Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ambulanssilla päivystykseen, missä hoitohenkilökunta heitti läppää keskenään
18.09.2018 |
Tässä taannoin mieheni sai kotona äkillisen kipukohtauksen ja pyörtyi. Tällaista ei ole koskaan ennen tapahtunut. Kauhistuin tietysti ja soitin heti ambulanssin ja meidät kiidätettiinkin sairaalaan. Ambulanssimatkan aikana mies tokeni sen verran, että oli taas tajuissaan, joskin aika tokkurainen.
Sairaalassa ensihoitaja käski meidät penkeille istumaan ja kävi ilmoittamassa meidät vastaanottoon. Ajattelin, että no pian varmaan alkaa tapahtua, vaan ei. Kukaan ei osoittanut meitä kohtaan minkäänlaista mielenkiintoa, ei käynyt kyselemässä mitään, nada. Aika senkun kului ja jossain vaiheessa aloin miettimään, että onko tässä käynyt joku informaatiokatkos ja kysyin kysymässä ystävällisesti, että kai meidät on rekisteröity saapuneiksi ja yritin selittää tilannetta. Joojoo on, odottakaa siinä vaan, oli vastaus. Ok. Odotellaan. Odottelun aikana ohi kulkee keskenään läppää heittäviä hoitajia. Minkäänlaisesta kiireestä ei ole nähtävissä merkkiäkään. Erään huoneen ovi avautuu, ja tyhjästä huoneesta tulee ulos lääkäri, koputtaa viereisen huoneen oveen, jonka avaa toinen lääkäri (myös tämä huone oli tyhjä, eivätkä olleet mitään toimistotiloja vaan vastaanottohuoneita). Lääkärit 1 ja 2 alkavat keskustelemaan keskenään siitä, milloin pitäisivät lounastaukonsa. Eivät siis olleet tauollakaan vaan ihan työajalla.
Miehen tila alkaa heikentyä, alkaa taas hikoilla, kouristella kivuissaan ja putoaakin lopulta lattiaan. Huudan, että auttakaa nyt joku, jolloin toinen lounaslääkäreistä suvaitseekin vihdoin ottaa meidät vastaan. Ukko kammetaan lattialta paareille ja vihdoin hoito voi alkaa. Tässä vaiheessa täytyy sanoa, että hoitajat tekivät todella hyvää hoitotyötä, olivat ystävällisiä ja kävivät ripeästi toimeen. Lääkäri piipahti huoneessa lähinnä tuhahtelemassa ja palasi parin tunnin päästä diagnoosinsa kanssa - miehelläni on kuulemma NESTEHUKKA! Olin että siis mitä, näetkö sen jostain arvoista vai? Ei ollut kuulemma tarpeen, hän näki ihan naamasta vaan, että mies oli kuivunut. Sanoin, että kyllä kuulostaa omituiselta, hän nimittäin juo päivittäin vettä tosikin paljon. Että oletko ihan varma? Tähän lääkärillä ei löytynyt juuri lisättävää.
Mies on nyt kunnossa eikä mitään selkeää syytä tälle tapahtumalle löytynyt. Jotenkin tää koko tapaus jäi todella ikävänä mieleen. Olen aina ennen ollut ensimmäisenä hoitsujen ja lääkäreiden puolella, mutta nyt pisti miettimään. Se mieletön kiire, josta aina puhutaan, ei kyllä välittynyt meille millään tavalla. Lounassuunnitelmista jutustellaan kun ambulanssilla tuotu potilas huohottaa naama valkoisena toista tuntia päivystyshuoneessa.
Teen itsekin kiireistä työtä, sellaista, missä harvoin on aikaa lärpätellä mukavia työkaverin kanssa.
Mainittakoon muuten vielä, että päivystyksessä oli koko tämän ajan melko rauhallista, ei suuria määriä sisään vyöryäviä verenvuotopotilaita tai mitään sellaista.
En tiedä. Olen aika hämmentynyt. Mahtaako paikalla olla hoitajia tai lääkäreitä? Menikö nyt ihan oikein? Tunnustatteko, että työyhteisöön kuuluu myös vähän niitä veltompia tapauksia? Ymmärrän, että kaikkiin töihin kuuluu ns. "näkymäntöntä kiirettä" jota työnkuvaa tuntematon ei välttämättä osaa ajatellakaan. Niin kuuluu omaankin työhöni. Noihin hommiin kuitenkin viiletän itse juoksujalkaa, en jää asiakkaiden eteen rupattelemaan lomamatkoistani (ei muuten tulis mieleenkään).
Kommentit (469)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa aina miettiä, onko se oma vaiva
A) välitön hengenvaara, tai
B) tila josta voi aiheutua merkittävää haittaa jos hakeutuu lääkäriin vasta virka-aikana..
Ei nyt hitto soikoon ole potilaan vastuulla tuskissaan ja sekavana miettiä, onhan tämä nyt varmasti kuolemaan johtava vaiva! Mistähän sen maallikko voisi tietää? Ottaa päähän tässä ketjussa terveydenhoitohenkilökunnan asenne todella paljon. Teillä voi olla omat käytäntönne sairaaloissa ja tarkat prosessit ym. mutta potilas ei tiedä eikä hänen tarvitse tietää niistä hittojakaan. Sairaana ihminen tarvitsee huolehtimista ja hoitoa sekä tietoa olipa sitten hengenvaarassa tai, ja te arvon hoitajat olette siellä sitä varten. Potilaita ei saa jättää yksin kivuissaan istuskelemaan tuntikausiksi ja piste. Vähintä, mitä voi tehdä, on selvittää tilannetta, tarjota särkylääkettä jos mahdollista, kertoa ohimennen väliaikatietoja (kuinka kauan mahdollisesti vielä kestää hoitoon pääsy) jne.
On kyllä pokkaa täällä mitätöidä aloitus sillä, "ettei mitään hengenvaaraa edes ollut, ihan oikein toimittu". Varmaan mieltäylentävää istua hirveissä tuskissa jossain odotusaulassa siihen asti että tippuu penkiltä kivun takia, kun toiset juttelevat niitä näitä kesäsäitä. Omia asioita ei vatvota potilaiden edessä, tämän pitäisi olla itsestään selvää. Tämä on niin järkyttävää paskaa, ettei sitä pitäisi kenenkään joutua nielemään. Uskomatonta, mihin me suomalaiset alistumme. Tämä ei voi olla hoidon taso 2000-luvulla. Ja että hoitajat pitävät tätä normaalina ja OK-asiana - en voi uskoa todeksi. Te näette sairautta ja sairaita joka päivä, mutta kaikille potilaille kipu ja sairaus ei ole mikään normitila, vaan pelottava ja lamauttava poikkeustila, joka tulee kohdata inhimillisyydellä ja auttavalla asenteella. Tämän luulisi olevan sairaanhoidon alkeiskurssilla ensimmäisenä oppina.
Tiesitkö, että osa ihmisistä hakeutuu päivystykseen tällaisista syistä:
huomataan että on kuumetta ja nenä vuotaa.
hyväkuntoinen ihminen on oksentanut kaksi päivää.
korvaan vähän sattuu
Ihottuma kutisee
Yskä on kestänyt kuukaudenAi jossain päin Suomea ambulanssi kuskaa tällaisia tapauksia päivystykseen? Mielenkiintoista. Koska tässähän oli kyse ambulanssilla päivystkseen kuskatuista. Ihmettelen myös suuresti, kuka täysjärkinen lähtee sinne päivystykseen mainitsemistasi syistä jonottamaan parhaimmassa tapauksessa 8 tunniksi?
Tässähän ei ollut pelkästään kyse ambulanssilla päivystykseen kuskatuista potilaista. Edellä mainitun lisäksi keskustelu pyörii jonotusajoissa ja siinä mitä tapahtuu odotusaulassa jonottavien ihmisten tietämättä ovien toisella puolella.
Siinäpä se ratkaisu olisikin, ei olisi niitä 8 tunnin jonotusaikoja, jos nämä turhat kävijät hoitaisivat vaivansa virka-aikana. Tai osaisivat lääkitä itsensä asianmukaisesti kotona, burana ja panadol kuuluu jokaisen kodin peruslääkkeisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täh.. yleensähän ambulanssilla tuotua potilasta ottaa joku hoitaja vastaan. Ei ne jätä mihinkään odotusaulaan odottelemaan.. 😂
No näinhän se onkin. Ei ainakaan mihinkään aulaan jätetä kyllä. Itsekin olin varmaan yli tunnin(?) triagella, jossa hoitajat pitivät huolta ja lääkäri kävi muistaakseni välillä katsomassa, kunnes viimein pääsin tt-kuvaan ja siitä kiirellisenä leikkaussaliin. Ja siis huom! Olin hengenvaarassa ja kuollut ilman leikkausta, ja silti siellä vaan aika lailla yksinäni makoilin sen tunnin vähintään. Siis niin, että välillä joku mittas arvoja ja kyseli miten voin. Odotettiin, että ees tiedettiin mihin osastolle pitäis viedä, kun ei tiedetty heti missä vika. Pakko olla joku tämmönen tässä aloituksessa kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsariyrityksen jälkeen tulin Meilahteen kylmästä tärisevänä ja odotin hoitajan tapaamista 45 minuuttia. Ohitseni kulki koko ajan hoitohenkilökuntaa, mutta kukaan ei reagoinut siihen mitenkään, että melkein tyhjässä odotustilassa istuu itkuinen ja keskellä talvea märäksi kastunut potilas. Senkin jälkeen kun tapasin hoitajan, ei tuonut minulle mitään vilttiä tms. vaikka valitin että on todella kylmä.
Yksi henkilökunnan jäsenistä kulutti aikaansa skitsofreenikko tms. potilaan harhoihin osallistumalla.
No ilmeisesti olit tullut toisiin ajatuksiin etkä ollut akuutissa vaarassa. Oliko sulla siis ihan joku vakava, kivulias fyysinen vamma, vai olitko kenties mielenterveyspäivystyksessä? Sillä jos olit mielenterveyspäivystyksessä, niin silloinhan kaikki muutkin siellä odottavista on, miten sen nyt sanoisi, henkisesti heikoilla jäillä juuri siinä hetkessä.
Ja ehkä niillä ei päivystyksessä ole ylimääräisiä vilttejä lojumassa nurkissa.
Mä luulen, että näissä tapauksissa se suurin juttu potilaalle on se, että tuntuu käsittämättömälle kuinka maailma vaan jatkaa pyörimistään vaikka itsellä on paha olla.Joskus ihan pelkkä nyökkäys ja huomiointi potilaan tai asiakkaan suuntaan voi helpottaa potilaan odottamista. Huomiotta jättäminen on keino mitätöidä potilas. Kohteliaisuus ja hyvä käytös ei maksa mitään.
Minulla on onneksi terveysvakuutus ja olen saanut mitä hienointa palvelua Pohjola-sairaalassa. Yksityisen sairaalan on aina ajateltava toisella tavalla kuin julkisilla verovaroilla toimivan. Tämä näkyy usein palvelussa.
Veikkaan, että se nyökkäys tai muu huomiointi johtaa kysymystulvaan. Yksityisellä on vähän eri hektisyys kuin julkisella puolella. Harvoin yksityiselle puolelle menee kolarin uhreja yms.
Vierailija kirjoitti:
Tätä ketjua lukiessani on tullut mieleen, että jos esim päivystyksessä käy vuoron aikana 100 potilasta ja jokainen odottaa että kaikki lääkärit ja hoitajat tietävät ohi kulkiessaan, että miksi jokainen istuu siellä. Eikö se olisi aika sekavaa. Kaikki poukkoilisivat ja miettisivät, kuuluiskobtuo mulle vai ehtikö joku toinen tehdä. Ja onko tuo sama tummatukkainen mies kuin joku niistä sadasta muusta potilaasta.
Siksi itsekin uskon, että joku vastuualue työntekijöille on annettu ja jokainen löntystävä hoitsu ei tiedä, mitä juuri sinulle on suunniteltu ja koska sinun lääkäri ehtii ottaa vastaan. Onko hoitajat tämä näin
Juuri näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täh.. yleensähän ambulanssilla tuotua potilasta ottaa joku hoitaja vastaan. Ei ne jätä mihinkään odotusaulaan odottelemaan.. 😂
No näinhän se onkin. Ei ainakaan mihinkään aulaan jätetä kyllä. Itsekin olin varmaan yli tunnin(?) triagella, jossa hoitajat pitivät huolta ja lääkäri kävi muistaakseni välillä katsomassa, kunnes viimein pääsin tt-kuvaan ja siitä kiirellisenä leikkaussaliin. Ja siis huom! Olin hengenvaarassa ja kuollut ilman leikkausta, ja silti siellä vaan aika lailla yksinäni makoilin sen tunnin vähintään. Siis niin, että välillä joku mittas arvoja ja kyseli miten voin. Odotettiin, että ees tiedettiin mihin osastolle pitäis viedä, kun ei tiedetty heti missä vika. Pakko olla joku tämmönen tässä aloituksessa kanssa.
No ei kai sinua nyt voinut leikkaukseenkaan heti viedä, kun ei tiedetty mikä vaivaa ja mitä pitää leikata. Vointiasihan kyseltiin ja arvoja mitattiin, kuntotestiin kuvauksen vapautuvan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tätä ketjua lukiessani on tullut mieleen, että jos esim päivystyksessä käy vuoron aikana 100 potilasta ja jokainen odottaa että kaikki lääkärit ja hoitajat tietävät ohi kulkiessaan, että miksi jokainen istuu siellä. Eikö se olisi aika sekavaa. Kaikki poukkoilisivat ja miettisivät, kuuluiskobtuo mulle vai ehtikö joku toinen tehdä. Ja onko tuo sama tummatukkainen mies kuin joku niistä sadasta muusta potilaasta.
Siksi itsekin uskon, että joku vastuualue työntekijöille on annettu ja jokainen löntystävä hoitsu ei tiedä, mitä juuri sinulle on suunniteltu ja koska sinun lääkäri ehtii ottaa vastaan. Onko hoitajat tämä näin
Juuri näin on asia. Joissakin päivystyksissä jako on erikoisaloittain, joissakin jako tehdään potilaiden sijoituksen mukaan. Eli esim. aulapotilaita hoitaa eri hoitajat kuin petipaikoilla makaavia potilaita.
Työ on oikeasti hyvinkin organisoitua ja oikeasti kiireelliset hoidetaan nopeasti. Kenen etua palvelee se, että potilaita pidetään pitkään odottamassa vuoroaan? Hoitajat sitä vähiten haluavat, koska heille siitä ensimmäisenä valitetaan. Aina asioiden eteneminen ei ole hoitajista kiinni. Erittäin paljon muuttujia mukana siinä hommassa.
Että kun sun miehes tuodaan ambulanssilla sairaalaan, niin henkilökunta ei saa enää vitsailla eikä käydä syömässä.
Jep. Ei mulla muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen päivystyksessä oli erikseen sisätautien ja kirurginen puoli. Niissä erikoistuneet hoitajat ja lääkärit. Yleensä sisätautien puolelle oli tungosta ja kirurgiseen vähemmän. Ne siis oli yhdessä, mutta kuitenkin erikseen. Sisätautien puolen hoitaja, ei tiedä mikä tilanne on kirurgisella puolella.
Laittaako tikit hoitaja vai lääkäri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selvensikö tämä ketju tilannetta sinulle ap?
En ole ap, mutta mulle ainakin selvensi. Nimittäin että hoitohenkilöstö on oikeasti juuri niin välinpitämätöntä potilaita kohtaan, kuin minkä kuvan olen saanutkin. Ajatelkaapa sitä tilannetta ihan oikeasti ap:n ja hänen miehensä näkökulmasta. Mies on ollut kotona niin kivulias, että on mennyt taju. Ambulanssi kiidättää heidät sairaalaan ja molemmat ovat varmasti huolissaan, että onko hengenmeno tulossa vai mikä. Sitten heidät jätetään henkilökunnan toimesta oman onnensa nojaan. Kukaan ei kerro heille, että "koska näytte hengittävän, niin ette ole ensimmäisenä pääsemässä lääkärille". On ihan luonnollista, että epätietoinen (ei ole kokemusta miten päivystyksessä toimitaan) kivulias ja hätääntynyt ihminen ihmettelee hidastempoista ja yksityisasioitaan keskenään juoruilevaa henkilökuntaa. Ja kylläpä niitä potilaiden unohtamisiakin sattuu. Itsellä on kokemusta mm. Oys:sta, jossa anoppini haavan ompelu meinasi jäädä kokonaan tekemättä. Odotettiin niin kauan, että kohta ei olisi voinut enää tikkejä laittaa. Eikä tosiaankaan ollut mikään viikonloppu tai muu kiireaika. Että jos sen läpänheiton sijaan voisi huomioida sen potilaan, osoittaa että hänen tilanteensa on hoidossa, vaikka joutuisikin jonkin aikaa odottamaan. Se jo helpottaisi sitä potilasta. Eikä siihen mene yhtään aikaa sen enempää, kuin siihen "läpänheittoon". Kyse on asenteesta.
Kauhea vauhkoaminen sulla. -_-
Tätä tilannetta on "ajateltu" ensihoitohenkilökunnan taholta.
Se että potilas odottaa käytävällä on täysin normaalia.
Jokainen voi toki kysyä, mikä on tilanne.
Jos oikein muistan, niin päivystyksessä hoitajat kävelevät keskimäärin 30 km päivässä.
Tämä mittaus oli silloin 80- luvulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pikku maalaiskunnasta päivystyksessä ainoa lääkäri käveli odotushuoneen läpi ja huikkasi, että hän menee nyt syömään. Rentoutumaan puoleksi tunniksi 😀
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa aina miettiä, onko se oma vaiva
A) välitön hengenvaara, tai
B) tila josta voi aiheutua merkittävää haittaa jos hakeutuu lääkäriin vasta virka-aikana..
Ei nyt hitto soikoon ole potilaan vastuulla tuskissaan ja sekavana miettiä, onhan tämä nyt varmasti kuolemaan johtava vaiva! Mistähän sen maallikko voisi tietää? Ottaa päähän tässä ketjussa terveydenhoitohenkilökunnan asenne todella paljon. Teillä voi olla omat käytäntönne sairaaloissa ja tarkat prosessit ym. mutta potilas ei tiedä eikä hänen tarvitse tietää niistä hittojakaan. Sairaana ihminen tarvitsee huolehtimista ja hoitoa sekä tietoa olipa sitten hengenvaarassa tai, ja te arvon hoitajat olette siellä sitä varten. Potilaita ei saa jättää yksin kivuissaan istuskelemaan tuntikausiksi ja piste. Vähintä, mitä voi tehdä, on selvittää tilannetta, tarjota särkylääkettä jos mahdollista, kertoa ohimennen väliaikatietoja (kuinka kauan mahdollisesti vielä kestää hoitoon pääsy) jne.
On kyllä pokkaa täällä mitätöidä aloitus sillä, "ettei mitään hengenvaaraa edes ollut, ihan oikein toimittu". Varmaan mieltäylentävää istua hirveissä tuskissa jossain odotusaulassa siihen asti että tippuu penkiltä kivun takia, kun toiset juttelevat niitä näitä kesäsäitä. Omia asioita ei vatvota potilaiden edessä, tämän pitäisi olla itsestään selvää. Tämä on niin järkyttävää paskaa, ettei sitä pitäisi kenenkään joutua nielemään. Uskomatonta, mihin me suomalaiset alistumme. Tämä ei voi olla hoidon taso 2000-luvulla. Ja että hoitajat pitävät tätä normaalina ja OK-asiana - en voi uskoa todeksi. Te näette sairautta ja sairaita joka päivä, mutta kaikille potilaille kipu ja sairaus ei ole mikään normitila, vaan pelottava ja lamauttava poikkeustila, joka tulee kohdata inhimillisyydellä ja auttavalla asenteella. Tämän luulisi olevan sairaanhoidon alkeiskurssilla ensimmäisenä oppina.
Tiesitkö, että osa ihmisistä hakeutuu päivystykseen tällaisista syistä:
huomataan että on kuumetta ja nenä vuotaa.
hyväkuntoinen ihminen on oksentanut kaksi päivää.
korvaan vähän sattuu
Ihottuma kutisee
Yskä on kestänyt kuukaudenJos joku oikeasti noilla syillä hakeutuu päivystykseen niin eiköhän silloin ole syytä antaa hoitoa, mutta psykiatrian puolella. Enkä vitsaile, tuskin kukaan huvikseen hakeutuu päivystykseen ilman syytä vaan noissa voi olla jokin persoonallisuushäiriö, muistisairaus tai masennus taustalla.
Koska psykiatrian puolella on resursseja hoitaa joka ikistä ärsyttävää hypokondrikkoa? Kyllä, siksi mielenterveyspalvelut ovat niin helposti kaikille saatavilla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan se fakta, että hoitotyössä todella harvoin on kiire. Itsekin olen niitä töitä tehnyt eikä hoitajana ole koskaan kiirettä siinä mielessä kuin vaikka ravintolatyössä tai jos teet jotain sellaista työtä, missä täytyy tehdä tulosta. Omasta mielestäni se on ihan hyvä asia. Kiva, että niitä kivojakin työpaikkoja vielä on, vaikka sitä ihmettelen, kun moni hoitaja ilmeisesti itsekin kuvittelee tekevänsä erityisen stressaavaa työtä muka pienellä palkalla. Höpöhöpö. Muistaisivat joskus, että potilaalle muodostuva välittämisen tunne oikeasti myös edistää potilaan paranemista, jopa siellä ensiavussa, ellei ole kirves päässä.
Vierailija kirjoitti:
Jos oikein muistan, niin päivystyksessä hoitajat kävelevät keskimäärin 30 km päivässä.
Tämä mittaus oli silloin 80- luvulla.
Ja senkin turhaan löntystelivät ja aukoivat avaimillaan ovia
Vierailija kirjoitti:
Pikku maalaiskunnasta päivystyksessä ainoa lääkäri käveli odotushuoneen läpi ja huikkasi, että hän menee nyt syömään. Rentoutumaan puoleksi tunniksi 😀
Hävytön k*sipää. Kyllä kuka tahansa jaksaa keskittyä huolellisesti työhönsä vaikka syömättä 8-12 tuntiin. Toivottavasti itse todistat pointtisi, etkä myöskään pidä taukoja töissä.
Vierailija kirjoitti:
Onhan se fakta, että hoitotyössä todella harvoin on kiire. Itsekin olen niitä töitä tehnyt eikä hoitajana ole koskaan kiirettä siinä mielessä kuin vaikka ravintolatyössä tai jos teet jotain sellaista työtä, missä täytyy tehdä tulosta. Omasta mielestäni se on ihan hyvä asia. Kiva, että niitä kivojakin työpaikkoja vielä on, vaikka sitä ihmettelen, kun moni hoitaja ilmeisesti itsekin kuvittelee tekevänsä erityisen stressaavaa työtä muka pienellä palkalla. Höpöhöpö. Muistaisivat joskus, että potilaalle muodostuva välittämisen tunne oikeasti myös edistää potilaan paranemista, jopa siellä ensiavussa, ellei ole kirves päässä.
Itsekin ravintola-alalla, ja monesti on kiire. Hajottanut laseja monta illassa ja kassakaapissa ei aina täsmää. Välillä saattaa tuoppiin kaatua väärä olut. Onneksi ei ole vakavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pikku maalaiskunnasta päivystyksessä ainoa lääkäri käveli odotushuoneen läpi ja huikkasi, että hän menee nyt syömään. Rentoutumaan puoleksi tunniksi 😀
Hävytön k*sipää. Kyllä kuka tahansa jaksaa keskittyä huolellisesti työhönsä vaikka syömättä 8-12 tuntiin. Toivottavasti itse todistat pointtisi, etkä myöskään pidä taukoja töissä.
no minusta se oli kyllä hieno juttu
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:ta taisi tosiaan eniten risoa se, että kiire loppui ambulanssista ulos siirtämisen jälkeen eikä mitään draamaa tullut. Oikeasti 1,5h päivystyskeikka on LYHYT kestoltaan. On ihan tavanomaista joutua odottamaan neljäkin tuntia. On ihan ymmärrettävää, ettei se tunnu kivalle, jos vaikutelma on se ettei kukaan välitä. Se oli nyt vaan tunne eikä todellisuutta. Mies oli tutkittu ja hoidettu aivan asiallisesti, hänellä ei ollut isoa hätää ja hänen hoidettiin aika nopsaan tahtiin kuitenkin vaikka oli kiireetön tapaus. Se Holby City-höstääminen ei olisi tuonut mitään muutosta asiaan, mieheltä ei silti olisi löytynyt mitään vikaa, ainoastaan joku muu olisi jäänyt hoitamatta.
Kaikki meni siis ihan oikein ja hyvin, vaikkei se ap:sta siltä tuntunutkaan.
Mulla herää kysymys, että miksi tällaisissa tapauksissa ei kerrota ystävällisesti ja suoraan, että teillä ei nyt ole mitään akuuttia hätää, asia on hoidossa, teidät otetaan vastaan vuorollanne, valitettavasti joudutte nyt odottamaan, mutta voitte olla turvallisin mielin, apu on nyt lähellä jos tilanne muuttuu?
Jokainen voi omalle kohdalleen miettiä miltä se mahtaa tuntua, jos on ambulanssilla tuotu (tarkoittaa aina sitä, että lähtökohtaisesti tilanne on ollut vakava tai syytä epäillä että tilanne on vakava) ja sen jälkeen tyystin unohdetaan. Ei kerrota mitään, kukaan ei osoita kiinnostusta, itse olet aivan ymmälläsi, että mitä minulle tapahtui ja tapahtuu. Mielessä liikkuu varmasti kuolemasta alkaen kaikki.
Meidänkin perheessä tästä on kokemusta. Mies kiidätettiin ambulanssilla sairaalaan, itse jouduin jäämään lasten kanssa kotiin. Mies soitteli kotiin hämmentyneenä pitkin iltaa, että kun tilanne on ihan seis, eikä hän tiedä mistään mitään. Yöllä vasta pääsi tutkimuksiin. Onneksi kyse ei sitten ollutkaan siitä minkä takia ambulanssi otti kyytiin, mutta se epätietoisuus, mihin jätettiin moneksi tunniksi.
Tilanne seis? Siellä siis hoidettiin kiireellisiä potilaita.
Ei kai se miehesi mykkä kuitenkaan ole. Ihan voi kysyä omasta tilanteestaan hoitohenkilökunnalta.
Todennäköisesti kyllä näin, kiireellisempiä edellä, mutta se ei ollut pointti eikä ongelma. Se pointti oli noissa kahdessa ensimmäisessä kappalessa, mutta toki voit takertua tähän ja ohittaa oleellisen.
Tässä nyt on monta sivua kommentteja näistä ohi kulkevista sairaalahenkilökunnasta, jotka voivat ihan yhtä hyvin olla laitoshuoltajia kuin jonkun toisen osaston lääkäreitä joille ei kyseisellä osastolla istuskelevat ja odottelevat potilaat kuulu, näitä miehenikin varmaan kohtasi. Kuten ilmeisesti myös ap miehensä kanssa.
Mutta vielä kerran se pointti: siinä vaiheessa kun se potilas on tuotu sairaalaan, mutta todettu ettei kiirettä enää olekaan, niin voitaisiinko tästä ihan selkeästi kertoa potilaalle, että sinun tilanteesi on nyt niin vakaa että kiireellisemmät menee ohi, mutta ei sinua unohdeta, vuorosi tulee kyllä?
Joku muukin tuolla kommentoi että harvallepa se sairaalaelämä on arkipäivää ja ambulanssilla hoitoon tuominen. Kyllä se hätäännyttää ja riipaisee sydänjuuria myöten kaikkia läheisiäkin. On jotenkin todella ylimielistä ja huonoa asiakaspalvelua vähätellä sitä hätää, muutama rauhoittava ystävällinen sana ei mitään maksa.
Alue: Aihe vapaa
Mutta tuskin kiireellisenä. Tuollaiset tukkii helposti päivystyksen ja vaativat paljon aikaa. Kaikki hoidetaan, myös ne vakiluulosairaat.
Näitä lukiessa tulee mieleen, että jokaiselle tekisi hyvää työskennellä päivystyksessä jossain roolissa. Itse olin 80-luvulla ja systeemit on nyr varmasti erilaiset. Vaihdoin alaa täysin. Kevyempään, vähemmän vastuulliseen ja paljon patempipalkkaiseen päivätyön.