Naisparka maksoi vuoden ajan "vuokraa" tonnin kuussa, raha menikin miehen tilille

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tässä nyt sitten on?

Nainen maksoi vuokraa miehelle jolle / jonka vanhemmille tuo kohde kuuluu.

Siis miksi mies ei olisi saanut periä vuokraa?

Tässä ketjussa taas naiset näyttävät kommenteillaan miten häikäilemättömiä loiseläjiä ovat ja pitävät loisimista aivan normaalina ja itsestäänselvänä oikeudenmukaisuutena.

Käsi pystyyn miehet, kuka haluaa tuollaisen naisen itselleen. Niinpä.

Toki puolisolta saa periä vuokraa, mutta siitä pitää tehdä oikea vuokrasopimus. Itse vastaavassa tilanteessa myös eläisin kuten alivuokralaisen kuuluu eli kummallakin on omat hyllyt jääkaapissa, kumpikin ostaa ja valmistaa omat ruokansa. Siivousvuorot pitää sopia ja se, saako alivuokralainen tuoda yövieraita omaan huoneeseensa. Eikä kämppikset pese toistensa vaatteita.

Huoh. Pelkkä kohtuullinen korvaus omasta asumisesta ei tee kenenkään kumppanista kämppistä. Toki jos pari itse haluaa pitää kaikki pyykkejä ja jääkaapin hyllyjä myöten erillisenä niin mitä se muille kuuluu. Ihan sallittua niinkin on elää. Useimmat eivät näin halua tehdä, vaikka olisikin erilliset rahat ja asumiskulut jaettu reilusti (lue: niin ettei kumpikaan siipeile).

Ketjussa kyllä oli pariinkin kertaan, että puolison pitää maksaa puolet siitä, mikä olisi asunnon markkinavuokra. Se ei ole parisuhde, se on vuokrasuhde.

Joo se tuli jo selväksi että sinulle parisuhde tarkoittaa sitä että kupataan maksimaalinen hyöty "kumppanista", ei tarvitse jankuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hah, aika moni mies siis kuvittelee elävänsä parisuhteessa, vaikka elävätkin alivuokralaissuhteessa 😀

Eivätköhän he tiedä itse paremmin kuin sinä mitä heidän suhteessaan on sovittu.

Ei siltä vaikuta.

Miten niin? Jos ollaan sovittu että seurustellaan ja toinen maksaa toiselle vuokraa, niin silloin ollaan sekä parisuhteessa että vuokralaissuhteessa. Mitä se sinulle kuuluu. Ei kukaan pakota sinua erillisten rahojen talouteen, mutta sinun jänkkäämisesi ei kyllä millään tapaa mitätöi muiden suhteita vaikka kuinka luulet olevasi jokin parisuhdemaailman ylin tuomioistuin.

Mikä ihmeen ajatus tosiaan jollain on, että parisuhde tarkoittaa myös yhteisiä rahoja.. Ja ilman yhteisiä rahoja ei olisi parisuhdetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin pyydän naisystävältäni vuokraa, vaikka kyseessä on omistusasunto?

Esim. korkeintaan puolet yhtiövastikkeesta ja sähköstä on ok, elleivät tulot ole kohtuuttomassa suhteessa tai toisen harrastukseen kuulu joku tosi paljon sähköä vievä laite. Tietyssä vaiheessa kannattaa asua omillaan ennemmin kuin toisen kanssa, koska yhdessä asuminen vaikuttaa tuloihin. Omistusasunnon yhtiövastiketta ei voi jakaa tasapuolisuuden nimiin edes puoliksi, koska omistusoikeudesta ei siirry vuokran mukana toiselle mitään. Omakotitalossa sama juttu niin, että kuluja voi maksaa, mutta eihän hänelle mitään osuutta siirry, joten on väärin ottaa täyttä "vuokraa".

Tämä ajattelutapa on mielestäni väärin. Suhteen toinen osapuoli maksaa asuntolainaa, yhtiövastikkeen, kiinteistöveron sekä sähkön. Mielestäsi jo puolikkaan yhtiövastikkeen ja sähkön maksaminen on väärin. Eihän se voi noin mennä. Ensin keksitään jokin hyvä jako, jonka kummatkin voivat hyväksyä. Suhteen muuttuessa vakavammaksi myydään toiselle puolet asunnosta ja sen jälkeen maksetaan kulut puoliksi.

Näin juuri. Esimerkiksi koko vastike tai puolet kaikista kuluista lainan lyhennysosaa lukuunottamatta. Tämä on lähes aina pienempi summa kuin puolikas markkinavuokra ja huomattavasti pienempi kuin yksin asumisen hinta, joten kyseessä on puhdas win-win molempien kannalta. Omistaja voi lyhentää säästyneellä rahalla lainaa ja toinen kumppani sijoittaa säästyneet rahat valitsemallaan tavalla - halutessaan vaikka omaan sijoitusasuntoon. Myöhemmin toinen ostaan puolet asunnosta tai hankitaan uusi yhteinen asunto. Tällä kaavalla meni ainakin meillä täysin kivuttomasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tässä nyt sitten on?

Nainen maksoi vuokraa miehelle jolle / jonka vanhemmille tuo kohde kuuluu.

Siis miksi mies ei olisi saanut periä vuokraa?

Tässä ketjussa taas naiset näyttävät kommenteillaan miten häikäilemättömiä loiseläjiä ovat ja pitävät loisimista aivan normaalina ja itsestäänselvänä oikeudenmukaisuutena.

Käsi pystyyn miehet, kuka haluaa tuollaisen naisen itselleen. Niinpä.

Toki puolisolta saa periä vuokraa, mutta siitä pitää tehdä oikea vuokrasopimus. Itse vastaavassa tilanteessa myös eläisin kuten alivuokralaisen kuuluu eli kummallakin on omat hyllyt jääkaapissa, kumpikin ostaa ja valmistaa omat ruokansa. Siivousvuorot pitää sopia ja se, saako alivuokralainen tuoda yövieraita omaan huoneeseensa. Eikä kämppikset pese toistensa vaatteita.

Huoh. Pelkkä kohtuullinen korvaus omasta asumisesta ei tee kenenkään kumppanista kämppistä. Toki jos pari itse haluaa pitää kaikki pyykkejä ja jääkaapin hyllyjä myöten erillisenä niin mitä se muille kuuluu. Ihan sallittua niinkin on elää. Useimmat eivät näin halua tehdä, vaikka olisikin erilliset rahat ja asumiskulut jaettu reilusti (lue: niin ettei kumpikaan siipeile).

Ketjussa kyllä oli pariinkin kertaan, että puolison pitää maksaa puolet siitä, mikä olisi asunnon markkinavuokra. Se ei ole parisuhde, se on vuokrasuhde.

Nähdäkseni tuossa kumpikin voittaa puolen markkinavuokran verran siihen verrattuna että asuisivat yksin joten mikä on ongelma?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tässä nyt sitten on?

Nainen maksoi vuokraa miehelle jolle / jonka vanhemmille tuo kohde kuuluu.

Siis miksi mies ei olisi saanut periä vuokraa?

Tässä ketjussa taas naiset näyttävät kommenteillaan miten häikäilemättömiä loiseläjiä ovat ja pitävät loisimista aivan normaalina ja itsestäänselvänä oikeudenmukaisuutena.

Käsi pystyyn miehet, kuka haluaa tuollaisen naisen itselleen. Niinpä.

Toki puolisolta saa periä vuokraa, mutta siitä pitää tehdä oikea vuokrasopimus. Itse vastaavassa tilanteessa myös eläisin kuten alivuokralaisen kuuluu eli kummallakin on omat hyllyt jääkaapissa, kumpikin ostaa ja valmistaa omat ruokansa. Siivousvuorot pitää sopia ja se, saako alivuokralainen tuoda yövieraita omaan huoneeseensa. Eikä kämppikset pese toistensa vaatteita.

Huoh. Pelkkä kohtuullinen korvaus omasta asumisesta ei tee kenenkään kumppanista kämppistä. Toki jos pari itse haluaa pitää kaikki pyykkejä ja jääkaapin hyllyjä myöten erillisenä niin mitä se muille kuuluu. Ihan sallittua niinkin on elää. Useimmat eivät näin halua tehdä, vaikka olisikin erilliset rahat ja asumiskulut jaettu reilusti (lue: niin ettei kumpikaan siipeile).

Ketjussa kyllä oli pariinkin kertaan, että puolison pitää maksaa puolet siitä, mikä olisi asunnon markkinavuokra. Se ei ole parisuhde, se on vuokrasuhde.

Kyllä se on kuule ihan parisuhde jos osapuolet ovat niin sopineet, sinä et sitä heidän puolestaan päätä. Ihmisellä on täysi vapaus olla parisuhteessa vuokralaisensa, vuokranantajansa, pomonsa, alaisensa, työkaverinsa, zumbaohjaajansa tai vaikka ajo-opettajansa kanssa. Itse on naimisissa kummini kanssa. Miten se sinulta on pois miten muut asiansa järjestävät?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin pyydän naisystävältäni vuokraa, vaikka kyseessä on omistusasunto?

Esim. korkeintaan puolet yhtiövastikkeesta ja sähköstä on ok, elleivät tulot ole kohtuuttomassa suhteessa tai toisen harrastukseen kuulu joku tosi paljon sähköä vievä laite. Tietyssä vaiheessa kannattaa asua omillaan ennemmin kuin toisen kanssa, koska yhdessä asuminen vaikuttaa tuloihin. Omistusasunnon yhtiövastiketta ei voi jakaa tasapuolisuuden nimiin edes puoliksi, koska omistusoikeudesta ei siirry vuokran mukana toiselle mitään. Omakotitalossa sama juttu niin, että kuluja voi maksaa, mutta eihän hänelle mitään osuutta siirry, joten on väärin ottaa täyttä "vuokraa".

Tämä ajattelutapa on mielestäni väärin. Suhteen toinen osapuoli maksaa asuntolainaa, yhtiövastikkeen, kiinteistöveron sekä sähkön. Mielestäsi jo puolikkaan yhtiövastikkeen ja sähkön maksaminen on väärin. Eihän se voi noin mennä. Ensin keksitään jokin hyvä jako, jonka kummatkin voivat hyväksyä. Suhteen muuttuessa vakavammaksi myydään toiselle puolet asunnosta ja sen jälkeen maksetaan kulut puoliksi.

Näin juuri. Esimerkiksi koko vastike tai puolet kaikista kuluista lainan lyhennysosaa lukuunottamatta. Tämä on lähes aina pienempi summa kuin puolikas markkinavuokra ja huomattavasti pienempi kuin yksin asumisen hinta, joten kyseessä on puhdas win-win molempien kannalta. Omistaja voi lyhentää säästyneellä rahalla lainaa ja toinen kumppani sijoittaa säästyneet rahat valitsemallaan tavalla - halutessaan vaikka omaan sijoitusasuntoon. Myöhemmin toinen ostaan puolet asunnosta tai hankitaan uusi yhteinen asunto. Tällä kaavalla meni ainakin meillä täysin kivuttomasti.

Pelkän vastikkeen maksamalla homma on kyllä melko reippaasti enemmän win sille vastikkeen maksajalle kuin kämpän omistajalle. Itseasiassa todennäköisesti tuollaisella jaolla kämpän omistajan kannattaisi mieluummin laittaa se vuokralle ja muuttaa kumppaninsa kanssa itsekin vuokralle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tässä nyt sitten on?

Nainen maksoi vuokraa miehelle jolle / jonka vanhemmille tuo kohde kuuluu.

Siis miksi mies ei olisi saanut periä vuokraa?

Tässä ketjussa taas naiset näyttävät kommenteillaan miten häikäilemättömiä loiseläjiä ovat ja pitävät loisimista aivan normaalina ja itsestäänselvänä oikeudenmukaisuutena.

Käsi pystyyn miehet, kuka haluaa tuollaisen naisen itselleen. Niinpä.

Toki puolisolta saa periä vuokraa, mutta siitä pitää tehdä oikea vuokrasopimus. Itse vastaavassa tilanteessa myös eläisin kuten alivuokralaisen kuuluu eli kummallakin on omat hyllyt jääkaapissa, kumpikin ostaa ja valmistaa omat ruokansa. Siivousvuorot pitää sopia ja se, saako alivuokralainen tuoda yövieraita omaan huoneeseensa. Eikä kämppikset pese toistensa vaatteita.

Huoh. Pelkkä kohtuullinen korvaus omasta asumisesta ei tee kenenkään kumppanista kämppistä. Toki jos pari itse haluaa pitää kaikki pyykkejä ja jääkaapin hyllyjä myöten erillisenä niin mitä se muille kuuluu. Ihan sallittua niinkin on elää. Useimmat eivät näin halua tehdä, vaikka olisikin erilliset rahat ja asumiskulut jaettu reilusti (lue: niin ettei kumpikaan siipeile).

Ketjussa kyllä oli pariinkin kertaan, että puolison pitää maksaa puolet siitä, mikä olisi asunnon markkinavuokra. Se ei ole parisuhde, se on vuokrasuhde.

Nähdäkseni tuossa kumpikin voittaa puolen markkinavuokran verran siihen verrattuna että asuisivat yksin joten mikä on ongelma?

Miten sitten jaetaan ja hinnoitellaan toisen puolesta tehdyt kotityöt niin, että ne menee reilusti? Jos toinen valmistaa aina ruuan, niin toinen saa siitä hyötyä. Entä siivous, ei toisella saa teettää ilmaista työtä. Ei ne siivousfirman työntekijätkään tule kenenkään kotiin siivoamaan ilmaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tässä nyt sitten on?

Nainen maksoi vuokraa miehelle jolle / jonka vanhemmille tuo kohde kuuluu.

Siis miksi mies ei olisi saanut periä vuokraa?

Tässä ketjussa taas naiset näyttävät kommenteillaan miten häikäilemättömiä loiseläjiä ovat ja pitävät loisimista aivan normaalina ja itsestäänselvänä oikeudenmukaisuutena.

Käsi pystyyn miehet, kuka haluaa tuollaisen naisen itselleen. Niinpä.

Toki puolisolta saa periä vuokraa, mutta siitä pitää tehdä oikea vuokrasopimus. Itse vastaavassa tilanteessa myös eläisin kuten alivuokralaisen kuuluu eli kummallakin on omat hyllyt jääkaapissa, kumpikin ostaa ja valmistaa omat ruokansa. Siivousvuorot pitää sopia ja se, saako alivuokralainen tuoda yövieraita omaan huoneeseensa. Eikä kämppikset pese toistensa vaatteita.

Huoh. Pelkkä kohtuullinen korvaus omasta asumisesta ei tee kenenkään kumppanista kämppistä. Toki jos pari itse haluaa pitää kaikki pyykkejä ja jääkaapin hyllyjä myöten erillisenä niin mitä se muille kuuluu. Ihan sallittua niinkin on elää. Useimmat eivät näin halua tehdä, vaikka olisikin erilliset rahat ja asumiskulut jaettu reilusti (lue: niin ettei kumpikaan siipeile).

Ketjussa kyllä oli pariinkin kertaan, että puolison pitää maksaa puolet siitä, mikä olisi asunnon markkinavuokra. Se ei ole parisuhde, se on vuokrasuhde.

Nähdäkseni tuossa kumpikin voittaa puolen markkinavuokran verran siihen verrattuna että asuisivat yksin joten mikä on ongelma?

Miten sitten jaetaan ja hinnoitellaan toisen puolesta tehdyt kotityöt niin, että ne menee reilusti? Jos toinen valmistaa aina ruuan, niin toinen saa siitä hyötyä. Entä siivous, ei toisella saa teettää ilmaista työtä. Ei ne siivousfirman työntekijätkään tule kenenkään kotiin siivoamaan ilmaiseksi.

Miten tämä nyt asiaan liittyy? Jos haluat keskustella kotitöiden jakamisesta reilusti niin suosittelen aloittamaan aiheesta uuden ketjun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin pyydän naisystävältäni vuokraa, vaikka kyseessä on omistusasunto?

Esim. korkeintaan puolet yhtiövastikkeesta ja sähköstä on ok, elleivät tulot ole kohtuuttomassa suhteessa tai toisen harrastukseen kuulu joku tosi paljon sähköä vievä laite. Tietyssä vaiheessa kannattaa asua omillaan ennemmin kuin toisen kanssa, koska yhdessä asuminen vaikuttaa tuloihin. Omistusasunnon yhtiövastiketta ei voi jakaa tasapuolisuuden nimiin edes puoliksi, koska omistusoikeudesta ei siirry vuokran mukana toiselle mitään. Omakotitalossa sama juttu niin, että kuluja voi maksaa, mutta eihän hänelle mitään osuutta siirry, joten on väärin ottaa täyttä "vuokraa".

Tämä ajattelutapa on mielestäni väärin. Suhteen toinen osapuoli maksaa asuntolainaa, yhtiövastikkeen, kiinteistöveron sekä sähkön. Mielestäsi jo puolikkaan yhtiövastikkeen ja sähkön maksaminen on väärin. Eihän se voi noin mennä. Ensin keksitään jokin hyvä jako, jonka kummatkin voivat hyväksyä. Suhteen muuttuessa vakavammaksi myydään toiselle puolet asunnosta ja sen jälkeen maksetaan kulut puoliksi.

Näin juuri. Esimerkiksi koko vastike tai puolet kaikista kuluista lainan lyhennysosaa lukuunottamatta. Tämä on lähes aina pienempi summa kuin puolikas markkinavuokra ja huomattavasti pienempi kuin yksin asumisen hinta, joten kyseessä on puhdas win-win molempien kannalta. Omistaja voi lyhentää säästyneellä rahalla lainaa ja toinen kumppani sijoittaa säästyneet rahat valitsemallaan tavalla - halutessaan vaikka omaan sijoitusasuntoon. Myöhemmin toinen ostaan puolet asunnosta tai hankitaan uusi yhteinen asunto. Tällä kaavalla meni ainakin meillä täysin kivuttomasti.

Pelkän vastikkeen maksamalla homma on kyllä melko reippaasti enemmän win sille vastikkeen maksajalle kuin kämpän omistajalle. Itseasiassa todennäköisesti tuollaisella jaolla kämpän omistajan kannattaisi mieluummin laittaa se vuokralle ja muuttaa kumppaninsa kanssa itsekin vuokralle.

On hyvä, kun asunto valitaan yhdessä. Ei se toisen omistama asunto ole välttämättä sellainen, että toinen muuttaisi sinne ollenkaan, jos asunto olisi vuokrattavana. Itse en muuttaisi yhteenkään omakotitaloon saati maksaisi puolta sen laskennallisesta markkinavuokrasta. Jos miehelle ei kelpaa keskustayksiö, niin sitten kumpikin asuu omillaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tässä nyt sitten on?

Nainen maksoi vuokraa miehelle jolle / jonka vanhemmille tuo kohde kuuluu.

Siis miksi mies ei olisi saanut periä vuokraa?

Tässä ketjussa taas naiset näyttävät kommenteillaan miten häikäilemättömiä loiseläjiä ovat ja pitävät loisimista aivan normaalina ja itsestäänselvänä oikeudenmukaisuutena.

Käsi pystyyn miehet, kuka haluaa tuollaisen naisen itselleen. Niinpä.

Toki puolisolta saa periä vuokraa, mutta siitä pitää tehdä oikea vuokrasopimus. Itse vastaavassa tilanteessa myös eläisin kuten alivuokralaisen kuuluu eli kummallakin on omat hyllyt jääkaapissa, kumpikin ostaa ja valmistaa omat ruokansa. Siivousvuorot pitää sopia ja se, saako alivuokralainen tuoda yövieraita omaan huoneeseensa. Eikä kämppikset pese toistensa vaatteita.

Huoh. Pelkkä kohtuullinen korvaus omasta asumisesta ei tee kenenkään kumppanista kämppistä. Toki jos pari itse haluaa pitää kaikki pyykkejä ja jääkaapin hyllyjä myöten erillisenä niin mitä se muille kuuluu. Ihan sallittua niinkin on elää. Useimmat eivät näin halua tehdä, vaikka olisikin erilliset rahat ja asumiskulut jaettu reilusti (lue: niin ettei kumpikaan siipeile).

Ketjussa kyllä oli pariinkin kertaan, että puolison pitää maksaa puolet siitä, mikä olisi asunnon markkinavuokra. Se ei ole parisuhde, se on vuokrasuhde.

Nähdäkseni tuossa kumpikin voittaa puolen markkinavuokran verran siihen verrattuna että asuisivat yksin joten mikä on ongelma?

Miten sitten jaetaan ja hinnoitellaan toisen puolesta tehdyt kotityöt niin, että ne menee reilusti? Jos toinen valmistaa aina ruuan, niin toinen saa siitä hyötyä. Entä siivous, ei toisella saa teettää ilmaista työtä. Ei ne siivousfirman työntekijätkään tule kenenkään kotiin siivoamaan ilmaiseksi.

Miten tämä nyt asiaan liittyy? Jos haluat keskustella kotitöiden jakamisesta reilusti niin suosittelen aloittamaan aiheesta uuden ketjun.

Rahallinen hyöty, myös aika on rahaa. Jos asuu täysihoidossa, niin aikaa jää enemmän rahan ansaitsemiseen kuten ylitöihin tai lisätyöhön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin pyydän naisystävältäni vuokraa, vaikka kyseessä on omistusasunto?

Esim. korkeintaan puolet yhtiövastikkeesta ja sähköstä on ok, elleivät tulot ole kohtuuttomassa suhteessa tai toisen harrastukseen kuulu joku tosi paljon sähköä vievä laite. Tietyssä vaiheessa kannattaa asua omillaan ennemmin kuin toisen kanssa, koska yhdessä asuminen vaikuttaa tuloihin. Omistusasunnon yhtiövastiketta ei voi jakaa tasapuolisuuden nimiin edes puoliksi, koska omistusoikeudesta ei siirry vuokran mukana toiselle mitään. Omakotitalossa sama juttu niin, että kuluja voi maksaa, mutta eihän hänelle mitään osuutta siirry, joten on väärin ottaa täyttä "vuokraa".

Tämä ajattelutapa on mielestäni väärin. Suhteen toinen osapuoli maksaa asuntolainaa, yhtiövastikkeen, kiinteistöveron sekä sähkön. Mielestäsi jo puolikkaan yhtiövastikkeen ja sähkön maksaminen on väärin. Eihän se voi noin mennä. Ensin keksitään jokin hyvä jako, jonka kummatkin voivat hyväksyä. Suhteen muuttuessa vakavammaksi myydään toiselle puolet asunnosta ja sen jälkeen maksetaan kulut puoliksi.

Näin juuri. Esimerkiksi koko vastike tai puolet kaikista kuluista lainan lyhennysosaa lukuunottamatta. Tämä on lähes aina pienempi summa kuin puolikas markkinavuokra ja huomattavasti pienempi kuin yksin asumisen hinta, joten kyseessä on puhdas win-win molempien kannalta. Omistaja voi lyhentää säästyneellä rahalla lainaa ja toinen kumppani sijoittaa säästyneet rahat valitsemallaan tavalla - halutessaan vaikka omaan sijoitusasuntoon. Myöhemmin toinen ostaan puolet asunnosta tai hankitaan uusi yhteinen asunto. Tällä kaavalla meni ainakin meillä täysin kivuttomasti.

Pelkän vastikkeen maksamalla homma on kyllä melko reippaasti enemmän win sille vastikkeen maksajalle kuin kämpän omistajalle. Itseasiassa todennäköisesti tuollaisella jaolla kämpän omistajan kannattaisi mieluummin laittaa se vuokralle ja muuttaa kumppaninsa kanssa itsekin vuokralle.

Ja molemmat olisivat tyytyväisiä. Se toinen osapuolikin vaikka joutuu nyt maksamaan enemmän, mitä olisi maksanut kumppanin omistusasunnossa. En ymmärrä miten vieraalle on niin helppo maksaa satoja euroja, mutta kumppanille on niin vaikea maksaa pientä korvausta asunnon käytöstä. Ei kun, sehän vain kasvattaa omaisuuttaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tässä nyt sitten on?

Nainen maksoi vuokraa miehelle jolle / jonka vanhemmille tuo kohde kuuluu.

Siis miksi mies ei olisi saanut periä vuokraa?

Tässä ketjussa taas naiset näyttävät kommenteillaan miten häikäilemättömiä loiseläjiä ovat ja pitävät loisimista aivan normaalina ja itsestäänselvänä oikeudenmukaisuutena.

Käsi pystyyn miehet, kuka haluaa tuollaisen naisen itselleen. Niinpä.

Seurustelet naisen kanssa ja naisen vanhemmat yhtäkkiä sanovat teille, että kuulkaas mitä jos muutatte meidän omistamaan asuntoon, niin teidän ei tarvitse maksaa vuokraa ollenkaan, voitte sitten käyttää säästyneet rahat miten haluatte. Mutta sitten tyttöystäväsi sanookin sinulle, että ei käy, kyllä sinä joudut maksamaan minulle tonnin kuussa siitä hyvästä, että asut kanssani? Olisiko sinulle ihan jees? Tai se että tyttöystäväsi pimittäisi koko keskustelun sinulta, ja niin olisit tietämättäsi tukenut tyttiksesi shoppailuja tonnilla kuussa, ja rahallasi ei koskaan olisi maksettu mitään vuorkia niin kuin luulit? 

Hänen puoleltaanha se asunto tulisi joten luonnollisesti hänellä on oikeus vaatia minulta vuokraa.

Toisekseen, en pystyisi loisimaan naiseni kustannuksella, sellaiseen olen liian selkärankainen ja rehellinen, joten minusta olisi aivan ok. että maksaisin hänelle vuokraa.

Se on miehen vanhempien asunto, ei miehen, joten ei mies voi lähteä siitä perimään omin nokkinensa mitään "vuorkaa". Ajattele jos asuisit kimppakämpässä jonkun ystäväsi kanssa ja maksat vuokraa ihan normaalisti. Sitten käy ilmi, että asuminen on oikeasti ollut koko ajan ihan ilmaista, ystäväsi on vain valehdellut vuokrasta ja käyttänyt rahat omiin menoihinsa. Olisiko tämä kuvio sinulle oikeasti ihan ok? Tätä kuviota ei muuta mihinkään se, että vuokranantaja on joku kaverisi sukulainen, koska kaverillasi ei silti ole laillista oikeutta omin lupinensa lähteä perimään vuokraa asunnosta, joka ei ole hänen.

Todellakin olisi minulle ok, jos vuokra on mielestäni kohtuullinen ja omistajat tietävät, että minäkin siellä asun enkä joudu asuessani mihinkään vaikeuksiin. Miksi minä olisin oikeutettu ilmaiseen asumiseen käytännössä vieraiden ihmisten asunnossa? Tyhmähän se kaveri olisi, jos ottaisi minut nurkkiinsa, jos voisi asua ihan yksinkin ilmaiseksi. Hänen ansiostaan minulla on asunto, joten tottakai siitä ilosta maksaisin, kuten normaalistikin.

En minä kyllä tykkäisi, että asunnollani alettaisiin tehdä bisneksiä, jos kerran sen olen ilmaiseksi antanut käytettäväksi. 

No sehän on sitten sinun ja sen bisneksentekijän välinen asia ja sinun pitää itse informoida sitä toista, että vuokraa ei tarvitse maksaa. Minusta edelleen on todella merkillistä, että miniä asuu appivanhempien asunnossa, mutta nämä eivät ole sanaakaan keskenään vaihtaneet vuokranmaksusta, vaikka joka kuukausi miniä sen itse maksaa.

Miksi miniä olisi tuonut asiaa mitenkään esille? Hän on maksanut vuokraa ja kuvitellut asioiden olevan ihan ok, kunnes jonkun satunnaisen keskustelun kautta on käynyt ilmi, että mitään vuokraa ei koskaan ole ollut olemassakaan. Huomattavaa on, että vuokranatajat itse ovat pitäneet pojan toilailuja petoksena, kerta ovat valmiita maksamaan miniälle maksetut rahat "takaisin". Pistin heittomerkit, koska eiväthän vanhemmat ole koskaan saaneet noita vuokrarahoja, vaan poika on käyttänyt ne ties mihin.

Ai miksi? No vaikka siksi, että yleensä toiseen asuntoon muuttaessa on tapana sopia asunnon omistajan kanssa vuokrasta ja tehdä sopimus?! Sinäkö vain muutat asuntoon ja alat maksaa vuokraa kysymättä omistajalta, paljonko sitä maksetaan, milloin, mille tilille jne?

Tämä ei tapahtunut Suomessa, emmekä tiedä asuvatko poika ja miniä edes samassa kaupungissa appivanhempien kanssa (voi olla että eivät ole usein tavanneet toisiaan). Epäilen, että tuossa on ollut tytön ja vanhempien osalta sinisilmäisyyttä sopimusasioissa, ollaan menty suullisella sopimuksella kun kerta omasta pojasta ja poikaystävästä kyse. Naiiviahan se tietysti on, mutta tässä keskustelussa on nyt vähän sellainen sävy että petos on ok, jos omat vahemmat/tyttis ovat niin tyhmiä että eivät tajua epäillä läheisensä motiiveja. Koska poikahan on syyllistynyt rikokseen, vaikka miten tässä haluttaisiin haukkua tyttöystävää tai vanhempia.

En minä ainakaan ole sanonut, että valehtelu on ok. Olen vain sanonut, että tuossa ei ole kyse taloudellisesta menetyksestä naisen kannalta. Periaatteessa se vuokra olisi ollut ihan aiheellista periä. Sen teki vain väärä taho vilpillisellä mielellä.

Isovanhempasi lahjoittavat sinulle asian x ilmaiseksi, mutta vanhempasi valehtelevat, että joudut maksamaan siitä rahaa (jonka vanhemmat pitävät oikeasti itsellään). Oletko kärsinyt taloudellisen menetyksen, jos näin yleensä asiasta x joutuu maksamaan? Sen perinnän teki nyt vain väärä taho vilpillisellä mielellä? Mielestäni olet.

En ole kärsinyt taloudellista tappiota, mikäli 1) minulle on ollut ihan ok maksaa se asia ja 2) minun olisi se joka tapauksessa pitänyt maksaa jollekulle muulle elleivät vanhempani olisi tätä x asiaa minulle luovuttaneet/myyneet. 

Olet kyllä antelias ihminen. Jos joku lahjoittaisi minulle jotain, ja joku muu tulisi valheilla vetämään siitä välistä, niin käräjillä istuttaisiin ihan varmasti. 

Enhän minä sitä sanonut, ettei niitä rahoja takaisin saisi vaatia. Pointti oli se, että hän sai kyllä sillä rahalla täsmälleen mistä maksoikin eikä muualla asuessaan olisi päässyt halvemmalla. Tämä nainenhan tuskin olisi saanut asuntoa ilmaiseksi, ellei olisi asunut yhdessä tämän miehen kanssa, joten sinänsä ei voi oikein verrata suoraan lahjoitukseen, josta joku täysin ulkopuolinen tulee vetämään välistä. Se lahjoitushan oli täysin riippuvainen siitä miehestä ja suhteesta hänen kanssaan eli siinä mielessä kyllä kokisin olleeni hieman hänenkin armoillaan enkä täysin omillani. 

Missäköhän tuo kaksi muuten oikein asuu. Tonnin vuokra per nuppi kuulostaa aika suurelta, ja monin paikoin pääsisi kyllä halvemmalla ellei jossain Nykissä tai San Franciscossa asu. Mies on kyllä vetänyt tuon "vuokran" niin tappiin kuin on pystynyt. Tähdennän vielä, että mielestäni ongelma tässä keississä on nimenomaan valheellisuus. Jos mies olisi ollut avoin alusta lähtien kaikille osapuolille, että hänelle ei ole ok että tyttöystävä asuu ilmaiseksi appivanhempien asunnossa ja hänen tulee maksaa vuokraa, niin asiahan olisi aivan selvä. Se että hän on omin lupineen toiminut kaikkien selän takana on paskamaista.

No tätähän minäkin olen yrittänyt sanoa, mutta alapeukkuja saan koko ajan. Rahallisesta menetyksestä ei ole naisen kohdalla kyse, vaan vilpillisyydestä. Jos minä maksan naapurin pojalle siitä, että hän käy hakemassa kaupasta minulle maitopurkin ja hän varastaakin sen maitopurkin ja ostaa sillä rahalla itselleen karkkia, eihän minua ole siinä huijattu, vaan sitä kauppiasta, jolta varastettiin maitopurkki. Minä en häviä siinä mitään. Tätä minä tässä nyt yritän vain sanoa. 

Mutta myöhemmin kuulet, että juuri niitä maitopurkkeja kauppias antoikin ilmaiseksi. Joten ihan turhaan maksoit siitä, ja poika käytti rahat karkkeihin sen sijaan. Poika varasti sinulta rahaa.

No siinä tilanteessa ihan oikeasti ei kyllä harmittaisi, vaikket tätä nyt mitenkään usko. Syyttäisin itseäni, etten itse hakenut sitä maitopurkkia. Minä sain haluamani maitopurkin sopivaksi katsomallani hinnalla. En näe ongelmaa. 

Sama. Lähtökohta kuitenkin normaalielämässä on se, että maidosta pitää maksaa. Pitäisin itse jokseenkin outona ja jopa kohtuutomana, jos sain ilmaisella maidolla tuhansien tai kymmenien tuhansien edun tuosta noin vaan. En voisi ottaa sellaista vastaan. Varsinkin kun tiedän, että se maitokaan ei ole ilmaiseksi tullut mistään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tässä nyt sitten on?

Nainen maksoi vuokraa miehelle jolle / jonka vanhemmille tuo kohde kuuluu.

Siis miksi mies ei olisi saanut periä vuokraa?

Tässä ketjussa taas naiset näyttävät kommenteillaan miten häikäilemättömiä loiseläjiä ovat ja pitävät loisimista aivan normaalina ja itsestäänselvänä oikeudenmukaisuutena.

Käsi pystyyn miehet, kuka haluaa tuollaisen naisen itselleen. Niinpä.

Toki puolisolta saa periä vuokraa, mutta siitä pitää tehdä oikea vuokrasopimus. Itse vastaavassa tilanteessa myös eläisin kuten alivuokralaisen kuuluu eli kummallakin on omat hyllyt jääkaapissa, kumpikin ostaa ja valmistaa omat ruokansa. Siivousvuorot pitää sopia ja se, saako alivuokralainen tuoda yövieraita omaan huoneeseensa. Eikä kämppikset pese toistensa vaatteita.

Huoh. Pelkkä kohtuullinen korvaus omasta asumisesta ei tee kenenkään kumppanista kämppistä. Toki jos pari itse haluaa pitää kaikki pyykkejä ja jääkaapin hyllyjä myöten erillisenä niin mitä se muille kuuluu. Ihan sallittua niinkin on elää. Useimmat eivät näin halua tehdä, vaikka olisikin erilliset rahat ja asumiskulut jaettu reilusti (lue: niin ettei kumpikaan siipeile).

Ketjussa kyllä oli pariinkin kertaan, että puolison pitää maksaa puolet siitä, mikä olisi asunnon markkinavuokra. Se ei ole parisuhde, se on vuokrasuhde.

Nähdäkseni tuossa kumpikin voittaa puolen markkinavuokran verran siihen verrattuna että asuisivat yksin joten mikä on ongelma?

Miten sitten jaetaan ja hinnoitellaan toisen puolesta tehdyt kotityöt niin, että ne menee reilusti? Jos toinen valmistaa aina ruuan, niin toinen saa siitä hyötyä. Entä siivous, ei toisella saa teettää ilmaista työtä. Ei ne siivousfirman työntekijätkään tule kenenkään kotiin siivoamaan ilmaiseksi.

Miten tämä nyt asiaan liittyy? Jos haluat keskustella kotitöiden jakamisesta reilusti niin suosittelen aloittamaan aiheesta uuden ketjun.

Kyllähän tuo oikeastaan liittyy asiaan. Kun ollaan parisuhteessa, jaetaan omaisuus ja varallisuus - ja myös työt!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tässä nyt sitten on?

Nainen maksoi vuokraa miehelle jolle / jonka vanhemmille tuo kohde kuuluu.

Siis miksi mies ei olisi saanut periä vuokraa?

Tässä ketjussa taas naiset näyttävät kommenteillaan miten häikäilemättömiä loiseläjiä ovat ja pitävät loisimista aivan normaalina ja itsestäänselvänä oikeudenmukaisuutena.

Käsi pystyyn miehet, kuka haluaa tuollaisen naisen itselleen. Niinpä.

Toki puolisolta saa periä vuokraa, mutta siitä pitää tehdä oikea vuokrasopimus. Itse vastaavassa tilanteessa myös eläisin kuten alivuokralaisen kuuluu eli kummallakin on omat hyllyt jääkaapissa, kumpikin ostaa ja valmistaa omat ruokansa. Siivousvuorot pitää sopia ja se, saako alivuokralainen tuoda yövieraita omaan huoneeseensa. Eikä kämppikset pese toistensa vaatteita.

Huoh. Pelkkä kohtuullinen korvaus omasta asumisesta ei tee kenenkään kumppanista kämppistä. Toki jos pari itse haluaa pitää kaikki pyykkejä ja jääkaapin hyllyjä myöten erillisenä niin mitä se muille kuuluu. Ihan sallittua niinkin on elää. Useimmat eivät näin halua tehdä, vaikka olisikin erilliset rahat ja asumiskulut jaettu reilusti (lue: niin ettei kumpikaan siipeile).

Ketjussa kyllä oli pariinkin kertaan, että puolison pitää maksaa puolet siitä, mikä olisi asunnon markkinavuokra. Se ei ole parisuhde, se on vuokrasuhde.

Nähdäkseni tuossa kumpikin voittaa puolen markkinavuokran verran siihen verrattuna että asuisivat yksin joten mikä on ongelma?

Miten sitten jaetaan ja hinnoitellaan toisen puolesta tehdyt kotityöt niin, että ne menee reilusti? Jos toinen valmistaa aina ruuan, niin toinen saa siitä hyötyä. Entä siivous, ei toisella saa teettää ilmaista työtä. Ei ne siivousfirman työntekijätkään tule kenenkään kotiin siivoamaan ilmaiseksi.

Miten tämä nyt asiaan liittyy? Jos haluat keskustella kotitöiden jakamisesta reilusti niin suosittelen aloittamaan aiheesta uuden ketjun.

Rahallinen hyöty, myös aika on rahaa. Jos asuu täysihoidossa, niin aikaa jää enemmän rahan ansaitsemiseen kuten ylitöihin tai lisätyöhön.

Edelleenkin, miten tuo liittyy asiaan? Vai onko pointtisi se että toinen voisi rahallisen korvauksen sijaan tehdä enemmän kotitöitä? Siinä tapauksessa kyse on ihan siitä mitä sovitaan, en näe siinä ongelmaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin pyydän naisystävältäni vuokraa, vaikka kyseessä on omistusasunto?

Esim. korkeintaan puolet yhtiövastikkeesta ja sähköstä on ok, elleivät tulot ole kohtuuttomassa suhteessa tai toisen harrastukseen kuulu joku tosi paljon sähköä vievä laite. Tietyssä vaiheessa kannattaa asua omillaan ennemmin kuin toisen kanssa, koska yhdessä asuminen vaikuttaa tuloihin. Omistusasunnon yhtiövastiketta ei voi jakaa tasapuolisuuden nimiin edes puoliksi, koska omistusoikeudesta ei siirry vuokran mukana toiselle mitään. Omakotitalossa sama juttu niin, että kuluja voi maksaa, mutta eihän hänelle mitään osuutta siirry, joten on väärin ottaa täyttä "vuokraa".

Täh? Eihän normaalissakaan vuokra-asumisessa siirry omistusoikeus vuokralaiselle? Ei kai se nyt voi olla mikään peruste sille ettei ihminen voi maksaa kohtuullista korvausta asumisestaan. Tuo sinun ehdottamasi malli on täyttä siivellä elämistä. Vaihtoehdot on omistusasuminen riskeineen ja jättilainoineen, tai joustavampi vuokra-asuminen jossa maksetaan kuukausittain isohko korvaus eikä kerry omaisuutta mutta ei ole toisaalta vastuuta tai riskejäkään. Näistä voi ihan jokainen itse valita. Se, että toinen kantaa puolestasi omistusasumisen riskit ja kulut ja sinä vain vapaamatkustat ei ole vaihtoehto ellet saa täyttä idioottia höynäytettyä kanssasi suhteeseen.

 

Parisuhde on eri asia kuin vuokrasuhde. Kun pariskunta menee yksiin, he yleensä asuvat jossain ja siitä jostakin pitää maksaa x-summa. Tämä voidaan sopia joko tasan tai jollain muulla mallilla, jos esim. toinen opiskelee ja toinen on töissä. Voi olla, että pistetään varat yhteen pottiin ja siitä maksetaan eläminen.

Jos haluaa periä partneriltaan vuokraa niin ehkä ei kannata asua yhdessä vaan hankkia alivuokralainen.

Millä perusteella parisuhde on eri asia kuin vuokrasuhde siinä mielessä, että asumisesta ei enää voi maksaa kohtuullista korvausta? Jos minä haluan vaikka myydä kymppitonnin arvoisen autoni ja kumppanini haluaa ostaa juuri vastaavan auton, niin pitääkö minun olla valmis myymään se auto hänelle kahdella sadalla vain siksi että hän on kumppanini?

Minä taas olen sitä mieltä, että jos et ole valmis maksamaan kohtuullista vuokraa tai lainaa puolikkaasta isosta kolmiosta, niin sinun ei varmasti tarvitse asua isossa kolmiossa. Kaikistahan meistä olisi kivaa asua parilla satasella isossa kämpässä hyvällä sijainnilla, mutta kun se ei vastaa todellisia asumiskustannuksia vaan jonkun niskaan se lasku sinun siipeilystäsi lankeaa. Sille on syynsä miksi vuokra-asuminen on kallista - vuokralla katetaan asunnon todelliset ylläpitokustannukset joita on paljon muitakin kuin se pelkkä vastike.

Kumma kyllä monille vuokralla asuessa on ok maksaa todelliset kustannukset, omassa asunnossa on ok maksaa todelliset kustannukset ja asumisoikeusasunnossa on ok maksaa todelliset kustannukset, mutta annas olla kun muutetaan kumppanin omistamaan kämppään niin ei enää huvittaisikaan maksaa kuin murto-osa siitä omasta asumisesta.

Ongelma ei olekaan huvittamisessa vaan siinä, että parisuhteessa kummankaan ei kuulu suostua sellaiseen järjestelyyn missä toinen kerryttää omaisuuttaan ja toinen maksaa juoksevat kulut. Miksi muuttaa yhteen jos ei ole valmis tasaamaan omistuksia? Kysynpähän vaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tässä nyt sitten on?

Nainen maksoi vuokraa miehelle jolle / jonka vanhemmille tuo kohde kuuluu.

Siis miksi mies ei olisi saanut periä vuokraa?

Tässä ketjussa taas naiset näyttävät kommenteillaan miten häikäilemättömiä loiseläjiä ovat ja pitävät loisimista aivan normaalina ja itsestäänselvänä oikeudenmukaisuutena.

Käsi pystyyn miehet, kuka haluaa tuollaisen naisen itselleen. Niinpä.

Toki puolisolta saa periä vuokraa, mutta siitä pitää tehdä oikea vuokrasopimus. Itse vastaavassa tilanteessa myös eläisin kuten alivuokralaisen kuuluu eli kummallakin on omat hyllyt jääkaapissa, kumpikin ostaa ja valmistaa omat ruokansa. Siivousvuorot pitää sopia ja se, saako alivuokralainen tuoda yövieraita omaan huoneeseensa. Eikä kämppikset pese toistensa vaatteita.

Huoh. Pelkkä kohtuullinen korvaus omasta asumisesta ei tee kenenkään kumppanista kämppistä. Toki jos pari itse haluaa pitää kaikki pyykkejä ja jääkaapin hyllyjä myöten erillisenä niin mitä se muille kuuluu. Ihan sallittua niinkin on elää. Useimmat eivät näin halua tehdä, vaikka olisikin erilliset rahat ja asumiskulut jaettu reilusti (lue: niin ettei kumpikaan siipeile).

Ketjussa kyllä oli pariinkin kertaan, että puolison pitää maksaa puolet siitä, mikä olisi asunnon markkinavuokra. Se ei ole parisuhde, se on vuokrasuhde.

Nähdäkseni tuossa kumpikin voittaa puolen markkinavuokran verran siihen verrattuna että asuisivat yksin joten mikä on ongelma?

Miten sitten jaetaan ja hinnoitellaan toisen puolesta tehdyt kotityöt niin, että ne menee reilusti? Jos toinen valmistaa aina ruuan, niin toinen saa siitä hyötyä. Entä siivous, ei toisella saa teettää ilmaista työtä. Ei ne siivousfirman työntekijätkään tule kenenkään kotiin siivoamaan ilmaiseksi.

Miten tämä nyt asiaan liittyy? Jos haluat keskustella kotitöiden jakamisesta reilusti niin suosittelen aloittamaan aiheesta uuden ketjun.

Kyllähän tuo oikeastaan liittyy asiaan. Kun ollaan parisuhteessa, jaetaan omaisuus ja varallisuus - ja myös työt!

Anna kun arvaan, sinulla ei ole parisuhteeseen tuoda mukanasi kuin se tuulen huuhtoma perse kun olet noin innokkaasti heti kättelyssä jo omaisuutta jakamassa?

Raha-asiat kannattaa aina pitää erillään. Aina. Kupletin juoneen kuuluu, että lokimpi syyllistää toista ja loruilee kaiken olevan suhteessa yhteistä ja että toinen on vainoharhainen jos muuta väittää, vaikka vika on lokissa.

Kyse ei ole tuloista, vaan siitä että pitää menot kohtuullisina. Jos on epäkäytännöllinen, mikään ei riitä.

Omistan talon josta luhennän velkaa. Jos tähän joskus mies muuttaa niin tietysti häneltä pyydän kohtuullista korvausta. Oishan se outoa et minä edelleen maksan asumisesta ja toinen asuisi ilmaiseksi ja käyttäisi asumiseen tarkoitetut rahat säästöön tai muihin menoihinsa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin pyydän naisystävältäni vuokraa, vaikka kyseessä on omistusasunto?

Esim. korkeintaan puolet yhtiövastikkeesta ja sähköstä on ok, elleivät tulot ole kohtuuttomassa suhteessa tai toisen harrastukseen kuulu joku tosi paljon sähköä vievä laite. Tietyssä vaiheessa kannattaa asua omillaan ennemmin kuin toisen kanssa, koska yhdessä asuminen vaikuttaa tuloihin. Omistusasunnon yhtiövastiketta ei voi jakaa tasapuolisuuden nimiin edes puoliksi, koska omistusoikeudesta ei siirry vuokran mukana toiselle mitään. Omakotitalossa sama juttu niin, että kuluja voi maksaa, mutta eihän hänelle mitään osuutta siirry, joten on väärin ottaa täyttä "vuokraa".

Tämä ajattelutapa on mielestäni väärin. Suhteen toinen osapuoli maksaa asuntolainaa, yhtiövastikkeen, kiinteistöveron sekä sähkön. Mielestäsi jo puolikkaan yhtiövastikkeen ja sähkön maksaminen on väärin. Eihän se voi noin mennä. Ensin keksitään jokin hyvä jako, jonka kummatkin voivat hyväksyä. Suhteen muuttuessa vakavammaksi myydään toiselle puolet asunnosta ja sen jälkeen maksetaan kulut puoliksi.

Näin juuri. Esimerkiksi koko vastike tai puolet kaikista kuluista lainan lyhennysosaa lukuunottamatta. Tämä on lähes aina pienempi summa kuin puolikas markkinavuokra ja huomattavasti pienempi kuin yksin asumisen hinta, joten kyseessä on puhdas win-win molempien kannalta. Omistaja voi lyhentää säästyneellä rahalla lainaa ja toinen kumppani sijoittaa säästyneet rahat valitsemallaan tavalla - halutessaan vaikka omaan sijoitusasuntoon. Myöhemmin toinen ostaan puolet asunnosta tai hankitaan uusi yhteinen asunto. Tällä kaavalla meni ainakin meillä täysin kivuttomasti.

Pelkän vastikkeen maksamalla homma on kyllä melko reippaasti enemmän win sille vastikkeen maksajalle kuin kämpän omistajalle. Itseasiassa todennäköisesti tuollaisella jaolla kämpän omistajan kannattaisi mieluummin laittaa se vuokralle ja muuttaa kumppaninsa kanssa itsekin vuokralle.

Juu pelkän vastikkeen maksaja hyötyy huomattavasti. Missään ei pääse niin halvalla. Saati toi et puolet kuluista! Huhhuh. Kyllä olis erittäin suuri taloudellinen etu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin pyydän naisystävältäni vuokraa, vaikka kyseessä on omistusasunto?

Esim. korkeintaan puolet yhtiövastikkeesta ja sähköstä on ok, elleivät tulot ole kohtuuttomassa suhteessa tai toisen harrastukseen kuulu joku tosi paljon sähköä vievä laite. Tietyssä vaiheessa kannattaa asua omillaan ennemmin kuin toisen kanssa, koska yhdessä asuminen vaikuttaa tuloihin. Omistusasunnon yhtiövastiketta ei voi jakaa tasapuolisuuden nimiin edes puoliksi, koska omistusoikeudesta ei siirry vuokran mukana toiselle mitään. Omakotitalossa sama juttu niin, että kuluja voi maksaa, mutta eihän hänelle mitään osuutta siirry, joten on väärin ottaa täyttä "vuokraa".

Täh? Eihän normaalissakaan vuokra-asumisessa siirry omistusoikeus vuokralaiselle? Ei kai se nyt voi olla mikään peruste sille ettei ihminen voi maksaa kohtuullista korvausta asumisestaan. Tuo sinun ehdottamasi malli on täyttä siivellä elämistä. Vaihtoehdot on omistusasuminen riskeineen ja jättilainoineen, tai joustavampi vuokra-asuminen jossa maksetaan kuukausittain isohko korvaus eikä kerry omaisuutta mutta ei ole toisaalta vastuuta tai riskejäkään. Näistä voi ihan jokainen itse valita. Se, että toinen kantaa puolestasi omistusasumisen riskit ja kulut ja sinä vain vapaamatkustat ei ole vaihtoehto ellet saa täyttä idioottia höynäytettyä kanssasi suhteeseen.

Parisuhde on eri asia kuin vuokrasuhde. Kun pariskunta menee yksiin, he yleensä asuvat jossain ja siitä jostakin pitää maksaa x-summa. Tämä voidaan sopia joko tasan tai jollain muulla mallilla, jos esim. toinen opiskelee ja toinen on töissä. Voi olla, että pistetään varat yhteen pottiin ja siitä maksetaan eläminen.

Jos haluaa periä partneriltaan vuokraa niin ehkä ei kannata asua yhdessä vaan hankkia alivuokralainen.

Millä perusteella parisuhde on eri asia kuin vuokrasuhde siinä mielessä, että asumisesta ei enää voi maksaa kohtuullista korvausta? Jos minä haluan vaikka myydä kymppitonnin arvoisen autoni ja kumppanini haluaa ostaa juuri vastaavan auton, niin pitääkö minun olla valmis myymään se auto hänelle kahdella sadalla vain siksi että hän on kumppanini?

Minä taas olen sitä mieltä, että jos et ole valmis maksamaan kohtuullista vuokraa tai lainaa puolikkaasta isosta kolmiosta, niin sinun ei varmasti tarvitse asua isossa kolmiossa. Kaikistahan meistä olisi kivaa asua parilla satasella isossa kämpässä hyvällä sijainnilla, mutta kun se ei vastaa todellisia asumiskustannuksia vaan jonkun niskaan se lasku sinun siipeilystäsi lankeaa. Sille on syynsä miksi vuokra-asuminen on kallista - vuokralla katetaan asunnon todelliset ylläpitokustannukset joita on paljon muitakin kuin se pelkkä vastike.

Kumma kyllä monille vuokralla asuessa on ok maksaa todelliset kustannukset, omassa asunnossa on ok maksaa todelliset kustannukset ja asumisoikeusasunnossa on ok maksaa todelliset kustannukset, mutta annas olla kun muutetaan kumppanin omistamaan kämppään niin ei enää huvittaisikaan maksaa kuin murto-osa siitä omasta asumisesta.

Ongelma ei olekaan huvittamisessa vaan siinä, että parisuhteessa kummankaan ei kuulu suostua sellaiseen järjestelyyn missä toinen kerryttää omaisuuttaan ja toinen maksaa juoksevat kulut. Miksi muuttaa yhteen jos ei ole valmis tasaamaan omistuksia? Kysynpähän vaan.

Kumpikin voi kerryttää omaisuuttaan aiempaa nopeammin, koska voittavat sen puolikkaan markkinavuokran verran yhteen muuttaessaan. Sinä haluat jakaa tuon hyödyn niin että se joka ei omista asuntoa voittaisi 4/5 markkinavuokrasta ja se joka omistaa, voittaisi sen 1/5. En oikein ymmärrä miten pystyt näkemään tuon jotenkin oikeudenmukaisena.