Naisparka maksoi vuoden ajan "vuokraa" tonnin kuussa, raha menikin miehen tilille

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin pyydän naisystävältäni vuokraa, vaikka kyseessä on omistusasunto?

Esim. korkeintaan puolet yhtiövastikkeesta ja sähköstä on ok, elleivät tulot ole kohtuuttomassa suhteessa tai toisen harrastukseen kuulu joku tosi paljon sähköä vievä laite. Tietyssä vaiheessa kannattaa asua omillaan ennemmin kuin toisen kanssa, koska yhdessä asuminen vaikuttaa tuloihin. Omistusasunnon yhtiövastiketta ei voi jakaa tasapuolisuuden nimiin edes puoliksi, koska omistusoikeudesta ei siirry vuokran mukana toiselle mitään. Omakotitalossa sama juttu niin, että kuluja voi maksaa, mutta eihän hänelle mitään osuutta siirry, joten on väärin ottaa täyttä "vuokraa".

Eli on ok, että kulut maksetaan puoliksi, mutta toinen joutuu lyhentämään tuottamattoman asunnon lainaa ja samaan aikaan toinen voi lyhentää vaikka samalla summalla sijoitusasunnon lainaa? Ei ole ihan ilmaista huvia sitoa pääomaa täysin tuottamattomaan kohteeseen, omaan asuntoon..

Onneksi täällä sentään joku tajuaa mitä pääoma tarkoittaa. Omistusasunnossa on kiinni valtava summa pääomaa, joka voisi olla myös toisessa kohteessa tuottamassa rahaa pääoman omistajalle. Se, että toinen asuu toisen omistamassa asunnossa (toisen pääomalla) ei todellakaan tarkoita, että hän saisi asua siinä ilmaiseksi. Meillä ainakin vaimoni maksaa puolesta omistamastani asunnon arvosta vähän markkinoita halvempaa 'vuokraa'. Vaihtoehtona on, että hän lunastaa puolet ja maksaa korkoa pankille. Joskin asunto on erittäin halpa (80 tonnin kolmio lähiössä), joten kyseessä on noin 130 euron "vuokra" kuussa, joka on hoidettu siten että käytännössä hän maksaa vastikkeet ja minulla pääoma on kiinni asunnossa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin pyydän naisystävältäni vuokraa, vaikka kyseessä on omistusasunto?

Esim. korkeintaan puolet yhtiövastikkeesta ja sähköstä on ok, elleivät tulot ole kohtuuttomassa suhteessa tai toisen harrastukseen kuulu joku tosi paljon sähköä vievä laite. Tietyssä vaiheessa kannattaa asua omillaan ennemmin kuin toisen kanssa, koska yhdessä asuminen vaikuttaa tuloihin. Omistusasunnon yhtiövastiketta ei voi jakaa tasapuolisuuden nimiin edes puoliksi, koska omistusoikeudesta ei siirry vuokran mukana toiselle mitään. Omakotitalossa sama juttu niin, että kuluja voi maksaa, mutta eihän hänelle mitään osuutta siirry, joten on väärin ottaa täyttä "vuokraa".

Tämä ajattelutapa on mielestäni väärin. Suhteen toinen osapuoli maksaa asuntolainaa, yhtiövastikkeen, kiinteistöveron sekä sähkön. Mielestäsi jo puolikkaan yhtiövastikkeen ja sähkön maksaminen on väärin. Eihän se voi noin mennä. Ensin keksitään jokin hyvä jako, jonka kummatkin voivat hyväksyä. Suhteen muuttuessa vakavammaksi myydään toiselle puolet asunnosta ja sen jälkeen maksetaan kulut puoliksi.

Näin juuri. Esimerkiksi koko vastike tai puolet kaikista kuluista lainan lyhennysosaa lukuunottamatta. Tämä on lähes aina pienempi summa kuin puolikas markkinavuokra ja huomattavasti pienempi kuin yksin asumisen hinta, joten kyseessä on puhdas win-win molempien kannalta. Omistaja voi lyhentää säästyneellä rahalla lainaa ja toinen kumppani sijoittaa säästyneet rahat valitsemallaan tavalla - halutessaan vaikka omaan sijoitusasuntoon. Myöhemmin toinen ostaan puolet asunnosta tai hankitaan uusi yhteinen asunto. Tällä kaavalla meni ainakin meillä täysin kivuttomasti.

Pelkän vastikkeen maksamalla homma on kyllä melko reippaasti enemmän win sille vastikkeen maksajalle kuin kämpän omistajalle. Itseasiassa todennäköisesti tuollaisella jaolla kämpän omistajan kannattaisi mieluummin laittaa se vuokralle ja muuttaa kumppaninsa kanssa itsekin vuokralle.

Olet oikeassa, mutta onhan sekin huomattavasti enemmän kuin tuo puolikas vastike joka on sekin näemmä joidenkin mielestä ihan liikaa. Puolikas markkinavuokra olisi minusta ollut liikaa, koska kokonaiskustannukset lainan lyhennys mukaanlukien tulivat halvemmaksi kuin vastaavan asunnon vuokra. Silloin minä olisin omistajana maksanut vähemmän kuin kumppanini mikä ei sekään kuulosta reilulta. Ja meillä tuo oli lyhyt tilapäisratkaisu.

Toinen mielestäni melko reilu jakomalli on pistää yhteenmuuton hyöty puoliksi. Sanoohan sen järkikin, että tilanne on kohtuuton jos yhteenlasketut asumiskustannukset lähes puolittuvat ja koko hyöty menee pelkästään sille ei-omistavalle kumppanille. Reilua olisi, että kumpikin hyötyisi suunnilleen samassa suhteessa.

Enpä minäkään ymmärrä, jos naisen mielestä vuokra on ollut OK hänen muuttaessaan asuntoon, ja asuessaan siinä monta kuukautta. Miten kummassa se voi muuttua liian kalliiksi kun omistaja on jonkun vähemmän tutun sijaan hänen miesystävänsä? Asunnon markkina-arvo pysyy kaiketi samana, jonka ko. hlö on jo aiemmin sitoutunut maksamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tässä nyt sitten on?

Nainen maksoi vuokraa miehelle jolle / jonka vanhemmille tuo kohde kuuluu.

Siis miksi mies ei olisi saanut periä vuokraa?

Tässä ketjussa taas naiset näyttävät kommenteillaan miten häikäilemättömiä loiseläjiä ovat ja pitävät loisimista aivan normaalina ja itsestäänselvänä oikeudenmukaisuutena.

Käsi pystyyn miehet, kuka haluaa tuollaisen naisen itselleen. Niinpä.

Toki puolisolta saa periä vuokraa, mutta siitä pitää tehdä oikea vuokrasopimus. Itse vastaavassa tilanteessa myös eläisin kuten alivuokralaisen kuuluu eli kummallakin on omat hyllyt jääkaapissa, kumpikin ostaa ja valmistaa omat ruokansa. Siivousvuorot pitää sopia ja se, saako alivuokralainen tuoda yövieraita omaan huoneeseensa. Eikä kämppikset pese toistensa vaatteita.

Huoh. Pelkkä kohtuullinen korvaus omasta asumisesta ei tee kenenkään kumppanista kämppistä. Toki jos pari itse haluaa pitää kaikki pyykkejä ja jääkaapin hyllyjä myöten erillisenä niin mitä se muille kuuluu. Ihan sallittua niinkin on elää. Useimmat eivät näin halua tehdä, vaikka olisikin erilliset rahat ja asumiskulut jaettu reilusti (lue: niin ettei kumpikaan siipeile).

Ketjussa kyllä oli pariinkin kertaan, että puolison pitää maksaa puolet siitä, mikä olisi asunnon markkinavuokra. Se ei ole parisuhde, se on vuokrasuhde.

Nähdäkseni tuossa kumpikin voittaa puolen markkinavuokran verran siihen verrattuna että asuisivat yksin joten mikä on ongelma?

Miten sitten jaetaan ja hinnoitellaan toisen puolesta tehdyt kotityöt niin, että ne menee reilusti? Jos toinen valmistaa aina ruuan, niin toinen saa siitä hyötyä. Entä siivous, ei toisella saa teettää ilmaista työtä. Ei ne siivousfirman työntekijätkään tule kenenkään kotiin siivoamaan ilmaiseksi.

Miten tämä nyt asiaan liittyy? Jos haluat keskustella kotitöiden jakamisesta reilusti niin suosittelen aloittamaan aiheesta uuden ketjun.

Rahallinen hyöty, myös aika on rahaa. Jos asuu täysihoidossa, niin aikaa jää enemmän rahan ansaitsemiseen kuten ylitöihin tai lisätyöhön.

Edelleenkin, miten tuo liittyy asiaan? Vai onko pointtisi se että toinen voisi rahallisen korvauksen sijaan tehdä enemmän kotitöitä? Siinä tapauksessa kyse on ihan siitä mitä sovitaan, en näe siinä ongelmaa.

Jos minun omistamaan asuntoon muuttaisi miesystäväni, niin minulla on ihan ok, että mies maksaa puolet asumisen juoksevista kuluista. Saisin itsekin säästöä siitä, että vastike, kotivakuutus ja sähkölasku puolittuu.

Sen sijaan se ei olisi ok, jos mies ei osallistuisi kotitöihin ja perustelisi sitä sillä "se siivoaa, ketä sotku häiritsee", "eihän täällä ole vielä likaista", "samallahan nuo minun vaatteet peseytyy kuin sinun" ja "ihan samalla vaivalla keittoa tulee kummallekin". Jos huomaisin olevani ainoa, joka jynssää kylppäriä, tekee ruokaa ja siivoaa kokkaamisen jäljet, niin mies saisi etsiä itselleen uuden majapaikan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin pyydän naisystävältäni vuokraa, vaikka kyseessä on omistusasunto?

Esim. korkeintaan puolet yhtiövastikkeesta ja sähköstä on ok, elleivät tulot ole kohtuuttomassa suhteessa tai toisen harrastukseen kuulu joku tosi paljon sähköä vievä laite. Tietyssä vaiheessa kannattaa asua omillaan ennemmin kuin toisen kanssa, koska yhdessä asuminen vaikuttaa tuloihin. Omistusasunnon yhtiövastiketta ei voi jakaa tasapuolisuuden nimiin edes puoliksi, koska omistusoikeudesta ei siirry vuokran mukana toiselle mitään. Omakotitalossa sama juttu niin, että kuluja voi maksaa, mutta eihän hänelle mitään osuutta siirry, joten on väärin ottaa täyttä "vuokraa".

Täh? Eihän normaalissakaan vuokra-asumisessa siirry omistusoikeus vuokralaiselle? Ei kai se nyt voi olla mikään peruste sille ettei ihminen voi maksaa kohtuullista korvausta asumisestaan. Tuo sinun ehdottamasi malli on täyttä siivellä elämistä. Vaihtoehdot on omistusasuminen riskeineen ja jättilainoineen, tai joustavampi vuokra-asuminen jossa maksetaan kuukausittain isohko korvaus eikä kerry omaisuutta mutta ei ole toisaalta vastuuta tai riskejäkään. Näistä voi ihan jokainen itse valita. Se, että toinen kantaa puolestasi omistusasumisen riskit ja kulut ja sinä vain vapaamatkustat ei ole vaihtoehto ellet saa täyttä idioottia höynäytettyä kanssasi suhteeseen.

 

Parisuhde on eri asia kuin vuokrasuhde. Kun pariskunta menee yksiin, he yleensä asuvat jossain ja siitä jostakin pitää maksaa x-summa. Tämä voidaan sopia joko tasan tai jollain muulla mallilla, jos esim. toinen opiskelee ja toinen on töissä. Voi olla, että pistetään varat yhteen pottiin ja siitä maksetaan eläminen.

Jos haluaa periä partneriltaan vuokraa niin ehkä ei kannata asua yhdessä vaan hankkia alivuokralainen.

Millä perusteella parisuhde on eri asia kuin vuokrasuhde siinä mielessä, että asumisesta ei enää voi maksaa kohtuullista korvausta? Jos minä haluan vaikka myydä kymppitonnin arvoisen autoni ja kumppanini haluaa ostaa juuri vastaavan auton, niin pitääkö minun olla valmis myymään se auto hänelle kahdella sadalla vain siksi että hän on kumppanini?

Minä taas olen sitä mieltä, että jos et ole valmis maksamaan kohtuullista vuokraa tai lainaa puolikkaasta isosta kolmiosta, niin sinun ei varmasti tarvitse asua isossa kolmiossa. Kaikistahan meistä olisi kivaa asua parilla satasella isossa kämpässä hyvällä sijainnilla, mutta kun se ei vastaa todellisia asumiskustannuksia vaan jonkun niskaan se lasku sinun siipeilystäsi lankeaa. Sille on syynsä miksi vuokra-asuminen on kallista - vuokralla katetaan asunnon todelliset ylläpitokustannukset joita on paljon muitakin kuin se pelkkä vastike.

Kumma kyllä monille vuokralla asuessa on ok maksaa todelliset kustannukset, omassa asunnossa on ok maksaa todelliset kustannukset ja asumisoikeusasunnossa on ok maksaa todelliset kustannukset, mutta annas olla kun muutetaan kumppanin omistamaan kämppään niin ei enää huvittaisikaan maksaa kuin murto-osa siitä omasta asumisesta.

Ongelma ei olekaan huvittamisessa vaan siinä, että parisuhteessa kummankaan ei kuulu suostua sellaiseen järjestelyyn missä toinen kerryttää omaisuuttaan ja toinen maksaa juoksevat kulut. Miksi muuttaa yhteen jos ei ole valmis tasaamaan omistuksia? Kysynpähän vaan.

Ihan yhtälailla vastikkeen maksaja kerryttää omaisuuttaan! Idiootti.

Vierailija kirjoitti:

Jos vuokra on naisen mielestä ollut kohtuullinen, kun on sitä kerran suostunut maksamaan, niin väliä sillä vuokranantajan henkilöllisyydellä on? Siis ymmärrän luottamuksen menetyksen parisuhteessa ja eropäätöksen, mutta ei tuossa puhtaasti rahan kannalta ole minusta mitään vääryyttä tehty.

Asunnon omistajat eivät halua ottaa asunnostaan vuokraa, eivät pojaltaan eivätkä tämän avopuolisolta. Poika sen sijaan sekä vanhempiensa että puolisonsa selän takana keksiikin, että nyhtää avovaimoltaan vuokraa kyseisestä (vanhempiensa) asunnosta 1000 kuukaudessa itselleen. Ja sun mielestä tässä ei ole mitään vääryyttä. Just joo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin pyydän naisystävältäni vuokraa, vaikka kyseessä on omistusasunto?

Esim. korkeintaan puolet yhtiövastikkeesta ja sähköstä on ok, elleivät tulot ole kohtuuttomassa suhteessa tai toisen harrastukseen kuulu joku tosi paljon sähköä vievä laite. Tietyssä vaiheessa kannattaa asua omillaan ennemmin kuin toisen kanssa, koska yhdessä asuminen vaikuttaa tuloihin. Omistusasunnon yhtiövastiketta ei voi jakaa tasapuolisuuden nimiin edes puoliksi, koska omistusoikeudesta ei siirry vuokran mukana toiselle mitään. Omakotitalossa sama juttu niin, että kuluja voi maksaa, mutta eihän hänelle mitään osuutta siirry, joten on väärin ottaa täyttä "vuokraa".

Tämä ajattelutapa on mielestäni väärin. Suhteen toinen osapuoli maksaa asuntolainaa, yhtiövastikkeen, kiinteistöveron sekä sähkön. Mielestäsi jo puolikkaan yhtiövastikkeen ja sähkön maksaminen on väärin. Eihän se voi noin mennä. Ensin keksitään jokin hyvä jako, jonka kummatkin voivat hyväksyä. Suhteen muuttuessa vakavammaksi myydään toiselle puolet asunnosta ja sen jälkeen maksetaan kulut puoliksi.

Näin juuri. Esimerkiksi koko vastike tai puolet kaikista kuluista lainan lyhennysosaa lukuunottamatta. Tämä on lähes aina pienempi summa kuin puolikas markkinavuokra ja huomattavasti pienempi kuin yksin asumisen hinta, joten kyseessä on puhdas win-win molempien kannalta. Omistaja voi lyhentää säästyneellä rahalla lainaa ja toinen kumppani sijoittaa säästyneet rahat valitsemallaan tavalla - halutessaan vaikka omaan sijoitusasuntoon. Myöhemmin toinen ostaan puolet asunnosta tai hankitaan uusi yhteinen asunto. Tällä kaavalla meni ainakin meillä täysin kivuttomasti.

Pelkän vastikkeen maksamalla homma on kyllä melko reippaasti enemmän win sille vastikkeen maksajalle kuin kämpän omistajalle. Itseasiassa todennäköisesti tuollaisella jaolla kämpän omistajan kannattaisi mieluummin laittaa se vuokralle ja muuttaa kumppaninsa kanssa itsekin vuokralle.

Olet oikeassa, mutta onhan sekin huomattavasti enemmän kuin tuo puolikas vastike joka on sekin näemmä joidenkin mielestä ihan liikaa. Puolikas markkinavuokra olisi minusta ollut liikaa, koska kokonaiskustannukset lainan lyhennys mukaanlukien tulivat halvemmaksi kuin vastaavan asunnon vuokra. Silloin minä olisin omistajana maksanut vähemmän kuin kumppanini mikä ei sekään kuulosta reilulta. Ja meillä tuo oli lyhyt tilapäisratkaisu.

Toinen mielestäni melko reilu jakomalli on pistää yhteenmuuton hyöty puoliksi. Sanoohan sen järkikin, että tilanne on kohtuuton jos yhteenlasketut asumiskustannukset lähes puolittuvat ja koko hyöty menee pelkästään sille ei-omistavalle kumppanille. Reilua olisi, että kumpikin hyötyisi suunnilleen samassa suhteessa.

Tuo jälkimmäinenhän tarkoittaa käytännössä juuri sitä puolikkaan markkinavuokran maksamista koska silloin kumpikin hyötyy tuosta yhteenmuutosta sen puolikkaan verran. Toki siinä tapauksessa omistaja maksaa vastikkeet kokonaan itse.

Lyhennystä on mielestäni turha tässä yhteydessä miettiä, ei täysin velattomankaan kämpän kustannukset muodostu pelkästä vastikkeesta. Itseasiassa täysin velaton kämppä on oikeastaan kaikista kallein omistusasunto asua, koska pääoman vaihtoehtoiskustannus on silloin suurimmillaan.

Vierailija kirjoitti:

Siis onko nyt ihan oikeasti näin, että vieraalle on ihan okei maksaa käypää markkinahintaa asumisesta, mutta kumppanille ei vaan kumppanin siivellä pitäisi saada asua lähes ilmaiseksi? Ja sitten vielä haukutaan näitä asunnonomistajia ahneiksi hyväksikäyttäjiksi. Eiköhän se hyväksikäyttäjä ole se joka haluaa majailla pilkkahintaan toisen nurkissa kun ei huvita maksaa asiallista hintaa omasta asumisestaan.

Tämä tuntuu olevan yleinen eetos tällä palstalla. Minäkään en ymmärrä ajatusta, että jos omistajapuoliso pyytää enemmän kuin puolet yhtiövastikkeesta, on hän riistäjä. Se kämppähän ”kuluu” sitä mukaa kun siinä asutaan, ja itse näkisin ihan asiallisena maksaa kuluttamisestani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin pyydän naisystävältäni vuokraa, vaikka kyseessä on omistusasunto?

Esim. korkeintaan puolet yhtiövastikkeesta ja sähköstä on ok, elleivät tulot ole kohtuuttomassa suhteessa tai toisen harrastukseen kuulu joku tosi paljon sähköä vievä laite. Tietyssä vaiheessa kannattaa asua omillaan ennemmin kuin toisen kanssa, koska yhdessä asuminen vaikuttaa tuloihin. Omistusasunnon yhtiövastiketta ei voi jakaa tasapuolisuuden nimiin edes puoliksi, koska omistusoikeudesta ei siirry vuokran mukana toiselle mitään. Omakotitalossa sama juttu niin, että kuluja voi maksaa, mutta eihän hänelle mitään osuutta siirry, joten on väärin ottaa täyttä "vuokraa".

Täh? Eihän normaalissakaan vuokra-asumisessa siirry omistusoikeus vuokralaiselle? Ei kai se nyt voi olla mikään peruste sille ettei ihminen voi maksaa kohtuullista korvausta asumisestaan. Tuo sinun ehdottamasi malli on täyttä siivellä elämistä. Vaihtoehdot on omistusasuminen riskeineen ja jättilainoineen, tai joustavampi vuokra-asuminen jossa maksetaan kuukausittain isohko korvaus eikä kerry omaisuutta mutta ei ole toisaalta vastuuta tai riskejäkään. Näistä voi ihan jokainen itse valita. Se, että toinen kantaa puolestasi omistusasumisen riskit ja kulut ja sinä vain vapaamatkustat ei ole vaihtoehto ellet saa täyttä idioottia höynäytettyä kanssasi suhteeseen.

 

Parisuhde on eri asia kuin vuokrasuhde. Kun pariskunta menee yksiin, he yleensä asuvat jossain ja siitä jostakin pitää maksaa x-summa. Tämä voidaan sopia joko tasan tai jollain muulla mallilla, jos esim. toinen opiskelee ja toinen on töissä. Voi olla, että pistetään varat yhteen pottiin ja siitä maksetaan eläminen.

Jos haluaa periä partneriltaan vuokraa niin ehkä ei kannata asua yhdessä vaan hankkia alivuokralainen.

Millä perusteella parisuhde on eri asia kuin vuokrasuhde siinä mielessä, että asumisesta ei enää voi maksaa kohtuullista korvausta? Jos minä haluan vaikka myydä kymppitonnin arvoisen autoni ja kumppanini haluaa ostaa juuri vastaavan auton, niin pitääkö minun olla valmis myymään se auto hänelle kahdella sadalla vain siksi että hän on kumppanini?

Minä taas olen sitä mieltä, että jos et ole valmis maksamaan kohtuullista vuokraa tai lainaa puolikkaasta isosta kolmiosta, niin sinun ei varmasti tarvitse asua isossa kolmiossa. Kaikistahan meistä olisi kivaa asua parilla satasella isossa kämpässä hyvällä sijainnilla, mutta kun se ei vastaa todellisia asumiskustannuksia vaan jonkun niskaan se lasku sinun siipeilystäsi lankeaa. Sille on syynsä miksi vuokra-asuminen on kallista - vuokralla katetaan asunnon todelliset ylläpitokustannukset joita on paljon muitakin kuin se pelkkä vastike.

Kumma kyllä monille vuokralla asuessa on ok maksaa todelliset kustannukset, omassa asunnossa on ok maksaa todelliset kustannukset ja asumisoikeusasunnossa on ok maksaa todelliset kustannukset, mutta annas olla kun muutetaan kumppanin omistamaan kämppään niin ei enää huvittaisikaan maksaa kuin murto-osa siitä omasta asumisesta.

Ongelma ei olekaan huvittamisessa vaan siinä, että parisuhteessa kummankaan ei kuulu suostua sellaiseen järjestelyyn missä toinen kerryttää omaisuuttaan ja toinen maksaa juoksevat kulut. Miksi muuttaa yhteen jos ei ole valmis tasaamaan omistuksia? Kysynpähän vaan.

Ja mikä estää sitä ei-omistavaa osapuolta kerryttämästä omaa omaisuuttaan, kun hän kuitenkin asuu halvemmalla kuin yksin asuessaan - ihan niinkuin se omistajakin?

Taas huomaa, miten 99% on mennyt koko jutun poikki aivan ohi. Siihen en ota kantaa mitä ja miten pitäisi maksaa, mutta kyllä tuntisin itseni ihan helvetin petetyksi, kun tuollainen kuvio tulisi selville. Varmaan eroaisin, sen verran suuri luottamuksen menetys tuosta aiheutuu. 

Vierailija kirjoitti:

Taas huomaa, miten 99% on mennyt koko jutun poikki aivan ohi. Siihen en ota kantaa mitä ja miten pitäisi maksaa, mutta kyllä tuntisin itseni ihan helvetin petetyksi, kun tuollainen kuvio tulisi selville. Varmaan eroaisin, sen verran suuri luottamuksen menetys tuosta aiheutuu. 

Tarkoitat ap:n höpinöitä? No sehän nyt oli ihan selvä hyväksikäyttötapaus, minusta keskustelu on mennyt jo muille urille ja ihmiset puhuvat aiheesta yleisesti.

Vierailija kirjoitti:

Toinen mielestäni melko reilu jakomalli on pistää yhteenmuuton hyöty puoliksi. Sanoohan sen järkikin, että tilanne on kohtuuton jos yhteenlasketut asumiskustannukset lähes puolittuvat ja koko hyöty menee pelkästään sille ei-omistavalle kumppanille. Reilua olisi, että kumpikin hyötyisi suunnilleen samassa suhteessa.

Aivan, mikä on mielestäsi se hyöty jonka vuokra-asunnosta toisen omistusasuntoon muuttava saa? Vanhan asunnon vuokran ja uuden vastikkeen puolikkaan erotus? (+ mahdollisen asunnon kokoon/paikkaan/muihin ominaisuuksiin liittyviä etuja) Kun nämä tasataan, niin raha siirtyy sille joka omistaa asunnon.

Jos mies pyytäisi muuttamaan omistamaansa asuntoon, mutta ehtona olisi se että maksan vuokraa hänelle, ni suhde olis kyllä sitten siinä.. Juoksevien kulujen maksaminen ok, mutta kaikki muu ei todellakaan ok, jos yhteistä tulevaisuutta rakennettaisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tässä nyt sitten on?

Nainen maksoi vuokraa miehelle jolle / jonka vanhemmille tuo kohde kuuluu.

Siis miksi mies ei olisi saanut periä vuokraa?

Tässä ketjussa taas naiset näyttävät kommenteillaan miten häikäilemättömiä loiseläjiä ovat ja pitävät loisimista aivan normaalina ja itsestäänselvänä oikeudenmukaisuutena.

Käsi pystyyn miehet, kuka haluaa tuollaisen naisen itselleen. Niinpä.

Toki puolisolta saa periä vuokraa, mutta siitä pitää tehdä oikea vuokrasopimus. Itse vastaavassa tilanteessa myös eläisin kuten alivuokralaisen kuuluu eli kummallakin on omat hyllyt jääkaapissa, kumpikin ostaa ja valmistaa omat ruokansa. Siivousvuorot pitää sopia ja se, saako alivuokralainen tuoda yövieraita omaan huoneeseensa. Eikä kämppikset pese toistensa vaatteita.

Huoh. Pelkkä kohtuullinen korvaus omasta asumisesta ei tee kenenkään kumppanista kämppistä. Toki jos pari itse haluaa pitää kaikki pyykkejä ja jääkaapin hyllyjä myöten erillisenä niin mitä se muille kuuluu. Ihan sallittua niinkin on elää. Useimmat eivät näin halua tehdä, vaikka olisikin erilliset rahat ja asumiskulut jaettu reilusti (lue: niin ettei kumpikaan siipeile).

Ketjussa kyllä oli pariinkin kertaan, että puolison pitää maksaa puolet siitä, mikä olisi asunnon markkinavuokra. Se ei ole parisuhde, se on vuokrasuhde.

Nähdäkseni tuossa kumpikin voittaa puolen markkinavuokran verran siihen verrattuna että asuisivat yksin joten mikä on ongelma?

Miten sitten jaetaan ja hinnoitellaan toisen puolesta tehdyt kotityöt niin, että ne menee reilusti? Jos toinen valmistaa aina ruuan, niin toinen saa siitä hyötyä. Entä siivous, ei toisella saa teettää ilmaista työtä. Ei ne siivousfirman työntekijätkään tule kenenkään kotiin siivoamaan ilmaiseksi.

Miten tämä nyt asiaan liittyy? Jos haluat keskustella kotitöiden jakamisesta reilusti niin suosittelen aloittamaan aiheesta uuden ketjun.

Rahallinen hyöty, myös aika on rahaa. Jos asuu täysihoidossa, niin aikaa jää enemmän rahan ansaitsemiseen kuten ylitöihin tai lisätyöhön.

Edelleenkin, miten tuo liittyy asiaan? Vai onko pointtisi se että toinen voisi rahallisen korvauksen sijaan tehdä enemmän kotitöitä? Siinä tapauksessa kyse on ihan siitä mitä sovitaan, en näe siinä ongelmaa.

Jos minun omistamaan asuntoon muuttaisi miesystäväni, niin minulla on ihan ok, että mies maksaa puolet asumisen juoksevista kuluista. Saisin itsekin säästöä siitä, että vastike, kotivakuutus ja sähkölasku puolittuu.

Sen sijaan se ei olisi ok, jos mies ei osallistuisi kotitöihin ja perustelisi sitä sillä "se siivoaa, ketä sotku häiritsee", "eihän täällä ole vielä likaista", "samallahan nuo minun vaatteet peseytyy kuin sinun" ja "ihan samalla vaivalla keittoa tulee kummallekin". Jos huomaisin olevani ainoa, joka jynssää kylppäriä, tekee ruokaa ja siivoaa kokkaamisen jäljet, niin mies saisi etsiä itselleen uuden majapaikan.

Eli kotitöiden suhteen edellytät tasajakoa mutta asumiskustannusten suhteen et. Toimisiko tuo asumiskustannusten jakaminen noin myös vuokralla? Mies makselisi vain roposia koska "kyllähän sinä sen vuokran maksoit yksinkin"?

Vauva palsta yllättää jälleen, ihan uskomattomia kommentteja !!!

Eli vauvapalstan mielestä itse tuotteen arvosta ei kuulu maksaa mitään, korkeintaan jos jotain pakko maksaa, tulee maksaa puolen käyttökuluista.

Eli auto pitää olla ilmainen, riittää että maksaa bensoista puolet

Eli asunto pitää olla ilmainen, riittää että maksaa vesimaksun puoleksi

Mökit tulee olla ilmaisia, riittää että tuo puolet wc-papereistaHotellit tulee olla ilmaisia, riittää että tuo omat lakanat ja maksaa puolet sähköstä

Kaupojen tulee olla ilmaisia, riittää että maksaa puolet kaupoan sähkö hinnoista

Vauvapalstalla kaiken pääoman käytön tulee olla aina ilmaista, kumma juttu että asuntokauppiaat ja autokauppiaat ei ole tätä keksinyt...riittää että maksaa puolet sähkösta ja puolet bensoista...niin johan pitäs uuden asunnon ja auton saada.

Vierailija kirjoitti:

Jos mies pyytäisi muuttamaan omistamaansa asuntoon, mutta ehtona olisi se että maksan vuokraa hänelle, ni suhde olis kyllä sitten siinä.. Juoksevien kulujen maksaminen ok, mutta kaikki muu ei todellakaan ok, jos yhteistä tulevaisuutta rakennettaisiin.

Ja tarkoitin että puolet kaikista juoksevista kuluista,.

Vierailija kirjoitti:

Jos mies pyytäisi muuttamaan omistamaansa asuntoon, mutta ehtona olisi se että maksan vuokraa hänelle, ni suhde olis kyllä sitten siinä.. Juoksevien kulujen maksaminen ok, mutta kaikki muu ei todellakaan ok, jos yhteistä tulevaisuutta rakennettaisiin.

Joo, paska mies kun ei suostu maksamaan elämistäsi.

Vierailija kirjoitti:

Jos mies pyytäisi muuttamaan omistamaansa asuntoon, mutta ehtona olisi se että maksan vuokraa hänelle, ni suhde olis kyllä sitten siinä.. Juoksevien kulujen maksaminen ok, mutta kaikki muu ei todellakaan ok, jos yhteistä tulevaisuutta rakennettaisiin.

Kai sinä olet myös sitten valmis ostamaan miehen asunnosta puolet?

Vierailija kirjoitti:

Jos minun omistamaan asuntoon muuttaisi miesystäväni, niin minulla on ihan ok, että mies maksaa puolet asumisen juoksevista kuluista. Saisin itsekin säästöä siitä, että vastike, kotivakuutus ja sähkölasku puolittuu.

Sen sijaan se ei olisi ok, jos mies ei osallistuisi kotitöihin ja perustelisi sitä sillä "se siivoaa, ketä sotku häiritsee", "eihän täällä ole vielä likaista", "samallahan nuo minun vaatteet peseytyy kuin sinun" ja "ihan samalla vaivalla keittoa tulee kummallekin". Jos huomaisin olevani ainoa, joka jynssää kylppäriä, tekee ruokaa ja siivoaa kokkaamisen jäljet, niin mies saisi etsiä itselleen uuden majapaikan.

Eli jos molemmilla on, sanotaan nyt vaikka 300 tuhannen kolmiot pääkaupunkiseudulta, ja päätätte muutta sinun kolmioosi asumaan. Mies pistää oman asuntonsa vuokralle ja nostaa siitä n. 15000 euroa vuosittain pääomatuloa, mutta tämä olisi sinulle ok, kunhan hän maksaa sinun asunnon vastikkeesta puolet, sekä imuroi ja tiskaa yhtä paljon kuin sinä. Kelpaisiko jos mies teettäisi kotityöt esim. ulkopuolisella siivoojalla ja ottaisi jouluna vielä aina 5000 euron loman thaikuissa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mies pyytäisi muuttamaan omistamaansa asuntoon, mutta ehtona olisi se että maksan vuokraa hänelle, ni suhde olis kyllä sitten siinä.. Juoksevien kulujen maksaminen ok, mutta kaikki muu ei todellakaan ok, jos yhteistä tulevaisuutta rakennettaisiin.

Kai sinä olet myös sitten valmis ostamaan miehen asunnosta puolet?

En? En minä sitä asuntoa ole valinnut.