Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ambulanssilla päivystykseen, missä hoitohenkilökunta heitti läppää keskenään
18.09.2018 |
Tässä taannoin mieheni sai kotona äkillisen kipukohtauksen ja pyörtyi. Tällaista ei ole koskaan ennen tapahtunut. Kauhistuin tietysti ja soitin heti ambulanssin ja meidät kiidätettiinkin sairaalaan. Ambulanssimatkan aikana mies tokeni sen verran, että oli taas tajuissaan, joskin aika tokkurainen.
Sairaalassa ensihoitaja käski meidät penkeille istumaan ja kävi ilmoittamassa meidät vastaanottoon. Ajattelin, että no pian varmaan alkaa tapahtua, vaan ei. Kukaan ei osoittanut meitä kohtaan minkäänlaista mielenkiintoa, ei käynyt kyselemässä mitään, nada. Aika senkun kului ja jossain vaiheessa aloin miettimään, että onko tässä käynyt joku informaatiokatkos ja kysyin kysymässä ystävällisesti, että kai meidät on rekisteröity saapuneiksi ja yritin selittää tilannetta. Joojoo on, odottakaa siinä vaan, oli vastaus. Ok. Odotellaan. Odottelun aikana ohi kulkee keskenään läppää heittäviä hoitajia. Minkäänlaisesta kiireestä ei ole nähtävissä merkkiäkään. Erään huoneen ovi avautuu, ja tyhjästä huoneesta tulee ulos lääkäri, koputtaa viereisen huoneen oveen, jonka avaa toinen lääkäri (myös tämä huone oli tyhjä, eivätkä olleet mitään toimistotiloja vaan vastaanottohuoneita). Lääkärit 1 ja 2 alkavat keskustelemaan keskenään siitä, milloin pitäisivät lounastaukonsa. Eivät siis olleet tauollakaan vaan ihan työajalla.
Miehen tila alkaa heikentyä, alkaa taas hikoilla, kouristella kivuissaan ja putoaakin lopulta lattiaan. Huudan, että auttakaa nyt joku, jolloin toinen lounaslääkäreistä suvaitseekin vihdoin ottaa meidät vastaan. Ukko kammetaan lattialta paareille ja vihdoin hoito voi alkaa. Tässä vaiheessa täytyy sanoa, että hoitajat tekivät todella hyvää hoitotyötä, olivat ystävällisiä ja kävivät ripeästi toimeen. Lääkäri piipahti huoneessa lähinnä tuhahtelemassa ja palasi parin tunnin päästä diagnoosinsa kanssa - miehelläni on kuulemma NESTEHUKKA! Olin että siis mitä, näetkö sen jostain arvoista vai? Ei ollut kuulemma tarpeen, hän näki ihan naamasta vaan, että mies oli kuivunut. Sanoin, että kyllä kuulostaa omituiselta, hän nimittäin juo päivittäin vettä tosikin paljon. Että oletko ihan varma? Tähän lääkärillä ei löytynyt juuri lisättävää.
Mies on nyt kunnossa eikä mitään selkeää syytä tälle tapahtumalle löytynyt. Jotenkin tää koko tapaus jäi todella ikävänä mieleen. Olen aina ennen ollut ensimmäisenä hoitsujen ja lääkäreiden puolella, mutta nyt pisti miettimään. Se mieletön kiire, josta aina puhutaan, ei kyllä välittynyt meille millään tavalla. Lounassuunnitelmista jutustellaan kun ambulanssilla tuotu potilas huohottaa naama valkoisena toista tuntia päivystyshuoneessa.
Teen itsekin kiireistä työtä, sellaista, missä harvoin on aikaa lärpätellä mukavia työkaverin kanssa.
Mainittakoon muuten vielä, että päivystyksessä oli koko tämän ajan melko rauhallista, ei suuria määriä sisään vyöryäviä verenvuotopotilaita tai mitään sellaista.
En tiedä. Olen aika hämmentynyt. Mahtaako paikalla olla hoitajia tai lääkäreitä? Menikö nyt ihan oikein? Tunnustatteko, että työyhteisöön kuuluu myös vähän niitä veltompia tapauksia? Ymmärrän, että kaikkiin töihin kuuluu ns. "näkymäntöntä kiirettä" jota työnkuvaa tuntematon ei välttämättä osaa ajatellakaan. Niin kuuluu omaankin työhöni. Noihin hommiin kuitenkin viiletän itse juoksujalkaa, en jää asiakkaiden eteen rupattelemaan lomamatkoistani (ei muuten tulis mieleenkään).
Kommentit (469)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jos ajattelisi tuota asiakaskokemusta jossain muussa paikassa?
Menet ravintolaan. Asiakkaita on vähän. Henkilökunta kulkee ohi ja heittää läppää omasta ruokatauostaan. Kokki kurkistaa keittiöstä. Puolen tunnin sitkeän odottamisen jälkeen menet kysymään tarjoilijalta ruokalistaa. Hän katsoo sinua päästä varpaisiin ja sanoo:" Et sä nyt niin kauhean nälkäiseltä näytä. Varmaan sulla vielä on aikaa odottaa."
Ei taida nyt ihan olla verrannollinen.
Tarjoilija myy ruokaa. Hoitajan tehtävä taas on laittaa potilaat kiireellisyysluokkaan.
Verrannollista on vasta sitten, jos asioit yksityislääkärillä ja maksat käynnin todelliset kulut, silloin olet potilaan lisäksi myös asiakas, jolle myydään palvelua.
Sulla on sen luokan asennevamma, että toivon ettet työskentele terveydenhuollossa. Myös julkisessa terveydenhuollossa potilas on myös asiakas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ketju kun ketju, niin ap pitää haukkua. Ihmettelen näitä ketkä sanoo, että mies sai asianmukaista hoitoa. Millä mittareilla?
Vierailija kirjoitti:
Pahimpia esimerkkejä on HUS laboratoria Kampissa, missä aina monen kymmenen vuoronumeron jonot, ja puolet näytteenottotiloista tyhjänä. Ja miehitetyssä kopissa otetaan vastaan 1-2 potilasta ja sen jälkeen onkin hoitajan aika lähteä haahuilemaan pitkin käytäviä.
En ole tuolla töissä, mutta laboratoriossa kyllä. Meillä on samanlaista. Se johtuu poikkeuksetta siitä, että ei ole tarpeeksi työntekijöitä kun ei joko oteta sijaisia tai niitä ei saada. On aivan liian monta potilasta per hoitaja, jotta siitä selviäisi kohtuuajassa. Jos tähän vielä lisätään muutama lapsipotilas, pyörtyneet, huonovointiset, piikkikammoiset, hankalasuoniset ja ne joilta puuttuu lähete jota täytyy jostain kysellä, niin jonoa ei mitenkään saa purettua siedettävässä ajassa. Turhan päiten ei käytävillä haahuilla, vaan liikkuminen näytteenottohuoneesta jonnekin liittyy aina johonkin tarpeelliseen. Kaikki mitä teemme ei näy sinne odotushuoneen penkille. Ihmettelen näitä hoitajien laiskottelupuheita, sillä ainakaan omassa työpaikassani ei todellakaan ole luppoaikaa!
Vierailija kirjoitti:
Ketju kun ketju, niin ap pitää haukkua. Ihmettelen näitä ketkä sanoo, että mies sai asianmukaista hoitoa. Millä mittareilla?
Hän (sattumalta) henkiin. Se riittää nykypäivänä.
Vierailija kirjoitti:
Julkinen sairaanhoito on juuri kuvailemaasi. Potilaana nöyryytystä ja väheksymistä. Tämän takia kannattaa aina mennä yksityiselle!
Juu, yksityisellä pannaan röntgeniin ja otetaan kaikki verikokeet, vaikka olisi nuhakuumeesta kyse. Etenkin silloin, jos työnantaja maksaa koko lystin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollaistahan se on päivystyksessä. Olen ollut siellä tulehtuneen umpparin takia (-> lähetettiin takasin kotiin, diagnoosina närästys), tyrmäystippojen takia tajuttomana (-> kohdeltiin alkkiksena), ainoastaan silloin olen saanut hoitoa, kun on ollut verta vuotava syvä haava. Tällöin jostain syystä hoitoon pääsee heti. En todellakaan mene päivystykseen enää ikinä muuta kuin siinä tapauksessa, että en usko muuten eläväni aamuun saakka tai onnettomuus. Maksoin 500 euroa yksityiselle siitä, että he lähettivät lähetteellä minut sairaalaan tulehtuneen (ja siinä vaiheessa jo puhjenneen) umpparin hoitoa varten. En ois jaksanut viimeisillä voimillani siinä vaiheessa enää lähteä päivystykseen taistelemaan hoitoon pääsystä.
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan mene päivystykseen enää ikinä muuta kuin siinä tapauksessa, että en usko muuten eläväni aamuun saakka tai onnettomuus.
No itseasiassa nämä on ne ainoat syyt, miksi sinne päivystykseen pitäisi mennä. Kaikki muut ovat ei-päivystyksellisiä ja ovat turhaa ruuhkautusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ongelma on varmaan se, ja sanon sen itsekin hoitotyötä tekevänä, että parhaista yrityksistä huolimatta suuri osa hoitotyötä tekevistä turtuu ja kyynistyy työssään. Sitten kun potilaana on ihminen, joka ei ole suomalaisen hoitokulttuurin asiantuntija, vaan vaikkapa äkillisesti sairastunut tai onnettomuuspotilas, hoitajan ja potilaan odotukset ja asenteet ovat niin kaukana toisistaan, että se aiheuttaa sille herkemmälle ahdistusta. Potilas saattaa kuvitella olevansa tärkeä ja oman terveytensä merkitsevän jotain hoitohenkilökunnalle, vaikka hoitohenkilökunnalle potilaat ovat ehtymätön luonnonvara, joita tulee joka tapauksessa, kohteli heitä miten hyvänsä. Ja palkka juoksee. Siinä mielessä kannatan näitä yksityisiä sairaaloita, koska niissä on jonkinlaista panostusta asiakaspalveluun ja asiakaskokemusta pidetään tärkeänä. Toki onnistumisia on julkisellakin puolella, mutta se on hoitohenkilökunnan omalla vastuulla, ei mikään vaatimus tai oletus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan mene päivystykseen enää ikinä muuta kuin siinä tapauksessa, että en usko muuten eläväni aamuun saakka tai onnettomuus.
No itseasiassa nämä on ne ainoat syyt, miksi sinne päivystykseen pitäisi mennä. Kaikki muut ovat ei-päivystyksellisiä ja ovat turhaa ruuhkautusta.
Joo kyllä. Mutta potilaana on vaikea itse arvioida, onko esimerkiksi tulehtunut ja puhjennut umppari syy hakeutua päivystykseen vai voiko odotella esim. viikonlopun yli, että pääsee terveyskeskukseen. Siis jos ei ole varaa mennä yksityiselle. Mutta nyt tiedän, että umppariin ei kuole ihan heti vaan vasta sitten kun puhjennut umppari on aiheuttanut vatsakalvontulehduksen, joka leviää elimistön yleistulehdukseksi. Joten en menisi päivystykseen. Jos tulee jokin uusi vastaava tilanne eteen, täytyy taas omien tietojen varassa sitten arvioida, elääkö aamuun asti vai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se fakta, että hoitotyössä todella harvoin on kiire. Itsekin olen niitä töitä tehnyt eikä hoitajana ole koskaan kiirettä siinä mielessä kuin vaikka ravintolatyössä tai jos teet jotain sellaista työtä, missä täytyy tehdä tulosta. Omasta mielestäni se on ihan hyvä asia. Kiva, että niitä kivojakin työpaikkoja vielä on, vaikka sitä ihmettelen, kun moni hoitaja ilmeisesti itsekin kuvittelee tekevänsä erityisen stressaavaa työtä muka pienellä palkalla. Höpöhöpö. Muistaisivat joskus, että potilaalle muodostuva välittämisen tunne oikeasti myös edistää potilaan paranemista, jopa siellä ensiavussa, ellei ole kirves päässä.
Itsekin ravintola-alalla, ja monesti on kiire. Hajottanut laseja monta illassa ja kassakaapissa ei aina täsmää. Välillä saattaa tuoppiin kaatua väärä olut. Onneksi ei ole vakavaa.
Mutta kiirettä on. Hoitoalalla se kiire on ihan muuta. Siellä voi joku sanoa kiireeksi mm. sitä, että ajat on puoli tuntia myöhässä. Työtahti on joka tapauksessa aina rauhallinen, ja pitää toki ollakin, koska joskus voi potilaan terveys on olla kysymyksessä. Edellisessä hoitoalan työpaikassani hoitajat pitivät kaikki taukonsa täysimittaisina ja työaika alkoi puolen tunnin palkallisella aamupalalla ja loppui iltapäivällä yleensä aina ennen kahta.
Paikkoja on vaikka minkälaisia, joissakin on hyvä tiimi ja tarpeeksi henkilökuntaa. Omassa perheessä hoitoalan ihmisiä, jotka työskentelevät erilaisissa paikoissa. Välillä on kiire heilläkin. Ei onneksi omassakaan työssä tarvi ihan joka päivä juosta ihan hulluna koko päivää. Vaikka paine painottuu pääasiallisesti viikonloppuihin, olen tullut siihen tulokseen ettei ravintola-ala ole ihmistä varten. Kyllä hyvinvointivaltiossa kenen tahansa työntekijän tulee saada pitää edes yksi kunnollinen ruokatauko 12h vuoron aikana. Ravintola-alalla tämä toteutuu harvoissa paikoissa. Ei se ole mikään toivottava asiaintila. Onneksi kiireestä aiheutuvat mokat eivät pahimmillaankaan ole parin kympin kassavajetta pahempia. Jos terveydenhuolloin puolella työntekijöiden olosuhteet olisivat yhtä huonolla tolalla kuin ravintola-alalla, terveyskeskukset ja sairaalat olisivat hengenvaarallisia paikkoja.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä se kiire ei sitten vain näy potilaille.
Itse ehdottaisin ensimmäisenä tätä. Hyvin monesti tilanne on se, jotakin on koko ajan meneillään ja kiirettä pitää, mutta hoitajat vaikuttavat vain rupattelevan leppoisasti omiaan aivan kuin potilas ei kiinnostaisi lainkaan. Mutta tietysti on myös niitä mätämunia, jotka ovat "vain töissä täällä" eivätkä työskentele sydämellään tai edes kohtaa potilaita ihmisinä, esineellistävät ja tekevät vain mitä on pakko. Mutta heitä ei kovin monta ole ja onneksi eivät usein satu koko porukka samoihin vuoroihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse istuin munuaistulehduksessa JA keuhkokuumeessa 6t päivystyksessä. Pyysin päästä makuulle, mutta petipaikat oli kuulemma täynnä. 40 asteen kuumeeni kyllä lääkittiin puolessa välissä odotusta, jonka seurauksena hikoilin itseni läpimäräksi. Muut potilaat katsoi kuin spitaalista mutten jaksanut välittää. Lopulta mut kärrättiin osastolle ja siihen mennessä tulehdusarvoni oli kasvanut satasella ja etsivät seuraavat 2t suonta, johon saisi tipan. Elimistöni oli mennyt johonkin hälytystilaan ja suonet vetäytyneet. Leikkaussalista hälytetty henkilö sai lopulta kanyylin laitettua loputtoman kidutuksen jälkeen. Tämä Jorvissa.
Tuskin sinulle on valehdeltu siitä että petipaikat ovat täynnä, sillä usein ne sitä ovatkin. On pakko välillä istuttaa potilaita aulassa kun muualla ei ole paikkoja. Hoitajat varmasti vaikka taikoisivat niitä petipaikkoja potilaille lisää, mutta eivät siihen pysty. Petipaikkojen määrän määrää ihan joku muu kuin rivihoitaja.
Kaikki odottelu sairaalassa ei ole hoitajien syytä. Yksikään hoitaja ei nauti potilaiden hoidon viivyttämisestä. Paras tilanne hoitajan kannalta on se, että potilas pääsee nopeasti eteenpäin, joko osastolle tai hoito-ohjeet saatuaan kotiin.
Ja se, että sairaille ihmisille tiuskitaan, on todella typerää. Ja tämän sanon hoitajana joka työskentelee erittäin kiireisessä päivystyksessä.
Vierailija kirjoitti:
Ketju kun ketju, niin ap pitää haukkua. Ihmettelen näitä ketkä sanoo, että mies sai asianmukaista hoitoa. Millä mittareilla?
Sama. Ajatelkaa jos itse olisitte olleet siellä tuupertuneen läheisenne kanssa ja huolesta sekaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Entä jos ajattelisi tuota asiakaskokemusta jossain muussa paikassa?
Menet ravintolaan. Asiakkaita on vähän. Henkilökunta kulkee ohi ja heittää läppää omasta ruokatauostaan. Kokki kurkistaa keittiöstä. Puolen tunnin sitkeän odottamisen jälkeen menet kysymään tarjoilijalta ruokalistaa. Hän katsoo sinua päästä varpaisiin ja sanoo:" Et sä nyt niin kauhean nälkäiseltä näytä. Varmaan sulla vielä on aikaa odottaa."
Tämä voisi toteutua, jos ravintoloilla olisi velvollisuus tarjoilla nälkäisemmille ensin. Lisäksi kokki voisi olla tekemässä buffettia yllättäen tulleeseen kabinettitilaisuuteen jonka tilaajana on Anonyymit Anoreksikot. Sitten kuule joutuisit vain odottamaan.
Oikeastihan ravintolan toiminnan vertaaminen sairaalaan on typerää ja lapsellista. Kertoo vain, ettei asiasta puhuva ole ihan perillä asioista.
Tuttu sai soitettua apua kun oli ensiavussa ja kaveri auttoi häntä saamaan apua.
En tiedä tarkemmmin tilannetta mutta oli vaarassa kuolla ja kuntoutus kesti yli vuoden.
Juttelin tän ihmisen kanssa eräällä kurssilla.
Oli siis jätetty makoilemaan itsekseen.
Itsekkin ollut joskus ja kyllä lohduton olo kun yksin makaat jossain eikä kukaan välitä. Syy löytyi kuitenkin ja olen nyt terve.
Läheinen tukena tosi tärkeä että pystyy puolustamaan potilasta. Potilas ei välttämättä itse pysty siihen.
Näin siis Tampereella.
Varmaan näin käy kun ihmiset kuormittaa ensiapua pikku vaivoilla ja usein ne samat ihmiset. Kaveri ravaa siellä yhtenään joko itse tai lapsensa kanssa kun heidän vaivat kuuluisi hoitaa terveyskeskuksessa.
Mun pojalla kynsi painunut ihon sisään niin tuttu käski mennä ensiapuun, ei kuulu sinne. Tämmöset typerykset sitten kuormittaa ensiapua.
En yhtään ymmärrä ap:n aloitusta. Hirveä valitus, tuohtumus ja syyllistäminen sairaalan henkilökuntaa kohtaan, vaikka itse oli tuhlannut arvokkaita resursseja viemällä miehensä ambulanssilla tehohoitoon ilmavaivojen takia! Minua lähinnä hävettäisi. Siksi alapeukku.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä oli vähän samankaltainen kokemus, kun lapseni sai vauvaikäisenä voimakkaan allergisen reaktion ruoasta. Meidät vietiin sairaalaan ambulanssilla ja siellä pistettiin odottamaan käytävälle, koska lapsen huudosta tiedettiin ettei ilmatiet olleet tukossa. Siinä odotellessa lapsi oksensi päälleni ja moni hoitaja käveli rauhallisesti ohi auttamatta kun yritin pyyhkiä enimpiä oksennuksia pois rinnuksiltani huutava vauva sylissäni. Kun sitten ehkä se neljäs tai viides ohi kävellyt hoitaja auttoi minua, tuli lääkärikin paikalle ja sen jälkeen kaikki meni moitteettomasti, mutta ihmetytti tuo odotuttaminen täysin hiljaisella sairaalan osastolla kun joutilaita ammattilaisia olisi ollut paikalla ja annettiin pienen vauvan kärsiä mahdollisista vatsanväänteistä ja äkäisestä ihottumasta liian pitkään.
Ehkä se hoitaja käveli rauhallisesti kohti seuraavaa toimenpidettä tai hoidettavaa ja työtä, mikä kuului hänelle. Jotenkin uskon, että päivystyksessä juokseminen ei ole oikein sallittua, vaikka potilaat haluaisivatkin, että hoitajat hölkkäävät, eivätkä kävele rauhallisesti
Meillä kyllä juostiin ja lujaa kun lapsi sai anafylaktisen shokin.
Ekalle: Et sitten saanut suutas auki että tarvittaisiin apua?
Vierailija kirjoitti:
Täh.. yleensähän ambulanssilla tuotua potilasta ottaa joku hoitaja vastaan. Ei ne jätä mihinkään odotusaulaan odottelemaan.. 😂
No mut jätettiin myös viime viikolla semmoseen aulan tapaiseen pedille venaileen vaikka ambulanssilla tuotiin. Aika kauan meni että kukaan tuli paikalle ja lääkäriä vasta saikin ootella että sai mitään toimenpiteitä tehtyä.
Vierailija kirjoitti:
Ketju kun ketju, niin ap pitää haukkua. Ihmettelen näitä ketkä sanoo, että mies sai asianmukaista hoitoa. Millä mittareilla?
Päivystysmittarilla. Tarkoitettu hätätapauksiin. Hänet tarkastettiin ja todettiin, ettei ole hengenhätää ja tutkimukset voidaan tehdä muualla myöhemmin.
Jos ajatellaan ihan muualta kannalta, niin jo huoneiden ja sänkyjen käyttö kuormittaa. Jos tulee esim. bussi onnettomuus, niin kaikki olemassa olevat tutkimus välineet, sängyt, huoneet ja henkilökunta on tarpeen. Siinä vaiheessa ei ehditä putsailla sänkyjä tai instrumentteja. Ne on oltava valmiina ja riittettävä.
Alue: Aihe vapaa
Kun olin kiireellisessä sektiossa, niin aloin itse vitsailla 😂
Melkein 24h valvominen ja sekoitus erilaisia kipulääkkeitä mitä olin kerennyt saamaan, niin olo oli aika sumea ja naureskelin ja vitsailin minkä ehdin 😅 lisäksi jännitys muutenkin purkautuu itselläni aina naureskeluna.
Onneksi oli mukava henkilökunta, vaikka aluksi vähän katsoivat pitkään, että mitä tuo virnuilee 👍