Mitä tehdä, kun kumppanin kanssa ei pääsyä ypääsyä yhteisymmärrykseen asumismuodosta? Eroko ainoa vaihtoehto?

Ymmärrän todellakin miestäsi. Vanhempiesi talo vaatii varmaan jo lähtökohtaisesti aika paljon remonttia, että olisi viihtyisä? Sitä paitsi olet asunut siellä lapsena, tarvitsetteko isoa omakotitaloa jos asutte ihan vain kahdestaan? Varsinkin jos ei ole omia lapsia siellä kasvattanut niin se on miehesi näkökulmasta aika typerää. Kulutkin ovat isommat, onhan siellä rauha, mutta toisaalta sieltä on vaikeampi kulkea. En tiedä mihin vaihtoehtoon päädyt, mutta en yhtään ihmettele jos mies ei suostu ja sanoo, että tervemenoa. En itsekään suostuisi hänen tilanteessaan ja olen jopa äärimmäisyyksiin joustava nainen.

Ap on näitä, ”mutku mä haluun ja kaikilla muillaki on”- tyyppejä. Ei tajuta realiteetteja mitä omiksessa asuminen maksaa, jos kaikki rempat pitää teettää ammattilaisella.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän todellakin miestäsi. Vanhempiesi talo vaatii varmaan jo lähtökohtaisesti aika paljon remonttia, että olisi viihtyisä? Sitä paitsi olet asunut siellä lapsena, tarvitsetteko isoa omakotitaloa jos asutte ihan vain kahdestaan? Varsinkin jos ei ole omia lapsia siellä kasvattanut niin se on miehesi näkökulmasta aika typerää. Kulutkin ovat isommat, onhan siellä rauha, mutta toisaalta sieltä on vaikeampi kulkea. En tiedä mihin vaihtoehtoon päädyt, mutta en yhtään ihmettele jos mies ei suostu ja sanoo, että tervemenoa. En itsekään suostuisi hänen tilanteessaan ja olen jopa äärimmäisyyksiin joustava nainen.

Myöhästyin näköjään ratkaisun teosta, sori.

Tuo päätös paljastuisi joka tapauksessa parhaaksi, tietenkin lapsuudenkodin myynti kirpaisee, mökistä/kesäpaikasta haaveilemaan!

Vierailija kirjoitti:

Ap, kai oot sanonut miehelle, että hoidat itse kaikki remontit, lumityöt, ruohonleikkuut ja vastaavat, joita ei kerrostalossa olisi?

Minä ainakin hoitaisin, jos talon ostaisin. En tarvitse miestä mökilläkään.

Vierailija kirjoitti:

Ap sä et saa sitä taloa yksin koska sulla ei ole rahaa yksin. Sä et saa sitä taloa miehen kanssa koska mies ei halua. Eli et saa taloa niin etkä näin. Joten miksi erota?

Totta. Pattitilanne. En kuitenkaan halua asua kerrostalossa koko loppuelämää, eikä mies halua asua missään tilanteessa omakotitalossa. Eli mahtaakohan tällä suhteella olla tulevaisuutta?

Olen omasta mielestäni tehnyt kompromissia 7 vuotta asumalla vuokralla kerrostalossa, nyt kai olisi miehen vuoro tehdä kompromissia asumalla sellaisessa muodossa, missä minä toivoisin. Vai onko ainoastaan miehen toiveilla merkitystä?

ap

Ostatte paritalon/rivitalon lähempää keskustaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap sä et saa sitä taloa yksin koska sulla ei ole rahaa yksin. Sä et saa sitä taloa miehen kanssa koska mies ei halua. Eli et saa taloa niin etkä näin. Joten miksi erota?

Totta. Pattitilanne. En kuitenkaan halua asua kerrostalossa koko loppuelämää, eikä mies halua asua missään tilanteessa omakotitalossa. Eli mahtaakohan tällä suhteella olla tulevaisuutta?

Olen omasta mielestäni tehnyt kompromissia 7 vuotta asumalla vuokralla kerrostalossa, nyt kai olisi miehen vuoro tehdä kompromissia asumalla sellaisessa muodossa, missä minä toivoisin. Vai onko ainoastaan miehen toiveilla merkitystä?

ap

Rahalla on merkitystä. Et vain oikeasti ymmärrä kuinka paljon omakotitaloasuminen vie rahaa. Se, että olet tehnyt kompromissin asumalla 7 vuotta kerrostalossa ei todellakaan kompensoi sitä, että mies nyt ostaisi sen omakotitalon sinun kanssasi.

Onko talo sellainen että sen voisi ehkä saada vuokrattua eteenpäin, tai onko odotettavissa että sen arvo voisi nousta (sijaitsee kasvukeskuksen lähistöllä/lähelle suunnitellaan rakentamista yms?)? Jos sen ostaisi tavallaan sijoitusasunnoksi, ja laittaisi vuokralle, ja asuisitte edelleen kerrostalossa odottamassa parempaa ratkaisua?

Tämä ei tietenkään ole sopiva vaihtoehto muuten kuin siinä tapauksessa että talon/tontin arvon voi odottaa nousevan tulevaisuudessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ettekö voi pysyä yhdessä ja asua erillään? Ei pariskunnan ole pakko yhdessä asua. Tai voi olla kaksi kotia. Pystytkö yksin lunastamaan lapsuuskodin?

Luuletteko, että ap haluaa asua ok-talossa yksin? Kyllä taloon mies tarvitaan, kukaa muuten tekisi kaikki talon hommat? Ap haluaa vaan nauttia omakotitalon idylistä. Ap on asunut talossa lapsuutensa eikä hänen tarvinnut silloinkaan huolehtia mistään.

Mielelläni teen omakotitalon pihahommat, kuten nurmikonleikkuun, lumityöt ja haravoinnin. Vihaan liikuntaa, mutta olen aina tykännyt tehdä em. juttuja, siinä samalla saa sitä liikuntaa myös. Olen meidän perheessä se, joka vaihtaa autonrenkaat ja lamput. Mies tykkää laittaa ruokaa, leipoa yms.

Mutta se on kyllä totta, ettei minulla ole taitoja nikkarointiin. Ei miehelläkään, mikä häntä tietysti mietityttää. Kaikessa pitäisi ostaa apu ulkopuolelta, ja sehän maksaa. Tässä yksi syy, miksei mies halua omakotitaloon asumaan. Ei lapsuudenkotiini eikä muuhunkaan.

ap

Uskooko joku tosiaan, että okt-asumiseen tarvitaan mies? Monia vanhuksia asuu yksin omakotitaloissa, nuorelta naiselta onnistuu ihan varmasti. Harva kai remontteja itse tekee kuitenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän todellakin miestäsi. Vanhempiesi talo vaatii varmaan jo lähtökohtaisesti aika paljon remonttia, että olisi viihtyisä? Sitä paitsi olet asunut siellä lapsena, tarvitsetteko isoa omakotitaloa jos asutte ihan vain kahdestaan? Varsinkin jos ei ole omia lapsia siellä kasvattanut niin se on miehesi näkökulmasta aika typerää. Kulutkin ovat isommat, onhan siellä rauha, mutta toisaalta sieltä on vaikeampi kulkea. En tiedä mihin vaihtoehtoon päädyt, mutta en yhtään ihmettele jos mies ei suostu ja sanoo, että tervemenoa. En itsekään suostuisi hänen tilanteessaan ja olen jopa äärimmäisyyksiin joustava nainen.

Talo on viihtyisä ja rempattu tähän päivään. Vanha se ei muutenkaan ole, 90-luvulla rakennettu. Tosi kivat ja modernit pinnat. Sinänsä ei kaipaa vielä remppaa, ellei itse haluta tehdä talosta omannäköistä. Haaveilen lapsista, että kahdestaan ei kai koko loppuelämää talossa asuttaisi. Tosin se on oma tarinansa, haluaako mies lapsiakaan..

ap

Ei ap:n tarvitse aina joustaa, se on totta.

Tuskin appiukko siellä hääräisi kun tahtovat talosta eroon nimenomaan. Ehkä muuttavat ulkomaille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ero tulossa kirjoitti:

Huh huh, on siinä miehellä kestämistä. Vaimo tahtoo ostaa lapsuudenkotinsa, mutta ei omilla rahoillaan vaan miehen rahoilla tai ainakin puoliksi miehen kanssa. Mies olisi sitten loppuiäksi sidottu vanhenevaan omakotitaloon naisen kanssa.

Suosittelisin kyllä eroa. Löydät jonkun remppareiskan jonka kanssa harrastaa kivasti omakotiasumista.

Näin on. Jos ap:n antamat tiedot pitää paikkansa, hänen on luovuttava haaveesta ostaa kotitalonsa. Kun kerran rahaa ei ole, eikä pankkilainaa saa ja myyjillä on kiire eroon talosta, mitä ap voisi tehdä? 

Nyt hän yrittää painostaa miesystäväänsä ratkaisuun, johon tämä ei todellakaan ole valmis, koska tarvii tämän rahat. Toivottavasti mies ei anna painostaa itseään. Ap:n idea on täysin kuolleena syntynyt.

Ero, sanon minäkin.

Olet oikeassa. Paras ratkaisu on jatkaa kerrostaloasumista vuokralla miehen painostuksesta, kuten viimeiset 7 vuottakin.

ap

Tuosta olen tosiaan eri mieltä, kuten kirjoitinkin: ERO on paras ratkaisu. Olet itse kuvaillut tässä ketjussa elävästi, miten kovasti kaipaat maaseudulle ja ok-taloon etkä kestä asua kerrostalossa. Jos olet oikeasti tosissasi, ja mies on vastaavasti tosissaan siinä ettei halua pöpelikköön, ERO on edessä. 

Perimmäinen ongelma on, ettet halua hyväksyä tätä, vaan luulet että miehen painostaminen antaa sinulle mitä haluat.

Joskus vaan on tehtävä aikuismaisia ratkaisuja, vaikka ne tuntuvatkin pahalta.

t. tuo jota lainasit

No ei sinun ap ole mikään pakko asua siellä kerrostalossa jos et halua joten muuta pois.

Ja sinun unelmasi nyt vaan ei ole miehen unelma. Sinulla ei ole yksin varaa ostaa sitä taloa niin se on voi voi ja aina ei saa mitä haluaa.

Miehellä ei ole mitään velvollisuutta ostaa sitä lapsuudenkotiasi ja muuttaa yl. omakotitaloon.

Mies asuu kerrostalossa jos haluaa ja sinä teet omat ratkaisusi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap sä et saa sitä taloa yksin koska sulla ei ole rahaa yksin. Sä et saa sitä taloa miehen kanssa koska mies ei halua. Eli et saa taloa niin etkä näin. Joten miksi erota?

Totta. Pattitilanne. En kuitenkaan halua asua kerrostalossa koko loppuelämää, eikä mies halua asua missään tilanteessa omakotitalossa. Eli mahtaakohan tällä suhteella olla tulevaisuutta?

Olen omasta mielestäni tehnyt kompromissia 7 vuotta asumalla vuokralla kerrostalossa, nyt kai olisi miehen vuoro tehdä kompromissia asumalla sellaisessa muodossa, missä minä toivoisin. Vai onko ainoastaan miehen toiveilla merkitystä?

ap

Mikäli ette ole puhuneet asiasta avoimesti kyseessä ei ole sopimus tai mikään kompromissi, jonka seurauksena sinulla olisi oikeus katkeroitua tekemistäsi "uhrauksista" eli vuosista, kun "suostuit" asumaan kerrostalossa odottaen, että koska on sinun vuorosi määrätä missä asutte.

Vierailija kirjoitti:

Ostatte paritalon/rivitalon lähempää keskustaa.

Pari-/rivitalo on kaikista huonoin vaihtoehto. Siinä yhdistyvät omakoti- ja kerrostaloasumisen huonoimmat puolet.

Meillä oli niin päin tuo tilanne, että minun sukutaloni oli menossa myyntiin ja mies halusi meidän ostavan sen ja muuttavan siihen. Vanha talo syrjäkylällä, kaikkine irtaimistoineen. Suostuin, koska en halunnut luopua paikasta ja kuvittelin että se riittää kun talo on rakas.

No, en viihdy yhtään ja ymmärsin sen liian myöhään. Nyt en pääse pois täältä, koska minulla ei ole riittäviä tuloja eikä tilanne ole muuttumassa. Mies tykkää asua näin, minä suorastaan kärsin. Kammoan taas lähestyvää talvea, psyyke ei kestä. Minulle sopiva asuinmuoto olisi varmaankin keskustassa kerrostalossa.

Eli molempien pitäisi kyllä haluta samaa, ja tuntea itsensä sen verran että erottaa omat halut ja tarpeet muiden haluista.

Ette sovi yhteen jos mies haluaa ehdottomasti asua keskustassa kerrostalossa ja sinä omakotitalossa.

Ap haluaa lapsia tulevaisuudessa ja mies ei ehkä halua lapsiakaan.

Tehän elätte ihan eri todellisuuksissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap sä et saa sitä taloa yksin koska sulla ei ole rahaa yksin. Sä et saa sitä taloa miehen kanssa koska mies ei halua. Eli et saa taloa niin etkä näin. Joten miksi erota?

Totta. Pattitilanne. En kuitenkaan halua asua kerrostalossa koko loppuelämää, eikä mies halua asua missään tilanteessa omakotitalossa. Eli mahtaakohan tällä suhteella olla tulevaisuutta?

Olen omasta mielestäni tehnyt kompromissia 7 vuotta asumalla vuokralla kerrostalossa, nyt kai olisi miehen vuoro tehdä kompromissia asumalla sellaisessa muodossa, missä minä toivoisin. Vai onko ainoastaan miehen toiveilla merkitystä?

ap

Sinä olet ihan itse päättänyt tehdä kompromissin ja asua kerrostalossa viimeiset 7 vuotta. Parisuhteessa ei tarvitse tehdä itelle tärkeistä asioista kompromisseja jos ei halua. Et voi mitenkään olettaa, että mies nyt vuorostaan muuttaa 7 vuodeksi (ja varmaan sinun toiveidesi mukaan loppu iäkseen) pois kaupungista äitisi ja isäsi ylisuureen omakotitaloon kauas kaikesta ja loputtomien remonttien ja pihatöiden keskelle. Senkus katkeroidut, mutta kannattaa katsoa ensin peiliin ja miettiä mitä toiselta pyytää ja millä oikeudella. Sen takia, että itse et ole ollut tyytyväinen 7 vuoteen, miehen vuoro kärsiä?

Vierailija kirjoitti:

Ette sovi yhteen jos mies haluaa ehdottomasti asua keskustassa kerrostalossa ja sinä omakotitalossa.

Ap haluaa lapsia tulevaisuudessa ja mies ei ehkä halua lapsiakaan.

Tehän elätte ihan eri todellisuuksissa.

Näin on, mutta ap ei pysty vielä näkemään sitä. Toivotaan, että tämä ketju avaa hänen silmänsä.

Jos nyt jäät sinne kerrostaloon asumaan niin se ei ole mikään kompromissi tai uhraus vaan valinta.

Mies voi määrätä missä itse asuu mutta sinä toki saat myös asua missä haluat.

Minä kerroin jo seurustelun alussa että haluan asua keskustassa ja en muuta ikinä minnekään lähiöön tai korpeen. Mieheni on vapaa aikuinen ihminen ja hän voi halutessaan muuttaa minne haluaa. Ei ole pakko asua kanssani.