiselle puoliskolle, vaan olisi pitänyt muuttua joksikin ihan muuksi.

Niin, joskus olisi kiva. Mutta kun täällä av-mammat haluavat väkisin ymmärtää väärin, että ”voisitko pukeutua tänään näin kun minä pyydän” tarkoittaa samaa kuin ”pukeudu aina näin kun minä käsken”

Jos oma mies pyytäisi minua pukeutumaan minimekkoon ja korkkareihin, niin hän saisi käydä ne ostamassa. En tuhlaa omia rahojani sellaiseen, mitä en tarvitse enkä käytä. En osaa myöskään kävellä korkkareissa, joten minullakin illat menisi sitten sohvalla istuskeluun. Mies voi tulla sinne seurakseni kun on saanut ruuan laitettua ja keittiön siivottua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ihmettelen, miksi pitää mennä yhteen sen farkkunaisen kanssa ja vasta avioliitossa alkaa syyllistämään häntä pukeutumisesta. Ja sitten vielä väännetään marttyyrina, että jos oikeasti välittäisit ja rakastaisit niin kyllä suostuisit minun eläväksi mallinukekseni. Yöks.

Tämä. Minä olen aina ollut vähän poikamainen pukeutuja ja lähes meikitön, mutta yksi eksä alkoi hyvin äkkiä esittämään toiveita, että olisipa seksikästä jos joskus olisit oikein rajusti meikattu. Tarjosi rahaa, että voin käydä ostamassa itselleni seksikkäitä vaatteita eräästä liikkeestä, joka paljastui lähinnä nahkaa ja lateksia myyväksi. "Ihan vain joskus", "olisi hauskaa vaihtelua", "näyttäisit ihan varmasti kauniilta". Yritin aikani, mutta ei ollut minun juttuni. Ilmeisesti jotkut alkavat suhteeseen sillä ajatuksella, että saavat jalostettua tavisrumiluksen mieleisekseen.

Mikä tässä on se varsinainen ongelma? Että miehesi on uskaltautunut kertomaan sinulle, puolisolleen, että nahka ja lateksi kiihottaa? Tuo tieto olisi hänen pitänyt pitää sisällään hamaan hautaan saakka vai? Vai olisiko sen saanut kertoa, mutta ei sinulle? Kenelle sitten? Vai onko kyseinen fetissi niin irstas, että siitä ei oikeastaan saisi kiihottua, vaan hakeutua lähinnä hoitoon?

Sehän on ihan sama mikä juttu se on, kunhan se vain toimii. Ihminen ei voi päättää tietoisesti, että tämä kiihottaa ja tämä ei. Jos nahka saa innostumaan, niin sitten se saa. Kaikista parastahan on se, että miehesi tämän sinulle kertoi. Mitkä olisivat edelleenkin ne vaihtoehdot? Kastraatio, ulkopuolinen domina vai loppuelämän jatkuva ko. pornon tapittaminen netistä? Jos sulla on ehdottaa joku elämänlaatua parantava vinkki, joka ei siis ole tuo asianlaidan sinulle kertominen, niin sano ihmeessä se ääneen.

Elämänlaatua parantava vinkki on jättää tollainen mies etsimään haluamansa tyylistä naista. Miksi lähteä suhteeseen ihmisen kanssa joka ei omana itsenään kelpaa?-ohis

Mutta eihän ihminen ole vain yhden asian edustaja. Se jos tykkää miehellä parransängestä tai naisella rakennekynsistä, niin kyllä se pitää pystyä omalle puolisolle kertomaan. Eihän se voi niin mennä, että kun vaimo ehdottaa miehelleen parransängen pitämistä, koska kokee sen seksikkäänä, niin mies käskee lähteä hakeman partajeesus jostain muualta. Mä pidän sitä lähtökohtaisesti myös ongelmallisena mikäli kumppani ei halua miellyttää. Silloin suhteessa on jotain perustavanlaatuisesti jo rikki. Kun mietit omaa nuoruutta, ihastumista ja rakastumista, niin sitähän teki kaikkensa että saisi huomiota ja mielyttäisi toisen silmää. Jos kypsemmällä iällä asenne kääntyy päinvastaiseksi, että "mitään en ton puolesta kyllä tee", niin kyllä mä suosittelen kysymään itseltään, että missä vaiheessa rakkaus muuttui kämppäkaveruudeksi.

Mun mielestä suhteen perusteissa on kyllä lähtökohtaisesti jotain pielessä jos pitää pyrkiä miellyttämään toista. En ole nuorenakaan tuntenut tarvetta miellyttää ketään. Mielestäni mieheni oli ärsyttävä ja omahyväinen mutta komea kun tavattiin. Käyttäydyin itselleni tyypilliseen tapaan eli naljailin ja tylytin vuoron perään. Pikkuhiljaa huomasin, että hänhän on itseasia mukava ja aika kuuma. Pian mentiin sänkyyn ja sen jälkeen on se keskinäinen vetovoima kaiken hoidellut. Mies tiesi tasan tarkkaan että olen tasan päinvastainen tyyliltäni kuin hänen exänsä , eikä ole koskaan toivonut siihen muutoksia. Minun mielestäni mieheni olisi paljon paremman näköinen parrattomana tai korkeintaan sängen kanssa ja hiukset nykyistä siiliä pitempänä, mutta koska nimenomaan rakastan häntä en puutu hänen ulkonäköönsä vaan hän saa olla juuri sellainen kun haluaa. Jos suhteessa on kaikki kunnossa kumpikin saa olla oma itsensä ja silti se kumppani haluaa sinua vaikka olisi mitkä pieruverkkarit päällä.

Ja se omana itsenä oleminen ja hyväksytyksi tuleminen tarkoittaa sitä, ettei voi koskaan yllättää tai kokeilla mitään uutta tai olla hetken aikaa toisenlainen? Kokeilla rajoja ja jopa rikkoa niitä? Etsiä ja löytää yhdessä jotain erilaista? Kehittyä yhdessä ja erikseen?

No ostapa itsellesi koirapuku ja konttaa ilta lattialla, eiköhän mies siitä ilahdu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ihmettelen, miksi pitää mennä yhteen sen farkkunaisen kanssa ja vasta avioliitossa alkaa syyllistämään häntä pukeutumisesta. Ja sitten vielä väännetään marttyyrina, että jos oikeasti välittäisit ja rakastaisit niin kyllä suostuisit minun eläväksi mallinukekseni. Yöks.

Tämä. Minä olen aina ollut vähän poikamainen pukeutuja ja lähes meikitön, mutta yksi eksä alkoi hyvin äkkiä esittämään toiveita, että olisipa seksikästä jos joskus olisit oikein rajusti meikattu. Tarjosi rahaa, että voin käydä ostamassa itselleni seksikkäitä vaatteita eräästä liikkeestä, joka paljastui lähinnä nahkaa ja lateksia myyväksi. "Ihan vain joskus", "olisi hauskaa vaihtelua", "näyttäisit ihan varmasti kauniilta". Yritin aikani, mutta ei ollut minun juttuni. Ilmeisesti jotkut alkavat suhteeseen sillä ajatuksella, että saavat jalostettua tavisrumiluksen mieleisekseen.

Mikä tässä on se varsinainen ongelma? Että miehesi on uskaltautunut kertomaan sinulle, puolisolleen, että nahka ja lateksi kiihottaa? Tuo tieto olisi hänen pitänyt pitää sisällään hamaan hautaan saakka vai? Vai olisiko sen saanut kertoa, mutta ei sinulle? Kenelle sitten? Vai onko kyseinen fetissi niin irstas, että siitä ei oikeastaan saisi kiihottua, vaan hakeutua lähinnä hoitoon?

Sehän on ihan sama mikä juttu se on, kunhan se vain toimii. Ihminen ei voi päättää tietoisesti, että tämä kiihottaa ja tämä ei. Jos nahka saa innostumaan, niin sitten se saa. Kaikista parastahan on se, että miehesi tämän sinulle kertoi. Mitkä olisivat edelleenkin ne vaihtoehdot? Kastraatio, ulkopuolinen domina vai loppuelämän jatkuva ko. pornon tapittaminen netistä? Jos sulla on ehdottaa joku elämänlaatua parantava vinkki, joka ei siis ole tuo asianlaidan sinulle kertominen, niin sano ihmeessä se ääneen.

Elämänlaatua parantava vinkki on jättää tollainen mies etsimään haluamansa tyylistä naista. Miksi lähteä suhteeseen ihmisen kanssa joka ei omana itsenään kelpaa?-ohis

Mutta eihän ihminen ole vain yhden asian edustaja. Se jos tykkää miehellä parransängestä tai naisella rakennekynsistä, niin kyllä se pitää pystyä omalle puolisolle kertomaan. Eihän se voi niin mennä, että kun vaimo ehdottaa miehelleen parransängen pitämistä, koska kokee sen seksikkäänä, niin mies käskee lähteä hakeman partajeesus jostain muualta. Mä pidän sitä lähtökohtaisesti myös ongelmallisena mikäli kumppani ei halua miellyttää. Silloin suhteessa on jotain perustavanlaatuisesti jo rikki. Kun mietit omaa nuoruutta, ihastumista ja rakastumista, niin sitähän teki kaikkensa että saisi huomiota ja mielyttäisi toisen silmää. Jos kypsemmällä iällä asenne kääntyy päinvastaiseksi, että "mitään en ton puolesta kyllä tee", niin kyllä mä suosittelen kysymään itseltään, että missä vaiheessa rakkaus muuttui kämppäkaveruudeksi.

Mun mielestä suhteen perusteissa on kyllä lähtökohtaisesti jotain pielessä jos pitää pyrkiä miellyttämään toista. En ole nuorenakaan tuntenut tarvetta miellyttää ketään. Mielestäni mieheni oli ärsyttävä ja omahyväinen mutta komea kun tavattiin. Käyttäydyin itselleni tyypilliseen tapaan eli naljailin ja tylytin vuoron perään. Pikkuhiljaa huomasin, että hänhän on itseasia mukava ja aika kuuma. Pian mentiin sänkyyn ja sen jälkeen on se keskinäinen vetovoima kaiken hoidellut. Mies tiesi tasan tarkkaan että olen tasan päinvastainen tyyliltäni kuin hänen exänsä , eikä ole koskaan toivonut siihen muutoksia. Minun mielestäni mieheni olisi paljon paremman näköinen parrattomana tai korkeintaan sängen kanssa ja hiukset nykyistä siiliä pitempänä, mutta koska nimenomaan rakastan häntä en puutu hänen ulkonäköönsä vaan hän saa olla juuri sellainen kun haluaa. Jos suhteessa on kaikki kunnossa kumpikin saa olla oma itsensä ja silti se kumppani haluaa sinua vaikka olisi mitkä pieruverkkarit päällä.

Ja se omana itsenä oleminen ja hyväksytyksi tuleminen tarkoittaa sitä, ettei voi koskaan yllättää tai kokeilla mitään uutta tai olla hetken aikaa toisenlainen? Kokeilla rajoja ja jopa rikkoa niitä? Etsiä ja löytää yhdessä jotain erilaista? Kehittyä yhdessä ja erikseen?

No ostapa itsellesi koirapuku ja konttaa ilta lattialla, eiköhän mies siitä ilahdu.

En usko, että se kiihottaisi häntä, mutta olen kyllä toteuttanut muita toiveita ja esittänyt omia toiveita, jotka on sitten toteutettu ja usein vielä mielä mielenkiintoisemmalla tavalla kuin olin itse ehdottanut:-).

Niin, jotkut meistä ovat vain aistillisempia, leikkisämpiä ja elämäniloisempia kuin toiset ja toivon mukaan löytävät partnerin, joka kangistuu ihan muulla tavalla kuin kaavoihinsa.

Ei hyvässä suhteessa toiselta vaadita tai tarvitse vaatia mitään pukeutumistyylin muutosta. Omasta halusta se toisen miellyttäminen pitää lähteä ja sen pitää tuntua itsestäkin oikealta. Ja toisaalta itsepähän jokainen on puolisonsa valinnut.

Vierailija kirjoitti:

Olisihan se kiva jos oma nainen edes joskus pukeutuisi minua varten, eikä aina vain niitä baarien miehiä varten. Tämä varmaan on monen muunkin koti-miehen toive.

Olisi kiva tietää tarkemmin, millaista tämä sinun ja muiden kotimiesten toivoma teitä varten pukeutuminen on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

...Mutta hänen ideansa seksikkäästä on ihan erilainen kuin minun. Hänen sanojensa mukaan seksikäs = korkkarit ja tiukka avonainen mekko.

Haluaisin kyllä miellyttää miestäni mutta ei minulla ole mitään paikkaa jossa pitää kyseistä asukokonaisuutta. Tuntuisi ihan typerältä istua sohvalla joku baarimekko päällä ja korkkarit jalassa?

Onko kellään muulla ollut samanlaista tilannetta? Miten löysitte kultaisen keskitien?

En ikinä pukeutuisi kenenkään muun käskystä. Jos itseäni huvittaa pukeutua seksikkäämmin, sitten teen niin. En minäkään käske miestäni pukeutumaan tietyllä tavalla.

Naiset eivät ymmärrä, että sillä on olennainen merkitys miehen parisuhdetyytyväisyyteen, kuinka hyvältä ja seksikkäältä nainen miehensä silmissä näyttää. Jos nainen ei panosta omaan ulkonäköönsä, niin silloin kasvaa riski sille, että mies joko pettää tai jättää.

Sama se on toisinkin päin, eikä sitä moni mieskään ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ihmettelen, miksi pitää mennä yhteen sen farkkunaisen kanssa ja vasta avioliitossa alkaa syyllistämään häntä pukeutumisesta. Ja sitten vielä väännetään marttyyrina, että jos oikeasti välittäisit ja rakastaisit niin kyllä suostuisit minun eläväksi mallinukekseni. Yöks.

Tämä. Minä olen aina ollut vähän poikamainen pukeutuja ja lähes meikitön, mutta yksi eksä alkoi hyvin äkkiä esittämään toiveita, että olisipa seksikästä jos joskus olisit oikein rajusti meikattu. Tarjosi rahaa, että voin käydä ostamassa itselleni seksikkäitä vaatteita eräästä liikkeestä, joka paljastui lähinnä nahkaa ja lateksia myyväksi. "Ihan vain joskus", "olisi hauskaa vaihtelua", "näyttäisit ihan varmasti kauniilta". Yritin aikani, mutta ei ollut minun juttuni. Ilmeisesti jotkut alkavat suhteeseen sillä ajatuksella, että saavat jalostettua tavisrumiluksen mieleisekseen.

Mikä tässä on se varsinainen ongelma? Että miehesi on uskaltautunut kertomaan sinulle, puolisolleen, että nahka ja lateksi kiihottaa? Tuo tieto olisi hänen pitänyt pitää sisällään hamaan hautaan saakka vai? Vai olisiko sen saanut kertoa, mutta ei sinulle? Kenelle sitten? Vai onko kyseinen fetissi niin irstas, että siitä ei oikeastaan saisi kiihottua, vaan hakeutua lähinnä hoitoon?

Sehän on ihan sama mikä juttu se on, kunhan se vain toimii. Ihminen ei voi päättää tietoisesti, että tämä kiihottaa ja tämä ei. Jos nahka saa innostumaan, niin sitten se saa. Kaikista parastahan on se, että miehesi tämän sinulle kertoi. Mitkä olisivat edelleenkin ne vaihtoehdot? Kastraatio, ulkopuolinen domina vai loppuelämän jatkuva ko. pornon tapittaminen netistä? Jos sulla on ehdottaa joku elämänlaatua parantava vinkki, joka ei siis ole tuo asianlaidan sinulle kertominen, niin sano ihmeessä se ääneen.

Elämänlaatua parantava vinkki on jättää tollainen mies etsimään haluamansa tyylistä naista. Miksi lähteä suhteeseen ihmisen kanssa joka ei omana itsenään kelpaa?-ohis

Mutta eihän ihminen ole vain yhden asian edustaja. Se jos tykkää miehellä parransängestä tai naisella rakennekynsistä, niin kyllä se pitää pystyä omalle puolisolle kertomaan. Eihän se voi niin mennä, että kun vaimo ehdottaa miehelleen parransängen pitämistä, koska kokee sen seksikkäänä, niin mies käskee lähteä hakeman partajeesus jostain muualta. Mä pidän sitä lähtökohtaisesti myös ongelmallisena mikäli kumppani ei halua miellyttää. Silloin suhteessa on jotain perustavanlaatuisesti jo rikki. Kun mietit omaa nuoruutta, ihastumista ja rakastumista, niin sitähän teki kaikkensa että saisi huomiota ja mielyttäisi toisen silmää. Jos kypsemmällä iällä asenne kääntyy päinvastaiseksi, että "mitään en ton puolesta kyllä tee", niin kyllä mä suosittelen kysymään itseltään, että missä vaiheessa rakkaus muuttui kämppäkaveruudeksi.

Mun mielestä suhteen perusteissa on kyllä lähtökohtaisesti jotain pielessä jos pitää pyrkiä miellyttämään toista. En ole nuorenakaan tuntenut tarvetta miellyttää ketään. Mielestäni mieheni oli ärsyttävä ja omahyväinen mutta komea kun tavattiin. Käyttäydyin itselleni tyypilliseen tapaan eli naljailin ja tylytin vuoron perään. Pikkuhiljaa huomasin, että hänhän on itseasia mukava ja aika kuuma. Pian mentiin sänkyyn ja sen jälkeen on se keskinäinen vetovoima kaiken hoidellut. Mies tiesi tasan tarkkaan että olen tasan päinvastainen tyyliltäni kuin hänen exänsä , eikä ole koskaan toivonut siihen muutoksia. Minun mielestäni mieheni olisi paljon paremman näköinen parrattomana tai korkeintaan sängen kanssa ja hiukset nykyistä siiliä pitempänä, mutta koska nimenomaan rakastan häntä en puutu hänen ulkonäköönsä vaan hän saa olla juuri sellainen kun haluaa. Jos suhteessa on kaikki kunnossa kumpikin saa olla oma itsensä ja silti se kumppani haluaa sinua vaikka olisi mitkä pieruverkkarit päällä.

Ja se omana itsenä oleminen ja hyväksytyksi tuleminen tarkoittaa sitä, ettei voi koskaan yllättää tai kokeilla mitään uutta tai olla hetken aikaa toisenlainen? Kokeilla rajoja ja jopa rikkoa niitä? Etsiä ja löytää yhdessä jotain erilaista? Kehittyä yhdessä ja erikseen?

No ostapa itsellesi koirapuku ja konttaa ilta lattialla, eiköhän mies siitä ilahdu.

En usko, että se kiihottaisi häntä, mutta olen kyllä toteuttanut muita toiveita ja esittänyt omia toiveita, jotka on sitten toteutettu ja usein vielä mielä mielenkiintoisemmalla tavalla kuin olin itse ehdottanut:-).

Niin, jotkut meistä ovat vain aistillisempia, leikkisämpiä ja elämäniloisempia kuin toiset ja toivon mukaan löytävät partnerin, joka kangistuu ihan muulla tavalla kuin kaavoihinsa.

Apn mies toivoi seksikkäämpää ja epäkäytännöllistä arkipukeutumista ja siitä täällä on keskusteltu eikä joidenkin pervojen seksifantasioiden toteuttamisesta.

Sinkkuus on ihanan stressitöntä, ei toisen mielistelyä, pettämistä tai jättämistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ihmettelen, miksi pitää mennä yhteen sen farkkunaisen kanssa ja vasta avioliitossa alkaa syyllistämään häntä pukeutumisesta. Ja sitten vielä väännetään marttyyrina, että jos oikeasti välittäisit ja rakastaisit niin kyllä suostuisit minun eläväksi mallinukekseni. Yöks.

Tämä. Minä olen aina ollut vähän poikamainen pukeutuja ja lähes meikitön, mutta yksi eksä alkoi hyvin äkkiä esittämään toiveita, että olisipa seksikästä jos joskus olisit oikein rajusti meikattu. Tarjosi rahaa, että voin käydä ostamassa itselleni seksikkäitä vaatteita eräästä liikkeestä, joka paljastui lähinnä nahkaa ja lateksia myyväksi. "Ihan vain joskus", "olisi hauskaa vaihtelua", "näyttäisit ihan varmasti kauniilta". Yritin aikani, mutta ei ollut minun juttuni. Ilmeisesti jotkut alkavat suhteeseen sillä ajatuksella, että saavat jalostettua tavisrumiluksen mieleisekseen.

Mikä tässä on se varsinainen ongelma? Että miehesi on uskaltautunut kertomaan sinulle, puolisolleen, että nahka ja lateksi kiihottaa? Tuo tieto olisi hänen pitänyt pitää sisällään hamaan hautaan saakka vai? Vai olisiko sen saanut kertoa, mutta ei sinulle? Kenelle sitten? Vai onko kyseinen fetissi niin irstas, että siitä ei oikeastaan saisi kiihottua, vaan hakeutua lähinnä hoitoon?

Sehän on ihan sama mikä juttu se on, kunhan se vain toimii. Ihminen ei voi päättää tietoisesti, että tämä kiihottaa ja tämä ei. Jos nahka saa innostumaan, niin sitten se saa. Kaikista parastahan on se, että miehesi tämän sinulle kertoi. Mitkä olisivat edelleenkin ne vaihtoehdot? Kastraatio, ulkopuolinen domina vai loppuelämän jatkuva ko. pornon tapittaminen netistä? Jos sulla on ehdottaa joku elämänlaatua parantava vinkki, joka ei siis ole tuo asianlaidan sinulle kertominen, niin sano ihmeessä se ääneen.

Elämänlaatua parantava vinkki on jättää tollainen mies etsimään haluamansa tyylistä naista. Miksi lähteä suhteeseen ihmisen kanssa joka ei omana itsenään kelpaa?-ohis

Mutta eihän ihminen ole vain yhden asian edustaja. Se jos tykkää miehellä parransängestä tai naisella rakennekynsistä, niin kyllä se pitää pystyä omalle puolisolle kertomaan. Eihän se voi niin mennä, että kun vaimo ehdottaa miehelleen parransängen pitämistä, koska kokee sen seksikkäänä, niin mies käskee lähteä hakeman partajeesus jostain muualta. Mä pidän sitä lähtökohtaisesti myös ongelmallisena mikäli kumppani ei halua miellyttää. Silloin suhteessa on jotain perustavanlaatuisesti jo rikki. Kun mietit omaa nuoruutta, ihastumista ja rakastumista, niin sitähän teki kaikkensa että saisi huomiota ja mielyttäisi toisen silmää. Jos kypsemmällä iällä asenne kääntyy päinvastaiseksi, että "mitään en ton puolesta kyllä tee", niin kyllä mä suosittelen kysymään itseltään, että missä vaiheessa rakkaus muuttui kämppäkaveruudeksi.

Mun mielestä suhteen perusteissa on kyllä lähtökohtaisesti jotain pielessä jos pitää pyrkiä miellyttämään toista. En ole nuorenakaan tuntenut tarvetta miellyttää ketään. Mielestäni mieheni oli ärsyttävä ja omahyväinen mutta komea kun tavattiin. Käyttäydyin itselleni tyypilliseen tapaan eli naljailin ja tylytin vuoron perään. Pikkuhiljaa huomasin, että hänhän on itseasia mukava ja aika kuuma. Pian mentiin sänkyyn ja sen jälkeen on se keskinäinen vetovoima kaiken hoidellut. Mies tiesi tasan tarkkaan että olen tasan päinvastainen tyyliltäni kuin hänen exänsä , eikä ole koskaan toivonut siihen muutoksia. Minun mielestäni mieheni olisi paljon paremman näköinen parrattomana tai korkeintaan sängen kanssa ja hiukset nykyistä siiliä pitempänä, mutta koska nimenomaan rakastan häntä en puutu hänen ulkonäköönsä vaan hän saa olla juuri sellainen kun haluaa. Jos suhteessa on kaikki kunnossa kumpikin saa olla oma itsensä ja silti se kumppani haluaa sinua vaikka olisi mitkä pieruverkkarit päällä.

Ja se omana itsenä oleminen ja hyväksytyksi tuleminen tarkoittaa sitä, ettei voi koskaan yllättää tai kokeilla mitään uutta tai olla hetken aikaa toisenlainen? Kokeilla rajoja ja jopa rikkoa niitä? Etsiä ja löytää yhdessä jotain erilaista? Kehittyä yhdessä ja erikseen?

No ostapa itsellesi koirapuku ja konttaa ilta lattialla, eiköhän mies siitä ilahdu.

En usko, että se kiihottaisi häntä, mutta olen kyllä toteuttanut muita toiveita ja esittänyt omia toiveita, jotka on sitten toteutettu ja usein vielä mielä mielenkiintoisemmalla tavalla kuin olin itse ehdottanut:-).

Niin, jotkut meistä ovat vain aistillisempia, leikkisämpiä ja elämäniloisempia kuin toiset ja toivon mukaan löytävät partnerin, joka kangistuu ihan muulla tavalla kuin kaavoihinsa.

Apn mies toivoi seksikkäämpää ja epäkäytännöllistä arkipukeutumista ja siitä täällä on keskusteltu eikä joidenkin pervojen seksifantasioiden toteuttamisesta.

Juu, ei saa olla yhtään mielikuvitusta:-)! Elämän pitää olla kylmää ja harmaata kaurapuuroa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jestas, enpä tiennytkään, että stayupit, kynähame, kauluspaita ja rillit ovat jotenkin erityisen seksikkäitä. No stilettikorkkareita en usein käytä vaan perus 8 cm avokkaita. Muuten em. vaatteet ovat ihan päivittäinen työasu ja ihan julkishallinnossa työskentelen.

Aika paljon on sinulta tainnut jäädä näkemättä ja kokematta, jos et edes tuota tiennyt.

Kumma ettei mieslollegat tai -asiakkaat mitenkään erityisesti minusta hullaannu. Mutta me rillipäät ilahdumme tiedosta.