Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ambulanssilla päivystykseen, missä hoitohenkilökunta heitti läppää keskenään
18.09.2018 |
Tässä taannoin mieheni sai kotona äkillisen kipukohtauksen ja pyörtyi. Tällaista ei ole koskaan ennen tapahtunut. Kauhistuin tietysti ja soitin heti ambulanssin ja meidät kiidätettiinkin sairaalaan. Ambulanssimatkan aikana mies tokeni sen verran, että oli taas tajuissaan, joskin aika tokkurainen.
Sairaalassa ensihoitaja käski meidät penkeille istumaan ja kävi ilmoittamassa meidät vastaanottoon. Ajattelin, että no pian varmaan alkaa tapahtua, vaan ei. Kukaan ei osoittanut meitä kohtaan minkäänlaista mielenkiintoa, ei käynyt kyselemässä mitään, nada. Aika senkun kului ja jossain vaiheessa aloin miettimään, että onko tässä käynyt joku informaatiokatkos ja kysyin kysymässä ystävällisesti, että kai meidät on rekisteröity saapuneiksi ja yritin selittää tilannetta. Joojoo on, odottakaa siinä vaan, oli vastaus. Ok. Odotellaan. Odottelun aikana ohi kulkee keskenään läppää heittäviä hoitajia. Minkäänlaisesta kiireestä ei ole nähtävissä merkkiäkään. Erään huoneen ovi avautuu, ja tyhjästä huoneesta tulee ulos lääkäri, koputtaa viereisen huoneen oveen, jonka avaa toinen lääkäri (myös tämä huone oli tyhjä, eivätkä olleet mitään toimistotiloja vaan vastaanottohuoneita). Lääkärit 1 ja 2 alkavat keskustelemaan keskenään siitä, milloin pitäisivät lounastaukonsa. Eivät siis olleet tauollakaan vaan ihan työajalla.
Miehen tila alkaa heikentyä, alkaa taas hikoilla, kouristella kivuissaan ja putoaakin lopulta lattiaan. Huudan, että auttakaa nyt joku, jolloin toinen lounaslääkäreistä suvaitseekin vihdoin ottaa meidät vastaan. Ukko kammetaan lattialta paareille ja vihdoin hoito voi alkaa. Tässä vaiheessa täytyy sanoa, että hoitajat tekivät todella hyvää hoitotyötä, olivat ystävällisiä ja kävivät ripeästi toimeen. Lääkäri piipahti huoneessa lähinnä tuhahtelemassa ja palasi parin tunnin päästä diagnoosinsa kanssa - miehelläni on kuulemma NESTEHUKKA! Olin että siis mitä, näetkö sen jostain arvoista vai? Ei ollut kuulemma tarpeen, hän näki ihan naamasta vaan, että mies oli kuivunut. Sanoin, että kyllä kuulostaa omituiselta, hän nimittäin juo päivittäin vettä tosikin paljon. Että oletko ihan varma? Tähän lääkärillä ei löytynyt juuri lisättävää.
Mies on nyt kunnossa eikä mitään selkeää syytä tälle tapahtumalle löytynyt. Jotenkin tää koko tapaus jäi todella ikävänä mieleen. Olen aina ennen ollut ensimmäisenä hoitsujen ja lääkäreiden puolella, mutta nyt pisti miettimään. Se mieletön kiire, josta aina puhutaan, ei kyllä välittynyt meille millään tavalla. Lounassuunnitelmista jutustellaan kun ambulanssilla tuotu potilas huohottaa naama valkoisena toista tuntia päivystyshuoneessa.
Teen itsekin kiireistä työtä, sellaista, missä harvoin on aikaa lärpätellä mukavia työkaverin kanssa.
Mainittakoon muuten vielä, että päivystyksessä oli koko tämän ajan melko rauhallista, ei suuria määriä sisään vyöryäviä verenvuotopotilaita tai mitään sellaista.
En tiedä. Olen aika hämmentynyt. Mahtaako paikalla olla hoitajia tai lääkäreitä? Menikö nyt ihan oikein? Tunnustatteko, että työyhteisöön kuuluu myös vähän niitä veltompia tapauksia? Ymmärrän, että kaikkiin töihin kuuluu ns. "näkymäntöntä kiirettä" jota työnkuvaa tuntematon ei välttämättä osaa ajatellakaan. Niin kuuluu omaankin työhöni. Noihin hommiin kuitenkin viiletän itse juoksujalkaa, en jää asiakkaiden eteen rupattelemaan lomamatkoistani (ei muuten tulis mieleenkään).
Kommentit (469)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse istuin munuaistulehduksessa JA keuhkokuumeessa 6t päivystyksessä. Pyysin päästä makuulle, mutta petipaikat oli kuulemma täynnä. 40 asteen kuumeeni kyllä lääkittiin puolessa välissä odotusta, jonka seurauksena hikoilin itseni läpimäräksi. Muut potilaat katsoi kuin spitaalista mutten jaksanut välittää. Lopulta mut kärrättiin osastolle ja siihen mennessä tulehdusarvoni oli kasvanut satasella ja etsivät seuraavat 2t suonta, johon saisi tipan. Elimistöni oli mennyt johonkin hälytystilaan ja suonet vetäytyneet. Leikkaussalista hälytetty henkilö sai lopulta kanyylin laitettua loputtoman kidutuksen jälkeen. Tämä Jorvissa.
Tuskin sinulle on valehdeltu siitä että petipaikat ovat täynnä, sillä usein ne sitä ovatkin. On pakko välillä istuttaa potilaita aulassa kun muualla ei ole paikkoja. Hoitajat varmasti vaikka taikoisivat niitä petipaikkoja potilaille lisää, mutta eivät siihen pysty. Petipaikkojen määrän määrää ihan joku muu kuin rivihoitaja.
Kaikki odottelu sairaalassa ei ole hoitajien syytä. Yksikään hoitaja ei nauti potilaiden hoidon viivyttämisestä. Paras tilanne hoitajan kannalta on se, että potilas pääsee nopeasti eteenpäin, joko osastolle tai hoito-ohjeet saatuaan kotiin.
Ja se, että sairaille ihmisille tiuskitaan, on todella typerää. Ja tämän sanon hoitajana joka työskentelee erittäin kiireisessä päivystyksessä.
Anteeksi, mutta kuka on näistä paikoista vastuussa? Ja voitko kertoa tarkemmin niiden jakamisesta? Mietin tätä vasta alkukesästä jonottaessani ensiavussa monta tuntia. Minuun sattui niin kovasti, etten olisi jaksanut edes istua. Petipaikat olivat kuulemma loppu. Yritin odotella omaa numeroani, mutta järjestelmässä sattui joku virhe, sillä numeroni hypättiin yli. Odotin ilman muuta, että tilanne korjattaisiin ja minut otettaisiin heti seuraavaksi. Mutta ei. Mieheni meni sanomaan asiasta hoitajalle. Hän vain naureskeli siinä, että juu kappas, tällainen virhe. Että kyllä sun vuoros jossain vaiheessa tulee. Siinä vaiheessa en enää kestänyt vaan aloin itkeä. Toinen potilas sanoi, että minun pitäisi päästä ensin häntä, koska asia olisi hänelle ok ja minun numeroni oli mennyt monta numeroa sitten. Hoitaja ärähti siihen, että jos siinä lukee potilas 64 niin eihän sitä voi ottaa numeroa 50. Hän kommentoi siihen vielä ilkeästi, että kaikesta ihmiset jaksavatkin ruikuttaa. Lopulta pääsin toisen hoitajan puheille. Löytyi petipaikka ja minut otettiin sisälle, mutta kyseisen henkilön käytöksestä jä kyllä paha maku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää on varmaan jo mainittu tässä 21-sivuisessa keskustelussa, mutta sanon silti. Tänään juuri oli Iltalehdessä juttu siitä, ettei ambulanssia tulisi soittaa jos ei ole hengenhätä ja jos pääsee omin avuinkin sairaalaan. Se pitkittää oikeasti hätäisten ihmisten hoitoon pääsyä.
Vierailija kirjoitti:
Suolistokramppi tai Crohnin tauti. Kumpaankaan ei välittömästi kuole. Nämä miesten kipukohtaukset ovat yhtä kohtalokkaita kuin miesflunssa.
Varatkoon ajan terveyskeskukseen kuten muutkin ihmiset.
Minulla kun diagnosoitiin Crohnin tauti, niin lääkäri totesi minun tulleen viime hetkellä. Kyllä siis Crohnin tautiin voi kuolla. On myös äärimmäisen törkeätä naureskella toisen kivuille. Toivottavasti et ole terveydenhuollossa töissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap oli katsonut aamulla Holby Cityn sairaalaa ja odotti, että kun mies nostetaan ambulanssista, ovella odottaa kolme lääkäriä ja hoitajat ja alkaa kauhea huuto ja juoksu ja karjunta, että ristattua verta, vitaalit, happea, morfiinia, tuokaa rtg-laite. Ap.ta olisi työnnetty pois hoitoeriöstä, että pois tieltä, anna meidän tehdä työmme, on kiire. Olisi pumpattu rintaa ja iskettydeffalla. KOLMESATAA, IRTIII, JATKAKAA ELVYTYSTÄ.
Ja mies oli kuitenkin vain pyörtynyt.
Sä unohdit sen hoitohuoneen ikkunan, jonka sälekaihdinta AP olisi raottanut kyynelen vieriessä poskella kuiskaten hiljaa, että älkää viekö minulta rakkaintani.
Sori, oli pakko 😁
Niinpä. Kun keliaatikko on vetänyt vehnäpullaa. Se on syy painua päivystykseen.
Vierailija kirjoitti:
Tää on varmaan jo mainittu tässä 21-sivuisessa keskustelussa, mutta sanon silti. Tänään juuri oli Iltalehdessä juttu siitä, ettei ambulanssia tulisi soittaa jos ei ole hengenhätä ja jos pääsee omin avuinkin sairaalaan. Se pitkittää oikeasti hätäisten ihmisten hoitoon pääsyä.
Edelleen: miten ihminen voi tietää, että onko kyseessä hengenhätä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapselta murtui kädestä joku pikkuluu. Jouduttiin odottamaan kipsausta kauan, kun jotain äijää kipsattiin niin kauan aikaa. Miksi ihmeessä niitä kipsaajia ei voi olla enempää. Silloinkin käytävillä käveli porukkaa vaikka kuinka, niin miksi joku niistä ei olisi voinut kipsata tytön kättä.
Vierailija kirjoitti:
Tää on varmaan jo mainittu tässä 21-sivuisessa keskustelussa, mutta sanon silti. Tänään juuri oli Iltalehdessä juttu siitä, ettei ambulanssia tulisi soittaa jos ei ole hengenhätä ja jos pääsee omin avuinkin sairaalaan. Se pitkittää oikeasti hätäisten ihmisten hoitoon pääsyä.
Minulle jopa ns. tuntemattomat ihmiset soittelevat ambulanssia ja kerran koitin saada päivystävän sosiaalityöntekijän kiinni viikonloppuna ja ainut keino on hätänumero no väkisin hätäkeskuspäivystäjä laittoi ambulanssin tulemaan kotiini ja siitä sitten sairaalaan. Jossa olin vuorokauden tarkkailussa kun kuulemma olen impulsiivinen itsetuhoinen henkilö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse istuin munuaistulehduksessa JA keuhkokuumeessa 6t päivystyksessä. Pyysin päästä makuulle, mutta petipaikat oli kuulemma täynnä. 40 asteen kuumeeni kyllä lääkittiin puolessa välissä odotusta, jonka seurauksena hikoilin itseni läpimäräksi. Muut potilaat katsoi kuin spitaalista mutten jaksanut välittää. Lopulta mut kärrättiin osastolle ja siihen mennessä tulehdusarvoni oli kasvanut satasella ja etsivät seuraavat 2t suonta, johon saisi tipan. Elimistöni oli mennyt johonkin hälytystilaan ja suonet vetäytyneet. Leikkaussalista hälytetty henkilö sai lopulta kanyylin laitettua loputtoman kidutuksen jälkeen. Tämä Jorvissa.
Tuskin sinulle on valehdeltu siitä että petipaikat ovat täynnä, sillä usein ne sitä ovatkin. On pakko välillä istuttaa potilaita aulassa kun muualla ei ole paikkoja. Hoitajat varmasti vaikka taikoisivat niitä petipaikkoja potilaille lisää, mutta eivät siihen pysty. Petipaikkojen määrän määrää ihan joku muu kuin rivihoitaja.
Kaikki odottelu sairaalassa ei ole hoitajien syytä. Yksikään hoitaja ei nauti potilaiden hoidon viivyttämisestä. Paras tilanne hoitajan kannalta on se, että potilas pääsee nopeasti eteenpäin, joko osastolle tai hoito-ohjeet saatuaan kotiin.
Ja se, että sairaille ihmisille tiuskitaan, on todella typerää. Ja tämän sanon hoitajana joka työskentelee erittäin kiireisessä päivystyksessä.Anteeksi, mutta kuka on näistä paikoista vastuussa? Ja voitko kertoa tarkemmin niiden jakamisesta? Mietin tätä vasta alkukesästä jonottaessani ensiavussa monta tuntia. Minuun sattui niin kovasti, etten olisi jaksanut edes istua. Petipaikat olivat kuulemma loppu. Yritin odotella omaa numeroani, mutta järjestelmässä sattui joku virhe, sillä numeroni hypättiin yli. Odotin ilman muuta, että tilanne korjattaisiin ja minut otettaisiin heti seuraavaksi. Mutta ei. Mieheni meni sanomaan asiasta hoitajalle. Hän vain naureskeli siinä, että juu kappas, tällainen virhe. Että kyllä sun vuoros jossain vaiheessa tulee. Siinä vaiheessa en enää kestänyt vaan aloin itkeä. Toinen potilas sanoi, että minun pitäisi päästä ensin häntä, koska asia olisi hänelle ok ja minun numeroni oli mennyt monta numeroa sitten. Hoitaja ärähti siihen, että jos siinä lukee potilas 64 niin eihän sitä voi ottaa numeroa 50. Hän kommentoi siihen vielä ilkeästi, että kaikesta ihmiset jaksavatkin ruikuttaa. Lopulta pääsin toisen hoitajan puheille. Löytyi petipaikka ja minut otettiin sisälle, mutta kyseisen henkilön käytöksestä jä kyllä paha maku.
Itsekin olen miettinyt tuota petipaikkojen jakamisen logiikkaa. Muutama viikko sitten jouduin käymään tk:ssa kovan kivun takia ja siellä jouduin hoitajalle (otti pika-crp:n, pissanäytteen, verenpaineen, lämmön ennen lääkärin tapaamista) vakuuttelemaan monen monituista kertaa, että pärjään kyllä aulassa penkillä ja olen mieluummin siellä istualteen kun kivut pahenee makuuasennossa. No, lääkäri sitten minut kutsuttuaan passittikin tarkkailuhuoneen petipaikalle ennen tutkimista ja tutki siellä todettuaan etten muka kykenisi kävelemään hänen huoneeseensa. Pikaisen tutkimuksen jälkeen lääkäri soitteli keskussairaalaan kyselläkseen mitä tehdä ja oli laittamassa jo ambulanssikyydillä sinne, että saisin matkata, mutta tajusi sitten, että ehkä taksi on kuitenkin parempi vaihtoehto. Päivystyksessä minut pakotettiin petipaikalle saatesanoilla, että sama se istutko vai makaatko, mutta petipaikalle menet. Siellä petipaikalla lääkäriä odotellessa kuulin miten toiselle potilaalle, joka pyysi petipaikkaa, tiuskittiin, että mee johki sänkyyn vaan jos semmosen käytävältä löydät, ei meillä oo sulle paikkaa täällä. Ja tuo toinen potilas oli selvästi minua enemmän petipaikan tarpeessa. Sairaalassa oli oikeasti tuolloin hirvittävä ruuhka ja ambulansseilla tuotiin koko ajan lisää väkeä paikalle vaikka varsinaisessa odotusaulassa oli todella hiljaista ja rauhallista. Triagehoitajallekin pääsi hetkessä. Siinä vaiheessa kun kuulin vaihtoehdot osastolle vai kotiin lääkkeiden kanssa ja heti takaisin oireiden pahetessa niin ilomielin valitsin kodin, vaikka se osoittautuikin seuraavana päivänä typeräksi päätökseksi.
Olin kerran karmean yskän ja rintakivun takia päivystyksessä. Odotin ja odotin ja mitään ei tapahtunut. Täällä kun sanotaan, että miksi ette kysy, milloin pääsee, minä tein niin. Tartuin yhtä hoitajaa puseron helmasta ja nykäisin ja kysyin, että mikä täällä maksaa, kun ei pääse lääkäriin. Hoitaja ärähti vain, että hänellä työvuoro loppui juuri, ei ole hänen asiansa.
Jouduin jonottamaan kaksi tuntia, ennen kuin pääsin lääkärille. Onneksi ei ollut mitään vakavaa. Jos olisi ollut niin olisin varmaan saanut kuolla rauhassa sinne penkille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse istuin munuaistulehduksessa JA keuhkokuumeessa 6t päivystyksessä. Pyysin päästä makuulle, mutta petipaikat oli kuulemma täynnä. 40 asteen kuumeeni kyllä lääkittiin puolessa välissä odotusta, jonka seurauksena hikoilin itseni läpimäräksi. Muut potilaat katsoi kuin spitaalista mutten jaksanut välittää. Lopulta mut kärrättiin osastolle ja siihen mennessä tulehdusarvoni oli kasvanut satasella ja etsivät seuraavat 2t suonta, johon saisi tipan. Elimistöni oli mennyt johonkin hälytystilaan ja suonet vetäytyneet. Leikkaussalista hälytetty henkilö sai lopulta kanyylin laitettua loputtoman kidutuksen jälkeen. Tämä Jorvissa.
Tuskin sinulle on valehdeltu siitä että petipaikat ovat täynnä, sillä usein ne sitä ovatkin. On pakko välillä istuttaa potilaita aulassa kun muualla ei ole paikkoja. Hoitajat varmasti vaikka taikoisivat niitä petipaikkoja potilaille lisää, mutta eivät siihen pysty. Petipaikkojen määrän määrää ihan joku muu kuin rivihoitaja.
Kaikki odottelu sairaalassa ei ole hoitajien syytä. Yksikään hoitaja ei nauti potilaiden hoidon viivyttämisestä. Paras tilanne hoitajan kannalta on se, että potilas pääsee nopeasti eteenpäin, joko osastolle tai hoito-ohjeet saatuaan kotiin.
Ja se, että sairaille ihmisille tiuskitaan, on todella typerää. Ja tämän sanon hoitajana joka työskentelee erittäin kiireisessä päivystyksessä.Anteeksi, mutta kuka on näistä paikoista vastuussa? Ja voitko kertoa tarkemmin niiden jakamisesta? Mietin tätä vasta alkukesästä jonottaessani ensiavussa monta tuntia. Minuun sattui niin kovasti, etten olisi jaksanut edes istua. Petipaikat olivat kuulemma loppu. Yritin odotella omaa numeroani, mutta järjestelmässä sattui joku virhe, sillä numeroni hypättiin yli. Odotin ilman muuta, että tilanne korjattaisiin ja minut otettaisiin heti seuraavaksi. Mutta ei. Mieheni meni sanomaan asiasta hoitajalle. Hän vain naureskeli siinä, että juu kappas, tällainen virhe. Että kyllä sun vuoros jossain vaiheessa tulee. Siinä vaiheessa en enää kestänyt vaan aloin itkeä. Toinen potilas sanoi, että minun pitäisi päästä ensin häntä, koska asia olisi hänelle ok ja minun numeroni oli mennyt monta numeroa sitten. Hoitaja ärähti siihen, että jos siinä lukee potilas 64 niin eihän sitä voi ottaa numeroa 50. Hän kommentoi siihen vielä ilkeästi, että kaikesta ihmiset jaksavatkin ruikuttaa. Lopulta pääsin toisen hoitajan puheille. Löytyi petipaikka ja minut otettiin sisälle, mutta kyseisen henkilön käytöksestä jä kyllä paha maku.
Itsekin olen miettinyt tuota petipaikkojen jakamisen logiikkaa. Muutama viikko sitten jouduin käymään tk:ssa kovan kivun takia ja siellä jouduin hoitajalle (otti pika-crp:n, pissanäytteen, verenpaineen, lämmön ennen lääkärin tapaamista) vakuuttelemaan monen monituista kertaa, että pärjään kyllä aulassa penkillä ja olen mieluummin siellä istualteen kun kivut pahenee makuuasennossa. No, lääkäri sitten minut kutsuttuaan passittikin tarkkailuhuoneen petipaikalle ennen tutkimista ja tutki siellä todettuaan etten muka kykenisi kävelemään hänen huoneeseensa. Pikaisen tutkimuksen jälkeen lääkäri soitteli keskussairaalaan kyselläkseen mitä tehdä ja oli laittamassa jo ambulanssikyydillä sinne, että saisin matkata, mutta tajusi sitten, että ehkä taksi on kuitenkin parempi vaihtoehto. Päivystyksessä minut pakotettiin petipaikalle saatesanoilla, että sama se istutko vai makaatko, mutta petipaikalle menet. Siellä petipaikalla lääkäriä odotellessa kuulin miten toiselle potilaalle, joka pyysi petipaikkaa, tiuskittiin, että mee johki sänkyyn vaan jos semmosen käytävältä löydät, ei meillä oo sulle paikkaa täällä. Ja tuo toinen potilas oli selvästi minua enemmän petipaikan tarpeessa. Sairaalassa oli oikeasti tuolloin hirvittävä ruuhka ja ambulansseilla tuotiin koko ajan lisää väkeä paikalle vaikka varsinaisessa odotusaulassa oli todella hiljaista ja rauhallista. Triagehoitajallekin pääsi hetkessä. Siinä vaiheessa kun kuulin vaihtoehdot osastolle vai kotiin lääkkeiden kanssa ja heti takaisin oireiden pahetessa niin ilomielin valitsin kodin, vaikka se osoittautuikin seuraavana päivänä typeräksi päätökseksi.
Jos sinut olisi passitettu istumaan käytävälle, olisit valittanut täällä, että huonossa kunnossa et saanut petipaikkaa ja kukaan ei sinusta välittänyt.
Uskomatonta valitusta. Ruikutetaan, jos hoidetaan, ruikutetaan, jos ei hoideta. Väärin pidetty hengissä ja tukeakaan ei ole annettu tai sitä on annettu väärin. Alapeukkuja satelee, jos joku on kokenut saaneensa hyvää hoitoa.
Vierailija kirjoitti:
Lapselta murtui kädestä joku pikkuluu. Jouduttiin odottamaan kipsausta kauan, kun jotain äijää kipsattiin niin kauan aikaa. Miksi ihmeessä niitä kipsaajia ei voi olla enempää. Silloinkin käytävillä käveli porukkaa vaikka kuinka, niin miksi joku niistä ei olisi voinut kipsata tytön kättä.
Ei tullut mieleen, että kipsaushuoneitakin on rajallinen määrä käytettävissä? Vai siinä käytävälläkö olisi pitänyt?
Itse olen kyllä ollut tyytyväinen lapseni saamaan hoitoon kyynärpäämurtuman jälkeen vaikka ensimmäinen kipsi aiheuttikin pieniä ongelmia ja piti kipsata uudestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne ,jotka jaksavat räyhätä, eivät ole välittömässä hengenvaarassa.
Vierailija kirjoitti:
Ne ,jotka jaksavat räyhätä, eivät ole välittömässä hengenvaarassa.
Ai tällä periaatteella hoitajat ja lääkärit hoitavat potilaitaan nykyään? Minne voi ilmoittaa valelääkäristä ja -hoitajasta....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä meinasin kerran päästä hengestäni, mutta se oli tietokone-ohjelman, eikä hoitajien vika.
Mut siis siirrettiin tk.n vuodeosastolta sairalaan ja itse vakuutin lääkärin että menen mieluummin omalla kyydillä kuin lanssilla ( tällöin ei ollut vielä tietoa, mikä mun vaikeat oireet aiheutti sain pelkkää nesteytystä siis tklla)
Teputtelin sairaalaan sisään lähete kourassa ja mut ohjatiin jonkun osaston aulaan odottamaan, että hoitsu ottaa vastaan. Noh, se viesti ei vaan tullut perille sinne vastaanottavalle osastolle, ja viruin odotusaulan penkeillä sitkeästi useamman tunnin, etten häiritsisi turhaan hoitajia. Siinä vaiheessa kun alkoi taju lähteä menin kysymään kansliasta, josko pääsisin pötkölleen ja sitten alkoikin tapahtua.
Mulla oli kehittynyt siis sepsis, ja uskon että jos olisin jäänyt penkille kiltisti odottamaan niin ois voinu käydä hassusti.
Mutta, siellä osastolla ne hoitajat oli kyllä aivan ihania ja sain tosi hyvää hoitoa koko sairaalassa olon ajan <3
Kesäisenä päivänä vei omaiseni Meilahteen ensiapuun. Asiallinen ja nopea hoitoonpääsy ja osastolle ohjaus. Ei valittamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse istuin munuaistulehduksessa JA keuhkokuumeessa 6t päivystyksessä. Pyysin päästä makuulle, mutta petipaikat oli kuulemma täynnä. 40 asteen kuumeeni kyllä lääkittiin puolessa välissä odotusta, jonka seurauksena hikoilin itseni läpimäräksi. Muut potilaat katsoi kuin spitaalista mutten jaksanut välittää. Lopulta mut kärrättiin osastolle ja siihen mennessä tulehdusarvoni oli kasvanut satasella ja etsivät seuraavat 2t suonta, johon saisi tipan. Elimistöni oli mennyt johonkin hälytystilaan ja suonet vetäytyneet. Leikkaussalista hälytetty henkilö sai lopulta kanyylin laitettua loputtoman kidutuksen jälkeen. Tämä Jorvissa.
Tuskin sinulle on valehdeltu siitä että petipaikat ovat täynnä, sillä usein ne sitä ovatkin. On pakko välillä istuttaa potilaita aulassa kun muualla ei ole paikkoja. Hoitajat varmasti vaikka taikoisivat niitä petipaikkoja potilaille lisää, mutta eivät siihen pysty. Petipaikkojen määrän määrää ihan joku muu kuin rivihoitaja.
Kaikki odottelu sairaalassa ei ole hoitajien syytä. Yksikään hoitaja ei nauti potilaiden hoidon viivyttämisestä. Paras tilanne hoitajan kannalta on se, että potilas pääsee nopeasti eteenpäin, joko osastolle tai hoito-ohjeet saatuaan kotiin.
Ja se, että sairaille ihmisille tiuskitaan, on todella typerää. Ja tämän sanon hoitajana joka työskentelee erittäin kiireisessä päivystyksessä.Anteeksi, mutta kuka on näistä paikoista vastuussa? Ja voitko kertoa tarkemmin niiden jakamisesta? Mietin tätä vasta alkukesästä jonottaessani ensiavussa monta tuntia. Minuun sattui niin kovasti, etten olisi jaksanut edes istua. Petipaikat olivat kuulemma loppu. Yritin odotella omaa numeroani, mutta järjestelmässä sattui joku virhe, sillä numeroni hypättiin yli. Odotin ilman muuta, että tilanne korjattaisiin ja minut otettaisiin heti seuraavaksi. Mutta ei. Mieheni meni sanomaan asiasta hoitajalle. Hän vain naureskeli siinä, että juu kappas, tällainen virhe. Että kyllä sun vuoros jossain vaiheessa tulee. Siinä vaiheessa en enää kestänyt vaan aloin itkeä. Toinen potilas sanoi, että minun pitäisi päästä ensin häntä, koska asia olisi hänelle ok ja minun numeroni oli mennyt monta numeroa sitten. Hoitaja ärähti siihen, että jos siinä lukee potilas 64 niin eihän sitä voi ottaa numeroa 50. Hän kommentoi siihen vielä ilkeästi, että kaikesta ihmiset jaksavatkin ruikuttaa. Lopulta pääsin toisen hoitajan puheille. Löytyi petipaikka ja minut otettiin sisälle, mutta kyseisen henkilön käytöksestä jä kyllä paha maku.
Itsekin olen miettinyt tuota petipaikkojen jakamisen logiikkaa. Muutama viikko sitten jouduin käymään tk:ssa kovan kivun takia ja siellä jouduin hoitajalle (otti pika-crp:n, pissanäytteen, verenpaineen, lämmön ennen lääkärin tapaamista) vakuuttelemaan monen monituista kertaa, että pärjään kyllä aulassa penkillä ja olen mieluummin siellä istualteen kun kivut pahenee makuuasennossa. No, lääkäri sitten minut kutsuttuaan passittikin tarkkailuhuoneen petipaikalle ennen tutkimista ja tutki siellä todettuaan etten muka kykenisi kävelemään hänen huoneeseensa. Pikaisen tutkimuksen jälkeen lääkäri soitteli keskussairaalaan kyselläkseen mitä tehdä ja oli laittamassa jo ambulanssikyydillä sinne, että saisin matkata, mutta tajusi sitten, että ehkä taksi on kuitenkin parempi vaihtoehto. Päivystyksessä minut pakotettiin petipaikalle saatesanoilla, että sama se istutko vai makaatko, mutta petipaikalle menet. Siellä petipaikalla lääkäriä odotellessa kuulin miten toiselle potilaalle, joka pyysi petipaikkaa, tiuskittiin, että mee johki sänkyyn vaan jos semmosen käytävältä löydät, ei meillä oo sulle paikkaa täällä. Ja tuo toinen potilas oli selvästi minua enemmän petipaikan tarpeessa. Sairaalassa oli oikeasti tuolloin hirvittävä ruuhka ja ambulansseilla tuotiin koko ajan lisää väkeä paikalle vaikka varsinaisessa odotusaulassa oli todella hiljaista ja rauhallista. Triagehoitajallekin pääsi hetkessä. Siinä vaiheessa kun kuulin vaihtoehdot osastolle vai kotiin lääkkeiden kanssa ja heti takaisin oireiden pahetessa niin ilomielin valitsin kodin, vaikka se osoittautuikin seuraavana päivänä typeräksi päätökseksi.
Jos sinut olisi passitettu istumaan käytävälle, olisit valittanut täällä, että huonossa kunnossa et saanut petipaikkaa ja kukaan ei sinusta välittänyt.
Uskomatonta valitusta. Ruikutetaan, jos hoidetaan, ruikutetaan, jos ei hoideta. Väärin pidetty hengissä ja tukeakaan ei ole annettu tai sitä on annettu väärin. Alapeukkuja satelee, jos joku on kokenut saaneensa hyvää hoitoa.
Olisin mieluusti istunut aulassa odottelemassa. Ihan yhtä paljon sielläkin olisi minusta välitetty kuin jossain epämääräisessä huoneessa, jossa ei ole hoitajia paikalla ja ainoa kerrottu konsti saada yhteys heihin on hakata seinää tai huutaa kovaan ääneen, koska kutsunappulaa ei ollut kytketty. Itsestäni en tosin ollut huolissani, koska olisin toki voinut kävellä viereiseen huoneeseen kertomaan jos olisi ollut hätä. Samassa huoneessa oli itseni lisäksi pahoinvoiva vanhus molemmat sängyn laidat ylhäällä ja rintakipuinen mies ilman mitään seurantalaitteita (tai mahdollisuutta hakata seinään). Ja nopeampaa hoitoa minä siellä odotusaulan puolella odotellessa olen saanut kuin tuolla petipaikalla.
Ensiapukurssilla neuvottiin, että jos tulee vaikka liikenneonnettomuuden jälkeiseen tilanteeseen, ensin tsekataan hiljaiset loukkaantuneet, valittajat sitten sen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Ensiapukurssilla neuvottiin, että jos tulee vaikka liikenneonnettomuuden jälkeiseen tilanteeseen, ensin tsekataan hiljaiset loukkaantuneet, valittajat sitten sen jälkeen.
Onpas ollut tosi "hyvä" kouluttaja.
Kiva lukea tätäkin ketjua. Tulee esiin erilaisia faktoja ja näkökulmia.
Alue: Aihe vapaa
Näinpä. Itse en olisi enää elossa, jos olisin odottanut ns. viikonlopun yli. En itse tajunnut tilanteen menneen niin huonoksi, että olisi pitänyt hakeutua välittömästi hoitoon. Ajattelin vain, että perjantai-iltana ensiavussa on kamala kiire jne. Jollei naapurini, joka on eläkkeellä oleva sairaanhoitaja, olisi löytänyt minua rappukäytävästä ja kutsunut ambulanssia itsepintaisista vakuutteluistani huolimatta olisin kuollut. Hän piti myös puoliani, kun sairaankuljettajat alkoivat kinastella keskenään, pitäisikö minut viedä ensiapuun vai ei. Tilanne oli minulle täysin uusi enkä ollut koskaan aikaisemmin kärsinyt vastaavista oireista. Joten miten esimerkiksi minä olisin sitten voinut tunnistaa, että kyseessä oli hätätilanne?