Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Naisparka maksoi vuoden ajan "vuokraa" tonnin kuussa, raha menikin miehen tilille
16.09.2018 |
Luuli maksavansa vuokranantajalle, mutta maksoikin miehen tilille. Miehen vanhemmat omistivat asunnon eikä siitä peritty vuokraa. Yhteensä 13000 maksettu kun homma selvisi.
Miehen selitys oli "aioin käyttää sen lahjaasi". Menisikö läpi? Varsinkin, kun mies ei suostu / pysty maksamaan rahaa takaisin.
Kommentit (328)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos vuokra on naisen mielestä ollut kohtuullinen, kun on sitä kerran suostunut maksamaan, niin väliä sillä vuokranantajan henkilöllisyydellä on? Siis ymmärrän luottamuksen menetyksen parisuhteessa ja eropäätöksen, mutta ei tuossa puhtaasti rahan kannalta ole minusta mitään vääryyttä tehty.
Asuminen oli ILMAISTA. Ei ollut "vuokranantajaa". Miehen vanhemmat omistivat kämpän eikä siitä tarvinnut maksaa heille mitään. Joten miten perustelet sen, että naisen olisi pitänyt maksaa miehelle "vuokraa"?
Vaikka siten, että yleensä asumisesta maksetaan vuokraa ja nainen on katsonut vuokran kohtuulliseksi ja on sitä kyennyt tuloistaan maksamaan. Se, miten vanhemmat omaa poikaansa taloudellisesti tukevat, ei liity asiaan. Eihän tuossa mitään taloudellista vahinkoa ja tappiota ole naiselle tullut, vaan hän sai täsmälleen sen, mistä oli valmis maksamaankin.
Tuo oli petos. Vanhemmat ovat mielestään tukeneet molempia. Nainen on luullut että hänen rahansa menevät muualle, kuin mitä mies niille todellisuudessa teki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä tässä nyt sitten on?
Nainen maksoi vuokraa miehelle jolle / jonka vanhemmille tuo kohde kuuluu.
Siis miksi mies ei olisi saanut periä vuokraa?
Tässä ketjussa taas naiset näyttävät kommenteillaan miten häikäilemättömiä loiseläjiä ovat ja pitävät loisimista aivan normaalina ja itsestäänselvänä oikeudenmukaisuutena.
Käsi pystyyn miehet, kuka haluaa tuollaisen naisen itselleen. Niinpä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräs tuttavani muutti yhteen miehen kanssa. Mies omisti omakotitalon ja lyhensi sen velkaa. Nainen maksoi aina osuutensa.
Voiko typerämpää olla? Mies omistaa yksin asunnon ja nainen auttaa häntä lyhentämään lainaa. Naisella ei ole edes prosentin osuutta siitä omaisuudesta. Ihmiset ovat t y h m i ä.
Käännetäänpäs tämä tilanne vähän toisin. Ajattele, että mies omistaa asunnon ja lyhentää sen velkaa, mutta ei asu tässä asunnossa itse, vaan siinä on vuokralaiset. Mies itse asuu vuokra-asunnossa avovaimon kanssa ja maksavat sen kulut täsmälleen puoliksi. Onko sinusta siis väärin, että nainen maksaa puolet vuokra-asunnon kuluista, koska mies samalla lyhentää omistamansa asunnon lainaa ja naisen vuokranmaksu edesauttaa sen lainan lyhennystä, koska miehelle jää enemmän rahaa lyhennyksiin kuin jos asuisi yksin? Miksi naisen pitäisi saada mitään osuuksia siitä miehen omistamasta asunnosta?
Tämä tapa on ok. Asutaan mielummin vuokralla
Eli jos asutaan vuokralla, on ihan ok auttaa miestä kerryttämään omaisuutta, mutta jos asutaan omistusasunnossa, siinä on jokin suuri epäkohta? En oikein ymmärrä tätä logiikkaa. Miten se, missä asutaan, vaikuttaa epäreiluuteen tässä tilanteessa? Omaisuus ja kulunjako silti täysin samanlainen. Ainoastaan asunto, jossa asutaan on eri.
Kulunjako ei ole sama. Vuokraa maksavat molemmat yhdessä sovitun jaon mukaisesti. Ja molemmat voivat tehdä muilla rahoillaan mitä tahansa
Miksi pitäisi asua siinä toisen omistamassa asunnossa? Ja etenkään maksaa sen lyhennyksiä
Molemmat maksavat jotain asumisestaan, sähköstä, vedestä ym. Varmaan ollaan yhtä mieltä tästä. No jos asunto on toisen omistuksessa, sen asumisen kulut muodostuu lainan korosta ja vastikkeesta, ja jos joku ulkopuolinen omistaa asunnon, niin ihan nämä samat hänen lainansa korot ja vastike on sisällytetty siihen vuokraan. Plus vähän voittoa päälle.
Niin miten kumppani on kohtuuton, jos hän haluaa saman puolet koroista ja vastikkeesta, sekä vedestä ja sähköstä. Mutta ei ota tästä edes mitään voittoa, vaikka on ottanut omistamisen vastuut.
Miksi se, että asut jonkun kanssa, oikeuttaa sinut käyttämään häntä taloudellisesti hyväksi? Ja tarkoitan näitä siivellä ilmaiseksi asuvia.
Huomautan vielä, että vuokra-asunnossa vuokralla pyritään kattamaan myös asunnon kunnossapitokulut jotka kuuluvat asumisen todellisiin kustannuksiin jokaisessa asumismuodossa. Myös nämä pitäisi minusta laskea kohtuulliseen asumiskorvaukseen mukaan. Summa lienee edelleen pienempi kuin vastaava puolikas vuokra, jos ei kuitenkaan oteta voittoa kuten tavallinen vuokranantaja tekisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos vuokra on naisen mielestä ollut kohtuullinen, kun on sitä kerran suostunut maksamaan, niin väliä sillä vuokranantajan henkilöllisyydellä on? Siis ymmärrän luottamuksen menetyksen parisuhteessa ja eropäätöksen, mutta ei tuossa puhtaasti rahan kannalta ole minusta mitään vääryyttä tehty.
Asuminen oli ILMAISTA. Ei ollut "vuokranantajaa". Miehen vanhemmat omistivat kämpän eikä siitä tarvinnut maksaa heille mitään. Joten miten perustelet sen, että naisen olisi pitänyt maksaa miehelle "vuokraa"?
Vaikka siten, että yleensä asumisesta maksetaan vuokraa ja nainen on katsonut vuokran kohtuulliseksi ja on sitä kyennyt tuloistaan maksamaan. Se, miten vanhemmat omaa poikaansa taloudellisesti tukevat, ei liity asiaan. Eihän tuossa mitään taloudellista vahinkoa ja tappiota ole naiselle tullut, vaan hän sai täsmälleen sen, mistä oli valmis maksamaankin.
Tuo oli petos. Vanhemmat ovat mielestään tukeneet molempia. Nainen on luullut että hänen rahansa menevät muualle, kuin mitä mies niille todellisuudessa teki.
Niin mutta edelleen, petoksen tosiasiallinen kohde ei ollut tämä nainen, vaan omistajat, joille vuokra oli tarkoitus maksaa ja verottaja. Se oli nyt pointtini. Nainen maksoi vuokraa ja sai asua asunnossa. Se, että raha meni eri paikkaan kuin hän kuvitteli, ei vienyt hänen asumisoikeuttaan pois.
Jesse-armahtaa-luonto-ei kirjoitti:
Jos pariskunta asuu vuokra-asunnossa niin pidän kohtuullisena että molemmat osapuolet maksavat asumisestaan. Tämän ei tarvitse olla tasan 50/50, mutta jotain.
Jos taas pariskunta asuu vain toisen osapuolen omistamassa omistus-asunnossa, niin silloin vain omistavalla ospuolella on velvollisuus maksaa mahdollista lainanlyhennystä. Toki toinen osapuoli voi halutessaan osallistua lainanlyhennykseen, jolloin hän kartuttaa vapaaehtoisesti asunnon omistavan osapuolen omaisuutta. Mahdollisen vastikkeen, vesi-, sähkö- ja jätemaksun voi jakaa molempien osapuolten kesken.
Perusteluni on, että parisuhteessa osapuolten ei tulisi pyrkiä hyötymään *toisistaan* taloudellisesti. Omistava osapuoli kartuttaa omaisuuttaan lainanlyhennyksillä eikä toisella osapuolella ole velvollisuutta osallistua tähän. Asian voi kääntää seuraavaan asetelmaan: yksi osapuoli omistaa osakesalkun jonka hankkimiseen hän on nostanut lainaa. Toinen osapuoli ei omista mitään tästä osakesalkusta. Osapuolet asuvat yhdessä asunnossa josta syntyy kustannuksia vastikkeen ja sähkölaskun muodossa. On siis kohtuullista että molemmat osallistuvat vastikkeen ja sähkölaskun kustannuksiin sillä molemmat hyötyvät tästä. Osakesalkun hankkimista varten nostetun lainan lyhennyksestä hyötyy vain toinen osapuoli, ja vieläpä toisen osapuolen kustannuksella jos tämä osallistuu lainanlyhennyksiin.
Jos pariskunta asuu vuokralla, niin edellisessä asetelmassa kummallakaan ei ole osakesalkkua eikä lainanlyhennystä mutta tilanne on muutoin sama. Jos taas molemmat omistavat osan asunnosta, niin molemmilla on omat osakesalkut edellisessä asetelmassa.
Nähtävästi monet ajattelevat, toki ymmärrettävästikin, että "asumisesta" (vastike, säkö, vesi jne sekä lainanlyhennys) syntyvät kustannukset tulisi jakaa molempien kesken, jolloin omistava osapuoli voi periä "vuokraa" toiselta osapuolelta. Tällaisessa tilanteessa raha siirretään yhdestä taskusta toiseen pariskunnan sisällä eikä pariskunta (yksikkönä) hyödy siitä lainkaan.
Ei "lyhennys" tietenkään, vaan korot. Ajatelkaa sitä vaikka vuokrana pankille, että saatte asua pankin omistamassa asunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräs tuttavani muutti yhteen miehen kanssa. Mies omisti omakotitalon ja lyhensi sen velkaa. Nainen maksoi aina osuutensa.
Voiko typerämpää olla? Mies omistaa yksin asunnon ja nainen auttaa häntä lyhentämään lainaa. Naisella ei ole edes prosentin osuutta siitä omaisuudesta. Ihmiset ovat t y h m i ä.
Käännetäänpäs tämä tilanne vähän toisin. Ajattele, että mies omistaa asunnon ja lyhentää sen velkaa, mutta ei asu tässä asunnossa itse, vaan siinä on vuokralaiset. Mies itse asuu vuokra-asunnossa avovaimon kanssa ja maksavat sen kulut täsmälleen puoliksi. Onko sinusta siis väärin, että nainen maksaa puolet vuokra-asunnon kuluista, koska mies samalla lyhentää omistamansa asunnon lainaa ja naisen vuokranmaksu edesauttaa sen lainan lyhennystä, koska miehelle jää enemmän rahaa lyhennyksiin kuin jos asuisi yksin? Miksi naisen pitäisi saada mitään osuuksia siitä miehen omistamasta asunnosta?
Tämä tapa on ok. Asutaan mielummin vuokralla
Eli jos asutaan vuokralla, on ihan ok auttaa miestä kerryttämään omaisuutta, mutta jos asutaan omistusasunnossa, siinä on jokin suuri epäkohta? En oikein ymmärrä tätä logiikkaa. Miten se, missä asutaan, vaikuttaa epäreiluuteen tässä tilanteessa? Omaisuus ja kulunjako silti täysin samanlainen. Ainoastaan asunto, jossa asutaan on eri.
Kulunjako ei ole sama. Vuokraa maksavat molemmat yhdessä sovitun jaon mukaisesti. Ja molemmat voivat tehdä muilla rahoillaan mitä tahansa
Miksi pitäisi asua siinä toisen omistamassa asunnossa? Ja etenkään maksaa sen lyhennyksiä
Molemmat maksavat jotain asumisestaan, sähköstä, vedestä ym. Varmaan ollaan yhtä mieltä tästä. No jos asunto on toisen omistuksessa, sen asumisen kulut muodostuu lainan korosta ja vastikkeesta, ja jos joku ulkopuolinen omistaa asunnon, niin ihan nämä samat hänen lainansa korot ja vastike on sisällytetty siihen vuokraan. Plus vähän voittoa päälle.
Niin miten kumppani on kohtuuton, jos hän haluaa saman puolet koroista ja vastikkeesta, sekä vedestä ja sähköstä. Mutta ei ota tästä edes mitään voittoa, vaikka on ottanut omistamisen vastuut.
Miksi se, että asut jonkun kanssa, oikeuttaa sinut käyttämään häntä taloudellisesti hyväksi? Ja tarkoitan näitä siivellä ilmaiseksi asuvia.
Huomautan vielä, että vuokra-asunnossa vuokralla pyritään kattamaan myös asunnon kunnossapitokulut jotka kuuluvat asumisen todellisiin kustannuksiin jokaisessa asumismuodossa. Myös nämä pitäisi minusta laskea kohtuulliseen asumiskorvaukseen mukaan. Summa lienee edelleen pienempi kuin vastaava puolikas vuokra, jos ei kuitenkaan oteta voittoa kuten tavallinen vuokranantaja tekisi.
Olen siis eri kirjoittaja kuin tuo lainaamani, olisi pitänyt ilmaista selvemmin ja "huomautan vielä" sijaan laittaa esim. "huomautan sivusta". Pahoittelut.
Vierailija kirjoitti:
Jesse-armahtaa-luonto-ei kirjoitti:
Jos pariskunta asuu vuokra-asunnossa niin pidän kohtuullisena että molemmat osapuolet maksavat asumisestaan. Tämän ei tarvitse olla tasan 50/50, mutta jotain.
Jos taas pariskunta asuu vain toisen osapuolen omistamassa omistus-asunnossa, niin silloin vain omistavalla ospuolella on velvollisuus maksaa mahdollista lainanlyhennystä. Toki toinen osapuoli voi halutessaan osallistua lainanlyhennykseen, jolloin hän kartuttaa vapaaehtoisesti asunnon omistavan osapuolen omaisuutta. Mahdollisen vastikkeen, vesi-, sähkö- ja jätemaksun voi jakaa molempien osapuolten kesken.
Perusteluni on, että parisuhteessa osapuolten ei tulisi pyrkiä hyötymään *toisistaan* taloudellisesti. Omistava osapuoli kartuttaa omaisuuttaan lainanlyhennyksillä eikä toisella osapuolella ole velvollisuutta osallistua tähän. Asian voi kääntää seuraavaan asetelmaan: yksi osapuoli omistaa osakesalkun jonka hankkimiseen hän on nostanut lainaa. Toinen osapuoli ei omista mitään tästä osakesalkusta. Osapuolet asuvat yhdessä asunnossa josta syntyy kustannuksia vastikkeen ja sähkölaskun muodossa. On siis kohtuullista että molemmat osallistuvat vastikkeen ja sähkölaskun kustannuksiin sillä molemmat hyötyvät tästä. Osakesalkun hankkimista varten nostetun lainan lyhennyksestä hyötyy vain toinen osapuoli, ja vieläpä toisen osapuolen kustannuksella jos tämä osallistuu lainanlyhennyksiin.
Jos pariskunta asuu vuokralla, niin edellisessä asetelmassa kummallakaan ei ole osakesalkkua eikä lainanlyhennystä mutta tilanne on muutoin sama. Jos taas molemmat omistavat osan asunnosta, niin molemmilla on omat osakesalkut edellisessä asetelmassa.
Nähtävästi monet ajattelevat, toki ymmärrettävästikin, että "asumisesta" (vastike, säkö, vesi jne sekä lainanlyhennys) syntyvät kustannukset tulisi jakaa molempien kesken, jolloin omistava osapuoli voi periä "vuokraa" toiselta osapuolelta. Tällaisessa tilanteessa raha siirretään yhdestä taskusta toiseen pariskunnan sisällä eikä pariskunta (yksikkönä) hyödy siitä lainkaan.
Ei "lyhennys" tietenkään, vaan korot. Ajatelkaa sitä vaikka vuokrana pankille, että saatte asua pankin omistamassa asunnossa.
Nimenomaan. Asunnon tapauksessa lainaa ei ole otettu pelkästään omaisuuden kartuttamiseksi, vaan pitkäaikaiskustannuksiltaan edullisemmaksi toivotun asumismuodon rahoittamiseksi. Jos kumppani haluaa hyötyä tästä edullisemmasta asumismuodosta, niin hän voi osallistua sen aiheuttamiin kustannuksiin lyhennysosaa lukuunottamatta. Jos hän ei halua hyötyä omistusasumisesta, niin hän voi maksaa vuokraa kuten kaikki muutkin ihmiset jotka eivät ole omistusasumisesta kiinnostuneita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
- Jos minä haluan vaikka myydä kymppitonnin arvoisen autoni ja kumppanini haluaa ostaa juuri vastaavan auton, niin pitääkö minun olla valmis myymään se auto hänelle kahdella sadalla vain siksi että hän on kumppanini?
Ei. Sinä et edes myy autoasi muka-kumppanillesi vaan hän voi käyttää sitä kuten haluaa. Te olette pariskunta.
Tietysti molemmat myös osallistuvat autosta tuleviin kustannuksiin TAI muihin menoihin, miten olette asian sopineetkaan ja millaiset tulonlähteet teillä kulloinkin on.
Molemmat saavat hyötyä, molemmat osallistuvat tilanteen mukaan. Sellaista se on parisuhteessa eläminen.
- Minä taas olen sitä mieltä, että jos et ole valmis maksamaan kohtuullista vuokraa tai lainaa puolikkaasta isosta kolmiosta, niin sinun ei varmasti tarvitse asua isossa kolmiossa
Lainanmaksuhan on ihan ok, jos puoliso tällöin myös omistaa puolet asunnosta. Vuokranmaksusta ei mielestäni parisuhteessa voi edes puhua. Kyse on yhteisestä kulusta, johon osallistutaan kulloisenkin tulotilanteen mukaan joustaen.
En enää ihmettele miten niin monella miehellä tuottaa vaikeuksia löytää ja pysyä parisuhteessa. Oletan, että näidenkin kysymysten esittäjä on mies.
Itse olen parisuhteessa se enemmän tienaava. Minulle parisuhde tarkoittaa sitä, että kulut ja menot ovat yhteisiä, asioista keskustellaan ja aina tilanteen mukaan joustetaan. Jos toinen on työtön, hän ei voi osallistua samalla panoksella kuin hyvin tienatessaan. Ilmeisesti näissä erilaisissa muka-parisuhteissa työtön/sairas/opiskeleva partneri poistettaisiin muka-parisuhteesta varattomuutensa vuoksi. Sitä minä en voi ymmärtää.
Miten sinä nyt vedät tähän sairaan ja työttömän kumppanin, haluatko kohta sekoittaa tähän olemattomien lasten elatuksenkin. Nyt tässä puhutaan tasa-arvoisesta parista joka tienaa saman verran. Miksi sotket tähän autoja? Pitäisin yhtä lailla puolison hyväksikäyttämisenä, jos tarvitsisin auton työmatkoihin, mutta käyttäisin hänen autoa, jonka hän maksaa, ja hän kulkisi bussilla. Miksi ylipäätään pitää virittää elintaso sellaiseksi, mihin ei omalla työlläja palkalla olisi varaa? Asunnon voi hankkia sellaiselta paikalta että sieltä pääsee töihin bussilla. Jos mies sitten haluaa sen muualta, tai haluaa kalliin auton, se on sen jälkeen hänen valinta tukea minua että pääsen sieltä korvesta pienipalkkaiseen työhöni. Mutta siitä tässä EI OLLUT KYSE.
Ajatellaan tilannetta, jossa joku varastaa auton ja vuokraa sen jollekulle, joka ei tajua sen olevan varastettu. Vuokraaja käyttää autoa sen, mitä käyttää ja maksaa siitä sopimaksi katsomansa hinnan. Missä kohdassa tämä tietämätön vuokraaja siis kärsi taloudellista tappiota, jos hän sai käyttää autoa täsmälleen siihen kuin halusikin, eikä hänelle tullut mitään harmia tästä? Kyllä siinäkin tilanteessa ainoa, joka voi vaatia korvauksia ja viedä käräjille, on se auton omistaja ja verottaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräs tuttavani muutti yhteen miehen kanssa. Mies omisti omakotitalon ja lyhensi sen velkaa. Nainen maksoi aina osuutensa.
Voiko typerämpää olla? Mies omistaa yksin asunnon ja nainen auttaa häntä lyhentämään lainaa. Naisella ei ole edes prosentin osuutta siitä omaisuudesta. Ihmiset ovat t y h m i ä.
Käännetäänpäs tämä tilanne vähän toisin. Ajattele, että mies omistaa asunnon ja lyhentää sen velkaa, mutta ei asu tässä asunnossa itse, vaan siinä on vuokralaiset. Mies itse asuu vuokra-asunnossa avovaimon kanssa ja maksavat sen kulut täsmälleen puoliksi. Onko sinusta siis väärin, että nainen maksaa puolet vuokra-asunnon kuluista, koska mies samalla lyhentää omistamansa asunnon lainaa ja naisen vuokranmaksu edesauttaa sen lainan lyhennystä, koska miehelle jää enemmän rahaa lyhennyksiin kuin jos asuisi yksin? Miksi naisen pitäisi saada mitään osuuksia siitä miehen omistamasta asunnosta?
Tämä tapa on ok. Asutaan mielummin vuokralla
Eli jos asutaan vuokralla, on ihan ok auttaa miestä kerryttämään omaisuutta, mutta jos asutaan omistusasunnossa, siinä on jokin suuri epäkohta? En oikein ymmärrä tätä logiikkaa. Miten se, missä asutaan, vaikuttaa epäreiluuteen tässä tilanteessa? Omaisuus ja kulunjako silti täysin samanlainen. Ainoastaan asunto, jossa asutaan on eri.
Kulunjako ei ole sama. Vuokraa maksavat molemmat yhdessä sovitun jaon mukaisesti. Ja molemmat voivat tehdä muilla rahoillaan mitä tahansa
Miksi pitäisi asua siinä toisen omistamassa asunnossa? Ja etenkään maksaa sen lyhennyksiä
Rautalankaesimerkki:
1) asuminen vuokra-asunnossa ja omistusasunto vuokralla:
- mies maksaa vuokraa 500 ja nainen 500
- mies saa omistamastaan asunnosta vuokratuloja 500
- mies maksaa lyhennystä 1000 euroa -> kerryttää omaisuutta
- ilman naista hän maksaisi vuokraa 1000 euroa, joten hän lyhentäisi lainaa vain 500 euroa kuukaudessa -> nainen auttaa kerryttämään omaisuutta 500 euroa kuukaudessa
2) asuminen omistusasunnossa
- nainen maksaa miehelle "vuokraa" 500
- mies maksaa lyhennystä 1000 euroa -> kerryttää omaisuutta
- ilman naista hänellä olisi varaa lyhentää lainaa vain 500 euroa kuukaudessa -> nainen auttaa kerryttämään omaisuutta 500 euroa kuukaudessa
Missä on näissä tilanteissa ero tulonjaon osalta? Nainen maksaa täsmälleen yhtä paljon asumisestaan, samoin mies kerryttää omaisuutta täsmälleen yhtä paljon.
Nämä esimerkkisi eivät toimi millään tasolla. Jos mies haluaa saada vuokraa, hän tekee vuokrasopimuksen ja maksaa verot.
Siksipäs laitoinkin vuokran lainausmerkkeihin, kun sehän tarkoittaa tuossa tilanteessa kuluihin osallistumista. Oliko muuta ongelmaa?
Kuluihin osallistumista yhtä suurella osuudella kuin asunnon omistaja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos vuokra on naisen mielestä ollut kohtuullinen, kun on sitä kerran suostunut maksamaan, niin väliä sillä vuokranantajan henkilöllisyydellä on? Siis ymmärrän luottamuksen menetyksen parisuhteessa ja eropäätöksen, mutta ei tuossa puhtaasti rahan kannalta ole minusta mitään vääryyttä tehty.
Asuminen oli ILMAISTA. Ei ollut "vuokranantajaa". Miehen vanhemmat omistivat kämpän eikä siitä tarvinnut maksaa heille mitään. Joten miten perustelet sen, että naisen olisi pitänyt maksaa miehelle "vuokraa"?
Vaikka siten, että yleensä asumisesta maksetaan vuokraa ja nainen on katsonut vuokran kohtuulliseksi ja on sitä kyennyt tuloistaan maksamaan. Se, miten vanhemmat omaa poikaansa taloudellisesti tukevat, ei liity asiaan. Eihän tuossa mitään taloudellista vahinkoa ja tappiota ole naiselle tullut, vaan hän sai täsmälleen sen, mistä oli valmis maksamaankin.
Tuo oli petos. Vanhemmat ovat mielestään tukeneet molempia. Nainen on luullut että hänen rahansa menevät muualle, kuin mitä mies niille todellisuudessa teki.
No on aika erikoinen tilanne, että vanhemmat haluavat tukea miniäänsä taloudellisesti, mutta miniä on tästä täysin tietämätön, eikä edes tiedä, että vanhemmat sen asunnon omistavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi pitäisi maksaa "vuokra" takaisin, en ymmärrä. Nainen kuitenkin asui asunnossa ja oli valmis siitä maksamaan. Ihan sama lopputulos, vaikka raha olisi kierrätetty pojan vanhempien tilin kautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- Jos minä haluan vaikka myydä kymppitonnin arvoisen autoni ja kumppanini haluaa ostaa juuri vastaavan auton, niin pitääkö minun olla valmis myymään se auto hänelle kahdella sadalla vain siksi että hän on kumppanini?
Ei. Sinä et edes myy autoasi muka-kumppanillesi vaan hän voi käyttää sitä kuten haluaa. Te olette pariskunta.
Tietysti molemmat myös osallistuvat autosta tuleviin kustannuksiin TAI muihin menoihin, miten olette asian sopineetkaan ja millaiset tulonlähteet teillä kulloinkin on.
Molemmat saavat hyötyä, molemmat osallistuvat tilanteen mukaan. Sellaista se on parisuhteessa eläminen.
- Minä taas olen sitä mieltä, että jos et ole valmis maksamaan kohtuullista vuokraa tai lainaa puolikkaasta isosta kolmiosta, niin sinun ei varmasti tarvitse asua isossa kolmiossa
Lainanmaksuhan on ihan ok, jos puoliso tällöin myös omistaa puolet asunnosta. Vuokranmaksusta ei mielestäni parisuhteessa voi edes puhua. Kyse on yhteisestä kulusta, johon osallistutaan kulloisenkin tulotilanteen mukaan joustaen.
En enää ihmettele miten niin monella miehellä tuottaa vaikeuksia löytää ja pysyä parisuhteessa. Oletan, että näidenkin kysymysten esittäjä on mies.
Itse olen parisuhteessa se enemmän tienaava. Minulle parisuhde tarkoittaa sitä, että kulut ja menot ovat yhteisiä, asioista keskustellaan ja aina tilanteen mukaan joustetaan. Jos toinen on työtön, hän ei voi osallistua samalla panoksella kuin hyvin tienatessaan. Ilmeisesti näissä erilaisissa muka-parisuhteissa työtön/sairas/opiskeleva partneri poistettaisiin muka-parisuhteesta varattomuutensa vuoksi. Sitä minä en voi ymmärtää.
Miten sinä nyt vedät tähän sairaan ja työttömän kumppanin, haluatko kohta sekoittaa tähän olemattomien lasten elatuksenkin. Nyt tässä puhutaan tasa-arvoisesta parista joka tienaa saman verran. Miksi sotket tähän autoja? Pitäisin yhtä lailla puolison hyväksikäyttämisenä, jos tarvitsisin auton työmatkoihin, mutta käyttäisin hänen autoa, jonka hän maksaa, ja hän kulkisi bussilla. Miksi ylipäätään pitää virittää elintaso sellaiseksi, mihin ei omalla työlläja palkalla olisi varaa? Asunnon voi hankkia sellaiselta paikalta että sieltä pääsee töihin bussilla. Jos mies sitten haluaa sen muualta, tai haluaa kalliin auton, se on sen jälkeen hänen valinta tukea minua että pääsen sieltä korvesta pienipalkkaiseen työhöni. Mutta siitä tässä EI OLLUT KYSE.
Mistäkö vedän tuollaisen skenaarion? Elämänkokemuksesta kai. Sinä haluat puhua "tasa-arvoisesta parista joka tienaa saman verran". Onko oikeasti jossain sellainen pariskunta, joka tienaa sentilleen saman summan ja tämä jatkuu katkeamattomana vuosikymmenien ajan? Varmaan he saavat myös orgasmin aina samaan aikaan..
Elämässä nyt yleensä on tilanteita, joissa ei tienaa hyvin. Opiskelu, työttömyys, jne. Mutta ehkä niin pitkät parisuhteet ovat nykyisin harvinaisia? Ehkä nykyisin nuoret putkahtavat suoraan opintoputkesta työpaikkaan, tai ainakin jotkut, ja heti seurustelevat täsmälleen samalla tulotasolla olevan henkilön kanssa.
Summa summarum, vaikka pariskunta tienaisi täsmälleen saman verran, ei ole moraalisesti oikein että toinen maksamalla yhteisiä kuluja auttaa toista kerryttämään omaisuuttaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä kyseisessä tapauksessa nainen oli vielä taloudellisesti heikommassa tilanteessa, mikä tekee hyväksikäytöstä vielä tuomittavamman.
Lisäksi vaikka naiselle tuo vuokra olisikin ollut ok ja mahdollinen, se ei poista sitä faktaa että mies valehteli. Mies valehteli, että asunto on vuokrakämppä ja hän maksaa siitä vuokraa, ja naisen pitää osallistua maksamiseen. Mieshän ei maksanut mitään ja asui "siivellä" vanhempiensa kämpässä. Kenen mielestä tämä on oikein?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräs tuttavani muutti yhteen miehen kanssa. Mies omisti omakotitalon ja lyhensi sen velkaa. Nainen maksoi aina osuutensa.
Voiko typerämpää olla? Mies omistaa yksin asunnon ja nainen auttaa häntä lyhentämään lainaa. Naisella ei ole edes prosentin osuutta siitä omaisuudesta. Ihmiset ovat t y h m i ä.
Käännetäänpäs tämä tilanne vähän toisin. Ajattele, että mies omistaa asunnon ja lyhentää sen velkaa, mutta ei asu tässä asunnossa itse, vaan siinä on vuokralaiset. Mies itse asuu vuokra-asunnossa avovaimon kanssa ja maksavat sen kulut täsmälleen puoliksi. Onko sinusta siis väärin, että nainen maksaa puolet vuokra-asunnon kuluista, koska mies samalla lyhentää omistamansa asunnon lainaa ja naisen vuokranmaksu edesauttaa sen lainan lyhennystä, koska miehelle jää enemmän rahaa lyhennyksiin kuin jos asuisi yksin? Miksi naisen pitäisi saada mitään osuuksia siitä miehen omistamasta asunnosta?
Tämä tapa on ok. Asutaan mielummin vuokralla
Eli jos asutaan vuokralla, on ihan ok auttaa miestä kerryttämään omaisuutta, mutta jos asutaan omistusasunnossa, siinä on jokin suuri epäkohta? En oikein ymmärrä tätä logiikkaa. Miten se, missä asutaan, vaikuttaa epäreiluuteen tässä tilanteessa? Omaisuus ja kulunjako silti täysin samanlainen. Ainoastaan asunto, jossa asutaan on eri.
Kulunjako ei ole sama. Vuokraa maksavat molemmat yhdessä sovitun jaon mukaisesti. Ja molemmat voivat tehdä muilla rahoillaan mitä tahansa
Miksi pitäisi asua siinä toisen omistamassa asunnossa? Ja etenkään maksaa sen lyhennyksiä
Rautalankaesimerkki:
1) asuminen vuokra-asunnossa ja omistusasunto vuokralla:
- mies maksaa vuokraa 500 ja nainen 500
- mies saa omistamastaan asunnosta vuokratuloja 500
- mies maksaa lyhennystä 1000 euroa -> kerryttää omaisuutta
- ilman naista hän maksaisi vuokraa 1000 euroa, joten hän lyhentäisi lainaa vain 500 euroa kuukaudessa -> nainen auttaa kerryttämään omaisuutta 500 euroa kuukaudessa
2) asuminen omistusasunnossa
- nainen maksaa miehelle "vuokraa" 500
- mies maksaa lyhennystä 1000 euroa -> kerryttää omaisuutta
- ilman naista hänellä olisi varaa lyhentää lainaa vain 500 euroa kuukaudessa -> nainen auttaa kerryttämään omaisuutta 500 euroa kuukaudessa
Missä on näissä tilanteissa ero tulonjaon osalta? Nainen maksaa täsmälleen yhtä paljon asumisestaan, samoin mies kerryttää omaisuutta täsmälleen yhtä paljon.
Nämä esimerkkisi eivät toimi millään tasolla. Jos mies haluaa saada vuokraa, hän tekee vuokrasopimuksen ja maksaa verot.
Siksipäs laitoinkin vuokran lainausmerkkeihin, kun sehän tarkoittaa tuossa tilanteessa kuluihin osallistumista. Oliko muuta ongelmaa?
Kuluihin osallistumista yhtä suurella osuudella kuin asunnon omistaja
Niin. Mieshän tuossa laskelmassa osallistuukin. Sitä ei vain mainita, koska tuossa laskin vain rahavirtaa vaimon ja lyhennyksen osalta. Samalla tavalla mies maksaa tuossa ensimmäisessä kohdassa sen omistamansa asunnon kuluja lyhennyksen lisäksi. Niitä en nyt vain tuohon maininnut, koska oletin, että idioottikin tämän tajuaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- Jos minä haluan vaikka myydä kymppitonnin arvoisen autoni ja kumppanini haluaa ostaa juuri vastaavan auton, niin pitääkö minun olla valmis myymään se auto hänelle kahdella sadalla vain siksi että hän on kumppanini?
Ei. Sinä et edes myy autoasi muka-kumppanillesi vaan hän voi käyttää sitä kuten haluaa. Te olette pariskunta.
Tietysti molemmat myös osallistuvat autosta tuleviin kustannuksiin TAI muihin menoihin, miten olette asian sopineetkaan ja millaiset tulonlähteet teillä kulloinkin on.
Molemmat saavat hyötyä, molemmat osallistuvat tilanteen mukaan. Sellaista se on parisuhteessa eläminen.
- Minä taas olen sitä mieltä, että jos et ole valmis maksamaan kohtuullista vuokraa tai lainaa puolikkaasta isosta kolmiosta, niin sinun ei varmasti tarvitse asua isossa kolmiossa
Lainanmaksuhan on ihan ok, jos puoliso tällöin myös omistaa puolet asunnosta. Vuokranmaksusta ei mielestäni parisuhteessa voi edes puhua. Kyse on yhteisestä kulusta, johon osallistutaan kulloisenkin tulotilanteen mukaan joustaen.
En enää ihmettele miten niin monella miehellä tuottaa vaikeuksia löytää ja pysyä parisuhteessa. Oletan, että näidenkin kysymysten esittäjä on mies.
Itse olen parisuhteessa se enemmän tienaava. Minulle parisuhde tarkoittaa sitä, että kulut ja menot ovat yhteisiä, asioista keskustellaan ja aina tilanteen mukaan joustetaan. Jos toinen on työtön, hän ei voi osallistua samalla panoksella kuin hyvin tienatessaan. Ilmeisesti näissä erilaisissa muka-parisuhteissa työtön/sairas/opiskeleva partneri poistettaisiin muka-parisuhteesta varattomuutensa vuoksi. Sitä minä en voi ymmärtää.
Miten sinä nyt vedät tähän sairaan ja työttömän kumppanin, haluatko kohta sekoittaa tähän olemattomien lasten elatuksenkin. Nyt tässä puhutaan tasa-arvoisesta parista joka tienaa saman verran. Miksi sotket tähän autoja? Pitäisin yhtä lailla puolison hyväksikäyttämisenä, jos tarvitsisin auton työmatkoihin, mutta käyttäisin hänen autoa, jonka hän maksaa, ja hän kulkisi bussilla. Miksi ylipäätään pitää virittää elintaso sellaiseksi, mihin ei omalla työlläja palkalla olisi varaa? Asunnon voi hankkia sellaiselta paikalta että sieltä pääsee töihin bussilla. Jos mies sitten haluaa sen muualta, tai haluaa kalliin auton, se on sen jälkeen hänen valinta tukea minua että pääsen sieltä korvesta pienipalkkaiseen työhöni. Mutta siitä tässä EI OLLUT KYSE.
Missä on mainittu että pariskunta tienaa yhtä paljon?
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi maksaa "vuokra" takaisin, en ymmärrä. Nainen kuitenkin asui asunnossa ja oli valmis siitä maksamaan. Ihan sama lopputulos, vaikka raha olisi kierrätetty pojan vanhempien tilin kautta.
Miehen vanhemmat eivät haluneet periä vuokraa. Siinä on iso ero.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräs tuttavani muutti yhteen miehen kanssa. Mies omisti omakotitalon ja lyhensi sen velkaa. Nainen maksoi aina osuutensa.
Voiko typerämpää olla? Mies omistaa yksin asunnon ja nainen auttaa häntä lyhentämään lainaa. Naisella ei ole edes prosentin osuutta siitä omaisuudesta. Ihmiset ovat t y h m i ä.
Käännetäänpäs tämä tilanne vähän toisin. Ajattele, että mies omistaa asunnon ja lyhentää sen velkaa, mutta ei asu tässä asunnossa itse, vaan siinä on vuokralaiset. Mies itse asuu vuokra-asunnossa avovaimon kanssa ja maksavat sen kulut täsmälleen puoliksi. Onko sinusta siis väärin, että nainen maksaa puolet vuokra-asunnon kuluista, koska mies samalla lyhentää omistamansa asunnon lainaa ja naisen vuokranmaksu edesauttaa sen lainan lyhennystä, koska miehelle jää enemmän rahaa lyhennyksiin kuin jos asuisi yksin? Miksi naisen pitäisi saada mitään osuuksia siitä miehen omistamasta asunnosta?
Tämä tapa on ok. Asutaan mielummin vuokralla
Eli jos asutaan vuokralla, on ihan ok auttaa miestä kerryttämään omaisuutta, mutta jos asutaan omistusasunnossa, siinä on jokin suuri epäkohta? En oikein ymmärrä tätä logiikkaa. Miten se, missä asutaan, vaikuttaa epäreiluuteen tässä tilanteessa? Omaisuus ja kulunjako silti täysin samanlainen. Ainoastaan asunto, jossa asutaan on eri.
Kulunjako ei ole sama. Vuokraa maksavat molemmat yhdessä sovitun jaon mukaisesti. Ja molemmat voivat tehdä muilla rahoillaan mitä tahansa
Miksi pitäisi asua siinä toisen omistamassa asunnossa? Ja etenkään maksaa sen lyhennyksiä
Rautalankaesimerkki:
1) asuminen vuokra-asunnossa ja omistusasunto vuokralla:
- mies maksaa vuokraa 500 ja nainen 500
- mies saa omistamastaan asunnosta vuokratuloja 500
- mies maksaa lyhennystä 1000 euroa -> kerryttää omaisuutta
- ilman naista hän maksaisi vuokraa 1000 euroa, joten hän lyhentäisi lainaa vain 500 euroa kuukaudessa -> nainen auttaa kerryttämään omaisuutta 500 euroa kuukaudessa
2) asuminen omistusasunnossa
- nainen maksaa miehelle "vuokraa" 500
- mies maksaa lyhennystä 1000 euroa -> kerryttää omaisuutta
- ilman naista hänellä olisi varaa lyhentää lainaa vain 500 euroa kuukaudessa -> nainen auttaa kerryttämään omaisuutta 500 euroa kuukaudessa
Missä on näissä tilanteissa ero tulonjaon osalta? Nainen maksaa täsmälleen yhtä paljon asumisestaan, samoin mies kerryttää omaisuutta täsmälleen yhtä paljon.
Nämä esimerkkisi eivät toimi millään tasolla. Jos mies haluaa saada vuokraa, hän tekee vuokrasopimuksen ja maksaa verot.
Siksipäs laitoinkin vuokran lainausmerkkeihin, kun sehän tarkoittaa tuossa tilanteessa kuluihin osallistumista. Oliko muuta ongelmaa?
Kuluihin osallistumista yhtä suurella osuudella kuin asunnon omistaja
Niin. Mieshän tuossa laskelmassa osallistuukin. Sitä ei vain mainita, koska tuossa laskin vain rahavirtaa vaimon ja lyhennyksen osalta. Samalla tavalla mies maksaa tuossa ensimmäisessä kohdassa sen omistamansa asunnon kuluja lyhennyksen lisäksi. Niitä en nyt vain tuohon maininnut, koska oletin, että idioottikin tämän tajuaa.
Nyt siis kyseessä onkin vaimo, joka maksaa pimeästi miehelleen vuokraa.
Alue: Aihe vapaa
Siksipäs laitoinkin vuokran lainausmerkkeihin, kun sehän tarkoittaa tuossa tilanteessa kuluihin osallistumista. Oliko muuta ongelmaa?