Naisparka maksoi vuoden ajan "vuokraa" tonnin kuussa, raha menikin miehen tilille

Vierailija kirjoitti:

Jos mies pyytäisi muuttamaan omistamaansa asuntoon, mutta ehtona olisi se että maksan vuokraa hänelle, ni suhde olis kyllä sitten siinä.. Juoksevien kulujen maksaminen ok, mutta kaikki muu ei todellakaan ok, jos yhteistä tulevaisuutta rakennettaisiin.

Kuvitellaan että muutat kämppään asunnostasi, josta maksat vuokraa 600e/kk + vesi ja sähkö täysin vieraalle ihmiselle. Sitten muutat miehen luo, joka maksaa lainanlyhennystä 600e/kk + vastike 250e. Sinun ehtonasi siis on, että maksat juoksevista kuluista puolet, eli arviolta n. 150e/kk. Kerrytät itsellesi omaisuutta säästyvinä vuokramenoina 450e/kk, asumalla ilmaiseksi? Mitä ”yhteistä” ja ”reilua” siinä on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen mielestäni melko reilu jakomalli on pistää yhteenmuuton hyöty puoliksi. Sanoohan sen järkikin, että tilanne on kohtuuton jos yhteenlasketut asumiskustannukset lähes puolittuvat ja koko hyöty menee pelkästään sille ei-omistavalle kumppanille. Reilua olisi, että kumpikin hyötyisi suunnilleen samassa suhteessa.

Aivan, mikä on mielestäsi se hyöty jonka vuokra-asunnosta toisen omistusasuntoon muuttava saa? Vanhan asunnon vuokran ja uuden vastikkeen puolikkaan erotus? (+ mahdollisen asunnon kokoon/paikkaan/muihin ominaisuuksiin liittyviä etuja) Kun nämä tasataan, niin raha siirtyy sille joka omistaa asunnon.

Jos toinen maksaa ennen yhteenmuuttoa asumisestaan 1200 ja toinen vaikka 900, ja irtisanotaan tuo 900 euron asunto niin yhteenlaskettu hyöty yhteenmuutosta on 900 euroa. Tällöin on minusta ihan kohtuullinen vaihtoehto, että se yhteenlaskettu hyöty jaetaan tasan eli omistaja maksaa asumisesta 750 euroa ja ei-omistaja 450 euroa. Tietysti rahaa siirtyy sille joka omistaa asunnon - miksi ei siirtyisi? Ilmaiseksiko pitäisi saada asua, millä perusteella? Tässä järjestelyssä molemmille jää kuitenkin käteen 450 euroa enemmän kuin aiemmin eikä ei-omistaja itseasiassa edes maksa täyttä markkinahintaa asumisestaan. Hän voi halutessaan tuolla rahalla kerryttää omaa omaisuuttaan kumppaninsa ansiosta, ihan samoin kuin se omistajakin. Mikä tässä on epäreilua?

Entäs jos kumpikaan ei omista vaan se 1200e/kk kämppä on vuokrakämppä? Et kai tosissasi ehdota että olisi reilua että toinen maksaa vuokrasta vain 450e/kk ja toinen 750e/kk?

En tietenkään, tämä koski nimenomaan omistuskämppää. Ero perustuu siihen, että osa asumiskustannuksista on lainan lyhennysosaa.

Ahaa niin eli tuo 1200e/kk tarkoitti vieläpä tosiaan suoria asumiskustannuksia joihin mielestäsi laina lyhennysosineenkin kuuluu. Minä luin huolimattomasti ja oletin että se tarkoitti ikäänkuin vastaavan asunnon vuokraa. Ilmeisesti siis jos asunto olisi kokonaan maksettu niin sitten asumiskustannuksia olisi enää lähinnä vastike, jolloin ei-omistajalle ei jäisi enää juuri mitään maksettavaa?

Kuulostaa todella huonolta diililtä sen omistajan kannalta, siinä kerryttää toiselle äkkiä melkoisen potin mutta kantaa itse kaikki riskit sekä kulut siitä pääoman makuuttamisesta seiniin sidottuna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et vastannut kysymykseen. Etkö pidä vastauksesta?

Tällä paikkakunnalla tuollaisia vuokratuottoja ei yksinkertaisesti tule. Mies voisi säästää ne ja sitten myöhemmin ostettaisiin yhteinen asunto puoliksi, joka myös maksettaisiin puoliksi. En muuta kenenkään kanssa yhteen hetken mielijohteesta, joten en seurustelisi vätyksen tai vetelyksen kanssa.

Niin, vastaa nyt kysymykseen. Asunnon laittaminen vuokralle oli vain esimerkki, voi valita vapaasti mihin miesystäväsi pääomansa sijoittaisi, sanotaan nyt kuitenkin että tuotta tulee verojen jälkeen pyöreät 10 tonnia vuodessa. Kyllä se varmaan aika nopeasti alkaisi ns. vituttamaan, että toinen elää 'puolilla kuluilla' ja nauttii pääomatuloista, kun sinun pääomasi on kiinni siinä yhteisessä asunnossa, eikä tuota muuta kuin siivoamisen tarvetta.

En mieti pk-seudun vuokratuottoja, koska tällä paikkakunnalla ei sellaisia saa. Ja mihin kysymykseen minun pitäisi vastata? Jos mies säästää rahojaan, että voidaan myöhemmin ostaa yhteinen asunto, niin se kyllä käy. Jos mies taas pistää kaiken sileäksi, niin en olisi alunperinkään mennyt yhteen holtittoman tuhlarin kanssa kuten en sairaalloisen pihinkään enkä sellaisen, jonka kanssa en näkisi yhteistä tulevaisuutta. Edelleen muistutan, että vakavassa suhteessa en pidä toista kämppiksenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mies pyytäisi muuttamaan omistamaansa asuntoon, mutta ehtona olisi se että maksan vuokraa hänelle, ni suhde olis kyllä sitten siinä.. Juoksevien kulujen maksaminen ok, mutta kaikki muu ei todellakaan ok, jos yhteistä tulevaisuutta rakennettaisiin.

Kuvitellaan että muutat kämppään asunnostasi, josta maksat vuokraa 600e/kk + vesi ja sähkö täysin vieraalle ihmiselle. Sitten muutat miehen luo, joka maksaa lainanlyhennystä 600e/kk + vastike 250e. Sinun ehtonasi siis on, että maksat juoksevista kuluista puolet, eli arviolta n. 150e/kk. Kerrytät itsellesi omaisuutta säästyvinä vuokramenoina 450e/kk, asumalla ilmaiseksi? Mitä ”yhteistä” ja ”reilua” siinä on?

Vastike on juokseva kulu, samoin asunnon vakuutus, sähkö, netti ja vesimaksu. Niistä tulee yleensä enemmän mitä 150 euroa kuukaudessa.

Markkinavuokra sisältää noin kolmanneksen veroja. Joko asunnon omistaja maksaa ne, tai toinen maksaa vähemmän.

Mutta aloittajan jutussa mies ei omistanut asuntoa, vaan vanhemmat, jotka eivät halunneet periä kummaltakaan vuokraa. Mies huijasi kumppaniaan ja veti välistä vuokrarahat. Kyse on silloin ihan räikeästä huijauksesta ja suhde ei tietenkään voi jatkua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mies pyytäisi muuttamaan omistamaansa asuntoon, mutta ehtona olisi se että maksan vuokraa hänelle, ni suhde olis kyllä sitten siinä.. Juoksevien kulujen maksaminen ok, mutta kaikki muu ei todellakaan ok, jos yhteistä tulevaisuutta rakennettaisiin.

Kuvitellaan että muutat kämppään asunnostasi, josta maksat vuokraa 600e/kk + vesi ja sähkö täysin vieraalle ihmiselle. Sitten muutat miehen luo, joka maksaa lainanlyhennystä 600e/kk + vastike 250e. Sinun ehtonasi siis on, että maksat juoksevista kuluista puolet, eli arviolta n. 150e/kk. Kerrytät itsellesi omaisuutta säästyvinä vuokramenoina 450e/kk, asumalla ilmaiseksi? Mitä ”yhteistä” ja ”reilua” siinä on?

Vastike on juokseva kulu, samoin asunnon vakuutus, sähkö, netti ja vesimaksu. Niistä tulee yleensä enemmän mitä 150 euroa kuukaudessa.

Kai sinulla vakuutus, sähkö, netti ja vesi oli jo ennen yhteenmuuttoakin? 

Vierailija kirjoitti:

Markkinavuokra sisältää noin kolmanneksen veroja. Joko asunnon omistaja maksaa ne, tai toinen maksaa vähemmän.

Mutta aloittajan jutussa mies ei omistanut asuntoa, vaan vanhemmat, jotka eivät halunneet periä kummaltakaan vuokraa. Mies huijasi kumppaniaan ja veti välistä vuokrarahat. Kyse on silloin ihan räikeästä huijauksesta ja suhde ei tietenkään voi jatkua.

Harvemmin se kolmannesta veroja sisältää kun sijoitusasunnon veroista saa vähentää vastikkeen ja lainan korot. Eikä niillä veroilla edes ole mitään merkitystä koska se markkinavuokra on vain vaihtoehtoiskustannus. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mies pyytäisi muuttamaan omistamaansa asuntoon, mutta ehtona olisi se että maksan vuokraa hänelle, ni suhde olis kyllä sitten siinä.. Juoksevien kulujen maksaminen ok, mutta kaikki muu ei todellakaan ok, jos yhteistä tulevaisuutta rakennettaisiin.

Kuvitellaan että muutat kämppään asunnostasi, josta maksat vuokraa 600e/kk + vesi ja sähkö täysin vieraalle ihmiselle. Sitten muutat miehen luo, joka maksaa lainanlyhennystä 600e/kk + vastike 250e. Sinun ehtonasi siis on, että maksat juoksevista kuluista puolet, eli arviolta n. 150e/kk. Kerrytät itsellesi omaisuutta säästyvinä vuokramenoina 450e/kk, asumalla ilmaiseksi? Mitä ”yhteistä” ja ”reilua” siinä on?

Vastike on juokseva kulu, samoin asunnon vakuutus, sähkö, netti ja vesimaksu. Niistä tulee yleensä enemmän mitä 150 euroa kuukaudessa.

Turha noita sähköjä ja vesiä on tähän sotkea kun niiden puolittamisesta hyötyy joka tapauksessa molemmat ja niiden puolittamisen pitäisi joka tapauksessa olla yleensä itsestäänselvyys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos vuokra on naisen mielestä ollut kohtuullinen, kun on sitä kerran suostunut maksamaan, niin väliä sillä vuokranantajan henkilöllisyydellä on? Siis ymmärrän luottamuksen menetyksen parisuhteessa ja eropäätöksen, mutta ei tuossa puhtaasti rahan kannalta ole minusta mitään vääryyttä tehty.

Asunnon omistajat eivät halua ottaa asunnostaan vuokraa, eivät pojaltaan eivätkä tämän avopuolisolta. Poika sen sijaan sekä vanhempiensa että puolisonsa selän takana keksiikin, että nyhtää avovaimoltaan vuokraa kyseisestä (vanhempiensa) asunnosta 1000 kuukaudessa itselleen. Ja sun mielestä tässä ei ole mitään vääryyttä. Just joo.

Jos asunnon omistajat ovat antaneet pojalleen täyden käyttöoikeuden, ei ongelmaa. Jos eivät, on ongelma, mutta en usko että etenisi oikeuteen asti tässä tapauksessa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et vastannut kysymykseen. Etkö pidä vastauksesta?

Tällä paikkakunnalla tuollaisia vuokratuottoja ei yksinkertaisesti tule. Mies voisi säästää ne ja sitten myöhemmin ostettaisiin yhteinen asunto puoliksi, joka myös maksettaisiin puoliksi. En muuta kenenkään kanssa yhteen hetken mielijohteesta, joten en seurustelisi vätyksen tai vetelyksen kanssa.

Niin, vastaa nyt kysymykseen. Asunnon laittaminen vuokralle oli vain esimerkki, voi valita vapaasti mihin miesystäväsi pääomansa sijoittaisi, sanotaan nyt kuitenkin että tuotta tulee verojen jälkeen pyöreät 10 tonnia vuodessa. Kyllä se varmaan aika nopeasti alkaisi ns. vituttamaan, että toinen elää 'puolilla kuluilla' ja nauttii pääomatuloista, kun sinun pääomasi on kiinni siinä yhteisessä asunnossa, eikä tuota muuta kuin siivoamisen tarvetta.

En mieti pk-seudun vuokratuottoja, koska tällä paikkakunnalla ei sellaisia saa. Ja mihin kysymykseen minun pitäisi vastata? Jos mies säästää rahojaan, että voidaan myöhemmin ostaa yhteinen asunto, niin se kyllä käy. Jos mies taas pistää kaiken sileäksi, niin en olisi alunperinkään mennyt yhteen holtittoman tuhlarin kanssa kuten en sairaalloisen pihinkään enkä sellaisen, jonka kanssa en näkisi yhteistä tulevaisuutta. Edelleen muistutan, että vakavassa suhteessa en pidä toista kämppiksenä.

Mitä sinä sitten mietit?Vaikka vuokranne olisi pääkaupunkiseutua pienempi, etkö siltikään maksa ns omaa osaasi?

Kinyski kirjoitti:

Omistan talon josta luhennän velkaa. Jos tähän joskus mies muuttaa niin tietysti häneltä pyydän kohtuullista korvausta. Oishan se outoa et minä edelleen maksan asumisesta ja toinen asuisi ilmaiseksi ja käyttäisi asumiseen tarkoitetut rahat säästöön tai muihin menoihinsa

Se on ihan ok. Silloin teette ihan laillisen vuokrasopimuksen ja sinä maksat vuokratuotostasi verot. Miehellä on myös mustaa valkoisella maksamastaan vuokrasta ja irtisanomisaika vuokrasuhteessa.

Tämä on ainoa reilu tapa järjestää asia. Vai meinasitko pimeästi pyytää vuokraa suoraan sun lainanmaksutilille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mies pyytäisi muuttamaan omistamaansa asuntoon, mutta ehtona olisi se että maksan vuokraa hänelle, ni suhde olis kyllä sitten siinä.. Juoksevien kulujen maksaminen ok, mutta kaikki muu ei todellakaan ok, jos yhteistä tulevaisuutta rakennettaisiin.

Kuvitellaan että muutat kämppään asunnostasi, josta maksat vuokraa 600e/kk + vesi ja sähkö täysin vieraalle ihmiselle. Sitten muutat miehen luo, joka maksaa lainanlyhennystä 600e/kk + vastike 250e. Sinun ehtonasi siis on, että maksat juoksevista kuluista puolet, eli arviolta n. 150e/kk. Kerrytät itsellesi omaisuutta säästyvinä vuokramenoina 450e/kk, asumalla ilmaiseksi? Mitä ”yhteistä” ja ”reilua” siinä on?

Vastike on juokseva kulu, samoin asunnon vakuutus, sähkö, netti ja vesimaksu. Niistä tulee yleensä enemmän mitä 150 euroa kuukaudessa.

Kai sinulla vakuutus, sähkö, netti ja vesi oli jo ennen yhteenmuuttoakin? 

On tietenkin. Asuntoon muuttava saa turvaa omille tavaroillekin vakuutuksesta, mies käyttää sähköä ja nettiä ja vesimaksu menee nuppiluvun mukaan. Tottakai nuo kulut puolitetaan siinä missä vastike.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et vastannut kysymykseen. Etkö pidä vastauksesta?

Tällä paikkakunnalla tuollaisia vuokratuottoja ei yksinkertaisesti tule. Mies voisi säästää ne ja sitten myöhemmin ostettaisiin yhteinen asunto puoliksi, joka myös maksettaisiin puoliksi. En muuta kenenkään kanssa yhteen hetken mielijohteesta, joten en seurustelisi vätyksen tai vetelyksen kanssa.

Niin, vastaa nyt kysymykseen. Asunnon laittaminen vuokralle oli vain esimerkki, voi valita vapaasti mihin miesystäväsi pääomansa sijoittaisi, sanotaan nyt kuitenkin että tuotta tulee verojen jälkeen pyöreät 10 tonnia vuodessa. Kyllä se varmaan aika nopeasti alkaisi ns. vituttamaan, että toinen elää 'puolilla kuluilla' ja nauttii pääomatuloista, kun sinun pääomasi on kiinni siinä yhteisessä asunnossa, eikä tuota muuta kuin siivoamisen tarvetta.

En mieti pk-seudun vuokratuottoja, koska tällä paikkakunnalla ei sellaisia saa. Ja mihin kysymykseen minun pitäisi vastata? Jos mies säästää rahojaan, että voidaan myöhemmin ostaa yhteinen asunto, niin se kyllä käy. Jos mies taas pistää kaiken sileäksi, niin en olisi alunperinkään mennyt yhteen holtittoman tuhlarin kanssa kuten en sairaalloisen pihinkään enkä sellaisen, jonka kanssa en näkisi yhteistä tulevaisuutta. Edelleen muistutan, että vakavassa suhteessa en pidä toista kämppiksenä.

Mitä sinä sitten mietit?Vaikka vuokranne olisi pääkaupunkiseutua pienempi, etkö siltikään maksa ns omaa osaasi?

En ymmärrä kysymystäsi. Tässä tilanteessa olen käsitellyt asiaa, jos mies muuttaa minun omistusasuntoon ja jättää omansa vuokralle tällä samalla paikkakunnalla, missä nyt asun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mies pyytäisi muuttamaan omistamaansa asuntoon, mutta ehtona olisi se että maksan vuokraa hänelle, ni suhde olis kyllä sitten siinä.. Juoksevien kulujen maksaminen ok, mutta kaikki muu ei todellakaan ok, jos yhteistä tulevaisuutta rakennettaisiin.

Kuvitellaan että muutat kämppään asunnostasi, josta maksat vuokraa 600e/kk + vesi ja sähkö täysin vieraalle ihmiselle. Sitten muutat miehen luo, joka maksaa lainanlyhennystä 600e/kk + vastike 250e. Sinun ehtonasi siis on, että maksat juoksevista kuluista puolet, eli arviolta n. 150e/kk. Kerrytät itsellesi omaisuutta säästyvinä vuokramenoina 450e/kk, asumalla ilmaiseksi? Mitä ”yhteistä” ja ”reilua” siinä on?

Mies on minun puolisoni, ei vuokranantajani. Hän kerryttää omaisuuttaan maksamalla lainaansa pois. Itse on alunperin tehnyt valinnan ostaa asunto. Minun ei ole pakko sinne muuttaa, mutta kyllähän se miestäkin hyödyttää jos on toinen jakamassa juoksevia kuluja (sis puolet vastikkeesta). Jos mies asettaa ehdoksi vuokranmaksun, en todellakaan muuttaisi. Mies voi sitten jatkaa asustelua yksin tai etsiä jonkun toisen höynäytettäväksi.

Vierailija kirjoitti:

Kinyski kirjoitti:

Omistan talon josta luhennän velkaa. Jos tähän joskus mies muuttaa niin tietysti häneltä pyydän kohtuullista korvausta. Oishan se outoa et minä edelleen maksan asumisesta ja toinen asuisi ilmaiseksi ja käyttäisi asumiseen tarkoitetut rahat säästöön tai muihin menoihinsa

Se on ihan ok. Silloin teette ihan laillisen vuokrasopimuksen ja sinä maksat vuokratuotostasi verot. Miehellä on myös mustaa valkoisella maksamastaan vuokrasta ja irtisanomisaika vuokrasuhteessa.

Tämä on ainoa reilu tapa järjestää asia. Vai meinasitko pimeästi pyytää vuokraa suoraan sun lainanmaksutilille?

Höps. Tuo nyt olisi pelkästään tyhmää. Mieluummin kannattaa sopia että toinen maksaa sen verran enemmän yhteisiä menoja että tuo "vuokra" kuittaantuu sillä niin voi ihan laillisesti välttää verot.  Ei avopuolisoa voi muutenkaan heittää kämpästään ulos yhdessä yössä vaikka kuinka omistaisi sen yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mies pyytäisi muuttamaan omistamaansa asuntoon, mutta ehtona olisi se että maksan vuokraa hänelle, ni suhde olis kyllä sitten siinä.. Juoksevien kulujen maksaminen ok, mutta kaikki muu ei todellakaan ok, jos yhteistä tulevaisuutta rakennettaisiin.

Kuvitellaan että muutat kämppään asunnostasi, josta maksat vuokraa 600e/kk + vesi ja sähkö täysin vieraalle ihmiselle. Sitten muutat miehen luo, joka maksaa lainanlyhennystä 600e/kk + vastike 250e. Sinun ehtonasi siis on, että maksat juoksevista kuluista puolet, eli arviolta n. 150e/kk. Kerrytät itsellesi omaisuutta säästyvinä vuokramenoina 450e/kk, asumalla ilmaiseksi? Mitä ”yhteistä” ja ”reilua” siinä on?

Mies on minun puolisoni, ei vuokranantajani. Hän kerryttää omaisuuttaan maksamalla lainaansa pois. Itse on alunperin tehnyt valinnan ostaa asunto. Minun ei ole pakko sinne muuttaa, mutta kyllähän se miestäkin hyödyttää jos on toinen jakamassa juoksevia kuluja (sis puolet vastikkeesta). Jos mies asettaa ehdoksi vuokranmaksun, en todellakaan muuttaisi. Mies voi sitten jatkaa asustelua yksin tai etsiä jonkun toisen höynäytettäväksi.

Sinähän tässä koitat höynäyttää miestä kun koitat maksattaa asumisesi hänellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mies pyytäisi muuttamaan omistamaansa asuntoon, mutta ehtona olisi se että maksan vuokraa hänelle, ni suhde olis kyllä sitten siinä.. Juoksevien kulujen maksaminen ok, mutta kaikki muu ei todellakaan ok, jos yhteistä tulevaisuutta rakennettaisiin.

Kuvitellaan että muutat kämppään asunnostasi, josta maksat vuokraa 600e/kk + vesi ja sähkö täysin vieraalle ihmiselle. Sitten muutat miehen luo, joka maksaa lainanlyhennystä 600e/kk + vastike 250e. Sinun ehtonasi siis on, että maksat juoksevista kuluista puolet, eli arviolta n. 150e/kk. Kerrytät itsellesi omaisuutta säästyvinä vuokramenoina 450e/kk, asumalla ilmaiseksi? Mitä ”yhteistä” ja ”reilua” siinä on?

Mies on minun puolisoni, ei vuokranantajani. Hän kerryttää omaisuuttaan maksamalla lainaansa pois. Itse on alunperin tehnyt valinnan ostaa asunto. Minun ei ole pakko sinne muuttaa, mutta kyllähän se miestäkin hyödyttää jos on toinen jakamassa juoksevia kuluja (sis puolet vastikkeesta). Jos mies asettaa ehdoksi vuokranmaksun, en todellakaan muuttaisi. Mies voi sitten jatkaa asustelua yksin tai etsiä jonkun toisen höynäytettäväksi.

Kyllä se miestäkin toki hyödyttää, mutta ennen kaikkea sinua kun pääset miehen kustannuksella asumaan käytännösä ilmaiseksi. Kyllä se höynäyttäjä tässä kuviossa olet sinä, eikä mies.

Minä maksan tasan puolet

Vesi

Sähkö

Yhtiövastike

Netti

Lainan korot

Osittain osallistun remonttiin jos sellaista tehdään.

Mies maksaa yksin 600€ lainaa ja minä sijoitan tuon 600€ omiin juttuihini.

Meillä tulot samat.

En koe että höynäytän miestäni..

Vierailija kirjoitti:

Minä maksan tasan puolet

Vesi

Sähkö

Yhtiövastike

Netti

Lainan korot

Osittain osallistun remonttiin jos sellaista tehdään.

Mies maksaa yksin 600€ lainaa ja minä sijoitan tuon 600€ omiin juttuihini.

Meillä tulot samat.

En koe että höynäytän miestäni..

Niin sinä kuitenkin teet. Mies sitoo pääomansa huonosti tuottaviin seiniin ja omistusasumisen taloudellisesta hyödystä (vuokralla asumisen ja omistusasumisen kustannusten erotus) leijonanosa menee sinun sijoituksiisi. Itse en tuollaiseen suostuisi enkä kehtaisi tuollaista myöskään toiselta vaatia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos vuokra on naisen mielestä ollut kohtuullinen, kun on sitä kerran suostunut maksamaan, niin väliä sillä vuokranantajan henkilöllisyydellä on? Siis ymmärrän luottamuksen menetyksen parisuhteessa ja eropäätöksen, mutta ei tuossa puhtaasti rahan kannalta ole minusta mitään vääryyttä tehty.

Asunnon omistajat eivät halua ottaa asunnostaan vuokraa, eivät pojaltaan eivätkä tämän avopuolisolta. Poika sen sijaan sekä vanhempiensa että puolisonsa selän takana keksiikin, että nyhtää avovaimoltaan vuokraa kyseisestä (vanhempiensa) asunnosta 1000 kuukaudessa itselleen. Ja sun mielestä tässä ei ole mitään vääryyttä. Just joo.

Jos asunnon omistajat ovat antaneet pojalleen täyden käyttöoikeuden, ei ongelmaa. Jos eivät, on ongelma, mutta en usko että etenisi oikeuteen asti tässä tapauksessa

Vanhemmat kokivat toiminnan vääränä, ja palauttivat rahat naiselle. Ei mies voi tehdä toisen omaisuudella bisnestä ilman lupaa.