Onko kukaan saanut ruokavaliosta ja/tai liikunnasta apua masennukseen?
Alan olla aika epätoivoinen uusiutuvan masennukseni takia :( Kysymys siis otsikossa.
Kommentit (63)
Kyllä olen. Onko sinulta mitattu ferritiini? Se ainakin omalla kohdalla masentaa jos se on alle 100. Jos se on kunnossa, niin aamulla berocca ja puuro kahvin kanssa niin aamu lähtee käyntiin. Säännöllinen terveellinen ruoka ja ulkoilu on mulle se juttu, että pysyy nuppi kasassa :))
En ole koskaan erityisesti pitänyt liikunnasta, mutta sen aloittaminen ja jatkaminen pelasti minut pinnan päälle pahimmista aallonpohjista. Olen jatkanut liikkumista olon parannuttuakin ja alkanut jopa pitää siitä.
Kyllä on ja selkeästi. Nykyisin ennaltaehkäisynä käytän. Toki ihan syvistä vesistä vaikea toteuttaa.
Säännölliset, terveet elämäntavat ja lamotrigiini on pitänyt masennuksen pois jo yli vuoden. Jos vaikka viikonloppuna juo, syö epäterveellistä mättöä ja löhöilee vaan sohvalla, niin kyllä sen mielialassa huomaa ja menee monta päivää, ennen kuin on taas normaalissa tilassa.
hei
masennukseen tehoaa parhaiten sähköshokkihoito
Sokerin ja mielialan yhteys minulla ihan selvä. Sinällään hankalaa, koska olen niin makean perään. Epäilen, että vaikutusketju menee osin suorasti, mutta pääosin epäsuorasti kehon matalan tulehdustilan ja suoliston bakteerikannan takia (mitkä molemmat sokeri sotkee). Yritän..
Riippuu varmaan myös minkälaisesta liikunnasta tykkäät ja millainen on tasosi. Ei ainakaan kannata ottaa sellaista liikuntalajia/muotoa joka on jollain tapaa hirveän suorittava -> lisää paineita jos et ole heti hyvä ja ylipäätään ei kannata hankkia harrastuksia, joista välittyy sinulle se suorittamisen tunne. Itselleni joku kuntosali tai vaikka spinning-tunti olisi ollut ihan painajainen. Sen sijaan vaikka luonnossa kävely tai joku rauhallinen jooga ehkä sopisi paremmin.
Masentuisin jos en pääsisi liikkumaan ja pitäisi huolta terveellisesti ravinnosta ja säännöllisestä elämänrytmistä. Olen diagnosoitu epävakaa. Terve keho ja monipuolinen, mielekäs liikkuminen hoitaa mieltä kummasti. Et menetä mitään jos kokeilet.
Kovin vaikeaa masennusta ei mulla ole ollut teini-iän jälkeen.
Kaksikymppisenä aloitin muista syistä =turhamaisuudesta säännöllisen liikunnan. Huomaan heti, jos on useampi päivä väliä. Minimissään joka toinen päivä lenkkeily (juoksua niin paljon kuin kestää mut kävely jos ei) pitää mielialan tasaisena. Jossain vaiheessa sen tajusin, että aina kun on ollut viikon-pari taukoa, on mieli ollut käsittämättömän musta ja olotila itkuinen. Nykyään en taukoja jätäkään kuin kipeänä pakon edessä.
Liikunnalla ei varmasti vakavaa masennusta paranneta, mutta toisaalta oon aika varma, että ilman liikuntaa olisin masentunut.
Sinällään inhoan, kun hankalassa vaiheessa läheinen painostaa liikkumaan ja syömään terveellisesti. Ärsyttävää. Tosi vaikeaa, kun hän ruuasta lohtuakin. Mutta aina on helpottanut, jos olen niissä päässyt vauhtiin.
Kyllä.
Tosin mun masennus ei ollut vaikeaa, mutta pitkään kesti, vaikea sanoa milloin se alkoi ja milloin se loppui (ja loppuiko se).
Mulle kävi niin, että yksinkertaisesti kyllästyin vellomiseen ja aloin tekemään pieniä juttuja. Arkisiin askareisiin lisäsin venytyksiä, esim. pyykkejä kuivaustelineelle laittaessa liioittelin liikkeitäni, sai kylkivenytyksiä jne. Lisäsin tähän sen, että esim. kauppaan kävellessä kävelin mutkan kautta, en sitä helpointa reittiä. Baby steps.
Ja kannattaa pitää somevapaata, jos ei pysty kontrolloimaan feediä.
Vähän helpotusta, tosin en sitäkään pahimpina kausina. Liikunta tuntuu parantavan mielialaa parhaiten silloin, kun voi jo muutenkin vähän paremmin.
Järkevä syöminen ja alkoholin välttely on ehkä ollut itselleni merkityksellisempi juttu. Ei ruokavalio ole mua mihinkään parantanut mutta olen varma, että pitsalinja huonontaisi oloa.
Ferritiini kannattaa mittauttaa. Ja paljon myäs muita vitskuja. Lisäksi lactobasillus rhamsonuksen puutteella on todistettu olevan yhteys masennukseen.
MInulla diagnosoitiin vaikea masennus viisi vuotta sitten. Liian pitkään jatkunut uupumus, läheisen kuolema, ero, ryöstön kohteeksi joutuminen, tapaturma, muutto, sairastuminen vakavaan sairauteen ja sitten vielä koira kuoli yllättäin. Tuli vain liikaa muuttujia elämään muutaman kuukauden sisällä ja romahdin. Hoitona lääkitys, terapia ja sairausloma. Tuossa vaiheessa elämässä ainut asia mikä piti tolpillaan oli työpaikka ja siitä en halunnut luopua. En suostunut jäämään sairauslomalle tai syömään lääkkeitä. Lääkäri mainitsi että liikunnalla on saatu samoja vaikutuksia kuin masennuslääkkeillä, joten tartuin siihen. En ottanut lääkkeitä vastaan, joten en saanut terapiaa, mutta päätin, että ryhdyn treenaamaan vaikka vihasin sitä. Pysyin työkykyisenä koko ajan, vaikka välittömästi työäpäivän jälkeen aloin suunnitella itsemurha. Kävin juoksemassa ja salilla kuin kone. Muutamassa kuukaudessa huomaisin, että suunnittelenkin tulevaisuutta. Jopa pidin jostain asiasta. Nyt olen mielestäni kunnossa. Päivääkään en ollut msaennuksen takia pois töistä. Bonuksena olen huippukunnossa koska liikkumisesta tuli elämäntapa. Voisin ehkä sairastua uudelleen, mutta toivotaan, että seuraavan 20 vuoden vastoinkäymiset tuli koettua tuossa kerralla.
No en todellakaan ole. En ole koskaan harrastanut liikuntaa ja varsinkin lenkkeily on yksi tylsimmistä asioista mitä tiedän. Miten ihmeessä mua kiinnostaisi lähteä masentuneena kävelylle kun ei se huvita mua ”normaalissakaan” mielentilassa. En ymmärrä miten jotkut voivat nauttia kävelystä ympäriinsä vailla päämäärää. Kun olen todella masentunut, mua auttaa nukkuminen, omissa oloissa oleilu, lukeminen ja aikuisten värityskirjat.
Liikunta helpottaa tutkitusti masennusta.
Vierailija kirjoitti:
No en todellakaan ole. En ole koskaan harrastanut liikuntaa ja varsinkin lenkkeily on yksi tylsimmistä asioista mitä tiedän. Miten ihmeessä mua kiinnostaisi lähteä masentuneena kävelylle kun ei se huvita mua ”normaalissakaan” mielentilassa. En ymmärrä miten jotkut voivat nauttia kävelystä ympäriinsä vailla päämäärää. Kun olen todella masentunut, mua auttaa nukkuminen, omissa oloissa oleilu, lukeminen ja aikuisten värityskirjat.
Liikkua voi muutenkin, kuin kävelemällä tai lenkkeilemällä.
Alkoholiton ruokavalio ja tunti liikuntaa päivässä auttoivat omaan masennukseeni.
VHH voi joskus auttaa, toisilla taas ei. Kokeilemalla selviää.
Pelkästä ruokavaliosta ja liikunnasta ei ole apua kuin lievissä tapauksissa. Hoidon tukena niistä on kyllä hyötyä.