Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ambulanssilla päivystykseen, missä hoitohenkilökunta heitti läppää keskenään
18.09.2018 |
Tässä taannoin mieheni sai kotona äkillisen kipukohtauksen ja pyörtyi. Tällaista ei ole koskaan ennen tapahtunut. Kauhistuin tietysti ja soitin heti ambulanssin ja meidät kiidätettiinkin sairaalaan. Ambulanssimatkan aikana mies tokeni sen verran, että oli taas tajuissaan, joskin aika tokkurainen.
Sairaalassa ensihoitaja käski meidät penkeille istumaan ja kävi ilmoittamassa meidät vastaanottoon. Ajattelin, että no pian varmaan alkaa tapahtua, vaan ei. Kukaan ei osoittanut meitä kohtaan minkäänlaista mielenkiintoa, ei käynyt kyselemässä mitään, nada. Aika senkun kului ja jossain vaiheessa aloin miettimään, että onko tässä käynyt joku informaatiokatkos ja kysyin kysymässä ystävällisesti, että kai meidät on rekisteröity saapuneiksi ja yritin selittää tilannetta. Joojoo on, odottakaa siinä vaan, oli vastaus. Ok. Odotellaan. Odottelun aikana ohi kulkee keskenään läppää heittäviä hoitajia. Minkäänlaisesta kiireestä ei ole nähtävissä merkkiäkään. Erään huoneen ovi avautuu, ja tyhjästä huoneesta tulee ulos lääkäri, koputtaa viereisen huoneen oveen, jonka avaa toinen lääkäri (myös tämä huone oli tyhjä, eivätkä olleet mitään toimistotiloja vaan vastaanottohuoneita). Lääkärit 1 ja 2 alkavat keskustelemaan keskenään siitä, milloin pitäisivät lounastaukonsa. Eivät siis olleet tauollakaan vaan ihan työajalla.
Miehen tila alkaa heikentyä, alkaa taas hikoilla, kouristella kivuissaan ja putoaakin lopulta lattiaan. Huudan, että auttakaa nyt joku, jolloin toinen lounaslääkäreistä suvaitseekin vihdoin ottaa meidät vastaan. Ukko kammetaan lattialta paareille ja vihdoin hoito voi alkaa. Tässä vaiheessa täytyy sanoa, että hoitajat tekivät todella hyvää hoitotyötä, olivat ystävällisiä ja kävivät ripeästi toimeen. Lääkäri piipahti huoneessa lähinnä tuhahtelemassa ja palasi parin tunnin päästä diagnoosinsa kanssa - miehelläni on kuulemma NESTEHUKKA! Olin että siis mitä, näetkö sen jostain arvoista vai? Ei ollut kuulemma tarpeen, hän näki ihan naamasta vaan, että mies oli kuivunut. Sanoin, että kyllä kuulostaa omituiselta, hän nimittäin juo päivittäin vettä tosikin paljon. Että oletko ihan varma? Tähän lääkärillä ei löytynyt juuri lisättävää.
Mies on nyt kunnossa eikä mitään selkeää syytä tälle tapahtumalle löytynyt. Jotenkin tää koko tapaus jäi todella ikävänä mieleen. Olen aina ennen ollut ensimmäisenä hoitsujen ja lääkäreiden puolella, mutta nyt pisti miettimään. Se mieletön kiire, josta aina puhutaan, ei kyllä välittynyt meille millään tavalla. Lounassuunnitelmista jutustellaan kun ambulanssilla tuotu potilas huohottaa naama valkoisena toista tuntia päivystyshuoneessa.
Teen itsekin kiireistä työtä, sellaista, missä harvoin on aikaa lärpätellä mukavia työkaverin kanssa.
Mainittakoon muuten vielä, että päivystyksessä oli koko tämän ajan melko rauhallista, ei suuria määriä sisään vyöryäviä verenvuotopotilaita tai mitään sellaista.
En tiedä. Olen aika hämmentynyt. Mahtaako paikalla olla hoitajia tai lääkäreitä? Menikö nyt ihan oikein? Tunnustatteko, että työyhteisöön kuuluu myös vähän niitä veltompia tapauksia? Ymmärrän, että kaikkiin töihin kuuluu ns. "näkymäntöntä kiirettä" jota työnkuvaa tuntematon ei välttämättä osaa ajatellakaan. Niin kuuluu omaankin työhöni. Noihin hommiin kuitenkin viiletän itse juoksujalkaa, en jää asiakkaiden eteen rupattelemaan lomamatkoistani (ei muuten tulis mieleenkään).
Kommentit (469)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pikku maalaiskunnasta päivystyksessä ainoa lääkäri käveli odotushuoneen läpi ja huikkasi, että hän menee nyt syömään. Rentoutumaan puoleksi tunniksi 😀
Hävytön k*sipää. Kyllä kuka tahansa jaksaa keskittyä huolellisesti työhönsä vaikka syömättä 8-12 tuntiin. Toivottavasti itse todistat pointtisi, etkä myöskään pidä taukoja töissä.
Joillakin ilmeisesti käsittämätöntä, että ihmisillä on työajat ja lakisääteiset tauot.
Joskus myyjänä ollessani sai harva se viikko kuulla v*ttuiluja tauoista, kun lauantairuuhkassa päästettiin jokainen yksitellen tauolleen. Että laiskuutta kuulemma taukoilut, kyllä pitäisi eka jonot hoitaa pois! Niin, se vaan kun lauantairuuhkassa ne jonot kestivät aina sinne klo 18 asti, jolloin kauppa meni kiinni.
Joskus oli iltapulussa jotain uutista koskien kaupparuuhkia, sai vähän hymähdyksen kun uutisen kommenteissa joku tosissaan vaahtosi siitä, että ruuhkat on laiskojien myyjien aiheuttamaa, kun laiskottelevat taukohuoneessa asiakaspalvelun sijaan. Todisteen tästä hän oli saanut siitä, kun oli joskus kuulutettu ruuhkapurkijaa kassalle, ja "henkilökunnan tilasta oli juossut kassalle tyttö suunpielistään pullanmuruja pyyhkien".
Niin, mitäpä niillä ruokatauoilla....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vielä muuten tuohon "työntekijöiden juoruiluun".
Itsekö ette KOSKAAN juttele työkaverin kanssa yhtään mistään muusta kuin tiukasti työasioista? Osana työviihtyvyyttä on työkaverit, joiden kanssa tulee hyvin toimeen, mutta osan mielestä tietyissä ammateissa (aspat, hoitajat jne) pitäisi olla täysin robotti koko päivän, eikä vaihtaa työkaverin kanssa edes puolta lausetta työtehtävien ulkopuolisista asioista?
Tätäkin tuli btw nähtyä kauppatyössä. Esimerkiksi hyllyttäessä tai inventoidessa tuli rupateltua työkaverin kanssa, jos sattui samassa välikössä olemaan. Vaan tämä(kin) otettiin monesti henkilökohtaisena loukkauksena asiakkaalle. Usein nimittäin joku asiakas rykäisi ja kajautti "laiskottelu/lörpöttely seis!".
Kyllä sitä vaan voi kaikesta ihminen mielensä pahoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Meidän terkkarissa päivystys on aivan kamala. Jos sinne menee kahdeksaksi aamusta, saattaa tuurilla päästä lähtemään kahdelta iltapäivästä!
Lääkäreitä on kaksi, hoitajia useampi. Hoitajat kävelevät eestaas käytäviä ja menevät avaimilla sisään eri huoneisiin vähän väliä. Lääkäreistä toinen tuntuu häipyvän jokaisen potilaan jälkeen jonnekin, joten käytännössä paikalla on vain yksi lääkäri. Minkäänlaista arviota siitä, milloin pääsee hoitoon, ei osata antaa.
Tämä myös meillä. Päivystäviä lääkäreitä saattaa olla kolmekin (aamulla-päivällä, illasta en osaa sanoa), mutta jatkuvasti joku heistä lähtee johonkin ja saattaa olla pois todella pitkään. Useamman kerran ollut sellainen tilanne, että kukaan kolmesta lääkäristä ei ole huoneessaan ja jono seisoo pitkiä aikoja. Toki he voivat olla ja varmaan ovatkin hoitamassa jotain potilaisiin liittyviä asioita, mutta mielestäni järjestelmässä on paha vika, jos lääkäri ei kykene olemaan huoneessaan vaan joutuu jatkuvasti ramppaamaan jossain. Mielenkiintoista kyllä, kaikki lääkärit eivät tätä tee. Eräs vanhempi mieslääkäri ei yleensä poistu mihinkään ja hän onkin usein ainoa, joka purkaa jonoja.
Nämä ramppaamiset ovat meillä selkeä syy siihen, miksi päivystyksessä kestää niin kauan. Osaako joku lääkäri valaista mistä on kyse?
Vierailija kirjoitti:
Miksei Hoitajat saisi heittää läppää keskenään? Hoitajien ja lääkäreiden kesken on todella todella rajua läppää, moni ei uskokaan mitä juttua siellä lentää työpäivien aikana. Se on just niin että rankka työ vaatii rankat huvit. Se huumori on yks tärkeimpiä asioita hoitajilla ja lääkäreillä. Sen avulla ne jaksaa ihan oikeasti. Se työ on todella rankkaa varsinkin päivystyksessä ja ne näkee kaiken mahdollisen siellä mitä vaan voi nähdä.
Tietenkin saa, mutta on todella epäasiallista ja epäammattimaista tehdä se sairaiden, huonovointisten ihmisten ja huolestuneiden omaisten kuullen.
Minunkin työpaikallani heitetään keskenämme läppää, mutta asiakkaan läsnäollessa keskitytään hänen asiaansa ja käyttäydytään hyvien tapojen mukaisesti eli ammattimaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Mimmi kirjoitti:
- Miehen kuumeeton keuhkokuume oli kuulemma paniikkikohtaus ja annettiin ymmärtää ettei meidän tarvitse edes nähdä lääkäriä vaan hoitajan arvion mukaan mies oli kotiuttamiskuntoinen.
Lähdimme kotiin ja yöllä ambulanssin kyydissä takaisin
- Äitini UNOHDETTIIN ja vartija oli sitten löytänyt äidin, joka oli kohteliaasti päättänyt olla häiritsemättä henkilökuntaa "jolla varmasti on kiire " .
- En saanut edes kipulääkkeitä murtuneeseen nilkkaan ja katselin tuskissani miten muut potilaat menivät ohi.Luottamukseni lääkäreiden, ,ainakin päivystyksess on rikki.
Ihan mielenkiinnosta. Mistä vartija löysi äitisi? Yritän vain hahmottaa, että missä kohtaa sairaalassa on paikka, mihin voi potilaan hävittää niin, että kukaan ei näe sitä ja vasta vartija kierroksellaan löytää sen.
Murtuneesta nilkasta sen verran, että ehkä se ei ollut kiireellisyysjonossa ensimäisenä ja kiireellisemmät meni ohitse. Ohimenevä potilas saattoi olla menossa sisätautilääkärille, joka ei sinun nilkallesi olisi voinut tehdä mitään. Särkylääkkeitä en ole itse ainakaan saanut ennen kuin lääkäri on katsonut, ellei kyse ole siis ollut ensiaputyylisestä vammasta, jolloin on jo oikeasti ollut kiire.
En siis halua vähätellä, mutta potilaana itsekin subjektiivisesti katson asioita ja koen, että juuri minua ei huomata ja miksi muut menee eteen, vaikka tiedän, että ei sille minun murtumalleni sydänlääkäri tai sisätautilääkäri oikein voi mitään, vaan joudun odottamaan sitä minulle määrättyä lääkäriä, kun hänelle onkin tullut väliin kiireellinen tapaus.[/quote0]
Siellähän Äiti istui tuolilla varjoisassa nurkassa ja valitteli vartijalle miten tuntuu kestävän .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entä jos ajattelisi tuota asiakaskokemusta jossain muussa paikassa?
Menet ravintolaan. Asiakkaita on vähän. Henkilökunta kulkee ohi ja heittää läppää omasta ruokatauostaan. Kokki kurkistaa keittiöstä. Puolen tunnin sitkeän odottamisen jälkeen menet kysymään tarjoilijalta ruokalistaa. Hän katsoo sinua päästä varpaisiin ja sanoo:" Et sä nyt niin kauhean nälkäiseltä näytä. Varmaan sulla vielä on aikaa odottaa."
Päivystävät lääkärit ainakin meillä kiertävät myös osastolla ja käyvät katsomassa tarkkailussa olevia potilaita. Välillä tutkivat testituloksia, röntgenkuvia ym. Potilaita ei näistä syistä taukoamatta oteta odotusaulasta vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
226, Peijaksesta löytyy säännöllisesti kuolleita potilaita kun ovat eksyneet harhailemaan jonnekin. Tuskin on ainoa sairaala, jossa näin pääsee käymään.
Itse olen hoitajana eräässä hyvin kiireisessä paikassa. Syömään on vaikea ehtiä, mutta pakko sinne on mennä, samoin kahvitauolle, muuten ei jaksa työpäivää. Usein menee ylitöiksikin. Ja siitä huolimatta on potilaita, jotka valittavat kun joutuvat odottamaan ja yksikin akka kehtasi sanoa, että mitä te täällä vain seisotte tumput suorina, vaikka juuri esimerkiksi sinä päivänä olimme raataneet kuin hullut, koska oli kaksi ihmistä sairaana eikä sijaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Entä jos ajattelisi tuota asiakaskokemusta jossain muussa paikassa?
Menet ravintolaan. Asiakkaita on vähän. Henkilökunta kulkee ohi ja heittää läppää omasta ruokatauostaan. Kokki kurkistaa keittiöstä. Puolen tunnin sitkeän odottamisen jälkeen menet kysymään tarjoilijalta ruokalistaa. Hän katsoo sinua päästä varpaisiin ja sanoo:" Et sä nyt niin kauhean nälkäiseltä näytä. Varmaan sulla vielä on aikaa odottaa."
Ei taida nyt ihan olla verrannollinen.
Tarjoilija myy ruokaa. Hoitajan tehtävä taas on laittaa potilaat kiireellisyysluokkaan.
Verrannollista on vasta sitten, jos asioit yksityislääkärillä ja maksat käynnin todelliset kulut, silloin olet potilaan lisäksi myös asiakas, jolle myydään palvelua.
Julkinen sairaanhoito on juuri kuvailemaasi. Potilaana nöyryytystä ja väheksymistä. Tämän takia kannattaa aina mennä yksityiselle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se fakta, että hoitotyössä todella harvoin on kiire. Itsekin olen niitä töitä tehnyt eikä hoitajana ole koskaan kiirettä siinä mielessä kuin vaikka ravintolatyössä tai jos teet jotain sellaista työtä, missä täytyy tehdä tulosta. Omasta mielestäni se on ihan hyvä asia. Kiva, että niitä kivojakin työpaikkoja vielä on, vaikka sitä ihmettelen, kun moni hoitaja ilmeisesti itsekin kuvittelee tekevänsä erityisen stressaavaa työtä muka pienellä palkalla. Höpöhöpö. Muistaisivat joskus, että potilaalle muodostuva välittämisen tunne oikeasti myös edistää potilaan paranemista, jopa siellä ensiavussa, ellei ole kirves päässä.
Itsekin ravintola-alalla, ja monesti on kiire. Hajottanut laseja monta illassa ja kassakaapissa ei aina täsmää. Välillä saattaa tuoppiin kaatua väärä olut. Onneksi ei ole vakavaa.
Mutta kiirettä on. Hoitoalalla se kiire on ihan muuta. Siellä voi joku sanoa kiireeksi mm. sitä, että ajat on puoli tuntia myöhässä. Työtahti on joka tapauksessa aina rauhallinen, ja pitää toki ollakin, koska joskus voi potilaan terveys on olla kysymyksessä. Edellisessä hoitoalan työpaikassani hoitajat pitivät kaikki taukonsa täysimittaisina ja työaika alkoi puolen tunnin palkallisella aamupalalla ja loppui iltapäivällä yleensä aina ennen kahta.
Olenko mä ainut joka toivoo, että esim. Ambulanssissa heitetään läppää. Olen muutaman kerran joutunut kyyditettäväksi ja koin sen normipuheen rauhoittavaksi.
Sama juttu leikkauksessa joka minulle tehtiin puudutettuna. En halua tietää "että nyt viillän ihosi auki", en halua itse keskustella, mutta henkilökunnan puheensorinaa oli mukava kuunnella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On hyvin tuttua, että ruokatauolle pitää lähteä potilailta "salaa" kun muuten aina joku huutaa, että miten voit mennä syömään kun täällä on potilaita odottamassa. Tauoista sovimme tietyllä koodikielellä jos on potilas läsnä. Hämmästyttävän monet luulevat, että siellä ns. kahvitauolla istuskellaan ja hörpitään kahvia tunnin verran ja ruokatunnilla jotenkin rentoudutaan. Useimmiten ruuat ja kahvit saa heittää naamariin pikavauhtia, että pääsee päästämään työkaverin tauolle. Vaikka olisi miten nopea, sillä välin tilanne on levinnyt käsiin ja potilasjono entisestään kasvanut ja auta armias jos joku huomaa että tulee kahvilta/syömästä niin alkaa se valitus, että te täällä vaan kahvittelette kun on sairaita ihmisiä jonossa.
Hoitohenkilökunnallako ei saisi olla huumoria? Pitäisi o58lla tosikko tikku perse?
Itse istuin munuaistulehduksessa JA keuhkokuumeessa 6t päivystyksessä. Pyysin päästä makuulle, mutta petipaikat oli kuulemma täynnä. 40 asteen kuumeeni kyllä lääkittiin puolessa välissä odotusta, jonka seurauksena hikoilin itseni läpimäräksi. Muut potilaat katsoi kuin spitaalista mutten jaksanut välittää. Lopulta mut kärrättiin osastolle ja siihen mennessä tulehdusarvoni oli kasvanut satasella ja etsivät seuraavat 2t suonta, johon saisi tipan. Elimistöni oli mennyt johonkin hälytystilaan ja suonet vetäytyneet. Leikkaussalista hälytetty henkilö sai lopulta kanyylin laitettua loputtoman kidutuksen jälkeen. Tämä Jorvissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos on pyörtynyt ja ei pysty edes kunnolla hengittämään niin tuskin oikea paikka on kuitenkaan odotusaulan penkki?
Kyllä se on. Ambulansissa työskentelee ammattitaitoiset hoitajat, joiden tehtävä on kiireellisyysluokituksien tekeminen.
Hekin tekevät joskus arviointivirheitä.
Sairastuin perusterveenä työikäisenä muutama vuosi sitten. Sen jälkeen olen joutunut käymään HUS:n alueella kokeissa, tutkimuksissa, kontrollikäynneillä jne. Kun sairaaloiden arkea on joutunut katselemaan ei voi muuta kuin todeta, että hoitajien ydintekeminen on juoruilu, käytäväillä kävely ja ihmisten etsiminen. Lääkärit puolestaan keskittyvät olemaan myöhässä.
Pahimpia esimerkkejä on HUS laboratoria Kampissa, missä aina monen kymmenen vuoronumeron jonot, ja puolet näytteenottotiloista tyhjänä. Ja miehitetyssä kopissa otetaan vastaan 1-2 potilasta ja sen jälkeen onkin hoitajan aika lähteä haahuilemaan pitkin käytäviä. Tai lääkäri joka tuli töihin 1h 20min myöhässä (olin aamun ensimmäinen potilas). Kysyin sitten ystävällisesti etteikö heidän alallaan ole tapana edes pahoitella asiakastapaamisesta myöhästymistä (ja minun päiväni sekoittamista). Tämä korkeastikoulutettu huippuammattilainen käyttäytyi lopputapaamisen ajan kuin teini jota on nuhdeltu.
Esimerkkejä olisi loputtomiin, mutta työelämässä olevan silmin katsottuna terveydenhoitoalan työskentely on tehotonta ja hidasta. Tarvittaisiin järkeistämistä rankalla kädellä.
Ei ole kivaa, kun tuskissaan ja epätietoisena erehtyy kysymään miten kauan vielä kestää tms ja vastaukseksi tulee ärähdys " Kuule meillä on tässä ruuhkaa, mene istumaan ja odota! "
Joten istuu kuin toteemipaalu siellä aulassa eikä uskalla edes vessaan mennä, ettei vuoro mene ohi.
Katsoo, kun odotustila tyhjenee ja miettii onko sinut unohdettu?
Alue: Aihe vapaa
Pitäisikö ap:n mielestä lääkäreiden ottaa koko ajan vastaan potilaita ilman lounastaukoa tai mennä syömään silloin kun huvittaa sopimatta asiaa keskenään?
Sekä tuossapa se on monta kertaa sanottu. Sairaalassa on paljon muitakin työntekijöitä kuin hoitajat ja suojavaatteita pitävät kaikki. Minä olin myös lapsen kanssa sairalaassa ja koska lapsella oli tarttuva tauti, minun piti laittaa suojavaatteet, jos poistuin lapsen huoneesta. Mutta pitihän minunkin käydä syömässä välillä. Minuakin luultiin henkilökunnaksi, mutta aika hyvin uskottiin, kun sanoin, että olen saattajana.
Mutta kyllä ne hoitajat juoruilevatkin välillä ja tieto ei välillä kulje vuorosta toiseen. Puolitoistavuotiaan kanssa olisi ollut aika kriittistä, jos en olisi ollut itse pitämässä asioista huolta.