Mitä vaikutusta sillä on aikuisuuteen, jos pojalla on alistava äiti?

Asiaa pitäisi kysyä psykologilta.

Poika ei tule koskaan pärjäämään itse ja tulee olemaan kynnysmatto.

Ikuinen kynnysmatto.

Voi myös pyrkiä itse hallitsevaan käyttäytymiseen. Kompensoi, ettei tule taas alistetuksi.

Vierailija kirjoitti:

Poika ei tule koskaan pärjäämään itse ja tulee olemaan kynnysmatto.

Mutta onko seuraus sama, jos alistanut vanhempi on isä eikä äiti? Onko alistavan vanhemman sukupuolella merkitystä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poika ei tule koskaan pärjäämään itse ja tulee olemaan kynnysmatto.

Mutta onko seuraus sama, jos alistanut vanhempi on isä eikä äiti? Onko alistavan vanhemman sukupuolella merkitystä?

Ei ole.

Palstalla paljon freudilaisia näemmä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poika ei tule koskaan pärjäämään itse ja tulee olemaan kynnysmatto.

Mutta onko seuraus sama, jos alistanut vanhempi on isä eikä äiti? Onko alistavan vanhemman sukupuolella merkitystä?

Ei ole.

Miksi seuraus olisi eri, jos alistava vanhempi on äiti eikä isä?

No mulla kyykytti ja nöyryytti isä, sisuunnuin ja muutuin itse päällekäyväksi. En ikinä anna enää itseäni hakattavan tai alistettavan. Tosin olen nainen mutta luulen että mekanismi sama.

Naisvihana se usein purkautuu.

Hämmentynyt sosiaalisissa tilanteissa, kun toinen ei olekaan aggressiivinen ja yritä hallita. Olen tottunu olemaan puolustuskannalla ja valmis argumentoimaan faktoilla emotionaalisen sodankäynnin sijaan vuorovaikutustilanteissa ja pystyn rauhoittamaan naisystäväni pahimpienkin ahdistusten aikana. Minusta tuli jonkin verran tunnekylmä manipuloija, joka ei pysty nauttimaan ihmisten seurasta ennen kuim ymmärrän myös tunnetasolla, että toinen on äitiäni normaalimpi.