Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Ambulanssilla päivystykseen, missä hoitohenkilökunta heitti läppää keskenään
18.09.2018 |
Tässä taannoin mieheni sai kotona äkillisen kipukohtauksen ja pyörtyi. Tällaista ei ole koskaan ennen tapahtunut. Kauhistuin tietysti ja soitin heti ambulanssin ja meidät kiidätettiinkin sairaalaan. Ambulanssimatkan aikana mies tokeni sen verran, että oli taas tajuissaan, joskin aika tokkurainen.
Sairaalassa ensihoitaja käski meidät penkeille istumaan ja kävi ilmoittamassa meidät vastaanottoon. Ajattelin, että no pian varmaan alkaa tapahtua, vaan ei. Kukaan ei osoittanut meitä kohtaan minkäänlaista mielenkiintoa, ei käynyt kyselemässä mitään, nada. Aika senkun kului ja jossain vaiheessa aloin miettimään, että onko tässä käynyt joku informaatiokatkos ja kysyin kysymässä ystävällisesti, että kai meidät on rekisteröity saapuneiksi ja yritin selittää tilannetta. Joojoo on, odottakaa siinä vaan, oli vastaus. Ok. Odotellaan. Odottelun aikana ohi kulkee keskenään läppää heittäviä hoitajia. Minkäänlaisesta kiireestä ei ole nähtävissä merkkiäkään. Erään huoneen ovi avautuu, ja tyhjästä huoneesta tulee ulos lääkäri, koputtaa viereisen huoneen oveen, jonka avaa toinen lääkäri (myös tämä huone oli tyhjä, eivätkä olleet mitään toimistotiloja vaan vastaanottohuoneita). Lääkärit 1 ja 2 alkavat keskustelemaan keskenään siitä, milloin pitäisivät lounastaukonsa. Eivät siis olleet tauollakaan vaan ihan työajalla.
Miehen tila alkaa heikentyä, alkaa taas hikoilla, kouristella kivuissaan ja putoaakin lopulta lattiaan. Huudan, että auttakaa nyt joku, jolloin toinen lounaslääkäreistä suvaitseekin vihdoin ottaa meidät vastaan. Ukko kammetaan lattialta paareille ja vihdoin hoito voi alkaa. Tässä vaiheessa täytyy sanoa, että hoitajat tekivät todella hyvää hoitotyötä, olivat ystävällisiä ja kävivät ripeästi toimeen. Lääkäri piipahti huoneessa lähinnä tuhahtelemassa ja palasi parin tunnin päästä diagnoosinsa kanssa - miehelläni on kuulemma NESTEHUKKA! Olin että siis mitä, näetkö sen jostain arvoista vai? Ei ollut kuulemma tarpeen, hän näki ihan naamasta vaan, että mies oli kuivunut. Sanoin, että kyllä kuulostaa omituiselta, hän nimittäin juo päivittäin vettä tosikin paljon. Että oletko ihan varma? Tähän lääkärillä ei löytynyt juuri lisättävää.
Mies on nyt kunnossa eikä mitään selkeää syytä tälle tapahtumalle löytynyt. Jotenkin tää koko tapaus jäi todella ikävänä mieleen. Olen aina ennen ollut ensimmäisenä hoitsujen ja lääkäreiden puolella, mutta nyt pisti miettimään. Se mieletön kiire, josta aina puhutaan, ei kyllä välittynyt meille millään tavalla. Lounassuunnitelmista jutustellaan kun ambulanssilla tuotu potilas huohottaa naama valkoisena toista tuntia päivystyshuoneessa.
Teen itsekin kiireistä työtä, sellaista, missä harvoin on aikaa lärpätellä mukavia työkaverin kanssa.
Mainittakoon muuten vielä, että päivystyksessä oli koko tämän ajan melko rauhallista, ei suuria määriä sisään vyöryäviä verenvuotopotilaita tai mitään sellaista.
En tiedä. Olen aika hämmentynyt. Mahtaako paikalla olla hoitajia tai lääkäreitä? Menikö nyt ihan oikein? Tunnustatteko, että työyhteisöön kuuluu myös vähän niitä veltompia tapauksia? Ymmärrän, että kaikkiin töihin kuuluu ns. "näkymäntöntä kiirettä" jota työnkuvaa tuntematon ei välttämättä osaa ajatellakaan. Niin kuuluu omaankin työhöni. Noihin hommiin kuitenkin viiletän itse juoksujalkaa, en jää asiakkaiden eteen rupattelemaan lomamatkoistani (ei muuten tulis mieleenkään).
Kommentit (469)
Vierailija kirjoitti:
Mä oon ollut pari kertaa aivoleikkauksen jälkeen teho-osastolla. Oli ihan kiva kuunnella hoitajien juoruamista, kun ei itse voinu tehdä muuta, kun maata sen yön sängyssä. Kyllä ne sitte hommiinkin joutui äkkiä, kun viereinen nuorimies veti melkein viimeiset henkäykset, mutta selvisi kuitenkin.
Samoin. Olen aika paljon joutunut sairaalassa olemaan ja päivystyksessäkin on käyty itseni ja lasten takia jokusen kerran. Miestäkin on viety ambulanssilla.
Minusta on ollut hauska kuunnella niitä juttuja. Kun varsin hyvin tiedän, että oma hoitoni ei etenisi yhtään nopeampaa, vaikka kaikki olisi tuppisuuna. Ap.nkin tapauksessa otettiin kaikki kokeet ja mitään ei löytynyt. Silti olisi pitänyt jotain löytyä. Odottamaan joutui, mutta kun ei ymmärrys riitä, että niiden verikokeiden tulosten odottamisessa menee aikaa. Ei ne ole naps vain valmiita. Keliakiako sieltä sitten myöhemmin löytyi kipujen syyksi. Sen hoito ei kuitenkaan ole päivystysasia.
No siitä omasta miehestä. Sydänjuttujen takia vietiin ambulanssilla sairaalaan. Sinne työnnettiin takahuoneeseen. Porukkaa hyöri ympärillä ja hoitoa sai. Juttelivat keskenään samaan aikaan, kun hommaa tekivät rauhallisesti. Mieskin rentoutui, kun tilanne oli rauhallinen ja juttelivat arkisista asioista. Siinä sivussa kertoivat, mikä on tilanne ja ei ole mitään hätää. Odoteltiin siinä sitten joku tunti rytminsiirtoon ja kuunneltiin verhojen takaa kuuluvia juttuja. Se porina oli meistä rauhoittavaa myös. Tuli tunne, että ei tässä olla hengenhädässä ja ei ole mitään kriisiä, kun hoitajat ei juokse ja huuda ja tempoile ja ole otsa rytyssä ja huolestuneen näköisiä.
Kävin välillä kansliasta kysymässä, miten rytminsiirtoon pääsy etenee. Kertoivat tilanteen, kun itse kävin kysymässä. En edes oleta, että joku ohikulkeva hoitaja olisi yhtäkkiä pystynyt sanomaan, mikä tilanne on siellä toisessa päässä, kun ei edes hoitanut miestäni ja ei varmaan voinut edes tietää, miksi olimme siellä.
Rytminsiirto tehtiin ja kotiin päästiin ja onnellisia olimme, että homma hoitui niin hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä tykkään, kun hoitohenkilökunta juttelee niitä näitä. Kyllähän he ymmärtävät, että potilas kuuntelee juttuja. Pahin on suunniteltu sektio, kukaan ei puhunut eikä radiokaan ollut päällä. Oli ihan kamala kuunnella niitä ääniä, mitä sermin takaa kuului. Ihan selvästi siellä leikattiin saksilla minun sisuksia, siltä se ainakin kuulosti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse istuin munuaistulehduksessa JA keuhkokuumeessa 6t päivystyksessä. Pyysin päästä makuulle, mutta petipaikat oli kuulemma täynnä. 40 asteen kuumeeni kyllä lääkittiin puolessa välissä odotusta, jonka seurauksena hikoilin itseni läpimäräksi. Muut potilaat katsoi kuin spitaalista mutten jaksanut välittää. Lopulta mut kärrättiin osastolle ja siihen mennessä tulehdusarvoni oli kasvanut satasella ja etsivät seuraavat 2t suonta, johon saisi tipan. Elimistöni oli mennyt johonkin hälytystilaan ja suonet vetäytyneet. Leikkaussalista hälytetty henkilö sai lopulta kanyylin laitettua loputtoman kidutuksen jälkeen. Tämä Jorvissa.
Vai että oikein kidutettuna? Vai olisiko kuitenkin hoidettuna?
Niin, ainahan tuollainen pitkäaikainen (turha) kiputila on silkkaa auvoa ja nautintoa ja ... eiku ootas ei se noin mennyt.
6 vuotta vanha aloitus.
Ihmettelen, sillä en ainakaan itse ole päässyt mukaan ambulanssiin. Onko aloitus totta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin TYKSissä päivystyksessä joulukuussa 2023. Tulin ambulanssilla onnettomuuden takia. Aika monta tuntia meni päivystyksessä, kun odottelin magneettikuviin pääsyä. Petipaikalla olin ja piuhoissa kiinni koko ajan, jonka päivystyksessä olin. Sitten minut siirrettiin osastohoitoon.
Omalla kohdallani aikaa vei varmaan eniten magneettikuviin pääsyn odottelu ja sitten osastolle siirtämisen odottelu. Lääkärii kävi heti alussa ja sitten, kun kuvat oli otettu.
Ei mitään valittamista. Vessaan pääsin hoitajan kanssa heti, kun pyysin.
Mä kärsin migreenistä ja pahoissa kohtauksissa joudun lähtemään sairaalaan.Viimeeksi kun olin selvinnyt ilmottautumisesta oli neljä hoitajaa pyörimässä mun ympärillä kun kivuissa pyörin sängyssä.En edes kaikkee muista mitä siinä vaiheessa minulle tekivät mutta kokemus oli hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nestehukan näkee naamasta. Mutta jännä ettei mitään tutkimuksia tehty. Katsotiin vain päältä.
Ehkä niillä oli kiire aika juuri takana. Kauanko odotitte?
Luultavasti lääkäreiden pitää sumplia ruokailut, ettei mene päällekkäin.
Täällähän ammattitaitoinen ihminen on kun nestehukankin naamasta näkee. Eikö kannattaisi vaihtaa ennustajaksi, olisi tulotasot ihan eri luokkaa nimittäin.
Alue: Aihe vapaa
Päivystysvastaanoton lisäksi voi päivystyksen tiloissa, terveyskeskuksissa tai yksityisillä lääkäriasemilla paikkakunnasta riippuen olla muutakin toimintaa. Esimerkiksi virka-aikana useiden eri poliklinikoiden vastaanottoja, missä hoidetaan ajanvarauspotilaiden kontrolli- ym. käyntejä. Ilmoittautuminen voi silti tapahtua samalla luukulla ja jonotus samassa odotustilassa. Näillä potilailla ei ole mitään tekemistä päivystyksen kanssa (muuten kuin ne yhteiset tilat), heitä otetaan vastaan eri huoneissa eri lääkäreiden ja hoitajien toimesta.
Virka-ajan ulkopuolella taas jotkut huoneet saattavat olla hoitajien ja lääkärien käytössä, vaikka he eivät varsinaiseen potilastyöhön osallistuisikaan.
Täällä nostettu paljon hyviä ja informatiivisia asioita päivystyksen ja lääkäriasemien toimintaan liittyen. On hyvä muistaa, että jokaisella vuorossa olevalla lääkärillä ja hoitajalla on omat potilasryhmänsä. He keskittyvät vain ja ainoastaan omiin alueisiinsa, muuten järjestelmä sekoaisi. Varsinaiset (kasvotusten) potilaiden kanssa tapahtuvat tutkimukset ja toimenpiteet ovat vain murto-osa kaikesta siitä työstä mitä yksittäisen potilaan hoitopolkuun liittyy.
Ja ohjeistus todellakin on, että kiire ei saa välittyä potilaille. Päivystykseen valitettavasti kuuluu jonotus ja odottaminen. Ihmisten täytyisi ymmärtää että silloin kun itsestä tuntuu että mitään ei tapahdu, joku saattaa seinien toisella puolella taistella hengestään ja tilanne vaatii silloin lääkärin ja hoitajien jakamattoman huomion.
Ne suurimmassa hädässä olevat ihmiset tulevat sisään aivan eri reittiä. Hoitajat eivät osaa antaa aika-arvioita, sillä kiireellisyysjärjestys tarkoittaa juuri sitä, että tilanteet muuttuvat jatkuvasti. Jos muutamakin ihminen pysäyttää odotustilassa hoitajan ja tiedustelee miksi nyt kestää, tai jos hoitajat jäisivät potilaita rauhoittelemaan... se veisi useita minuutteja ja kasvattaisi pitkällä aikatähtäimellä kaikkien odotus aikaa.