Lue keskustelun säännöt.
Minne opiskelemaan näillä mielenkiinnon kohteilla?
Kiinnostaa siis terveystieteet sekä yhteiskuntatieteet. Olen miettinyt monia vaihtoehtoja noin yleisesti ajatellen myös vähän sitäkin missä olisi töitä. Lääkäri ja DI eivät ole papereiden ja älykkyyden puolesta vaihtoehtoja vaikkakin lääkäri oli aina yksi unelma-ammateista. Olen miettinyt sen tilalle, jos ryhtyisin kätilöksi tai terveydenhoitajaksi. Eivät toki oli lähelläkään lääkärin ammattia ja työtä, ainoa yhteys on terveydenhuolto.
Yhteiskuntatieteet kiinnostavat myös, yhteiskuntaoppi on mielestäni ollut aina mielenkiintoinen aine ihan yhdeksänneltä luokalta asti. Minua kiinnostaa politiikka, yhteiskunnan asiat, lakitieto jne. Oikeustieteellinen ei vaatisi samanlaista matemaattista älykkyyttä kuin lääkäriksi tai DI:ksi, joten sen puolesta se olisi realistinen vaihtoehto. Sinne on vain muuten erittäin vaikea päästä, olen jutellut kahden sieltä valmistuneen kanssa, jotka sanoivat että sinne pääsyn ei riitä aina edes kunnon pänttäys ja taidot vaan tarvitaan puhdasta säkääkin kolmanneksi osaksi. Kävin viime keväänä kokeilemassa ja kysymykset olivat hyvin ympäripyöreitä ja kieroja. Veikkasin 10 kohtaa ja kaikki väärin. Kaverini luki pääsykoekirjat neljä kertaa ja kävi myös valmennuskurssin eikä päässyt siltikään edes ensimmäisestä vaiheesta (monivalinnat) läpi.
Oikeustieteelliseen pääsy tuntuu siis lähinnä yhtä haastavalta kuin moneen muuhun paikkaan pääseminen. Yritän ajatella käytännön ja realistisuuden kannalta. Jos haen aivan täysillä oikeustieteelliseen, siinä ei samalla lueta muihin pääsykokeisiin. Isona vaarana on silti etten pääse sisään ja olen äkkiä jälleen välivuotta pitämässä. Sitä en halua.
Olen jotenkin hukassa sen suhteen mihin voisin hakea ja minne on realistista sekä päästä että työllistyä. Mahtavaa olisi jos nuo mielenkiinnon kohteet saisi yhdistettyä. En halua sosionomiksi enkä kentälle muutenkaan sosiaalityöhön (päihdetyöhön, koulukuraattoriksi, lastensuojeluun tms.)
Onko haaveeni ihan utopiaa vai onko jotain mitä voisi tehdä?
Kommentit (134)
Vierailija kirjoitti:
Lääkärit ei todellakaan ole mitään yli-ihmisiä. Mä tunnen varmaan 10 lääkikseen päässyttä eikä ne mitään erikoisia ihmisiä ole, ihan tavan tallaajia 😂 sama juttu oikiksessa!
En ole sanonutkaan että olisivat mitenkään erikoisia ihmisiä, noille aloille vaan vaaditaan oikeasti enemmän kuin moneen muuhun alaan. Lääkikseen ei ole asiaa jos et osaa fysiikkaa tai matikkaa, koska et tule pääsemään sisään.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Seuraava voi kuulostaa tylyltä mutta on valitettavasti totta. Arvosanasi ovat varsin heikot joten ainoa keino saada opiskelupaikka on pääsykokeiden kautta. Pääsykokoeiden kautta sinulla pitäisi olla kuitenkin todella kova motivaatio ko. alaan että sinulla olisi mahdollisuuksia päästä lukemaan alaa ja koska et edes tiedä mitä haluat motivaatiota ei ole. Tilanteesi on siis varsin hankala, mutta suosittelen hakemaan töitä nyt. Mahdollisesti voisit opiskella jotakin avoimessa ja katsoa kiinnostaako, mutta tärkeintä on että tutustut eri vaihtoehtoihin niin yliopistolla kuin ammattikorkeassa ja katsot voisiko alasi olla joku muu kuin oikeustiede, lääkäri tai opettaja joihin on paljon hakijoita ja taso varsin kova. Kätilö tai muu hoitoala olisi varmasti mahdollinen, mutta jos siihen ei ole oikeasti motivaatioita niin kannattaa pohtia huolella.
Tiedostan tämän että yo tulokset ovat heikot eikä niillä mihinkään pääse. Sillä ei oikeastaan nykyisin ole merkitystä kirjoititko A vai M paperit, kun opiskelupaikat vievät ne jotka saivat ne E ja L paperit. Monet tätä juurikin stressaa kun vaaditaan täydellisyyttä nykyään hyvä enää riitä.
Olen siis kyllä korostamassa arvosanoja. Esim. äikkä lähti E:nä mutta tuli C:nä takaisin ja se oli iso isku. En ole koskaan kirjoittanut lukiossa C tasoisia tekstejä.
Moni aine johon panostin koko lukion ajan epäonnistui ja se kaivelee vieläkin. Kielissä en ole koskaan ollut hyvä mutta en odottanut enkustakaan noin surkeaa tulosta.
Pääsykokeilla siis vain mennään toistaiseksi. Kun vuosi nyt vain vaihtuisi ja pääsisin hakemaan niin varmasti löytyy motivaatiota lukea ja opiskella. Tiedotan että matemaattinen älykkyys ei riitä lääkikseen tai teknilliseen joten sitä en edes lähde havittelemaan. Petyn vain uudestaan.
Ap
Hei AP!
Täällä on tullut jo ihan hyviä ehdotuksia, niitä kannattaa tutkia! Onko Opintopolku sinulle tuttu? Sieltä löytyy tietoa koulutuksista, esim. mitä AMK:ssa ja yliopistossa voi opiskella. Monesta koulutuksesta voi ura aueta eri poluille ja mahdollisuus on aina myös kouluttautua lisää, varsinkin jos on joku peruskoulutus AMK:sta ja/tai yliopistosta jo valmiina, lyhyitä parin vuoden koulutusjaksoja on esim. yliopistolla ja AMK:lla tarjolla. Suosittelen hakemaan nyt johonkin, mikä kiinnostaa ja katsomaan, miltä se tuntuu! Vasta silloin tietää, onko kyse sellaisesta alasta tai koulutuksesta, joka itseään kiinnostaa. Moni "aine", kuten psykologia, kielet, ym. eroavat yliopistotasolla paljonkin siitä, miten on tottunut lukiotasolla ainetta opiskelemaan. Esim. psykologia painottaa paljon tieteellisen tiedon omaksumista ja tieteenteon ymmärtämistä, kielet taas menevät syvälle kielen rakenteisiin. Moni vaihtaa opiskelualaansa, yliopistolla tietyilla aloilla on monella muita opintoja tai kokonaan toinen koulutus takana. Kun pääset opiskelemaan, näet samalla sopivatko teoreettisemmat ja itsenäisemmät yliopisto-opinnot sinulle vai olisiko esim. AMK sinulle parempi vaihtoehto. Saat myös vihiä siitä, millaista kyseinen ala voisi mahd. olla, ja vastaako se lainkaan sitä, mitä kuvittelit.
Tuota Opintopolkua kannattaa selailla ja rauhassa tutustua eri aloihin! Eri aloja on paljon ja niistä pystyy monesta erikoistumaan ja suuntautumaan eri poluille. Esim. terveydenhoitajana voit erikoistua vaikka diabeteshoitajaksi, kätilönä voit olla töissä neuvolassa tai synnärillä. Muita terveyden- ja hyvinvointialan ammatteja on paljon, taas linkkaan tähän Opintopolun sivut! Yliopistolla taas voi opiskella yhteiskuntatieteitä.
Suosittelen myös ottamaan yhteyttä ammatinvalintapsykologiin. Hän auttaa miettimään mikä olisi sinun toiveitasi vastaava työ/ala ja suunnittelette yhdessä, kuinka tavoitteeseen pääsee. :) Ammatinvalintapsykologilla käynti on ilmaista, ja hän auttaa myös pohtimaan mielenkiinnonkohteitasi, omia vahvuuksiasi jne., jotka antavat osviittaa siitä, mikä ala saattaisi olla sinun juttusi. Täältä löytyy lisää tietoa, mistä eri paikoista voit saada asiantuntevaa neuvontaa.
Älä stressaa liikaa välivuotta ja tulevaisuutta! Itse olen 26 ja vielä opiskelija. Nuorempana murehdin kyllä ihan samalla lailla omaa tulevaisuutta ja sitä, että jäänkö muista jälkeen (pidin itsekin välivuoden, tämän jälkeen opiskelin alaa, jonka vaihdoin vasta myöhemmin alaan, jota nyt opiskelen). Älä huoli. Ei ole mitään oikeaa tapaa kulkea omaa urapolkuaan! :) Moni vaihtaa alaa kesken kaiken tai lähtee opiskelemaan vasta "vanhempana" itselleensä sopivaa alaa. Kaikesta aiemmin oppimastasi on vain hyötyä tulevaisuudessa.
(Jatkuu)
Nauti nyt elämästä ja älä aseta itsellesi liikaa paineita! Vietä välivuosi tehden sellaisia asioita, jotka antavat merkitystä päivään. Varmasti oma paikka löytyy kyllä. Nyt välivuotena voi vaikka kokeilla niitä aloja, jotka voisivat kiinnostaa (tai miksei ihan jotain vierasta alaakin!). Kannattaa etsiä kursseja avointen yliopistojen kautta (kuten sanoitkin, että käyt jo yhtä kurssia - monia kursseja voi suorittaa etänä, eli kannattaa katsella eri yliopistojen tarjontaa). Tämän lisäksi kesäyliopistot tarjoavat kursseja, kuin myös kansanopistot.
Joten, älä huoli, olen ihan varma, että löydät sinulle sopivan ja sinua kiinnostavan alan! Paljon tsemppiä! <3
Vielä haluan kommentoida tuohon, että tuntuu kyllä, että ymmärrät hyvin elämän realiteetit. Yliopistosta sen verran, että mielestäni riippuu jonkin verran alastakin, että millaista osaamista siellä vaaditaan. Ei tarvitse olla E:n tai L:n paperit voidakseen opiskella yliopistossa! Tärkeintä on oppia opiskelemaan, vaikka se kuulostaakin hassulta: oppia oikeanlaiset opiskelutekniikat. Yliopistossa sitten opetetaan tieteellistä kirjoittamista, tiedonhakua ja analyyttistä ja teoreettista ajattelutapaa. Se on hyvä tietää, että opiskelumäärä nousee hurjasti yliopistossa lukioon verrattuna, mutta siihenkin tottuu. Tietoa pystyy omaksumaan yllättävän paljonkin lyhyessä ajassa oikeilla tekniikoilla ja ymmärtämällä sen, että kaikkea ei tarvitse päntätä sanasta sanaan. Yliopistossa myös opiskelu on paljolti itseohjautuvaa, eli täytyy itse pitää huoli, että kurssit tulee suoritettua ja oikeat asiat opittua. AMK:ssa opiskelu on enemmän ohjattua ja käytännöllisempää. Tietenkin on hyvä pitää mielessä omat vahvuudet ja heikkoudet, itsetuntemus on aina tärkeää. Mutta itse olen sitä mieltä, että varmaksi ei tiedä, ennen kuin kokeilee. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdottaisin sosiaalipsykologiaa, sillä siinä yhdistyvät yksilön hyvinvointi ja yhteiskunnalliset asiat, eli juuri ne alueet, joista ap on kiinnostunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalitieteet. Sosiaalityöntekijänä sinusta tulisi valtiotieteiden maisteri, pääaineena sosiaalityö tai sosiologia. Erittäin mielenkiintoinen ala, ilman hoitotyötä. Pääset kohtaamaan erilaisia ihmisiä ja auttamaan ihmisiä kasvamaan ja ennenkaikkea kasvamaan itse ihmisenä. Lukion jälkeen voit hake kandi tutkintoon tai sosionomiksi ja sen jälkeen maisteri hakuun.
Sosiaalityöntekijältä vaaditaan sosiaalityön pääaineopinnot. Sosiologiasta valmistunut ei voi työskennellä sosiaalityöntekijänä, kelpoisuuteen vaaditaan nimenomaan sosiaalityön linjan maisteriopinnot. Kumpikin toki valtio/yhteiskuntatieteiden maistereita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta se mitä sanot edellisessä viestissäsi: ihmisten ohjaaminen, asioiden parantaminen on juuri sitä mitä sosiaaliohjaajan työ on parhaimmillaan. Tuossa jo joku mainitsi aikaisemmin, että hakuaikaa on vielä huomiseen, joten hae ihmeessä sosionomiksi, et menetä siinä mitään. Minulla oli sinua paljon huonommat lukion paperit, joten turhaa niistä nyt ainakaan huonommuutta tunnet. Ne meni miten meni ja ei muuta kun seuraavia haasteita kohti.
Ap:n sanoja lainaten:
"mutta haluaisin ehkä enemmän olla vaikuttamassa asioihin ja tutkimassa sekä viedä asioita eteenpäin. Olen kiinnostunut jopa ihan poliitikon urastakin. Haaveet on siis suuret...".Sosiaaliohjaaja taas on enemmän siellä ruohonjuuritasolla auttamassa ihmisiä, eli erilaiset intressit ap:lla on kuin mitä sosiaaliohjaajan työ on.
Sosiaalityöntekijän koulutuksella sen sijaan saa asiantuntijana valmiudet myös tutkimus- ja kehittämistyöhön ja opintojakin voi halutessaan jatkaa tohtoritasolle asti. Opintoihin kuuluu myös sosiaalipoliitiikka pakollisena sivuaineena sekä lainopillisia kursseja.
Toisaalta sosiaalityöntekijä voi työskennellä myös siellä terveydenhuollossa erityistyöntekijänä hoitohenkilökunnan kanssa osana moniammatillista tiimiä. Miinuksena ap:n tapauksessa vaikeapääsyisyys, kilpailu hyvin työllistävälle alalle alkaa olla kovaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sairaanhoitaja
Hyvä palkka, hyvä työllisyys, seksiä lääkäreiden kanssa
Mitkä asiat sua lääkärinä kiinnostaisi? Jos esim. Radiologia niin sitten röntgenhoitaja on hyvä vaihtoehto. Jos terveyskeskustyö , neuvola tai työterveyshuolto kiinnostaa lääkärinä niin myös terveydenhoitaja on hyvä vaihtoehto. Lääkäri ja th toimii tosi usein työparina.
Jos leikkaussalit kiinnostaa niin anestesiahoitaja (sairaanhoitaja). Leikkaussaliin pääset toki myös sh ja th tutkinnoilla koska ne sisältävät sh pätevyyden.
Jos lääkärinä naistentaudit kiinnostaa niin Kätilö loistava vaihtoehto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Repäse ap ja hae kätilöksi. Tosi vaikea päästä sisään!
Kannattaa etsiä käsiin sellaisia ihmisiä, jotka toimivat itseä kiinnostavalla alueella. Eri alojen ihmisten yhteystietoja löytyy helposti kaupunkien ja kuntien sivuilta. Sitten voi lähettää sähköpostia ja pyytää kertomaan tyypillisestä työpäivästä tms.
Minun mielestä nuo sosiaalitieteet kuulostaisi hyvältä vaihtoehdolta ja myös psykologia ehkä. Käytännössä sosiaalitieteistä kannattaa keskittyä nimenomaan sosiaalityöhön, koska siinä on hyvä työllisyys ja saa konkreettisia taitoja, joita voi soveltaa monenlaisissa ympäristöissä ja sitten lukea päälle muita osaamista tukevia aineita kuten psykologiaa, kasvatustiedettä, nuorisotutkimusta tai mikä itseä kiinnostaakin. Kun on joku oikeasti hyödyllinen ja kattava tutkinto alla, on siitä sitten paljon helpompi lähteä haarautumaan johonkin suuntaan omien kiinnostusten kohteiden tarkentuessa kuin niin päin, että opiskelee ensin jonkun huonosti työllistävän tutkinnon ja yrittää koristella ja paikkailla sitä lisäkursseilla, luottamustoimilla, vapaaehtoistöillä ja muulla.
Sama juttu pätee mielestäni myös tähän AMK/yliopisto-jakoon eli koska AMK:sta saa aivan marginaalisen vähän hyväksilukuja juuri mihinkään yliopistoon liittyvään, on ihan sama mennä jo heti alussa yliopistoon joko avoimen opiskelijana tai sitten ei, mutta jos ei voi opiskella edes avoimessa, ei AMK:n kursseista tietysti haittaakaan ole. Yliopistotaustalla työllistyy kyllä halutessaan AMK-tason hommiin, mutta ei päinvastoin, vaikka kuinka kävisi avoimen yliopiston kursseja päälle, kun ovet virkoihin ovat suljettuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En nyt ihan ymmärrä miksi ap:lle ehdotetaan kätilön tai terkkarin koulutuksia sen takia, että yo-tulokset ovat heikot. Ainakin kun itse hain Metropoliaan kyseisille aloille vuonna 2011, pisterajat olivat niin korkeat, että alle M:n papereilla ei ollut asiaa edes pääsykokeisiin. Eli ellei tilanne ole muuttunut, niin ap ei valitettavasti pääsisi edes pääsykokeisiin noille suosituimmille AMK sote-aloille.
elefantti kirjoitti:
En nyt ihan ymmärrä miksi ap:lle ehdotetaan kätilön tai terkkarin koulutuksia sen takia, että yo-tulokset ovat heikot. Ainakin kun itse hain Metropoliaan kyseisille aloille vuonna 2011, pisterajat olivat niin korkeat, että alle M:n papereilla ei ollut asiaa edes pääsykokeisiin. Eli ellei tilanne ole muuttunut, niin ap ei valitettavasti pääsisi edes pääsykokeisiin noille suosituimmille AMK sote-aloille.
Opiskelemaan pääsee myös avoimen kautta. Itse asiassa avoimessa voi suorittaa jopa suuren osan tutkinnosta tai ainakin pari vuotta sitten oli vielä näin. Toki vuosittain paikkoja avoimen linjalle on rajallisesti ja aina niitä ei ole ollenkaan paikkakunnasta riippuen. Ei joka tapauksessa kannata tuollaisen muotoseikan takia lannistua ja tuhlata aikaa, vaan selvittää tarkemmin vaihtoehtoja.
Muutenkaan ei ehkä kannata keskittyä liikaa noihin tuloksiin, sillä vaikka joku olisi ollut hyvä lukiossa, näillä ihmisillä voi olla toimeentulopolitiikan tai kasvatuksen myötä näköalattomuutta ja sen takia kova paine tunkea itsensä johonkin lokeroon ja päätyä johonkin työhön, jota sitten salaa inhoavat. Nämä ihmiset nostavat pääsykoerajoja, mutta se ei tarkoita opiskelun olevan vaativaa, sillä myös peruskoulupohjalla voi pärjätä AMK:n sote-opiskelussa.
Porukka ehdottaa terkkaria ja kätilöä vaikkei todellakaan ole helppoa päästä kumpaankaan noista.
Sairaanhoitajaksi ehkä vähän helpompaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta se mitä sanot edellisessä viestissäsi: ihmisten ohjaaminen, asioiden parantaminen on juuri sitä mitä sosiaaliohjaajan työ on parhaimmillaan. Tuossa jo joku mainitsi aikaisemmin, että hakuaikaa on vielä huomiseen, joten hae ihmeessä sosionomiksi, et menetä siinä mitään. Minulla oli sinua paljon huonommat lukion paperit, joten turhaa niistä nyt ainakaan huonommuutta tunnet. Ne meni miten meni ja ei muuta kun seuraavia haasteita kohti.
Kiitos kannustuksesta!
Okei, itsellä on vissiin aika mustavalkoinen käsitys sosionomin työstä. Tiesin kyllä että se on laaja nimike, mutta itsellä on tullut lähinnä mieleen päihdetyöntekijä, lastensuojelu, koulukuraattori jne.
Ap
Oikeilla jäljillä käsityksesi on ollut. Sosiaaliohjaaja työskentelee kenttätyössä mm. noissa mainitsemissasi tehtävissä. Työnkuva ohjaamista ja auttaa ihmistä löytämään omia voimavarojaan.
Eli jos sellaisesta et ole kiinnostunut, niin sosionomi -koulutus ei välttämättä ole oikea vaihtoehto.
Jostain syystä sosionomi -tutkintoa ehdotetaan nykyään todella usein ammattia miettivälle, mutta osa näistä ehdottajista ei itsekään tiedä sosiaaliohjaajan työnkuvaa, ja miten se eroaa esim. sosiaalityöntekijästä.
Vierailija kirjoitti:
Aallossa on ainakin Informaatioverkostot-koulutusohjelma, jossa on melko vähän matematiikkaa ja koodausta.
Mitä tarkoitat "melko vähällä". Aallon nettisivuilla lukee: Informaatioverkostoissa opiskellaan matematiikkaa yhtä paljon kuin muissakin Aallon tekniikan alan pääainessa.
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Kannattaa etsiä käsiin sellaisia ihmisiä, jotka toimivat itseä kiinnostavalla alueella. Eri alojen ihmisten yhteystietoja löytyy helposti kaupunkien ja kuntien sivuilta. Sitten voi lähettää sähköpostia ja pyytää kertomaan tyypillisestä työpäivästä tms.
Minun mielestä nuo sosiaalitieteet kuulostaisi hyvältä vaihtoehdolta ja myös psykologia ehkä. Käytännössä sosiaalitieteistä kannattaa keskittyä nimenomaan sosiaalityöhön, koska siinä on hyvä työllisyys ja saa konkreettisia taitoja, joita voi soveltaa monenlaisissa ympäristöissä ja sitten lukea päälle muita osaamista tukevia aineita kuten psykologiaa, kasvatustiedettä, nuorisotutkimusta tai mikä itseä kiinnostaakin. Kun on joku oikeasti hyödyllinen ja kattava tutkinto alla, on siitä sitten paljon helpompi lähteä haarautumaan johonkin suuntaan omien kiinnostusten kohteiden tarkentuessa kuin niin päin, että opiskelee ensin jonkun huonosti työllistävän tutkinnon ja yrittää koristella ja paikkailla sitä lisäkursseilla, luottamustoimilla, vapaaehtoistöillä ja muulla.
Sama juttu pätee mielestäni myös tähän AMK/yliopisto-jakoon eli koska AMK:sta saa aivan marginaalisen vähän hyväksilukuja juuri mihinkään yliopistoon liittyvään, on ihan sama mennä jo heti alussa yliopistoon joko avoimen opiskelijana tai sitten ei, mutta jos ei voi opiskella edes avoimessa, ei AMK:n kursseista tietysti haittaakaan ole. Yliopistotaustalla työllistyy kyllä halutessaan AMK-tason hommiin, mutta ei päinvastoin, vaikka kuinka kävisi avoimen yliopiston kursseja päälle, kun ovet virkoihin ovat suljettuna.
Pakko nyt viilata tuota vikaa lausetta, ettei esimerkiksi kuka vaan minkä tahansa linjan yliopistotaustalla työllistyä esim. kätilöksi, sairaanhoitajaksi, terkkariksi tai sosionomiksi. Näissä kun on lain määrittämät pätevyydet, sekä oltava valviran rekisterissä.
Hyvä että mietit eri vaihtoehtoja.
Jos yo-kirjoituksissa tasosi oli noin heikko, en voi mitenkään kehottaa hakeutumaan yliopistoon, varsinkaan aloille jotka valmistavat tutkijan tehtäviin (esim. yllä mainittu antropologia). Jos onnistuisit yliopistoon pääsemään, edessä olisi todennäköisesti turhautumista, keskeytyneet opinnot ja haaskattua elämää. Pahoittelen jos tämä kuulostaa liian karulta, haluan vain tarjota realismia.
Terveydenhoitaja tai kätilö ovat todella hyviä lähtökohtia urapolulle, joka voi johtaa esimerkiksi hoitoalan esimies- ja kehitystehtäviin tai vaikka haaveilemaasi politiikkaan.