Mitä tehdä, kun kumppanin kanssa ei pääsyä ypääsyä yhteisymmärrykseen asumismuodosta? Eroko ainoa vaihtoehto?

On aika isosti pyydetty, että toinen käyttää kaikki rahansa ja sitoutuu johonkin mitä ei halua ihan siksi, että hän toteuttaa sinun haaveen. Missä asiassa sinä sitten tulisit vastaan, jotta hänen jokin suuri haaveensa voisi toteutua? Jos hän toteuttaa sinun haaveen, onko niin että sen seurauksena hän ei voi toteuttaa omaa haavettaan? Onko sinusta se reilua?

Eroista oppineena minusta jokaisen on hyvä toteuttaa haaveitaan pääosin omilla rahoillaan mutta puolison tuella. Suhde voi paremmin, kun kummallakin on olo tasapuolisuudesta.

N32

Vierailija kirjoitti:

Ennalta on vaikea tietää miten ap:n mies asettuisi siihen omakotitaloon. Itse olen omakotitalosta kotoisin, ja ex-mies oli asunut ikänsä vain kerrostalossa. Hän alkoi haaveilemaan omakotitalosta, mutta ostettiin ensin rivariasunto, koska ei ollut rahaa omakotitaloon. Onneksi, sanon jälkiviisaana. Tämä exäni nimittäin jaksoi kuukauden ajan leikata nurmikkoa ja kerran putsata rännit (siinä rivarissa asukkaat hoiti nuo pikkuhommat itse). Minulle jäi sitten syksyllä kaikki pihan haravointi ja muut vastaavat pihan syystyöt, talvella kaikki lumityövuoromme jne. Ukko ei kertaakaan sormeaan nostanut lumitöiden suhteen, vaikka kerran viikossa oli meidän vuoro kolata koko rivariyhtiön kävelyreitit ja oli runsasluminen talvi. No hän on nyt ex, mutta omakotitalo hänen kanssaan olisi ollut katastrofi. Vaikka hän oli se, joka siitä haaveili, en minä.

Mulle kävi samoin. Mies ihan väkisin halusi maalle omakotitaloon, minulle olisi riittänyt omakotitalo kaupungissa pienellä tontilla. Ekan kesän kauniit kelit hän vielä teki halkoja ja muuta. Sen jälkeen niistä vain tapeltiin. Nykyään asun yksin omakotitalossa kaupungissa pienellä tontilla, mies kerrostalossa.

Olisin asunut kerrostalossakin, mutta eniten riepoi, että ensin hän ostatti minulta haaveensa, sitten syytti minua, kun ei halunnut tehdä sen eteen mitään.

Vierailija kirjoitti:

Pyydät mieheltä mahdottomia, mieti jos miehesi tuohon sitoutuu nin hän on siinä jumissa ikuisesti. Siinä vaiheessa, kun talo on ostettu ja on lainat, mikä on tulevaisuus? Mitä jos halutaan erota, et ikinä suostuisi myyntiin. Tuo talo on miehelle isompi ja vakavampi taakka ja sitoumus kuin avioliitto. Eikä voi todella tietää, haluaako sitoutua lopunelämäsi johonkin saman paikkakunnan omakotitlaolähiöön. Ihmisillä voi olla muitakin haaveita ja unelmia. Tai ainakaan ei haluta tuhota tulevaisuuden mahdollisuuksia. Mitä jos haluaa asua ulkomailla (itse asun), toisella paikkakunnalla? Nähdä vähän laajemminkin elämää.

Tää on ap sun unelma, et tunnu olevan yhtään perillä miehesi unelmista ja haaveista.

AP, ymmärrät varmaan, että tuo talo on ikuinen taakkaa - ikuinen sitoutuminen miehellesi. Hän ei pääse siitä - eikä parisuhteestanne - ikinä eroon, jos tuon virheen tekee. Et suostu koskaan myymään sitä, jos miehesi vaikka haluaisi erota. Tai jos miehesi haluaakin jossain vaiheessa elämää asua jossain muualla. Ei ole reilua sinulta vaatia tuollaista sitoutumista toiselta ihmiseltä, komppaan täysin sitä, että tuo talo on paljon isompi juttu kuin avioliitto! Miehesi on fiksu, kun ei tuohon suostu.

Ap tuntuu,että haluat nimenomaan lapsuuden kotisi vaikka sanotkin ,että mikä tahansa torppa kelpaisi.

Maalailet niin nostalgisesti elämääsi lapsuuden kodissasi ja kuinka vain siellä pystyisit hengittämään.

Ei pahalla,mutta mieti vielä kummasta oikeasti on kyse.

Mieti myös mitä saisit talolle tehdä ilman ,että vanhempasi ainakin arvostelisivat ratkaisujasi.

Varsinkin jos talo on heidän itse rakentamansa siinä ei voi olla mitään korjattavaa ja muu on loukkaus.Näin ääritapauksessa.

En ikinä suostuisi muuttamaan puolisoni lapsuudenkotiin. Enkä koskaan kehtaisi vaatia, että puolisoni muuttaisi minun lapsuudenkotiin. 

Ketju tiivistettynä:

Ap:lla on unelma, joka maksaa 100 000 € - 300 000 € (emme tiedä tarkkaan paljonko, mutta tuota hintaluokkaa). Ap:lla ei ole rahaa toteuttaa sitä unelmaa, ap:lla on itsellään mahdollisuus maksaa unelmastaan vain osa, ja sekin lainarahalla. 

Ap:n miehellä ei ole samaa unelmaa vaan päinvastoin ap:n mies tykkää aivan päinvastaisista asioista, eikä halua olla osana sitä ap:n unelmaa. 

Ap vaatii miestään kuitenkin nyt suostumaan siihen ap:n omaan unelmaan, joka ei miestä yhtään kiinnosta, ja ap vaatii miestä maksamaan siitä puolet, jopa niin että mies ottaa ison lainan tarjotakseen ap:lle ap:n unelman. 

Ap:n mies ei halua isolla lainarahalla toteuttaa toisten unelmia, jotka häntä itseään inhottaa. Ap on nyt suuttunut tästä miehelleen ja miettii eroa. 

Sekavaa. Luin keskustelua sivulle seitsemän asti ja minulle jää vaikutelma, että ero on edessä. Jää myös vaikutelma, että taustalla on muitakin ongelmia kuin vain okt..

Okt haave on sinäänsä ajaton. Sen okt voi hankkia myöhemmällä iällä, jos sitä viellä halunee. Jos olisin 34v AP:e niin ennemmin keskustelisin lapsi-haaveista kuin talosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omakotitalossa riittää puuhaa niin sisällä kuin pihallakin. Vanhemmassa omakotitalossa voi olla isojakin remontteja tulossa. Jos miestä ei yhtään innosta omakotitaloasuminen, niin teet kaiken yksin... eli raskasta.

Jep, mutta jos sen tiedostaa ja tietää mitä vaatii ja on valmis sen tekemään yksinkin, niin go for it. Uskon että omien vanhempien talon remonttitarpeet yms. tietää hiukan tarkemmin kuin jonkun random talon.

Jotkut moittii että ap ajattelee vain itseään jos ostaa talon. Entäs mies sitten, jos haluaa pysyä kerrostalossa, ei hän ainakaan ap:tä ajattele. Jos ap pystyt lunastamaan talon yksin ja sitä todella haluat, tee se. Asukaa eri osoitteissa, aika sitten näyttää miten suhteen käy.

Tsemppiä!

Hyviä ja monipuolisia näkökulmia tullut asiaan teiltä kaikilta. Kiitos siitä!

Tämä on totta mitä kirjoitit. Voin näyttäytyä itsekkäänä omien tarpeideni ajattelijana, kun haluan muuttaa lapsuudenkotiini - tai omakotitaloon ylipäätään. Mutta yhtä itsekäs omien tarpeidensa ajattelija on mieskin, kun ei halua lähteä kerrostalosta.

Minä tukahdun kerrostaloon. Kaipaan todella paljon omakotitaloelämää ja sitä tilaa, ilmaa, mitä lapsuudenkodissani on. Tontti on iso, eivätkä naapurit ole muutaman metrin päässä kuusiaidan takana.

En missään olosuhteissa haluaisi kaupungissa sijaitsevaan omakotitaloon, missä ei ole tilaa hengittää. Tunneside lapsuudenkotiini on vahva, mutta ennenkaikkea arvostan siellä isoa pihaa, tilaa, avaruutta ja sitä, että naapurit eivät ole nurkan takana (vaikka lähellä ovatkin).

Koulu on 100m päässä. Jos joskus saisimme lapsia, heillä olisi lyhyt koulumatka. Takapihalla on metsää, mistä poimia oman maan marjat.

En pysty ostamaan lapsuudenkotiani yksin. Kallis se ei ole, mutta en saisi sellaista lainaa yksin otettua. En todellakaan tiedä mitä tehdä. Tilanne on todella raastava, enkä saa enää edes lisäaikaa pelattua vanhemmiltani. He ovat päätöksensä tehneet ja haluavat talon myydyksi ennen vuodenvaihdetta. Ostajakin olisi jo tiedossa.  Olet tosi itsekäs omaan napaan tuijottaja.

ap

Me ostettiin sukulaiselta vanha 20-luvun talo, joka on remontoitu kauttaaltaan 80-luvulla edellisten omistajien toimesta.

Ymmärsin vasta muuton jälkeen, että en ole yhtään okt-ihminen. Tai käytännöllinen, fyysinen, ahkera, aikaansaava, viitseliäs, jaksava. Kumpikaan meistä ei ole. Mitään ei täällä tehdä, asutaan vaan. Minulla ei ole mitään kiinnostusta tai halua mihinkään talon- tai pihanlaittoon tai remontointiin. En halua asua täällä, joten motivaatio puuttuu. Miestä taas ei ollenkaan samanlailla huoleta tämä tilanne, hyvin pärjätään. Hän on tyytyväinen kun saa vietyä roskat tai sytytettyä takkaan tulee.