Mitä tehdä, kun kumppanin kanssa ei pääsyä ypääsyä yhteisymmärrykseen asumismuodosta? Eroko ainoa vaihtoehto?

Vierailija kirjoitti:

Varsinkin kun kyseessä ei ole mikään ihan pieni asia, niin miten ihmeessä olette edes onnistuneet olemaan noinkin kauan yhdessä ilman, että tämä melkoisen perustavanlaatuinenkin näkemysero ei ole tullut aiemmin esille? Normaalisti pariskunnat keskustelee jo kauan ennen yhteenmuuttoa tulevaisuuden toiveista ja tavoitteista (unelmien asumismuoto todellakin kuuluu näihin asioihin) ja sitten sen perusteella selviää onko edes yhteiselon suunnittelemisessa mitään järkeä. 

N42

Vähän ot...

Esimerkiksi minä ja mieheni alettiin seurustelemaan 18-vuotiaina. Muutettiin yhteen tasan siihen yksiöön missä mies jo asui, sitten monta vuotta asuttiin vuokra-asunnossa ja se otettiin joka oli lähellä ja saatavilla. Ei koskaan erityisesti puhuttu mistään tulevaisuuden suunnitelmista, haaveista tai toiveista ja niihin mahdollisesti liittyvistä näkemyseroista. Ei ajateltu niin suuresti tai pitkälle tai tavoitteellisesti, kyseessä molempien ensimmäinen suhde.

Noin kahdeksan vuoden yhdessäolon jälkeen aloin ajatella että kas, edelleen yhdessä, mennäänpäs naimisiin ja samoihin aikoihin tuli vastaava taloasia kyseeseen. Mies tykkää asua täällä syrjässä omakotitalossa, minä taas haluaisin asua vaivattomasti keskustassa. Nämä erot ja näkemykset ovat kypsyneet vasta nyt kokemuksen ja eletyn elämän myötä, niin kuin kai yleensäkin. Olisihan se kaikin puolin varmaan aika erilaista alkaa suhteeseen kolmikymppisenä kuin teininä. Nyt osaisin ottaa tämänkin asian "ajoissa" puheeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap sä et saa sitä taloa yksin koska sulla ei ole rahaa yksin. Sä et saa sitä taloa miehen kanssa koska mies ei halua. Eli et saa taloa niin etkä näin. Joten miksi erota?

Se ei siis riitä eron syyksi, että tulevaisuudensuunnitelmat ei kohtaa ja ihmiset on liian erilaisia sopiakseen toisilleen? 

Tietenkin riittää eron syyksi, mutta koska ap:n tulevaisuudes suunnitelma on ostaa jonkun miehen kanssa eräs tietty talo, niin voi olla vaikea löytää miestä, jolla on aivan sama suunnitelma.

Ei ap:lla olisi veljeä? Sillä voisi ollakin sama suunnitelma. 

Vierailija kirjoitti:

Mieti nyt vaihtoehtojasi realistisesti.

Sinun kannattaa olettaa, että mies ei muuta mieltään vaan aikoo elää kerrostalossa. Sinun täytyy yksin miettiä, kumpi on sinulle tärkeämpää: unelmasi talosta vai yhteiselo tämän miehen kanssa? Ei kannata pitää vaihtoehtona enää sitä, että odottelet josko mies muuttaisi mieltään. Tässä konkreettisessa tilanteessa hän ei halua taloa, miksi hän myöhemminkään haluaisi? Mies ei tietenkään voi sitä yksin päättää, mikä on riittävän suuri syy eroon. Sinun täytyy miettiä omat syysi itse. Jos päätät luopua talounelmasta miehen vuoksi, sinun täytyy pystyä tekemään se ilman katkeruutta, omana päätöksenäsi.

Päätös lapsista on vielä suurempi - siinä ei voi tehdä minkäänlaisia kompromissejä. Toisen päätä et voi kääntää, joten sinu on mietittävä itse, luovutko unelmastasi vai suhteesta.

Sekä talo- että lapsiassa sinulla alkaa olla kiire. Päätä pian, mitä haluat elämältä. Mieheltä tuskin saat muuta kuin "kattellaan" -vastauksia - hänhän elää jo elämää, jota aikookin, kerrostalossa ja lapsettomana. Jos itse haluat mieluummin toteuttaa unelmasi kun elää hänen kanssaan, aloita työskentely niiden eteen nyt.

Äitisi ei tietenkään tarvitse rahoittaa sinun asumistasi, eikä sinun hänen. Pesä jakoon ja sinulle oma osuutesi, jonka tarvitset talon tai asunnon ostoon.

Tämän takia täytyy muistaa keskinäinen testamentti. Lapset saa kaiken sitten kun meistä molemmista aika jättää ja sen pitää itsestään huolehtivalle aikuiselle riittää. Ollaan menty kasvatustyössä helkkarin pahasti metsään, jos ollaan lesken vielä eläessä asuntorahojakin kärkkymässä. Minä luulin ennen että tuo pesän jakamattomuus on normaalien ihmisten parissa yleinen käytäntö mutta ilmeisesti ei. Jotenkin kuvottavaa tuollainen.

Tuo oli hyvä idea, jos voisitte asua puoli vuotta vuokralla lapsuuden kodissasi? :) Saisitteko asiaa sillä tavalla järjestymään? :) 

Pikkasen ahdistava ajatus. Ei parisuhteessa voi toimia noin, että sinä päätät sekä asumismuodon että vielä tietyn talonkin jonka haluat.

Vaihtoehtoina on ero tai asuminen eri osoitteissa.

Itse en tuollaisen pirttihirmun kanssa jaksaisi päivääkään.

Onko tuo talo edes hyvä ostos? Onko kuntotutkimus tehty? Onko siinä hyvä pohjaratkaisu? Pitääkö lähiaikoina tehdä isoja remontteja kuten katto tai sala-ojat tai märkätilat? Onko se miehen talomaun mukainen tyylillisesti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etkö saisi lainaa edes kuolinpesän jakamalla, kun sullahan on jo 25% kiinteistöstä antaa pantiksi? Mikäli siis jako suoritetaan. Tuntuisi aika omituiselta, että vanha äiti ei jo antaisi isän perintöä oikeille omistajilleen käyttöön, aikuisille ihmisille, joilla on sille tarvetta. Siis sitä neljäsosaa. Oman, itse tienaamansa puolikkaan tietysti pitäköön ihan loppuun asti, jos tarvitsee, mutta eläkeläisen "ylimitoitettuja unelmia" (kuten joku tuossa sanaili ap:n asumistoiveita koskien) ei minusta ole asiallista maksattaa omilla lapsillaan... Ostakoon sellaisen asunnon, johon puolikkaalla omakotitalolla on varaa?

Siis eikö ole itsestäänselvyys, että kun talo myydään, ap sisaruksineen saa myyntirahoista osuutensa? Ei kai kuolinpesän omistuksessa olevaa kiinteistöä voi edes myydä niin, että yksi osakas vie koko myyntitulot. Sehän katsottaisiin lahjaksi ja lahjavero päälle.

Kun jakamaton kuolinpesä myy talon, ei rahoja jaeta osakkaiden kesken. Tämä on tilanteemme ja aivan oikeutetusti. Leskellä on meidän tapauksessa asumisoikeus taloon ja näin kuuluu ollakin. Sellaista vaihtehtoa ei ole, että laitettaisiin äiti asumaan vuokra-asuntoon ja ottaisimme rahat pois. Se on ajankohtaista vasta sitten, kun äidistä joskus aika jättää.  Itsestäänselvää.

ap

Vierailija kirjoitti:

Kelpaako ap sinulle joku muu omakotitalo kuin vanhempiesi?

Kyllä kelpaa, hyvinkin. Mutta miehelle tuntuu kelpaavan ainoastaan kerrostaloasunto. Häntä hirvittää osaamattomuutemme nikkaroinnin yms suhteen. Kuinka kalliiksi tulisi olla ostamassa ulkopuolelta palveluita jokaisen pikkujutun ja tarkistuksen vuoksi. 

Itse nään, kuten joku tuossa kommentoikin, että tapetoinnit, maalaushommat, perus kotityöt sisällä ja ulkona onnistuvat kyllä. Mutta isommat jutut eivät.

Vanhempani ja lähipiirinsä olivat hyvin käteviä käsistään. Nikkaroijaa löytyi jos jonkinmoista, ja sähkötyöt, putkirempat yms. onnistuivat vaivattomasti. Tällaiseen eivät minun ja mieheni rahkeet riitä, ja se on miehelle ongelma.

Mutta! Eikai tällaisia remppoja alvariinsa tarvitse olla tekemässä? Eikö vakuutustenkin näkökulmasta ole välttämätöntä, että ammattilainen on tehnyt työt - jos sattuu huonosti käymään.

ap

Vierailija kirjoitti:

Voisko vanhempasi vuokrata talon teille puoleksi vuodeksi? Saisitte kokeilla miltä tuntuu asua siinä.

Tämä on hyvä idea. Ehdotan osapuolille. Kiitos!

ap

Minä ostin naisena omakotitalon. Ei se rakettitiedettä ole. Puuhastelua se vaatii ympäri vuoden, mutta ei nyt joka päivä kuitenkaan. Vanhemmilta ostaessa tietäisi, mitkä sen heikot kohdat on, ja vanhemmat neuvoisivat, mitä kannattaa pitää silmällä. Varmaan myös möisivät vähän halvemmalla kuin vieraalle.

Jos ostaa miehen kanssa ja tulee ero (tuo mies ei ole omakotiasuja) niin menettää talon kuitenkin. Parempi ostaa yksin.

Vierailija kirjoitti:

Onko tuo talo edes hyvä ostos? Onko kuntotutkimus tehty? Onko siinä hyvä pohjaratkaisu? Pitääkö lähiaikoina tehdä isoja remontteja kuten katto tai sala-ojat tai märkätilat? Onko se miehen talomaun mukainen tyylillisesti?

Talo on hyvä ostos. Hyvän mallinen, hyvin ylläpidetty, siisti, rempattu ja iso viihtyisä tontti. Oma tontti, ei vuokra. Kuntotarkastus on tehty ja kaikki on ok. Pohjaratkaisu on erinomainen ja neliöitä hyvin. Lähiaikoina on kyllä isoja remppoja tulossa, kuten ikkunat ja katto. Se miestä huolettaakin.. Remontit on joka tapauksessa asia, jolta ei voi välttyä. Asuipa missä hyvänsä. Se tietää aina rahanmenoa, jopa siellä kerrostalossakin. Tätä mies ei tunnu ymmärtävän.

ap

Vierailija kirjoitti:

Ap sä et saa sitä taloa yksin koska sulla ei ole rahaa yksin. Sä et saa sitä taloa miehen kanssa koska mies ei halua. Eli et saa taloa niin etkä näin. Joten miksi erota?

Koska on ihan eri visiot ja haaveet elämästään.

Ohis

Katto- ja ikkunarempat on sellaisia että aika iso osa omakotiasujista teettää ne ammattilaisella, oli kätevät käsistään tai ei. Se käy yleensä nopeammin kuin jo tekisi itse, ja varsinkin jos tarvitaan jotain erityistyökaluja (vaikka konesaumattuun peltikattoon). Sekä katto että ikkunat on sitä paitsi todella tärkeitä talon vesitiiviyden ja murtosuojan kannalta, harva haluaa ollaa pressujen varassa kauempaa kuin on ihan pakko.

Kysy itseltäsi mistä olet valmis luopumaan ennemmin. Sanoit että tukahdut kerrostalossa, eli et halua asua niin lopun elämää? Ei ole mitään järkeä pakottaa itseään johonkin mikä tuo huonoa oloa ja katkeruutta. Kuulostaa kliseeltä, mutta kuuntele sydäntäsi tässä kohtaa. Kun tiedät sisimmästäsi, mitä haluat tehdä, ei kukaan voi suostutella sinua tekemään jotain tai elämään siten miten et oikeasti itse halua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tuo talo edes hyvä ostos? Onko kuntotutkimus tehty? Onko siinä hyvä pohjaratkaisu? Pitääkö lähiaikoina tehdä isoja remontteja kuten katto tai sala-ojat tai märkätilat? Onko se miehen talomaun mukainen tyylillisesti?

Talo on hyvä ostos. Hyvän mallinen, hyvin ylläpidetty, siisti, rempattu ja iso viihtyisä tontti. Oma tontti, ei vuokra. Kuntotarkastus on tehty ja kaikki on ok. Pohjaratkaisu on erinomainen ja neliöitä hyvin. Lähiaikoina on kyllä isoja remppoja tulossa, kuten ikkunat ja katto. Se miestä huolettaakin.. Remontit on joka tapauksessa asia, jolta ei voi välttyä. Asuipa missä hyvänsä. Se tietää aina rahanmenoa, jopa siellä kerrostalossakin. Tätä mies ei tunnu ymmärtävän.

ap

No mutta onko teillä rahaa noihin remppoihin? Kattoremppa on helposti 50 000€ .

Minusta omakotitalossa asumisen tärkein juttu ei ole että osaa asiat kun sinne muuttaa, vaan se että on valmis oppimaan ja hakemaan tietoa.

Ostimme vanhan hirsirunkoisen omakotitalon vm 1926 ensiasunnoksemme 20 vuotta sitten. Yhä asumme samassa talossa. Kaikenlaista ollaan opittu vuosien varrella, normaaleista sisäremppatöistä kuten tapetointi, paneelien naulaus, kaakelointi ja maalaushommat vähän erikoisempiin töihin kuten hirren kengitys. Osa töistä, esim. sähkö-, putki- ja kattotyöt, teetetty suosiolla ammattilaisilla.

Mutta jos ei ole intoa ja halua oppia, ei kannata hankkia omakotitaloa. Eikä pakottaa puolisoaan siihen. Omakotitalossa on aina enemmän tekemistä kuin kerrostalossa koska myös ulkopuolta pitää hoitaa säännöllisesti (rännien puhdistus, ulkovuoren maalaus, puutarhatyöt, mahd. pihatien talvihoito tai likaveden puhditukseen liittyvät työt jos asutaan haja-asutusalueella jne).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap sä et saa sitä taloa yksin koska sulla ei ole rahaa yksin. Sä et saa sitä taloa miehen kanssa koska mies ei halua. Eli et saa taloa niin etkä näin. Joten miksi erota?

Se ei siis riitä eron syyksi, että tulevaisuudensuunnitelmat ei kohtaa ja ihmiset on liian erilaisia sopiakseen toisilleen? 

Tietenkin riittää eron syyksi, mutta koska ap:n tulevaisuudes suunnitelma on ostaa jonkun miehen kanssa eräs tietty talo, niin voi olla vaikea löytää miestä, jolla on aivan sama suunnitelma.

Miksi olisi este parisuhteelle, jos naisella on talo valmiiksi. Miehillä on useinkin talo, johon nainen voi muuttaa. Eihän kyse ole edes talosta, jossa nainen olisi asunut kenenkään miehen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kelpaako ap sinulle joku muu omakotitalo kuin vanhempiesi?

Kyllä kelpaa, hyvinkin. Mutta miehelle tuntuu kelpaavan ainoastaan kerrostaloasunto. Häntä hirvittää osaamattomuutemme nikkaroinnin yms suhteen. Kuinka kalliiksi tulisi olla ostamassa ulkopuolelta palveluita jokaisen pikkujutun ja tarkistuksen vuoksi. 

Itse nään, kuten joku tuossa kommentoikin, että tapetoinnit, maalaushommat, perus kotityöt sisällä ja ulkona onnistuvat kyllä. Mutta isommat jutut eivät.

Vanhempani ja lähipiirinsä olivat hyvin käteviä käsistään. Nikkaroijaa löytyi jos jonkinmoista, ja sähkötyöt, putkirempat yms. onnistuivat vaivattomasti. Tällaiseen eivät minun ja mieheni rahkeet riitä, ja se on miehelle ongelma.

Mutta! Eikai tällaisia remppoja alvariinsa tarvitse olla tekemässä? Eikö vakuutustenkin näkökulmasta ole välttämätöntä, että ammattilainen on tehnyt työt - jos sattuu huonosti käymään.

ap

Ehkä sun mies ei halua tehdä lumitöitä, leikata nurmikkoa, kiivetä katolle putsaamaan sitä lumesta, putsata rännejä sammaleesta ja lehdistä, kilpailuttaa kattoremontin tekijöitä jne jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap sä et saa sitä taloa yksin koska sulla ei ole rahaa yksin. Sä et saa sitä taloa miehen kanssa koska mies ei halua. Eli et saa taloa niin etkä näin. Joten miksi erota?

Se ei siis riitä eron syyksi, että tulevaisuudensuunnitelmat ei kohtaa ja ihmiset on liian erilaisia sopiakseen toisilleen? 

Tietenkin riittää eron syyksi, mutta koska ap:n tulevaisuudes suunnitelma on ostaa jonkun miehen kanssa eräs tietty talo, niin voi olla vaikea löytää miestä, jolla on aivan sama suunnitelma.

Miksi olisi este parisuhteelle, jos naisella on talo valmiiksi. Miehillä on useinkin talo, johon nainen voi muuttaa. Eihän kyse ole edes talosta, jossa nainen olisi asunut kenenkään miehen kanssa.

Pointti olikin se erä aplla ei ole rahaa hankkia taloa yksin. Vaan ap tarvii miehen maksamaan puolet talosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kelpaako ap sinulle joku muu omakotitalo kuin vanhempiesi?

Kyllä kelpaa, hyvinkin. Mutta miehelle tuntuu kelpaavan ainoastaan kerrostaloasunto. Häntä hirvittää osaamattomuutemme nikkaroinnin yms suhteen. Kuinka kalliiksi tulisi olla ostamassa ulkopuolelta palveluita jokaisen pikkujutun ja tarkistuksen vuoksi. 

Itse nään, kuten joku tuossa kommentoikin, että tapetoinnit, maalaushommat, perus kotityöt sisällä ja ulkona onnistuvat kyllä. Mutta isommat jutut eivät.

Vanhempani ja lähipiirinsä olivat hyvin käteviä käsistään. Nikkaroijaa löytyi jos jonkinmoista, ja sähkötyöt, putkirempat yms. onnistuivat vaivattomasti. Tällaiseen eivät minun ja mieheni rahkeet riitä, ja se on miehelle ongelma.

Mutta! Eikai tällaisia remppoja alvariinsa tarvitse olla tekemässä? Eikö vakuutustenkin näkökulmasta ole välttämätöntä, että ammattilainen on tehnyt työt - jos sattuu huonosti käymään.

ap

Ehkä sun mies ei halua tehdä lumitöitä, leikata nurmikkoa, kiivetä katolle putsaamaan sitä lumesta, putsata rännejä sammaleesta ja lehdistä, kilpailuttaa kattoremontin tekijöitä jne jne.

Näin.

Mies kuulostaa "avaimet käteen" - tyyliseltä ihmiseltä, joka haluaa suhteellisen vaivatonta elämää, varmaankin pätee myös tuohon lapsiasiaan, koska lapsistakin on jonkinasteista vaivaa ja sitä ei kaikki halua.