Naisparka maksoi vuoden ajan "vuokraa" tonnin kuussa, raha menikin miehen tilille

Vierailija kirjoitti:

Jos mies pyytäisi muuttamaan omistamaansa asuntoon, mutta ehtona olisi se että maksan vuokraa hänelle, ni suhde olis kyllä sitten siinä.. Juoksevien kulujen maksaminen ok, mutta kaikki muu ei todellakaan ok, jos yhteistä tulevaisuutta rakennettaisiin.

Eihän kukaan miehelle maksa vuokraa vaan yhtiövastiketta asumisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos minun omistamaan asuntoon muuttaisi miesystäväni, niin minulla on ihan ok, että mies maksaa puolet asumisen juoksevista kuluista. Saisin itsekin säästöä siitä, että vastike, kotivakuutus ja sähkölasku puolittuu.

Sen sijaan se ei olisi ok, jos mies ei osallistuisi kotitöihin ja perustelisi sitä sillä "se siivoaa, ketä sotku häiritsee", "eihän täällä ole vielä likaista", "samallahan nuo minun vaatteet peseytyy kuin sinun" ja "ihan samalla vaivalla keittoa tulee kummallekin". Jos huomaisin olevani ainoa, joka jynssää kylppäriä, tekee ruokaa ja siivoaa kokkaamisen jäljet, niin mies saisi etsiä itselleen uuden majapaikan.

Eli jos molemmilla on, sanotaan nyt vaikka 300 tuhannen kolmiot pääkaupunkiseudulta, ja päätätte muutta sinun kolmioosi asumaan. Mies pistää oman asuntonsa vuokralle ja nostaa siitä n. 15000 euroa vuosittain pääomatuloa, mutta tämä olisi sinulle ok, kunhan hän maksaa sinun asunnon vastikkeesta puolet, sekä imuroi ja tiskaa yhtä paljon kuin sinä. Kelpaisiko jos mies teettäisi kotityöt esim. ulkopuolisella siivoojalla ja ottaisi jouluna vielä aina 5000 euron loman thaikuissa?

Jos nyt pysyttäisiin kohtuudessa noiden asuntojen hintojen kanssa. En asu pk-seudulla. Mies voi maksaa siivoojan, jos ei itse halua siivota, mutta kyllä miehelle jäisi silti hommia. En myöskään halua miestä, joka ei halua viettää aikaa minun kanssa, joulu nyt ainakin ollaan yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mies pyytäisi muuttamaan omistamaansa asuntoon, mutta ehtona olisi se että maksan vuokraa hänelle, ni suhde olis kyllä sitten siinä.. Juoksevien kulujen maksaminen ok, mutta kaikki muu ei todellakaan ok, jos yhteistä tulevaisuutta rakennettaisiin.

Kai sinä olet myös sitten valmis ostamaan miehen asunnosta puolet?

En? En minä sitä asuntoa ole valinnut.

Eli haluat omistusasumisen hyödyt mutta miehen piikkiin.  Tämä selvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin pyydän naisystävältäni vuokraa, vaikka kyseessä on omistusasunto?

Esim. korkeintaan puolet yhtiövastikkeesta ja sähköstä on ok, elleivät tulot ole kohtuuttomassa suhteessa tai toisen harrastukseen kuulu joku tosi paljon sähköä vievä laite. Tietyssä vaiheessa kannattaa asua omillaan ennemmin kuin toisen kanssa, koska yhdessä asuminen vaikuttaa tuloihin. Omistusasunnon yhtiövastiketta ei voi jakaa tasapuolisuuden nimiin edes puoliksi, koska omistusoikeudesta ei siirry vuokran mukana toiselle mitään. Omakotitalossa sama juttu niin, että kuluja voi maksaa, mutta eihän hänelle mitään osuutta siirry, joten on väärin ottaa täyttä "vuokraa".

Tämä ajattelutapa on mielestäni väärin. Suhteen toinen osapuoli maksaa asuntolainaa, yhtiövastikkeen, kiinteistöveron sekä sähkön. Mielestäsi jo puolikkaan yhtiövastikkeen ja sähkön maksaminen on väärin. Eihän se voi noin mennä. Ensin keksitään jokin hyvä jako, jonka kummatkin voivat hyväksyä. Suhteen muuttuessa vakavammaksi myydään toiselle puolet asunnosta ja sen jälkeen maksetaan kulut puoliksi.

Näin juuri. Esimerkiksi koko vastike tai puolet kaikista kuluista lainan lyhennysosaa lukuunottamatta. Tämä on lähes aina pienempi summa kuin puolikas markkinavuokra ja huomattavasti pienempi kuin yksin asumisen hinta, joten kyseessä on puhdas win-win molempien kannalta. Omistaja voi lyhentää säästyneellä rahalla lainaa ja toinen kumppani sijoittaa säästyneet rahat valitsemallaan tavalla - halutessaan vaikka omaan sijoitusasuntoon. Myöhemmin toinen ostaan puolet asunnosta tai hankitaan uusi yhteinen asunto. Tällä kaavalla meni ainakin meillä täysin kivuttomasti.

Pelkän vastikkeen maksamalla homma on kyllä melko reippaasti enemmän win sille vastikkeen maksajalle kuin kämpän omistajalle. Itseasiassa todennäköisesti tuollaisella jaolla kämpän omistajan kannattaisi mieluummin laittaa se vuokralle ja muuttaa kumppaninsa kanssa itsekin vuokralle.

Olet oikeassa, mutta onhan sekin huomattavasti enemmän kuin tuo puolikas vastike joka on sekin näemmä joidenkin mielestä ihan liikaa. Puolikas markkinavuokra olisi minusta ollut liikaa, koska kokonaiskustannukset lainan lyhennys mukaanlukien tulivat halvemmaksi kuin vastaavan asunnon vuokra. Silloin minä olisin omistajana maksanut vähemmän kuin kumppanini mikä ei sekään kuulosta reilulta. Ja meillä tuo oli lyhyt tilapäisratkaisu.

Toinen mielestäni melko reilu jakomalli on pistää yhteenmuuton hyöty puoliksi. Sanoohan sen järkikin, että tilanne on kohtuuton jos yhteenlasketut asumiskustannukset lähes puolittuvat ja koko hyöty menee pelkästään sille ei-omistavalle kumppanille. Reilua olisi, että kumpikin hyötyisi suunnilleen samassa suhteessa.

Tuo jälkimmäinenhän tarkoittaa käytännössä juuri sitä puolikkaan markkinavuokran maksamista koska silloin kumpikin hyötyy tuosta yhteenmuutosta sen puolikkaan verran. Toki siinä tapauksessa omistaja maksaa vastikkeet kokonaan itse.

Lyhennystä on mielestäni turha tässä yhteydessä miettiä, ei täysin velattomankaan kämpän kustannukset muodostu pelkästä vastikkeesta. Itseasiassa täysin velaton kämppä on oikeastaan kaikista kallein omistusasunto asua, koska pääoman vaihtoehtoiskustannus on silloin suurimmillaan.

Omassa tuttavapiirissäni se vuokralla-asuja on tyypillisesti asunut pienemmässä ja halvemmassa kuin se omistaja. Ostaja on saattanut ostaa asuntonsa sillä ajatuksella että elämäntilanteen muuttuessa sinne mahtuu tarvittaessa toinenkin, vuokra-asuja taas asuu juuri kyseiseen elämäntilanteeseen mitoitetussa asunnossa. Tällöin tuo ei ole ihan sama asia. Esimerkiksi minun kumppanini yksiön vuokra oli luokkaa 700 euroa kun minun saunallisen kaksioni markkinavuokra olisi ollut yli tonnin. Meillä puoliksi laitettu hyöty, täysi vastike vesimaksuineen ja puolet asunnon todellisista kuluista ilman lyhennystä menivät kaikki aika samoihin summiin ja tuo summa oli noin pari sataa pienempi kuin puolikas markkinavuokra. Kummatkin säästi eikä kummallekaan jäänyt kusetettu olo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos minun omistamaan asuntoon muuttaisi miesystäväni, niin minulla on ihan ok, että mies maksaa puolet asumisen juoksevista kuluista. Saisin itsekin säästöä siitä, että vastike, kotivakuutus ja sähkölasku puolittuu.

Sen sijaan se ei olisi ok, jos mies ei osallistuisi kotitöihin ja perustelisi sitä sillä "se siivoaa, ketä sotku häiritsee", "eihän täällä ole vielä likaista", "samallahan nuo minun vaatteet peseytyy kuin sinun" ja "ihan samalla vaivalla keittoa tulee kummallekin". Jos huomaisin olevani ainoa, joka jynssää kylppäriä, tekee ruokaa ja siivoaa kokkaamisen jäljet, niin mies saisi etsiä itselleen uuden majapaikan.

Eli jos molemmilla on, sanotaan nyt vaikka 300 tuhannen kolmiot pääkaupunkiseudulta, ja päätätte muutta sinun kolmioosi asumaan. Mies pistää oman asuntonsa vuokralle ja nostaa siitä n. 15000 euroa vuosittain pääomatuloa, mutta tämä olisi sinulle ok, kunhan hän maksaa sinun asunnon vastikkeesta puolet, sekä imuroi ja tiskaa yhtä paljon kuin sinä. Kelpaisiko jos mies teettäisi kotityöt esim. ulkopuolisella siivoojalla ja ottaisi jouluna vielä aina 5000 euron loman thaikuissa?

Jos nyt pysyttäisiin kohtuudessa noiden asuntojen hintojen kanssa. En asu pk-seudulla. Mies voi maksaa siivoojan, jos ei itse halua siivota, mutta kyllä miehelle jäisi silti hommia. En myöskään halua miestä, joka ei halua viettää aikaa minun kanssa, joulu nyt ainakin ollaan yhdessä.

Et vastannut kysymykseen. Etkö pidä vastauksesta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tässä nyt sitten on?

Nainen maksoi vuokraa miehelle jolle / jonka vanhemmille tuo kohde kuuluu.

Siis miksi mies ei olisi saanut periä vuokraa?

Tässä ketjussa taas naiset näyttävät kommenteillaan miten häikäilemättömiä loiseläjiä ovat ja pitävät loisimista aivan normaalina ja itsestäänselvänä oikeudenmukaisuutena.

Käsi pystyyn miehet, kuka haluaa tuollaisen naisen itselleen. Niinpä.

Toki puolisolta saa periä vuokraa, mutta siitä pitää tehdä oikea vuokrasopimus. Itse vastaavassa tilanteessa myös eläisin kuten alivuokralaisen kuuluu eli kummallakin on omat hyllyt jääkaapissa, kumpikin ostaa ja valmistaa omat ruokansa. Siivousvuorot pitää sopia ja se, saako alivuokralainen tuoda yövieraita omaan huoneeseensa. Eikä kämppikset pese toistensa vaatteita.

Huoh. Pelkkä kohtuullinen korvaus omasta asumisesta ei tee kenenkään kumppanista kämppistä. Toki jos pari itse haluaa pitää kaikki pyykkejä ja jääkaapin hyllyjä myöten erillisenä niin mitä se muille kuuluu. Ihan sallittua niinkin on elää. Useimmat eivät näin halua tehdä, vaikka olisikin erilliset rahat ja asumiskulut jaettu reilusti (lue: niin ettei kumpikaan siipeile).

Ketjussa kyllä oli pariinkin kertaan, että puolison pitää maksaa puolet siitä, mikä olisi asunnon markkinavuokra. Se ei ole parisuhde, se on vuokrasuhde.

Nähdäkseni tuossa kumpikin voittaa puolen markkinavuokran verran siihen verrattuna että asuisivat yksin joten mikä on ongelma?

Miten sitten jaetaan ja hinnoitellaan toisen puolesta tehdyt kotityöt niin, että ne menee reilusti? Jos toinen valmistaa aina ruuan, niin toinen saa siitä hyötyä. Entä siivous, ei toisella saa teettää ilmaista työtä. Ei ne siivousfirman työntekijätkään tule kenenkään kotiin siivoamaan ilmaiseksi.

Miten tämä nyt asiaan liittyy? Jos haluat keskustella kotitöiden jakamisesta reilusti niin suosittelen aloittamaan aiheesta uuden ketjun.

Rahallinen hyöty, myös aika on rahaa. Jos asuu täysihoidossa, niin aikaa jää enemmän rahan ansaitsemiseen kuten ylitöihin tai lisätyöhön.

Edelleenkin, miten tuo liittyy asiaan? Vai onko pointtisi se että toinen voisi rahallisen korvauksen sijaan tehdä enemmän kotitöitä? Siinä tapauksessa kyse on ihan siitä mitä sovitaan, en näe siinä ongelmaa.

Jos minun omistamaan asuntoon muuttaisi miesystäväni, niin minulla on ihan ok, että mies maksaa puolet asumisen juoksevista kuluista. Saisin itsekin säästöä siitä, että vastike, kotivakuutus ja sähkölasku puolittuu.

Sen sijaan se ei olisi ok, jos mies ei osallistuisi kotitöihin ja perustelisi sitä sillä "se siivoaa, ketä sotku häiritsee", "eihän täällä ole vielä likaista", "samallahan nuo minun vaatteet peseytyy kuin sinun" ja "ihan samalla vaivalla keittoa tulee kummallekin". Jos huomaisin olevani ainoa, joka jynssää kylppäriä, tekee ruokaa ja siivoaa kokkaamisen jäljet, niin mies saisi etsiä itselleen uuden majapaikan.

Eli kotitöiden suhteen edellytät tasajakoa mutta asumiskustannusten suhteen et. Toimisiko tuo asumiskustannusten jakaminen noin myös vuokralla? Mies makselisi vain roposia koska "kyllähän sinä sen vuokran maksoit yksinkin"?

Lainan lyhentäminen on yksi säästämisen muoto. Vuokralla asuminen ei kasvata omaisuutta, joten vuokra tietenkin puolitettaisiin. Minulle yksin asuessa riittäisi yksiö oikein hyvin, mutta kahdelle se olisi pitemmän päälle ahdas.

En pidä kotitöiden tekemisestä ja vielä vähemmän silloin, jos joku jättää sotkunsa minun siivottavaksi. Sen suhteen en siedä vapaamatkustajia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin pyydän naisystävältäni vuokraa, vaikka kyseessä on omistusasunto?

Esim. korkeintaan puolet yhtiövastikkeesta ja sähköstä on ok, elleivät tulot ole kohtuuttomassa suhteessa tai toisen harrastukseen kuulu joku tosi paljon sähköä vievä laite. Tietyssä vaiheessa kannattaa asua omillaan ennemmin kuin toisen kanssa, koska yhdessä asuminen vaikuttaa tuloihin. Omistusasunnon yhtiövastiketta ei voi jakaa tasapuolisuuden nimiin edes puoliksi, koska omistusoikeudesta ei siirry vuokran mukana toiselle mitään. Omakotitalossa sama juttu niin, että kuluja voi maksaa, mutta eihän hänelle mitään osuutta siirry, joten on väärin ottaa täyttä "vuokraa".

Tämä ajattelutapa on mielestäni väärin. Suhteen toinen osapuoli maksaa asuntolainaa, yhtiövastikkeen, kiinteistöveron sekä sähkön. Mielestäsi jo puolikkaan yhtiövastikkeen ja sähkön maksaminen on väärin. Eihän se voi noin mennä. Ensin keksitään jokin hyvä jako, jonka kummatkin voivat hyväksyä. Suhteen muuttuessa vakavammaksi myydään toiselle puolet asunnosta ja sen jälkeen maksetaan kulut puoliksi.

Näin juuri. Esimerkiksi koko vastike tai puolet kaikista kuluista lainan lyhennysosaa lukuunottamatta. Tämä on lähes aina pienempi summa kuin puolikas markkinavuokra ja huomattavasti pienempi kuin yksin asumisen hinta, joten kyseessä on puhdas win-win molempien kannalta. Omistaja voi lyhentää säästyneellä rahalla lainaa ja toinen kumppani sijoittaa säästyneet rahat valitsemallaan tavalla - halutessaan vaikka omaan sijoitusasuntoon. Myöhemmin toinen ostaan puolet asunnosta tai hankitaan uusi yhteinen asunto. Tällä kaavalla meni ainakin meillä täysin kivuttomasti.

Pelkän vastikkeen maksamalla homma on kyllä melko reippaasti enemmän win sille vastikkeen maksajalle kuin kämpän omistajalle. Itseasiassa todennäköisesti tuollaisella jaolla kämpän omistajan kannattaisi mieluummin laittaa se vuokralle ja muuttaa kumppaninsa kanssa itsekin vuokralle.

Olet oikeassa, mutta onhan sekin huomattavasti enemmän kuin tuo puolikas vastike joka on sekin näemmä joidenkin mielestä ihan liikaa. Puolikas markkinavuokra olisi minusta ollut liikaa, koska kokonaiskustannukset lainan lyhennys mukaanlukien tulivat halvemmaksi kuin vastaavan asunnon vuokra. Silloin minä olisin omistajana maksanut vähemmän kuin kumppanini mikä ei sekään kuulosta reilulta. Ja meillä tuo oli lyhyt tilapäisratkaisu.

Toinen mielestäni melko reilu jakomalli on pistää yhteenmuuton hyöty puoliksi. Sanoohan sen järkikin, että tilanne on kohtuuton jos yhteenlasketut asumiskustannukset lähes puolittuvat ja koko hyöty menee pelkästään sille ei-omistavalle kumppanille. Reilua olisi, että kumpikin hyötyisi suunnilleen samassa suhteessa.

Tuo jälkimmäinenhän tarkoittaa käytännössä juuri sitä puolikkaan markkinavuokran maksamista koska silloin kumpikin hyötyy tuosta yhteenmuutosta sen puolikkaan verran. Toki siinä tapauksessa omistaja maksaa vastikkeet kokonaan itse.

Lyhennystä on mielestäni turha tässä yhteydessä miettiä, ei täysin velattomankaan kämpän kustannukset muodostu pelkästä vastikkeesta. Itseasiassa täysin velaton kämppä on oikeastaan kaikista kallein omistusasunto asua, koska pääoman vaihtoehtoiskustannus on silloin suurimmillaan.

Omassa tuttavapiirissäni se vuokralla-asuja on tyypillisesti asunut pienemmässä ja halvemmassa kuin se omistaja. Ostaja on saattanut ostaa asuntonsa sillä ajatuksella että elämäntilanteen muuttuessa sinne mahtuu tarvittaessa toinenkin, vuokra-asuja taas asuu juuri kyseiseen elämäntilanteeseen mitoitetussa asunnossa. Tällöin tuo ei ole ihan sama asia. Esimerkiksi minun kumppanini yksiön vuokra oli luokkaa 700 euroa kun minun saunallisen kaksioni markkinavuokra olisi ollut yli tonnin. Meillä puoliksi laitettu hyöty, täysi vastike vesimaksuineen ja puolet asunnon todellisista kuluista ilman lyhennystä menivät kaikki aika samoihin summiin ja tuo summa oli noin pari sataa pienempi kuin puolikas markkinavuokra. Kummatkin säästi eikä kummallekaan jäänyt kusetettu olo.

Entäpä jos miehesi  olisi asunut vielä kotonaan ilmaiseksi tai ollut opiskelija jonka soluasumisen olisi maksanut 80%:sti Kela? Miehen asumiskulut olisivat siis olleet luokkaa 0-50e/kk. Miten tuolla sinun logiikallasi tuosta sorvataan sellainen diili että kumpikin hyötyy?

Vierailija kirjoitti:

Jos nyt pysyttäisiin kohtuudessa noiden asuntojen hintojen kanssa. En asu pk-seudulla. Mies voi maksaa siivoojan, jos ei itse halua siivota, mutta kyllä miehelle jäisi silti hommia. En myöskään halua miestä, joka ei halua viettää aikaa minun kanssa, joulu nyt ainakin ollaan yhdessä.

Kysymys on periaatteesta, todellisilla pääkaupunkiseudun hinnoilla tämä vain näkyy selvemmin. Asuntoon sidotulla pääomalla on arvoa ja on täysin oikein, että sen tuomasta hyödystä joutuu maksamaan.

Kotityöt, yhteinen aika ja harrastukset sitten ovat asia erikseen minkä pohjalle voidaan parisuhdetta rakentaa, mutta ei se tuota asumisen kustannuspuolta muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mies pyytäisi muuttamaan omistamaansa asuntoon, mutta ehtona olisi se että maksan vuokraa hänelle, ni suhde olis kyllä sitten siinä.. Juoksevien kulujen maksaminen ok, mutta kaikki muu ei todellakaan ok, jos yhteistä tulevaisuutta rakennettaisiin.

Ja tarkoitin että puolet kaikista juoksevista kuluista,.

Siitä asunnosta tulee muitakin kuluja kuin vastike. Harva ostaa asuntoa ottamatta velkaa, ja toisaalta jos ostaakin ei ole sinun etuoikeutesi jos jollain muulla on ollut varaa niin tehdä. En olisi ihmeissäni jos mies ei suostu ottamaan sinua asuinkumppanikseen vaan joudut asumaan vuokralla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos minun omistamaan asuntoon muuttaisi miesystäväni, niin minulla on ihan ok, että mies maksaa puolet asumisen juoksevista kuluista. Saisin itsekin säästöä siitä, että vastike, kotivakuutus ja sähkölasku puolittuu.

Sen sijaan se ei olisi ok, jos mies ei osallistuisi kotitöihin ja perustelisi sitä sillä "se siivoaa, ketä sotku häiritsee", "eihän täällä ole vielä likaista", "samallahan nuo minun vaatteet peseytyy kuin sinun" ja "ihan samalla vaivalla keittoa tulee kummallekin". Jos huomaisin olevani ainoa, joka jynssää kylppäriä, tekee ruokaa ja siivoaa kokkaamisen jäljet, niin mies saisi etsiä itselleen uuden majapaikan.

Eli jos molemmilla on, sanotaan nyt vaikka 300 tuhannen kolmiot pääkaupunkiseudulta, ja päätätte muutta sinun kolmioosi asumaan. Mies pistää oman asuntonsa vuokralle ja nostaa siitä n. 15000 euroa vuosittain pääomatuloa, mutta tämä olisi sinulle ok, kunhan hän maksaa sinun asunnon vastikkeesta puolet, sekä imuroi ja tiskaa yhtä paljon kuin sinä. Kelpaisiko jos mies teettäisi kotityöt esim. ulkopuolisella siivoojalla ja ottaisi jouluna vielä aina 5000 euron loman thaikuissa?

Jos nyt pysyttäisiin kohtuudessa noiden asuntojen hintojen kanssa. En asu pk-seudulla. Mies voi maksaa siivoojan, jos ei itse halua siivota, mutta kyllä miehelle jäisi silti hommia. En myöskään halua miestä, joka ei halua viettää aikaa minun kanssa, joulu nyt ainakin ollaan yhdessä.

Et vastannut kysymykseen. Etkö pidä vastauksesta?

Tällä paikkakunnalla tuollaisia vuokratuottoja ei yksinkertaisesti tule. Mies voisi säästää ne ja sitten myöhemmin ostettaisiin yhteinen asunto puoliksi, joka myös maksettaisiin puoliksi. En muuta kenenkään kanssa yhteen hetken mielijohteesta, joten en seurustelisi vätyksen tai vetelyksen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tässä nyt sitten on?

Nainen maksoi vuokraa miehelle jolle / jonka vanhemmille tuo kohde kuuluu.

Siis miksi mies ei olisi saanut periä vuokraa?

Tässä ketjussa taas naiset näyttävät kommenteillaan miten häikäilemättömiä loiseläjiä ovat ja pitävät loisimista aivan normaalina ja itsestäänselvänä oikeudenmukaisuutena.

Käsi pystyyn miehet, kuka haluaa tuollaisen naisen itselleen. Niinpä.

Toki puolisolta saa periä vuokraa, mutta siitä pitää tehdä oikea vuokrasopimus. Itse vastaavassa tilanteessa myös eläisin kuten alivuokralaisen kuuluu eli kummallakin on omat hyllyt jääkaapissa, kumpikin ostaa ja valmistaa omat ruokansa. Siivousvuorot pitää sopia ja se, saako alivuokralainen tuoda yövieraita omaan huoneeseensa. Eikä kämppikset pese toistensa vaatteita.

Huoh. Pelkkä kohtuullinen korvaus omasta asumisesta ei tee kenenkään kumppanista kämppistä. Toki jos pari itse haluaa pitää kaikki pyykkejä ja jääkaapin hyllyjä myöten erillisenä niin mitä se muille kuuluu. Ihan sallittua niinkin on elää. Useimmat eivät näin halua tehdä, vaikka olisikin erilliset rahat ja asumiskulut jaettu reilusti (lue: niin ettei kumpikaan siipeile).

Ketjussa kyllä oli pariinkin kertaan, että puolison pitää maksaa puolet siitä, mikä olisi asunnon markkinavuokra. Se ei ole parisuhde, se on vuokrasuhde.

Nähdäkseni tuossa kumpikin voittaa puolen markkinavuokran verran siihen verrattuna että asuisivat yksin joten mikä on ongelma?

Miten sitten jaetaan ja hinnoitellaan toisen puolesta tehdyt kotityöt niin, että ne menee reilusti? Jos toinen valmistaa aina ruuan, niin toinen saa siitä hyötyä. Entä siivous, ei toisella saa teettää ilmaista työtä. Ei ne siivousfirman työntekijätkään tule kenenkään kotiin siivoamaan ilmaiseksi.

Miten tämä nyt asiaan liittyy? Jos haluat keskustella kotitöiden jakamisesta reilusti niin suosittelen aloittamaan aiheesta uuden ketjun.

Rahallinen hyöty, myös aika on rahaa. Jos asuu täysihoidossa, niin aikaa jää enemmän rahan ansaitsemiseen kuten ylitöihin tai lisätyöhön.

Edelleenkin, miten tuo liittyy asiaan? Vai onko pointtisi se että toinen voisi rahallisen korvauksen sijaan tehdä enemmän kotitöitä? Siinä tapauksessa kyse on ihan siitä mitä sovitaan, en näe siinä ongelmaa.

Jos minun omistamaan asuntoon muuttaisi miesystäväni, niin minulla on ihan ok, että mies maksaa puolet asumisen juoksevista kuluista. Saisin itsekin säästöä siitä, että vastike, kotivakuutus ja sähkölasku puolittuu.

Sen sijaan se ei olisi ok, jos mies ei osallistuisi kotitöihin ja perustelisi sitä sillä "se siivoaa, ketä sotku häiritsee", "eihän täällä ole vielä likaista", "samallahan nuo minun vaatteet peseytyy kuin sinun" ja "ihan samalla vaivalla keittoa tulee kummallekin". Jos huomaisin olevani ainoa, joka jynssää kylppäriä, tekee ruokaa ja siivoaa kokkaamisen jäljet, niin mies saisi etsiä itselleen uuden majapaikan.

Eli kotitöiden suhteen edellytät tasajakoa mutta asumiskustannusten suhteen et. Toimisiko tuo asumiskustannusten jakaminen noin myös vuokralla? Mies makselisi vain roposia koska "kyllähän sinä sen vuokran maksoit yksinkin"?

Lainan lyhentäminen on yksi säästämisen muoto. Vuokralla asuminen ei kasvata omaisuutta, joten vuokra tietenkin puolitettaisiin. Minulle yksin asuessa riittäisi yksiö oikein hyvin, mutta kahdelle se olisi pitemmän päälle ahdas.

En pidä kotitöiden tekemisestä ja vielä vähemmän silloin, jos joku jättää sotkunsa minun siivottavaksi. Sen suhteen en siedä vapaamatkustajia.

Kyllä vuokralla asuminen kasvattaa aina jonkun omaisuutta, eipä noita asuntoja muuten olisi vuokralla. Ongelma lienee tässäkin se että mieluummin sitä kartuttaisi jonkun ventovieraan kuin oman kumppanin omaisuutta, eikä samaan oikein tajuta että samalla tullaan kartuttaneeksi omaa omaisuutta sen kumppanin kustannuksella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos minun omistamaan asuntoon muuttaisi miesystäväni, niin minulla on ihan ok, että mies maksaa puolet asumisen juoksevista kuluista. Saisin itsekin säästöä siitä, että vastike, kotivakuutus ja sähkölasku puolittuu.

Sen sijaan se ei olisi ok, jos mies ei osallistuisi kotitöihin ja perustelisi sitä sillä "se siivoaa, ketä sotku häiritsee", "eihän täällä ole vielä likaista", "samallahan nuo minun vaatteet peseytyy kuin sinun" ja "ihan samalla vaivalla keittoa tulee kummallekin". Jos huomaisin olevani ainoa, joka jynssää kylppäriä, tekee ruokaa ja siivoaa kokkaamisen jäljet, niin mies saisi etsiä itselleen uuden majapaikan.

Eli jos molemmilla on, sanotaan nyt vaikka 300 tuhannen kolmiot pääkaupunkiseudulta, ja päätätte muutta sinun kolmioosi asumaan. Mies pistää oman asuntonsa vuokralle ja nostaa siitä n. 15000 euroa vuosittain pääomatuloa, mutta tämä olisi sinulle ok, kunhan hän maksaa sinun asunnon vastikkeesta puolet, sekä imuroi ja tiskaa yhtä paljon kuin sinä. Kelpaisiko jos mies teettäisi kotityöt esim. ulkopuolisella siivoojalla ja ottaisi jouluna vielä aina 5000 euron loman thaikuissa?

Jos nyt pysyttäisiin kohtuudessa noiden asuntojen hintojen kanssa. En asu pk-seudulla. Mies voi maksaa siivoojan, jos ei itse halua siivota, mutta kyllä miehelle jäisi silti hommia. En myöskään halua miestä, joka ei halua viettää aikaa minun kanssa, joulu nyt ainakin ollaan yhdessä.

Et vastannut kysymykseen. Etkö pidä vastauksesta?

Tällä paikkakunnalla tuollaisia vuokratuottoja ei yksinkertaisesti tule. Mies voisi säästää ne ja sitten myöhemmin ostettaisiin yhteinen asunto puoliksi, joka myös maksettaisiin puoliksi. En muuta kenenkään kanssa yhteen hetken mielijohteesta, joten en seurustelisi vätyksen tai vetelyksen kanssa.

Okei, no hieno juttu miehellesi. Itse en missään tapauksessa suostuisi siihen että toinen kartuttaisi omaa varallisuuttaan käytännössä minun piikkiini. Tuossa kahden asunnon tapauksessa vuokratulot laitettaisiin ilman muuta puoliksi jos toisen asunnossa kerran asutaan, ihan riippumatta siitä asuittaisiinko minun vai mieheni asunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et vastannut kysymykseen. Etkö pidä vastauksesta?

Tällä paikkakunnalla tuollaisia vuokratuottoja ei yksinkertaisesti tule. Mies voisi säästää ne ja sitten myöhemmin ostettaisiin yhteinen asunto puoliksi, joka myös maksettaisiin puoliksi. En muuta kenenkään kanssa yhteen hetken mielijohteesta, joten en seurustelisi vätyksen tai vetelyksen kanssa.

Niin, vastaa nyt kysymykseen. Asunnon laittaminen vuokralle oli vain esimerkki, voi valita vapaasti mihin miesystäväsi pääomansa sijoittaisi, sanotaan nyt kuitenkin että tuotta tulee verojen jälkeen pyöreät 10 tonnia vuodessa. Kyllä se varmaan aika nopeasti alkaisi ns. vituttamaan, että toinen elää 'puolilla kuluilla' ja nauttii pääomatuloista, kun sinun pääomasi on kiinni siinä yhteisessä asunnossa, eikä tuota muuta kuin siivoamisen tarvetta.

Onhan näistä vuokratuloista maksettu asianmukaiset verot?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen mielestäni melko reilu jakomalli on pistää yhteenmuuton hyöty puoliksi. Sanoohan sen järkikin, että tilanne on kohtuuton jos yhteenlasketut asumiskustannukset lähes puolittuvat ja koko hyöty menee pelkästään sille ei-omistavalle kumppanille. Reilua olisi, että kumpikin hyötyisi suunnilleen samassa suhteessa.

Aivan, mikä on mielestäsi se hyöty jonka vuokra-asunnosta toisen omistusasuntoon muuttava saa? Vanhan asunnon vuokran ja uuden vastikkeen puolikkaan erotus? (+ mahdollisen asunnon kokoon/paikkaan/muihin ominaisuuksiin liittyviä etuja) Kun nämä tasataan, niin raha siirtyy sille joka omistaa asunnon.

Jos toinen maksaa ennen yhteenmuuttoa asumisestaan 1200 ja toinen vaikka 900, ja irtisanotaan tuo 900 euron asunto niin yhteenlaskettu hyöty yhteenmuutosta on 900 euroa. Tällöin on minusta ihan kohtuullinen vaihtoehto, että se yhteenlaskettu hyöty jaetaan tasan eli omistaja maksaa asumisesta 750 euroa ja ei-omistaja 450 euroa. Tietysti rahaa siirtyy sille joka omistaa asunnon - miksi ei siirtyisi? Ilmaiseksiko pitäisi saada asua, millä perusteella? Tässä järjestelyssä molemmille jää kuitenkin käteen 450 euroa enemmän kuin aiemmin eikä ei-omistaja itseasiassa edes maksa täyttä markkinahintaa asumisestaan. Hän voi halutessaan tuolla rahalla kerryttää omaa omaisuuttaan kumppaninsa ansiosta, ihan samoin kuin se omistajakin. Mikä tässä on epäreilua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen mielestäni melko reilu jakomalli on pistää yhteenmuuton hyöty puoliksi. Sanoohan sen järkikin, että tilanne on kohtuuton jos yhteenlasketut asumiskustannukset lähes puolittuvat ja koko hyöty menee pelkästään sille ei-omistavalle kumppanille. Reilua olisi, että kumpikin hyötyisi suunnilleen samassa suhteessa.

Aivan, mikä on mielestäsi se hyöty jonka vuokra-asunnosta toisen omistusasuntoon muuttava saa? Vanhan asunnon vuokran ja uuden vastikkeen puolikkaan erotus? (+ mahdollisen asunnon kokoon/paikkaan/muihin ominaisuuksiin liittyviä etuja) Kun nämä tasataan, niin raha siirtyy sille joka omistaa asunnon.

Jos toinen maksaa ennen yhteenmuuttoa asumisestaan 1200 ja toinen vaikka 900, ja irtisanotaan tuo 900 euron asunto niin yhteenlaskettu hyöty yhteenmuutosta on 900 euroa. Tällöin on minusta ihan kohtuullinen vaihtoehto, että se yhteenlaskettu hyöty jaetaan tasan eli omistaja maksaa asumisesta 750 euroa ja ei-omistaja 450 euroa. Tietysti rahaa siirtyy sille joka omistaa asunnon - miksi ei siirtyisi? Ilmaiseksiko pitäisi saada asua, millä perusteella? Tässä järjestelyssä molemmille jää kuitenkin käteen 450 euroa enemmän kuin aiemmin eikä ei-omistaja itseasiassa edes maksa täyttä markkinahintaa asumisestaan. Hän voi halutessaan tuolla rahalla kerryttää omaa omaisuuttaan kumppaninsa ansiosta, ihan samoin kuin se omistajakin. Mikä tässä on epäreilua?

Entäs jos kumpikaan ei omista vaan se 1200e/kk kämppä on vuokrakämppä? Et kai tosissasi ehdota että olisi reilua että toinen maksaa vuokrasta vain 450e/kk ja toinen 750e/kk?

Vierailija kirjoitti:

Jos mies pyytäisi muuttamaan omistamaansa asuntoon, mutta ehtona olisi se että maksan vuokraa hänelle, ni suhde olis kyllä sitten siinä.. Juoksevien kulujen maksaminen ok, mutta kaikki muu ei todellakaan ok, jos yhteistä tulevaisuutta rakennettaisiin.

Ja sinustako olisi oikein maksaa vain puolet juksevista kuluista ja samalla kerryttää itsellesi mukavat säästöt, jotka voit sijoittaa. Vai oletko jollain sossutuilla asuva, jolla ei jää yhtikästä mitään säästöön ja sen takia olisi vaikea maksaa edes pieni korvaus siitä asunnon käytöstä. Toinen kuitenkin tekisi remontit ja kaikki ja sinä vain prinsessana elelisit siellä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin pyydän naisystävältäni vuokraa, vaikka kyseessä on omistusasunto?

Esim. korkeintaan puolet yhtiövastikkeesta ja sähköstä on ok, elleivät tulot ole kohtuuttomassa suhteessa tai toisen harrastukseen kuulu joku tosi paljon sähköä vievä laite. Tietyssä vaiheessa kannattaa asua omillaan ennemmin kuin toisen kanssa, koska yhdessä asuminen vaikuttaa tuloihin. Omistusasunnon yhtiövastiketta ei voi jakaa tasapuolisuuden nimiin edes puoliksi, koska omistusoikeudesta ei siirry vuokran mukana toiselle mitään. Omakotitalossa sama juttu niin, että kuluja voi maksaa, mutta eihän hänelle mitään osuutta siirry, joten on väärin ottaa täyttä "vuokraa".

Tämä ajattelutapa on mielestäni väärin. Suhteen toinen osapuoli maksaa asuntolainaa, yhtiövastikkeen, kiinteistöveron sekä sähkön. Mielestäsi jo puolikkaan yhtiövastikkeen ja sähkön maksaminen on väärin. Eihän se voi noin mennä. Ensin keksitään jokin hyvä jako, jonka kummatkin voivat hyväksyä. Suhteen muuttuessa vakavammaksi myydään toiselle puolet asunnosta ja sen jälkeen maksetaan kulut puoliksi.

Näin juuri. Esimerkiksi koko vastike tai puolet kaikista kuluista lainan lyhennysosaa lukuunottamatta. Tämä on lähes aina pienempi summa kuin puolikas markkinavuokra ja huomattavasti pienempi kuin yksin asumisen hinta, joten kyseessä on puhdas win-win molempien kannalta. Omistaja voi lyhentää säästyneellä rahalla lainaa ja toinen kumppani sijoittaa säästyneet rahat valitsemallaan tavalla - halutessaan vaikka omaan sijoitusasuntoon. Myöhemmin toinen ostaan puolet asunnosta tai hankitaan uusi yhteinen asunto. Tällä kaavalla meni ainakin meillä täysin kivuttomasti.

Pelkän vastikkeen maksamalla homma on kyllä melko reippaasti enemmän win sille vastikkeen maksajalle kuin kämpän omistajalle. Itseasiassa todennäköisesti tuollaisella jaolla kämpän omistajan kannattaisi mieluummin laittaa se vuokralle ja muuttaa kumppaninsa kanssa itsekin vuokralle.

Olet oikeassa, mutta onhan sekin huomattavasti enemmän kuin tuo puolikas vastike joka on sekin näemmä joidenkin mielestä ihan liikaa. Puolikas markkinavuokra olisi minusta ollut liikaa, koska kokonaiskustannukset lainan lyhennys mukaanlukien tulivat halvemmaksi kuin vastaavan asunnon vuokra. Silloin minä olisin omistajana maksanut vähemmän kuin kumppanini mikä ei sekään kuulosta reilulta. Ja meillä tuo oli lyhyt tilapäisratkaisu.

Toinen mielestäni melko reilu jakomalli on pistää yhteenmuuton hyöty puoliksi. Sanoohan sen järkikin, että tilanne on kohtuuton jos yhteenlasketut asumiskustannukset lähes puolittuvat ja koko hyöty menee pelkästään sille ei-omistavalle kumppanille. Reilua olisi, että kumpikin hyötyisi suunnilleen samassa suhteessa.

Tuo jälkimmäinenhän tarkoittaa käytännössä juuri sitä puolikkaan markkinavuokran maksamista koska silloin kumpikin hyötyy tuosta yhteenmuutosta sen puolikkaan verran. Toki siinä tapauksessa omistaja maksaa vastikkeet kokonaan itse.

Lyhennystä on mielestäni turha tässä yhteydessä miettiä, ei täysin velattomankaan kämpän kustannukset muodostu pelkästä vastikkeesta. Itseasiassa täysin velaton kämppä on oikeastaan kaikista kallein omistusasunto asua, koska pääoman vaihtoehtoiskustannus on silloin suurimmillaan.

Omassa tuttavapiirissäni se vuokralla-asuja on tyypillisesti asunut pienemmässä ja halvemmassa kuin se omistaja. Ostaja on saattanut ostaa asuntonsa sillä ajatuksella että elämäntilanteen muuttuessa sinne mahtuu tarvittaessa toinenkin, vuokra-asuja taas asuu juuri kyseiseen elämäntilanteeseen mitoitetussa asunnossa. Tällöin tuo ei ole ihan sama asia. Esimerkiksi minun kumppanini yksiön vuokra oli luokkaa 700 euroa kun minun saunallisen kaksioni markkinavuokra olisi ollut yli tonnin. Meillä puoliksi laitettu hyöty, täysi vastike vesimaksuineen ja puolet asunnon todellisista kuluista ilman lyhennystä menivät kaikki aika samoihin summiin ja tuo summa oli noin pari sataa pienempi kuin puolikas markkinavuokra. Kummatkin säästi eikä kummallekaan jäänyt kusetettu olo.

Entäpä jos miehesi  olisi asunut vielä kotonaan ilmaiseksi tai ollut opiskelija jonka soluasumisen olisi maksanut 80%:sti Kela? Miehen asumiskulut olisivat siis olleet luokkaa 0-50e/kk. Miten tuolla sinun logiikallasi tuosta sorvataan sellainen diili että kumpikin hyötyy?

Niin, ihan asiallinen kysymys eikä se tuollaiseen tilanteeseen sovikaan. Eikä oikein siihenkään, että sen vuokraltamuuttajan aiemmat kulut olisivat olleet isommat kuin sen omistajan. Toki näissä pitää käyttää järkeä. Mitä vaan omasta tuttavapiiristä olen nähnyt, niin yleensä toisen omistusasuntoon ei muuteta suoraan kotoa tai puoli-ilmaisesta opiskelijakämpästä, kun keskimäärin ne opiskelijat ja asunnonomistajat on eri ikäluokkaa ja eri elämäntilanteissa. Tietysti jos summa on jompaan kumpaan suuntaan täysin älytön niin pitää miettiä toisenlaista laskentatapaa. Markkinavuokra on minusta yleensä kuitenkin liikaa koska se sisältää myös voittoa. Todellisiin kuluihin perustuva, noin 70-80% puolikkaasta markkinavuokrasta on minusta yleensä kohtuullinen.

Olen vain maksanut vastikkeen kokonaan ja puolet juoksevista kuluista. Tunsin asuvani todella edullisesti eikä tullut mieleenkään, että mies jotenkin hyötyisi minusta. Päinvastoin, sain säästettyä tosi hyvin ja samalla asuin isossa kolmiossa kaupungin keskustassa. Siihen asuntoon ei olisi ollut muuten mitenkään varaa. Ei puhettakaan, että olis ollut varaa ostaa puolet osuudesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen mielestäni melko reilu jakomalli on pistää yhteenmuuton hyöty puoliksi. Sanoohan sen järkikin, että tilanne on kohtuuton jos yhteenlasketut asumiskustannukset lähes puolittuvat ja koko hyöty menee pelkästään sille ei-omistavalle kumppanille. Reilua olisi, että kumpikin hyötyisi suunnilleen samassa suhteessa.

Aivan, mikä on mielestäsi se hyöty jonka vuokra-asunnosta toisen omistusasuntoon muuttava saa? Vanhan asunnon vuokran ja uuden vastikkeen puolikkaan erotus? (+ mahdollisen asunnon kokoon/paikkaan/muihin ominaisuuksiin liittyviä etuja) Kun nämä tasataan, niin raha siirtyy sille joka omistaa asunnon.

Jos toinen maksaa ennen yhteenmuuttoa asumisestaan 1200 ja toinen vaikka 900, ja irtisanotaan tuo 900 euron asunto niin yhteenlaskettu hyöty yhteenmuutosta on 900 euroa. Tällöin on minusta ihan kohtuullinen vaihtoehto, että se yhteenlaskettu hyöty jaetaan tasan eli omistaja maksaa asumisesta 750 euroa ja ei-omistaja 450 euroa. Tietysti rahaa siirtyy sille joka omistaa asunnon - miksi ei siirtyisi? Ilmaiseksiko pitäisi saada asua, millä perusteella? Tässä järjestelyssä molemmille jää kuitenkin käteen 450 euroa enemmän kuin aiemmin eikä ei-omistaja itseasiassa edes maksa täyttä markkinahintaa asumisestaan. Hän voi halutessaan tuolla rahalla kerryttää omaa omaisuuttaan kumppaninsa ansiosta, ihan samoin kuin se omistajakin. Mikä tässä on epäreilua?

Entäs jos kumpikaan ei omista vaan se 1200e/kk kämppä on vuokrakämppä? Et kai tosissasi ehdota että olisi reilua että toinen maksaa vuokrasta vain 450e/kk ja toinen 750e/kk?

En tietenkään, tämä koski nimenomaan omistuskämppää. Ero perustuu siihen, että osa asumiskustannuksista on lainan lyhennysosaa.