Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ambulanssilla päivystykseen, missä hoitohenkilökunta heitti läppää keskenään
18.09.2018 |
Tässä taannoin mieheni sai kotona äkillisen kipukohtauksen ja pyörtyi. Tällaista ei ole koskaan ennen tapahtunut. Kauhistuin tietysti ja soitin heti ambulanssin ja meidät kiidätettiinkin sairaalaan. Ambulanssimatkan aikana mies tokeni sen verran, että oli taas tajuissaan, joskin aika tokkurainen.
Sairaalassa ensihoitaja käski meidät penkeille istumaan ja kävi ilmoittamassa meidät vastaanottoon. Ajattelin, että no pian varmaan alkaa tapahtua, vaan ei. Kukaan ei osoittanut meitä kohtaan minkäänlaista mielenkiintoa, ei käynyt kyselemässä mitään, nada. Aika senkun kului ja jossain vaiheessa aloin miettimään, että onko tässä käynyt joku informaatiokatkos ja kysyin kysymässä ystävällisesti, että kai meidät on rekisteröity saapuneiksi ja yritin selittää tilannetta. Joojoo on, odottakaa siinä vaan, oli vastaus. Ok. Odotellaan. Odottelun aikana ohi kulkee keskenään läppää heittäviä hoitajia. Minkäänlaisesta kiireestä ei ole nähtävissä merkkiäkään. Erään huoneen ovi avautuu, ja tyhjästä huoneesta tulee ulos lääkäri, koputtaa viereisen huoneen oveen, jonka avaa toinen lääkäri (myös tämä huone oli tyhjä, eivätkä olleet mitään toimistotiloja vaan vastaanottohuoneita). Lääkärit 1 ja 2 alkavat keskustelemaan keskenään siitä, milloin pitäisivät lounastaukonsa. Eivät siis olleet tauollakaan vaan ihan työajalla.
Miehen tila alkaa heikentyä, alkaa taas hikoilla, kouristella kivuissaan ja putoaakin lopulta lattiaan. Huudan, että auttakaa nyt joku, jolloin toinen lounaslääkäreistä suvaitseekin vihdoin ottaa meidät vastaan. Ukko kammetaan lattialta paareille ja vihdoin hoito voi alkaa. Tässä vaiheessa täytyy sanoa, että hoitajat tekivät todella hyvää hoitotyötä, olivat ystävällisiä ja kävivät ripeästi toimeen. Lääkäri piipahti huoneessa lähinnä tuhahtelemassa ja palasi parin tunnin päästä diagnoosinsa kanssa - miehelläni on kuulemma NESTEHUKKA! Olin että siis mitä, näetkö sen jostain arvoista vai? Ei ollut kuulemma tarpeen, hän näki ihan naamasta vaan, että mies oli kuivunut. Sanoin, että kyllä kuulostaa omituiselta, hän nimittäin juo päivittäin vettä tosikin paljon. Että oletko ihan varma? Tähän lääkärillä ei löytynyt juuri lisättävää.
Mies on nyt kunnossa eikä mitään selkeää syytä tälle tapahtumalle löytynyt. Jotenkin tää koko tapaus jäi todella ikävänä mieleen. Olen aina ennen ollut ensimmäisenä hoitsujen ja lääkäreiden puolella, mutta nyt pisti miettimään. Se mieletön kiire, josta aina puhutaan, ei kyllä välittynyt meille millään tavalla. Lounassuunnitelmista jutustellaan kun ambulanssilla tuotu potilas huohottaa naama valkoisena toista tuntia päivystyshuoneessa.
Teen itsekin kiireistä työtä, sellaista, missä harvoin on aikaa lärpätellä mukavia työkaverin kanssa.
Mainittakoon muuten vielä, että päivystyksessä oli koko tämän ajan melko rauhallista, ei suuria määriä sisään vyöryäviä verenvuotopotilaita tai mitään sellaista.
En tiedä. Olen aika hämmentynyt. Mahtaako paikalla olla hoitajia tai lääkäreitä? Menikö nyt ihan oikein? Tunnustatteko, että työyhteisöön kuuluu myös vähän niitä veltompia tapauksia? Ymmärrän, että kaikkiin töihin kuuluu ns. "näkymäntöntä kiirettä" jota työnkuvaa tuntematon ei välttämättä osaa ajatellakaan. Niin kuuluu omaankin työhöni. Noihin hommiin kuitenkin viiletän itse juoksujalkaa, en jää asiakkaiden eteen rupattelemaan lomamatkoistani (ei muuten tulis mieleenkään).
Kommentit (469)
Vierailija kirjoitti:
Istun juuri terveystalolla ja hoitajia vain kävelee huoneeseen ja joku kysyi toiselta, että meetkö kahville. Törkeää
Ja nyt tuolla huoneessa joku nauraa, vaikka odotan tässä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täh.. yleensähän ambulanssilla tuotua potilasta ottaa joku hoitaja vastaan. Ei ne jätä mihinkään odotusaulaan odottelemaan.. 😂
Kyllä muuten jättää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Istun juuri terveystalolla ja hoitajia vain kävelee huoneeseen ja joku kysyi toiselta, että meetkö kahville. Törkeää
Ja nyt tuolla huoneessa joku nauraa, vaikka odotan tässä
Milloin sun aikasi on? Älä itke.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on lasten myötä oppinut, että en viitsi viedä lasta enää noihin arvauskeskuksiin. Diagnoosit vedetään ihan hatusta ja lääkkeet ovat mitä sattuu.
Meilahti tai ylipäätänsä mikään yliopistollinen sairaalan tuskin on arvauskeskus?
Kyllä ne on arvauskeskuksia. EI IKINÄ lueta potilaan terveystietoja, mitään tutkimuksia ei tehdä joita ei ole täysin välttämätöntä ja kaikki säryt lähtee buranalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Istun juuri terveystalolla ja hoitajia vain kävelee huoneeseen ja joku kysyi toiselta, että meetkö kahville. Törkeää
Ja nyt tuolla huoneessa joku nauraa, vaikka odotan tässä
Milloin sun aikasi on? Älä itke.
Oli 10 minuuttia sitten, mutta kukaan hoitaja ei tuu kysymään mitään. Kävelevät vain huoneesta toiseen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä aloittaja kuvitteli asian ja kivun olevan?
Ei kai sillä ole merkitystä, mitä maallikko kuvittelee sen olevan.
Pointti on siinä, että hänellä on kova hätä ja huoli ja pelko.
Entä jos miehellä olisikin ollut jokin vakava syy kipuun ja pyörtymiseen?
Olisiko ollut hoitovirhesyytöksen paikka?
Eikö ole ammattilaisten asia tutkia, selvittää syy, hoitaa ja rauhoittaa potilasta ja omaisia?
Lisään, että itsellä on nyönteinen kokemus vuosien takaa. Puoliso pyörtyi aamulla enkä saanut häntä virkoamaan. Ambulanssi tuli ja saman tien otettiin sydänfilmi. Hänet vietiinvarmuuden vuoksi hetkeksi tarkkailtavaksi sairaalaan. Oli aloittanut kuntoilun liian pian flunssan jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Päivystyksen hoitajat näkevät paljon vakavastikin sairaita ja loukkaantuneita potilaita. Sinun miehesi ei ollut sellainen, joten miksi heidän olisi pitänyt olla kuin hautajaisissa? Viittaan siihen että paheksuit hoitajien ”läpänheittoa”. Tuo työ on rankkaa, pakko sitäkin on jollain keventää.
Hoitajilla ja lääkäreillä on oikeus ruokataukoon ja usein siitä kuka menee ensin on pakko keskustella ennen sitä taukoa. Ambulanssilla saapuva potilas ei automaattisesti mene jonon ohi mikäli on todettu jo että ei ole hengenhätä kuten miehelläsi ei ollut.
Töissä ei heitetä läppää. Siellä tehdään TYÖTÄ!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päivystyksen hoitajat näkevät paljon vakavastikin sairaita ja loukkaantuneita potilaita. Sinun miehesi ei ollut sellainen, joten miksi heidän olisi pitänyt olla kuin hautajaisissa? Viittaan siihen että paheksuit hoitajien ”läpänheittoa”. Tuo työ on rankkaa, pakko sitäkin on jollain keventää.
Hoitajilla ja lääkäreillä on oikeus ruokataukoon ja usein siitä kuka menee ensin on pakko keskustella ennen sitä taukoa. Ambulanssilla saapuva potilas ei automaattisesti mene jonon ohi mikäli on todettu jo että ei ole hengenhätä kuten miehelläsi ei ollut.
Töissä ei heitetä läppää. Siellä tehdään TYÖTÄ!
Kyllä töissä pitää voida heittää läppää. Onpa omituinen näkemys sulla.
Vierailija kirjoitti:
Aloittajan miehellä ei loppujen lopuksi ollut mitään vakavaa, joten itse asiassa hoito ja tutkimukset menivät juuri niin kuin pitikin. Kiireettömän hoidetaan viimeiseksi.
Läpän heitosta. Kun potilas on peloissaan, juttelen monesti rauhoittavalla äänellä kaiken kaikkea kevyttä läppää (usein hoitajan kanssa). Silti olen 100 % fokusoitunut potilaan hoitoon. Ei minua oikeasti kiinnosta jonkun pikkupotilaan lakattujen varpaankynsien väri tai mitä ruokaa työkaveri söi lounastauolla tai kesäloman ahvensaalis vaan yritän viedä huomion pois kivuliaasta ja pelottavalta tilanteesta, että saan hoidettua.
Lekuri
Aikuiselle ihmiselle ei pidä eikä saa leperrellä. Suu kiinni ja tee työsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päivystyksen hoitajat näkevät paljon vakavastikin sairaita ja loukkaantuneita potilaita. Sinun miehesi ei ollut sellainen, joten miksi heidän olisi pitänyt olla kuin hautajaisissa? Viittaan siihen että paheksuit hoitajien ”läpänheittoa”. Tuo työ on rankkaa, pakko sitäkin on jollain keventää.
Hoitajilla ja lääkäreillä on oikeus ruokataukoon ja usein siitä kuka menee ensin on pakko keskustella ennen sitä taukoa. Ambulanssilla saapuva potilas ei automaattisesti mene jonon ohi mikäli on todettu jo että ei ole hengenhätä kuten miehelläsi ei ollut.
Töissä ei heitetä läppää. Siellä tehdään TYÖTÄ!
Kyllä töissä pitää voida heittää läppää. Onpa omituinen näkemys sulla.
Silloin sinulla on liian vähän töitä.
Sitä paitsi se on erittäin huonoa asiakaspalvelua puhua mistään muusta kuin työstä asiakkaiden edessä.
Vierailija kirjoitti:
Hoitajat ja lääkärit vitsailevat siellä, koska työ on oikeasti henkisesti raskasta. Jos ottaisivat joka potilaan henkilökohtaisesti, niin kävisi työ liian raskaaksi. Kyllä sieltä saa hoitoa viimeistään jos meinaa kuolla. Suomessa kylläkin kuolee luvattoman paljon porukkaa arvauskeskuksissa.
Sitten on väärässä työssä.
Kaikessa työssä jopa teknillistä osaamista tärkeämpää on se että sopiiko ihminen siihen henkilönä. Äärettömän moni hoitaja ja lääkäri ei ole kykenevä työhönsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä aloittaja kuvitteli asian ja kivun olevan?
Ei kai sillä ole merkitystä, mitä maallikko kuvittelee sen olevan.
Pointti on siinä, että hänellä on kova hätä ja huoli ja pelko.
Entä jos miehellä olisikin ollut jokin vakava syy kipuun ja pyörtymiseen?
Olisiko ollut hoitovirhesyytöksen paikka?
Eikö ole ammattilaisten asia tutkia, selvittää syy, hoitaa ja rauhoittaa potilasta ja omaisia?
Lisään, että itsellä on nyönteinen kokemus vuosien takaa. Puoliso pyörtyi aamulla enkä saanut häntä virkoamaan. Ambulanssi tuli ja saman tien otettiin sydänfilmi. Hänet vietiinvarmuuden vuoksi hetkeksi tarkkailtavaksi sairaalaan. Oli aloittanut kuntoilun liian pian flunssan jälkeen.
Miksei sitten voi luottaa ammattilaisiin? Ja eikö tuossa hän päässyt nopeasti hoitoon ja pois. Labratuloksissakin vie aikansa, joten tuskin tuossa aikailtiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täh.. yleensähän ambulanssilla tuotua potilasta ottaa joku hoitaja vastaan. Ei ne jätä mihinkään odotusaulaan odottelemaan.. 😂
No mut jätettiin myös viime viikolla semmoseen aulan tapaiseen pedille venaileen vaikka ambulanssilla tuotiin. Aika kauan meni että kukaan tuli paikalle ja lääkäriä vasta saikin ootella että sai mitään toimenpiteitä tehtyä.
Jäit kuitenkin henkiin?
Juu kyllä näin on. Mutta kerroinpahan vaan että kyllä ne voi jättää odotusaulaan odottelemaan kun joku väitti että ei jätä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä oli vähän samankaltainen kokemus, kun lapseni sai vauvaikäisenä voimakkaan allergisen reaktion ruoasta. Meidät vietiin sairaalaan ambulanssilla ja siellä pistettiin odottamaan käytävälle, koska lapsen huudosta tiedettiin ettei ilmatiet olleet tukossa. Siinä odotellessa lapsi oksensi päälleni ja moni hoitaja käveli rauhallisesti ohi auttamatta kun yritin pyyhkiä enimpiä oksennuksia pois rinnuksiltani huutava vauva sylissäni. Kun sitten ehkä se neljäs tai viides ohi kävellyt hoitaja auttoi minua, tuli lääkärikin paikalle ja sen jälkeen kaikki meni moitteettomasti, mutta ihmetytti tuo odotuttaminen täysin hiljaisella sairaalan osastolla kun joutilaita ammattilaisia olisi ollut paikalla ja annettiin pienen vauvan kärsiä mahdollisista vatsanväänteistä ja äkäisestä ihottumasta liian pitkään.
Ehkä se hoitaja käveli rauhallisesti kohti seuraavaa toimenpidettä tai hoidettavaa ja työtä, mikä kuului hänelle. Jotenkin uskon, että päivystyksessä juokseminen ei ole oikein sallittua, vaikka potilaat haluaisivatkin, että hoitajat hölkkäävät, eivätkä kävele rauhallisesti
Meillä kyllä juostiin ja lujaa kun lapsi sai anafylaktisen shokin.
Ekalle: Et sitten saanut suutas auki että tarvittaisiin apua?
Juokseminen noissa hommissa tarkoittaa yleensä sitä että ei oikein tiedetä mitä pitäisi ehdä ja on iskenyt paniikki :D
Tossa tilanteessa juostiin koska lapsen hengitystiet oli menossa umpeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketju kun ketju, niin ap pitää haukkua. Ihmettelen näitä ketkä sanoo, että mies sai asianmukaista hoitoa. Millä mittareilla?
En jaksanut lukea avausviestiä pidemmälle, mutta eihän miehellä oikeastaan sitten lopulta ollut mitään. Miten sitä olisi pitänyt hoitaa?
Sunko mielestä keliakia ei ole mitään? Se on kuitenkin tappava vaiva.
Vierailija kirjoitti:
Ap oli katsonut aamulla Holby Cityn sairaalaa ja odotti, että kun mies nostetaan ambulanssista, ovella odottaa kolme lääkäriä ja hoitajat ja alkaa kauhea huuto ja juoksu ja karjunta, että ristattua verta, vitaalit, happea, morfiinia, tuokaa rtg-laite. Ap.ta olisi työnnetty pois hoitoeriöstä, että pois tieltä, anna meidän tehdä työmme, on kiire. Olisi pumpattu rintaa ja iskettydeffalla. KOLMESATAA, IRTIII, JATKAKAA ELVYTYSTÄ.
Ja mies oli kuitenkin vain pyörtynyt.
Sä unohdit sen hoitohuoneen ikkunan, jonka sälekaihdinta AP olisi raottanut kyynelen vieriessä poskella kuiskaten hiljaa, että älkää viekö minulta rakkaintani.
Sori, oli pakko 😁
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan mene päivystykseen enää ikinä muuta kuin siinä tapauksessa, että en usko muuten eläväni aamuun saakka tai onnettomuus.
No itseasiassa nämä on ne ainoat syyt, miksi sinne päivystykseen pitäisi mennä. Kaikki muut ovat ei-päivystyksellisiä ja ovat turhaa ruuhkautusta.
Miten ihminen, joka on vailla lääketieteellistä koulutusta, voi tietää, että elääkö hän aamuun saakka vai ei?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päivystyksen hoitajat näkevät paljon vakavastikin sairaita ja loukkaantuneita potilaita. Sinun miehesi ei ollut sellainen, joten miksi heidän olisi pitänyt olla kuin hautajaisissa? Viittaan siihen että paheksuit hoitajien ”läpänheittoa”. Tuo työ on rankkaa, pakko sitäkin on jollain keventää.
Hoitajilla ja lääkäreillä on oikeus ruokataukoon ja usein siitä kuka menee ensin on pakko keskustella ennen sitä taukoa. Ambulanssilla saapuva potilas ei automaattisesti mene jonon ohi mikäli on todettu jo että ei ole hengenhätä kuten miehelläsi ei ollut.
Töissä ei heitetä läppää. Siellä tehdään TYÖTÄ!
Kyllä töissä pitää voida heittää läppää. Onpa omituinen näkemys sulla.
Onko sinusta sopivaa heittää läppää sairaiden, kuolevien tai kovissa kivuissa olevien potilaiden kuullen? Harrastakaa tätä juntteilua keskenänne, kun ei ole muita kuulemassa. En halua kuulla hoitajien dokausreissuista tai muista hassunhauskoista jutuista. -ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä oli vähän samankaltainen kokemus, kun lapseni sai vauvaikäisenä voimakkaan allergisen reaktion ruoasta. Meidät vietiin sairaalaan ambulanssilla ja siellä pistettiin odottamaan käytävälle, koska lapsen huudosta tiedettiin ettei ilmatiet olleet tukossa. Siinä odotellessa lapsi oksensi päälleni ja moni hoitaja käveli rauhallisesti ohi auttamatta kun yritin pyyhkiä enimpiä oksennuksia pois rinnuksiltani huutava vauva sylissäni. Kun sitten ehkä se neljäs tai viides ohi kävellyt hoitaja auttoi minua, tuli lääkärikin paikalle ja sen jälkeen kaikki meni moitteettomasti, mutta ihmetytti tuo odotuttaminen täysin hiljaisella sairaalan osastolla kun joutilaita ammattilaisia olisi ollut paikalla ja annettiin pienen vauvan kärsiä mahdollisista vatsanväänteistä ja äkäisestä ihottumasta liian pitkään.
Ehkä se hoitaja käveli rauhallisesti kohti seuraavaa toimenpidettä tai hoidettavaa ja työtä, mikä kuului hänelle. Jotenkin uskon, että päivystyksessä juokseminen ei ole oikein sallittua, vaikka potilaat haluaisivatkin, että hoitajat hölkkäävät, eivätkä kävele rauhallisesti
Meillä kyllä juostiin ja lujaa kun lapsi sai anafylaktisen shokin.
Ekalle: Et sitten saanut suutas auki että tarvittaisiin apua?
Juokseminen noissa hommissa tarkoittaa yleensä sitä että ei oikein tiedetä mitä pitäisi ehdä ja on iskenyt paniikki :D
Kyllä esim. elvytystilanteissa juostaan hyvinkin nopeasti.
Alue: Aihe vapaa
Istun juuri terveystalolla ja hoitajia vain kävelee huoneeseen ja joku kysyi toiselta, että meetkö kahville. Törkeää