Lapsi paheksuu kohtuullista alkoholin käyttöä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hänelle ei kehity normaalin neutraalia suhtautumista alkoholiin.

Minkälainen on neutraali suhtautuminen kovaan nestehuumeeseen, joka tappaa eniten ihmisiä ja aiheuttaa myös eniten väkivaltaa maassamme?

Neutraali suhtautuminen on sellainen, ettei tarvitse vetää kaksin käsin alkoholia naamaansa joka viikonloppu, vaan voi joskus nauttia hyvästä ateriasta viinilasillisen kera. Eikä koe tällöin tarvetta vetää koko pulloa kerralla. Sellainen neutraali suhtautuminen.

Ja miksi on parempi että lapsesta kasvaa sillointällöin alkoholia lipittelevä aikuinen, kuin aikuinen joka ei näe tarvetta käyttää ollenkaan alkoholia? Selitä miksi se kohtuukäyttö on niin tervettä ja tärkeää.

Itsestäni ainakin olisi ollut kivempaa omistaa alkoholiin neutraalisti suhtautuvat vanhemmat kuin sellaiset, joille alkoholi oli erittäin tuomittavaa. Kasvatukseni vuoksi olin sitten nuorena erittäin kiinnostunut alkoholista. Kesti kauan ymmärtää, mitä on kohtuukäyttö. Juon joskus muutamankin lasten läsnä ollessa, eikä asia heitä ole häirinnyt, ainakaan eivät vielä aikuisuuden kynnykselläkään tunnustaneet. Eikä alkoholi heitä sen vuoksi erityisesti kiinnostakaan, suuntaan tai toiseen. Ap:lle tosin sanoisin, että kannattaa kunnioittaa lapsen ajatuksia ja toimia sen mukaan, kunnes lapsi tuntee olonsa turvallisemmaksi.

Vierailija kirjoitti:

Nyt ei puhuta pitkistä hiuksista eikä punaisista vaatteista, saati mielenterveyspotilaista vaan lapsesta jota ahdistaa vanhempiensa ryyppääminen. Mutta ei sinua kiinnosta, sinulla on oikeus ottaa ”muutama bilsneri että äiti vhän renthoutuuu...”

Tässä sinun ongelma onkin. Et ymmärrä eroa kahden oluen/viinilasin ja ryyppäämisen välillä.

Alkoholin juominen on elämässäsi näköjään aina humalahakuista eikä muuta ole.

Minulla ei todellakaan ole. Inhoan olla "kännissä". Kivoin on ottaa muutama olut josta tulee hyvä mieli ja positiiviset ajatukset virtaa.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa tälle Suomen viinapakkomielteelle. Juhlia ei voi ilman viinaa, rentoutua ei voi ilman viinaa, "nollata" ei voi ilman viinaa, viihteellä ei käydä ilman viinaa, illallisen kuuluu viini, saunaan kuuluu kalja, synttäreillä vedetään pää täyteen, vappuna vedetään pää täyteen, juhannuksena vedetään pää täyteen, uutena vuotena vedetään pää täyteen ja alkumalja on aina oltava alkoholia. Häistä en edes aloita. 

Fakta on se, että ihmisen - erityisesti naisen - käytös muuttuu jo ensimmäisestä annoksesta. Naiset alkaa kihertämään ja hihittelemään kaikelle typerälle ja miehet alkaa sössöttämään sekä viljelemään loistavia vitsejä. Se että sinä alkoholin "kohtuukäyttäjänä" et tätä huomaa ei tarkoita etteikö muut huomaisi.

Jos et tosissaan kykene olemaan ilman lasillistakaan lapsesi seurassa niin hae apua.  

Nimenomaan näin. Hyvänä esimerkkinä vaikkapa viime kesä, kun kaveriporukasta kerrankin ehdotettiin, että mennäänpä katsomaan joku hyvä elokuva. Yli tunti ennen näytöstä - koko porukka terassilla ryyppäämässä, joku jopa paheksui, ettei voinut juoda näytöksen aikana. Kun näytös loppui, heti baariin, ei sanallakaan elokuvasta, vaikka se oli varsin hyvä. Minne ikinä meneekin, niin aina sitä perkeleen viinaa. 

Kun itse tajusin, mitä paskaa se alkoholi on, niin jo pienenä harrastin kaupassa olutpullojen viemistä salaa takaisin hyllyyn (en kaikkia, mutta osan). Vanhempieni mielestä se oli kerrassaan koomista, mutta jo silloin vihasin oluen hajua ja kyllä sen huomasi heti jos oli otettu pari olutta, kun vitsiä alettiin vääntämään joka asiasta ja se vitutti. Luonteen heikkoutta, kun ei osata olla ilman. Alkoholisteja ei perheessäni ollut, mutta edes sitä perkeleen yhtä, saatika kahta ei oteta!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hänelle ei kehity normaalin neutraalia suhtautumista alkoholiin.

Minkälainen on neutraali suhtautuminen kovaan nestehuumeeseen, joka tappaa eniten ihmisiä ja aiheuttaa myös eniten väkivaltaa maassamme?

Neutraali suhtautuminen on sellainen, ettei tarvitse vetää kaksin käsin alkoholia naamaansa joka viikonloppu, vaan voi joskus nauttia hyvästä ateriasta viinilasillisen kera. Eikä koe tällöin tarvetta vetää koko pulloa kerralla. Sellainen neutraali suhtautuminen.

Ja miksi on parempi että lapsesta kasvaa sillointällöin alkoholia lipittelevä aikuinen, kuin aikuinen joka ei näe tarvetta käyttää ollenkaan alkoholia? Selitä miksi se kohtuukäyttö on niin tervettä ja tärkeää.

Selitä sinä, miksi väkisin väännät toisten sanomisia. Eihän kukaan ole sanonut, että on tärkeää käyttää alkoholia, vaan että suhtautuminen on neutraalia. Ei pelkää, eikä toisaalta himoitse. Siitä ei ole mitään hyötyä, että pelkää hullun lailla lasillista viiniä, tai ihmistä, joka sen yhden lasillisen on nauttinut. 

Et oikeasti ymmärrä että joku ei käytä alkoholia ihan vaan koska ei vaikka pidä sen mausta? En pelkää alkoholia, voin maistaa sitä jos tulee joku tilanne missä sitä tarvitsisi maistaa, mutta muuten en juo. Miksi joisin? En pidä siitä ja se on kallista sekä epäterveellistä. Miksi minun pitäisi väkisin juoda tai opettaa lapsilleni että alkoholia tulee juoda vaikkei halua? Voitko nyt viimein vastata miksi se on niin kovin tärkeää.

Minusta on todella hienoa, että lapsen oikeudesta raittiiseen lapsuuteen puhutaan nykyään paljon. Jos lapsia kerran hankkii, niin se tarkoittaa silloin sitä, että elämässä pyritään toimimaan lasten hyvinvointi huomioiden.

MikkoS78 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt ei puhuta pitkistä hiuksista eikä punaisista vaatteista, saati mielenterveyspotilaista vaan lapsesta jota ahdistaa vanhempiensa ryyppääminen. Mutta ei sinua kiinnosta, sinulla on oikeus ottaa ”muutama bilsneri että äiti vhän renthoutuuu...”

Tässä sinun ongelma onkin. Et ymmärrä eroa kahden oluen/viinilasin ja ryyppäämisen välillä.

Alkoholin juominen on elämässäsi näköjään aina humalahakuista eikä muuta ole.

Minulla ei todellakaan ole. Inhoan olla "kännissä". Kivoin on ottaa muutama olut josta tulee hyvä mieli ja positiiviset ajatukset virtaa.

Siitä se lapsi ahdistuu juuri kun äiti on yhtäkkiä niin erilainen, on niin iloinen mieli ja ajatusten virtaa.. yh.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hänelle ei kehity normaalin neutraalia suhtautumista alkoholiin.

Minkälainen on neutraali suhtautuminen kovaan nestehuumeeseen, joka tappaa eniten ihmisiä ja aiheuttaa myös eniten väkivaltaa maassamme?

Neutraali suhtautuminen on sellainen, ettei tarvitse vetää kaksin käsin alkoholia naamaansa joka viikonloppu, vaan voi joskus nauttia hyvästä ateriasta viinilasillisen kera. Eikä koe tällöin tarvetta vetää koko pulloa kerralla. Sellainen neutraali suhtautuminen.

Ja miksi on parempi että lapsesta kasvaa sillointällöin alkoholia lipittelevä aikuinen, kuin aikuinen joka ei näe tarvetta käyttää ollenkaan alkoholia? Selitä miksi se kohtuukäyttö on niin tervettä ja tärkeää.

Selitä sinä, miksi väkisin väännät toisten sanomisia. Eihän kukaan ole sanonut, että on tärkeää käyttää alkoholia, vaan että suhtautuminen on neutraalia. Ei pelkää, eikä toisaalta himoitse. Siitä ei ole mitään hyötyä, että pelkää hullun lailla lasillista viiniä, tai ihmistä, joka sen yhden lasillisen on nauttinut. 

Et oikeasti ymmärrä että joku ei käytä alkoholia ihan vaan koska ei vaikka pidä sen mausta? En pelkää alkoholia, voin maistaa sitä jos tulee joku tilanne missä sitä tarvitsisi maistaa, mutta muuten en juo. Miksi joisin? En pidä siitä ja se on kallista sekä epäterveellistä. Miksi minun pitäisi väkisin juoda tai opettaa lapsilleni että alkoholia tulee juoda vaikkei halua? Voitko nyt viimein vastata miksi se on niin kovin tärkeää.

Koska siitä riippuvaisille ihmisille tulee vaikea olo, jos joku ei heidän seurassaan juo alkoholia samaan tahtiin toisten kanssa. Silloin alkaa miettiä sitä, että onko oma suhde alkoholiin sittenkään niin normaali ja terve kuin mitä tahtoisi ajatella. Tähän samaan ilmiöön törmäävät nekin, jotka käyttävät alkoholia, mutta huomattavasti keskivertoa vähemmän.

Alkoholinkäyttö on osa normaalia elämää, siitä ei pääse mihinkään. Jos lapsi ahdistuu siitä, että vanhemmat juovat joskus ruuan kanssa lasin viiniä, ja saunan jälkeen oluen tai siiderin, ei ongelma silloin ole vanhempien alkoholinkäytössä. Ongelma on silloin lapsen päässä. Lapsen kanssa tulisi käsitellä asiaa keskustelemalla, pohtia mistä tunne johtuu, ja mitä sille voisi tehdä. Lasta pitäisi opettaa käsittelemään negatiivisia tunteitaan.

Tiedän kyllä hyvin mitä se on, kun lapsena ahdistaa. Muistan vieläkin ne unettomat yöt jotka makasin sängyssä ahdistuneena siitä, että Jumala heittää ihmisiä helvettiin. Mistä voi tietää kuka on tarpeeksi uskovainen, ettei helvettiin joudu? Voi kunpa olisinkin voinut puhua asiasta jonkun kanssa, käsitellä pelon, ettei olisi tarvinut turhaan kokea niin vahvaa ahdistusta. Meillä vaan ei voinut tälläisistä puhua. Ei voinut puhua siitäkään, kun jossain vakuutusyhtiön mainoksessa laulettiin että aja hiljaa, isi nyt vaan. Minä käsitin sen niin, että isit ajavat aina kovaa ja joutuvat onnettomuuksiin ja kuolevat, ja pelkäsin aina kun isä oli auton ratissa. Lapsilla on täysin turhia ja tarpeettomia pelkoja, kun eivät vielä ymmärrä asioita riittävästi. Ei niiden pelkojen mukaan pidä elää, ne pitää käsitellä rakentavasti lapsen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Alkoholinkäyttö on osa normaalia elämää, siitä ei pääse mihinkään. Jos lapsi ahdistuu siitä, että vanhemmat juovat joskus ruuan kanssa lasin viiniä, ja saunan jälkeen oluen tai siiderin, ei ongelma silloin ole vanhempien alkoholinkäytössä. Ongelma on silloin lapsen päässä. Lapsen kanssa tulisi käsitellä asiaa keskustelemalla, pohtia mistä tunne johtuu, ja mitä sille voisi tehdä. Lasta pitäisi opettaa käsittelemään negatiivisia tunteitaan.

Tiedän kyllä hyvin mitä se on, kun lapsena ahdistaa. Muistan vieläkin ne unettomat yöt jotka makasin sängyssä ahdistuneena siitä, että Jumala heittää ihmisiä helvettiin. Mistä voi tietää kuka on tarpeeksi uskovainen, ettei helvettiin joudu? Voi kunpa olisinkin voinut puhua asiasta jonkun kanssa, käsitellä pelon, ettei olisi tarvinut turhaan kokea niin vahvaa ahdistusta. Meillä vaan ei voinut tälläisistä puhua. Ei voinut puhua siitäkään, kun jossain vakuutusyhtiön mainoksessa laulettiin että aja hiljaa, isi nyt vaan. Minä käsitin sen niin, että isit ajavat aina kovaa ja joutuvat onnettomuuksiin ja kuolevat, ja pelkäsin aina kun isä oli auton ratissa. Lapsilla on täysin turhia ja tarpeettomia pelkoja, kun eivät vielä ymmärrä asioita riittävästi. Ei niiden pelkojen mukaan pidä elää, ne pitää käsitellä rakentavasti lapsen kanssa.

Alkoholinkäyttö voi olla osa normaalia elämää tai sitten ei. Hyvin pärjää ilmankin ja voi yhtä lailla elää ihan normaalia elämää.

Kysyisin neuvoa koulupsykologilta tmv. En vauva.fi:ltä. Melko selvästihän tuo liittyy johonkin pelkoon, enkä lähtisi sen takia kysymään kadunkulkijalta neuvoa, miten toimia asian suhteen.

Riippuu aika paljon lapsen iästä. Mitä pienempi lapsi, sitä oudommalta ja pelottavammalta vanhemman humalatila tuntuu. Joku 15-vuotias ei enää välitä yhtään, kunhan vanhempi ei käyttäydy humalassa ikävästi.

Vierailija kirjoitti:

11-v on tosi herkässä iässä, murrosikä aluillaan ja tämän ikäiset on yleensä pahimpia moraalinvartijoita. Heillä on ymmärrystä monestakin asiasta, mutta ei vielä suhteellisuudentajua. Maailmankuva on hyvin mustavalkoinen ja sitä saattaa pönkittää esim. opettaja, joka maalailee uhkakuvia terveystietoa opettaessaan. Lapsi voi ottaa hyvinkin kirjaimellisesti suositukset ruokavaliosta, nukkuma-ajoista, alkoholin/tupakan vaaroista jne...  Onhan toki osa aikuisistakin melko pakkomielteisiä, mutta kyllä elämä on paljon mukavampaa ja rennompaa jos ja kun psyyke vähän joustaa...

Lasta pitää toki ymmärtää, mutta kaikkiin kotkotuksiin ei ole pakko lähteä mukaan. Aikuinen voi hyvin ottaa lasillisen viiniä ruuan kanssa, eikä siinä ole mitään väärää tai pelottavaa. Varhaismurrosikäisen mieli on kaaoksessa ja hän helposti tarkertuu sääntöihin, kieltoihin ja ohjeisiin. Turhiin pakkomielteisiin ei ehkä kuitenkaan kannata erityisesti kannustaa, vaan mieluummin vähän rennompaan elämänasenteeseen.  

 

Toisaalta eikös säännöt, kiellot, ohjeet ja suositukset ole sitä varten, että niitä myös pyrkisi elämässä noudattamaan? Eikä rikottaviksi. 

Vierailija kirjoitti:

Alkoholinkäyttö on osa normaalia elämää, siitä ei pääse mihinkään. Jos lapsi ahdistuu siitä, että vanhemmat juovat joskus ruuan kanssa lasin viiniä, ja saunan jälkeen oluen tai siiderin, ei ongelma silloin ole vanhempien alkoholinkäytössä. Ongelma on silloin lapsen päässä. Lapsen kanssa tulisi käsitellä asiaa keskustelemalla, pohtia mistä tunne johtuu, ja mitä sille voisi tehdä. Lasta pitäisi opettaa käsittelemään negatiivisia tunteitaan.

Tiedän kyllä hyvin mitä se on, kun lapsena ahdistaa. Muistan vieläkin ne unettomat yöt jotka makasin sängyssä ahdistuneena siitä, että Jumala heittää ihmisiä helvettiin. Mistä voi tietää kuka on tarpeeksi uskovainen, ettei helvettiin joudu? Voi kunpa olisinkin voinut puhua asiasta jonkun kanssa, käsitellä pelon, ettei olisi tarvinut turhaan kokea niin vahvaa ahdistusta. Meillä vaan ei voinut tälläisistä puhua. Ei voinut puhua siitäkään, kun jossain vakuutusyhtiön mainoksessa laulettiin että aja hiljaa, isi nyt vaan. Minä käsitin sen niin, että isit ajavat aina kovaa ja joutuvat onnettomuuksiin ja kuolevat, ja pelkäsin aina kun isä oli auton ratissa. Lapsilla on täysin turhia ja tarpeettomia pelkoja, kun eivät vielä ymmärrä asioita riittävästi. Ei niiden pelkojen mukaan pidä elää, ne pitää käsitellä rakentavasti lapsen kanssa.

Etkö nyt sentään vähän liioittele? Normaaliin elämään voi kuulua alkoholin käyttöä, mutta ei se nyt mikään pakollinen asia ole. Toki sellainen ihminen, jolla ei ole kokemusta alkoholista, kuvittelee sen helposti pahemmaksi asiaksi kuin se onkaan. Mutta jos lapselle on selitetty, ettei kohtuullinen alkoholinkäyttö ole vaarallista ja hän kokee siitä huolimatta vanhempien juomisen epämiellyttäväksi, niin miksi alkoholia on sitten pakko käyttää lapsen läsnäollessa.

Sikäli olen tyytyväinen, että olen lapseton, koska mielestäni olisi erittäin vaikeata keksiä lapselle moraalisesti päteviä vastauksia, miksi aikuisen tulee saada juoda alkoholia ja miksi se on normaalia. Faktahan on se, että alkoholin juominen on tarpeetonta ja typerää. Kaikki rentoutuslässytykset sun muut ovat surkeita, koska ihmisen tulisi osata rentoutua ilman alkoholia. Harvempi juo myöskään alkoholia loppujen lopuksi maun takia. Että mikään muu nyt ei vaan tuota samanlaista makunautintoa kuin prosenteilla varustettu juoma. 

Kyllä, juon alkoholia, mutta lapset ovat viisaita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

11-v on tosi herkässä iässä, murrosikä aluillaan ja tämän ikäiset on yleensä pahimpia moraalinvartijoita. Heillä on ymmärrystä monestakin asiasta, mutta ei vielä suhteellisuudentajua. Maailmankuva on hyvin mustavalkoinen ja sitä saattaa pönkittää esim. opettaja, joka maalailee uhkakuvia terveystietoa opettaessaan. Lapsi voi ottaa hyvinkin kirjaimellisesti suositukset ruokavaliosta, nukkuma-ajoista, alkoholin/tupakan vaaroista jne...  Onhan toki osa aikuisistakin melko pakkomielteisiä, mutta kyllä elämä on paljon mukavampaa ja rennompaa jos ja kun psyyke vähän joustaa...

Lasta pitää toki ymmärtää, mutta kaikkiin kotkotuksiin ei ole pakko lähteä mukaan. Aikuinen voi hyvin ottaa lasillisen viiniä ruuan kanssa, eikä siinä ole mitään väärää tai pelottavaa. Varhaismurrosikäisen mieli on kaaoksessa ja hän helposti tarkertuu sääntöihin, kieltoihin ja ohjeisiin. Turhiin pakkomielteisiin ei ehkä kuitenkaan kannata erityisesti kannustaa, vaan mieluummin vähän rennompaan elämänasenteeseen.  

 

Toisaalta eikös säännöt, kiellot, ohjeet ja suositukset ole sitä varten, että niitä myös pyrkisi elämässä noudattamaan? Eikä rikottaviksi. 

Lapsi 10 vuotta myöhemmin terapiassa: "Sanoin äidille, etten tykkää kun aina meillä kaljoitellaan. Silloinkin vanhemmat sanoivat vain, että suus kiinni kakara, aikuiset saavat tehdä mitä haluavat. Olisin vain halunnut muuttaa kotoa pois mahdollisimman pian..."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

11-v on tosi herkässä iässä, murrosikä aluillaan ja tämän ikäiset on yleensä pahimpia moraalinvartijoita. Heillä on ymmärrystä monestakin asiasta, mutta ei vielä suhteellisuudentajua. Maailmankuva on hyvin mustavalkoinen ja sitä saattaa pönkittää esim. opettaja, joka maalailee uhkakuvia terveystietoa opettaessaan. Lapsi voi ottaa hyvinkin kirjaimellisesti suositukset ruokavaliosta, nukkuma-ajoista, alkoholin/tupakan vaaroista jne...  Onhan toki osa aikuisistakin melko pakkomielteisiä, mutta kyllä elämä on paljon mukavampaa ja rennompaa jos ja kun psyyke vähän joustaa...

Lasta pitää toki ymmärtää, mutta kaikkiin kotkotuksiin ei ole pakko lähteä mukaan. Aikuinen voi hyvin ottaa lasillisen viiniä ruuan kanssa, eikä siinä ole mitään väärää tai pelottavaa. Varhaismurrosikäisen mieli on kaaoksessa ja hän helposti tarkertuu sääntöihin, kieltoihin ja ohjeisiin. Turhiin pakkomielteisiin ei ehkä kuitenkaan kannata erityisesti kannustaa, vaan mieluummin vähän rennompaan elämänasenteeseen.  

 

Toisaalta eikös säännöt, kiellot, ohjeet ja suositukset ole sitä varten, että niitä myös pyrkisi elämässä noudattamaan? Eikä rikottaviksi. 

Lapsi 10 vuotta myöhemmin terapiassa: "Sanoin äidille, etten tykkää kun aina meillä kaljoitellaan. Silloinkin vanhemmat sanoivat vain, että suus kiinni kakara, aikuiset saavat tehdä mitä haluavat. Olisin vain halunnut muuttaa kotoa pois mahdollisimman pian..."

Huoh.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on nähtävästi paljon alkoholistien lapsia jotka pelkäävät myös kohtuukäyttöä.

Tai ihmisiä jotka eivät tajua mikä on kohtuukäyttö. Vaihtoehdot kun eivät ole juoppo ja absolutisti.

Itse ole koko aikuisikäni juonut silloin tällöin alkoholia ja en ole juopoksi tullut enkä tule. Ei ole sellaista himoa juoda tai vaikeuksia lopettaa tai juoda kaapit tyhjäksi.

Minun tapani on rentoutua perjantaina tv:n ääressä lasissa punaviiniä ja suklaata lisäksi ja näin pimeällä vielä kynttilän valossa ja tulet takkaan. Tästä en luovu. Niin ja vielä suihkun raikkaana ja pyjamassa :)

Hermo lepää ja lapset eivät ole traumatisoituneet vaan ovat ihan normaaleja teinejä.

Kyse ei ollut siitä mikä on tai ei ole kohtuukäyttöä, vaan perheen jäsenten huomioimisesta. Jos miehesi pyytäisi ettet suihkuttaisi lakkaa keskellä olohuonetta kun hänellä tulee siitä paha olo, varmasti ottaisit tämån huomioon ja siirtyisit vessaan? Miksi lapsen toiveet ovat eriasia?

Entä jos mies toivoisi ettet käytä mitään aerosolituotteita kotona koskaan yhtään koska häntä ahdistaa jokin oletettu negatiivinen seuraus (myrkytys tai muu), lopettaisitko? Vai yrittäisitkö ensin vähän järkeillä asiaa puolisosi kanssa?

Esim miehellä olisi paha astma ja hän ei saisi henkeä kun suihkuttelen kotona jotain hiuslakkoja, tottakai lopettaisin. Silloin kun mies olisi kotona menisin ulos suihkuttamaan jos on pakko käyttää. Sinä suihkuttaisit kiusallasi miehesi naamaan se on jo ymmärretty..

Hohhoijaa. Olen eri, mutta eiköhän tuo paha astma ole nyt vähän eri asia kuin se että jokin vaan ärsyttää ärsyttämisen takia. Kuten täällä on monet jo kertoneet, niin lapsia voi tietyssä ikävaiheessa ärsyttää hyvin monenlaiset asiat vanhempien pusuttelusta iskän ammattiin, eikä jokaisen oikun mukana ole järkevää mennä. Lapsuuteen kuuluu tietty mustavalkoisuus eikä aikuisen kuulu ruokkia sitä.

Puolisosi kertoo sinulle että häntä ahdistaa ja ärsyttää joku asia mitä teet, että voisitko olla tekemättä sitä hänen seurassaan. Ei mikään asia mitä siin olisi ihan pakko tehdä, olet vaan tehnyt silloin tällöin. Mitä teet? Jatkat asian tekemistä vai yrität puolisosi pyynnöstä ainakin vähentää asian tekemistä hänen seurassaan?

Eli sinä pyörit miehesi pillin mukaan. Jos hän ei pidä jostain ajankäytöstäsi, lopetat sen pyynnöstä?

Jos miestäni ahdistaa joku asia mitä hänen seurassaan teen tai hänelle tulee siitä paha mieli, en tietenkään tarkoituksella tee sitä hänen seurassaan enää. Ihan normaalia toisten huomioimista?!

Juu eli jos miestä ahdistaa tai ärsyttää että katson vaikka hömppää televisiosta omassa kotonani niin se pitäisi lopettaa koska mies nyt tuntee näin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

11-v on tosi herkässä iässä, murrosikä aluillaan ja tämän ikäiset on yleensä pahimpia moraalinvartijoita. Heillä on ymmärrystä monestakin asiasta, mutta ei vielä suhteellisuudentajua. Maailmankuva on hyvin mustavalkoinen ja sitä saattaa pönkittää esim. opettaja, joka maalailee uhkakuvia terveystietoa opettaessaan. Lapsi voi ottaa hyvinkin kirjaimellisesti suositukset ruokavaliosta, nukkuma-ajoista, alkoholin/tupakan vaaroista jne...  Onhan toki osa aikuisistakin melko pakkomielteisiä, mutta kyllä elämä on paljon mukavampaa ja rennompaa jos ja kun psyyke vähän joustaa...

Lasta pitää toki ymmärtää, mutta kaikkiin kotkotuksiin ei ole pakko lähteä mukaan. Aikuinen voi hyvin ottaa lasillisen viiniä ruuan kanssa, eikä siinä ole mitään väärää tai pelottavaa. Varhaismurrosikäisen mieli on kaaoksessa ja hän helposti tarkertuu sääntöihin, kieltoihin ja ohjeisiin. Turhiin pakkomielteisiin ei ehkä kuitenkaan kannata erityisesti kannustaa, vaan mieluummin vähän rennompaan elämänasenteeseen.  

 

Toisaalta eikös säännöt, kiellot, ohjeet ja suositukset ole sitä varten, että niitä myös pyrkisi elämässä noudattamaan? Eikä rikottaviksi. 

Lapsi 10 vuotta myöhemmin terapiassa: "Sanoin äidille, etten tykkää kun aina meillä kaljoitellaan. Silloinkin vanhemmat sanoivat vain, että suus kiinni kakara, aikuiset saavat tehdä mitä haluavat. Olisin vain halunnut muuttaa kotoa pois mahdollisimman pian..."

Huoh.

Kyllä, monet vanhemmat ovat rasittavan epäkypsiä ja miettivät lähinnä itseään. Heidän lapsiaan käy sääliksi.

Vähäinenkin määrä alkoholia on pahasta, sanoo uusin tutkimus. Ette kai pysty lopettamaan? Hakekaa apua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

11-v on tosi herkässä iässä, murrosikä aluillaan ja tämän ikäiset on yleensä pahimpia moraalinvartijoita. Heillä on ymmärrystä monestakin asiasta, mutta ei vielä suhteellisuudentajua. Maailmankuva on hyvin mustavalkoinen ja sitä saattaa pönkittää esim. opettaja, joka maalailee uhkakuvia terveystietoa opettaessaan. Lapsi voi ottaa hyvinkin kirjaimellisesti suositukset ruokavaliosta, nukkuma-ajoista, alkoholin/tupakan vaaroista jne...  Onhan toki osa aikuisistakin melko pakkomielteisiä, mutta kyllä elämä on paljon mukavampaa ja rennompaa jos ja kun psyyke vähän joustaa...

Lasta pitää toki ymmärtää, mutta kaikkiin kotkotuksiin ei ole pakko lähteä mukaan. Aikuinen voi hyvin ottaa lasillisen viiniä ruuan kanssa, eikä siinä ole mitään väärää tai pelottavaa. Varhaismurrosikäisen mieli on kaaoksessa ja hän helposti tarkertuu sääntöihin, kieltoihin ja ohjeisiin. Turhiin pakkomielteisiin ei ehkä kuitenkaan kannata erityisesti kannustaa, vaan mieluummin vähän rennompaan elämänasenteeseen.  

 

Toisaalta eikös säännöt, kiellot, ohjeet ja suositukset ole sitä varten, että niitä myös pyrkisi elämässä noudattamaan? Eikä rikottaviksi. 

Lapsi 10 vuotta myöhemmin terapiassa: "Sanoin äidille, etten tykkää kun aina meillä kaljoitellaan. Silloinkin vanhemmat sanoivat vain, että suus kiinni kakara, aikuiset saavat tehdä mitä haluavat. Olisin vain halunnut muuttaa kotoa pois mahdollisimman pian..."

Huoh.

Kyllä, monet vanhemmat ovat rasittavan epäkypsiä ja miettivät lähinnä itseään. Heidän lapsiaan käy sääliksi.

Kyllä tuo mustavalkoisuus maailmankuvassa on

isompi ongelma kasvatuksellisesti kuin se kahden alkoholi-annoksen käyttäminen viikossa.