Ambulanssilla päivystykseen, missä hoitohenkilökunta heitti läppää keskenään

Muistan itse kun joskus olin toimistotyössä päivystyksessä. Minua perehdetyttiin muistuttamalla, että sairaala hermostuttaa ihmisiä. He eivät kuule, eivätkä muista mitä sanotaan. Niin sanotusti ihmisillä puolet järjestä pois. Käytännössä huomasin sen hyvin. Ihmiset eivät muistaneet välttämättä edes nimeään tai omaiset antoivat henkilön tyttönimen tms. Osoite ja varsinkin puhelinnumero oli usein miettimisen takana.

Se hermostus ja pelko saa ihmiset yliherkiksi.

Sen hermostuksen voi ottaa huomioon tiettyyn rajaan saakka, mutta aikaa on rajallinen määrä. Ei voida pitää kädestä kiinni kokoaikaisesti.

Ottamatta nyt varsinaisesti kantaa ap:n tapaukseen niin osa hoitajien ja lääkärien ammattitaitoa on olla näyttämättä kiirettä asiakkaalle. Se, että kiireettä käveltiin ei millään lailla tarkoita sitä etteivätkö he silläkin hetkellä olleet kiireisiä ja tehneet töitä. 

Enkä usko että ap pystyi penkiltään varmuudella havainnoimaan oliko lääkärien huoneissa potilaita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsariyrityksen jälkeen tulin Meilahteen kylmästä tärisevänä ja odotin hoitajan tapaamista 45 minuuttia. Ohitseni kulki koko ajan hoitohenkilökuntaa, mutta kukaan ei reagoinut siihen mitenkään, että melkein tyhjässä odotustilassa istuu itkuinen ja keskellä talvea märäksi kastunut potilas. Senkin jälkeen kun tapasin hoitajan, ei tuonut minulle mitään vilttiä tms. vaikka valitin että on todella kylmä.

Yksi henkilökunnan jäsenistä kulutti aikaansa skitsofreenikko tms. potilaan harhoihin osallistumalla.

Tiedän olen hölmöillyt... Mutta kun yritin itsemurhaa tai no lopultahan se oli ns. huomihurraamista niin ei minulta hirveästi kysytty mitään laitettiin sydänvalvontamonitoriin kiinni ja virtsakatetri sisään. Sitten en muista oikeastaan mitään mut valtimoverinäyte oli otettu ja osastolle sisään. Näin Kuopiossa ei tarvinnut palella tai odottaa yhtään mitään kun hommat menivät eteenpäin. Jatkot psykiatrianpuolella plus sosiaalityöntekijän kanssa. Kiitokset Kysin henkilökunnalle.

Sitä ihmettelen miten minulle oli saatu sairaalavaatteet päälle ja omat vaatteet viety säilytykseen! Ei mitään muistikuvaa asiasta ja kyllä häpeä oli suuri ja ihmettely kun tokenet ja olet piuhoissa kiinni ilman selvää muistikuvaa.

Vierailija kirjoitti:

Vuosia hoidoissa käyneenä syöpäpotilaana totean, että sairaalan henkilökunnalla on oikeus käydä syömässä. 

Ikävää, että teillä oli huono kokemus Meilahdesta, jota pidän loistavana sairaalana.

Onneksi miehesi voi jo paremmin.

Tonttu ei siitä ollut kyse!

Itse virastossa neljännesvuosisadan työtä tehneenä en koskaan puhu ääneen Nyt Syömään! Niin että asiakkaat kuulee.

Lähdetään osa syömään, osa jää töihin ja taas vaihdetaan osia, hissunkissun.

Voin sanoa kokemuksesta että mikäli Meilahdessa olisi hoitaja-lääkärikomppania vastassa niin silloin on tosi kyseessä. Siinä meikäläistä vietiin sellaista kyytiä tutkimuksiin että hirvitti. Tosin ikuisesti kiitollinen olen sen talon ja henkilöstön toiminnalle, heidän ansiostaan olen nyt tässä enkä multien alla, Ap ole siis iloinen ettei miehelläsi ollut moista tiimiä vastassaan. 

Myös päivystyksessä istumisesta on kokemusta toisessa paikassa, kyllä siinä monta tuntia meni jopa sydänvaivaisena ennenkuin kaikki tutkimukset ja lääkäri oli käyty läpi mutta en koe siinä mitään ongelmaa. Näinhän se usein menee päivystyksissä ja tiedän että mikäli tilanne olisi ollut kriittinen, se olisi hoitunut toisin. Parempi siis näin. Kun lopulta lääkäri kutsui huoneeseen niin hän pyysi anteeksi pitkää odotusta eli olivat he itsekin tietoisia tilanteestaan. 

Joku hoitaja voisi vastata, miten on mahdollista että potilas unohdetaan? Luulin olevani ainut mutta  tämän ketjun perusteella en olekaan, ihan järkkyä.  Ellen olisi avannut suutani ja mennyt kysymään mitä tapahtuu , olisin kykkinyt siinä sohvalla maailmanloppuun asti !  

Vierailija kirjoitti:

Joku hoitaja voisi vastata, miten on mahdollista että potilas unohdetaan? Luulin olevani ainut mutta  tämän ketjun perusteella en olekaan, ihan järkkyä.  Ellen olisi avannut suutani ja mennyt kysymään mitä tapahtuu , olisin kykkinyt siinä sohvalla maailmanloppuun asti !  

En ole kyllä hoitaja. Mutta uskoisin, että syynä voisi olla tietotekniikka. Nykyään ei varmaan mennä kynällä ja postit lapuilla, vaan tieto koneelle hoitavalle lääkärille. Jossain rapahtuu katkos tiedonkulussa. Ja kun potilaita on paljon ja he kulkevat edestakaisin rtg.n yms lävitse, ei jokainen potilas jää kaikkien mieleen ja heidän kasvot. Työt tehdään varmaan sen mukaan, mitä koneelle tulee.

Näin itse ajattelen, kun olen potilaana ollut. Diagnoosi, tieto hoitavalle lääkärille. Lääkäri laittaa koneelle tiedon eteen päin vaikka rtg.n Sieltä koneella kuvat lääkärille. Lääkäriltä koneelle tieto kipsaukseen. En usko, että voivat ohikulkevat tietää koko ajan, missä vaiheessa on hoitoni meneillään, kun muita potilaita on kymmeniä samaan aikaan

Vierailija kirjoitti:

Hoitajien asenne on mitä on. Mua ärsyttää suunnattomasti se, että hoitajat istuu porukalla kansliassa "rapsalla" juoruamassa. Potilaat ikään kuin ovat paha keskeytys juoruamiselle. Ihmiset odottaa tunti kaupalla eikä oteta mitään kontaktia. Sitten ollaan niin helkutin ylimielisiä, jos potilas uskaltaa jotain kysyä.... Kyllä, olen ollut monessa sairaalassa töissä. Sama juttu lähes joka paikassa.

Jos lääkärillä menossa esim. 24h työvuoro, niin kyllä hänenkin pitää syödä... Sen potilaat tuntuu unohtavan.

Oletko ajatellut että kansliassa joku voi olla myös sihteeri? Kaikilla kun on samanlaiset vaatteet. Sen lisäksi yksi on puhelimessa ja akuutissa tilanteessa saattaa joutua ottamaan potilaita koska on varalla.

Yksi hoitaja taas on vuoron pää ja jakaa potilaat muille. Kukaan ei pääse syömään/kotiin ennenkun on jakanut potilaan jollekin muulle ja usein se vaihto tapahtuu kansliassa. Että siellä ne vaan juttelee ihan turhasta.

Eikö hoitajat saisi nauraa, eikö työssä saisi olla iloa?

Tutkimushuoneiden kiire ei näy sen ulkopuolelle. Hötkyilemällä tehtäisiin suurta vahinkoa.

Päivystäviä lääkäreitä ei välttämättä ole montaa ja heilläkin saattaa olla esim myös päivystysosastoja vastuulla. Pitää revetä useaan paikkaan yhtä aikaa ja puhelin soi lakkaamatta kun hoitajat / nuoremmat kollegat kysyvät ohjeita. Ja lounaaseen pitää olla oikeus kaikilla.

En osaa ottaa kantaa sinun tapaukseesi ja varmasti on tilanteita joissa on toimittu liian hitaasti mutta myös resurssit (henkilömäärä) on todella tiukaksi vedetty ja aina ei edes ehdi syömään tai kesken ruuan tulee soitto takaisin, sekä hoitajilla että lääkäreillä.

Vierailija kirjoitti:

En yhtään ymmärrä ap:n aloitusta. Hirveä valitus, tuohtumus ja syyllistäminen sairaalan henkilökuntaa kohtaan, vaikka itse oli tuhlannut arvokkaita resursseja viemällä miehensä ambulanssilla tehohoitoon ilmavaivojen takia! Minua lähinnä hävettäisi. Siksi alapeukku.

Siis AP:n puoliso pyörtyi kivusta --> ei saa soittaa ambulanssia? Pitää peräti hävetä? Täytyy jotenkin itse tietää mitä siinä on meneillään? Pitääkö lähteä kantamaan mahdollisesti satakiloista hervotonta äijää linkkipysäkille ja terveyskeskukseen vai mites?

Vierailija kirjoitti:

Tässä taannoin mieheni sai kotona äkillisen kipukohtauksen ja pyörtyi. Tällaista ei ole koskaan ennen tapahtunut. Kauhistuin tietysti ja soitin heti ambulanssin ja meidät kiidätettiinkin sairaalaan. Ambulanssimatkan aikana mies tokeni sen verran, että oli taas tajuissaan, joskin aika tokkurainen.

Sairaalassa ensihoitaja käski meidät penkeille istumaan ja kävi ilmoittamassa meidät vastaanottoon. Ajattelin, että no pian varmaan alkaa tapahtua, vaan ei. Kukaan ei osoittanut meitä kohtaan minkäänlaista mielenkiintoa, ei käynyt kyselemässä mitään, nada. Aika senkun kului ja jossain vaiheessa aloin miettimään, että onko tässä käynyt joku informaatiokatkos ja kysyin kysymässä ystävällisesti, että kai meidät on rekisteröity saapuneiksi ja yritin selittää tilannetta. Joojoo on, odottakaa siinä vaan, oli vastaus. Ok. Odotellaan. Odottelun aikana ohi kulkee keskenään läppää heittäviä hoitajia. Minkäänlaisesta kiireestä ei ole nähtävissä merkkiäkään. Erään huoneen ovi avautuu, ja tyhjästä huoneesta tulee ulos lääkäri, koputtaa viereisen huoneen oveen, jonka avaa toinen lääkäri (myös tämä huone oli tyhjä, eivätkä olleet mitään toimistotiloja vaan vastaanottohuoneita). Lääkärit 1 ja 2 alkavat keskustelemaan keskenään siitä, milloin pitäisivät lounastaukonsa. Eivät siis olleet tauollakaan vaan ihan työajalla.

Miehen tila alkaa heikentyä, alkaa taas hikoilla, kouristella kivuissaan ja putoaakin lopulta lattiaan. Huudan, että auttakaa nyt joku, jolloin toinen lounaslääkäreistä suvaitseekin vihdoin ottaa meidät vastaan. Ukko kammetaan lattialta paareille ja vihdoin hoito voi alkaa. Tässä vaiheessa täytyy sanoa, että hoitajat tekivät todella hyvää hoitotyötä, olivat ystävällisiä ja kävivät ripeästi toimeen. Lääkäri piipahti huoneessa lähinnä tuhahtelemassa ja palasi parin tunnin päästä diagnoosinsa kanssa - miehelläni on kuulemma NESTEHUKKA! Olin että siis mitä, näetkö sen jostain arvoista vai? Ei ollut kuulemma tarpeen, hän näki ihan naamasta vaan, että mies oli kuivunut. Sanoin, että kyllä kuulostaa omituiselta, hän nimittäin juo päivittäin vettä tosikin paljon. Että oletko ihan varma? Tähän lääkärillä ei löytynyt juuri lisättävää.

Mies on nyt kunnossa eikä mitään selkeää syytä tälle tapahtumalle löytynyt. Jotenkin tää koko tapaus jäi todella ikävänä mieleen. Olen aina ennen ollut ensimmäisenä hoitsujen ja lääkäreiden puolella, mutta nyt pisti miettimään. Se mieletön kiire, josta aina puhutaan, ei kyllä välittynyt meille millään tavalla. Lounassuunnitelmista jutustellaan kun ambulanssilla tuotu potilas huohottaa naama valkoisena toista tuntia päivystyshuoneessa.

Teen itsekin kiireistä työtä, sellaista, missä harvoin on aikaa lärpätellä mukavia työkaverin kanssa.

Mainittakoon muuten vielä, että päivystyksessä oli koko tämän ajan melko rauhallista, ei suuria määriä sisään vyöryäviä verenvuotopotilaita tai mitään sellaista.

En tiedä. Olen aika hämmentynyt. Mahtaako paikalla olla hoitajia tai lääkäreitä? Menikö nyt ihan oikein? Tunnustatteko, että työyhteisöön kuuluu myös vähän niitä veltompia tapauksia? Ymmärrän, että kaikkiin töihin kuuluu ns. "näkymäntöntä kiirettä" jota työnkuvaa tuntematon ei välttämättä osaa ajatellakaan. Niin kuuluu omaankin työhöni. Noihin hommiin kuitenkin viiletän itse juoksujalkaa, en jää asiakkaiden eteen rupattelemaan lomamatkoistani (ei muuten tulis mieleenkään).

Joo, olen samaa mieltä että asiakkaan missä tahansa on ärsyttävää kun henkilökunta seurustelee keskenään eikä huomioi asiakasta.

Ensiavussahan on asiat hoidettu hyvin, jos kiire ja kaaos ei välity odotustilaan.

Työtä nekin siellä vaan tekee eikä töitä paineta niin äärirajoilla että palaa loppuun muutamassa kuukaudessa. 40 vuoden työuralla pitää opetella sellainen tahti että jaksaa vuodesta toiseen. Poliitikoille vaan toivomusta että lisää käsiä töihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän terkkarissa päivystys on aivan kamala. Jos sinne menee kahdeksaksi aamusta, saattaa tuurilla päästä lähtemään kahdelta iltapäivästä!

Lääkäreitä on kaksi, hoitajia useampi. Hoitajat kävelevät eestaas käytäviä ja menevät avaimilla sisään eri huoneisiin vähän väliä. Lääkäreistä toinen tuntuu häipyvän jokaisen potilaan jälkeen jonnekin, joten käytännössä paikalla on vain yksi lääkäri. Minkäänlaista arviota siitä, milloin pääsee hoitoon, ei osata antaa.

Tämä myös meillä. Päivystäviä lääkäreitä saattaa olla kolmekin (aamulla-päivällä, illasta en osaa sanoa), mutta jatkuvasti joku heistä lähtee johonkin ja saattaa olla pois todella pitkään. Useamman kerran ollut sellainen tilanne, että kukaan kolmesta lääkäristä ei ole huoneessaan ja jono seisoo pitkiä aikoja. Toki he voivat olla ja varmaan ovatkin hoitamassa jotain potilaisiin liittyviä asioita, mutta mielestäni järjestelmässä on paha vika, jos lääkäri ei kykene olemaan huoneessaan vaan joutuu jatkuvasti ramppaamaan jossain. Mielenkiintoista kyllä, kaikki lääkärit eivät tätä tee. Eräs vanhempi mieslääkäri ei yleensä poistu mihinkään ja hän onkin usein ainoa, joka purkaa jonoja. 

Nämä ramppaamiset ovat meillä selkeä syy siihen, miksi päivystyksessä kestää niin kauan. Osaako joku lääkäri valaista mistä on kyse?

Olen töissä tehostetun palvelukodin yksikössä vanhuksilla. Meillä ei ole omaa lääkäriä, vaan päivystys hoitaa meidätkin. Joskus menee päivystävän lääkärin aikaa paljonkin, kun joudumme soittelemaan yöllä tai päivällä joskus jopa buranaan määräyksen riippuen asukkaasta. Se sinun tyhjäsdä huoneessa laiskotteleva lääkäri saattaa juuri sillä aikaa puhua kanssani puhelimessa ja etsiä viimeisiä keuhkokuvia ja labroja ja miettimässä, mitä tehdään ja määräämässä lääkemuutoksia. Heti sen perään voi soittaa psykiatrian hoitoyksiköstä toinen ja pyytää tarvittavan lääkemuutosta, kun potilas yrittää vahingoittaa itseään ja toisia.

Jono teillä seisoo . Se yksi tehokas lääkäri on se, joka ei vastaa muista yksiköistä, vaan on potilaiden mielestä ainoa, joka tekee töitä.

Rahalla tähän saisi muutoksen. Joko maksut korkeammiksi tai verot, niin saisi omat läkärit joka paikkaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos ajattelisi tuota asiakaskokemusta jossain muussa paikassa?

Menet ravintolaan. Asiakkaita on vähän. Henkilökunta kulkee ohi ja heittää läppää omasta ruokatauostaan. Kokki kurkistaa keittiöstä. Puolen tunnin sitkeän odottamisen jälkeen menet kysymään tarjoilijalta ruokalistaa. Hän katsoo sinua päästä varpaisiin ja sanoo:" Et sä nyt niin kauhean nälkäiseltä näytä. Varmaan sulla vielä on aikaa odottaa."

Ei taida nyt ihan olla verrannollinen.

Tarjoilija myy ruokaa. Hoitajan tehtävä taas on laittaa potilaat kiireellisyysluokkaan.

Verrannollista on vasta sitten, jos asioit yksityislääkärillä ja maksat käynnin todelliset kulut, silloin olet potilaan lisäksi myös asiakas, jolle myydään palvelua.

Sulla on sen luokan asennevamma, että toivon ettet työskentele terveydenhuollossa. Myös julkisessa terveydenhuollossa potilas on myös asiakas.

Kyllä niitä potilaita odotutetaan yksityiselläkin, kokemusta on kun työtapaturman vuoksi olen käynyt kymmenisen kertaa Mehiläisessä. Julkisella potilaat ovat asiakkaita, mutta siellä asikaat saavat sellaisen hoidon kuin oikeasti tarvitsevat, eivät sellaista kuin haluavat. Liisäksi siellä joudutaan pirorisoimaan, jos tulee vakavampi tapaus, niin se menee jonon ohi ja ne odottaa joille se odottaminen ei ole vaarallista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täh.. yleensähän ambulanssilla tuotua potilasta ottaa joku hoitaja vastaan. Ei ne jätä mihinkään odotusaulaan odottelemaan.. 😂

No mut jätettiin myös viime viikolla semmoseen aulan tapaiseen pedille venaileen vaikka ambulanssilla tuotiin. Aika kauan meni että kukaan tuli paikalle ja lääkäriä vasta saikin ootella että sai mitään toimenpiteitä tehtyä. 

Jäit kuitenkin henkiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä oli vähän samankaltainen kokemus, kun lapseni sai vauvaikäisenä voimakkaan allergisen reaktion ruoasta. Meidät vietiin sairaalaan ambulanssilla ja siellä pistettiin odottamaan käytävälle, koska lapsen huudosta tiedettiin ettei ilmatiet olleet tukossa. Siinä odotellessa lapsi oksensi päälleni ja moni hoitaja käveli rauhallisesti ohi auttamatta kun yritin pyyhkiä enimpiä oksennuksia pois rinnuksiltani huutava vauva sylissäni. Kun sitten ehkä se neljäs tai viides ohi kävellyt hoitaja auttoi minua, tuli lääkärikin paikalle ja sen jälkeen kaikki meni moitteettomasti, mutta ihmetytti tuo odotuttaminen täysin hiljaisella sairaalan osastolla kun joutilaita ammattilaisia olisi ollut paikalla ja annettiin pienen vauvan kärsiä mahdollisista vatsanväänteistä ja äkäisestä ihottumasta liian pitkään.

Ehkä se hoitaja käveli rauhallisesti kohti seuraavaa toimenpidettä tai hoidettavaa ja työtä, mikä kuului hänelle. Jotenkin uskon, että päivystyksessä juokseminen ei ole oikein sallittua, vaikka potilaat haluaisivatkin, että hoitajat hölkkäävät, eivätkä kävele rauhallisesti

Meillä kyllä juostiin ja lujaa kun lapsi sai anafylaktisen shokin.

Ekalle: Et sitten saanut suutas auki että tarvittaisiin apua?

Juokseminen noissa hommissa tarkoittaa yleensä sitä että ei oikein tiedetä mitä pitäisi ehdä ja on iskenyt paniikki :D

Vierailija kirjoitti:

Eikö ambulanssilla tuodut yleensä mene suoraan tarkkailuun eikä mihinkään penkille odottamaan?

Minut on kerran viety sairaalaan ambulanssilla ja sinne ne kärräsi suoraan ensiapuun piuhoihin eikä mihinkään aulaan odottelemaan. ( Vaasan keskussairaala)

Ambulanssi on halvempi kuin taksi pitkillä matkoilla. Moni varsinkin vähävarainen synnyttäjä soittaa ambulanssin vaikka tilanne ei olisi ns "päällä". Ne tuodaan kaikki sairaalaan ja se vie resursseja muilta. Sairaalassa todetaan että ei hätää ja josksu pääsevät vielä takaisin kotiinkin.

Vierailija kirjoitti:

Ketju kun ketju, niin ap pitää haukkua. Ihmettelen näitä ketkä sanoo, että mies sai asianmukaista hoitoa. Millä mittareilla?

En jaksanut lukea avausviestiä pidemmälle, mutta eihän miehellä oikeastaan sitten lopulta ollut mitään. Miten sitä olisi pitänyt hoitaa?

Vierailija kirjoitti:

Itsariyrityksen jälkeen tulin Meilahteen kylmästä tärisevänä ja odotin hoitajan tapaamista 45 minuuttia. Ohitseni kulki koko ajan hoitohenkilökuntaa, mutta kukaan ei reagoinut siihen mitenkään, että melkein tyhjässä odotustilassa istuu itkuinen ja keskellä talvea märäksi kastunut potilas. Senkin jälkeen kun tapasin hoitajan, ei tuonut minulle mitään vilttiä tms. vaikka valitin että on todella kylmä.

Yksi henkilökunnan jäsenistä kulutti aikaansa skitsofreenikko tms. potilaan harhoihin osallistumalla.

Minulla on täysin erilaisia kokemuksia kyseisestä paikasta. Tulin sinne ilman minkäänlaista aiempaa mt-historiaa. Pääsin hoitajalle nopeasti.

Jotkut kriteerit varmaan täyttyivät sillä lääkäri tuli nopeasti. Sain rauhoittavaa lääkettä. He olivat empaattisia.

Lääkärin puhelin soi kesken kaiken ja hän erikseen pahoitteli sitä. Teki lähetteen psyk polille. Olin päivystyksessä perjantaina, sain lääkkeitä jotta pärjään viikonlopun yli. Heti maanantaina psyk polilta soitettiin ja sain ajan jo tiistaiksi.

Luulin aina että psyk hoitoon on kuukausien jonot ja että hoidon saaminen on todella vaikeaa, siis tuurista kiinni, olen todella onnellinen että näin ei ole ja sain näin nopeasti hoitoa jota tarvitsen.

Sairaanhoitoprosessi on täysin rutinoitunutta, ei siinä ajatella ihmistä tai ihmisen kärsimystä. Vastuu alkaa vasta sitten kun potilas on otettu hoitoon. Mikäli potilas on kuolemaisillaan, on sen parempi antaa kuolla ennen kuin ryhtyy mihinkään toimenpiteisiin. Tällä tavoin vältetään huonot recordit per lääkäri. Hoitajien suhteen tehokkuus laski silloin kun he saivat palkankorotuksen. Mene mihin tahansa aikaan TK:n tai sairaalan kahvioon ja huomaat sen olevan täynnä hoitajia juoruilemassa. Seurassa saattaa olla yksi tai kaksi narsistista lääkäriä hakemassa hoitajien huomiota.

Suolistokramppi tai Crohnin tauti. Kumpaankaan ei välittömästi kuole. Nämä miesten kipukohtaukset ovat yhtä kohtalokkaita kuin miesflunssa.

Varatkoon ajan terveyskeskukseen kuten muutkin ihmiset. 

Mitä aloittaja kuvitteli asian ja kivun olevan?