Lue keskustelun säännöt.
Onko kukaan saanut ruokavaliosta ja/tai liikunnasta apua masennukseen?
13.09.2018 |
Alan olla aika epätoivoinen uusiutuvan masennukseni takia :( Kysymys siis otsikossa.
Kommentit (63)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liikunta helpottaa tutkitusti masennusta.
Todella monet urheilijat masentuvat. Ylisuorittaminen masentaa. Pakkomielteinen liikunta masentaa. Ehkä liikunta, kuten kaljakuppilaan kävely yhdessä ryyppykavereiden kanssa parantaa masennusta?
P.S. tutkimuksista suurin osa tällä alueella on roskaa.
Ei se tarkoita sitä, että liikunnan harrastaminen tekisi jotenkin immuuniksi mielenterveysongelmille, mutta kyllä se kehon käyttäminen vain ennemmin kohottaa mielialaa kuin laskee sitä. Eikä tarvitse mitään crossfittia tai triathlonia harrastaa (ja varmasti on parempikin, ettei harrasta, jos on vakavasta masennuksesta kyse), vaan esim. kävelylenkkejä, uintia, joogaa, mikä nyt tuntuukaan mukavalta. Aiheesta on paljon tutkimusta (en tiedä, millä pätevyydellä määrittelet ne roskaksi), sekä myös paljon empiiristä kokemusta. Sen liikunnan ei tarvitse olla kummoista eikä suorittavaa.
Uskon asioita. Suurin osa pyörätuolissa olevista ihmisistä ei ole masentuneita. Onnettomuudessa vammautunut voi toki masentua, mutta kun käsittelee tapahtuman, voi hän elää edelleen onnellisena ilman liikuntaa. Kyse on enemmän suhtautumisesta.
Liikunnan tuominen lääkkeeksi joka asiaan on businestä. Masennus on lääketieteen kehittämä ongelma siinä missä lihavuus yms. Tarkoituksellisesti jätetään tuomatta esille juurisyyt, kuten pitkäkestoinen stressi. Liikunnasta voi olla joillekin apua, joillekin ei, mutta mitään yhtenäistä ohjetta ei voi antaa.
Mitä tulee tutkimuksiin, niin suurin osa tämän alueen tutkimuksista ovat roskaa. Niitä ei ole voitu replikoida. Osittain voidaan puhua replikointikriisistä. Tai sitten kuten The Guardian kirjoittaa https://www.theguardian.com/science/2018/aug/27/attempt-to-replicate-ma…
... eli kannattaa hieman tarkastella mitä uskoo ja miten tieteen varjoon puetut markkinointiasiat toimivat.
Minkä alan tohtori sinä olet ja mistä aiheesta väittelit?
Jos tai kun monien masennusta helpottaa liikunta, niin miksi en kokeilisi, helpottaako minulakin? Helpotti todella paljon ja pysyin jälleen toimimaan, kuten aiemminkin. Ennen keskivaikeaa masennusta.
Jäi vielä pois se, että masennus paranee yleensä spontaanisti ja voit kokea parantuneesi masennuksesta millä tahansa menetelmällä, vaikka masennuslääkkeillä, jos satuit niihin uskomaan parantumishetkellä. Mikäli satuit silloin liikkumaan, kuvittelet parantuneesi liikunnalla, vaikka olisit parantunut ilmankin. On siis todella vaikeaa tietää mikä johti mihinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liikunta helpottaa tutkitusti masennusta.
Todella monet urheilijat masentuvat. Ylisuorittaminen masentaa. Pakkomielteinen liikunta masentaa. Ehkä liikunta, kuten kaljakuppilaan kävely yhdessä ryyppykavereiden kanssa parantaa masennusta?
P.S. tutkimuksista suurin osa tällä alueella on roskaa.
Ei se tarkoita sitä, että liikunnan harrastaminen tekisi jotenkin immuuniksi mielenterveysongelmille, mutta kyllä se kehon käyttäminen vain ennemmin kohottaa mielialaa kuin laskee sitä. Eikä tarvitse mitään crossfittia tai triathlonia harrastaa (ja varmasti on parempikin, ettei harrasta, jos on vakavasta masennuksesta kyse), vaan esim. kävelylenkkejä, uintia, joogaa, mikä nyt tuntuukaan mukavalta. Aiheesta on paljon tutkimusta (en tiedä, millä pätevyydellä määrittelet ne roskaksi), sekä myös paljon empiiristä kokemusta. Sen liikunnan ei tarvitse olla kummoista eikä suorittavaa.
Uskon asioita. Suurin osa pyörätuolissa olevista ihmisistä ei ole masentuneita. Onnettomuudessa vammautunut voi toki masentua, mutta kun käsittelee tapahtuman, voi hän elää edelleen onnellisena ilman liikuntaa. Kyse on enemmän suhtautumisesta.
Liikunnan tuominen lääkkeeksi joka asiaan on businestä. Masennus on lääketieteen kehittämä ongelma siinä missä lihavuus yms. Tarkoituksellisesti jätetään tuomatta esille juurisyyt, kuten pitkäkestoinen stressi. Liikunnasta voi olla joillekin apua, joillekin ei, mutta mitään yhtenäistä ohjetta ei voi antaa.
Mitä tulee tutkimuksiin, niin suurin osa tämän alueen tutkimuksista ovat roskaa. Niitä ei ole voitu replikoida. Osittain voidaan puhua replikointikriisistä. Tai sitten kuten The Guardian kirjoittaa https://www.theguardian.com/science/2018/aug/27/attempt-to-replicate-ma…
... eli kannattaa hieman tarkastella mitä uskoo ja miten tieteen varjoon puetut markkinointiasiat toimivat.
Hiukan olen eri mieltä, että liikunta lääkkeenä olisi bisnestä. Reipas kävelylenkki luonnossa vs. vuosien lääkkeiden syönti. Kummastakohan joku taho saa enemmän hyötyä? Ja tuo Aivovoimaa kirja nimen omaan suosittelee ns. halpoja liikuntamuotoja (kävelyä, juoksua, uintia, pyöräilyä). Ilmeisesti olet siis sitä mieltä, ettei masentuneelle saa ehdottaa liikuntaa? Mitä sitten pitäisi tehdä? Sanoa, että voi voi kun sua masentaa. Ota tästä pilleri ja jatka sohvalla makaamista? Toisaalta en ihmettele sitä miksi ihmisille suositellaan liikuntaa "lääkkeenä" vähän kaikkeen, koska nykyihminen ei liiku läheskään tarpeeksi.
Vierailija kirjoitti:
Pelkästä ruokavaliosta ja liikunnasta ei ole apua kuin lievissä tapauksissa. Hoidon tukena niistä on kyllä hyötyä.
Mulla vaikea masennus, ahdistushäiriö ja ptsd ja vain liikunta on auttanut. Kävely kauniissa ympäristössä helpottaa ahdistusta. Samoin tykkään joogasta ja tanssi on parasta, eli sellainen ryhmäliikunta jossa joutuu todella keskittymään mitä ohjaaja sanoo ja mitä itse tekee, eli joku hieman monimutkaisempi laji, se katkaisee aivojen negatiivisen kierteen.
Itselläni on joka ilta joku ryhmätunti, olen koko päivän hyvällä mielellä kun tietää että illalla pääsee tunnille. Toki olen välillä ollut niin huonossa kunnossa mm. unettomuuden vuoksi että liikunta oli vähemmällä ja liikuntarutiinin aloittaminen oli vaikeaa, mutta nyt syksyn tullen olen jo 4:ssä viikossa kehittänyt kuntoani ihan huimasti.
Lääkkeistä eikä terapiasta ole ihan hirveästi ollut apuja, samoin olen ravannut erilaisissa ryhmissä aika turhaan. Terapiasta nyt oli se hyöty että osaan nykyisin pitää rajani. Mutta liikunta on mulle tehokasta. Toki terveellinen ruoka myös, protskua(tryptofaani), rauta ja d pitää huolehtia. Tiedän että se on välillä vaikeaa, juuri unettomuuden vuoksi minulla on mennyt jopa vuosia että en ole jaksanut tehdä ruokaa ja olen vain puputtanut leipää.
Kyllä uskaltaisin väittää että vaikea masennus on parannettavissa tai ainakin saatavissa hallintaan liikunnalla, ilman lääkkeitä ja terapiaa. Näin minulle kävi 90-luvulla, paranin masennuksesta ja pysyin pitkään hyvävointisena kun liikunta oli säännöllistä enkä saanut muuta hoitoa. Sitten tuli traumaattisia tilanteita ja vajosin taas vuosiksi, kävin hoidoissa mutta vointi ei parantunut. Nyt vasta kun olen lisännyt tehokkaan liikunnan kuvioihin niin alkaa tuntua että elämä on ihan kivaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liikunta helpottaa tutkitusti masennusta.
Todella monet urheilijat masentuvat. Ylisuorittaminen masentaa. Pakkomielteinen liikunta masentaa. Ehkä liikunta, kuten kaljakuppilaan kävely yhdessä ryyppykavereiden kanssa parantaa masennusta?
P.S. tutkimuksista suurin osa tällä alueella on roskaa.
Ei se tarkoita sitä, että liikunnan harrastaminen tekisi jotenkin immuuniksi mielenterveysongelmille, mutta kyllä se kehon käyttäminen vain ennemmin kohottaa mielialaa kuin laskee sitä. Eikä tarvitse mitään crossfittia tai triathlonia harrastaa (ja varmasti on parempikin, ettei harrasta, jos on vakavasta masennuksesta kyse), vaan esim. kävelylenkkejä, uintia, joogaa, mikä nyt tuntuukaan mukavalta. Aiheesta on paljon tutkimusta (en tiedä, millä pätevyydellä määrittelet ne roskaksi), sekä myös paljon empiiristä kokemusta. Sen liikunnan ei tarvitse olla kummoista eikä suorittavaa.
Uskon asioita. Suurin osa pyörätuolissa olevista ihmisistä ei ole masentuneita. Onnettomuudessa vammautunut voi toki masentua, mutta kun käsittelee tapahtuman, voi hän elää edelleen onnellisena ilman liikuntaa. Kyse on enemmän suhtautumisesta.
Liikunnan tuominen lääkkeeksi joka asiaan on businestä. Masennus on lääketieteen kehittämä ongelma siinä missä lihavuus yms. Tarkoituksellisesti jätetään tuomatta esille juurisyyt, kuten pitkäkestoinen stressi. Liikunnasta voi olla joillekin apua, joillekin ei, mutta mitään yhtenäistä ohjetta ei voi antaa.
Mitä tulee tutkimuksiin, niin suurin osa tämän alueen tutkimuksista ovat roskaa. Niitä ei ole voitu replikoida. Osittain voidaan puhua replikointikriisistä. Tai sitten kuten The Guardian kirjoittaa https://www.theguardian.com/science/2018/aug/27/attempt-to-replicate-ma…
... eli kannattaa hieman tarkastella mitä uskoo ja miten tieteen varjoon puetut markkinointiasiat toimivat.
Hiukan olen eri mieltä, että liikunta lääkkeenä olisi bisnestä. Reipas kävelylenkki luonnossa vs. vuosien lääkkeiden syönti. Kummastakohan joku taho saa enemmän hyötyä? Ja tuo Aivovoimaa kirja nimen omaan suosittelee ns. halpoja liikuntamuotoja (kävelyä, juoksua, uintia, pyöräilyä). Ilmeisesti olet siis sitä mieltä, ettei masentuneelle saa ehdottaa liikuntaa? Mitä sitten pitäisi tehdä? Sanoa, että voi voi kun sua masentaa. Ota tästä pilleri ja jatka sohvalla makaamista? Toisaalta en ihmettele sitä miksi ihmisille suositellaan liikuntaa "lääkkeenä" vähän kaikkeen, koska nykyihminen ei liiku läheskään tarpeeksi.
Tutustu muihin maihin. Pilleri on meille iskostettu vaihtoehto, mutta vähiten masennusta on maissa joissa elämänmeno on rauhallista ja ihmiset aidosti onnellisia. Ei siellä näy lenkkeilijöitä tms. Kaupungistuminen on niissä maissa myös vähäistä. Eli kaupungistuminen voi olla merkittävä sairastuttaja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liikunta helpottaa tutkitusti masennusta.
Todella monet urheilijat masentuvat. Ylisuorittaminen masentaa. Pakkomielteinen liikunta masentaa. Ehkä liikunta, kuten kaljakuppilaan kävely yhdessä ryyppykavereiden kanssa parantaa masennusta?
P.S. tutkimuksista suurin osa tällä alueella on roskaa.
Ei se tarkoita sitä, että liikunnan harrastaminen tekisi jotenkin immuuniksi mielenterveysongelmille, mutta kyllä se kehon käyttäminen vain ennemmin kohottaa mielialaa kuin laskee sitä. Eikä tarvitse mitään crossfittia tai triathlonia harrastaa (ja varmasti on parempikin, ettei harrasta, jos on vakavasta masennuksesta kyse), vaan esim. kävelylenkkejä, uintia, joogaa, mikä nyt tuntuukaan mukavalta. Aiheesta on paljon tutkimusta (en tiedä, millä pätevyydellä määrittelet ne roskaksi), sekä myös paljon empiiristä kokemusta. Sen liikunnan ei tarvitse olla kummoista eikä suorittavaa.
Uskon asioita. Suurin osa pyörätuolissa olevista ihmisistä ei ole masentuneita. Onnettomuudessa vammautunut voi toki masentua, mutta kun käsittelee tapahtuman, voi hän elää edelleen onnellisena ilman liikuntaa. Kyse on enemmän suhtautumisesta.
Liikunnan tuominen lääkkeeksi joka asiaan on businestä. Masennus on lääketieteen kehittämä ongelma siinä missä lihavuus yms. Tarkoituksellisesti jätetään tuomatta esille juurisyyt, kuten pitkäkestoinen stressi. Liikunnasta voi olla joillekin apua, joillekin ei, mutta mitään yhtenäistä ohjetta ei voi antaa.
Mitä tulee tutkimuksiin, niin suurin osa tämän alueen tutkimuksista ovat roskaa. Niitä ei ole voitu replikoida. Osittain voidaan puhua replikointikriisistä. Tai sitten kuten The Guardian kirjoittaa https://www.theguardian.com/science/2018/aug/27/attempt-to-replicate-ma…
... eli kannattaa hieman tarkastella mitä uskoo ja miten tieteen varjoon puetut markkinointiasiat toimivat.
Minkä alan tohtori sinä olet ja mistä aiheesta väittelit?
Jos tai kun monien masennusta helpottaa liikunta, niin miksi en kokeilisi, helpottaako minulakin? Helpotti todella paljon ja pysyin jälleen toimimaan, kuten aiemminkin. Ennen keskivaikeaa masennusta.
Tieteellisessä debatissa titteleillä ei ole merkitystä, vaan sillä, mitä voi osoittaa oikeaksi. Minä olen osoittanut ettei väitteesi pidä paikkaansa tuomalla esiin faktat, joka on hyvin tuore ja on selvästi kirjoitettu kokonaisuudessaan auki (tieteen replikointikriisi, alueena psykologia ja biologinen lääketiede).
Mikrotasolla, eli sinun yksilötasolla kokemasi on oma juttunsa. Väitän, että moni on parantunut myös silloin kun on alkanut seurustelemaan ja harrastanut seksiä. Pitäisikö hoitona masennukseenkin olla ohjaus rakastumiseen?
Keskenjääneistä pyskolookian opinnoista ei ole hyötyä. Pahoittelen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen Anders Hansenin kirjaa: Aivovoimaa, näin vahvistat aivojasi liikunnalla. Sieltä löytyy ihan viittaukset tieteellisiin julkaisuihin, joissa säännöllisen ja riittävän rasittavan liikunnan on todettu parantavan jopa keskivaikean masennuksen. Periaatteena on, että liikunta vahvistaa (ihan siis kasvattaa, nähty kuvantamalla) juuri niitä aivojen osa-alueita, jotka estävät masennusta. Samaan perustuu myös liikunnan stressinsietokykyä lisäävä vaikutus. Itse uskon, että masennuksen räjähdysmäinen lisääntyminen johtuu juurikin nykyihmisen passiivisuudesta.
No minä en usko. Omasta lähipiiristä löytyy masentuneita liikunnallisuuden osalta laidasta laitaan. Kaveri oli sm-tason joukkueurheilija ennen ensimmäistä itsemurhayritystään. Itse olin treenannut salilla 3-5x viikossa yli 5v ajan ennen sairastumista
Ei ole uskon asia, miten liikunta vaikuttaa aivoihin. Kuten aikaisempi kirjoittaja totesi, aiheesta on tehty tieteellistä tutkimusta vino pino, ja vaikutukset on objektiivisin keinoin (esim. aivokuvaus) todennettavissa. Tämä ei tietenkään silti tarkoita, että vaikutus oli täsmälleen sama kaikilla ihmisillä, kuten vakavasti masentuneilla.
Uusfrenologia ei ole edelleenkään tietoinen edes masennuksen etiologiasta, niin tuskinpa siihen saadaan mitää vastausta aivokuvantamisillakaan. Aksonien suhteen liike ymmärrettävästi muuttaa aivoja.
Tutkittu juttu: masennuspotilaiden hippokampus on selvästi pienentynyt (tutkittu siis kuvantamisella) ja tuota samaista hippokampusta on mahdollista kasvattaa säännöllisellä riittävän rasittavalla liikunnalla (ja siis tämäkin on kuvannettu). Samasta syystä liikunta myös esim. ehkäisee dementiaa, koska se voimistaa aivoja ja hidastaa niiden pienemistä (mitä väistämättä tapahtuu, kun ihminen vanhenee). Mutta ilmeisesti tämä kaikki on ihan höpölöpöä. (Ja ei, en väitä, että kaikki masennus paranisi juoksulenkillä, mutta varteenotettava vaihtoehto ainakin kokeilla.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen Anders Hansenin kirjaa: Aivovoimaa, näin vahvistat aivojasi liikunnalla. Sieltä löytyy ihan viittaukset tieteellisiin julkaisuihin, joissa säännöllisen ja riittävän rasittavan liikunnan on todettu parantavan jopa keskivaikean masennuksen. Periaatteena on, että liikunta vahvistaa (ihan siis kasvattaa, nähty kuvantamalla) juuri niitä aivojen osa-alueita, jotka estävät masennusta. Samaan perustuu myös liikunnan stressinsietokykyä lisäävä vaikutus. Itse uskon, että masennuksen räjähdysmäinen lisääntyminen johtuu juurikin nykyihmisen passiivisuudesta.
No minä en usko. Omasta lähipiiristä löytyy masentuneita liikunnallisuuden osalta laidasta laitaan. Kaveri oli sm-tason joukkueurheilija ennen ensimmäistä itsemurhayritystään. Itse olin treenannut salilla 3-5x viikossa yli 5v ajan ennen sairastumista
Ei ole uskon asia, miten liikunta vaikuttaa aivoihin. Kuten aikaisempi kirjoittaja totesi, aiheesta on tehty tieteellistä tutkimusta vino pino, ja vaikutukset on objektiivisin keinoin (esim. aivokuvaus) todennettavissa. Tämä ei tietenkään silti tarkoita, että vaikutus oli täsmälleen sama kaikilla ihmisillä, kuten vakavasti masentuneilla.
Uusfrenologia ei ole edelleenkään tietoinen edes masennuksen etiologiasta, niin tuskinpa siihen saadaan mitää vastausta aivokuvantamisillakaan. Aksonien suhteen liike ymmärrettävästi muuttaa aivoja.
Tutkittu juttu: masennuspotilaiden hippokampus on selvästi pienentynyt (tutkittu siis kuvantamisella) ja tuota samaista hippokampusta on mahdollista kasvattaa säännöllisellä riittävän rasittavalla liikunnalla (ja siis tämäkin on kuvannettu). Samasta syystä liikunta myös esim. ehkäisee dementiaa, koska se voimistaa aivoja ja hidastaa niiden pienemistä (mitä väistämättä tapahtuu, kun ihminen vanhenee). Mutta ilmeisesti tämä kaikki on ihan höpölöpöä. (Ja ei, en väitä, että kaikki masennus paranisi juoksulenkillä, mutta varteenotettava vaihtoehto ainakin kokeilla.)
Roskaa. Suurin hippokampus on Lontoon takseilla. Se liittyy mm. suunnistamiseen. Edelleen, masennuksen etiologiaa ei tiedetä. Aivokuvantaminen on vain uusfrenologiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liikunta helpottaa tutkitusti masennusta.
Todella monet urheilijat masentuvat. Ylisuorittaminen masentaa. Pakkomielteinen liikunta masentaa. Ehkä liikunta, kuten kaljakuppilaan kävely yhdessä ryyppykavereiden kanssa parantaa masennusta?
P.S. tutkimuksista suurin osa tällä alueella on roskaa.
Ei se tarkoita sitä, että liikunnan harrastaminen tekisi jotenkin immuuniksi mielenterveysongelmille, mutta kyllä se kehon käyttäminen vain ennemmin kohottaa mielialaa kuin laskee sitä. Eikä tarvitse mitään crossfittia tai triathlonia harrastaa (ja varmasti on parempikin, ettei harrasta, jos on vakavasta masennuksesta kyse), vaan esim. kävelylenkkejä, uintia, joogaa, mikä nyt tuntuukaan mukavalta. Aiheesta on paljon tutkimusta (en tiedä, millä pätevyydellä määrittelet ne roskaksi), sekä myös paljon empiiristä kokemusta. Sen liikunnan ei tarvitse olla kummoista eikä suorittavaa.
Uskon asioita. Suurin osa pyörätuolissa olevista ihmisistä ei ole masentuneita. Onnettomuudessa vammautunut voi toki masentua, mutta kun käsittelee tapahtuman, voi hän elää edelleen onnellisena ilman liikuntaa. Kyse on enemmän suhtautumisesta.
Liikunnan tuominen lääkkeeksi joka asiaan on businestä. Masennus on lääketieteen kehittämä ongelma siinä missä lihavuus yms. Tarkoituksellisesti jätetään tuomatta esille juurisyyt, kuten pitkäkestoinen stressi. Liikunnasta voi olla joillekin apua, joillekin ei, mutta mitään yhtenäistä ohjetta ei voi antaa.
Mitä tulee tutkimuksiin, niin suurin osa tämän alueen tutkimuksista ovat roskaa. Niitä ei ole voitu replikoida. Osittain voidaan puhua replikointikriisistä. Tai sitten kuten The Guardian kirjoittaa https://www.theguardian.com/science/2018/aug/27/attempt-to-replicate-ma…
... eli kannattaa hieman tarkastella mitä uskoo ja miten tieteen varjoon puetut markkinointiasiat toimivat.
Minkä alan tohtori sinä olet ja mistä aiheesta väittelit?
Jos tai kun monien masennusta helpottaa liikunta, niin miksi en kokeilisi, helpottaako minulakin? Helpotti todella paljon ja pysyin jälleen toimimaan, kuten aiemminkin. Ennen keskivaikeaa masennusta.
Tieteellisessä debatissa titteleillä ei ole merkitystä, vaan sillä, mitä voi osoittaa oikeaksi. Minä olen osoittanut ettei väitteesi pidä paikkaansa tuomalla esiin faktat, joka on hyvin tuore ja on selvästi kirjoitettu kokonaisuudessaan auki (tieteen replikointikriisi, alueena psykologia ja biologinen lääketiede).
Mikrotasolla, eli sinun yksilötasolla kokemasi on oma juttunsa. Väitän, että moni on parantunut myös silloin kun on alkanut seurustelemaan ja harrastanut seksiä. Pitäisikö hoitona masennukseenkin olla ohjaus rakastumiseen?
Keskenjääneistä pyskolookian opinnoista ei ole hyötyä. Pahoittelen.
Tarkoitatko sitä, että tutkimuksen tekijät ovat psykologian opintojen keskeyttäjiä? Vai mikä tällaisen kommentin pointti on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen Anders Hansenin kirjaa: Aivovoimaa, näin vahvistat aivojasi liikunnalla. Sieltä löytyy ihan viittaukset tieteellisiin julkaisuihin, joissa säännöllisen ja riittävän rasittavan liikunnan on todettu parantavan jopa keskivaikean masennuksen. Periaatteena on, että liikunta vahvistaa (ihan siis kasvattaa, nähty kuvantamalla) juuri niitä aivojen osa-alueita, jotka estävät masennusta. Samaan perustuu myös liikunnan stressinsietokykyä lisäävä vaikutus. Itse uskon, että masennuksen räjähdysmäinen lisääntyminen johtuu juurikin nykyihmisen passiivisuudesta.
No minä en usko. Omasta lähipiiristä löytyy masentuneita liikunnallisuuden osalta laidasta laitaan. Kaveri oli sm-tason joukkueurheilija ennen ensimmäistä itsemurhayritystään. Itse olin treenannut salilla 3-5x viikossa yli 5v ajan ennen sairastumista
Ei ole uskon asia, miten liikunta vaikuttaa aivoihin. Kuten aikaisempi kirjoittaja totesi, aiheesta on tehty tieteellistä tutkimusta vino pino, ja vaikutukset on objektiivisin keinoin (esim. aivokuvaus) todennettavissa. Tämä ei tietenkään silti tarkoita, että vaikutus oli täsmälleen sama kaikilla ihmisillä, kuten vakavasti masentuneilla.
Uusfrenologia ei ole edelleenkään tietoinen edes masennuksen etiologiasta, niin tuskinpa siihen saadaan mitää vastausta aivokuvantamisillakaan. Aksonien suhteen liike ymmärrettävästi muuttaa aivoja.
Tutkittu juttu: masennuspotilaiden hippokampus on selvästi pienentynyt (tutkittu siis kuvantamisella) ja tuota samaista hippokampusta on mahdollista kasvattaa säännöllisellä riittävän rasittavalla liikunnalla (ja siis tämäkin on kuvannettu). Samasta syystä liikunta myös esim. ehkäisee dementiaa, koska se voimistaa aivoja ja hidastaa niiden pienemistä (mitä väistämättä tapahtuu, kun ihminen vanhenee). Mutta ilmeisesti tämä kaikki on ihan höpölöpöä. (Ja ei, en väitä, että kaikki masennus paranisi juoksulenkillä, mutta varteenotettava vaihtoehto ainakin kokeilla.)
Roskaa. Suurin hippokampus on Lontoon takseilla. Se liittyy mm. suunnistamiseen. Edelleen, masennuksen etiologiaa ei tiedetä. Aivokuvantaminen on vain uusfrenologiaa.
Tämä tiedettiin siis jo vuonna 2006 https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/17024677
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liikunnasta tulee mulla vähäksi aikaa hyvä olo. Hyvä ruokavalio auttaa, jos ei oo masennusta mutta muuten olo pidempään allapäin. Masennukseen se ei ole auttanut. Ruokavaliomuutos on silti helppo tehdä, niin suosittelen kyllä sitä. Liikunta onkin vaikeampi, kun pelkkä ulosmeno on hankalaa.
Onneksi en enää kärsi tuosta veemäisestä riesasta.
Olen. Toki muutenkin elämäntilanne työpaikan ja parisuhteen osalta muuttui, mikä helpotti toipumista ja muutoksen tekoa. Mutta lievän/keskivaikean masennuksen aikana muutamaksi vuodeksi täysin jääneen liikunnan aloittaminen uudestaan ja ruokavalion palauttaminen normaaliksi, perusterveelliseksi ja säännölliseksi sekä laatuun panostaminen (paljon kasviksia, kalaa, pähkinöitä, täysjyvää, laadukasta ravintoa mahdollisimman helpon sijaan) varmasti omalta osaltaan nopeutti toipumista. Enkä tarvinnut lääkitystä. Nyt jo kymmenen vuotta ollut kaikki kunnossa :).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ruokavalio voi hyvinkin olla kaikista paras. Tällä hetkellä tiede tutkii suolistobakteereiden osuutta ja niitä muokataan ruokavalion avulla. Tässä koonti siitä mitä nyt tiedetään https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/29397391
"Ruoka olkoot lääkkeesi"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen Anders Hansenin kirjaa: Aivovoimaa, näin vahvistat aivojasi liikunnalla. Sieltä löytyy ihan viittaukset tieteellisiin julkaisuihin, joissa säännöllisen ja riittävän rasittavan liikunnan on todettu parantavan jopa keskivaikean masennuksen. Periaatteena on, että liikunta vahvistaa (ihan siis kasvattaa, nähty kuvantamalla) juuri niitä aivojen osa-alueita, jotka estävät masennusta. Samaan perustuu myös liikunnan stressinsietokykyä lisäävä vaikutus. Itse uskon, että masennuksen räjähdysmäinen lisääntyminen johtuu juurikin nykyihmisen passiivisuudesta.
No minä en usko. Omasta lähipiiristä löytyy masentuneita liikunnallisuuden osalta laidasta laitaan. Kaveri oli sm-tason joukkueurheilija ennen ensimmäistä itsemurhayritystään. Itse olin treenannut salilla 3-5x viikossa yli 5v ajan ennen sairastumista
Ei ole uskon asia, miten liikunta vaikuttaa aivoihin. Kuten aikaisempi kirjoittaja totesi, aiheesta on tehty tieteellistä tutkimusta vino pino, ja vaikutukset on objektiivisin keinoin (esim. aivokuvaus) todennettavissa. Tämä ei tietenkään silti tarkoita, että vaikutus oli täsmälleen sama kaikilla ihmisillä, kuten vakavasti masentuneilla.
Uusfrenologia ei ole edelleenkään tietoinen edes masennuksen etiologiasta, niin tuskinpa siihen saadaan mitää vastausta aivokuvantamisillakaan. Aksonien suhteen liike ymmärrettävästi muuttaa aivoja.
Tutkittu juttu: masennuspotilaiden hippokampus on selvästi pienentynyt (tutkittu siis kuvantamisella) ja tuota samaista hippokampusta on mahdollista kasvattaa säännöllisellä riittävän rasittavalla liikunnalla (ja siis tämäkin on kuvannettu). Samasta syystä liikunta myös esim. ehkäisee dementiaa, koska se voimistaa aivoja ja hidastaa niiden pienemistä (mitä väistämättä tapahtuu, kun ihminen vanhenee). Mutta ilmeisesti tämä kaikki on ihan höpölöpöä. (Ja ei, en väitä, että kaikki masennus paranisi juoksulenkillä, mutta varteenotettava vaihtoehto ainakin kokeilla.)
Roskaa. Suurin hippokampus on Lontoon takseilla. Se liittyy mm. suunnistamiseen. Edelleen, masennuksen etiologiaa ei tiedetä. Aivokuvantaminen on vain uusfrenologiaa.
Siis häh? Eli jos taksikuskeilla suunnistaminen suurentaa hippokampusta, niin millään muulla maailmassa ei ole mitään vaikutusta hippokampuksen kokoon? Vai mitä ihmettä tällä tutkimuksella oli merkitystä liikunnan vaikutuksesta hippokampukseen? Tämä taksikuskitutkimus on siis maailman ainoa validi hippokampustutkimus. Ne tutkimukset, joissa on todettu että pitkäaikainen stressi, masennus tai dementia pienentävät hippokampusta ja se että liikunta suurentaa sitä ovat kuitenkin kaikki roskaa. On sulla kyllä todella mielenkiintoinen maailmankuva :).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pelkästä ruokavaliosta ja liikunnasta ei ole apua kuin lievissä tapauksissa. Hoidon tukena niistä on kyllä hyötyä.
Höpsis. Itse olen ollut toivoton vaikea tapaus. Taustalla vuosia lääkkeitä. Nykyisin ei enää lääkkeitä koska aloin saada niistä enemmän haittaa kuin hyötyä.
Toimin taas enkä ole itsemurhatasolla masentunut. Hoitokeinona ollut ruokavalio ja liikunta. Keskusteluajat tuntuneet pelkältä liibalaabalta. Käyn kuitenkin ns. kuntoutumassa rahan takia. Terapiaan pääsy tuntuu olevan kuin vuoren kiipeämisen takana.
Mietin opiskelemaan paluuta jo.
Ruokavalio, päivärytmi ja liikunta. Siihen sosiaaliset suhteet ja lemmikki. Saa jo paljon aikaan. Kokkailukin, kaupassa käynti ja kodinhoito käy lähes kuntouttavasta toiminnasta. Miettii miten syödä monipuolisesti, tekee kauppalistat, käy kaupassa ja kokkaa. Siinä saa aivot ja mieli jumppaa ja mieli pysyy vireänä, kun saa lisäksi oikeita polttoaineita aivoille.
https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/masennuslaakkeille-on-annettu-…
"Siksi olisi tärkeää kytkeä lääkkeiden käyttö kokonaisvaltaisempaan elämänmuutokseen. Castrénin mukaan hoidossa pitäisi huomioida ympäristö, elämäntilanne ja yhteisöllisyys. Uusien hermoyhteyksien syntyä helpottavat lääkkeet voivat toimia terapian apuna.
Lääkkeet eivät myöskään olleet ainut tapa palauttaa rottien ja hiirien aivoja muovautuvaan tilaan, vaan sama muutos saatiin tutkimuksessa aikaan rikastuttamalla niiden elinympäristöä ja lisäämällä liikuntaa."
Itse olen saanut lääkkeistä haittaa ja mm. seksuaalisia ongelmia. En halua käyttää lääkkeitä joista tulee ongelmia seksuaalisuuden puolella. Minun kohdallani myös terapiasta ei ollut lääkkeitä käyttävänä juurikaan hyötyä, koska tunne-elämykseni latistuivat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen Anders Hansenin kirjaa: Aivovoimaa, näin vahvistat aivojasi liikunnalla. Sieltä löytyy ihan viittaukset tieteellisiin julkaisuihin, joissa säännöllisen ja riittävän rasittavan liikunnan on todettu parantavan jopa keskivaikean masennuksen. Periaatteena on, että liikunta vahvistaa (ihan siis kasvattaa, nähty kuvantamalla) juuri niitä aivojen osa-alueita, jotka estävät masennusta. Samaan perustuu myös liikunnan stressinsietokykyä lisäävä vaikutus. Itse uskon, että masennuksen räjähdysmäinen lisääntyminen johtuu juurikin nykyihmisen passiivisuudesta.
No minä en usko. Omasta lähipiiristä löytyy masentuneita liikunnallisuuden osalta laidasta laitaan. Kaveri oli sm-tason joukkueurheilija ennen ensimmäistä itsemurhayritystään. Itse olin treenannut salilla 3-5x viikossa yli 5v ajan ennen sairastumista
Ei ole uskon asia, miten liikunta vaikuttaa aivoihin. Kuten aikaisempi kirjoittaja totesi, aiheesta on tehty tieteellistä tutkimusta vino pino, ja vaikutukset on objektiivisin keinoin (esim. aivokuvaus) todennettavissa. Tämä ei tietenkään silti tarkoita, että vaikutus oli täsmälleen sama kaikilla ihmisillä, kuten vakavasti masentuneilla.
Uusfrenologia ei ole edelleenkään tietoinen edes masennuksen etiologiasta, niin tuskinpa siihen saadaan mitää vastausta aivokuvantamisillakaan. Aksonien suhteen liike ymmärrettävästi muuttaa aivoja.
Tutkittu juttu: masennuspotilaiden hippokampus on selvästi pienentynyt (tutkittu siis kuvantamisella) ja tuota samaista hippokampusta on mahdollista kasvattaa säännöllisellä riittävän rasittavalla liikunnalla (ja siis tämäkin on kuvannettu). Samasta syystä liikunta myös esim. ehkäisee dementiaa, koska se voimistaa aivoja ja hidastaa niiden pienemistä (mitä väistämättä tapahtuu, kun ihminen vanhenee). Mutta ilmeisesti tämä kaikki on ihan höpölöpöä. (Ja ei, en väitä, että kaikki masennus paranisi juoksulenkillä, mutta varteenotettava vaihtoehto ainakin kokeilla.)
Roskaa. Suurin hippokampus on Lontoon takseilla. Se liittyy mm. suunnistamiseen. Edelleen, masennuksen etiologiaa ei tiedetä. Aivokuvantaminen on vain uusfrenologiaa.
Siis häh? Eli jos taksikuskeilla suunnistaminen suurentaa hippokampusta, niin millään muulla maailmassa ei ole mitään vaikutusta hippokampuksen kokoon? Vai mitä ihmettä tällä tutkimuksella oli merkitystä liikunnan vaikutuksesta hippokampukseen? Tämä taksikuskitutkimus on siis maailman ainoa validi hippokampustutkimus. Ne tutkimukset, joissa on todettu että pitkäaikainen stressi, masennus tai dementia pienentävät hippokampusta ja se että liikunta suurentaa sitä ovat kuitenkin kaikki roskaa. On sulla kyllä todella mielenkiintoinen maailmankuva :).
Ei. Kyse oli siitä onko hippokampuksen koko ja masennus voivat korreloida joissain tapauksissa, mutta ei ole syy-seuraus suhteessa toisiinsa. Stressi vaikuttaa moneen muuhunkin asiaan kuin hippokampukseen. Liikuntakin stressaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liikunta helpottaa tutkitusti masennusta.
Todella monet urheilijat masentuvat. Ylisuorittaminen masentaa. Pakkomielteinen liikunta masentaa. Ehkä liikunta, kuten kaljakuppilaan kävely yhdessä ryyppykavereiden kanssa parantaa masennusta?
P.S. tutkimuksista suurin osa tällä alueella on roskaa.
Ei se tarkoita sitä, että liikunnan harrastaminen tekisi jotenkin immuuniksi mielenterveysongelmille, mutta kyllä se kehon käyttäminen vain ennemmin kohottaa mielialaa kuin laskee sitä. Eikä tarvitse mitään crossfittia tai triathlonia harrastaa (ja varmasti on parempikin, ettei harrasta, jos on vakavasta masennuksesta kyse), vaan esim. kävelylenkkejä, uintia, joogaa, mikä nyt tuntuukaan mukavalta. Aiheesta on paljon tutkimusta (en tiedä, millä pätevyydellä määrittelet ne roskaksi), sekä myös paljon empiiristä kokemusta. Sen liikunnan ei tarvitse olla kummoista eikä suorittavaa.
Uskon asioita. Suurin osa pyörätuolissa olevista ihmisistä ei ole masentuneita. Onnettomuudessa vammautunut voi toki masentua, mutta kun käsittelee tapahtuman, voi hän elää edelleen onnellisena ilman liikuntaa. Kyse on enemmän suhtautumisesta.
Liikunnan tuominen lääkkeeksi joka asiaan on businestä. Masennus on lääketieteen kehittämä ongelma siinä missä lihavuus yms. Tarkoituksellisesti jätetään tuomatta esille juurisyyt, kuten pitkäkestoinen stressi. Liikunnasta voi olla joillekin apua, joillekin ei, mutta mitään yhtenäistä ohjetta ei voi antaa.
Mitä tulee tutkimuksiin, niin suurin osa tämän alueen tutkimuksista ovat roskaa. Niitä ei ole voitu replikoida. Osittain voidaan puhua replikointikriisistä. Tai sitten kuten The Guardian kirjoittaa https://www.theguardian.com/science/2018/aug/27/attempt-to-replicate-ma…
... eli kannattaa hieman tarkastella mitä uskoo ja miten tieteen varjoon puetut markkinointiasiat toimivat.
Hiukan olen eri mieltä, että liikunta lääkkeenä olisi bisnestä. Reipas kävelylenkki luonnossa vs. vuosien lääkkeiden syönti. Kummastakohan joku taho saa enemmän hyötyä? Ja tuo Aivovoimaa kirja nimen omaan suosittelee ns. halpoja liikuntamuotoja (kävelyä, juoksua, uintia, pyöräilyä). Ilmeisesti olet siis sitä mieltä, ettei masentuneelle saa ehdottaa liikuntaa? Mitä sitten pitäisi tehdä? Sanoa, että voi voi kun sua masentaa. Ota tästä pilleri ja jatka sohvalla makaamista? Toisaalta en ihmettele sitä miksi ihmisille suositellaan liikuntaa "lääkkeenä" vähän kaikkeen, koska nykyihminen ei liiku läheskään tarpeeksi.
Tutustu muihin maihin. Pilleri on meille iskostettu vaihtoehto, mutta vähiten masennusta on maissa joissa elämänmeno on rauhallista ja ihmiset aidosti onnellisia. Ei siellä näy lenkkeilijöitä tms. Kaupungistuminen on niissä maissa myös vähäistä. Eli kaupungistuminen voi olla merkittävä sairastuttaja.
Suomessa Käypähoitosuositus on korostetun lääkekeskeinen masennuksen hoidossa. Ikäänkuin ei voisi nousta masennuksen syövereistä ilman valkotakkia ja lääkepillereitä. Ainoa keino on mennä täyttämään masennuskysely ja sitten vasta lääkehuuruissa terapian kautta parantua. Pidän tätä kokemukseni valossa täysin vääränä. Masennuslääkkeet eivät ole pakollisia paremmin voimiselle, edes vakavimmissa tiloissa. Eivätkä ne edes aina auta ihmistä voimaan paremmin. Jokainen tietenkin tekee kuten tykkää, en sano etteikö pillereistä voi hakea apua.
Elintapakeinot ja terveyskeinot tuntuu että niitä ei pidetä ollenkaan mahdollisena masennuksesta selviämiselle. Vaikka niistä voi oikeasti olla paljon, paljon apua.
Jostain kumman syystä moni käyttää lääkkeitä huomattavan pitkäaikaisesti, mistä tämä johtuu? Kuitenkaan masennuksen esiintyminen ei ole laskenut.
Kokemukseni on osoittanut minulle itselleni tämän - masennuslääkkeet eivät ratkaise asioita pitemmällä tähtäimellä, lakaisevat usein asioita maton alle, saattavat vaikeuttaa terapiaa, mahdollisesti turruttavat tunteita, aiheuttavat mahdollisia uusia ongelmia ja haittavaikutuksia, ja ne altistavat henkiselle ja fysiologiselle riippuvuudelle tehdessään lopetusoireita. Varsinkin jos ajattelee että omissa aivoissa on joku vika mitä korjataan lääkkeillä ja omien ongelmien hoitoon TARVITAAN lääke. Silloin voi tuntea ettei pärjää ilman lääkettään.
Minulla kokemusta masennuslääkkeistä on, lukuisista erilaisista, joita käytin toinen toisensa jälkeen koko aikuisikäni. Myös niiden purkamisesta on kokemusta. Se olisi ihan oma tarinansa. Ärsyttää tosi paljon jos joku sanoo, ettei voi selvitä ilman lääkkeitä. Voipas, sanon minä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen Anders Hansenin kirjaa: Aivovoimaa, näin vahvistat aivojasi liikunnalla. Sieltä löytyy ihan viittaukset tieteellisiin julkaisuihin, joissa säännöllisen ja riittävän rasittavan liikunnan on todettu parantavan jopa keskivaikean masennuksen. Periaatteena on, että liikunta vahvistaa (ihan siis kasvattaa, nähty kuvantamalla) juuri niitä aivojen osa-alueita, jotka estävät masennusta. Samaan perustuu myös liikunnan stressinsietokykyä lisäävä vaikutus. Itse uskon, että masennuksen räjähdysmäinen lisääntyminen johtuu juurikin nykyihmisen passiivisuudesta.
No minä en usko. Omasta lähipiiristä löytyy masentuneita liikunnallisuuden osalta laidasta laitaan. Kaveri oli sm-tason joukkueurheilija ennen ensimmäistä itsemurhayritystään. Itse olin treenannut salilla 3-5x viikossa yli 5v ajan ennen sairastumista
Ei ole uskon asia, miten liikunta vaikuttaa aivoihin. Kuten aikaisempi kirjoittaja totesi, aiheesta on tehty tieteellistä tutkimusta vino pino, ja vaikutukset on objektiivisin keinoin (esim. aivokuvaus) todennettavissa. Tämä ei tietenkään silti tarkoita, että vaikutus oli täsmälleen sama kaikilla ihmisillä, kuten vakavasti masentuneilla.
Uusfrenologia ei ole edelleenkään tietoinen edes masennuksen etiologiasta, niin tuskinpa siihen saadaan mitää vastausta aivokuvantamisillakaan. Aksonien suhteen liike ymmärrettävästi muuttaa aivoja.
Tutkittu juttu: masennuspotilaiden hippokampus on selvästi pienentynyt (tutkittu siis kuvantamisella) ja tuota samaista hippokampusta on mahdollista kasvattaa säännöllisellä riittävän rasittavalla liikunnalla (ja siis tämäkin on kuvannettu). Samasta syystä liikunta myös esim. ehkäisee dementiaa, koska se voimistaa aivoja ja hidastaa niiden pienemistä (mitä väistämättä tapahtuu, kun ihminen vanhenee). Mutta ilmeisesti tämä kaikki on ihan höpölöpöä. (Ja ei, en väitä, että kaikki masennus paranisi juoksulenkillä, mutta varteenotettava vaihtoehto ainakin kokeilla.)
Roskaa. Suurin hippokampus on Lontoon takseilla. Se liittyy mm. suunnistamiseen. Edelleen, masennuksen etiologiaa ei tiedetä. Aivokuvantaminen on vain uusfrenologiaa.
Siis häh? Eli jos taksikuskeilla suunnistaminen suurentaa hippokampusta, niin millään muulla maailmassa ei ole mitään vaikutusta hippokampuksen kokoon? Vai mitä ihmettä tällä tutkimuksella oli merkitystä liikunnan vaikutuksesta hippokampukseen? Tämä taksikuskitutkimus on siis maailman ainoa validi hippokampustutkimus. Ne tutkimukset, joissa on todettu että pitkäaikainen stressi, masennus tai dementia pienentävät hippokampusta ja se että liikunta suurentaa sitä ovat kuitenkin kaikki roskaa. On sulla kyllä todella mielenkiintoinen maailmankuva :).
Ei. Kyse oli siitä onko hippokampuksen koko ja masennus voivat korreloida joissain tapauksissa, mutta ei ole syy-seuraus suhteessa toisiinsa. Stressi vaikuttaa moneen muuhunkin asiaan kuin hippokampukseen. Liikuntakin stressaa.
Oikoluku nielee sanoja. Pointti on tässä se, että aivokuvantamisen ja masennuksen yhdistäminen on uusfrenologinen lähtökohta niin pitkään kun masennuksen etiologiaa ei tiedetä. Tällä hetkellä tutkimus menee suolistobakteereissa. Aivojen seroto- ja dopaminergiset radat on moneen kertaan tutkittu myös ja esimerkiksi SSRI-lääkkeiden osalta ei löydy mitään todisteita siitä, että synapsiraossa vaikutusaikaa pidentämällä saataisiin masennus hallintaan. Tämä siksi, että masennuksen seuraus voi olla välittäjäaineiden muutos, tai masennus voi olla seurausta välittäjäaineiden muutoksesta. Tutustumalla masennuksen historiaan tajuat, että ensin oli MAO-estäjiä ja niiden ajateltiin parantavan masennuksen, Prozac joskus 1980 oli tämä serotoniinijuttu, sitten tuli dopamiini/noradrenaliini/serotoniinisotkuja ja mikään näistä ei ole ratkaisu ongelmaan. Suolistobakteereiden muokkaus voi olla ratkaisu tai voi olla olematta. Vaikuttavaa tieteellistä näyttöä alkaa olla sen verran riittävästi, että voi sanoa varmuudella nykyisen lääkitysmallin olevan väärä tapa hoitaa masennusta.
Vierailija kirjoitti:
Olin liikunnallinen ja söin fiksusti silloin, kun ensimmäisen kerran masennuin joskus vuonna 2011. Tähän mennessä ilman tulosta kokeiltu: kuntosali, vhh, omega3, magnesium, d-vitamiini, taistelulajit, joukkuelajit, lenkkeily, raittius, 16:8 sekä muutama eri masennuslääkettä
Olitko stressaantunut noihin aikoihin? Oliko elämässäsi tapahtunut jotain mikä altisti sinua masennukselle? Ei tarvi todellakaan vastata, mutta on niitä muitakin tekijöitä jotka tekee masentuneeksi.
Esimerkiksi liiallinen vaativuus, perfektionismi, ylirasitus, heikko uni, liian vaativa työ, pitkäkestoinen stressi, parisuhteen päättyminen, menetykset jne jne... Joskus toki masennus voi tulla kuin salama kirkkaalta taivaalta.
Itse luulin aikanaan että runsas liikunta ja ns terveellinen ruoka (laihduin kokoajan) oli terveellistä. Jälkikäteen hoksin, että poltin kynttilää molemmista päistä, nukuin liian vähän, join liian paljon, lepäsin liian vähän ja olin aivan hirveän vaativa itseäni kohtaan. En osannut myöskään osannut käsitellä negatiivisia tunteita kuten häpeää ja pakenin tunteita kaikin keinoin mitä kykenin.
Sittemmin opin kuuntelemaan itseäni vähän paremmin. Meni kauan palautua tuosta tilasta, mihin olin itseni ajanut. Masennus sanana ei kuvannut sitä mitä koin. Se oli enemmän umpikuja mihin olin itseni ajanut. Jos olisin todennut, että ongelmani olisi masennus, ei se olisi ratkaissut mitään. Masennus oli oire kaikesta.
Ruokavalio ja liikunta rakentaa pohjan, minkä päälle rakentaa asioita. Hyvän perustuksen. Mutta niissäkin pitää muistaa että se mitä pitää terveellisenä, ei aina ole sitä. Kehon kuuntelu ja kokonaisvaltainen itsensä hoitaminen on tärkeää. Olemme psykofyysinen kokonaisuus.
Tieteellisessä debatissa titteleillä ei ole merkitystä, vaan sillä, mitä voi osoittaa oikeaksi. Minä olen osoittanut ettei väitteesi pidä paikkaansa tuomalla esiin faktat, joka on hyvin tuore ja on selvästi kirjoitettu kokonaisuudessaan auki (tieteen replikointikriisi, alueena psykologia ja biologinen lääketiede).
Mikrotasolla, eli sinun yksilötasolla kokemasi on oma juttunsa. Väitän, että moni on parantunut myös silloin kun on alkanut seurustelemaan ja harrastanut seksiä. Pitäisikö hoitona masennukseenkin olla ohjaus rakastumiseen?