Onko kukaan saanut ruokavaliosta ja/tai liikunnasta apua masennukseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin liikunnallinen ja söin fiksusti silloin, kun ensimmäisen kerran masennuin joskus vuonna 2011. Tähän mennessä ilman tulosta kokeiltu: kuntosali, vhh, omega3, magnesium, d-vitamiini, taistelulajit, joukkuelajit, lenkkeily, raittius, 16:8 sekä muutama eri masennuslääkettä 

Olitko stressaantunut noihin aikoihin? Oliko elämässäsi tapahtunut jotain mikä altisti sinua masennukselle? Ei tarvi todellakaan vastata, mutta on niitä muitakin tekijöitä jotka tekee masentuneeksi.

Esimerkiksi liiallinen vaativuus, perfektionismi, ylirasitus, heikko uni, liian vaativa työ, pitkäkestoinen stressi, parisuhteen päättyminen, menetykset jne jne... Joskus toki masennus voi tulla kuin salama kirkkaalta taivaalta.

Itse luulin aikanaan että runsas liikunta ja ns terveellinen ruoka (laihduin kokoajan) oli terveellistä. Jälkikäteen hoksin, että poltin kynttilää molemmista päistä, nukuin liian vähän, join liian paljon, lepäsin liian vähän ja olin aivan hirveän vaativa itseäni kohtaan. En osannut myöskään osannut käsitellä negatiivisia tunteita kuten häpeää ja pakenin tunteita kaikin keinoin mitä kykenin.

Sittemmin opin kuuntelemaan itseäni vähän paremmin. Meni kauan palautua tuosta tilasta, mihin olin itseni ajanut. Masennus sanana ei kuvannut sitä mitä koin. Se oli enemmän umpikuja mihin olin itseni ajanut. Jos olisin todennut, että ongelmani olisi masennus, ei se olisi ratkaissut mitään. Masennus oli oire kaikesta.

Ruokavalio ja liikunta rakentaa pohjan, minkä päälle rakentaa asioita. Hyvän perustuksen. Mutta niissäkin pitää muistaa että se mitä pitää terveellisenä, ei aina ole sitä. Kehon kuuntelu ja kokonaisvaltainen itsensä hoitaminen on tärkeää. Olemme psykofyysinen kokonaisuus.

Varmaan ihan tavallisesti opinnoista ja tulevaisuudesta stressannut yliopisto-opiskelija, ei mitään isompaa ikävää tapahtumaa. Taustalla varmaan jatkuva yksinäisyyden kokemus ja tunne siitä, että ei kuulu mihinkään. Mistään ei saanut nautintoa ja kaikki oli suorittamista. Jatkuva paha olo ja pois pääsemisen kaipuu. Kaikenlaista oon kokeillut ja isoja asioita (opintoala, paikkakunta) muuttanut, mutta omaa päätä ei pääse pakoon

Olisi ihan mahtavaa, jos liikunta auttaisi. Voisin juosta vaikka maratoneja joka viikko, jos näistä oloista pääsisi eroon

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin liikunnallinen ja söin fiksusti silloin, kun ensimmäisen kerran masennuin joskus vuonna 2011. Tähän mennessä ilman tulosta kokeiltu: kuntosali, vhh, omega3, magnesium, d-vitamiini, taistelulajit, joukkuelajit, lenkkeily, raittius, 16:8 sekä muutama eri masennuslääkettä 

Olitko stressaantunut noihin aikoihin? Oliko elämässäsi tapahtunut jotain mikä altisti sinua masennukselle? Ei tarvi todellakaan vastata, mutta on niitä muitakin tekijöitä jotka tekee masentuneeksi.

Esimerkiksi liiallinen vaativuus, perfektionismi, ylirasitus, heikko uni, liian vaativa työ, pitkäkestoinen stressi, parisuhteen päättyminen, menetykset jne jne... Joskus toki masennus voi tulla kuin salama kirkkaalta taivaalta.

Itse luulin aikanaan että runsas liikunta ja ns terveellinen ruoka (laihduin kokoajan) oli terveellistä. Jälkikäteen hoksin, että poltin kynttilää molemmista päistä, nukuin liian vähän, join liian paljon, lepäsin liian vähän ja olin aivan hirveän vaativa itseäni kohtaan. En osannut myöskään osannut käsitellä negatiivisia tunteita kuten häpeää ja pakenin tunteita kaikin keinoin mitä kykenin.

Sittemmin opin kuuntelemaan itseäni vähän paremmin. Meni kauan palautua tuosta tilasta, mihin olin itseni ajanut. Masennus sanana ei kuvannut sitä mitä koin. Se oli enemmän umpikuja mihin olin itseni ajanut. Jos olisin todennut, että ongelmani olisi masennus, ei se olisi ratkaissut mitään. Masennus oli oire kaikesta.

Ruokavalio ja liikunta rakentaa pohjan, minkä päälle rakentaa asioita. Hyvän perustuksen. Mutta niissäkin pitää muistaa että se mitä pitää terveellisenä, ei aina ole sitä. Kehon kuuntelu ja kokonaisvaltainen itsensä hoitaminen on tärkeää. Olemme psykofyysinen kokonaisuus.

Varmaan ihan tavallisesti opinnoista ja tulevaisuudesta stressannut yliopisto-opiskelija, ei mitään isompaa ikävää tapahtumaa. Taustalla varmaan jatkuva yksinäisyyden kokemus ja tunne siitä, että ei kuulu mihinkään. Mistään ei saanut nautintoa ja kaikki oli suorittamista. Jatkuva paha olo ja pois pääsemisen kaipuu. Kaikenlaista oon kokeillut ja isoja asioita (opintoala, paikkakunta) muuttanut, mutta omaa päätä ei pääse pakoon

Olisi ihan mahtavaa, jos liikunta auttaisi. Voisin juosta vaikka maratoneja joka viikko, jos näistä oloista pääsisi eroon

Masennuksen paranemiseen vaikuttaa paljon se että saa huomiota ja tuntee jonkun välittävän. Nykyisin kun ihmiset kilpailevat toisiaan vastaan, samalla kun heidän kanssaan pitäisi tulla toimeen, johtaa tosi outoihin tuloksiin. Ennen puhallettiin yhteen hiileen ja oltiin yhteisöllisiä. Kiinassa on edelleen joissakin paikoissa yhteiset kokoontumiset, joissa myös venytellään ja rauhoitutaan. Ei mitään verenmaku suussa touhuamista, vaan rauhallista liikkumista. Ehkä jotain tällaista tarvittaisiin tännekin, mutta ongelma on se, ettei mitään tapahdu ellei joku tee sillä rahaa.

Tottakai olen, se on kaiken perusta.