Moni tuttu on jättämässä työelämää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka tämä provo onkin nin mielenkintoinen aihe silti. Rakastan lukea henkilöistä jotka menevät ja tekevät kuten itse haluavat.

Oli tai ei, työelämä on valitettavasti tänä päivänä sen verran raastavaa, että monilla on tällaisia ajatuksia.

Ja se on mahtavaa, saa työnantajakin huomata että työntekijäkin voi lähteä jos ei kelpaa. Sen verran rahaa pitää aina olla ettei pomot ala silmille hyppimään.

Jep, varsinkin palkkaavilla pienyrittäjillä on suuret luulot itsestään ihmisinä. Näiden narsismiin ja egoon -

tarpeeseen käyttää ja alistaa muita - tulisi ehdottomasti puuttua kovalla kädellä.

Älkää laskeko niiden sijoitusten ja kiinteistöjenne varaan. Kaikkea voi tapahtua. Elämä on NYT

Itsekin olen jo yli neljänkymmenen ja oma kaveripiiri koostuu myös tällaisista enemmän ja vähemmän työelämästä poistuneista. Paras ystäväni jäi kokonaan pois töistä heti kun se oli taloudellisesti mahdollista (olikin kyllä kärsinyt hirveässä julkisen sektorin työpaikassa vuosikaudet ja hänellä oli jo mt-oireilua niiden hullujen kanssa vääntämisestä), toinen ystäväni tekee enää yhtä päivää viikossa opettajana kun enempää ei tarvitse.  Yksi lähti opiskelemaan Englantiin ja toinen opiskelee Suomessa ilman aikomustakaan mennä enää töihin. Yksikään ei ole laiska, mutta ovat älykkäitä ja kohtalaisen herkkiä ihmisiä, jotka eivät nauti työyhteisöistä ylipäätään (tai näin olen päätellyt).

Vierailija kirjoitti:

Älkää laskeko niiden sijoitusten ja kiinteistöjenne varaan. Kaikkea voi tapahtua. Elämä on NYT

Älkää laskeko niiden työpaikkojenne varaan. Kaikkea voi tapahua. Elämä on NYT.

Toivottavasti Suomen Hallitus lukee tämän ketjun! Laitetaan Suomi nousuun! Niin, laittakaa ensin se työelämä kuntoon niin useampi jäisi, mutta Kiky, irtisanomisen helpottaminen, tehokkuus ennen kaikkea, jee!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän takia pitää kouluttautua alalle, mistä pitää, eikä vaan rahan tai työtilanteen mukaan

Nimenomaan rahakkaalle alalle pitäisi kouluttautua, niin pääsee oravanpyörästä aiemmin pois. Kaikille kun työteko ei ole elämän tarkoitus.

Moni on ehtinyt kuukahtaa kesken varallisuuden keruun eläessään tulevaisuutta varten.

Sääliksi käy kun porukka käyttää elämänsä muiden palvelemiseen ja palkkiona siitä on lyhyt ja vaivainen luppohetki joskus sitten vanhuksena, jos selviää hengissä eläkkeelle asti. Talolainoja otetaan koska muutkin ottavat ja sitten ollaankin velkaorjia montakymmentä vuotta, josta saattaa joillakin mennä paljonkin aikaa stressatessaan mitä sitten, jos työpaikka menee alta ja tuttu ja turvallinen velkaorjana eläminen muuttuukin pelkäksi velkaiseksi elämäksi, ilman tuttua ja turvallista orjuutta yhteiskunnan rattaissa.

age is just a number kirjoitti:

Mulla on sama suunnitelma. Viimeistään 50-vuotiaana sanon itseni irti, myyn suhteellisen ison ok-taloni ja muutan miehen kanssa low cost-maahan, jossa miehellä on sukua. Hän saa sieltä töitä (puhuu kieltä natiivitasoisesti) ja minä puolestani sijoitan osan talorahoista pieneen B&B:hen, jota sitten pyörittelen tarvittaessa. Mutta periaatteessa talosta jäävillä rahoillakin eletään jo ainakin minun loppuelämäni ajan. 

Koko suunnitelma perustuu siis talosi myynnistä saataviin rahoihin? Ei se noin helppoa ole että vain laitat talon myyntiin ja saat siitä juuri sen verran kuin ajattelet (= hinta yläkanttiin).

Missäs se oikein sijaitsee ja milloin rakennettu? Luuletko että suomen kaltaisessa ongelmataloudessa riittää aina vaan maksukykyisiä ostajia? Ja hyväosaisten pienenevällä eliitillä onkin sitten kovat vaatimukset. Oletko varma että mörskäsi ne täyttää?

Olen pistänyt merkille, että nämä jotka tuomitsevat oravanpyörästä hyppäämisen ovat niitä, joille työ on kaikki kaikessa ja muuta elämää ei ole. Vapaa-ajallakin ja lomilla tullaan työpaikalle ettei jää mistään paitsi, ties jos siellä tapahtuu jotain mistä en tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Sääliksi käy kun porukka käyttää elämänsä muiden palvelemiseen ja palkkiona siitä on lyhyt ja vaivainen luppohetki joskus sitten vanhuksena, jos selviää hengissä eläkkeelle asti. Talolainoja otetaan koska muutkin ottavat ja sitten ollaankin velkaorjia montakymmentä vuotta, josta saattaa joillakin mennä paljonkin aikaa stressatessaan mitä sitten, jos työpaikka menee alta ja tuttu ja turvallinen velkaorjana eläminen muuttuukin pelkäksi velkaiseksi elämäksi, ilman tuttua ja turvallista orjuutta yhteiskunnan rattaissa.

Noin minäkin nuorempana ajattelin. Sitten sain huomata, että saa olla tyytyväinen jos ylipäätään löytää paikan, jossa saa säännöllistä kk-palkkaa. Voit valita kahdenlaisen orjuuden välillä. Myyt aikaasi ja saat rahaa tehdä haluamiasi asioita, tai saat pitää aikasi, mutta luovut mahdollisuudesta tehdä asioita, jotka maksavat jotain. Molempia olen kokeillut, ja tällä hetkellä pidän kyllä enemmän ensin mainitusta. En ole niin suunnitelmallinen, että keräisin rahaa oravanpyörästä hyppäämistä varten, vaan käytän ansaitsemani rahat nyt, kun ainakin olen vielä terve ja pystyn asioista nauttimaan.

Meillä tavoitteena, että jäädään pois työelämästä viisvitosina. Nyt ollaan 45-v., joten vielä kymmenkunta vuotta tehdään töitä. Sitten pitäisi olla kasassa sellainen omaisuus, että voidaan huoletta elellä ja myös auttaa aikuisia lapsiamme tarvittaessa. Miehellä käynyt tuuri työelämässä, minä olen ollut pienipalkkaisessa perusduunissa. Molemmilla vanhemmat vielä elossa mutta ainoita lapsia molemmat, joten sieltäkin tulee vielä varallisuutta. Tosin hypätään yksi sukupolvi yli ja siirretään perinnöt suoraan pojillemme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän takia pitää kouluttautua alalle, mistä pitää, eikä vaan rahan tai työtilanteen mukaan

Nimenomaan rahakkaalle alalle pitäisi kouluttautua, niin pääsee oravanpyörästä aiemmin pois. Kaikille kun työteko ei ole elämän tarkoitus.

Moni on ehtinyt kuukahtaa kesken varallisuuden keruun eläessään tulevaisuutta varten.

Huonotuloinen kuukahtaa aikaisemmin, koska joutuu työskentelemään vanhuusikään saakka.

On aika ikävääkin, että töissä käy käytännössä enää vain ne, joiden on pakko. Ilmankos ilmapiiri monilla työpaikoilla on ankea ja ahdistunut, kun kaikki vapaaehtoisesti siellä olevat ovat poistuneet. Onhan se elämä paskaa kurjassa työpaikassa, jos kokee, että ei ole vaihtoehtoja. Sitä pahaa oloa sitten puretaan kanssaihmisiin.

Suomessa on ehkä pahin asia juuri se, että työelämässä on niin kohtuuttoman vaikeaa vaihtaa työpaikkaa ja alaakin. Verrattuna vaikkapa Englantiin (ainoa maa, josta minulla on vertailupohjaa), suomalainen työelämä on hirvittävän jäykkää. Jokaiseen hanttihommaan pitää olla vuosia kestävä tutkinto suoritettuna ja vaihtuvuus työpaikoilla on vähäistä.

Perustulo olisi kyllä erittäin hyvä juttu. Sadat tuhannet joutuvat olemaan työelämän ulkopuolella vaikka epätoivoisesti haluaisivat sinne päästä. Perustulo olisi hyvä juttu koska sitten ne jotka ei töissä halua olla itseään rasittamassa voisivat kätevästi vaan jäädä sieltä pois ja antaa niiden tulla tilalle jotka töihin haluavat, yleensähän sinne halutaan rahaa tienaamaan.

Vierailija kirjoitti:

Perustulo olisi kyllä erittäin hyvä juttu. Sadat tuhannet joutuvat olemaan työelämän ulkopuolella vaikka epätoivoisesti haluaisivat sinne päästä. Perustulo olisi hyvä juttu koska sitten ne jotka ei töissä halua olla itseään rasittamassa voisivat kätevästi vaan jäädä sieltä pois ja antaa niiden tulla tilalle jotka töihin haluavat, yleensähän sinne halutaan rahaa tienaamaan.

Ei sillä perustulolla tarkoiteta työelämästä saatavan palkan tasoista 'palkkaa'. Perustulo korvaisi nykyiset byrokraattiset tukimuodot yhdistämällä mm. asumistuen, tt-tuen ja jotain muita erikseen haettavia tukia yhdeksi köntäksi, joka tulisi ilman byrokratiaa.

Nyky-Suomessa on paljon ihmisiä, joilla on riittävästi rahaa poistuakseen työelämästä, ja moni heistä on sieltä poistunutkin, ainakin osittain. Asiasta oli tehty joku tilastokin, jonka mukaan on jo kymmeniä tuhansia ihmisiä, jotka eivät ole töissä, mutta eivät myöskään nosta tukia.

Vierailija kirjoitti:

On aika ikävääkin, että töissä käy käytännössä enää vain ne, joiden on pakko. Ilmankos ilmapiiri monilla työpaikoilla on ankea ja ahdistunut, kun kaikki vapaaehtoisesti siellä olevat ovat poistuneet. Onhan se elämä paskaa kurjassa työpaikassa, jos kokee, että ei ole vaihtoehtoja. Sitä pahaa oloa sitten puretaan kanssaihmisiin.

Suomessa on ehkä pahin asia juuri se, että työelämässä on niin kohtuuttoman vaikeaa vaihtaa työpaikkaa ja alaakin. Verrattuna vaikkapa Englantiin (ainoa maa, josta minulla on vertailupohjaa), suomalainen työelämä on hirvittävän jäykkää. Jokaiseen hanttihommaan pitää olla vuosia kestävä tutkinto suoritettuna ja vaihtuvuus työpaikoilla on vähäistä.

Suomen työelämän suurin ongelma on nimenomaan työpaikkakiusaaminen ja huono johtaminen. Suomi on ykkönen työpaikkakiusaamisessa, kyseenalainen kunnia. Kun esimiehiksi valitaan narsistisia pakan sekoittajia joiden ainoa motyo on saada työpaikka mahdollisimman sekaisin niin ei ihme että täysjärkisimmät nostavat kytkintä.

Vierailija kirjoitti:

Voi lähteä myös Viroon opiskelemaan:)

Opiskelemaan voi lähteä myös Ruotsiin ja muihinkin E.U.maihin.

Miehelläni on myös jo teini-iästä asti ollut selkeä suunnitelma, jonka mukaan hän noin viisikymppisenä jää eläkkeelle. Hän on teini-ikäisestä asti sijoittanut ahkerasti ja täytyy reilun kymmenen vuoden tuloksia katsellessa sanoa, että ihan mahdollista tuo saattaisi olla, jos ei tule mitään odottamattomia menoeriä elämässä vastaan. Itse en ihan niin kauaskantoisesti ole elämääni suunnitellut, mutta voisin hyvin siirtyä freelanceriksi myöhemmin tai töihin, joita voi tehdä mistä vaan. Digitaalinen nomadismi vai mitä se onkaan suomeksi on kyllä kiinnostanut jo jonkin aikaa. Tällä hetkellä minulla on kuitenkin tosi kiva työpaikka ja erityisesti mukava työyhteisö, niin jaksan raahautua töihin vaikka muuten väsyttäisi.

Vierailija kirjoitti:

Tyhmä työtä tekee, viisas pääsee vähemmällä. Jos pystyn olemaan työttömänä ja elämään yhteiskunnan rahoilla niin sen teen, samalla saan itse elää ihanaa taiteilijan elämääni ja kehittää itseäni niillä aloilla mikä kiiinnostaa. Ihmisiä en kestä enkä jäätävää jatkuvaa kiirettä. Kokoelämäni olen kärsinyt liikaa, nyt otan menetetyn elämäni takaisin. Yhteiskunta ei minua silloin auttanut vaikka kovaan yritin hoitaa osani yhteiskunnassa nyt otan omani takaisin. :) Menen sitten töihin jos tulee jokin työ joka kiinnostaa... tai lähden ulkomaille. Hittoon teidän vastuuntunnot sun muut siitä että olen yhteiskunnalle velkaa, en ole, eikä sekään ole minulle, mutta koska se antaa niin silloin otan. Onhan multakin otettu vaikken ole mitään saanut takaisin--- kuten esim mielenterveys ja paska kylmä sisäänpäinkääntynyt suomalaisten kulttuuri :) Vain yksi hyvä juttu siinä on että kerran kun haluaa olla rauhassa niin saa...ketään ei kiinnosta, ei minuakaan. 

Tietyt ihmiset tajuaa mitä tarkoitan.

Niin ja sitten toiset tulee vaan tänne muista maista ja vaativat täysylläpidon - ja saavat kaiken sen ja enemmänkin.

Kantiksille lätkästään sen sijaan aktiivimallit päin pläsiä, vaikka monilla jopa 40 vuotta työelämää ja veromaksua takanapäin.

Opiskelijatar kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi lähteä myös Viroon opiskelemaan:)

Opiskelemaan voi lähteä myös ja muihinkin E.U.maihin.

Kuka nyt Ruotsiin -  i.slamistimaahan menisi.

Jos olisin nuori lähtisin Unkariin, Puolaan tai Tsekkeihin opiskelemaan - ne ovat järkeviä ja täysin ma.tuvapaita maita.