Liikunnanopettajat = SADISTEJA

Vierailija kirjoitti:

Joku kyseli liikunanopettajaa paikalle. Tässä ollaan!

Olen varma, että nämä sadistiset muistot eivät ole nykypäivää. Tiedän historian. 

Oma äitinkin joutui tamburiinin tahdissa hyppimään ja laulamaan askelten mukana "kromosomipossu". Oli hieman tukeva niihin maailmanaikoihin, mutta nyt olisi ihan keskiverto. Ja oli mitä tahansa, niin noin ei kohdella. 

Ihan hirveätä tietysti edustaa tätä ammattikuntaa, mutta omalta osaltani lupaan parempaa. 

Olen kyllä huomannut lapsistani, että parempaan suuntaan on menty, pitäisi silti tehdä enemmän sen eteen, että liikuntatunnit olisivat hyvä kokemus kaikille. Liikaa mennään edelleen vain paljon urheilevien oppilaiden ehdoilla.

Mulla oli kuvaamataidossa ihan huippuope. Harmi että oli alkoholisti ja sen takia menetti virkansa, eikä ollut edes kai pätevä. Mutta hän oli taitelija ja hän OPETTI. Värien käyttöä, niiden sekoittamista, lyijykynätekniikkaa, mallista piirtämistä, valojen ja varjojen huomiointia kun piirrettiin mallista ja myös piirtämisen teoriaa ja vaikka sun mitä. Joku piti sitä teoriaa huuhaana, mutta sehän nimenomaan kuuluu opetukseen, minä tykkäsin siitä. Kun joku vesivärien käytössä huonompi onnistui lyijykynäpiirroksessa, tämä sai kannustusta. Sitten kun tämä menetti virkansa, ja tuli sijainen, jonka tunnit olivat samanlaisia kuin liikuntatunnit. Antoi aiheen ja sitten piirrettiin, aina vesiväreillä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liikunnanopettajan pesti on helpoin mitä koulussa on. Syksyllä ja keväällä pakolliset lihaskunto/juoksutestit ja muuten pelataan joukkuepelejä kausien mukaan 👍 Pilli kaulassa ja jalkapallo kainalossa vaan hengailla 😁

Eivät muuten osanneet vetää edes alkulämmittelyjä.  ;)

Voisin näin suorilta sanoa, että eivät nuo ole olleet koulutuksen saaneita liikunnanopettajia.

Pätevät opettaa ja kasvattaa ihan toisella lailla.

Minulla oli koulutuksen saanut liikunnan ope, Jyväskylästä valmistunut. Mutta hänen asenteensa oli, että ne oppilaat neuvoo säännöt muille, jotka osaavat. Eikä ollut alkulämppäreitä, ei neuvottu kuntosalilla laitteiden käyttöä yms. Mutta hän oli lähinnä laiska. Hiihtämään mentiin keskenään ja ei hajuakaan, mitä hän itse sillä aikana teki. Ei sitä penskana osannut edes kyseenalaistaa, kaipa hän valmisteli seuraavaa tuntia - mietti pelataanko korista vai lentopalloa, kun on sisäliikuntapäivä. Muuta ei juurikaan noilla tunneilla meillä tehty. Lenkki oli parin kilsan metsälenkki koulun lähellä ja sitä kierrettiin. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli kuvaamataidossa ihan huippuope. Harmi että oli alkoholisti ja sen takia menetti virkansa, eikä ollut edes kai pätevä. Mutta hän oli taitelija ja hän OPETTI. Värien käyttöä, niiden sekoittamista, lyijykynätekniikkaa, mallista piirtämistä, valojen ja varjojen huomiointia kun piirrettiin mallista ja myös piirtämisen teoriaa ja vaikka sun mitä. Joku piti sitä teoriaa huuhaana, mutta sehän nimenomaan kuuluu opetukseen, minä tykkäsin siitä. Kun joku vesivärien käytössä huonompi onnistui lyijykynäpiirroksessa, tämä sai kannustusta. Sitten kun tämä menetti virkansa, ja tuli sijainen, jonka tunnit olivat samanlaisia kuin liikuntatunnit. Antoi aiheen ja sitten piirrettiin, aina vesiväreillä. 

Meilläkin oli ihana kuvaamataidon opettaja. Ymmärsi ja kannusti kaikkia ja ei ikinä syrjinyt ketään. Yritti aina heikosti piirtävän kanssa ymmärtää ja analysoida teosta. Esim. opiskelija oli tehnyt kuvakollaasin syksystä, niin opettaja kyseli, että mitä tämä kuva tarkoittaa, miksi valitsit tämän? Värien käyttö rohkeaa jne. Hän oli paras ja hän yritti opettaa, että kaikki luova luominen on oikein! Kukaan ei voi sanoa, että jonkun toisen taide on huonompaa tai parempaa. Toki oikeasti lahjakkaita opasti esim. hakemaan Taikkiin.

Meillä lukion liikunnanopettaja antoi jääkiekkoilijalle vapautuksen uinnista, koska ”uintitreeni” päivällä liikuntatunnilla häiritsi illan lätkätreenejä?! Siis mitä?? Kaikki tiesi, että jääkiekkoilija oli opettajan suosikki, mutta valitettavasti ei osannut uida. Opettaja säästi jääkiekkoilijan nöyryytykseltä. Liikunnan numero tietenkin 10. Ja ironista kyllä, tästä jääkiekkoilijasta tuli Jyväskylän YO:n käynyt liikunnanopettaja.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli kuvaamataidossa ihan huippuope. Harmi että oli alkoholisti ja sen takia menetti virkansa, eikä ollut edes kai pätevä. Mutta hän oli taitelija ja hän OPETTI. Värien käyttöä, niiden sekoittamista, lyijykynätekniikkaa, mallista piirtämistä, valojen ja varjojen huomiointia kun piirrettiin mallista ja myös piirtämisen teoriaa ja vaikka sun mitä. Joku piti sitä teoriaa huuhaana, mutta sehän nimenomaan kuuluu opetukseen, minä tykkäsin siitä. Kun joku vesivärien käytössä huonompi onnistui lyijykynäpiirroksessa, tämä sai kannustusta. Sitten kun tämä menetti virkansa, ja tuli sijainen, jonka tunnit olivat samanlaisia kuin liikuntatunnit. Antoi aiheen ja sitten piirrettiin, aina vesiväreillä. 

Ollaankohan me käyty samaa koulua? Mutta ehkä eri aikaan, koska hän opetti vielä lähdettyäni. Meillä oli samanlainen opettaja, ja tykkäsin kyllä kuviksesta, vaikka minulta onnistui lähinnä tikku-ukon piirtäminen ja sekin vähän sinne päin. Jännä miten umpisurkeat kuvistaitoni eivät muuten koskaan pilanneet kuviksesta iloa. Myöskään matemaattinen lahjattomuuteni ei ole aiheuttanut matemaattisia traumoja. Toisin kuin liikunnassa, jossa julkinen nöyryytys muiden oppilaiden taholta  oli järkyttävää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku kyseli liikunanopettajaa paikalle. Tässä ollaan!

Olen varma, että nämä sadistiset muistot eivät ole nykypäivää. Tiedän historian. 

Oma äitinkin joutui tamburiinin tahdissa hyppimään ja laulamaan askelten mukana "kromosomipossu". Oli hieman tukeva niihin maailmanaikoihin, mutta nyt olisi ihan keskiverto. Ja oli mitä tahansa, niin noin ei kohdella. 

Ihan hirveätä tietysti edustaa tätä ammattikuntaa, mutta omalta osaltani lupaan parempaa. 

Olen kyllä huomannut lapsistani, että parempaan suuntaan on menty, pitäisi silti tehdä enemmän sen eteen, että liikuntatunnit olisivat hyvä kokemus kaikille. Liikaa mennään edelleen vain paljon urheilevien oppilaiden ehdoilla.

Harrastavatko lapsenne jotain liikuntaa myös vapaa-ajallaan?

Liikunta on tosiaan siitä kummallinen aine, että mitään ei opeteta, mutta joka tunnilla arvostellaan. Kaikki liikunnan ilo tapetaan lapsilta mahdollisimman varhain.

Liikuntatunnit ovat aiheuttaneet pahimmat traumat ihmisille. 94 v dementoitunut anoppini ei muista oikein mistään mitään, mutta muistaa opettajan haukkuneen häntä patukaksi liikuntatunnilla, ja siitä on pikkasen aikaa.

Kuvista päätellen ei ollu lihava, mutta vähän pienempi kuin muut.

.

Hävettää liikunnanopettajien puolesta. Tekevät enemmän pahaa kuin hyvää :(

Itsellä oli yläasteella ja lukiossa ihana ja reilu liikunnanope. Olin itse aika pulska ja huonokuntoinen, mutta sain silti aina ysiä liikunnasta. Opettaja aina sanoi että pitää mennä oman kunnon mukaa ja parantaa sitä, eikä suoraan rääkätä itseään henkihieveriin. Hänelle tärkeintä oli että kaikki innostuivat liikkumaan ja edes yrittäisivät. Hän antoi meidän myös vapaasti valita mitä tehdään. Hänelle merkitsi enemmän asenne eikä niinkään liikunnallisuus. Häneltä sai hyvän numeron jos vain oli hyvällä asenteella ja lähti mukaan eri juttuihin vaikka ne eivät olisikaan olleet itselle sitä ominta alaa. Toivottavasti tälläisiä opettajia on vielä jossain lisää ❤️

Up

Lukiossa liikunnanopettaja ei päästä liikunnasta läpi jos ei osallistu uintiin. Onko tuo edes laillista? Siis vaikka olisi läsnä jokaisella muulla tunnilla, olisi asianmukainen varustus ja mukana kaikessa, mutta ei osallistu uintiin, niin ei pääse läpi. Jääkö ylioppilaaksi pääsy kiinni siis uintitunnista? On kyllä melkoisen keskiaikainen meininki. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä lukion liikunnanopettaja antoi jääkiekkoilijalle vapautuksen uinnista, koska ”uintitreeni” päivällä liikuntatunnilla häiritsi illan lätkätreenejä?! Siis mitä?? Kaikki tiesi, että jääkiekkoilija oli opettajan suosikki, mutta valitettavasti ei osannut uida. Opettaja säästi jääkiekkoilijan nöyryytykseltä. Liikunnan numero tietenkin 10. Ja ironista kyllä, tästä jääkiekkoilijasta tuli Jyväskylän YO:n käynyt liikunnanopettaja.

Minusta siis hyvä opettaja. Ei halunnut nöyryyttää vaan tukea ja kannustaa. Niinpä tämä kaveri pääsi pitkälle. Enkä edes usko tuota "ei osannut uida". Ja totta se on. Ihminenkään ei jaksa jumalattomasti liikkua ja treenata. Sovittiin varmaan opettajan kanssa, että korvasi liikunnan toisella liikuntamuodolla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne pakolliset uinnit oli kyllä ihan kauheita. Ja ne jatkuvat pallopelit... Aina korista, sählyä, pesistä, lentistä ja blaablaablaa.

Olis ollu kivaa jos ois saanu lähteä itsekseen lähelle lenkkeilemään. Kuntopiirit oli myös kivoja. Tommoset joukkuepelit oli huonoja koska kaikki ei vaan ole joukkueurheilijoita. Itse olen nimenomaan YKSILÖurheilija. Juoksen AINA yksin, ei missään nimessä ketään seuraksi mukaan eikä myöskään salille. Haluan liikkua aina yksin joten nuo pallopelit oli ihan täyttä p*skaa eikä niissä edes saanut mitään liikuntaa. Kaikki seisoi paikallaan ja porukan 1 koripalloilija teki siellä jotain 😂

Ja ainiin tottakai joukkueet valittiin aina niin että joku 1 tyyppi valitsee itselleen joukkuetoverit. Sitte joku raukka jäi aina viimeiseksi... Kamalaa

Itsekseen lenkkeilemään. Ei hyvää päivää.. mitähän muuta olisi arvon neidille saanut olla? Kokeiden kysymykset olisi saanut keksiä itse ja sitten vastata niihin? 

Meillä oli yläasteella eräässä aineessa joka tunnilta kotitehtävänä keksiä tunnin aiheesta kysymykset ja vastata niihin itse, tämä oli opettajan mukaan todettu erittäin tehokkaaksi oppimiskeinoksi, ja sitä se myös ainakin itselleni oli.

Niin.

Ette kuitenkaan sitä mrnetelmää tehneet koko aikaa kaikilla tunneilla.... vai kuin?

Ei lenkki itsekseen kaikilla liikuntatunneilla ole tavoitteiden mukainen. Kyllä siellä pitäisi opetella tekemään montaa muutakin juttua.

Vierailija kirjoitti:

Liikunta on tosiaan siitä kummallinen aine, että mitään ei opeteta, mutta joka tunnilla arvostellaan. Kaikki liikunnan ilo tapetaan lapsilta mahdollisimman varhain.

Kuules. Tervetuloa tunnille.

Ihmeellisiä harhaluuloja sinulla kyllä on.

Meidän koulumme poikien liikunnanopettajaa pidettiin sadistina, mutta toisaalta hän oli niitä harvoja, jotka uskalsivat puuttua koulukiusaamiseen esim. välitunneilla. Hän oli pelätty ja inhottu, lahjomaton, "koti uskonto ja isänmaa" -tyyppi. Koulumme opettajakunnan moraalinen selkäranka. Monet koulukiusatut varmaan salaa toivoivat hänen olevan välituntivuorossa. Ja usein hän olikin, ulkoilmaihminen kun oli :)

Opiskelen liikunnanopettajaksi, olen siis sadisti? Okei.

Yläasteen liikkaope oli kaverini äiti ja heillä oli yleinen ruokapöytäkeskustelu mitä minä olin tehnyt tai jättänyt tekemättä liikuntatunnilla.

Ala-asteelta taas jäänyt mieleen ne kamalat joukkuevalinnat missä suosikit saivat valita ketä ottaa joukkueeseensa