Lapsi paheksuu kohtuullista alkoholin käyttöä

Muistan omasta lapsuudestani, että aikuisten alkoholin juonti oli ahdistavaa vaikka se olikin kohtuullista. Aikuiset kuitenkin muuttuivat alkoholia juotuaan erilaisiksi kuin mitä he olivat yleensä ja erityisen ahdistavalta tuntui, että he halusivat juoda sitä, vaikka minä toivoin että he eivät joisi kun minä olen paikalla. Siis se oli ahdistavaa, kun tuntui, että alkoholi oli aikuisille tärkempää kuin minun toiveeni. Myös se lievä humaltuminen ja aikuisten erikoinen käytös kummastutti. Jo silloin tein päätöksen, että minä en sitten aikuisena alkoholia juo ja se päätös on pitänyt. En ole koskaan edes maistanut mitään alkoholijuomaa, vaikka täytän pian 40v.

Vierailija kirjoitti:

Keskustelussa ei ole järkeä kun omaa lapsuuden alkoholitraumaansa purkavat tuovat jyrkän kantansa ainoana totuutena, koska eivät usko etttä on perheitä jossa alkoholin käyttö ei lähde käsistä.

Ei sillä ole merkitystä, jos se pienikin alkoholin käyttö ahdistaa lasta. Mutta eipä teitä kiinnosta lapsen tunteet kunhan saatte ne kaljanne niin turha tästä on puhua :D

Herkkä lapsena kirjoitti:

Muistan omasta lapsuudestani, että aikuisten alkoholin juonti oli ahdistavaa vaikka se olikin kohtuullista. Aikuiset kuitenkin muuttuivat alkoholia juotuaan erilaisiksi kuin mitä he olivat yleensä ja erityisen ahdistavalta tuntui, että he halusivat juoda sitä, vaikka minä toivoin että he eivät joisi kun minä olen paikalla. Siis se oli ahdistavaa, kun tuntui, että alkoholi oli aikuisille tärkempää kuin minun toiveeni. Myös se lievä humaltuminen ja aikuisten erikoinen käytös kummastutti. Jo silloin tein päätöksen, että minä en sitten aikuisena alkoholia juo ja se päätös on pitänyt. En ole koskaan edes maistanut mitään alkoholijuomaa, vaikka täytän pian 40v.

Juuri tämä, mitätöidään ne lapsen tunteet ”höpöhöpö äiti muutaman vaan juo, ei se ole vaarallista, menepä siitä nyt.” Ja jonkun mielestä se on ihan ok :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on nähtävästi paljon alkoholistien lapsia jotka pelkäävät myös kohtuukäyttöä.

Tai ihmisiä jotka eivät tajua mikä on kohtuukäyttö. Vaihtoehdot kun eivät ole juoppo ja absolutisti.

Itse ole koko aikuisikäni juonut silloin tällöin alkoholia ja en ole juopoksi tullut enkä tule. Ei ole sellaista himoa juoda tai vaikeuksia lopettaa tai juoda kaapit tyhjäksi.

Minun tapani on rentoutua perjantaina tv:n ääressä lasissa punaviiniä ja suklaata lisäksi ja näin pimeällä vielä kynttilän valossa ja tulet takkaan. Tästä en luovu. Niin ja vielä suihkun raikkaana ja pyjamassa :)

Hermo lepää ja lapset eivät ole traumatisoituneet vaan ovat ihan normaaleja teinejä.

Kyse ei ollut siitä mikä on tai ei ole kohtuukäyttöä, vaan perheen jäsenten huomioimisesta. Jos miehesi pyytäisi ettet suihkuttaisi lakkaa keskellä olohuonetta kun hänellä tulee siitä paha olo, varmasti ottaisit tämån huomioon ja siirtyisit vessaan? Miksi lapsen toiveet ovat eriasia?

Entä jos mies toivoisi ettet käytä mitään aerosolituotteita kotona koskaan yhtään koska häntä ahdistaa jokin oletettu negatiivinen seuraus (myrkytys tai muu), lopettaisitko? Vai yrittäisitkö ensin vähän järkeillä asiaa puolisosi kanssa?

Esim miehellä olisi paha astma ja hän ei saisi henkeä kun suihkuttelen kotona jotain hiuslakkoja, tottakai lopettaisin. Silloin kun mies olisi kotona menisin ulos suihkuttamaan jos on pakko käyttää. Sinä suihkuttaisit kiusallasi miehesi naamaan se on jo ymmärretty..

Hohhoijaa. Olen eri, mutta eiköhän tuo paha astma ole nyt vähän eri asia kuin se että jokin vaan ärsyttää ärsyttämisen takia. Kuten täällä on monet jo kertoneet, niin lapsia voi tietyssä ikävaiheessa ärsyttää hyvin monenlaiset asiat vanhempien pusuttelusta iskän ammattiin, eikä jokaisen oikun mukana ole järkevää mennä. Lapsuuteen kuuluu tietty mustavalkoisuus eikä aikuisen kuulu ruokkia sitä.

Puolisosi kertoo sinulle että häntä ahdistaa ja ärsyttää joku asia mitä teet, että voisitko olla tekemättä sitä hänen seurassaan. Ei mikään asia mitä siin olisi ihan pakko tehdä, olet vaan tehnyt silloin tällöin. Mitä teet? Jatkat asian tekemistä vai yrität puolisosi pyynnöstä ainakin vähentää asian tekemistä hänen seurassaan?

No se vähän riippuu siitä miten järkevä puolison toive olisi. Jos mies toivoo etten laula oopperaa hänen kuultensa tai pureskele kynsiäni, niin ihan ymmärrettävää, mutta jos häntä häiritsee että juon teetä hänen läsnä ollessaan niin yrittäisin varmaan keskustella ennen kuin ajattelisin teenjuonnista luopumisen olevan paras ratkaisu puolisoni kokemaan ahdistukseen.

”Järkevä”.. niin. No esim moni fobia ei ole järkevä mutta silti ne ovat ihan oikeita pelkoja. Ottaisit väkisin koiran vaikka puolisosi pelkäisi kuollakseen koiria, ilman ”järkevää” syytä. Taas toisen tunteiden mitätöintiä. Se tunne on ihan todellinen, vaikkei aihe SINUSTA ole järkevä.

Vierailija kirjoitti:

Hmm... mä en tiedä nyt tästä ap:n tapauksesta, mutta kerron omastani. Mun äiti on aina ollut omasta mielestään alkoholin kohtuukäyttäjä. Minua se kuitenkin lapsena, nuorena ja aikuisenakin vielä ahdisti. Äitini ei ole mikään juoppo, tai rähjäinen alkoholisti. Ei ollenkaan. Hän juo usein, mutta vain muutaman. Tai sitten joskus viikonloppuna tai juhlapäivänä ottaa vähän enemmän. Mutta ei silti ole pelottava tai väkivaltainen, mitään sellaista. En vaan voinut sille mitään, että minua tuollainen ahdisti. En tykännyt kun äiti joskus viikonloppuisin soitti, ja kuulin heti äänestä että oli pienessä hiprakassa. Jossain vaiheessa aloin vähentää äidillä vierailua, koska ahdistuin siitä, että siellä todennäköisesti otetaan sitä alkoholia. Tämä siis jo ihan sen ikäisenä, että asuin omillani. Halusin ehkä vaan sanoa, että ei sen tarvitse aina olla sellaista kuola poskella ryyppäämistä, niin se voi silti olla ahdistavaa.

No ehkä voi ajatella, että jos jo puhelimessa kuulee, että toinen on ottanut, on otettu jo vähän enemmän kuin tässä kai oli se ap:n tarkoittama kohtuullinen annos. Vaikka sekin olisi siis vielä kaukana todellisesta ryyppäämisestä. Minusta suurin osa ihmisistä voi ihan hyvin ottaa vaikka lasillisen viiniä ilman, että heistä huomaa mitään.

Plus- ja miinusäänistä näkee että vauvapalstalla on surullisen paljon (kaappi?)alkoholisteja, joille on täysin sietämätön ajatus, että alkoholin kiskomista pitäisi rajoittaa lasten läsnäollessa. Surullista, että se turhan hiprakan hankkiminen on tärkeämpää kuin omien lasten perusturvallisuudentunne ja yhteinen aika.

Mielestäni kiinnostava ketju - meillä kaikilla kun on ollut niin erilaisia kokemuksia aiheesta!

Kukaan meistä ei voi tietää totuutta, mutta uskon että ap:n tilanteessa on kaksi mahdollista vaihtoehtoa: joko ap tosiaan juo vain vähän ja harvoin, kuten antaa ymmärtää, mistä lapsi silti ahdistuu; tai sitten ap yrittää hakea oikeutusta "kohtuukäytölleen" joka todellisuudessa on jo hieman ylittänyt kohtuukäytön rajat. En pysty arvaamaan kumpi näistä on totuus sillä uskon kummankin tilanteen olevan täysin mahdollinen.

Mikäli ap ja miehensä todellakin juovat korkeintaan 2 alkoholiannosta kerralla aina, en usko ongelman olevan alkoholi, vaan lapsen pelkotilat. Tällöin ap:n olisi tärkeää puhua kotona aiheesta: mitä alkoholi on; miksi sitä käytetään; mitkä määrät ovat kohtuullisia; yms. Lapsen maailma voi olla hyvin mustavalkoinen jolloin huoli vanhempien alkoholisoitumisesta voi syntyä jo pelkästään siitä että naapurintytön vanhemmat ovat absolutiseteja kun taas kotona "juodaan joka viikonloppu". 

Mikäli taas ap on kuten oma äitini, laskee hän arvionsa omasta alkoholinkäytöstään alakanttiin. Keskimääräinen annosten lukumäärä vastaa hänen joskus juomaansa pienintä määräänsä (silloin puoli vuotta sitten join vain 2 lasia skumppaa serkkutytön ylppärijuhlissa), ja se että lähes joka ilta menee pullollinen viiniä napaan, puolustellaankin niin että "kyllähän mä oon siitä joskus muillekin tarjonnut" ja ajatellaan että oikeastaanhan juon vain pari lasillista. Mikä se kohtuullinen määrä sitten on, vaihtelee varmasti tapauskohtaisesti; mutta mikäli ap:n tapa juoda on jatkuvaa ja johtaa joka ilta kumppanin kanssa nahisteluun, on kyse jo selkeästä ongelmakäyttäytymisestä.

Toivottavasti ap saa tästä ketjusta aiheita ajatteluun ja tukea perheelleen.

Ei ihme että meillä on kahmalokaupalla ahdistuneita lapsia ja nuoria, jos näin moni vanhempi on näin pihalla kasvatustehtävästään. Tai sitten vaan ihan turhan vauhkona alkoholin suhteen.

Lapsen normaaliin kehitykseen kuuluu nimenomaan olla peloissaan tai huolissaan milloin mistäkin. Siitä keskustellaan (ja keskustellaan ja keskustellaan) lapsen kanssa. Ei aina tarvitse tai voikaan siivota asiaa pois silmistä ja pois mielestä.

Alkoholin liikakäyttö on toki asia erikseen, mutta aloittajan esimerkin mukainen käyttö ei liene sellainen ongelma, jonka perusteella aikuisen pitäisi ryhtyä muuttamaan omaa käyttäytymistään.

Entä jos lapsesi rupeaa pelkäämään toppatakkeja?

Poltatko kaikkien perheenjäsenten toppatakit keskellä pihaa? Peitätkö lapsen silmät liikenteessä talvisaikaan, kun joku lampsii toppatakissa vastaan? Revitkö urheilukaupan toppatakkimainokset jo postilaatikolla? Vetoat muihin saman päiväkodin/koulun vanhempiin, että ostaisivat jälkikasvulleen vain villakangastakkeja ?

Kaikelta ei voi lasta suojella, eikä tarvitsekaan, vaan keskustella ja selittää asioita ja ehkä esimerkillä näyttää, että mitään pahaa ei tapahdu, vaikka sen pelottavan asian joutuu joskus kohtaamaan.

Pään pensaaseen vetäminen ja asian lakaiseminen maton alle tuottaa nimenomaan näitä nykypäivän nuoria, joille ei mitään saa koskaan sanoa tai tapahtua, kun jo pöyristyvät/loukkaantuvat/mielensä pahoittavat/traumatisoituvat.

Itse olin äärimmäisen herkkä lapsi, ja traumatisoiduin vakavasti vanhempieni alkoholinkäytön vuoksi, en luonnollisesti koskaan uskaltanut edes sanoa mitään koska pelkäsin sitäkin. Eivätkä vanhempani mitään juoppoja edes olleet, eivät koskaan juoneet arkisin tai edes joka viikonloppu jne.

Silti pelkään näin aikuisenakin humalaisia ihmisiä, enkä ole koskaan kyennyt juomaan edes lasillistakaan...

Tarinani pointti on, että jotkut lapset ovat oikeasti todella herkkiä. Jos lapsi on kyennyt ääneen ilmaisemaan tuon pelkonsa, niin kannattaa kuunnella tarkoin ja oikeasti miettiä, mitä asialle voisi tehdä!

Yhdenkin lasillisen jälkeen ihmisten silmät samenevat ja käytöksestä tulee arvaamatonta. Ei sitä välttämättä näe esim. jos ei tunne ihmistä entuudestaan, mutta mitä tutumpi ihminen, sen helpompaa huomata. Nuo todella pienet muutokset, joita ei edes itse huomaa, voivat olla lapselle erittäin pelottavia.

Herkkä lapsena kirjoitti:

Muistan omasta lapsuudestani, että aikuisten alkoholin juonti oli ahdistavaa vaikka se olikin kohtuullista. Aikuiset kuitenkin muuttuivat alkoholia juotuaan erilaisiksi kuin mitä he olivat yleensä ja erityisen ahdistavalta tuntui, että he halusivat juoda sitä, vaikka minä toivoin että he eivät joisi kun minä olen paikalla. Siis se oli ahdistavaa, kun tuntui, että alkoholi oli aikuisille tärkempää kuin minun toiveeni. Myös se lievä humaltuminen ja aikuisten erikoinen käytös kummastutti. Jo silloin tein päätöksen, että minä en sitten aikuisena alkoholia juo ja se päätös on pitänyt. En ole koskaan edes maistanut mitään alkoholijuomaa, vaikka täytän pian 40v.

Aika hemmetin itsekeskeinen tapa ajatella sinulla. Siis jos SINÄ et pitänyt aikuisten alkoholinkäytöstä, niin he eivät olisi lainkaan saaneet juoda sitä? Kyllä lasten kuuluu oppia, että maailma ei pyöri heidän ympärillään ja he eivät saa komennella aikusia.

Lapsi on varmasti kuullut valistusta, jossa alkoholijuomat demonisoidaan, on ehkä kuullut kauhujuttuja jne. Hänen ajattelunsa on vielä lapsen mustavalkoista ajattelua ja hän pelkää puolestanne. Auttaako häntä suhtautumaan alkoholiin normaalisti (kohtuukäyttö ok, liikakäyttö ei ok) se, jos jätätte alkoholin kokonaan pois? Ei auta. Se saa hänet ajattelemaan, että hän ehkä pelasti teidät täydelliseltä tuholta. Ja jälleen jatkuu suomalainen ajattelutapa, jossa alkoholijuomia kartetaan kuin ruttoa tai vedetään kaksin käsin. Mitään normaalia välimuotoa ei ole. 

Vierailija kirjoitti:

Herkkä lapsena kirjoitti:

Muistan omasta lapsuudestani, että aikuisten alkoholin juonti oli ahdistavaa vaikka se olikin kohtuullista. Aikuiset kuitenkin muuttuivat alkoholia juotuaan erilaisiksi kuin mitä he olivat yleensä ja erityisen ahdistavalta tuntui, että he halusivat juoda sitä, vaikka minä toivoin että he eivät joisi kun minä olen paikalla. Siis se oli ahdistavaa, kun tuntui, että alkoholi oli aikuisille tärkempää kuin minun toiveeni. Myös se lievä humaltuminen ja aikuisten erikoinen käytös kummastutti. Jo silloin tein päätöksen, että minä en sitten aikuisena alkoholia juo ja se päätös on pitänyt. En ole koskaan edes maistanut mitään alkoholijuomaa, vaikka täytän pian 40v.

Juuri tämä, mitätöidään ne lapsen tunteet ”höpöhöpö äiti muutaman vaan juo, ei se ole vaarallista, menepä siitä nyt.” Ja jonkun mielestä se on ihan ok :D

Tämä on nyt sanottu jo melko monta kertaa, mutta kaikenlaisten ahdistusten ei tarvitse johtaa siihen että poistetaan se ahdistuksen syy. Sen ahdistuksen voi myös käsitellä. 

Alkoholin kohtuukäytön terveyshyödyt ovat Ranskan viiniteollisuuden maksaman tutkimuksen tulos.

Vierailija kirjoitti:

Alkoholin kohtuukäytön terveyshyödyt ovat Ranskan viiniteollisuuden maksaman tutkimuksen tulos.

Joo ei välttämättä ole hyötyä, mutta ei haittaakaan jostain kahdesta annoksesta. Suomessa ei oikein osata puhua tästä. Että jos nyt puhutaan ihan vaan vaikka siitä kahdesta annoksesta. Olikohan hesarissa vai missä haastateltu jotain tutkijaa tästä että miten pienten määrien käyttö vaikuttaa terveyteen. Tutkijakin harhautui haastattelussa saman tien linjalle "sitten kun ne määrät siitä lisääntyy". Onko se ehkä jotenkin fyysisesti mahdotonta puhua ihan vaan siitä että käyttää vähän? Tuleeko siitä jotain pakkoliikkeitä jos ei saa vetää sekaan sitä että sitten kun se lähtee lapasesta? Kun toiset ihan oikeasti ei juo humaltuakseen, niin ihmeelliseltä kuin se kuulostaakin. Suomalainen suhtautuminen alkoholiin on kyllä niin vinksahtanutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Surkuhupaisa ketju. Ihmiset kilpaa vakuuttavat ettei alkoholin juomisella ole heihin mitään vaikutusta. Jos tämä pitäisi paikkansa, niin silloinhan se olisi helppoa jättää pois lapsen niin pyytäessä. Omaa riippuvuutta ei vain ole helppoa myöntää, siksi selittelyt.

On se vähän niinkin, että jos lapsi oppii pitämään vähäistäkin alkoholimäärää kamalana mörkönä, niin hänelle ei kehity normaalin neutraalia suhtautumista alkoholiin. Siinä taas on se vaara, että sitten murrosikäisenä alkoholi kiinnostaa liiankin kanssa. Jos alkoholi on jotakin sellaista, mikä täytyy kokonaan piilottaa tai poistaa elämästä, niin ei sekään aivan tervettä ole. Lapsen olisi hyvä oppia, ettei satunnaisen oluen juominen ole katastrofi, mutta että ilmankin voidaan elää.

:,D miksei sinusta ole tervettä että jonkun elämään ei kuulu alkoholi mitenkään? Pitäisi väkisin juoda sillöintällöin että olisi tervettä? Miksi?

No luitpa kuin piru raamattua. Kirjoitin että ei ole tervettä jos alkoholi on jotain sellaista, joka täytyy kokonaan piilottaa tai poistaa elämästä. Sillä sairaudella on nimikin, nimittäin alkoholismi. Jos taas joku haluaa elää kokonaan ilman alkoholia, niin jokaisella on siihen toki oikeus. Luitko viimeistä lausetta ollenkaan? Laitanpa sen uudelleen: "Lapsen olisi hyvä oppia, ettei satunnainen oluen juominen ole katastrofi, mutta että ilmankin voidaan elää." Miten saat tämän väännettyä siten, että mielestäni väkisin pitäisi juoda että olisi tervettä?

Alkoholisti kuvailee juomistaan usein pariksi olueksi. Oli sitten juonut mitä tai kuinka paljon tahansa. Tuo että ei ole valmis luopumaan niistä parista oluesta, kertoo juomisen tärkeydestä ja tärkeysjärjestyksestä lapsen ja alkoholin välillä.

11-v on tosi herkässä iässä, murrosikä aluillaan ja tämän ikäiset on yleensä pahimpia moraalinvartijoita. Heillä on ymmärrystä monestakin asiasta, mutta ei vielä suhteellisuudentajua. Maailmankuva on hyvin mustavalkoinen ja sitä saattaa pönkittää esim. opettaja, joka maalailee uhkakuvia terveystietoa opettaessaan. Lapsi voi ottaa hyvinkin kirjaimellisesti suositukset ruokavaliosta, nukkuma-ajoista, alkoholin/tupakan vaaroista jne...  Onhan toki osa aikuisistakin melko pakkomielteisiä, mutta kyllä elämä on paljon mukavampaa ja rennompaa jos ja kun psyyke vähän joustaa...

Lasta pitää toki ymmärtää, mutta kaikkiin kotkotuksiin ei ole pakko lähteä mukaan. Aikuinen voi hyvin ottaa lasillisen viiniä ruuan kanssa, eikä siinä ole mitään väärää tai pelottavaa. Varhaismurrosikäisen mieli on kaaoksessa ja hän helposti tarkertuu sääntöihin, kieltoihin ja ohjeisiin. Turhiin pakkomielteisiin ei ehkä kuitenkaan kannata erityisesti kannustaa, vaan mieluummin vähän rennompaan elämänasenteeseen.  

Vierailija kirjoitti:

Alkoholisti kuvailee juomistaan usein pariksi olueksi. Oli sitten juonut mitä tai kuinka paljon tahansa. Tuo että ei ole valmis luopumaan niistä parista oluesta, kertoo juomisen tärkeydestä ja tärkeysjärjestyksestä lapsen ja alkoholin välillä.

jankuti jankuti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hänelle ei kehity normaalin neutraalia suhtautumista alkoholiin.

Minkälainen on neutraali suhtautuminen kovaan nestehuumeeseen, joka tappaa eniten ihmisiä ja aiheuttaa myös eniten väkivaltaa maassamme?

Neutraali suhtautuminen on sellainen, ettei tarvitse vetää kaksin käsin alkoholia naamaansa joka viikonloppu, vaan voi joskus nauttia hyvästä ateriasta viinilasillisen kera. Eikä koe tällöin tarvetta vetää koko pulloa kerralla. Sellainen neutraali suhtautuminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on nähtävästi paljon alkoholistien lapsia jotka pelkäävät myös kohtuukäyttöä.

Tai ihmisiä jotka eivät tajua mikä on kohtuukäyttö. Vaihtoehdot kun eivät ole juoppo ja absolutisti.

Itse ole koko aikuisikäni juonut silloin tällöin alkoholia ja en ole juopoksi tullut enkä tule. Ei ole sellaista himoa juoda tai vaikeuksia lopettaa tai juoda kaapit tyhjäksi.

Minun tapani on rentoutua perjantaina tv:n ääressä lasissa punaviiniä ja suklaata lisäksi ja näin pimeällä vielä kynttilän valossa ja tulet takkaan. Tästä en luovu. Niin ja vielä suihkun raikkaana ja pyjamassa :)

Hermo lepää ja lapset eivät ole traumatisoituneet vaan ovat ihan normaaleja teinejä.

Kyse ei ollut siitä mikä on tai ei ole kohtuukäyttöä, vaan perheen jäsenten huomioimisesta. Jos miehesi pyytäisi ettet suihkuttaisi lakkaa keskellä olohuonetta kun hänellä tulee siitä paha olo, varmasti ottaisit tämån huomioon ja siirtyisit vessaan? Miksi lapsen toiveet ovat eriasia?

Entä jos mies toivoisi ettet käytä mitään aerosolituotteita kotona koskaan yhtään koska häntä ahdistaa jokin oletettu negatiivinen seuraus (myrkytys tai muu), lopettaisitko? Vai yrittäisitkö ensin vähän järkeillä asiaa puolisosi kanssa?

Esim miehellä olisi paha astma ja hän ei saisi henkeä kun suihkuttelen kotona jotain hiuslakkoja, tottakai lopettaisin. Silloin kun mies olisi kotona menisin ulos suihkuttamaan jos on pakko käyttää. Sinä suihkuttaisit kiusallasi miehesi naamaan se on jo ymmärretty..

Hohhoijaa. Olen eri, mutta eiköhän tuo paha astma ole nyt vähän eri asia kuin se että jokin vaan ärsyttää ärsyttämisen takia. Kuten täällä on monet jo kertoneet, niin lapsia voi tietyssä ikävaiheessa ärsyttää hyvin monenlaiset asiat vanhempien pusuttelusta iskän ammattiin, eikä jokaisen oikun mukana ole järkevää mennä. Lapsuuteen kuuluu tietty mustavalkoisuus eikä aikuisen kuulu ruokkia sitä.

Puolisosi kertoo sinulle että häntä ahdistaa ja ärsyttää joku asia mitä teet, että voisitko olla tekemättä sitä hänen seurassaan. Ei mikään asia mitä siin olisi ihan pakko tehdä, olet vaan tehnyt silloin tällöin. Mitä teet? Jatkat asian tekemistä vai yrität puolisosi pyynnöstä ainakin vähentää asian tekemistä hänen seurassaan?

No se vähän riippuu siitä miten järkevä puolison toive olisi. Jos mies toivoo etten laula oopperaa hänen kuultensa tai pureskele kynsiäni, niin ihan ymmärrettävää, mutta jos häntä häiritsee että juon teetä hänen läsnä ollessaan niin yrittäisin varmaan keskustella ennen kuin ajattelisin teenjuonnista luopumisen olevan paras ratkaisu puolisoni kokemaan ahdistukseen.

”Järkevä”.. niin. No esim moni fobia ei ole järkevä mutta silti ne ovat ihan oikeita pelkoja. Ottaisit väkisin koiran vaikka puolisosi pelkäisi kuollakseen koiria, ilman ”järkevää” syytä. Taas toisen tunteiden mitätöintiä. Se tunne on ihan todellinen, vaikkei aihe SINUSTA ole järkevä.

Juu, tiedän tämän, teen töitä mielenterveyspotilaiden kanssa. Oletko joskus kuullut että pakko-oireisen potilaan perheenjäsenelle on annettu ohjeeksi alkaa rajoittaa ja muokata elämäänsä tämän potilaan pelkojen mukaan? Niinpä.

Jos puolisoni alkaisi ahdistua pitkistä hiuksista, punaisista vaatteisra tai parittomista numeroista, en karsisi kaikkia noita elämästäni häntä suojellakseni. Eli kyllä, sillä järkevyydellä on väliä. Ja se ei ole toisen tunteen mitätöintiä vaan omien rajojen kunnioittamista, että päättää itse missä joustaa ja minkä verran.