Naisparka maksoi vuoden ajan "vuokraa" tonnin kuussa, raha menikin miehen tilille

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräs tuttavani muutti yhteen miehen kanssa. Mies omisti omakotitalon ja lyhensi sen velkaa. Nainen maksoi aina osuutensa.

Voiko typerämpää olla? Mies omistaa yksin asunnon ja nainen auttaa häntä lyhentämään lainaa. Naisella ei ole edes prosentin osuutta siitä omaisuudesta. Ihmiset ovat t y h m i ä.

Käännetäänpäs tämä tilanne vähän toisin. Ajattele, että mies omistaa asunnon ja lyhentää sen velkaa, mutta ei asu tässä asunnossa itse, vaan siinä on vuokralaiset. Mies itse asuu vuokra-asunnossa avovaimon kanssa ja maksavat sen kulut täsmälleen puoliksi. Onko sinusta siis väärin, että nainen maksaa puolet vuokra-asunnon kuluista, koska mies samalla lyhentää omistamansa asunnon lainaa ja naisen vuokranmaksu edesauttaa sen lainan lyhennystä, koska miehelle jää enemmän rahaa lyhennyksiin kuin jos asuisi yksin? Miksi naisen pitäisi saada mitään osuuksia siitä miehen omistamasta asunnosta? 

Tämä tapa on ok. Asutaan mielummin vuokralla

Kun mennään yhteen ja siitä syntyy synergiaetu, on aivan niljakkaista, jos vain toinen kahdesta omii hyödyn itselleen, pahimmassa tapauksessa toinen jopa maksaa enemmän kuin yksinasuessaan.

Vierailija kirjoitti:

Kun mennään yhteen ja siitä syntyy synergiaetu, on aivan niljakkaista, jos vain toinen kahdesta omii hyödyn itselleen, pahimmassa tapauksessa toinen jopa maksaa enemmän kuin yksinasuessaan.

Juuri näin. Avioerossa sitten katsotaan kuka omistaa mitä ja mitä on maksettu. Jos et ole omistajana voit olla kusessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräs tuttavani muutti yhteen miehen kanssa. Mies omisti omakotitalon ja lyhensi sen velkaa. Nainen maksoi aina osuutensa.

Voiko typerämpää olla? Mies omistaa yksin asunnon ja nainen auttaa häntä lyhentämään lainaa. Naisella ei ole edes prosentin osuutta siitä omaisuudesta. Ihmiset ovat t y h m i ä.

Käännetäänpäs tämä tilanne vähän toisin. Ajattele, että mies omistaa asunnon ja lyhentää sen velkaa, mutta ei asu tässä asunnossa itse, vaan siinä on vuokralaiset. Mies itse asuu vuokra-asunnossa avovaimon kanssa ja maksavat sen kulut täsmälleen puoliksi. Onko sinusta siis väärin, että nainen maksaa puolet vuokra-asunnon kuluista, koska mies samalla lyhentää omistamansa asunnon lainaa ja naisen vuokranmaksu edesauttaa sen lainan lyhennystä, koska miehelle jää enemmän rahaa lyhennyksiin kuin jos asuisi yksin? Miksi naisen pitäisi saada mitään osuuksia siitä miehen omistamasta asunnosta? 

Tämä tapa on ok. Asutaan mielummin vuokralla

Eli jos asutaan vuokralla, on ihan ok auttaa miestä kerryttämään omaisuutta, mutta jos asutaan omistusasunnossa, siinä on jokin suuri epäkohta? En oikein ymmärrä tätä logiikkaa. Miten se, missä asutaan, vaikuttaa epäreiluuteen tässä tilanteessa? Omaisuus ja kulunjako silti täysin samanlainen. Ainoastaan asunto, jossa asutaan on eri. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräs tuttavani muutti yhteen miehen kanssa. Mies omisti omakotitalon ja lyhensi sen velkaa. Nainen maksoi aina osuutensa.

Voiko typerämpää olla? Mies omistaa yksin asunnon ja nainen auttaa häntä lyhentämään lainaa. Naisella ei ole edes prosentin osuutta siitä omaisuudesta. Ihmiset ovat t y h m i ä.

Käännetäänpäs tämä tilanne vähän toisin. Ajattele, että mies omistaa asunnon ja lyhentää sen velkaa, mutta ei asu tässä asunnossa itse, vaan siinä on vuokralaiset. Mies itse asuu vuokra-asunnossa avovaimon kanssa ja maksavat sen kulut täsmälleen puoliksi. Onko sinusta siis väärin, että nainen maksaa puolet vuokra-asunnon kuluista, koska mies samalla lyhentää omistamansa asunnon lainaa ja naisen vuokranmaksu edesauttaa sen lainan lyhennystä, koska miehelle jää enemmän rahaa lyhennyksiin kuin jos asuisi yksin? Miksi naisen pitäisi saada mitään osuuksia siitä miehen omistamasta asunnosta? 

Tämä tapa on ok. Asutaan mielummin vuokralla

Eli jos asutaan vuokralla, on ihan ok auttaa miestä kerryttämään omaisuutta, mutta jos asutaan omistusasunnossa, siinä on jokin suuri epäkohta? En oikein ymmärrä tätä logiikkaa. Miten se, missä asutaan, vaikuttaa epäreiluuteen tässä tilanteessa? Omaisuus ja kulunjako silti täysin samanlainen. Ainoastaan asunto, jossa asutaan on eri. 

Kulunjako ei ole sama. Vuokraa maksavat molemmat yhdessä sovitun jaon mukaisesti. Ja molemmat voivat tehdä muilla rahoillaan mitä tahansa

Miksi pitäisi asua siinä toisen omistamassa asunnossa? Ja etenkään maksaa sen lyhennyksiä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin pyydän naisystävältäni vuokraa, vaikka kyseessä on omistusasunto?

Esim. korkeintaan puolet yhtiövastikkeesta ja sähköstä on ok, elleivät tulot ole kohtuuttomassa suhteessa tai toisen harrastukseen kuulu joku tosi paljon sähköä vievä laite. Tietyssä vaiheessa kannattaa asua omillaan ennemmin kuin toisen kanssa, koska yhdessä asuminen vaikuttaa tuloihin. Omistusasunnon yhtiövastiketta ei voi jakaa tasapuolisuuden nimiin edes puoliksi, koska omistusoikeudesta ei siirry vuokran mukana toiselle mitään. Omakotitalossa sama juttu niin, että kuluja voi maksaa, mutta eihän hänelle mitään osuutta siirry, joten on väärin ottaa täyttä "vuokraa".

Täh? Eihän normaalissakaan vuokra-asumisessa siirry omistusoikeus vuokralaiselle? Ei kai se nyt voi olla mikään peruste sille ettei ihminen voi maksaa kohtuullista korvausta asumisestaan. Tuo sinun ehdottamasi malli on täyttä siivellä elämistä. Vaihtoehdot on omistusasuminen riskeineen ja jättilainoineen, tai joustavampi vuokra-asuminen jossa maksetaan kuukausittain isohko korvaus eikä kerry omaisuutta mutta ei ole toisaalta vastuuta tai riskejäkään. Näistä voi ihan jokainen itse valita. Se, että toinen kantaa puolestasi omistusasumisen riskit ja kulut ja sinä vain vapaamatkustat ei ole vaihtoehto ellet saa täyttä idioottia höynäytettyä kanssasi suhteeseen.

 

Parisuhde on eri asia kuin vuokrasuhde. Kun pariskunta menee yksiin, he yleensä asuvat jossain ja siitä jostakin pitää maksaa x-summa. Tämä voidaan sopia joko tasan tai jollain muulla mallilla, jos esim. toinen opiskelee ja toinen on töissä. Voi olla, että pistetään varat yhteen pottiin ja siitä maksetaan eläminen.

Jos haluaa periä partneriltaan vuokraa niin ehkä ei kannata asua yhdessä vaan hankkia alivuokralainen.

Millä perusteella parisuhde on eri asia kuin vuokrasuhde siinä mielessä, että asumisesta ei enää voi maksaa kohtuullista korvausta? Jos minä haluan vaikka myydä kymppitonnin arvoisen autoni ja kumppanini haluaa ostaa juuri vastaavan auton, niin pitääkö minun olla valmis myymään se auto hänelle kahdella sadalla vain siksi että hän on kumppanini?

Minä taas olen sitä mieltä, että jos et ole valmis maksamaan kohtuullista vuokraa tai lainaa puolikkaasta isosta kolmiosta, niin sinun ei varmasti tarvitse asua isossa kolmiossa. Kaikistahan meistä olisi kivaa asua parilla satasella isossa kämpässä hyvällä sijainnilla, mutta kun se ei vastaa todellisia asumiskustannuksia vaan jonkun niskaan se lasku sinun siipeilystäsi lankeaa. Sille on syynsä miksi vuokra-asuminen on kallista - vuokralla katetaan asunnon todelliset ylläpitokustannukset joita on paljon muitakin kuin se pelkkä vastike.

Kumma kyllä monille vuokralla asuessa on ok maksaa todelliset kustannukset, omassa asunnossa on ok maksaa todelliset kustannukset ja asumisoikeusasunnossa on ok maksaa todelliset kustannukset, mutta annas olla kun muutetaan kumppanin omistamaan kämppään niin ei enää huvittaisikaan maksaa kuin murto-osa siitä omasta asumisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin pyydän naisystävältäni vuokraa, vaikka kyseessä on omistusasunto?

Esim. korkeintaan puolet yhtiövastikkeesta ja sähköstä on ok, elleivät tulot ole kohtuuttomassa suhteessa tai toisen harrastukseen kuulu joku tosi paljon sähköä vievä laite. Tietyssä vaiheessa kannattaa asua omillaan ennemmin kuin toisen kanssa, koska yhdessä asuminen vaikuttaa tuloihin. Omistusasunnon yhtiövastiketta ei voi jakaa tasapuolisuuden nimiin edes puoliksi, koska omistusoikeudesta ei siirry vuokran mukana toiselle mitään. Omakotitalossa sama juttu niin, että kuluja voi maksaa, mutta eihän hänelle mitään osuutta siirry, joten on väärin ottaa täyttä "vuokraa".

Täh? Eihän normaalissakaan vuokra-asumisessa siirry omistusoikeus vuokralaiselle? Ei kai se nyt voi olla mikään peruste sille ettei ihminen voi maksaa kohtuullista korvausta asumisestaan. Tuo sinun ehdottamasi malli on täyttä siivellä elämistä. Vaihtoehdot on omistusasuminen riskeineen ja jättilainoineen, tai joustavampi vuokra-asuminen jossa maksetaan kuukausittain isohko korvaus eikä kerry omaisuutta mutta ei ole toisaalta vastuuta tai riskejäkään. Näistä voi ihan jokainen itse valita. Se, että toinen kantaa puolestasi omistusasumisen riskit ja kulut ja sinä vain vapaamatkustat ei ole vaihtoehto ellet saa täyttä idioottia höynäytettyä kanssasi suhteeseen.

 

Parisuhde on eri asia kuin vuokrasuhde. Kun pariskunta menee yksiin, he yleensä asuvat jossain ja siitä jostakin pitää maksaa x-summa. Tämä voidaan sopia joko tasan tai jollain muulla mallilla, jos esim. toinen opiskelee ja toinen on töissä. Voi olla, että pistetään varat yhteen pottiin ja siitä maksetaan eläminen.

Jos haluaa periä partneriltaan vuokraa niin ehkä ei kannata asua yhdessä vaan hankkia alivuokralainen.

Millä perusteella parisuhde on eri asia kuin vuokrasuhde siinä mielessä, että asumisesta ei enää voi maksaa kohtuullista korvausta? Jos minä haluan vaikka myydä kymppitonnin arvoisen autoni ja kumppanini haluaa ostaa juuri vastaavan auton, niin pitääkö minun olla valmis myymään se auto hänelle kahdella sadalla vain siksi että hän on kumppanini?

Minä taas olen sitä mieltä, että jos et ole valmis maksamaan kohtuullista vuokraa tai lainaa puolikkaasta isosta kolmiosta, niin sinun ei varmasti tarvitse asua isossa kolmiossa. Kaikistahan meistä olisi kivaa asua parilla satasella isossa kämpässä hyvällä sijainnilla, mutta kun se ei vastaa todellisia asumiskustannuksia vaan jonkun niskaan se lasku sinun siipeilystäsi lankeaa. Sille on syynsä miksi vuokra-asuminen on kallista - vuokralla katetaan asunnon todelliset ylläpitokustannukset joita on paljon muitakin kuin se pelkkä vastike.

Kumma kyllä monille vuokralla asuessa on ok maksaa todelliset kustannukset, omassa asunnossa on ok maksaa todelliset kustannukset ja asumisoikeusasunnossa on ok maksaa todelliset kustannukset, mutta annas olla kun muutetaan kumppanin omistamaan kämppään niin ei enää huvittaisikaan maksaa kuin murto-osa siitä omasta asumisesta.

Sitten on varmaan parasta asua erikseen. Tai muuttaa yhdessä vuokralle

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräs tuttavani muutti yhteen miehen kanssa. Mies omisti omakotitalon ja lyhensi sen velkaa. Nainen maksoi aina osuutensa.

Voiko typerämpää olla? Mies omistaa yksin asunnon ja nainen auttaa häntä lyhentämään lainaa. Naisella ei ole edes prosentin osuutta siitä omaisuudesta. Ihmiset ovat t y h m i ä.

Ilmaiseksiko olisi pitänyt saada asua? Ihmiset ovat t y h m i ä.

Siis tässähän tarkoitetaan ja pitäisi lukea : Naiset ovat T.Y.H.M.I.Ä

Tarkkuutta näihin juttuihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräs tuttavani muutti yhteen miehen kanssa. Mies omisti omakotitalon ja lyhensi sen velkaa. Nainen maksoi aina osuutensa.

Voiko typerämpää olla? Mies omistaa yksin asunnon ja nainen auttaa häntä lyhentämään lainaa. Naisella ei ole edes prosentin osuutta siitä omaisuudesta. Ihmiset ovat t y h m i ä.

Käännetäänpäs tämä tilanne vähän toisin. Ajattele, että mies omistaa asunnon ja lyhentää sen velkaa, mutta ei asu tässä asunnossa itse, vaan siinä on vuokralaiset. Mies itse asuu vuokra-asunnossa avovaimon kanssa ja maksavat sen kulut täsmälleen puoliksi. Onko sinusta siis väärin, että nainen maksaa puolet vuokra-asunnon kuluista, koska mies samalla lyhentää omistamansa asunnon lainaa ja naisen vuokranmaksu edesauttaa sen lainan lyhennystä, koska miehelle jää enemmän rahaa lyhennyksiin kuin jos asuisi yksin? Miksi naisen pitäisi saada mitään osuuksia siitä miehen omistamasta asunnosta? 

Tämä tapa on ok. Asutaan mielummin vuokralla

Eli jos asutaan vuokralla, on ihan ok auttaa miestä kerryttämään omaisuutta, mutta jos asutaan omistusasunnossa, siinä on jokin suuri epäkohta? En oikein ymmärrä tätä logiikkaa. Miten se, missä asutaan, vaikuttaa epäreiluuteen tässä tilanteessa? Omaisuus ja kulunjako silti täysin samanlainen. Ainoastaan asunto, jossa asutaan on eri. 

Kulunjako ei ole sama. Vuokraa maksavat molemmat yhdessä sovitun jaon mukaisesti. Ja molemmat voivat tehdä muilla rahoillaan mitä tahansa

Miksi pitäisi asua siinä toisen omistamassa asunnossa? Ja etenkään maksaa sen lyhennyksiä

Rautalankaesimerkki: 

1) asuminen vuokra-asunnossa ja omistusasunto vuokralla: 

- mies maksaa vuokraa 500 ja nainen 500

- mies saa omistamastaan asunnosta vuokratuloja 500

- mies maksaa lyhennystä 1000 euroa -> kerryttää omaisuutta

- ilman naista hän maksaisi vuokraa 1000 euroa, joten hän lyhentäisi lainaa vain 500 euroa kuukaudessa -> nainen auttaa kerryttämään omaisuutta 500 euroa kuukaudessa

2) asuminen omistusasunnossa

- nainen maksaa miehelle "vuokraa" 500

- mies maksaa lyhennystä 1000 euroa -> kerryttää omaisuutta

- ilman naista hänellä olisi varaa lyhentää lainaa vain 500 euroa kuukaudessa -> nainen auttaa kerryttämään omaisuutta 500 euroa kuukaudessa

Missä on näissä tilanteissa ero tulonjaon osalta? Nainen maksaa täsmälleen yhtä paljon asumisestaan, samoin mies kerryttää omaisuutta täsmälleen yhtä paljon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin pyydän naisystävältäni vuokraa, vaikka kyseessä on omistusasunto?

Esim. korkeintaan puolet yhtiövastikkeesta ja sähköstä on ok, elleivät tulot ole kohtuuttomassa suhteessa tai toisen harrastukseen kuulu joku tosi paljon sähköä vievä laite. Tietyssä vaiheessa kannattaa asua omillaan ennemmin kuin toisen kanssa, koska yhdessä asuminen vaikuttaa tuloihin. Omistusasunnon yhtiövastiketta ei voi jakaa tasapuolisuuden nimiin edes puoliksi, koska omistusoikeudesta ei siirry vuokran mukana toiselle mitään. Omakotitalossa sama juttu niin, että kuluja voi maksaa, mutta eihän hänelle mitään osuutta siirry, joten on väärin ottaa täyttä "vuokraa".

Täh? Eihän normaalissakaan vuokra-asumisessa siirry omistusoikeus vuokralaiselle? Ei kai se nyt voi olla mikään peruste sille ettei ihminen voi maksaa kohtuullista korvausta asumisestaan. Tuo sinun ehdottamasi malli on täyttä siivellä elämistä. Vaihtoehdot on omistusasuminen riskeineen ja jättilainoineen, tai joustavampi vuokra-asuminen jossa maksetaan kuukausittain isohko korvaus eikä kerry omaisuutta mutta ei ole toisaalta vastuuta tai riskejäkään. Näistä voi ihan jokainen itse valita. Se, että toinen kantaa puolestasi omistusasumisen riskit ja kulut ja sinä vain vapaamatkustat ei ole vaihtoehto ellet saa täyttä idioottia höynäytettyä kanssasi suhteeseen.

 

Parisuhde on eri asia kuin vuokrasuhde. Kun pariskunta menee yksiin, he yleensä asuvat jossain ja siitä jostakin pitää maksaa x-summa. Tämä voidaan sopia joko tasan tai jollain muulla mallilla, jos esim. toinen opiskelee ja toinen on töissä. Voi olla, että pistetään varat yhteen pottiin ja siitä maksetaan eläminen.

Jos haluaa periä partneriltaan vuokraa niin ehkä ei kannata asua yhdessä vaan hankkia alivuokralainen.

Millä perusteella parisuhde on eri asia kuin vuokrasuhde siinä mielessä, että asumisesta ei enää voi maksaa kohtuullista korvausta? Jos minä haluan vaikka myydä kymppitonnin arvoisen autoni ja kumppanini haluaa ostaa juuri vastaavan auton, niin pitääkö minun olla valmis myymään se auto hänelle kahdella sadalla vain siksi että hän on kumppanini?

Minä taas olen sitä mieltä, että jos et ole valmis maksamaan kohtuullista vuokraa tai lainaa puolikkaasta isosta kolmiosta, niin sinun ei varmasti tarvitse asua isossa kolmiossa. Kaikistahan meistä olisi kivaa asua parilla satasella isossa kämpässä hyvällä sijainnilla, mutta kun se ei vastaa todellisia asumiskustannuksia vaan jonkun niskaan se lasku sinun siipeilystäsi lankeaa. Sille on syynsä miksi vuokra-asuminen on kallista - vuokralla katetaan asunnon todelliset ylläpitokustannukset joita on paljon muitakin kuin se pelkkä vastike.

Kumma kyllä monille vuokralla asuessa on ok maksaa todelliset kustannukset, omassa asunnossa on ok maksaa todelliset kustannukset ja asumisoikeusasunnossa on ok maksaa todelliset kustannukset, mutta annas olla kun muutetaan kumppanin omistamaan kämppään niin ei enää huvittaisikaan maksaa kuin murto-osa siitä omasta asumisesta.

Jos halutaan tehdä siitä parisuhteesta vuokrasuhde, tehdään vuokrasopimus ja maksetaan verot tästä vuokrasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin pyydän naisystävältäni vuokraa, vaikka kyseessä on omistusasunto?

Esim. korkeintaan puolet yhtiövastikkeesta ja sähköstä on ok, elleivät tulot ole kohtuuttomassa suhteessa tai toisen harrastukseen kuulu joku tosi paljon sähköä vievä laite. Tietyssä vaiheessa kannattaa asua omillaan ennemmin kuin toisen kanssa, koska yhdessä asuminen vaikuttaa tuloihin. Omistusasunnon yhtiövastiketta ei voi jakaa tasapuolisuuden nimiin edes puoliksi, koska omistusoikeudesta ei siirry vuokran mukana toiselle mitään. Omakotitalossa sama juttu niin, että kuluja voi maksaa, mutta eihän hänelle mitään osuutta siirry, joten on väärin ottaa täyttä "vuokraa".

Täh? Eihän normaalissakaan vuokra-asumisessa siirry omistusoikeus vuokralaiselle? Ei kai se nyt voi olla mikään peruste sille ettei ihminen voi maksaa kohtuullista korvausta asumisestaan. Tuo sinun ehdottamasi malli on täyttä siivellä elämistä. Vaihtoehdot on omistusasuminen riskeineen ja jättilainoineen, tai joustavampi vuokra-asuminen jossa maksetaan kuukausittain isohko korvaus eikä kerry omaisuutta mutta ei ole toisaalta vastuuta tai riskejäkään. Näistä voi ihan jokainen itse valita. Se, että toinen kantaa puolestasi omistusasumisen riskit ja kulut ja sinä vain vapaamatkustat ei ole vaihtoehto ellet saa täyttä idioottia höynäytettyä kanssasi suhteeseen.

Parisuhde on eri asia kuin vuokrasuhde. Kun pariskunta menee yksiin, he yleensä asuvat jossain ja siitä jostakin pitää maksaa x-summa. Tämä voidaan sopia joko tasan tai jollain muulla mallilla, jos esim. toinen opiskelee ja toinen on töissä. Voi olla, että pistetään varat yhteen pottiin ja siitä maksetaan eläminen.

Jos haluaa periä partneriltaan vuokraa niin ehkä ei kannata asua yhdessä vaan hankkia alivuokralainen.

Millä perusteella parisuhde on eri asia kuin vuokrasuhde siinä mielessä, että asumisesta ei enää voi maksaa kohtuullista korvausta? Jos minä haluan vaikka myydä kymppitonnin arvoisen autoni ja kumppanini haluaa ostaa juuri vastaavan auton, niin pitääkö minun olla valmis myymään se auto hänelle kahdella sadalla vain siksi että hän on kumppanini?

Minä taas olen sitä mieltä, että jos et ole valmis maksamaan kohtuullista vuokraa tai lainaa puolikkaasta isosta kolmiosta, niin sinun ei varmasti tarvitse asua isossa kolmiossa. Kaikistahan meistä olisi kivaa asua parilla satasella isossa kämpässä hyvällä sijainnilla, mutta kun se ei vastaa todellisia asumiskustannuksia vaan jonkun niskaan se lasku sinun siipeilystäsi lankeaa. Sille on syynsä miksi vuokra-asuminen on kallista - vuokralla katetaan asunnon todelliset ylläpitokustannukset joita on paljon muitakin kuin se pelkkä vastike.

Kumma kyllä monille vuokralla asuessa on ok maksaa todelliset kustannukset, omassa asunnossa on ok maksaa todelliset kustannukset ja asumisoikeusasunnossa on ok maksaa todelliset kustannukset, mutta annas olla kun muutetaan kumppanin omistamaan kämppään niin ei enää huvittaisikaan maksaa kuin murto-osa siitä omasta asumisesta.

Täsmälleen samaa mieltä. En hyväksy puolison hyväksikäyttämistä oman elintason nostamiseksi.

Ei todellakaan mitään veroja maksella siitä, että naisystävä laittaa rahaa aina puhtaana käteen. Tykkää kun vien sen ulos jonnekin sen rahoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin pyydän naisystävältäni vuokraa, vaikka kyseessä on omistusasunto?

Esim. korkeintaan puolet yhtiövastikkeesta ja sähköstä on ok, elleivät tulot ole kohtuuttomassa suhteessa tai toisen harrastukseen kuulu joku tosi paljon sähköä vievä laite. Tietyssä vaiheessa kannattaa asua omillaan ennemmin kuin toisen kanssa, koska yhdessä asuminen vaikuttaa tuloihin. Omistusasunnon yhtiövastiketta ei voi jakaa tasapuolisuuden nimiin edes puoliksi, koska omistusoikeudesta ei siirry vuokran mukana toiselle mitään. Omakotitalossa sama juttu niin, että kuluja voi maksaa, mutta eihän hänelle mitään osuutta siirry, joten on väärin ottaa täyttä "vuokraa".

Täh? Eihän normaalissakaan vuokra-asumisessa siirry omistusoikeus vuokralaiselle? Ei kai se nyt voi olla mikään peruste sille ettei ihminen voi maksaa kohtuullista korvausta asumisestaan. Tuo sinun ehdottamasi malli on täyttä siivellä elämistä. Vaihtoehdot on omistusasuminen riskeineen ja jättilainoineen, tai joustavampi vuokra-asuminen jossa maksetaan kuukausittain isohko korvaus eikä kerry omaisuutta mutta ei ole toisaalta vastuuta tai riskejäkään. Näistä voi ihan jokainen itse valita. Se, että toinen kantaa puolestasi omistusasumisen riskit ja kulut ja sinä vain vapaamatkustat ei ole vaihtoehto ellet saa täyttä idioottia höynäytettyä kanssasi suhteeseen.

 

Parisuhde on eri asia kuin vuokrasuhde. Kun pariskunta menee yksiin, he yleensä asuvat jossain ja siitä jostakin pitää maksaa x-summa. Tämä voidaan sopia joko tasan tai jollain muulla mallilla, jos esim. toinen opiskelee ja toinen on töissä. Voi olla, että pistetään varat yhteen pottiin ja siitä maksetaan eläminen.

Jos haluaa periä partneriltaan vuokraa niin ehkä ei kannata asua yhdessä vaan hankkia alivuokralainen.

Millä perusteella parisuhde on eri asia kuin vuokrasuhde siinä mielessä, että asumisesta ei enää voi maksaa kohtuullista korvausta? Jos minä haluan vaikka myydä kymppitonnin arvoisen autoni ja kumppanini haluaa ostaa juuri vastaavan auton, niin pitääkö minun olla valmis myymään se auto hänelle kahdella sadalla vain siksi että hän on kumppanini?

Minä taas olen sitä mieltä, että jos et ole valmis maksamaan kohtuullista vuokraa tai lainaa puolikkaasta isosta kolmiosta, niin sinun ei varmasti tarvitse asua isossa kolmiossa. Kaikistahan meistä olisi kivaa asua parilla satasella isossa kämpässä hyvällä sijainnilla, mutta kun se ei vastaa todellisia asumiskustannuksia vaan jonkun niskaan se lasku sinun siipeilystäsi lankeaa. Sille on syynsä miksi vuokra-asuminen on kallista - vuokralla katetaan asunnon todelliset ylläpitokustannukset joita on paljon muitakin kuin se pelkkä vastike.

Kumma kyllä monille vuokralla asuessa on ok maksaa todelliset kustannukset, omassa asunnossa on ok maksaa todelliset kustannukset ja asumisoikeusasunnossa on ok maksaa todelliset kustannukset, mutta annas olla kun muutetaan kumppanin omistamaan kämppään niin ei enää huvittaisikaan maksaa kuin murto-osa siitä omasta asumisesta.

Eihän siinä mitään tolkkua olekaan, että asutaan toisen omistusasunnossa. Asunto pitää olla yhteinen. Muuten taidat kyllä jäädä yksin asustelemaan kartanoasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräs tuttavani muutti yhteen miehen kanssa. Mies omisti omakotitalon ja lyhensi sen velkaa. Nainen maksoi aina osuutensa.

Voiko typerämpää olla? Mies omistaa yksin asunnon ja nainen auttaa häntä lyhentämään lainaa. Naisella ei ole edes prosentin osuutta siitä omaisuudesta. Ihmiset ovat t y h m i ä.

Käännetäänpäs tämä tilanne vähän toisin. Ajattele, että mies omistaa asunnon ja lyhentää sen velkaa, mutta ei asu tässä asunnossa itse, vaan siinä on vuokralaiset. Mies itse asuu vuokra-asunnossa avovaimon kanssa ja maksavat sen kulut täsmälleen puoliksi. Onko sinusta siis väärin, että nainen maksaa puolet vuokra-asunnon kuluista, koska mies samalla lyhentää omistamansa asunnon lainaa ja naisen vuokranmaksu edesauttaa sen lainan lyhennystä, koska miehelle jää enemmän rahaa lyhennyksiin kuin jos asuisi yksin? Miksi naisen pitäisi saada mitään osuuksia siitä miehen omistamasta asunnosta? 

Tämä tapa on ok. Asutaan mielummin vuokralla

Eli jos asutaan vuokralla, on ihan ok auttaa miestä kerryttämään omaisuutta, mutta jos asutaan omistusasunnossa, siinä on jokin suuri epäkohta? En oikein ymmärrä tätä logiikkaa. Miten se, missä asutaan, vaikuttaa epäreiluuteen tässä tilanteessa? Omaisuus ja kulunjako silti täysin samanlainen. Ainoastaan asunto, jossa asutaan on eri. 

Kulunjako ei ole sama. Vuokraa maksavat molemmat yhdessä sovitun jaon mukaisesti. Ja molemmat voivat tehdä muilla rahoillaan mitä tahansa

Miksi pitäisi asua siinä toisen omistamassa asunnossa? Ja etenkään maksaa sen lyhennyksiä

Molemmat maksavat jotain asumisestaan, sähköstä, vedestä ym. Varmaan ollaan yhtä mieltä tästä. No jos asunto on toisen omistuksessa, sen asumisen kulut muodostuu lainan korosta ja vastikkeesta, ja jos joku ulkopuolinen omistaa asunnon, niin ihan nämä samat hänen lainansa korot ja vastike on sisällytetty siihen vuokraan. Plus vähän voittoa päälle.

Niin miten kumppani on kohtuuton, jos hän haluaa saman puolet koroista ja vastikkeesta, sekä vedestä ja sähköstä. Mutta ei ota tästä edes mitään voittoa, vaikka on ottanut omistamisen vastuut.

Miksi se, että asut jonkun kanssa, oikeuttaa sinut käyttämään häntä taloudellisesti hyväksi? Ja tarkoitan näitä siivellä ilmaiseksi asuvia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräs tuttavani muutti yhteen miehen kanssa. Mies omisti omakotitalon ja lyhensi sen velkaa. Nainen maksoi aina osuutensa.

Voiko typerämpää olla? Mies omistaa yksin asunnon ja nainen auttaa häntä lyhentämään lainaa. Naisella ei ole edes prosentin osuutta siitä omaisuudesta. Ihmiset ovat t y h m i ä.

Käännetäänpäs tämä tilanne vähän toisin. Ajattele, että mies omistaa asunnon ja lyhentää sen velkaa, mutta ei asu tässä asunnossa itse, vaan siinä on vuokralaiset. Mies itse asuu vuokra-asunnossa avovaimon kanssa ja maksavat sen kulut täsmälleen puoliksi. Onko sinusta siis väärin, että nainen maksaa puolet vuokra-asunnon kuluista, koska mies samalla lyhentää omistamansa asunnon lainaa ja naisen vuokranmaksu edesauttaa sen lainan lyhennystä, koska miehelle jää enemmän rahaa lyhennyksiin kuin jos asuisi yksin? Miksi naisen pitäisi saada mitään osuuksia siitä miehen omistamasta asunnosta? 

Tämä tapa on ok. Asutaan mielummin vuokralla

Eli jos asutaan vuokralla, on ihan ok auttaa miestä kerryttämään omaisuutta, mutta jos asutaan omistusasunnossa, siinä on jokin suuri epäkohta? En oikein ymmärrä tätä logiikkaa. Miten se, missä asutaan, vaikuttaa epäreiluuteen tässä tilanteessa? Omaisuus ja kulunjako silti täysin samanlainen. Ainoastaan asunto, jossa asutaan on eri. 

Kulunjako ei ole sama. Vuokraa maksavat molemmat yhdessä sovitun jaon mukaisesti. Ja molemmat voivat tehdä muilla rahoillaan mitä tahansa

Miksi pitäisi asua siinä toisen omistamassa asunnossa? Ja etenkään maksaa sen lyhennyksiä

Olen eri, mutta jostain syystä teidän mielestänne kaikki raha mitä kumppanin selkänahasta jätetään repimättä on hänen lainansa lyhentämistä. Jos se siipeilijä sen sijaan ostaa vaikka osakkeita säästämillään vuokrarahoilla, niin sanooko kukaan että hänen kumppaninsa on ostanut hänelle osakkeita? Tuskin.

On kyllä vaikea elämä, jos pitää joka penni laskea sen mukaan ettei toinen vaan hyödy yhtään. En voi tänään ostaa kaupasta molemmille pizzaa, koska puolisohan säästää siinä euron ja saattaa ryökäle lyhentää sillä lainaansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräs tuttavani muutti yhteen miehen kanssa. Mies omisti omakotitalon ja lyhensi sen velkaa. Nainen maksoi aina osuutensa.

Voiko typerämpää olla? Mies omistaa yksin asunnon ja nainen auttaa häntä lyhentämään lainaa. Naisella ei ole edes prosentin osuutta siitä omaisuudesta. Ihmiset ovat t y h m i ä.

Käännetäänpäs tämä tilanne vähän toisin. Ajattele, että mies omistaa asunnon ja lyhentää sen velkaa, mutta ei asu tässä asunnossa itse, vaan siinä on vuokralaiset. Mies itse asuu vuokra-asunnossa avovaimon kanssa ja maksavat sen kulut täsmälleen puoliksi. Onko sinusta siis väärin, että nainen maksaa puolet vuokra-asunnon kuluista, koska mies samalla lyhentää omistamansa asunnon lainaa ja naisen vuokranmaksu edesauttaa sen lainan lyhennystä, koska miehelle jää enemmän rahaa lyhennyksiin kuin jos asuisi yksin? Miksi naisen pitäisi saada mitään osuuksia siitä miehen omistamasta asunnosta? 

Tämä tapa on ok. Asutaan mielummin vuokralla

Eli jos asutaan vuokralla, on ihan ok auttaa miestä kerryttämään omaisuutta, mutta jos asutaan omistusasunnossa, siinä on jokin suuri epäkohta? En oikein ymmärrä tätä logiikkaa. Miten se, missä asutaan, vaikuttaa epäreiluuteen tässä tilanteessa? Omaisuus ja kulunjako silti täysin samanlainen. Ainoastaan asunto, jossa asutaan on eri. 

Kulunjako ei ole sama. Vuokraa maksavat molemmat yhdessä sovitun jaon mukaisesti. Ja molemmat voivat tehdä muilla rahoillaan mitä tahansa

Miksi pitäisi asua siinä toisen omistamassa asunnossa? Ja etenkään maksaa sen lyhennyksiä

 

Rautalankaesimerkki: 

1) asuminen vuokra-asunnossa ja omistusasunto vuokralla: 

- mies maksaa vuokraa 500 ja nainen 500

- mies saa omistamastaan asunnosta vuokratuloja 500

- mies maksaa lyhennystä 1000 euroa -> kerryttää omaisuutta

- ilman naista hän maksaisi vuokraa 1000 euroa, joten hän lyhentäisi lainaa vain 500 euroa kuukaudessa -> nainen auttaa kerryttämään omaisuutta 500 euroa kuukaudessa

2) asuminen omistusasunnossa

- nainen maksaa miehelle "vuokraa" 500

- mies maksaa lyhennystä 1000 euroa -> kerryttää omaisuutta

- ilman naista hänellä olisi varaa lyhentää lainaa vain 500 euroa kuukaudessa -> nainen auttaa kerryttämään omaisuutta 500 euroa kuukaudessa

Missä on näissä tilanteissa ero tulonjaon osalta? Nainen maksaa täsmälleen yhtä paljon asumisestaan, samoin mies kerryttää omaisuutta täsmälleen yhtä paljon. 

Nämä esimerkkisi eivät toimi millään tasolla. Jos mies haluaa saada vuokraa, hän tekee vuokrasopimuksen ja maksaa verot.

- Jos minä haluan vaikka myydä kymppitonnin arvoisen autoni ja kumppanini haluaa ostaa juuri vastaavan auton, niin pitääkö minun olla valmis myymään se auto hänelle kahdella sadalla vain siksi että hän on kumppanini?

Ei. Sinä et edes myy autoasi muka-kumppanillesi vaan hän voi käyttää sitä kuten haluaa. Te olette pariskunta.

Tietysti molemmat myös osallistuvat autosta tuleviin kustannuksiin TAI muihin menoihin, miten olette asian sopineetkaan ja millaiset tulonlähteet teillä kulloinkin on.

Molemmat saavat hyötyä, molemmat osallistuvat tilanteen mukaan. Sellaista se on parisuhteessa eläminen.

- Minä taas olen sitä mieltä, että jos et ole valmis maksamaan kohtuullista vuokraa tai lainaa puolikkaasta isosta kolmiosta, niin sinun ei varmasti tarvitse asua isossa kolmiossa

Lainanmaksuhan on ihan ok, jos puoliso tällöin myös omistaa puolet asunnosta. Vuokranmaksusta ei mielestäni parisuhteessa voi edes puhua. Kyse on yhteisestä kulusta, johon osallistutaan kulloisenkin tulotilanteen mukaan joustaen.

En enää ihmettele miten niin monella miehellä tuottaa vaikeuksia löytää ja pysyä parisuhteessa. Oletan, että näidenkin kysymysten esittäjä on mies.

Itse olen parisuhteessa se enemmän tienaava. Minulle parisuhde tarkoittaa sitä, että kulut ja menot ovat yhteisiä, asioista keskustellaan ja aina tilanteen mukaan joustetaan. Jos toinen on työtön, hän ei voi osallistua samalla panoksella kuin hyvin tienatessaan. Ilmeisesti näissä erilaisissa muka-parisuhteissa työtön/sairas/opiskeleva partneri poistettaisiin muka-parisuhteesta varattomuutensa vuoksi. Sitä minä en voi ymmärtää.

Jos pariskunta asuu vuokra-asunnossa niin pidän kohtuullisena että molemmat osapuolet maksavat asumisestaan. Tämän ei tarvitse olla tasan 50/50, mutta jotain.

Jos taas pariskunta asuu vain toisen osapuolen omistamassa omistus-asunnossa, niin silloin vain omistavalla ospuolella on velvollisuus maksaa mahdollista lainanlyhennystä. Toki toinen osapuoli voi halutessaan osallistua lainanlyhennykseen, jolloin hän kartuttaa vapaaehtoisesti asunnon omistavan osapuolen omaisuutta. Mahdollisen vastikkeen, vesi-, sähkö- ja jätemaksun voi jakaa molempien osapuolten kesken.

Perusteluni on, että parisuhteessa osapuolten ei tulisi pyrkiä hyötymään *toisistaan* taloudellisesti. Omistava osapuoli kartuttaa omaisuuttaan lainanlyhennyksillä eikä toisella osapuolella ole velvollisuutta osallistua tähän. Asian voi kääntää seuraavaan asetelmaan: yksi osapuoli omistaa osakesalkun jonka hankkimiseen hän on nostanut lainaa. Toinen osapuoli ei omista mitään tästä osakesalkusta. Osapuolet asuvat yhdessä asunnossa josta syntyy kustannuksia vastikkeen ja sähkölaskun muodossa. On siis kohtuullista että molemmat osallistuvat vastikkeen ja sähkölaskun kustannuksiin sillä molemmat hyötyvät tästä. Osakesalkun hankkimista varten nostetun lainan lyhennyksestä hyötyy vain toinen osapuoli, ja vieläpä toisen osapuolen kustannuksella jos tämä osallistuu lainanlyhennyksiin.

Jos pariskunta asuu vuokralla, niin edellisessä asetelmassa kummallakaan ei ole osakesalkkua eikä lainanlyhennystä mutta tilanne on muutoin sama. Jos taas molemmat omistavat osan asunnosta, niin molemmilla on omat osakesalkut edellisessä asetelmassa.

Nähtävästi monet ajattelevat, toki ymmärrettävästikin, että "asumisesta" (vastike, säkö, vesi jne sekä lainanlyhennys) syntyvät kustannukset tulisi jakaa molempien kesken, jolloin omistava osapuoli voi periä "vuokraa" toiselta osapuolelta. Tällaisessa tilanteessa raha siirretään yhdestä taskusta toiseen pariskunnan sisällä eikä pariskunta (yksikkönä) hyödy siitä lainkaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei todellakaan mitään veroja maksella siitä, että naisystävä laittaa rahaa aina puhtaana käteen. Tykkää kun vien sen ulos jonnekin sen rahoilla.

Jos sitä kutsutaan vuokraksi, pitää maksaa verot

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräs tuttavani muutti yhteen miehen kanssa. Mies omisti omakotitalon ja lyhensi sen velkaa. Nainen maksoi aina osuutensa.

Voiko typerämpää olla? Mies omistaa yksin asunnon ja nainen auttaa häntä lyhentämään lainaa. Naisella ei ole edes prosentin osuutta siitä omaisuudesta. Ihmiset ovat t y h m i ä.

Käännetäänpäs tämä tilanne vähän toisin. Ajattele, että mies omistaa asunnon ja lyhentää sen velkaa, mutta ei asu tässä asunnossa itse, vaan siinä on vuokralaiset. Mies itse asuu vuokra-asunnossa avovaimon kanssa ja maksavat sen kulut täsmälleen puoliksi. Onko sinusta siis väärin, että nainen maksaa puolet vuokra-asunnon kuluista, koska mies samalla lyhentää omistamansa asunnon lainaa ja naisen vuokranmaksu edesauttaa sen lainan lyhennystä, koska miehelle jää enemmän rahaa lyhennyksiin kuin jos asuisi yksin? Miksi naisen pitäisi saada mitään osuuksia siitä miehen omistamasta asunnosta? 

Tämä tapa on ok. Asutaan mielummin vuokralla

Eli jos asutaan vuokralla, on ihan ok auttaa miestä kerryttämään omaisuutta, mutta jos asutaan omistusasunnossa, siinä on jokin suuri epäkohta? En oikein ymmärrä tätä logiikkaa. Miten se, missä asutaan, vaikuttaa epäreiluuteen tässä tilanteessa? Omaisuus ja kulunjako silti täysin samanlainen. Ainoastaan asunto, jossa asutaan on eri. 

Kulunjako ei ole sama. Vuokraa maksavat molemmat yhdessä sovitun jaon mukaisesti. Ja molemmat voivat tehdä muilla rahoillaan mitä tahansa

Miksi pitäisi asua siinä toisen omistamassa asunnossa? Ja etenkään maksaa sen lyhennyksiä

 

Rautalankaesimerkki: 

1) asuminen vuokra-asunnossa ja omistusasunto vuokralla: 

- mies maksaa vuokraa 500 ja nainen 500

- mies saa omistamastaan asunnosta vuokratuloja 500

- mies maksaa lyhennystä 1000 euroa -> kerryttää omaisuutta

- ilman naista hän maksaisi vuokraa 1000 euroa, joten hän lyhentäisi lainaa vain 500 euroa kuukaudessa -> nainen auttaa kerryttämään omaisuutta 500 euroa kuukaudessa

2) asuminen omistusasunnossa

- nainen maksaa miehelle "vuokraa" 500

- mies maksaa lyhennystä 1000 euroa -> kerryttää omaisuutta

- ilman naista hänellä olisi varaa lyhentää lainaa vain 500 euroa kuukaudessa -> nainen auttaa kerryttämään omaisuutta 500 euroa kuukaudessa

Missä on näissä tilanteissa ero tulonjaon osalta? Nainen maksaa täsmälleen yhtä paljon asumisestaan, samoin mies kerryttää omaisuutta täsmälleen yhtä paljon. 

Ilmeisesti jotkut miehet eivät halua, että tämä raadollinen totuus paljastetaan - moni nainen auttaa miestä keräämään varallisuutta. Miehelle.