Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsi paheksuu kohtuullista alkoholin käyttöä
16.09.2018 |
Onko jollain kokemusta siitä että isompi lapsi, joka jo vähän tietää alkoholin vaikutuksista alkaa tarkkailla vanhempien juomista? Meillä on aina käytetty alkoholia kohtuudella (korkeintaan pari annosta lapsen läsnä ollessa enkä muulloinkiaan muutamaa enempää) mutta nyt 11-vuotias suuttuu tästä meille. Viikonloppuisinolen tuon verran juonut (mies myös) eikä asia kuulemma haittaa perheen toista lasta,13 vuotiasta. Ollaan keskusteltu mikä on kohtuullista ja ettei humalassa saa olla jne. Mutta hän silti haluaa ettei ollenkaan juoda. Miten selitän kohtuukäytön, tuntuu että puolustelee? Pitääkö lopettaa vai käyttää kuten ennenkin ja näyttää , että käyttö on kohtuullista kuten aina ollut? Entä kun käydään vaikka tuttavilla ja sielläkin aikuiset juo kohtuudella? En voi ehkä kieltää sukulaisilta ja tuttavilta normaalia käyttöä vaikka viikon pituisella yhteisellä reissulla. Lapsi on herkkä ja miettii monia asioita. Hyvä kun kertoo meille asiasta mutta mitä tekisitte?
Kommentit (395)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on nähtävästi paljon alkoholistien lapsia jotka pelkäävät myös kohtuukäyttöä.
Tai ihmisiä jotka eivät tajua mikä on kohtuukäyttö. Vaihtoehdot kun eivät ole juoppo ja absolutisti.
Itse ole koko aikuisikäni juonut silloin tällöin alkoholia ja en ole juopoksi tullut enkä tule. Ei ole sellaista himoa juoda tai vaikeuksia lopettaa tai juoda kaapit tyhjäksi.
Minun tapani on rentoutua perjantaina tv:n ääressä lasissa punaviiniä ja suklaata lisäksi ja näin pimeällä vielä kynttilän valossa ja tulet takkaan. Tästä en luovu. Niin ja vielä suihkun raikkaana ja pyjamassa :)
Hermo lepää ja lapset eivät ole traumatisoituneet vaan ovat ihan normaaleja teinejä.
Kyse ei ollut siitä mikä on tai ei ole kohtuukäyttöä, vaan perheen jäsenten huomioimisesta. Jos miehesi pyytäisi ettet suihkuttaisi lakkaa keskellä olohuonetta kun hänellä tulee siitä paha olo, varmasti ottaisit tämån huomioon ja siirtyisit vessaan? Miksi lapsen toiveet ovat eriasia?
Entä jos mies toivoisi ettet käytä mitään aerosolituotteita kotona koskaan yhtään koska häntä ahdistaa jokin oletettu negatiivinen seuraus (myrkytys tai muu), lopettaisitko? Vai yrittäisitkö ensin vähän järkeillä asiaa puolisosi kanssa?
Esim miehellä olisi paha astma ja hän ei saisi henkeä kun suihkuttelen kotona jotain hiuslakkoja, tottakai lopettaisin. Silloin kun mies olisi kotona menisin ulos suihkuttamaan jos on pakko käyttää. Sinä suihkuttaisit kiusallasi miehesi naamaan se on jo ymmärretty..
Hohhoijaa. Olen eri, mutta eiköhän tuo paha astma ole nyt vähän eri asia kuin se että jokin vaan ärsyttää ärsyttämisen takia. Kuten täällä on monet jo kertoneet, niin lapsia voi tietyssä ikävaiheessa ärsyttää hyvin monenlaiset asiat vanhempien pusuttelusta iskän ammattiin, eikä jokaisen oikun mukana ole järkevää mennä. Lapsuuteen kuuluu tietty mustavalkoisuus eikä aikuisen kuulu ruokkia sitä.
Puolisosi kertoo sinulle että häntä ahdistaa ja ärsyttää joku asia mitä teet, että voisitko olla tekemättä sitä hänen seurassaan. Ei mikään asia mitä siin olisi ihan pakko tehdä, olet vaan tehnyt silloin tällöin. Mitä teet? Jatkat asian tekemistä vai yrität puolisosi pyynnöstä ainakin vähentää asian tekemistä hänen seurassaan?
No se vähän riippuu siitä miten järkevä puolison toive olisi. Jos mies toivoo etten laula oopperaa hänen kuultensa tai pureskele kynsiäni, niin ihan ymmärrettävää, mutta jos häntä häiritsee että juon teetä hänen läsnä ollessaan niin yrittäisin varmaan keskustella ennen kuin ajattelisin teenjuonnista luopumisen olevan paras ratkaisu puolisoni kokemaan ahdistukseen.
”Järkevä”.. niin. No esim moni fobia ei ole järkevä mutta silti ne ovat ihan oikeita pelkoja. Ottaisit väkisin koiran vaikka puolisosi pelkäisi kuollakseen koiria, ilman ”järkevää” syytä. Taas toisen tunteiden mitätöintiä. Se tunne on ihan todellinen, vaikkei aihe SINUSTA ole järkevä.
Juu, tiedän tämän, teen töitä mielenterveyspotilaiden kanssa. Oletko joskus kuullut että pakko-oireisen potilaan perheenjäsenelle on annettu ohjeeksi alkaa rajoittaa ja muokata elämäänsä tämän potilaan pelkojen mukaan? Niinpä.
Jos puolisoni alkaisi ahdistua pitkistä hiuksista, punaisista vaatteisra tai parittomista numeroista, en karsisi kaikkia noita elämästäni häntä suojellakseni. Eli kyllä, sillä järkevyydellä on väliä. Ja se ei ole toisen tunteen mitätöintiä vaan omien rajojen kunnioittamista, että päättää itse missä joustaa ja minkä verran.
kyllä. Tuntuu, että ketjussa kirjoittaa/peukuttelee paljon tyyppejä, joilla on todella joustamaton mieli, ovat jotenkin tämän 11-vuotiaan elämäänsä aloittelevan lapsen tasolla henkisesti. Aikuisen tehtävä on pysytellä aikuisena eikä lähteä lasten kaikkiin ahdistuksiin täysillä mukaan, sellainen nimenomaan on lapsesta pelottavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on nähtävästi paljon alkoholistien lapsia jotka pelkäävät myös kohtuukäyttöä.
Tai ihmisiä jotka eivät tajua mikä on kohtuukäyttö. Vaihtoehdot kun eivät ole juoppo ja absolutisti.
Itse ole koko aikuisikäni juonut silloin tällöin alkoholia ja en ole juopoksi tullut enkä tule. Ei ole sellaista himoa juoda tai vaikeuksia lopettaa tai juoda kaapit tyhjäksi.
Minun tapani on rentoutua perjantaina tv:n ääressä lasissa punaviiniä ja suklaata lisäksi ja näin pimeällä vielä kynttilän valossa ja tulet takkaan. Tästä en luovu. Niin ja vielä suihkun raikkaana ja pyjamassa :)
Hermo lepää ja lapset eivät ole traumatisoituneet vaan ovat ihan normaaleja teinejä.
Kyse ei ollut siitä mikä on tai ei ole kohtuukäyttöä, vaan perheen jäsenten huomioimisesta. Jos miehesi pyytäisi ettet suihkuttaisi lakkaa keskellä olohuonetta kun hänellä tulee siitä paha olo, varmasti ottaisit tämån huomioon ja siirtyisit vessaan? Miksi lapsen toiveet ovat eriasia?
Entä jos mies toivoisi ettet käytä mitään aerosolituotteita kotona koskaan yhtään koska häntä ahdistaa jokin oletettu negatiivinen seuraus (myrkytys tai muu), lopettaisitko? Vai yrittäisitkö ensin vähän järkeillä asiaa puolisosi kanssa?
Esim miehellä olisi paha astma ja hän ei saisi henkeä kun suihkuttelen kotona jotain hiuslakkoja, tottakai lopettaisin. Silloin kun mies olisi kotona menisin ulos suihkuttamaan jos on pakko käyttää. Sinä suihkuttaisit kiusallasi miehesi naamaan se on jo ymmärretty..
Hohhoijaa. Olen eri, mutta eiköhän tuo paha astma ole nyt vähän eri asia kuin se että jokin vaan ärsyttää ärsyttämisen takia. Kuten täällä on monet jo kertoneet, niin lapsia voi tietyssä ikävaiheessa ärsyttää hyvin monenlaiset asiat vanhempien pusuttelusta iskän ammattiin, eikä jokaisen oikun mukana ole järkevää mennä. Lapsuuteen kuuluu tietty mustavalkoisuus eikä aikuisen kuulu ruokkia sitä.
Puolisosi kertoo sinulle että häntä ahdistaa ja ärsyttää joku asia mitä teet, että voisitko olla tekemättä sitä hänen seurassaan. Ei mikään asia mitä siin olisi ihan pakko tehdä, olet vaan tehnyt silloin tällöin. Mitä teet? Jatkat asian tekemistä vai yrität puolisosi pyynnöstä ainakin vähentää asian tekemistä hänen seurassaan?
No se vähän riippuu siitä miten järkevä puolison toive olisi. Jos mies toivoo etten laula oopperaa hänen kuultensa tai pureskele kynsiäni, niin ihan ymmärrettävää, mutta jos häntä häiritsee että juon teetä hänen läsnä ollessaan niin yrittäisin varmaan keskustella ennen kuin ajattelisin teenjuonnista luopumisen olevan paras ratkaisu puolisoni kokemaan ahdistukseen.
”Järkevä”.. niin. No esim moni fobia ei ole järkevä mutta silti ne ovat ihan oikeita pelkoja. Ottaisit väkisin koiran vaikka puolisosi pelkäisi kuollakseen koiria, ilman ”järkevää” syytä. Taas toisen tunteiden mitätöintiä. Se tunne on ihan todellinen, vaikkei aihe SINUSTA ole järkevä.
Juu, tiedän tämän, teen töitä mielenterveyspotilaiden kanssa. Oletko joskus kuullut että pakko-oireisen potilaan perheenjäsenelle on annettu ohjeeksi alkaa rajoittaa ja muokata elämäänsä tämän potilaan pelkojen mukaan? Niinpä.
Jos puolisoni alkaisi ahdistua pitkistä hiuksista, punaisista vaatteisra tai parittomista numeroista, en karsisi kaikkia noita elämästäni häntä suojellakseni. Eli kyllä, sillä järkevyydellä on väliä. Ja se ei ole toisen tunteen mitätöintiä vaan omien rajojen kunnioittamista, että päättää itse missä joustaa ja minkä verran.
Hienosti tässä raittiita vanhempia toivova lapsi saatiin rinnastettua pakko-oireiseen mielenterveyspotilaaseen. Häpeällistä propagandaa.
Näkisin nyt että teillä on keskustelun paikka. Se keskustelu ei koske nyt teidän kahden oluen juomista vaan kyllä tuo kertoo lapsen pelkotiloista jotain muuta, isompaa ja syvempää kohtaan.
Esim serkkuni ollessaan jotain 10-11v rupesi pelkäämään kuolemaa tätä kautta kaikkia tauteja ja muita.
Hän luki kaikkia lääkärikirjoja ja muita mitä sai käsiin.
Osasyynä setäni syöpä joka sitten selätettiin sekä tätini syöpä sekä vaikeat kipuhoidot selkärangassa.
Menettämisen pelko ajoi serkkuni lukemaan kaikkea tauteihin liittyvää ja sitäkautta kai hän etsi merkkejä alkavista taudeista. Hän esim itki ja huusi jos setäni oksensi. Oli sitten vatsatauti tai pitkäksi mennyt ilta.
Hän pelkäsi isän kuolemaa jo pelkästä oksennuksesta.
Uskoisin että lapsesi on lukenut jotain alan kirjallisuutta, katsonut jotain alkoholisti dokumenttiä tai ystävien vanhemmissa on joku jolla on mennyt homma läskiksi.
Tässä porukka moralisoi että etkö osaa olla kokonaan ilman. Ihan turhaa jeesustelua.
Aikuiset määrää mitä talossa tehdään silloin kun mennään järjen rajoissa.
Jos vanhemmat ottaa lasin tai kaksi viiniä niin sitten ottaa. On eri asia ottaa lasi tai kaksi kun dokata.
Miksi vanhempien pitäisi lopettaa juominen kokonaan siksi että yksi lapsi on saanut jotain pelkotiloja aiheesta?
Kyllä silloin tutkitaan mistä pelkotilat johtuvat ja käydään asia läpi. Ei kai se ole hyvä että kaikki pukevat vaalenpunaiset mekot jos lapsi rupeaa pelkäämään kaikkea muuta kuin vaalenapunaisia mekkoja?
Lapselle pitää opettaa ja selittää rajoista ja kohtuullisuuksista.
Kuten aiemmin sanottiinkin lapset näkevät asiat mustavalkoisina vaikka ne eivät sitä ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on nähtävästi paljon alkoholistien lapsia jotka pelkäävät myös kohtuukäyttöä.
Tai ihmisiä jotka eivät tajua mikä on kohtuukäyttö. Vaihtoehdot kun eivät ole juoppo ja absolutisti.
Itse ole koko aikuisikäni juonut silloin tällöin alkoholia ja en ole juopoksi tullut enkä tule. Ei ole sellaista himoa juoda tai vaikeuksia lopettaa tai juoda kaapit tyhjäksi.
Minun tapani on rentoutua perjantaina tv:n ääressä lasissa punaviiniä ja suklaata lisäksi ja näin pimeällä vielä kynttilän valossa ja tulet takkaan. Tästä en luovu. Niin ja vielä suihkun raikkaana ja pyjamassa :)
Hermo lepää ja lapset eivät ole traumatisoituneet vaan ovat ihan normaaleja teinejä.
Kyse ei ollut siitä mikä on tai ei ole kohtuukäyttöä, vaan perheen jäsenten huomioimisesta. Jos miehesi pyytäisi ettet suihkuttaisi lakkaa keskellä olohuonetta kun hänellä tulee siitä paha olo, varmasti ottaisit tämån huomioon ja siirtyisit vessaan? Miksi lapsen toiveet ovat eriasia?
Entä jos mies toivoisi ettet käytä mitään aerosolituotteita kotona koskaan yhtään koska häntä ahdistaa jokin oletettu negatiivinen seuraus (myrkytys tai muu), lopettaisitko? Vai yrittäisitkö ensin vähän järkeillä asiaa puolisosi kanssa?
Esim miehellä olisi paha astma ja hän ei saisi henkeä kun suihkuttelen kotona jotain hiuslakkoja, tottakai lopettaisin. Silloin kun mies olisi kotona menisin ulos suihkuttamaan jos on pakko käyttää. Sinä suihkuttaisit kiusallasi miehesi naamaan se on jo ymmärretty..
Näetkö mitään eroa siinä, että astmaatikon naamaan suihkuttelu todella aiheuttaa oireita ja siinä, että ei-astmaatikko tai muuten oireileva puoliso _pelkäisi_ saavansa keuhkosyövän jos suihkautat hiuslakkaa kerran viikossa asunnon vastakkaisessa päässä?
Eli sinusta sillä mitä lapsi kokee ja miltä hänestä tuntuu, ei ole väliä, koska hän ei voi ”todistaa” että juotti liikaa ja näin hänellä olisi oikeutus tuntea mitä hän tuntee? Lapsi sinusta vaan esittää ahdistunutta, kiusallaan?
Voi eihän toki! Minä otan lasteni tunteet aina tosissaan. Mutta kun 3-vuotiaani pelkäsi hirviöitä ja halusi muuttaa Ruotsiin koska siellä niitä ei kuulemma ole, emme muuttaneet. Kun 5-vuotiaani pelkäsi rokotusta kun oli vakuuttunut että se piikki jää sisälle, rokotus otettiin silti. Kun 7-vuotiaani toivoi että en menisi koulutukseen Helsinkiin koska joutuisin olemaan yön poissa, menin joka tapauksessa. Kun 10-vuotiaani ahdistui lihansyönnistä, aloimme kokata niin että hänellä on mahdollisuus syödä ilman lihaa (ja kasvisruokapäivien määrä koko perheelle lisääntyi), mutta en luopunut lihasta kokonaan itse tai vaatinut muuta perhettä luopumaan. Jos 11-vuotiaani ahdistuisi siitä että käytän yhtään alkoholia, tuskin ratkaisisin tilannetta ryhtymällä absolutistiksi.
Minusta lapsen tunteet voi kohdata muutenkin kuin estämällä niitä heräämästä, poistamalla ja siivoamalla ne pois elämästä. Pelottavankin asian voi kohdata, ikävöinnin kestää ja ahdistuksen asettaa mittakaavaansa kun rinnalla on turvallinen, kuunteleva aikuinen joka auttaa. Joskus huomaa että oma ikävä tunne olikin aiheeton, joskus että sen kanssa on vain tultava toimeen. Lapsen tunne ei ole niin pelottava ja vaarallinen että minun aikuisena olisi pakko estää sitä syntymästä. Joka kerralla olen kuullut lapsen pelon, keskustellut hänen kanssaan siitä, ymmärtänyt, lohduttanut, auttanut käsittelemään. Monesta asiasta minua voi syyttää, mutta jos erehtyy syyttämään lasteni tunteiden vähättelystä niin tulee huti.
Tämä on hirveän fiksu kommentti ja vastaa meidänkin kasvatusperiaatteita, mutta näille hysteerikoille tuskin menee jakeluun.
alkoholi on hermomyrkky kirjoitti:
Alkoholistin lapsena kasvaneena olen itse absolutisti. Humalainen, vähänkin ottanut aikuinen on erilainen. silmistä heti näkee jos on yhdenkin juonut! lapsena se ahdisti. alkoholin nimi on "spirit", henki, englanniksi. koska pullon henki vaikuttaa ihmisessä. Tuloksena Suomessa satoja tuhansia tappoja, tappeluita, yliajamisia ym hirveyttä! Äidin kohtuukäyttö muuttui vuosien saatossa alkoholismiksi, mutta vieläkään ei myönnä. Hoiti kyllä kodin, ruoat, pyykit ym. Sitten tissutteli. Vain narsistille pullo menee lapsen edelle.
Tämä on niiiiin eri asia, kuin mitä tässä keskustelussa tarkoitettu kohtuukäyttö on. Nämä absolutistit ovat nähneet vain kaksi ääripäätä, eivätkä millään usko, että välimaastossa on vaaratonta kohtuukäyttöä. Siitä tässä keskustelussa nyt kuitenkin keskustellaan, joten voitteko pitää nämä kauhutarinat muissa ketjuissa.
Sen hokeminen, että ap VARMASTI on kännissä, vaikkei tunnusta, on yhtä järkevää, kuin jos minä alkaisin väittämään, ettei ap oikeasti juo mitään. "Varmasti ei juo! Monet ei juo mitään viikonloppuna ja ap on varmasti juuri niitä! Ei vaan tunnusta!"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on nähtävästi paljon alkoholistien lapsia jotka pelkäävät myös kohtuukäyttöä.
Tai ihmisiä jotka eivät tajua mikä on kohtuukäyttö. Vaihtoehdot kun eivät ole juoppo ja absolutisti.
Itse ole koko aikuisikäni juonut silloin tällöin alkoholia ja en ole juopoksi tullut enkä tule. Ei ole sellaista himoa juoda tai vaikeuksia lopettaa tai juoda kaapit tyhjäksi.
Minun tapani on rentoutua perjantaina tv:n ääressä lasissa punaviiniä ja suklaata lisäksi ja näin pimeällä vielä kynttilän valossa ja tulet takkaan. Tästä en luovu. Niin ja vielä suihkun raikkaana ja pyjamassa :)
Hermo lepää ja lapset eivät ole traumatisoituneet vaan ovat ihan normaaleja teinejä.
Kyse ei ollut siitä mikä on tai ei ole kohtuukäyttöä, vaan perheen jäsenten huomioimisesta. Jos miehesi pyytäisi ettet suihkuttaisi lakkaa keskellä olohuonetta kun hänellä tulee siitä paha olo, varmasti ottaisit tämån huomioon ja siirtyisit vessaan? Miksi lapsen toiveet ovat eriasia?
Entä jos mies toivoisi ettet käytä mitään aerosolituotteita kotona koskaan yhtään koska häntä ahdistaa jokin oletettu negatiivinen seuraus (myrkytys tai muu), lopettaisitko? Vai yrittäisitkö ensin vähän järkeillä asiaa puolisosi kanssa?
Esim miehellä olisi paha astma ja hän ei saisi henkeä kun suihkuttelen kotona jotain hiuslakkoja, tottakai lopettaisin. Silloin kun mies olisi kotona menisin ulos suihkuttamaan jos on pakko käyttää. Sinä suihkuttaisit kiusallasi miehesi naamaan se on jo ymmärretty..
Hohhoijaa. Olen eri, mutta eiköhän tuo paha astma ole nyt vähän eri asia kuin se että jokin vaan ärsyttää ärsyttämisen takia. Kuten täällä on monet jo kertoneet, niin lapsia voi tietyssä ikävaiheessa ärsyttää hyvin monenlaiset asiat vanhempien pusuttelusta iskän ammattiin, eikä jokaisen oikun mukana ole järkevää mennä. Lapsuuteen kuuluu tietty mustavalkoisuus eikä aikuisen kuulu ruokkia sitä.
Puolisosi kertoo sinulle että häntä ahdistaa ja ärsyttää joku asia mitä teet, että voisitko olla tekemättä sitä hänen seurassaan. Ei mikään asia mitä siin olisi ihan pakko tehdä, olet vaan tehnyt silloin tällöin. Mitä teet? Jatkat asian tekemistä vai yrität puolisosi pyynnöstä ainakin vähentää asian tekemistä hänen seurassaan?
No se vähän riippuu siitä miten järkevä puolison toive olisi. Jos mies toivoo etten laula oopperaa hänen kuultensa tai pureskele kynsiäni, niin ihan ymmärrettävää, mutta jos häntä häiritsee että juon teetä hänen läsnä ollessaan niin yrittäisin varmaan keskustella ennen kuin ajattelisin teenjuonnista luopumisen olevan paras ratkaisu puolisoni kokemaan ahdistukseen.
”Järkevä”.. niin. No esim moni fobia ei ole järkevä mutta silti ne ovat ihan oikeita pelkoja. Ottaisit väkisin koiran vaikka puolisosi pelkäisi kuollakseen koiria, ilman ”järkevää” syytä. Taas toisen tunteiden mitätöintiä. Se tunne on ihan todellinen, vaikkei aihe SINUSTA ole järkevä.
Juu, tiedän tämän, teen töitä mielenterveyspotilaiden kanssa. Oletko joskus kuullut että pakko-oireisen potilaan perheenjäsenelle on annettu ohjeeksi alkaa rajoittaa ja muokata elämäänsä tämän potilaan pelkojen mukaan? Niinpä.
Jos puolisoni alkaisi ahdistua pitkistä hiuksista, punaisista vaatteisra tai parittomista numeroista, en karsisi kaikkia noita elämästäni häntä suojellakseni. Eli kyllä, sillä järkevyydellä on väliä. Ja se ei ole toisen tunteen mitätöintiä vaan omien rajojen kunnioittamista, että päättää itse missä joustaa ja minkä verran.
Nyt ei puhuta pitkistä hiuksista eikä punaisista vaatteista, saati mielenterveyspotilaista vaan lapsesta jota ahdistaa vanhempiensa ryyppääminen. Mutta ei sinua kiinnosta, sinulla on oikeus ottaa ”muutama bilsneri että äiti vhän renthoutuuu...”
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on nähtävästi paljon alkoholistien lapsia jotka pelkäävät myös kohtuukäyttöä.
Tai ihmisiä jotka eivät tajua mikä on kohtuukäyttö. Vaihtoehdot kun eivät ole juoppo ja absolutisti.
Itse ole koko aikuisikäni juonut silloin tällöin alkoholia ja en ole juopoksi tullut enkä tule. Ei ole sellaista himoa juoda tai vaikeuksia lopettaa tai juoda kaapit tyhjäksi.
Minun tapani on rentoutua perjantaina tv:n ääressä lasissa punaviiniä ja suklaata lisäksi ja näin pimeällä vielä kynttilän valossa ja tulet takkaan. Tästä en luovu. Niin ja vielä suihkun raikkaana ja pyjamassa :)
Hermo lepää ja lapset eivät ole traumatisoituneet vaan ovat ihan normaaleja teinejä.
Kyse ei ollut siitä mikä on tai ei ole kohtuukäyttöä, vaan perheen jäsenten huomioimisesta. Jos miehesi pyytäisi ettet suihkuttaisi lakkaa keskellä olohuonetta kun hänellä tulee siitä paha olo, varmasti ottaisit tämån huomioon ja siirtyisit vessaan? Miksi lapsen toiveet ovat eriasia?
Entä jos mies toivoisi ettet käytä mitään aerosolituotteita kotona koskaan yhtään koska häntä ahdistaa jokin oletettu negatiivinen seuraus (myrkytys tai muu), lopettaisitko? Vai yrittäisitkö ensin vähän järkeillä asiaa puolisosi kanssa?
Esim miehellä olisi paha astma ja hän ei saisi henkeä kun suihkuttelen kotona jotain hiuslakkoja, tottakai lopettaisin. Silloin kun mies olisi kotona menisin ulos suihkuttamaan jos on pakko käyttää. Sinä suihkuttaisit kiusallasi miehesi naamaan se on jo ymmärretty..
Näetkö mitään eroa siinä, että astmaatikon naamaan suihkuttelu todella aiheuttaa oireita ja siinä, että ei-astmaatikko tai muuten oireileva puoliso _pelkäisi_ saavansa keuhkosyövän jos suihkautat hiuslakkaa kerran viikossa asunnon vastakkaisessa päässä?
Eli sinusta sillä mitä lapsi kokee ja miltä hänestä tuntuu, ei ole väliä, koska hän ei voi ”todistaa” että juotti liikaa ja näin hänellä olisi oikeutus tuntea mitä hän tuntee? Lapsi sinusta vaan esittää ahdistunutta, kiusallaan?
Voi eihän toki! Minä otan lasteni tunteet aina tosissaan. Mutta kun 3-vuotiaani pelkäsi hirviöitä ja halusi muuttaa Ruotsiin koska siellä niitä ei kuulemma ole, emme muuttaneet. Kun 5-vuotiaani pelkäsi rokotusta kun oli vakuuttunut että se piikki jää sisälle, rokotus otettiin silti. Kun 7-vuotiaani toivoi että en menisi koulutukseen Helsinkiin koska joutuisin olemaan yön poissa, menin joka tapauksessa. Kun 10-vuotiaani ahdistui lihansyönnistä, aloimme kokata niin että hänellä on mahdollisuus syödä ilman lihaa (ja kasvisruokapäivien määrä koko perheelle lisääntyi), mutta en luopunut lihasta kokonaan itse tai vaatinut muuta perhettä luopumaan. Jos 11-vuotiaani ahdistuisi siitä että käytän yhtään alkoholia, tuskin ratkaisisin tilannetta ryhtymällä absolutistiksi.
Minusta lapsen tunteet voi kohdata muutenkin kuin estämällä niitä heräämästä, poistamalla ja siivoamalla ne pois elämästä. Pelottavankin asian voi kohdata, ikävöinnin kestää ja ahdistuksen asettaa mittakaavaansa kun rinnalla on turvallinen, kuunteleva aikuinen joka auttaa. Joskus huomaa että oma ikävä tunne olikin aiheeton, joskus että sen kanssa on vain tultava toimeen. Lapsen tunne ei ole niin pelottava ja vaarallinen että minun aikuisena olisi pakko estää sitä syntymästä. Joka kerralla olen kuullut lapsen pelon, keskustellut hänen kanssaan siitä, ymmärtänyt, lohduttanut, auttanut käsittelemään. Monesta asiasta minua voi syyttää, mutta jos erehtyy syyttämään lasteni tunteiden vähättelystä niin tulee huti.
Tämä on hirveän fiksu kommentti ja vastaa meidänkin kasvatusperiaatteita, mutta näille hysteerikoille tuskin menee jakeluun.
Oikein hieno komentti onkin tämä, mitä edellinen lainasi. ♥
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Alkoholisti kuvailee juomistaan usein pariksi olueksi. Oli sitten juonut mitä tai kuinka paljon tahansa. Tuo että ei ole valmis luopumaan niistä parista oluesta, kertoo juomisen tärkeydestä ja tärkeysjärjestyksestä lapsen ja alkoholin välillä.
Pystyisitkö. Nyt. Mitenkään. Hahmottamaan. Tässä ei puhuta siitä alkoholistista. Pystytkö?
Onko mi_ten_kään sinun mahdollista hahmottaa, että on olemassa ihmisiä, jotka eivät ole absolutisteja EIVÄTKÄ alkoholisteja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
hänelle ei kehity normaalin neutraalia suhtautumista alkoholiin.
Minkälainen on neutraali suhtautuminen kovaan nestehuumeeseen, joka tappaa eniten ihmisiä ja aiheuttaa myös eniten väkivaltaa maassamme?
Neutraali suhtautuminen on sellainen, ettei tarvitse vetää kaksin käsin alkoholia naamaansa joka viikonloppu, vaan voi joskus nauttia hyvästä ateriasta viinilasillisen kera. Eikä koe tällöin tarvetta vetää koko pulloa kerralla. Sellainen neutraali suhtautuminen.
Ja miksi on parempi että lapsesta kasvaa sillointällöin alkoholia lipittelevä aikuinen, kuin aikuinen joka ei näe tarvetta käyttää ollenkaan alkoholia? Selitä miksi se kohtuukäyttö on niin tervettä ja tärkeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni käytös muuttuu kolmen kaljan jälkeen ja kyllä hän on elämässään ehtinyt juoda kerran jos toisenkin. Voisin kuvitella, että pienikokoisella naisella jo pari annosta muuttaa käytöstä. Itselläni jo yksi annos nopeasti juotuna kihahtaa hetkeksi päähän. Ja kyllä lapsi sen huomaa.
Mitä teette, kun herkkä lapsenne saa päähänsä, ettei halua syödä lihaa, koska eläimet kärsii, eikä halua että kotona syödään lihaa ollenkaan, ahdistuu jos näkee jääkaapissa makkarapaketin? Lopetatteko siltä istumalta koko perheen lihansyönnin? Eihän sekään ole mikään välttämätön elintarvike, päinvastoin, olisi täysin terveellistä ja eettistä lopettaa. Epäilenpä kuitenkin, että harvassa perheessä suostuttaisiin tällaiseen pelkästään sen takia, että lapsi vaatii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä teette, kun herkkä lapsenne saa päähänsä, ettei halua syödä lihaa, koska eläimet kärsii, eikä halua että kotona syödään lihaa ollenkaan, ahdistuu jos näkee jääkaapissa makkarapaketin? Lopetatteko siltä istumalta koko perheen lihansyönnin? Eihän sekään ole mikään välttämätön elintarvike, päinvastoin, olisi täysin terveellistä ja eettistä lopettaa. Epäilenpä kuitenkin, että harvassa perheessä suostuttaisiin tällaiseen pelkästään sen takia, että lapsi vaatii.
Alkoholi on päihde joka muuttaa ihmisen käyttäytymistä ja nostaa reaktioaikaa, eli esim heikentää aikuisen kykyä huolehtia omista lapsistaan. Ei voi verrata johonkin ruokaan millään tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkoholisti kuvailee juomistaan usein pariksi olueksi. Oli sitten juonut mitä tai kuinka paljon tahansa. Tuo että ei ole valmis luopumaan niistä parista oluesta, kertoo juomisen tärkeydestä ja tärkeysjärjestyksestä lapsen ja alkoholin välillä.
Pystyisitkö. Nyt. Mitenkään. Hahmottamaan. Tässä ei puhuta siitä alkoholistista. Pystytkö?
Onko mi_ten_kään sinun mahdollista hahmottaa, että on olemassa ihmisiä, jotka eivät ole absolutisteja EIVÄTKÄ alkoholisteja.
Kuten minä. Hyvillä mielin jättäisin alkoholinkäytön joksikin aikaa kokonaan pois, jos se lasta huolettaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
hänelle ei kehity normaalin neutraalia suhtautumista alkoholiin.
Minkälainen on neutraali suhtautuminen kovaan nestehuumeeseen, joka tappaa eniten ihmisiä ja aiheuttaa myös eniten väkivaltaa maassamme?
Neutraali suhtautuminen on sellainen, ettei tarvitse vetää kaksin käsin alkoholia naamaansa joka viikonloppu, vaan voi joskus nauttia hyvästä ateriasta viinilasillisen kera. Eikä koe tällöin tarvetta vetää koko pulloa kerralla. Sellainen neutraali suhtautuminen.
Ja miksi on parempi että lapsesta kasvaa sillointällöin alkoholia lipittelevä aikuinen, kuin aikuinen joka ei näe tarvetta käyttää ollenkaan alkoholia? Selitä miksi se kohtuukäyttö on niin tervettä ja tärkeää.
Selitä sinä, miksi väkisin väännät toisten sanomisia. Eihän kukaan ole sanonut, että on tärkeää käyttää alkoholia, vaan että suhtautuminen on neutraalia. Ei pelkää, eikä toisaalta himoitse. Siitä ei ole mitään hyötyä, että pelkää hullun lailla lasillista viiniä, tai ihmistä, joka sen yhden lasillisen on nauttinut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on nähtävästi paljon alkoholistien lapsia jotka pelkäävät myös kohtuukäyttöä.
Tai ihmisiä jotka eivät tajua mikä on kohtuukäyttö. Vaihtoehdot kun eivät ole juoppo ja absolutisti.
Itse ole koko aikuisikäni juonut silloin tällöin alkoholia ja en ole juopoksi tullut enkä tule. Ei ole sellaista himoa juoda tai vaikeuksia lopettaa tai juoda kaapit tyhjäksi.
Minun tapani on rentoutua perjantaina tv:n ääressä lasissa punaviiniä ja suklaata lisäksi ja näin pimeällä vielä kynttilän valossa ja tulet takkaan. Tästä en luovu. Niin ja vielä suihkun raikkaana ja pyjamassa :)
Hermo lepää ja lapset eivät ole traumatisoituneet vaan ovat ihan normaaleja teinejä.
Kyse ei ollut siitä mikä on tai ei ole kohtuukäyttöä, vaan perheen jäsenten huomioimisesta. Jos miehesi pyytäisi ettet suihkuttaisi lakkaa keskellä olohuonetta kun hänellä tulee siitä paha olo, varmasti ottaisit tämån huomioon ja siirtyisit vessaan? Miksi lapsen toiveet ovat eriasia?
Entä jos mies toivoisi ettet käytä mitään aerosolituotteita kotona koskaan yhtään koska häntä ahdistaa jokin oletettu negatiivinen seuraus (myrkytys tai muu), lopettaisitko? Vai yrittäisitkö ensin vähän järkeillä asiaa puolisosi kanssa?
Esim miehellä olisi paha astma ja hän ei saisi henkeä kun suihkuttelen kotona jotain hiuslakkoja, tottakai lopettaisin. Silloin kun mies olisi kotona menisin ulos suihkuttamaan jos on pakko käyttää. Sinä suihkuttaisit kiusallasi miehesi naamaan se on jo ymmärretty..
Hohhoijaa. Olen eri, mutta eiköhän tuo paha astma ole nyt vähän eri asia kuin se että jokin vaan ärsyttää ärsyttämisen takia. Kuten täällä on monet jo kertoneet, niin lapsia voi tietyssä ikävaiheessa ärsyttää hyvin monenlaiset asiat vanhempien pusuttelusta iskän ammattiin, eikä jokaisen oikun mukana ole järkevää mennä. Lapsuuteen kuuluu tietty mustavalkoisuus eikä aikuisen kuulu ruokkia sitä.
Puolisosi kertoo sinulle että häntä ahdistaa ja ärsyttää joku asia mitä teet, että voisitko olla tekemättä sitä hänen seurassaan. Ei mikään asia mitä siin olisi ihan pakko tehdä, olet vaan tehnyt silloin tällöin. Mitä teet? Jatkat asian tekemistä vai yrität puolisosi pyynnöstä ainakin vähentää asian tekemistä hänen seurassaan?
No se vähän riippuu siitä miten järkevä puolison toive olisi. Jos mies toivoo etten laula oopperaa hänen kuultensa tai pureskele kynsiäni, niin ihan ymmärrettävää, mutta jos häntä häiritsee että juon teetä hänen läsnä ollessaan niin yrittäisin varmaan keskustella ennen kuin ajattelisin teenjuonnista luopumisen olevan paras ratkaisu puolisoni kokemaan ahdistukseen.
”Järkevä”.. niin. No esim moni fobia ei ole järkevä mutta silti ne ovat ihan oikeita pelkoja. Ottaisit väkisin koiran vaikka puolisosi pelkäisi kuollakseen koiria, ilman ”järkevää” syytä. Taas toisen tunteiden mitätöintiä. Se tunne on ihan todellinen, vaikkei aihe SINUSTA ole järkevä.
Juu, tiedän tämän, teen töitä mielenterveyspotilaiden kanssa. Oletko joskus kuullut että pakko-oireisen potilaan perheenjäsenelle on annettu ohjeeksi alkaa rajoittaa ja muokata elämäänsä tämän potilaan pelkojen mukaan? Niinpä.
Jos puolisoni alkaisi ahdistua pitkistä hiuksista, punaisista vaatteisra tai parittomista numeroista, en karsisi kaikkia noita elämästäni häntä suojellakseni. Eli kyllä, sillä järkevyydellä on väliä. Ja se ei ole toisen tunteen mitätöintiä vaan omien rajojen kunnioittamista, että päättää itse missä joustaa ja minkä verran.
Hienosti tässä raittiita vanhempia toivova lapsi saatiin rinnastettua pakko-oireiseen mielenterveyspotilaaseen. Häpeällistä propagandaa.
Niin, minä en tuonut niitä mielenterveyden häiriöitä keskusteluun koska mielestäni ne ei liity mitenkään tämän 11-vuotiaan ahdistukseen, mutta jos vastapuoli alkaa verrata esiteinin moraaliangstia fobioihin niin niin on voi hänelle oikaista että _vaikka_ kysymys olisi voimakkuudeltaan diagnostiset kriteerit täyttävästä ahdistuksesta niin hoito ei ole deletoida tunteen aiheuttaja elämästä, eikä se ole tunteiden mitätöintiä.
Vanhastaan juominen täytynyt tapahtua salaa lapsilla ja siksi jemmat oli halkopinossa.
En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa tälle Suomen viinapakkomielteelle. Juhlia ei voi ilman viinaa, rentoutua ei voi ilman viinaa, "nollata" ei voi ilman viinaa, viihteellä ei käydä ilman viinaa, illallisen kuuluu viini, saunaan kuuluu kalja, synttäreillä vedetään pää täyteen, vappuna vedetään pää täyteen, juhannuksena vedetään pää täyteen, uutena vuotena vedetään pää täyteen ja alkumalja on aina oltava alkoholia. Häistä en edes aloita.
Fakta on se, että ihmisen - erityisesti naisen - käytös muuttuu jo ensimmäisestä annoksesta. Naiset alkaa kihertämään ja hihittelemään kaikelle typerälle ja miehet alkaa sössöttämään sekä viljelemään loistavia vitsejä. Se että sinä alkoholin "kohtuukäyttäjänä" et tätä huomaa ei tarkoita etteikö muut huomaisi.
Jos et tosissaan kykene olemaan ilman lasillistakaan lapsesi seurassa niin hae apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on nähtävästi paljon alkoholistien lapsia jotka pelkäävät myös kohtuukäyttöä.
Tai ihmisiä jotka eivät tajua mikä on kohtuukäyttö. Vaihtoehdot kun eivät ole juoppo ja absolutisti.
Itse ole koko aikuisikäni juonut silloin tällöin alkoholia ja en ole juopoksi tullut enkä tule. Ei ole sellaista himoa juoda tai vaikeuksia lopettaa tai juoda kaapit tyhjäksi.
Minun tapani on rentoutua perjantaina tv:n ääressä lasissa punaviiniä ja suklaata lisäksi ja näin pimeällä vielä kynttilän valossa ja tulet takkaan. Tästä en luovu. Niin ja vielä suihkun raikkaana ja pyjamassa :)
Hermo lepää ja lapset eivät ole traumatisoituneet vaan ovat ihan normaaleja teinejä.
Kyse ei ollut siitä mikä on tai ei ole kohtuukäyttöä, vaan perheen jäsenten huomioimisesta. Jos miehesi pyytäisi ettet suihkuttaisi lakkaa keskellä olohuonetta kun hänellä tulee siitä paha olo, varmasti ottaisit tämån huomioon ja siirtyisit vessaan? Miksi lapsen toiveet ovat eriasia?
Entä jos mies toivoisi ettet käytä mitään aerosolituotteita kotona koskaan yhtään koska häntä ahdistaa jokin oletettu negatiivinen seuraus (myrkytys tai muu), lopettaisitko? Vai yrittäisitkö ensin vähän järkeillä asiaa puolisosi kanssa?
Esim miehellä olisi paha astma ja hän ei saisi henkeä kun suihkuttelen kotona jotain hiuslakkoja, tottakai lopettaisin. Silloin kun mies olisi kotona menisin ulos suihkuttamaan jos on pakko käyttää. Sinä suihkuttaisit kiusallasi miehesi naamaan se on jo ymmärretty..
Hohhoijaa. Olen eri, mutta eiköhän tuo paha astma ole nyt vähän eri asia kuin se että jokin vaan ärsyttää ärsyttämisen takia. Kuten täällä on monet jo kertoneet, niin lapsia voi tietyssä ikävaiheessa ärsyttää hyvin monenlaiset asiat vanhempien pusuttelusta iskän ammattiin, eikä jokaisen oikun mukana ole järkevää mennä. Lapsuuteen kuuluu tietty mustavalkoisuus eikä aikuisen kuulu ruokkia sitä.
Puolisosi kertoo sinulle että häntä ahdistaa ja ärsyttää joku asia mitä teet, että voisitko olla tekemättä sitä hänen seurassaan. Ei mikään asia mitä siin olisi ihan pakko tehdä, olet vaan tehnyt silloin tällöin. Mitä teet? Jatkat asian tekemistä vai yrität puolisosi pyynnöstä ainakin vähentää asian tekemistä hänen seurassaan?
No se vähän riippuu siitä miten järkevä puolison toive olisi. Jos mies toivoo etten laula oopperaa hänen kuultensa tai pureskele kynsiäni, niin ihan ymmärrettävää, mutta jos häntä häiritsee että juon teetä hänen läsnä ollessaan niin yrittäisin varmaan keskustella ennen kuin ajattelisin teenjuonnista luopumisen olevan paras ratkaisu puolisoni kokemaan ahdistukseen.
”Järkevä”.. niin. No esim moni fobia ei ole järkevä mutta silti ne ovat ihan oikeita pelkoja. Ottaisit väkisin koiran vaikka puolisosi pelkäisi kuollakseen koiria, ilman ”järkevää” syytä. Taas toisen tunteiden mitätöintiä. Se tunne on ihan todellinen, vaikkei aihe SINUSTA ole järkevä.
Juu, tiedän tämän, teen töitä mielenterveyspotilaiden kanssa. Oletko joskus kuullut että pakko-oireisen potilaan perheenjäsenelle on annettu ohjeeksi alkaa rajoittaa ja muokata elämäänsä tämän potilaan pelkojen mukaan? Niinpä.
Jos puolisoni alkaisi ahdistua pitkistä hiuksista, punaisista vaatteisra tai parittomista numeroista, en karsisi kaikkia noita elämästäni häntä suojellakseni. Eli kyllä, sillä järkevyydellä on väliä. Ja se ei ole toisen tunteen mitätöintiä vaan omien rajojen kunnioittamista, että päättää itse missä joustaa ja minkä verran.
Nyt ei puhuta pitkistä hiuksista eikä punaisista vaatteista, saati mielenterveyspotilaista vaan lapsesta jota ahdistaa vanhempiensa ryyppääminen. Mutta ei sinua kiinnosta, sinulla on oikeus ottaa ”muutama bilsneri että äiti vhän renthoutuuu...”
Ei, ei aloittaja ainakaan puhunut ryyppäämisestä. Enkä minä. Puhuin siitä että oman toiminnan muuttaminen läheisen tunteiden vuoksi ei ole mitenkään yksiselitteisesti aina rakentava toimintatapa.
Esiteinin vanhempana ymmärrän kyllä tämän lapsuuden mustavalkoajattelun ja huimat uholupaukset siitä, kuin hän EI IKINÄ ala polttaa tupakkaa eikä käyttää mitään päihteitä!!!!
---
Jos näin on, hyvä, oikein hyvä...
Säästyypähän rahat ja minäkin kaiketi monelta murheelta.
Itsekin muistan nuorena kovasti uhonneeni, vaikkei minun lapsuuden kodissani oltu enkä minä ole alkoholin suurkuluttajia.
Itse poltin aikani tupakkaa, kunnes siirryin viitisen vuotta sitten sähkötupakkalinjalle.
---
Nimenomaan alkoholin silmitön demonisointi on tätä päivää; totta kai on hyvä, että teinien juominen on vähentynyt ja muuttunut suorastaan noloksi.
Vaikka meillä lapsuuden kodissani oli harva se viikonloppu illanistujaisia: olen 70-luvun kasvatti, jolloin viininjuonti oli ihan normaalia myös lasten nähden.
Kukaan ei tapellut, örveltänyt, itkenyt, kaatuillut eikä sekoillut: kaikilla oli hauskaa.
Minullakin, vaikken toki viiniä juonutkaan. ;)
Jatkan samalla linjalla, sanoivatpa kukkahattutädit ja muut moralisoijat ihan mitä lystäävät!
Alue: Aihe vapaa
Amen! On tietysti olemassa "oikeita" alkoholisteja, ihan työssäkäyviäkin, jotka vetävät pullon viiniä tai jopa kirkasta per päivä, ja näiden perheiden lapsilla on aito hätä ja huoli totta kai. Mutta aidosti, jos äiti juo viikonloppuna lasillisen viiniä aterialla tai isä 2 saunaolutta, ei ole aihetta hätään ja huoleen. Ahdistuksesta voidaan toki keskustella lapsen kanssa mistä se oikein kumpuaa ja onko taustalla kenties jotain ihan muuta.
Periaatteessa mun mielestä ei lapsi -eikä aikuinenkaan - rupea määräilemään toisten perheenjäsenten ihan normaalia elämää. Voihan lasta ahdistaa myös äidin jumppaharkat kerran viikossa tai isän iltavuorot töissä... näitäkään ei varmaan lopeteta, vaikka lasta harmittaa (?) Samoin, ei aikuinenkaan toivottavasti ala määräillä lasta asioissa, jotka ovat ihan normaaleja: Lapsi ei ehkä pidä kaikista ruuista, niitä ei sitten pakoteta syömään (?) Lapsen mieltymyksiä harrastusten, ruokien, vapaa-ajanvieton suhteen kuunnellaan ja annetaan hänen toteuttaa niitä (?)