Mitä tehdä, kun kumppanin kanssa ei pääsyä ypääsyä yhteisymmärrykseen asumismuodosta? Eroko ainoa vaihtoehto?

Mitä jos te nyt ostatte sen talon, otatte lainaa, ja muutatte sinne. No mies ei viihdykään ja muutenkin riitaannutte ja mies haluaa erota. Miten hän pääsee irti talosta ja lainasta? Sinulla ei edelleenkään ole rahaa ostaa häntä siitä ulos. Sinä et tule suostumaan siihen, että talo myydään pois puoli vuotta sen jälkeen kun te sen ostitte. 

Muuttakaa siihen lapsuudentaloon vuokralle. Maksatte kuolinpesän muille osakkaille vuokraa markkinahinnan. Ei miehen pörssi järkyty ja helpompi muuttaa pois jos ei yhtään viihdy omakotitalossa. En tajua miksi sinunkaan pitäisi nyt haavesta luopua, tulee vaan katkeruutta miestä kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ettekö voi pysyä yhdessä ja asua erillään? Ei pariskunnan ole pakko yhdessä asua. Tai voi olla kaksi kotia. Pystytkö yksin lunastamaan lapsuuskodin?

Luuletteko, että ap haluaa asua ok-talossa yksin? Kyllä taloon mies tarvitaan, kukaa muuten tekisi kaikki talon hommat? Ap haluaa vaan nauttia omakotitalon idylistä. Ap on asunut talossa lapsuutensa eikä hänen tarvinnut silloinkaan huolehtia mistään.

Ei tietenkään. Naiset yleensä leiriytyvät sohvalle juomaan kaljaa ja katsomaan urheilua työpäivän jälkeen, kun miehet hoitavat sekä kotityöt että pihatyöt. :D

PS Moni nainen asuu yksin omakotitalossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ja mieheni ostettiin talo maalta alle kolmekymppisinä. Matkaa keskustaan 10 km ja epäilyjä tuli siitä, miten viihdytään niin syrjässä, ikämme kaupungissa lähellä keskustaa asuneena. Viihdytty on 20 vuotta, remonttia tehty tarpeen mukaan ja kun itsestä siltä on tuntunut.

Lapset syntyneet tänne ja rakastavat metsässä samoilua. Ovat opiskelijoita ja kun tulevat kotona käymään lähtevät luontoon "kun täällä voi hengittää"

Ei tämä kaikille varmastikaan sovi, mutta meille kyllä.

Ja vastauksesi auttoi aloittajaa siten, että...?

Kerroin vain meidän tilanteen, sorry en tiennyt sen olevan kiellettyä. Hyvä että te kaikki muut olette osanneet antaa ap:tä auttavia neuvoja tyyliin: "Itse en voisi kuvitella asuvani omakotitalossa." Tms..

Vierailija kirjoitti:

Ap:n on mahdoton hyväksyä, että lapsuudenkoti nyt menetetään kun hänellä ei itsellä riitä tulot lainaan ja sen ostoon. Vaikea uskoa, että asumisia tai edes yhteistä tulevaisuutta on paljon tätä ennen mietitty jos ap on kerran maailmamatkaaja ja vahva nainen, mutta kuitenkin asumisasiassa muka joutunut alistumaan miehen tahtoon 7 vuotta.

Lapuudenkodin tullessa myyntiin hän sai vaan ajatuksen, että sinne pitäisi muuttaa ja mies on nyt k-pää kun ei suostu tähän yksin ap:n unelmaan, itselleen paskaan diiliin. Tyhmää miestäkin piti houkutella ulkomaanreissullekin 6 vuotta, ovat kuin yö ja päivä, mutta ap:ta ärsyttää kun mies ei osallistu okt-kustannuksiin ja tee niinkuin hän määrää. Kyse kuitenkin on aika isosta asiasta

En tiedä miksi kirjoitit tällaisen kommentin.

Yhteistä tulevaisuutta on mietitty ja paljon. Aina keskustelu on päättynyt siihen, että haluamme eri asioita, mutta emme halua erota. Joten katsellaan. Katselua on kestänyt monta vuotta ja nyt ollaan ensimmäisen kerran sellaisessa tilanteessa, että päätös pitää tehdä, koska lapsuudenkotiani ollaan myymässä. Kaikki konkretisoituu.

En ole sanonut miestä k-pääksi, kun ei suostu minun unelmaani. En myöskään ole sanonut häntä tyhmäksi, kun ei halua matkustella. Olen sanonut, että toiveemme ja haaveemme ovat erit, enkä tiedä mitä tehdä asian edessä. Miehen matkustamattomuus on vielä ok, voinhan matkustaa ystävieni kanssa tai yksin. Mutta omakotitaloa en pysty yksin hankkimaan, se on taloudellisesta näkökulmasta tässä tilanteessa mahdottomuus.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:n on mahdoton hyväksyä, että lapsuudenkoti nyt menetetään kun hänellä ei itsellä riitä tulot lainaan ja sen ostoon. Vaikea uskoa, että asumisia tai edes yhteistä tulevaisuutta on paljon tätä ennen mietitty jos ap on kerran maailmamatkaaja ja vahva nainen, mutta kuitenkin asumisasiassa muka joutunut alistumaan miehen tahtoon 7 vuotta.

Lapuudenkodin tullessa myyntiin hän sai vaan ajatuksen, että sinne pitäisi muuttaa ja mies on nyt k-pää kun ei suostu tähän yksin ap:n unelmaan, itselleen paskaan diiliin. Tyhmää miestäkin piti houkutella ulkomaanreissullekin 6 vuotta, ovat kuin yö ja päivä, mutta ap:ta ärsyttää kun mies ei osallistu okt-kustannuksiin ja tee niinkuin hän määrää. Kyse kuitenkin on aika isosta asiasta

En tiedä miksi kirjoitit tällaisen kommentin.

Yhteistä tulevaisuutta on mietitty ja paljon. Aina keskustelu on päättynyt siihen, että haluamme eri asioita, mutta emme halua erota. Joten katsellaan. Katselua on kestänyt monta vuotta ja nyt ollaan ensimmäisen kerran sellaisessa tilanteessa, että päätös pitää tehdä, koska lapsuudenkotiani ollaan myymässä. Kaikki konkretisoituu.

En ole sanonut miestä k-pääksi, kun ei suostu minun unelmaani. En myöskään ole sanonut häntä tyhmäksi, kun ei halua matkustella. Olen sanonut, että toiveemme ja haaveemme ovat erit, enkä tiedä mitä tehdä asian edessä. Miehen matkustamattomuus on vielä ok, voinhan matkustaa ystävieni kanssa tai yksin. Mutta omakotitaloa en pysty yksin hankkimaan, se on taloudellisesta näkökulmasta tässä tilanteessa mahdottomuus.

ap

Katellaan ihmiset kattelee koko elämänsä. Kauan haluat elää sitku, mutku-elämää?

Mites toi vuokrausasia? Onnistuisko se?

Vierailija kirjoitti:

Muuttakaa siihen lapsuudentaloon vuokralle. Maksatte kuolinpesän muille osakkaille vuokraa markkinahinnan. Ei miehen pörssi järkyty ja helpompi muuttaa pois jos ei yhtään viihdy omakotitalossa. En tajua miksi sinunkaan pitäisi nyt haavesta luopua, tulee vaan katkeruutta miestä kohtaan.

Tämä voisi olla hyvä vaihtoehto. Mutta vaikeutuuko äidillä asunnon osto, kun ei saa kerralla ns. rahoja pois omakotitalosta? Heillä ajatuksena ollut ostaa kerrostaloasunto okt-tuotoilla. Äiti siis ostamassa, miehellä oma asunto toisaalla, mutta asuvat molemmat vuoroin toistensa luona.

ap 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:n on mahdoton hyväksyä, että lapsuudenkoti nyt menetetään kun hänellä ei itsellä riitä tulot lainaan ja sen ostoon. Vaikea uskoa, että asumisia tai edes yhteistä tulevaisuutta on paljon tätä ennen mietitty jos ap on kerran maailmamatkaaja ja vahva nainen, mutta kuitenkin asumisasiassa muka joutunut alistumaan miehen tahtoon 7 vuotta.

Lapuudenkodin tullessa myyntiin hän sai vaan ajatuksen, että sinne pitäisi muuttaa ja mies on nyt k-pää kun ei suostu tähän yksin ap:n unelmaan, itselleen paskaan diiliin. Tyhmää miestäkin piti houkutella ulkomaanreissullekin 6 vuotta, ovat kuin yö ja päivä, mutta ap:ta ärsyttää kun mies ei osallistu okt-kustannuksiin ja tee niinkuin hän määrää. Kyse kuitenkin on aika isosta asiasta

En tiedä miksi kirjoitit tällaisen kommentin.

Yhteistä tulevaisuutta on mietitty ja paljon. Aina keskustelu on päättynyt siihen, että haluamme eri asioita, mutta emme halua erota. Joten katsellaan. Katselua on kestänyt monta vuotta ja nyt ollaan ensimmäisen kerran sellaisessa tilanteessa, että päätös pitää tehdä, koska lapsuudenkotiani ollaan myymässä. Kaikki konkretisoituu.

En ole sanonut miestä k-pääksi, kun ei suostu minun unelmaani. En myöskään ole sanonut häntä tyhmäksi, kun ei halua matkustella. Olen sanonut, että toiveemme ja haaveemme ovat erit, enkä tiedä mitä tehdä asian edessä. Miehen matkustamattomuus on vielä ok, voinhan matkustaa ystävieni kanssa tai yksin. Mutta omakotitaloa en pysty yksin hankkimaan, se on taloudellisesta näkökulmasta tässä tilanteessa mahdottomuus.

ap

Olen eri, mutta sulla on vähän oudot kriteerit miehelle ap. Haluat miehen, joka haluaa omakotitalon ja jolla on rahaa omakotitaloon. Entä rakkaus? Entä luonne? Entä jos miehen rahat riittää vaan rivariin? Ja vaikka nyt eroaisit ja etsisit nettideitistä miehen, jonka unelma on omakotitalo, niin ei ole takeita siitä että mies olisi muuten ihana tai haluaisi sun vanhempien omakotitaloa. Hän ehkä haluaa oman lapsuudenkotiomakotitalonsa, Kelpaako se sulle, joudut maksaan siitä puolet?

No ei mikään fiksuin kaveri, jos haluaa maksaa vuokraa loppuelämänsä toisten pussiin.

Mutta en minäkään mieheni lapsuudenkotiin muuttaisi. Tarkoitus kuitenkin on luoda meille molemmille oma pesä, eikä niin, että toisen muistot raijautuvat kirjaimellisesti jalkojen alle (vaikka upeita muistoja olisivatkin, niin mies ei niihin ole kuulunut).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muuttakaa siihen lapsuudentaloon vuokralle. Maksatte kuolinpesän muille osakkaille vuokraa markkinahinnan. Ei miehen pörssi järkyty ja helpompi muuttaa pois jos ei yhtään viihdy omakotitalossa. En tajua miksi sinunkaan pitäisi nyt haavesta luopua, tulee vaan katkeruutta miestä kohtaan.

Tämä voisi olla hyvä vaihtoehto. Mutta vaikeutuuko äidillä asunnon osto, kun ei saa kerralla ns. rahoja pois omakotitalosta? Heillä ajatuksena ollut ostaa kerrostaloasunto okt-tuotoilla. Äiti siis ostamassa, miehellä oma asunto toisaalla, mutta asuvat molemmat vuoroin toistensa luona.

ap 

Niin. Löytäisikö äitisi mieluisan asunnon aso-asunnoista? Ei vaadi isoa ostosummaa ja jos tarvitsee pienen lainan niin vuokratulot auttaa siinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarvitsevatko vanhemmat rahaa heti ja paljon, vai voisitko saada talon tai osan siitä ennakkoperintönä? Taikka ostettua niin, että maksat sitä pikkuhiljaa, ikään kuin osamaksulla?

Omistan talosta osan kuolinpesän osakkaana. Isäni on kuollut ja "vanhemmat", joihin tässä viittaan, ovat äitini ja hänen uusi miesystävä.

Kuolinpesää ei siis ole jaettu.

Tämä ei kuitenkaan paljoa kevennä tilannetta, sillä en kuitenkaan saisi tuloillani riittävän suurta lainaa yksin otettavaksi.

ap

Et kuitenkaan kerro, miten suuren osan talosta omistat kuolinpesän osakkaana. Entä jos perintö jaetaan, ja loppuosuuteen otat lainaa niin paljon kuin saat, ja loppuosuuteen teet järjestelyjä muiden osakkaiden kanssa. Eikö äitisi voisi lahjoittaa sinulle osaa omasta osuudestaan, joko ennakkoperintönä tai muuten?

Minä sain haluamani lapsuudenaikaisen kesämökin isäni kuoleman jälkeen seuraavasti: monen vuoden jälkeen tehtiin perinnönjako. Äitini omisti puolet, minä neljäsosan ja siskoni neljäsosan. Äiti lahjoitti minulle osuutensa ennakkoperintönä, ja minä ostin siskoni osuuden. Lopullisessa perinnönjaossa saamani lahja äidiltäni otetaan tietenkin huomioon, joten saan sen verran vähemmän kuin siskoni.

Et voi vaatia miestä muuttamaan tuohon taloon, jos hän ei halua. Olet ihan itse päättänyt asua 7 v kerrostalossa miehen kanssa. Se ei velvoita miestä omakotitaloon edes vuokralle. 

Voi ei, ompas ikävä tilanne! Ymmärrän teitä molempia.

Itselleni tuli muutamia pointteja mieleen, laitan tähän niistä ainakin muutaman:

1. Jos olette molemmat työssäkäyviä ihmisiä, niin vuokralla asuminen ei ole pidemmän päälle järkevää. Ette saa koskaan kartutettua omaa rahaa, kun joka kuukausi maksatta vuokraa ja raha menee "taivaan tuuliin". Sen sijaan, ottamalla lainaa, maksatta itsellenne joka kuukausi teidän OMAA asuntoa itsellenne.

 

2. Ikävää, että ajatuksenne eroaa noin kovasti toisistaan. Olisiko kompromissi esimerkiksi rivitalo?

3. Ymmärrän, että sinua oma lapsuudenkoti "kiehtoo" ja koet sen ehkä lämpimänä ja turvallisena vaihtoehtona? Olisitko valmis muuttamaan miehen lapsuudenkotiin? En ikinä, ikinä milloinkaan suostuisi muuttamaan miehen lapsuudenkotiin juurikin esimerkiksi siitä syystä, että anoppi ja appi varmasti pitäisivät kotia edelleen "omanaan", tulisivat ja menisivät ja kaikesta kaiken tietäisivät paremmin ;) 

4. Kuinka nopeasti tämä tilanne tuli? Tuntuu, että asialla on kova kiire. Vanhemmat myymässä (eivätkö etukäteen puhuneet myynnistä?) ja ostajakin jo valmiiksi olemassa. Tuntuu, että aikakin tulee teillä tässä vastaan...

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap sä et saa sitä taloa yksin koska sulla ei ole rahaa yksin. Sä et saa sitä taloa miehen kanssa koska mies ei halua. Eli et saa taloa niin etkä näin. Joten miksi erota?

Totta. Pattitilanne. En kuitenkaan halua asua kerrostalossa koko loppuelämää, eikä mies halua asua missään tilanteessa omakotitalossa. Eli mahtaakohan tällä suhteella olla tulevaisuutta?

Olen omasta mielestäni tehnyt kompromissia 7 vuotta asumalla vuokralla kerrostalossa, nyt kai olisi miehen vuoro tehdä kompromissia asumalla sellaisessa muodossa, missä minä toivoisin. Vai onko ainoastaan miehen toiveilla merkitystä?

ap

En ymmärrä, miksi kerrostalossa asuminen on ollut kompromissi, jos sinulla ei ikinä olekaan ollut varaa ostaa omakotitaloa. Ymmärrän kyllä haaveesta ostaa yhdessä omakotitalo, mutta jos mies ei ole kiinnostunut, niin turha painostaa. Jos haaveilet elämisestä yhdessä miehen kanssa omakotitalossa, niin joudut selkeästi vaihtamaan miestä. Onko elämässäsi tärkeää rakastava mies vai omakotitalo? Kysyn tätä siksi, että ei ole mitään takeita, että löytäisit yhtä hyvää miestä tulevaisuudessa. Harva on niin onnekas, että saa elämässään kaikki haaveet toteutumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ette sovi yhteen jos mies haluaa ehdottomasti asua keskustassa kerrostalossa ja sinä omakotitalossa.

Ap haluaa lapsia tulevaisuudessa ja mies ei ehkä halua lapsiakaan.

Tehän elätte ihan eri todellisuuksissa.

Näin on, mutta ap ei pysty vielä näkemään sitä. Toivotaan, että tämä ketju avaa hänen silmänsä.

Nään toki. Ollaan tästäkin paljon puhuttu. Olen sanonut miehelle, että kovin on vaikeaa katsoa yhteiseen tulevaisuuteen kun kummankin toiveet ovat toisistaan poikkeavat. Ei haluta samoja asioita suurempien linjojen suhteen. Miehen mielestä se ei ole tarpeeksi pätevä syy erota. Kuulema, jos toista rakastaa ja hänen kanssaan haluaa olla, pitäisi olla valmis päästämään irti joistain haaveista ja tehdä kompromisseja.

Silti hän ei itse tee. Minä olen odottanut vuosia sitä, että mies päättää haluaako lapsia vai ei. Kohta on jo liian myöhäistä. Olen 34-vuotias, en voi odottaa loputtomiin.

Ja nyt sitten vielä tämä omakotitaloproblematiikka.

ap

Itse ottaisin eron, vaikka se ikävältä tuntuukin. Miehen tulisi tietää, ettei nainen voi odottaa ikuisesti lapsien hankkimista. Muutenkin tuntuu, että mies on ottanut sinut vain, koska olet kelvannut hänelle. Et ole ykkösvalinta ja hän odottaa "parempaa" naista. Kun hän sen löytää, hän jättää sinut. Siinä vaiheessa voit olla jo liian vanha saamaan lapsia. Omakotitalon nyt voi hankkia milloin vain, se vaikuttaa näistä kahdesta ongelmasta pienemmiltä. Oikeasti, kyllä mies joka lapsia haluaa, sen tietää ja olisi niitä jo hankkinut kanssasi. Sinä olet vain väärä nainen hänelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarvitsevatko vanhemmat rahaa heti ja paljon, vai voisitko saada talon tai osan siitä ennakkoperintönä? Taikka ostettua niin, että maksat sitä pikkuhiljaa, ikään kuin osamaksulla?

Omistan talosta osan kuolinpesän osakkaana. Isäni on kuollut ja "vanhemmat", joihin tässä viittaan, ovat äitini ja hänen uusi miesystävä.

Kuolinpesää ei siis ole jaettu.

Tämä ei kuitenkaan paljoa kevennä tilannetta, sillä en kuitenkaan saisi tuloillani riittävän suurta lainaa yksin otettavaksi.

ap

Et kuitenkaan kerro, miten suuren osan talosta omistat kuolinpesän osakkaana. Entä jos perintö jaetaan, ja loppuosuuteen otat lainaa niin paljon kuin saat, ja loppuosuuteen teet järjestelyjä muiden osakkaiden kanssa. Eikö äitisi voisi lahjoittaa sinulle osaa omasta osuudestaan, joko ennakkoperintönä tai muuten?

Minä sain haluamani lapsuudenaikaisen kesämökin isäni kuoleman jälkeen seuraavasti: monen vuoden jälkeen tehtiin perinnönjako. Äitini omisti puolet, minä neljäsosan ja siskoni neljäsosan. Äiti lahjoitti minulle osuutensa ennakkoperintönä, ja minä ostin siskoni osuuden. Lopullisessa perinnönjaossa saamani lahja äidiltäni otetaan tietenkin huomioon, joten saan sen verran vähemmän kuin siskoni.

Sama tilanne. Omistan talosta neljänneksen. Äiti ei suostuisi lahjoittamaan osuuttaan ennakkoperintönä, koska tarvitsee talorahat viimeistä penniä myöten uuden kerrostaloasunnon ostamiseen. Mikäli vaatisin kuolinpesän jakamista ja omaa osuuttani siitä, vaikeuttaisi se myös äitini asuntokauppoja. Hän joutuisi ottamaan lainaa, mihin ei tietystikään halua ryhtyä, eläkkeellä kun on. 

ap

Vierailija kirjoitti:

Voi ei, ompas ikävä tilanne! Ymmärrän teitä molempia.

Itselleni tuli muutamia pointteja mieleen, laitan tähän niistä ainakin muutaman:

1. Jos olette molemmat työssäkäyviä ihmisiä, niin vuokralla asuminen ei ole pidemmän päälle järkevää. Ette saa koskaan kartutettua omaa rahaa, kun joka kuukausi maksatta vuokraa ja raha menee "taivaan tuuliin". Sen sijaan, ottamalla lainaa, maksatta itsellenne joka kuukausi teidän OMAA asuntoa itsellenne.

 

2. Ikävää, että ajatuksenne eroaa noin kovasti toisistaan. Olisiko kompromissi esimerkiksi rivitalo?

3. Ymmärrän, että sinua oma lapsuudenkoti "kiehtoo" ja koet sen ehkä lämpimänä ja turvallisena vaihtoehtona? Olisitko valmis muuttamaan miehen lapsuudenkotiin? En ikinä, ikinä milloinkaan suostuisi muuttamaan miehen lapsuudenkotiin juurikin esimerkiksi siitä syystä, että anoppi ja appi varmasti pitäisivät kotia edelleen "omanaan", tulisivat ja menisivät ja kaikesta kaiken tietäisivät paremmin ;) 

4. Kuinka nopeasti tämä tilanne tuli? Tuntuu, että asialla on kova kiire. Vanhemmat myymässä (eivätkö etukäteen puhuneet myynnistä?) ja ostajakin jo valmiiksi olemassa. Tuntuu, että aikakin tulee teillä tässä vastaan...

 

Kuka sinä oikein olet sanomaan, että mikä on taloudellisesti kannattavaa/kannattamatonta ap:n miehelle? Se, että ei halua elää velkavankeudessa koko elämäänsä, on ihan ymmärrettävää. Kuitenkin niitä remontteja tulee ja niihin menee paljon rahaa, kun ei osaa itsekään niitä tehdä.

Ostaisin lapsuudenkodin ja jättäisin miehen asumaan kerrostaloon.

Sieltä käsin mies sitten saa käydä vierailulla, ja aika näyttää kiinnostuuko mies siitä omakotiasumisesta... jos ei niin sitten ei. Ja jos kiinnostuu, niin jollain sopparilla sais muuttaa taloon.. ja hyvähän se on lapsuudenkoti pitää kokonaan omissa nimissä, niin ei tule tappelua jos ero tulee jossain vaiheessa.

Eli jos mahdollista niin  osta ihmeessä se lapsuudenkoti, muuta sinne ja jätä mies kerrotaloon!!

Miksi äitisi pitäisi ostaa oma kerrostaloasunto? Eikö vuokraaminen tule kysymykseen?

Vierailija kirjoitti:

Voi ei, ompas ikävä tilanne! Ymmärrän teitä molempia.

Itselleni tuli muutamia pointteja mieleen, laitan tähän niistä ainakin muutaman:

1. Jos olette molemmat työssäkäyviä ihmisiä, niin vuokralla asuminen ei ole pidemmän päälle järkevää. Ette saa koskaan kartutettua omaa rahaa, kun joka kuukausi maksatta vuokraa ja raha menee "taivaan tuuliin". Sen sijaan, ottamalla lainaa, maksatta itsellenne joka kuukausi teidän OMAA asuntoa itsellenne.

 

2. Ikävää, että ajatuksenne eroaa noin kovasti toisistaan. Olisiko kompromissi esimerkiksi rivitalo?

3. Ymmärrän, että sinua oma lapsuudenkoti "kiehtoo" ja koet sen ehkä lämpimänä ja turvallisena vaihtoehtona? Olisitko valmis muuttamaan miehen lapsuudenkotiin? En ikinä, ikinä milloinkaan suostuisi muuttamaan miehen lapsuudenkotiin juurikin esimerkiksi siitä syystä, että anoppi ja appi varmasti pitäisivät kotia edelleen "omanaan", tulisivat ja menisivät ja kaikesta kaiken tietäisivät paremmin ;) 

4. Kuinka nopeasti tämä tilanne tuli? Tuntuu, että asialla on kova kiire. Vanhemmat myymässä (eivätkö etukäteen puhuneet myynnistä?) ja ostajakin jo valmiiksi olemassa. Tuntuu, että aikakin tulee teillä tässä vastaan...

 

Hyviä pointteja. Kuten monella muullakin kommentoineella.

Olen samaa mieltä, että typerää maksaa taivaan tuuliin vuokrarahoja vuosikaupalla. Mies ei vaan halua ostaa auntoa, okt ainakaan. Kerrostaloasunnon hankinnasta on sanonut, että olisi ok joskus. Mutta hän lähtökohtaisestikaan ei ole järin kiinnostunut ottamaan vastuuta asioista, omistusasunto on hänelle kauhistus. Vuokralla asuminen säilyttää tietynlaisen vapauden ja mahdollisuuden lähteä koska vaan, minne vaan. Miehelle se ei ehkä ole merkityksellistä, kun ei lähde kauppaa pidemmälle. Ei tykkää mennä ja kulkea.

Talon myynnistä on kyllä puhuttu useaan otteeseen, mutta tekoihin siirryttiin kyllä kahuean nopeaa. En tiedä mikä kiire iski, ehkä äiti ja miehensä toiminnan ihmisinä päättivät, että tämä tapahtuu nyt. Lisäaika tuskin muuttaisi tilannetta, koska mies ei ole kääntämässä päätään. Itse olen ollut määräaikaisissa työsuhteissa pitkään. Eli vaikka aina uusi duuni löytyy jostain projektista, en ole pankin silmissä mikään vahva kandidaatti lainan ottajaksi. 

Rivitaloon emme halua kumpikaan. Näyttäisi olevan täysin okt vs. kt vääntö kyseessä.

ap