Lapsi paheksuu kohtuullista alkoholin käyttöä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

11-v on tosi herkässä iässä, murrosikä aluillaan ja tämän ikäiset on yleensä pahimpia moraalinvartijoita. Heillä on ymmärrystä monestakin asiasta, mutta ei vielä suhteellisuudentajua. Maailmankuva on hyvin mustavalkoinen ja sitä saattaa pönkittää esim. opettaja, joka maalailee uhkakuvia terveystietoa opettaessaan. Lapsi voi ottaa hyvinkin kirjaimellisesti suositukset ruokavaliosta, nukkuma-ajoista, alkoholin/tupakan vaaroista jne...  Onhan toki osa aikuisistakin melko pakkomielteisiä, mutta kyllä elämä on paljon mukavampaa ja rennompaa jos ja kun psyyke vähän joustaa...

Lasta pitää toki ymmärtää, mutta kaikkiin kotkotuksiin ei ole pakko lähteä mukaan. Aikuinen voi hyvin ottaa lasillisen viiniä ruuan kanssa, eikä siinä ole mitään väärää tai pelottavaa. Varhaismurrosikäisen mieli on kaaoksessa ja hän helposti tarkertuu sääntöihin, kieltoihin ja ohjeisiin. Turhiin pakkomielteisiin ei ehkä kuitenkaan kannata erityisesti kannustaa, vaan mieluummin vähän rennompaan elämänasenteeseen.  

 

Toisaalta eikös säännöt, kiellot, ohjeet ja suositukset ole sitä varten, että niitä myös pyrkisi elämässä noudattamaan? Eikä rikottaviksi. 

Lapsi 10 vuotta myöhemmin terapiassa: "Sanoin äidille, etten tykkää kun aina meillä kaljoitellaan. Silloinkin vanhemmat sanoivat vain, että suus kiinni kakara, aikuiset saavat tehdä mitä haluavat. Olisin vain halunnut muuttaa kotoa pois mahdollisimman pian..."

Mites tää liitty mm. terveyteen liittyviin suosituksiin, ohjeisiin, sääntöihin jne. ja niiden noudattamiseen? 

Lapsellista ja naurettavaa jeesustelu käskeä äidin "laittamaan korkki kiinni", kun hän silloin tällöin juo viikonloppuna pari siideriä.

Mites tuolla keski- ja etelä-Euroopassa, jossa viini kuuluu jokapäiväiseen elämään ja alkoa kuluu pullotolkulla, eikä sielläkään kännätä? Ei siellä lapset tule itkuntuhruisin silmin syyllistämään vanhempia alkoholismista ja kuinka "pelottaa".

Opettakaa nyt jumal** lapsillenne, että alkon normaalikulutus on NORMAALIA ELÄMÄÄ, eikä lapsella ole mitään sananvaltaa siihen, jos aikuinen, itsenäinen ihminen juo satunnaisesti oluen/viinilasin/kuoharilasin/whatever.

Älkää tehkö alkosta mörköä!!!

Minun lapsuudessani vanhemmat häpeillen piilottelivat niitä harvoja kaljapullojaan, ja minut kasvatettiin luulemaan, että alkoholi on pahinta myrkkyä, jotain kiellettyä ja salaista ja epänormaalia.

Kun sain omia lapsia, oma suhteeni alkoholiin normalisoitui, ja olen kyllä ihan avoimesti korkannut lauantai-iltana sen yhden tai kaksi lonkeroa saunan jälkeen. Keneltäkään ei tule kommenttia, että olen pelottava tai alkoholisti, koska tämä on sitä normaalia käyttöä, normaalia elämää. 

Vierailija kirjoitti:

Lapsellista ja naurettavaa jeesustelu käskeä äidin "laittamaan korkki kiinni", kun hän silloin tällöin juo viikonloppuna pari siideriä.

Mites tuolla keski- ja etelä-Euroopassa, jossa viini kuuluu jokapäiväiseen elämään ja alkoa kuluu pullotolkulla, eikä sielläkään kännätä? Ei siellä lapset tule itkuntuhruisin silmin syyllistämään vanhempia alkoholismista ja kuinka "pelottaa".

Opettakaa nyt jumal** lapsillenne, että alkon normaalikulutus on NORMAALIA ELÄMÄÄ, eikä lapsella ole mitään sananvaltaa siihen, jos aikuinen, itsenäinen ihminen juo satunnaisesti oluen/viinilasin/kuoharilasin/whatever.

Älkää tehkö alkosta mörköä!!!

Minun lapsuudessani vanhemmat häpeillen piilottelivat niitä harvoja kaljapullojaan, ja minut kasvatettiin luulemaan, että alkoholi on pahinta myrkkyä, jotain kiellettyä ja salaista ja epänormaalia.

Kun sain omia lapsia, oma suhteeni alkoholiin normalisoitui, ja olen kyllä ihan avoimesti korkannut lauantai-iltana sen yhden tai kaksi lonkeroa saunan jälkeen. Keneltäkään ei tule kommenttia, että olen pelottava tai alkoholisti, koska tämä on sitä normaalia käyttöä, normaalia elämää. 

Sanoisitko samoin, jos alkoholin sijaan käyttäisit huumeita? Kaikenlaiset asiat tuppaavat monesti omissa silmissä muuttumaan ns. normaaleiksi, jos niitä pitkään on tehnyt.

Miten voi olla kohtuudella, jos juo pari annosta tai muutaman joka päivä!

Tuohan on päivittäistä juomista! Vaikka olisi vai "muutama".

Jos "jokin" asia vaivaa noin lastasi niin eikö tule mieleen lopettaa?

Jos voit lopettaa niin se juominen ei ole ongelma. Ja jos et voi lopettaa niin se on ongelma - muutenkin kuin lapsesi mielestä!

Ikään kun et itse suostuisi näkemään totuutta ja selittelisit toimintaasi tyyliin "kunka selittää lapselle".

T: alkolistien aikuinen lapsi

Eikös tämänkin provon voisi jo antaa olla. Pitkiä viestejä joissa selitetään miksi lapsen ei kannata antaa päättää koko perheen tekemisiä ja miten lapset voivat hämmentyä lukemattomista eri asioista eikä näitä kaikkia voi välttää vaan näistä täytyy ensisijaisesti oppia keskustelemaan. Ja sitten yksi tai kaksi trollia jankkaamassa samoja fanaattisia teesejä yhden kaljan alkoholismista ja juomapakosta. Näiden hysteerikkojen ajatukset voi tiivistää kahteen iskulauseeseen "jos et ole absolutisti olet alkoholisti" ja "jos et ole absolutisti et välitä lapsistasi". Mitään uutta sanottavaa heillä ei ole ollut sivukausiin. Antakaa vaan olla, ei näiden ihmisten päähän saa suhteellisuudentajua taottua millään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsellista ja naurettavaa jeesustelu käskeä äidin "laittamaan korkki kiinni", kun hän silloin tällöin juo viikonloppuna pari siideriä.

Mites tuolla keski- ja etelä-Euroopassa, jossa viini kuuluu jokapäiväiseen elämään ja alkoa kuluu pullotolkulla, eikä sielläkään kännätä? Ei siellä lapset tule itkuntuhruisin silmin syyllistämään vanhempia alkoholismista ja kuinka "pelottaa".

Opettakaa nyt jumal** lapsillenne, että alkon normaalikulutus on NORMAALIA ELÄMÄÄ, eikä lapsella ole mitään sananvaltaa siihen, jos aikuinen, itsenäinen ihminen juo satunnaisesti oluen/viinilasin/kuoharilasin/whatever.

Älkää tehkö alkosta mörköä!!!

Minun lapsuudessani vanhemmat häpeillen piilottelivat niitä harvoja kaljapullojaan, ja minut kasvatettiin luulemaan, että alkoholi on pahinta myrkkyä, jotain kiellettyä ja salaista ja epänormaalia.

Kun sain omia lapsia, oma suhteeni alkoholiin normalisoitui, ja olen kyllä ihan avoimesti korkannut lauantai-iltana sen yhden tai kaksi lonkeroa saunan jälkeen. Keneltäkään ei tule kommenttia, että olen pelottava tai alkoholisti, koska tämä on sitä normaalia käyttöä, normaalia elämää. 

Sanoisitko samoin, jos alkoholin sijaan käyttäisit huumeita? Kaikenlaiset asiat tuppaavat monesti omissa silmissä muuttumaan ns. normaaleiksi, jos niitä pitkään on tehnyt.

Voi sua reppana, rinnastat huumeiden käytön alkoholiin? Tietääkseni alkoholi on ihan laillinen aine, jota kuka tahansa täysi-ikäinen voi ostaa. Just sinunlaisten päiviräsästen takia alkoa pidetään pelottavana mörkönä, joka rinnastetaan huumeidenkäyttöön.

Siis nyt puhutaan alkon kohtuukäytöstä, normaalikulutuksesta. Tiesitkö että sellaistakin voi olla? Ei ole pakko olla rapajuoppo, mutta ethän sinä voi sitä käsittää. Sinun mielestäsi alkoholi pitäisi kieltää, sillä lapsethan traumatisoituvat, jos näkevät vanhempansa joskus viinilasi kädessä.

Vierailija kirjoitti:

Miten voi olla kohtuudella, jos juo pari annosta tai muutaman joka päivä!

Tuohan on päivittäistä juomista! Vaikka olisi vai "muutama".

Jos "jokin" asia vaivaa noin lastasi niin eikö tule mieleen lopettaa?

Jos voit lopettaa niin se juominen ei ole ongelma. Ja jos et voi lopettaa niin se on ongelma - muutenkin kuin lapsesi mielestä!

Ikään kun et itse suostuisi näkemään totuutta ja selittelisit toimintaasi tyyliin "kunka selittää lapselle".

T: alkolistien aikuinen lapsi

Samat asiat olisin sanonut ap:lle.

Hyvä kirjoitus 👍

Siis oikeesti, jos itse juon 1-2 kertaa viikossa lasin punaviiniä, niin en kyllä lopettaisi jos lapsi"kieltää". Voidaan keskustella asiasta, ja omat lapset on kyllä sen verran järkeviä jo (10 ja 13v) että ymmärtävät asiat ihan rationaalisesti, eikä tarvitse lapsellisesti selittää että äiti ei kuole tähän. 🙄

Vierailija kirjoitti:

Miten voi olla kohtuudella, jos juo pari annosta tai muutaman joka päivä!

Tuohan on päivittäistä juomista! Vaikka olisi vai "muutama".

Jos "jokin" asia vaivaa noin lastasi niin eikö tule mieleen lopettaa?

Jos voit lopettaa niin se juominen ei ole ongelma. Ja jos et voi lopettaa niin se on ongelma - muutenkin kuin lapsesi mielestä!

Ikään kun et itse suostuisi näkemään totuutta ja selittelisit toimintaasi tyyliin "kunka selittää lapselle".

T: alkolistien aikuinen lapsi

Juuri näin.

AP nyt vaan lopettaa juomisen, kun se ei ole mitään niin silloinhan se on oikein helppo lopettaa.

Jos ei ole helppo lopettaa niin lapsesi on oikeassa. SE ON ONGELMA

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsellista ja naurettavaa jeesustelu käskeä äidin "laittamaan korkki kiinni", kun hän silloin tällöin juo viikonloppuna pari siideriä.

Mites tuolla keski- ja etelä-Euroopassa, jossa viini kuuluu jokapäiväiseen elämään ja alkoa kuluu pullotolkulla, eikä sielläkään kännätä? Ei siellä lapset tule itkuntuhruisin silmin syyllistämään vanhempia alkoholismista ja kuinka "pelottaa".

Opettakaa nyt jumal** lapsillenne, että alkon normaalikulutus on NORMAALIA ELÄMÄÄ, eikä lapsella ole mitään sananvaltaa siihen, jos aikuinen, itsenäinen ihminen juo satunnaisesti oluen/viinilasin/kuoharilasin/whatever.

Älkää tehkö alkosta mörköä!!!

Minun lapsuudessani vanhemmat häpeillen piilottelivat niitä harvoja kaljapullojaan, ja minut kasvatettiin luulemaan, että alkoholi on pahinta myrkkyä, jotain kiellettyä ja salaista ja epänormaalia.

Kun sain omia lapsia, oma suhteeni alkoholiin normalisoitui, ja olen kyllä ihan avoimesti korkannut lauantai-iltana sen yhden tai kaksi lonkeroa saunan jälkeen. Keneltäkään ei tule kommenttia, että olen pelottava tai alkoholisti, koska tämä on sitä normaalia käyttöä, normaalia elämää. 

Sanoisitko samoin, jos alkoholin sijaan käyttäisit huumeita? Kaikenlaiset asiat tuppaavat monesti omissa silmissä muuttumaan ns. normaaleiksi, jos niitä pitkään on tehnyt.

Voi sua reppana, rinnastat huumeiden käytön alkoholiin? Tietääkseni alkoholi on ihan laillinen aine, jota kuka tahansa täysi-ikäinen voi ostaa. Just sinunlaisten päiviräsästen takia alkoa pidetään pelottavana mörkönä, joka rinnastetaan huumeidenkäyttöön.

Siis nyt puhutaan alkon kohtuukäytöstä, normaalikulutuksesta. Tiesitkö että sellaistakin voi olla? Ei ole pakko olla rapajuoppo, mutta ethän sinä voi sitä käsittää. Sinun mielestäsi alkoholi pitäisi kieltää, sillä lapsethan traumatisoituvat, jos näkevät vanhempansa joskus viinilasi kädessä.

Kyllä minusta vanhemman pitäisi tarkastella toimintaansa kriittisesti, jos lapsi sen kokee ikävänä. Näin itse ajattelen kohtuukäyttäjänä.

No meillä ihan sama! Mukulat aina valittaa, että mikset sä isä vedä enää koskaan kunnon lärvejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on nähtävästi paljon alkoholistien lapsia jotka pelkäävät myös kohtuukäyttöä.

Tai ihmisiä jotka eivät tajua mikä on kohtuukäyttö. Vaihtoehdot kun eivät ole juoppo ja absolutisti.

Itse ole koko aikuisikäni juonut silloin tällöin alkoholia ja en ole juopoksi tullut enkä tule. Ei ole sellaista himoa juoda tai vaikeuksia lopettaa tai juoda kaapit tyhjäksi.

Minun tapani on rentoutua perjantaina tv:n ääressä lasissa punaviiniä ja suklaata lisäksi ja näin pimeällä vielä kynttilän valossa ja tulet takkaan. Tästä en luovu. Niin ja vielä suihkun raikkaana ja pyjamassa :)

Hermo lepää ja lapset eivät ole traumatisoituneet vaan ovat ihan normaaleja teinejä.

Kyse ei ollut siitä mikä on tai ei ole kohtuukäyttöä, vaan perheen jäsenten huomioimisesta. Jos miehesi pyytäisi ettet suihkuttaisi lakkaa keskellä olohuonetta kun hänellä tulee siitä paha olo, varmasti ottaisit tämån huomioon ja siirtyisit vessaan? Miksi lapsen toiveet ovat eriasia?

Entä jos mies toivoisi ettet käytä mitään aerosolituotteita kotona koskaan yhtään koska häntä ahdistaa jokin oletettu negatiivinen seuraus (myrkytys tai muu), lopettaisitko? Vai yrittäisitkö ensin vähän järkeillä asiaa puolisosi kanssa?

Esim miehellä olisi paha astma ja hän ei saisi henkeä kun suihkuttelen kotona jotain hiuslakkoja, tottakai lopettaisin. Silloin kun mies olisi kotona menisin ulos suihkuttamaan jos on pakko käyttää. Sinä suihkuttaisit kiusallasi miehesi naamaan se on jo ymmärretty..

Hohhoijaa. Olen eri, mutta eiköhän tuo paha astma ole nyt vähän eri asia kuin se että jokin vaan ärsyttää ärsyttämisen takia. Kuten täällä on monet jo kertoneet, niin lapsia voi tietyssä ikävaiheessa ärsyttää hyvin monenlaiset asiat vanhempien pusuttelusta iskän ammattiin, eikä jokaisen oikun mukana ole järkevää mennä. Lapsuuteen kuuluu tietty mustavalkoisuus eikä aikuisen kuulu ruokkia sitä.

Puolisosi kertoo sinulle että häntä ahdistaa ja ärsyttää joku asia mitä teet, että voisitko olla tekemättä sitä hänen seurassaan. Ei mikään asia mitä siin olisi ihan pakko tehdä, olet vaan tehnyt silloin tällöin. Mitä teet? Jatkat asian tekemistä vai yrität puolisosi pyynnöstä ainakin vähentää asian tekemistä hänen seurassaan?

No se vähän riippuu siitä miten järkevä puolison toive olisi. Jos mies toivoo etten laula oopperaa hänen kuultensa tai pureskele kynsiäni, niin ihan ymmärrettävää, mutta jos häntä häiritsee että juon teetä hänen läsnä ollessaan niin yrittäisin varmaan keskustella ennen kuin ajattelisin teenjuonnista luopumisen olevan paras ratkaisu puolisoni kokemaan ahdistukseen.

”Järkevä”.. niin. No esim moni fobia ei ole järkevä mutta silti ne ovat ihan oikeita pelkoja. Ottaisit väkisin koiran vaikka puolisosi pelkäisi kuollakseen koiria, ilman ”järkevää” syytä. Taas toisen tunteiden mitätöintiä. Se tunne on ihan todellinen, vaikkei aihe SINUSTA ole järkevä.

Juu, tiedän tämän, teen töitä mielenterveyspotilaiden kanssa. Oletko joskus kuullut että pakko-oireisen potilaan perheenjäsenelle on annettu ohjeeksi alkaa rajoittaa ja muokata elämäänsä tämän potilaan pelkojen mukaan? Niinpä.

Jos puolisoni alkaisi ahdistua pitkistä hiuksista, punaisista vaatteisra tai parittomista numeroista, en karsisi kaikkia noita elämästäni häntä suojellakseni. Eli kyllä, sillä järkevyydellä on väliä. Ja se ei ole toisen tunteen mitätöintiä vaan omien rajojen kunnioittamista, että päättää itse missä joustaa ja minkä verran.

Nyt ei puhuta pitkistä hiuksista eikä punaisista vaatteista, saati mielenterveyspotilaista vaan lapsesta jota ahdistaa vanhempiensa ryyppääminen. Mutta ei sinua kiinnosta, sinulla on oikeus ottaa ”muutama bilsneri että äiti vhän renthoutuuu...”

Ei, ei aloittaja ainakaan puhunut ryyppäämisestä. Enkä minä. Puhuin siitä että oman toiminnan muuttaminen läheisen tunteiden vuoksi ei ole mitenkään yksiselitteisesti aina rakentava toimintatapa.

Luulet että sillä on lapselle oleellista eroa juotko 2 vai 4? Ryyppämistä se hänelle on yhtä kaikki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on nähtävästi paljon alkoholistien lapsia jotka pelkäävät myös kohtuukäyttöä.

Tai ihmisiä jotka eivät tajua mikä on kohtuukäyttö. Vaihtoehdot kun eivät ole juoppo ja absolutisti.

Itse ole koko aikuisikäni juonut silloin tällöin alkoholia ja en ole juopoksi tullut enkä tule. Ei ole sellaista himoa juoda tai vaikeuksia lopettaa tai juoda kaapit tyhjäksi.

Minun tapani on rentoutua perjantaina tv:n ääressä lasissa punaviiniä ja suklaata lisäksi ja näin pimeällä vielä kynttilän valossa ja tulet takkaan. Tästä en luovu. Niin ja vielä suihkun raikkaana ja pyjamassa :)

Hermo lepää ja lapset eivät ole traumatisoituneet vaan ovat ihan normaaleja teinejä.

Kyse ei ollut siitä mikä on tai ei ole kohtuukäyttöä, vaan perheen jäsenten huomioimisesta. Jos miehesi pyytäisi ettet suihkuttaisi lakkaa keskellä olohuonetta kun hänellä tulee siitä paha olo, varmasti ottaisit tämån huomioon ja siirtyisit vessaan? Miksi lapsen toiveet ovat eriasia?

Entä jos mies toivoisi ettet käytä mitään aerosolituotteita kotona koskaan yhtään koska häntä ahdistaa jokin oletettu negatiivinen seuraus (myrkytys tai muu), lopettaisitko? Vai yrittäisitkö ensin vähän järkeillä asiaa puolisosi kanssa?

Esim miehellä olisi paha astma ja hän ei saisi henkeä kun suihkuttelen kotona jotain hiuslakkoja, tottakai lopettaisin. Silloin kun mies olisi kotona menisin ulos suihkuttamaan jos on pakko käyttää. Sinä suihkuttaisit kiusallasi miehesi naamaan se on jo ymmärretty..

Hohhoijaa. Olen eri, mutta eiköhän tuo paha astma ole nyt vähän eri asia kuin se että jokin vaan ärsyttää ärsyttämisen takia. Kuten täällä on monet jo kertoneet, niin lapsia voi tietyssä ikävaiheessa ärsyttää hyvin monenlaiset asiat vanhempien pusuttelusta iskän ammattiin, eikä jokaisen oikun mukana ole järkevää mennä. Lapsuuteen kuuluu tietty mustavalkoisuus eikä aikuisen kuulu ruokkia sitä.

Puolisosi kertoo sinulle että häntä ahdistaa ja ärsyttää joku asia mitä teet, että voisitko olla tekemättä sitä hänen seurassaan. Ei mikään asia mitä siin olisi ihan pakko tehdä, olet vaan tehnyt silloin tällöin. Mitä teet? Jatkat asian tekemistä vai yrität puolisosi pyynnöstä ainakin vähentää asian tekemistä hänen seurassaan?

Eli sinä pyörit miehesi pillin mukaan. Jos hän ei pidä jostain ajankäytöstäsi, lopetat sen pyynnöstä?

Jos miestäni ahdistaa joku asia mitä hänen seurassaan teen tai hänelle tulee siitä paha mieli, en tietenkään tarkoituksella tee sitä hänen seurassaan enää. Ihan normaalia toisten huomioimista?!

Juu eli jos miestä ahdistaa tai ärsyttää että katson vaikka hömppää televisiosta omassa kotonani niin se pitäisi lopettaa koska mies nyt tuntee näin?

Oikeasti olet noin yksinkertainen ihminen?

Minä niin ymmärrän lastanne. Inhosin lapsena humalaisia ja yleensä niitä, jotka ottivat pienenkin määrä alkoholia. He eivät itse huomanneet, miten heidän käytöksensä muuttui ja miten he alkoivat puhua aivan eri tavalla. Kukaan humalainen ei ole koskaan tehnyt minulle mitään, mutta se silmien kiiluminen ja poskien punoitus sekä epävarma liikkuminen pelottivat ja inhottivat.

Aikuisenakaan en voi sietää humalaisia. He itse eivät tajua, miten he muuttuvat ja miten he alkavat laukoa "totuuksia" päin näköä. Seuraavana aamuna jos sitten olen loukkaantunut, niin jopa taas tulee "totuuksia" siitä, miten tosikko olen. Olen tosikko, myönnän, mutta ei se oikeuta ketään laukomaan asiattomuuksia päin näköä ja sitten selittää, että sehän oli vain leikkiä ja hutikaisen puhetta. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän vihaan viinaa. Itse en käytä viinaa lainkaan, kuten arvata saattaa. Perimässä lienee kuitenkin geeni, joka tekee persoksi viinalle, mutta onneksi ymmärsin sen ajoissa ja jätin kokeilut vähiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

11-v on tosi herkässä iässä, murrosikä aluillaan ja tämän ikäiset on yleensä pahimpia moraalinvartijoita. Heillä on ymmärrystä monestakin asiasta, mutta ei vielä suhteellisuudentajua. Maailmankuva on hyvin mustavalkoinen ja sitä saattaa pönkittää esim. opettaja, joka maalailee uhkakuvia terveystietoa opettaessaan. Lapsi voi ottaa hyvinkin kirjaimellisesti suositukset ruokavaliosta, nukkuma-ajoista, alkoholin/tupakan vaaroista jne...  Onhan toki osa aikuisistakin melko pakkomielteisiä, mutta kyllä elämä on paljon mukavampaa ja rennompaa jos ja kun psyyke vähän joustaa...

Lasta pitää toki ymmärtää, mutta kaikkiin kotkotuksiin ei ole pakko lähteä mukaan. Aikuinen voi hyvin ottaa lasillisen viiniä ruuan kanssa, eikä siinä ole mitään väärää tai pelottavaa. Varhaismurrosikäisen mieli on kaaoksessa ja hän helposti tarkertuu sääntöihin, kieltoihin ja ohjeisiin. Turhiin pakkomielteisiin ei ehkä kuitenkaan kannata erityisesti kannustaa, vaan mieluummin vähän rennompaan elämänasenteeseen.  

 

Toisaalta eikös säännöt, kiellot, ohjeet ja suositukset ole sitä varten, että niitä myös pyrkisi elämässä noudattamaan? Eikä rikottaviksi. 

Lapsi 10 vuotta myöhemmin terapiassa: "Sanoin äidille, etten tykkää kun aina meillä kaljoitellaan. Silloinkin vanhemmat sanoivat vain, että suus kiinni kakara, aikuiset saavat tehdä mitä haluavat. Olisin vain halunnut muuttaa kotoa pois mahdollisimman pian..."

Huoh.

Kyllä, monet vanhemmat ovat rasittavan epäkypsiä ja miettivät lähinnä itseään. Heidän lapsiaan käy sääliksi.

Kyllä tuo mustavalkoisuus maailmankuvassa on

isompi ongelma kasvatuksellisesti kuin se kahden alkoholi-annoksen käyttäminen viikossa.

Vieläkään et ymmärrä ettei kyse ole siitä paljonko sitä alkoholia käytät vaan se että se ahdistaa lastasi ja hän pyytää sinulta voitko olla käyttämättä päihteitä hänen seurassaan, mutta sinä et voi, koska se alkoholi on tärkeämpää kuin lapsesi toiveet ja tunteet.

Kiusaajathan aina sanovat myös, etteivät he mielestään ole kiusanneet ketään. Vääränlainen ihminen vain sattui kokemaan heidän toimintaansa väärin. Siinä se varsinainen ongelma kiusaajan mielestä, ei suinkaan kiusaajan käytöksessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkoholinkäyttö on osa normaalia elämää, siitä ei pääse mihinkään. Jos lapsi ahdistuu siitä, että vanhemmat juovat joskus ruuan kanssa lasin viiniä, ja saunan jälkeen oluen tai siiderin, ei ongelma silloin ole vanhempien alkoholinkäytössä. Ongelma on silloin lapsen päässä. Lapsen kanssa tulisi käsitellä asiaa keskustelemalla, pohtia mistä tunne johtuu, ja mitä sille voisi tehdä. Lasta pitäisi opettaa käsittelemään negatiivisia tunteitaan.

Tiedän kyllä hyvin mitä se on, kun lapsena ahdistaa. Muistan vieläkin ne unettomat yöt jotka makasin sängyssä ahdistuneena siitä, että Jumala heittää ihmisiä helvettiin. Mistä voi tietää kuka on tarpeeksi uskovainen, ettei helvettiin joudu? Voi kunpa olisinkin voinut puhua asiasta jonkun kanssa, käsitellä pelon, ettei olisi tarvinut turhaan kokea niin vahvaa ahdistusta. Meillä vaan ei voinut tälläisistä puhua. Ei voinut puhua siitäkään, kun jossain vakuutusyhtiön mainoksessa laulettiin että aja hiljaa, isi nyt vaan. Minä käsitin sen niin, että isit ajavat aina kovaa ja joutuvat onnettomuuksiin ja kuolevat, ja pelkäsin aina kun isä oli auton ratissa. Lapsilla on täysin turhia ja tarpeettomia pelkoja, kun eivät vielä ymmärrä asioita riittävästi. Ei niiden pelkojen mukaan pidä elää, ne pitää käsitellä rakentavasti lapsen kanssa.

Alkoholinkäyttö voi olla osa normaalia elämää tai sitten ei. Hyvin pärjää ilmankin ja voi yhtä lailla elää ihan normaalia elämää.

Ei kai tässä kukaan ole väittänyt, että sen on pakko olla osa normaalia elämää. Suurimmalle osalle ihmisistä se nyt vaan on. Pääpointti lienee siinä, että mikäli alkoholinkäyttö on ihan oikeasti järkevää ja kohtuullista, ettei lapsella ole mitään todellista syytä ahdistua siitä, tulee tuo ahdistus käsitellä muulla tavalla kuin tekemällä niinkuin lapsi haluaa. Lapsi saa sitten aikuisena ihan itse päättää, mikä hänen elämäänsä kuuluu ja mikä ei, mutta vanhempiensa puolesta hän ei voi sitä tehdä. Sukulaisperheen lapsi ahdistui ihan valtavasti kun hänelle sanottiin ei. Herkkä lapsi ja koki heti tehneensä väärin ja pahasti. Pakko se asia oli hänen kanssaan käsitellä, eikä vain todeta, että koskaan ei enää sanota lapselle ei..

Lapselle pelottavaa on varmaan teidän suhtautumisenne alkoholiin. Lapsi tietää, että kyseessä on paha aine, joka aiheuttaa maailmassa ongelmia. Lapsi näkee, että hänen omat vanhemmat, ne ihmiset joiden pitäisi suojella häntä kaikelta maailman pahuudelta, juovat itse alkoholia. Lapsi paheksuu, koska haluaa vanhempien lopettavan. Lapsi ei voi nähdä mitään syytä, miksi alkoholia pitäisi juoda yhtään. Eikä kukaan aikuinen pysty keksimään sellaista satua, jossa alkoholin saaminen olisi parempi vaihtoehto kuin sen väliin jättäminen. Ja mitä seuraakaan lapsen mielelle siitä, kun vanhemmat eivät suostukaan lopettamaan, vaan sanovat lapselle että se paha aine onkin heille jostain syystä tärkeämpi kuin tämä lapsen toive? Se on lapselle musertava kokemus, vaikka kysymys olisi vähäisistä määristä.

Miksi et ap voi olla ilman alkoholia edes yhtä viikonloppua? Miksi et voi sen vertaa arvostaa lastasi että edes kerran kokeilisit? Mietipä rehellisesti.

Vierailija kirjoitti:

Miksi et ap voi olla ilman alkoholia edes yhtä viikonloppua? Miksi et voi sen vertaa arvostaa lastasi että edes kerran kokeilisit? Mietipä rehellisesti.

Miksi olet keksinyt ettei voi?