Lue keskustelun säännöt.
Moni tuttu on jättämässä työelämää
24.09.2018 |
Kaikilla ei ole edes kovin hyvää taloudellista tilannetta. Vanhinkin on vasta noin 50-vuotias. He ovat vain kyllästyneet työhönsä, sen työkulttuuriin, työn rasittavuuteen, vaatimuksiin, merkityksettömyyteen ja yhteiskunnan muutokseen.
Yli 20 vuotta työtä tehnyt haluaa pois, ei haaveile eläkkeen kartuttamisesta. Toinen ei tahdo olla enää hoitaja, haki vapaata, jotta voi miettiä miten päästä pois. Kolmas meni naimisiin, vaikka yhteiset lapset ovat jo isoja, kun mies lupasi, että hän saa siirtyä päätoimiseksi opiskelijaksi. Neljättä mies elättää ja nainen luo viihtyisää ilmapiiriä. Viidennen hyväpalkkaista, mutta merkityksetöntä työtä tekevän mies kerää paljon rahaa itselleen ja vaimolleen, jotta molemmat voivat tehdä hypyn. Kuudes on hoitaja, joka ei tahdo ottaa influenssarokotusta, joten voi joutua ajalehtimaan, etsimään uutta uraa. Seitsemäs on kätilö, joka väsyi työhön, mutta pääsi onneksi sairaseläkkeelle. Voi paljon paremmin ilman työtä. Oireet ovat lievittyneet. Ei aio palata eläkkeeltä työelämään.
Kommentit (110)
Kovasti tuntuu nyt jotain harmittavan, että jotkut jäävät pois työelämästä ennen 70 vuoden ikää siirtymättä suoraan työelämästä hautaan. Näin kuitenkin aion tehdä, toinen vanhempani kuoli kirjaimellisesti sorvin ääreen, eläkepäiviä ei ehtinyt näkemään. Rahoitan tämän oleskelun itse ja puolisoni avulla, joten se ei kuulu ulkopuolisille mitenkään. Jäähän tästä vapaa työpaikka jollekin halukkaalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikäs siinä, jos on rahaa. Jos aikoo heittäytyä yhteiskunnan tukien varaan, kannattaa miettiä, miten ne mahtavat tulevaisuudessa kehittyä, ettei myöhemmin ala harmittamaan.
Minäkin persaukisena opiskelijana 90-luvun alussa mietin, että jos voittaisi loton päävoiton, miljoona markkaa (168.000€), niin siitä riittäisi sijoitettuna ja inflaatiolla korjattuna 5000 markkaa (840€) joka kuukaudeksi loppu elämäksi. Se vaikutti silloin hyvältä summalta, kun elin opiskeluaikani keskimäärin 600€/kk.
Se samainen 840€/kk olisi nykyisin 1250€/kk. Miettikää nyt. 27 vuoden takaisella loton päävoitolla eläisi nykyisin samoin kun keskiverto eläkeläinen. Siinä sitä miettimistä kaikille down-shiftaajille.
Meidän firmasta lopetti kaksi lähettämön tyyppiä samaa aikaa. Ihmettelin, että miksi lähtivät. Lampsin viereiseen huoneeseen kysymään työkaverilta, että miksi ne alakerran tyypit lopetti. Vastas, että ei kannattanut enää tehdä töitä. Olin?? Olivat laskeneet safkiksella sieltä jostain laskurista paljon saa kun lonnii kotona. Heidän erotus oli palkkaan 140 euroa. Olin et mitähän helvttiä oikeasti. Joo kyllä, niillä oli sellaset liksat että mitä järkee herää 5 kertaa viikossa 140 euron takia, sanoin ei mitään. En minäkään tekisi-.
Kyllä tälle loppu tulee! Pääomavero 90 %!!
T. HALLITUS
Mä tykkään työstä, mutta en halua tehdä koko viikkoa. Saan 60% työajalla 2500 eur ja se riittää mulle, kun ollaan talo jo maksettu ja mieskin on töissä. Aika ihanteellinen tilanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Piensijoittaja kirjoitti:
Mikäs siinä, jos on rahaa. Jos aikoo heittäytyä yhteiskunnan tukien varaan, kannattaa miettiä, miten ne mahtavat tulevaisuudessa kehittyä, ettei myöhemmin ala harmittamaan.
Minäkin persaukisena opiskelijana 90-luvun alussa mietin, että jos voittaisi loton päävoiton, miljoona markkaa (168.000€), niin siitä riittäisi sijoitettuna ja inflaatiolla korjattuna 5000 markkaa (840€) joka kuukaudeksi loppu elämäksi. Se vaikutti silloin hyvältä summalta, kun elin opiskeluaikani keskimäärin 600€/kk.
Se samainen 840€/kk olisi nykyisin 1250€/kk. Miettikää nyt. 27 vuoden takaisella loton päävoitolla eläisi nykyisin samoin kun keskiverto eläkeläinen. Siinä sitä miettimistä kaikille down-shiftaajille.
Ihan hyvä homma, 27 vuotta on nimittäin tosi pitkä aika. Mun puoliso saa sattumoisin tuon verran eläkettä, ja elellään oikein mukavasti. Enemmän, kalliimpaa, isompaa ja uudempaa kaikkea voisi toki olla, muttei sellaiseen ole tarvetta eikä mielenkiintoa.
17&68
Vierailija kirjoitti:
Piensijoittaja kirjoitti:
Mikäs siinä, jos on rahaa. Jos aikoo heittäytyä yhteiskunnan tukien varaan, kannattaa miettiä, miten ne mahtavat tulevaisuudessa kehittyä, ettei myöhemmin ala harmittamaan.
Minäkin persaukisena opiskelijana 90-luvun alussa mietin, että jos voittaisi loton päävoiton, miljoona markkaa (168.000€), niin siitä riittäisi sijoitettuna ja inflaatiolla korjattuna 5000 markkaa (840€) joka kuukaudeksi loppu elämäksi. Se vaikutti silloin hyvältä summalta, kun elin opiskeluaikani keskimäärin 600€/kk.
Se samainen 840€/kk olisi nykyisin 1250€/kk. Miettikää nyt. 27 vuoden takaisella loton päävoitolla eläisi nykyisin samoin kun keskiverto eläkeläinen. Siinä sitä miettimistä kaikille down-shiftaajille.
Ihan hyvä homma, 27 vuotta on nimittäin tosi pitkä aika. Mun puoliso saa sattumoisin tuon verran eläkettä, ja elellään oikein mukavasti. Enemmän, kalliimpaa, isompaa ja uudempaa kaikkea voisi toki olla, muttei sellaiseen ole tarvetta eikä mielenkiintoa.
17&68
Pudotin tuosta näköjään pois omat tuloni, toinen samanlainen setti tulee osa-aikatöistäni. Meitä on tosiaan toistaiseksi vielä kolme, no problem. Se velattomuus on ehkä suurin tekijä pienissä menoissa. -ed.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me ollaan tänään käyty lapsen leluja läpi, jotta saadaan ruokaan rahaa.
Meillä on kaupungin pitämä kirppis lauantaisin ja paikat maksavat joko 5 e tai hakemuksella voi saada ilmaiseksi.
Ollaan oltu kohta vuosi putkeen myymässä.
Nyt alkaa myytävä loppua, mutta onneksi lapsi sanoi nyt voitais karsia hänen leluja.
2 Ikean kassillista tuli tosi helposti.
Me ei suunnitella töiden loppumista. Tuskin minulla tai miehellä on kummallakaan töitä enää 5 v päästä.
Lapsi saa käydä koulut loppuun täällä, mutta laitettiin koti myyntiin vuosi sitten, ei yhtään kiinnostunutta.
Jos talo menisi kaupaksi, muutettais vuokralle ja alettaisiin kummatkin etsimään töitä. Se, kumpi saa, muuttaa, toinen jää kotiin ja nykyiseen työpaikkaan.
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan tänään käyty lapsen leluja läpi, jotta saadaan ruokaan rahaa.
Meillä on kaupungin pitämä kirppis lauantaisin ja paikat maksavat joko 5 e tai hakemuksella voi saada ilmaiseksi.
Ollaan oltu kohta vuosi putkeen myymässä.
Nyt alkaa myytävä loppua, mutta onneksi lapsi sanoi nyt voitais karsia hänen leluja.
2 Ikean kassillista tuli tosi helposti.Me ei suunnitella töiden loppumista. Tuskin minulla tai miehellä on kummallakaan töitä enää 5 v päästä.
Lapsi saa käydä koulut loppuun täällä, mutta laitettiin koti myyntiin vuosi sitten, ei yhtään kiinnostunutta.
Jos talo menisi kaupaksi, muutettais vuokralle ja alettaisiin kummatkin etsimään töitä. Se, kumpi saa, muuttaa, toinen jää kotiin ja nykyiseen työpaikkaan.
Miten tämä liittyy aiheeseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Piensijoittaja kirjoitti:
Mikäs siinä, jos on rahaa. Jos aikoo heittäytyä yhteiskunnan tukien varaan, kannattaa miettiä, miten ne mahtavat tulevaisuudessa kehittyä, ettei myöhemmin ala harmittamaan.
Minäkin persaukisena opiskelijana 90-luvun alussa mietin, että jos voittaisi loton päävoiton, miljoona markkaa (168.000€), niin siitä riittäisi sijoitettuna ja inflaatiolla korjattuna 5000 markkaa (840€) joka kuukaudeksi loppu elämäksi. Se vaikutti silloin hyvältä summalta, kun elin opiskeluaikani keskimäärin 600€/kk.
Se samainen 840€/kk olisi nykyisin 1250€/kk. Miettikää nyt. 27 vuoden takaisella loton päävoitolla eläisi nykyisin samoin kun keskiverto eläkeläinen. Siinä sitä miettimistä kaikille down-shiftaajille.
Ihan hyvä homma, 27 vuotta on nimittäin tosi pitkä aika. Mun puoliso saa sattumoisin tuon verran eläkettä, ja elellään oikein mukavasti. Enemmän, kalliimpaa, isompaa ja uudempaa kaikkea voisi toki olla, muttei sellaiseen ole tarvetta eikä mielenkiintoa.
17&68Pudotin tuosta näköjään pois omat tuloni, toinen samanlainen setti tulee osa-aikatöistäni. Meitä on tosiaan toistaiseksi vielä kolme, no problem. Se velattomuus on ehkä suurin tekijä pienissä menoissa. -ed.
Jos sinkku elää 1250€/kk, niin kumppani saavuttaa saman elintason yhdessä noin 60%:lla, eli 750€/kk. Eli en hetkeäkään epäile, etteikö velaton, omistusasunnossa asuva pariksunta 2000€:n netolla toimeen tulisi. (Lapsen kanssa noin 2500€/kk)
Kunhan vain halusin muistuttaa, että monen tulevaisuus ei taloudellisesti välttämättä ole niin ruusuinen, kuin se tällä hetkellä saattaisi näyttää. Etenkin kun lisääntynyt vapaa-aika antaa mahdollisuuden tuhlata entistä enemmän.
Tätä lukiessa tulee kyllä mieleen että Suomessahan ihaillaan must*l*isten elämänfilosofiaa, He ovatkin siis esimerkki suurimmalle osalle ihmisille. eläkkeelle jo kaksikymppisenä. Muut maksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Piensijoittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Piensijoittaja kirjoitti:
Mikäs siinä, jos on rahaa. Jos aikoo heittäytyä yhteiskunnan tukien varaan, kannattaa miettiä, miten ne mahtavat tulevaisuudessa kehittyä, ettei myöhemmin ala harmittamaan.
Minäkin persaukisena opiskelijana 90-luvun alussa mietin, että jos voittaisi loton päävoiton, miljoona markkaa (168.000€), niin siitä riittäisi sijoitettuna ja inflaatiolla korjattuna 5000 markkaa (840€) joka kuukaudeksi loppu elämäksi. Se vaikutti silloin hyvältä summalta, kun elin opiskeluaikani keskimäärin 600€/kk.
Se samainen 840€/kk olisi nykyisin 1250€/kk. Miettikää nyt. 27 vuoden takaisella loton päävoitolla eläisi nykyisin samoin kun keskiverto eläkeläinen. Siinä sitä miettimistä kaikille down-shiftaajille.
Ihan hyvä homma, 27 vuotta on nimittäin tosi pitkä aika. Mun puoliso saa sattumoisin tuon verran eläkettä, ja elellään oikein mukavasti. Enemmän, kalliimpaa, isompaa ja uudempaa kaikkea voisi toki olla, muttei sellaiseen ole tarvetta eikä mielenkiintoa.
17&68Pudotin tuosta näköjään pois omat tuloni, toinen samanlainen setti tulee osa-aikatöistäni. Meitä on tosiaan toistaiseksi vielä kolme, no problem. Se velattomuus on ehkä suurin tekijä pienissä menoissa. -ed.
Jos sinkku elää 1250€/kk, niin kumppani saavuttaa saman elintason yhdessä noin 60%:lla, eli 750€/kk. Eli en hetkeäkään epäile, etteikö velaton, omistusasunnossa asuva pariksunta 2000€:n netolla toimeen tulisi. (Lapsen kanssa noin 2500€/kk)
Kunhan vain halusin muistuttaa, että monen tulevaisuus ei taloudellisesti välttämättä ole niin ruusuinen, kuin se tällä hetkellä saattaisi näyttää. Etenkin kun lisääntynyt vapaa-aika antaa mahdollisuuden tuhlata entistä enemmän.
Jaa jaa. Puolisoni saa eläkettä nettona 2200 ja itse työttömyyskorvausta nettona 530. Hyvin tällä pärjää velattomana ja kahdestaan, lapset on jo aikuisia. Pärjättäisiin vaikka olisin karenssillakin. Ihme dissaamista ettei saisi viettää vapaa-aikaa elämässään lainkaan vaan pitäisi peräsuoli pitkällä painaa töitä ja kuolla työn ääreen. Tee sä niin, mä en.
Piensijoittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Piensijoittaja kirjoitti:
Mikäs siinä, jos on rahaa. Jos aikoo heittäytyä yhteiskunnan tukien varaan, kannattaa miettiä, miten ne mahtavat tulevaisuudessa kehittyä, ettei myöhemmin ala harmittamaan.
Minäkin persaukisena opiskelijana 90-luvun alussa mietin, että jos voittaisi loton päävoiton, miljoona markkaa (168.000€), niin siitä riittäisi sijoitettuna ja inflaatiolla korjattuna 5000 markkaa (840€) joka kuukaudeksi loppu elämäksi. Se vaikutti silloin hyvältä summalta, kun elin opiskeluaikani keskimäärin 600€/kk.
Se samainen 840€/kk olisi nykyisin 1250€/kk. Miettikää nyt. 27 vuoden takaisella loton päävoitolla eläisi nykyisin samoin kun keskiverto eläkeläinen. Siinä sitä miettimistä kaikille down-shiftaajille.
Ihan hyvä homma, 27 vuotta on nimittäin tosi pitkä aika. Mun puoliso saa sattumoisin tuon verran eläkettä, ja elellään oikein mukavasti. Enemmän, kalliimpaa, isompaa ja uudempaa kaikkea voisi toki olla, muttei sellaiseen ole tarvetta eikä mielenkiintoa.
17&68Pudotin tuosta näköjään pois omat tuloni, toinen samanlainen setti tulee osa-aikatöistäni. Meitä on tosiaan toistaiseksi vielä kolme, no problem. Se velattomuus on ehkä suurin tekijä pienissä menoissa. -ed.
Jos sinkku elää 1250€/kk, niin kumppani saavuttaa saman elintason yhdessä noin 60%:lla, eli 750€/kk. Eli en hetkeäkään epäile, etteikö velaton, omistusasunnossa asuva pariksunta 2000€:n netolla toimeen tulisi. (Lapsen kanssa noin 2500€/kk)
Kunhan vain halusin muistuttaa, että monen tulevaisuus ei taloudellisesti välttämättä ole niin ruusuinen, kuin se tällä hetkellä saattaisi näyttää. Etenkin kun lisääntynyt vapaa-aika antaa mahdollisuuden tuhlata entistä enemmän.
Niin, elämä on pitkälti valintoja, ja kaikissa valinnoissa piilee riski, elämästä ei ikinä tiedä. Meillä on molemmilla perinnöt saamatta (ja toivottavasti ovat vielä pitkään), backup täytyy tietysti olla. Mulla tavoitteellinen eläkeikä on 70 vuotta, joten en jää odottelemaan sitä, etenkään kun pienipalkkaisen eläkekertymä ei houkuttele käyän töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työ on parasta mitä on. Itse teen 70-80h/vko! Kiitos työ! Kiitos pomo! KIITOS
Vkl menee töissä ja päivystäessä!
Vierailija kirjoitti:
Työ on parasta mitä on. Itse teen 70-80h/vko! Kiitos työ! Kiitos pomo! KIITOS
Vkl menee töissä ja päivystäessä!
Onnea sulle. Viikonlopuista ja päivystyksistä tienaakin hyvin. Itse en parin tonnin brutolla, ilman mahdollisuutta minkäänlaisiin lisiin, töitä enää kauan tee. Eläkekertymä kun jää käytännössä nollille ja vielä pitäisi 30 vuotta jaksaa. Ei kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyhmä työtä tekee, viisas pääsee vähemmällä. Jos pystyn olemaan työttömänä ja elämään yhteiskunnan rahoilla niin sen teen, samalla saan itse elää ihanaa taiteilijan elämääni ja kehittää itseäni niillä aloilla mikä kiiinnostaa. Ihmisiä en kestä enkä jäätävää jatkuvaa kiirettä. Kokoelämäni olen kärsinyt liikaa, nyt otan menetetyn elämäni takaisin. Yhteiskunta ei minua silloin auttanut vaikka kovaan yritin hoitaa osani yhteiskunnassa nyt otan omani takaisin. :) Menen sitten töihin jos tulee jokin työ joka kiinnostaa... tai lähden ulkomaille. Hittoon teidän vastuuntunnot sun muut siitä että olen yhteiskunnalle velkaa, en ole, eikä sekään ole minulle, mutta koska se antaa niin silloin otan. Onhan multakin otettu vaikken ole mitään saanut takaisin--- kuten esim mielenterveys ja paska kylmä sisäänpäinkääntynyt suomalaisten kulttuuri :) Vain yksi hyvä juttu siinä on että kerran kun haluaa olla rauhassa niin saa...ketään ei kiinnosta, ei minuakaan.
Tietyt ihmiset tajuaa mitä tarkoitan.
Niin ja sitten toiset tulee vaan tänne muista maista ja vaativat täysylläpidon - ja saavat kaiken sen ja enemmänkin.
Mikä vika siinä on? Sitähän juuri tämän ketjun ihmisetkin tavoittelevat. Tulijoihin ei ole uhrattu pennin hyrrää koulutukseen ja terveydenhuoltoon ennen heidän tänne tuloaan. Kantiksiin sen sijaan on mennyt jo satojatuhansia euroja, kun he nyt kolmikymppisinä päättävät jäädä turhailemaan, hitailemaan, köyhäilemään ja kotoilemaan ja siltikin nauttimaan täysin siemauksin yhteiskunnan elätystä, vaikkeivät haluaisi antaa mitään vastineeksi takaisinpäin.
Miten niin eivät haluaisi antaa mitään vastineeksi? Kuvitteletko sinä että pääomatuloista ei mene veroja? Ja että työpaikkoja on kaikille halukkaille. Miten voi olla, että kaikilla suomalaisilla on yksi vaaleissa yksi ääni, vaikka osa on tosiasioista pihalla kuin lumiukot?
Työ on kyllä parasta. Jossei itse pysty tekemää kun yhtä työtä niin ottaa toisen työn! Tämä palkitsee parhaiten! Kiitos Jeesus ja pomo!
Vierailija kirjoitti:
Piensijoittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Piensijoittaja kirjoitti:
Mikäs siinä, jos on rahaa. Jos aikoo heittäytyä yhteiskunnan tukien varaan, kannattaa miettiä, miten ne mahtavat tulevaisuudessa kehittyä, ettei myöhemmin ala harmittamaan.
Minäkin persaukisena opiskelijana 90-luvun alussa mietin, että jos voittaisi loton päävoiton, miljoona markkaa (168.000€), niin siitä riittäisi sijoitettuna ja inflaatiolla korjattuna 5000 markkaa (840€) joka kuukaudeksi loppu elämäksi. Se vaikutti silloin hyvältä summalta, kun elin opiskeluaikani keskimäärin 600€/kk.
Se samainen 840€/kk olisi nykyisin 1250€/kk. Miettikää nyt. 27 vuoden takaisella loton päävoitolla eläisi nykyisin samoin kun keskiverto eläkeläinen. Siinä sitä miettimistä kaikille down-shiftaajille.
Ihan hyvä homma, 27 vuotta on nimittäin tosi pitkä aika. Mun puoliso saa sattumoisin tuon verran eläkettä, ja elellään oikein mukavasti. Enemmän, kalliimpaa, isompaa ja uudempaa kaikkea voisi toki olla, muttei sellaiseen ole tarvetta eikä mielenkiintoa.
17&68Pudotin tuosta näköjään pois omat tuloni, toinen samanlainen setti tulee osa-aikatöistäni. Meitä on tosiaan toistaiseksi vielä kolme, no problem. Se velattomuus on ehkä suurin tekijä pienissä menoissa. -ed.
Jos sinkku elää 1250€/kk, niin kumppani saavuttaa saman elintason yhdessä noin 60%:lla, eli 750€/kk. Eli en hetkeäkään epäile, etteikö velaton, omistusasunnossa asuva pariksunta 2000€:n netolla toimeen tulisi. (Lapsen kanssa noin 2500€/kk)
Kunhan vain halusin muistuttaa, että monen tulevaisuus ei taloudellisesti välttämättä ole niin ruusuinen, kuin se tällä hetkellä saattaisi näyttää. Etenkin kun lisääntynyt vapaa-aika antaa mahdollisuuden tuhlata entistä enemmän.
Jaa jaa. Puolisoni saa eläkettä nettona 2200 ja itse työttömyyskorvausta nettona 530. Hyvin tällä pärjää velattomana ja kahdestaan, lapset on jo aikuisia. Pärjättäisiin vaikka olisin karenssillakin. Ihme dissaamista ettei saisi viettää vapaa-aikaa elämässään lainkaan vaan pitäisi peräsuoli pitkällä painaa töitä ja kuolla työn ääreen. Tee sä niin, mä en.
Tehän sitten saatte yhteensä eläkettä ja työttömyyskorvausta 2730€, eli reilusti yli puheena olleen 2000€. Minäkin harkitsisin velattomana tuolla netolla elämän vapaamatkustajaksi heittäytymistä saman tien. Ihme lukutaidottomuutta.
Itse en vielä näin kolmekymppisenä pystyisi töistä pois jäämään,mutta tulevaisuuden haaveena on vähentää töitä 3 päivään viikossa. Ja toiveissa olisi jäädä työelämästä pois reilu 50-vuotiaana..sen pitäisi olla mahdollista siinä vaiheessa kun on asuntolainat yms. maksettu ja lapset aikuisia (+miehellä on paremmat tulot kuin minulla ja säästetään kokoajan). Eläkeikä on minun ikäisillä varmaan jo jossain yli 65-vuodessa..en todellakaan aio olla töissä niin pitkään! Nykyajan työelämä menee kokoajan huonompaan suuntaan,aina vaan vaaditaan enemmän ja enemmän. En jaksaisi kovin vanhaksi asti omaa työtäni tehdäkkään!
Itse jättäydyin työelämästä pois jokin aika sitten. Ikää on 50+ ja kovalla työnteolla, kaksi työtä siis, ja sijoittamalla, sain hankittua rahavarannot, jotka riittävät henkisesti ja materiaalisesti aivan yltäkylläiseen loppuelämään. Joka tosin saisi kestää korkeintaan kolme kuukautta..