Lue keskustelun säännöt.
"Liikuntatunneilla ei enää jaotella oppilaita sukupuolen mukaan"
12.09.2018 |
https://yle.fi/uutiset/3-10393944
En löytänyt aiheesta ketjua - oletan, että tästä uutisesta ollaan keskusteltu, mutta ne on poistettu. En nyt puutu mihinkään muuhun tässä uutisessa kuin tähän lauseeseen:
"Liikuntatunneilla ei enää jaotella oppilaita sukupuolen mukaan, vaan pikemminkin kovaa tai kevyempää peliä suosivien ryhmiin."
Olenko ainoa, kenen korviin tuo kuulostaa ihan katastrofilta? Ensinnäkin, käytännössä tuossa jaotellaan oppilaat vahvoihin ja heikkoihin, urheilullisiin ja luusereihin. Jopa urheilullisesti lahjakas teinityttö voi olla liian "heikko" pelaamaan "kovia" lajeja teinipoikien kanssa - vai kuvitellaanko, että miehet ja naiset kilpailevat erikseen ihan vain sukupuolisyrjinnän vuoksi? En tiedä, millaisia kouluja Suomesta oikein löytyy, mutta ainakaan meidän koulussa ei ikinä määritelty, että tietyt lajit olisivat vain pojille: mutta tytöt saivat pelata niitä keskenään.
Toisekseen, tyttö joka ei kehtaa urheilla poikien kanssa tai poika joka ei kehtaa urheilla tyttöjen kanssa on tässä systeemissä ihan hukassa, ja pahimmillaan saa hyvin yksipuolisen kokemuksen kevyestä liikunnasta vaikka lahjakkuutta olisi "koviin" lajeihin (miten nämä lajit edes jaotellaan?).
Murrosiässä tuollaiset tunteet ovat ihan normaaleja, ja minusta on käsittämätöntä, jos niille ei tule enää mitään ymmärrystä. Ala-asteella pelattiin iloisesti pesäpalloa sekaryhmässä, mutta ujona teininä oli tuskaa, kun pojat tulivat tirskumaan tyttöjen jumppatunneille tai lentopallopeleihin. Liikunta on ujolle teinille usein tuskaa jo muutenkin, varsinkin jos kroppa ei vastaa ihanteita.
Ilmeisesti tässä tavoitellaan jotain utopiaa, jossa kaikki urheilulliset nuoret ovat yhtä vahvoja, ja ujostelu on jäänyt historiaan?
Kommentit (264)
Koulukiusattuna voin sanoa että olisin tappanut itseni jos kiusaajapojat olisivat vielä olleet liikkatunneillakin mukana nälvimässä ja tönimässä. Pelin tiimellys tarjoaa lukemattomia tapoja fyysiseen ja psyykkiseen rääkkäämiseen.
N40
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti tässä tavoitellaan jotain utopiaa, jossa kaikki urheilulliset nuoret ovat yhtä vahvoja, ja ujostelu on jäänyt historiaan?
Ongelma on isompi kuin pelkkä ujostelu, siinä kun tyttö yrittää jääkiekkopäivänä mennä poikien mukaan pelaamaan niin on nopeasti nenä murtunut. Siinä tulee kolhuja jo pojillekin ja vähemmän urheilulliset pojatkin ovat yleensä mustelmilla, siihen kuvittelee vielä jonkun menkoista aneemisen esiteiniraukan jäällä, miten käy kun isot pojat taklaa vahingossa liian lujaa?
Eikä ole. Ja tämän sanon kokemuksesta. Sitä jääkiekkoa , samoin jalkapallo, lentopalloa, koripalloa ja sählyä, on pelattu poikein kanssa niin liikuntatunnilla kuin vapaa-aikanakin, eikä siinä murtunut nenä tytöiltä sen herkemmin kuin pojilta, eivätkä joutuneet poikaparat kärsimään. Kas, kun siellä ole eri tasoisia ja kokoisia poikiakin, jotka selvisivät ihan hyvin hengissä ja traumoitta.
Minkä ikäisenä? Eihän tässä 10-vuotiailla olekaan vielä mitään ongelmia.
Vapaa-aikana ala- ja yläasteikäisenä, kun silloin valitettavasti 3. luokasta 9. luokkaan asti oli eri liikuntaryhmät tytöillä ja pojilla. Tämä ei onneksi estänyt pelaamasta poikien kanssa välitunneilla ja koulun jälkeen tai viettämästä kaikkea vapaa-aika koripallohallilla, jossa sulassa sovussa yhdessä pelasivat (esi)teinitytöt, (esi)teinipojat, aikuiset miehet, aikuiset naiset ja eläkeläiset - eikä kehenkään sattunut. Ja minä olen siis se urheilulukiolainen, joka - luojan kiitos - sai lukioajan nauttia kunnon liikuntatunneista sekaryhmissä, joissa olisi sekaisin ne pienimmät tytöt ja isoimmat pojat ja kaikki siltä ja väliltä ja kaikilla oli kivaa.
Vierailija kirjoitti:
Liikuntatunneilla ei saa taklata. Jääkiekkoa pelaavat osaavat olla taklaamatta.
Itse ajattelen, että jos lapset ovat yhdessä alusta asti, he oppivat huomioimaan toisensa myös liikuntatunneilla. Kouluissa, jossa tehdään paljon ryhmätöitä, poikien ja tyttöjen erot ovat pienemmät. Miksei se toimisi liikunnassakin? Harvoin edes jääkiekkoa pelataan, koska se vaatii kaikille välineitä ja paikan. Ja usein siinä on käytössä tennispallo kiekon sijaan.
Omana kouluaikana sai taklata, ja usein oli jollakulla nenä veressä.
Onko myös suihkupakko ja henkilöt samassa pukkarissa/suihkussa, olisi ollut yläasteella aika juhlaa päästä suihkuun luokan tyttöjen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Ensiksi, kaikki ei voi joka tunnilla miellyttää. Tärkeintä on, että jokainen tulee huomioiduksi ja saa tasoaan vastaavan mahdollisuuden pelata edes joskus.
Toiseksi, miksei vain kysytä oppilailta itseltään suljetussa lippuäänestyksessä seuraavan vuoden toiveet. Riippuu paljon siitäkin, miten normaali tunneilla toimitaan. Jos aina on tyttö-poikajärjestys, niin lapset oppivat tähän samaan.
Kolmanneksi, itse ainakin tykkäsin lapsena, että tytöt ja pojat ovat erikseen vähän vanhempana oppilaina. Ihan oikeasti siinä saattaa jäädä jalkoihin, vaikka itsekin pelasin paljon poikien kanssa jääkiekkoa, pesäpalloa, jalkapalloa ja muita lajeja lähes päivittäin pienestä asti.
Neljänneksi, ryhmäkoot saattavat olla pienempiä jos erotetaan tytöt ja pojat toisistaan.
Mutta summa summarum, voisimme kysyä lapsilta itseltään. Jos aika ei ole lasten mielestä vielä kypsä yhteisille liikkatunneille, odotetaan muutamia vuosia ja panostetaan luokan ja koulun kulttuuriin niin eiköhän jossain vaiheessa he itse toivo muutosta.
Eli jatketaan jatkossakin samalla tavalla. Ne jotka ovat liikunnallisia saavat pelata lempilajejaan ja ei-liikunnalliset toivottavasti sitten aikuisena käyvät vaikka geokätköilemässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koulukiusattuna voin sanoa että olisin tappanut itseni jos kiusaajapojat olisivat vielä olleet liikkatunneillakin mukana nälvimässä ja tönimässä. Pelin tiimellys tarjoaa lukemattomia tapoja fyysiseen ja psyykkiseen rääkkäämiseen.
N40
Ihanko tosi?
Kiusattu poika
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ehkä ratkaisuna voisi olla vähemmän kilpailuhenkisyyttä ja enemmän liikuntaa, jota voi tehdä myös sekaryhmissä? Hatusta vedettynä esimerkiksi suunnistus on sellaista, jossa sukupuolijaottelussa ei ole mitään järkeä.
Mutta tuo jako kovempiin ja kevyempiin ryhmiin kuulostaa ihan kaistapäiseltä, ja myöskin se, että tässä edetään sillä näkökulmalla, että sukupuolijaottelu on lähtökohtaisesti pahasta. Sukupuolijaottelu ei ole se, joka tekee koululiikunnasta tuskaa. Pitäisi edetä sillä ajatuksella, että koululiikunta olisi kaikille oppilaille hauskaa tekemistä.
Eli sinun mielestäsi siis pitäisi mennä niiden vähemmän liikunnallisten ehdoilla ja liikunnalliset sitten kärsisivät? Ei kovin reilua muuta kuin sohvaperunan näkökulmasta. Ei oikeasti koululiikuntaa voi suunnitella vain niin, että liikunnanvihaajilla olisi kivaa ja muut sitten sopeutuvat. Siellä koulussa on oikeasti todella paljon niitä lapsia, jotka rakastavat liikuntaa ja haluavat liikkua kunnolla. Miksi näitä lapsia ei pidä ottaa huomioon? Miksi he ovat toisen luokan kansalaisia liikunnan vihaajien silmissä?
Miksi matematiikassa pitää edetä niiden vähemmän lahjakkaiden ehdoilla? Tai englannissa tai fysiikassa? Miksi fysiikkaneroja ei oteta huomioon, miksi heidän täytyy sopeutua ja kärsiä? Annetaan palaa vaan, hitaammat roikkukoon parhaansa mukaan hännillä megessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä olisin itse tykännyt tästä. En ollut koskaan kovin liikunnallinen, pelkäsin palloa, plus meidän ryhmästä, jossa oli n.15 tyttöä, 13 pelasi jalkapalloa/ringetteä joukkueessa, mä ja toinen yks tyttö oltiin ainoat, jotka ei, ja se toinen oli esim. luistelussa niin "huono", ettei se osannut luistella, joten se sai vaan kiertää sitä rataa ympäri luistellen. Ja mä jouduin pelaa ringetteä ym niiden "ammattilaisten" kanssa. Joten todellakin olis ollu ok et mut jaetaan heikompien ryhmään, kyllä mä sen aina tiedostin muutenkin. Olis voinu liikunta tuottaa enemmän iloa niin.
Järkevä uudistus. Muistan itse yläkoulusta miten kiva oli pelata jääpalloa tyttöjen kanssa verrattuna jääkiekkoon poikien kanssa. Yhtäkkiä pelissä oli jotain järkeä eikä tarvinnut miettiä miten pystyi olemaan parhaiten pois tieltä. Jokainen huono tajuaa ihan itsekin olevansa huono. Ei se tule kellekään yllätyksenä tasoryhmiä suunnitellessa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulukiusattuna voin sanoa että olisin tappanut itseni jos kiusaajapojat olisivat vielä olleet liikkatunneillakin mukana nälvimässä ja tönimässä. Pelin tiimellys tarjoaa lukemattomia tapoja fyysiseen ja psyykkiseen rääkkäämiseen.
N40
Ihanko tosi?
Kiusattu poika
Kyllä.
Eikös yläasteen coopperintesteissä tytöt saaneet korkeampia numeroita pienemmillä tuloksilla? Oli poikien coopperitaulukko ja tyttöjen coopperitaulukko. Poikien 2100 tuloksella sai arvosanan 7, samalla tuloksella tyttöjen taulukoissa sai 9:n.
Miten tämä käytäntö toimii noissa sukupuolineutraaleissa kouluissa? Saako tytöt huonompia numeroita? Vai voiko pojat päättää haluavatko helpommin kympin liikunnasta vähemmällä vaivalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liikuntatunneilla ei saa taklata. Jääkiekkoa pelaavat osaavat olla taklaamatta.
Itse ajattelen, että jos lapset ovat yhdessä alusta asti, he oppivat huomioimaan toisensa myös liikuntatunneilla. Kouluissa, jossa tehdään paljon ryhmätöitä, poikien ja tyttöjen erot ovat pienemmät. Miksei se toimisi liikunnassakin? Harvoin edes jääkiekkoa pelataan, koska se vaatii kaikille välineitä ja paikan. Ja usein siinä on käytössä tennispallo kiekon sijaan.Omana kouluaikana sai taklata, ja usein oli jollakulla nenä veressä.
Vuonna kuokka ja Jussi? Ei varmasti saa, koska lapsilla ei ole varusteitakaan. Johan on opettaja silloin ollut aivan ulalla. Ei ainakaan ole ollut jääkiekkotaustaa.
Vierailija kirjoitti:
Eikös yläasteen coopperintesteissä tytöt saaneet korkeampia numeroita pienemmillä tuloksilla? Oli poikien coopperitaulukko ja tyttöjen coopperitaulukko. Poikien 2100 tuloksella sai arvosanan 7, samalla tuloksella tyttöjen taulukoissa sai 9:n.
Miten tämä käytäntö toimii noissa sukupuolineutraaleissa kouluissa? Saako tytöt huonompia numeroita? Vai voiko pojat päättää haluavatko helpommin kympin liikunnasta vähemmällä vaivalla?
Vieläkö jossain juostaan coopperi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikös yläasteen coopperintesteissä tytöt saaneet korkeampia numeroita pienemmillä tuloksilla? Oli poikien coopperitaulukko ja tyttöjen coopperitaulukko. Poikien 2100 tuloksella sai arvosanan 7, samalla tuloksella tyttöjen taulukoissa sai 9:n.
Miten tämä käytäntö toimii noissa sukupuolineutraaleissa kouluissa? Saako tytöt huonompia numeroita? Vai voiko pojat päättää haluavatko helpommin kympin liikunnasta vähemmällä vaivalla?
Ainakaan enää cooper-tuloksilla ei ole vaikutusta arvosanaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, yritän tässä nyt eläytyä teinitytön näkökulmaan, ja kysyn itseltäni, olisinko teininä halunnut kokeilla sekaryhmässä:
- suunnistusta? kyllä
- jousiammuntaa? kyllä
- jääkiekkoa? en
- judoa? en
- miekkailua? kyllä
- joogaa? en
- zumbaa? en
- golfia? kyllä
Ymmärrättekö, mitä ajan takaa? Ei ole kyse siitä, että sukupuolijako olisi jokin ehdoton must juttu, vaan siitä, ettei se myöskään ole AINA demoni, joka on vain pahasta. En myöskään tietenkään tarkoita sitä, että näissä asioissa pitäisi mennä MINUN mieltymysteni mukaan. Mutta jotenkin sitä odottaisi jotain pelisilmää liikunnanopettajilta.
En myöskään ymmärrä, miten se olisi niille liikuntaa harrastaville nuorille jotenkin turhauttavaa, jos koululiikunnassa ei saa aina mennä täysillä ja juuri sitä omaa lajia. Meillä oli yläkoulussa luokalla paljon lentopallotyttöjä, ja opettaja oli lentopallovalmentaja. Voin sanoa, ettei ollut kovin hauska asetelma meille kaikille muille.
Niin, eli sinäkin olet näitä, jotka näkevät vain oman ajatusmaailmansa ja maailmankuvansa ja olettavat sen perusteella, että kaikki tai vähintäänkin kaikki teinitytöt, ovat samanlaisia, joten kaikki pitää suunnitella sen mukaan. Kun sinä et ymmärrä, niin ei niin voi olla. Vai onko nyt niin, että tärkeintä on vain se, että sinulla on kivaa - kostonhaluisena sitten on mielestäsi ihan oikein, että niillä liikunnallisilla on kamalaa. Ihan oikein, siinähän kärsivät, kun nyt mennään minun ehdoillani. Ei kovin hauska asetelma meille kaikille muille.
T: yksi, joka teini tyttönä rakasti jääkiekkoa, kamppailulajeja, muita joukkuelajeja ja olisi halunnut mennä täysillä. Mutta jonka mielestä olisi hienoa, että ei niin paljon liikunnasta pitävillekin olisi vaihtoehtoja, joista nauttisivat - ilman että yhdenkään liikunnallisen tarvitsee siitä kärsiä.
No kysymyshän tässä on, että jos rakastat jääkiekkoa ja kamppailulajeja, niin onko sinulle esimerkiksi suunnistus sen takia automaattisesti "kärsimystä"?
Ei liikunnan iloa korostava opetus tarkoita sitä, että kaikki laitetaan leikkimään hernepusseilla ja sauvakävelemään, mutta ei liikunnanopetuksen funktio pitäisi sekään olla, että koulun vahvin tyttö saa keskittyä harrastamaan judoa ja jääkiekkoa poikien kanssa, eikä muilla niin väliä ole.
Ei, suunnistus ei ole kärsimystä. Mikään liikunta ei ole kärsimystä. Tanssillisissa lajeissa en ole kovin hyvä, mutta nekin ovat hauskaa vaihtelua, vaikka omiin jalkoihin kompastelu välillä turhauttaakin.
Yritä nyt ymmärtää, että maailmassa on oikeasti ihmisiä, joiden mielestä liikunta on kivaa. Minusta olisi erinomaista, että ne jääkiekosta ja judosta nauttivat saisivat nauttia niistä keskenään sukupuoleen katsomatta, ja toki välillä monipuolisuuden takia kokeilla muitakin lajeja yhdessä, ja ne vähemmän täysillä menemistä haluavat saisivat sitten keskenään nauttia niistä lajeista itseään miellyttävistä lajeista ihan siitä riippumatta, ovatko tyttöjä vain poikia. Se, mitä en ymmärrä on juurikin se, että jonkun mielestä on kamalaa, että lapset saisivat itse valita itselleen mieleisen tavan liikkua. Ei, kyllä kaikki pitää tasapäistää sen vähemmän liikunnallisen ryhmän ehdoilla - muuten eivät palstamammat ilmisesti saa tarvitsemaansa kostoa koululiikunnan aiheuttamille traumoilleen.
Ei kai tuossa ole vikaa, kunhan turhaa kilpailua vältetään.
Pieni marginaali ihmisistä voi elättää itsensä urheilulla, mutta aika monesta voi tulla luonnontieteiden opettaja, lääkäri, kääntäjä tai vaikka liikunnan opettaja. Joistakin voi tulla myös taiteilijoita kuten muusikoita.
Ne liikunnallisesti lahjakkaat pääsevät mukaan myös monenlaisiin urheiluseuroihin, kun taas noiden muiden aineiden opinnot jäävät helposti koulun varaan lukuun ottamatta videopelien (amerikan)enkkua.
Sekin 99% josta ei tule ammattiurheilijoita voi käyttää liikunta-alan tietoja ja taitoja pienenä kylkiäisenä omassa ammatissa, mutta siinä keskeistä on niiden harrastusten tuntemus eikä niinkään mitalit.
Muutenkin on loukkaavaa pakottaa pojat kilpailemaan tyttöjä vastaan, koska asetelma on luonnoton. Jos poika pärjää hyvin, niin kukaan ei räpäytä silmää, mutta tytön voittoa kyllä hierotaan pojan naamaan ja se ei hyvä juttu herkässä iässä, kun omat lahjat ja itseluottamus ovat vielä muutenkin hukassa. Toki asiaan liittyy muitakin ongelmia.
Tämä on tätä nykyajan ylilyötyä tasa-arvoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ehkä ratkaisuna voisi olla vähemmän kilpailuhenkisyyttä ja enemmän liikuntaa, jota voi tehdä myös sekaryhmissä? Hatusta vedettynä esimerkiksi suunnistus on sellaista, jossa sukupuolijaottelussa ei ole mitään järkeä.
Mutta tuo jako kovempiin ja kevyempiin ryhmiin kuulostaa ihan kaistapäiseltä, ja myöskin se, että tässä edetään sillä näkökulmalla, että sukupuolijaottelu on lähtökohtaisesti pahasta. Sukupuolijaottelu ei ole se, joka tekee koululiikunnasta tuskaa. Pitäisi edetä sillä ajatuksella, että koululiikunta olisi kaikille oppilaille hauskaa tekemistä.
Eli sinun mielestäsi siis pitäisi mennä niiden vähemmän liikunnallisten ehdoilla ja liikunnalliset sitten kärsisivät? Ei kovin reilua muuta kuin sohvaperunan näkökulmasta. Ei oikeasti koululiikuntaa voi suunnitella vain niin, että liikunnanvihaajilla olisi kivaa ja muut sitten sopeutuvat. Siellä koulussa on oikeasti todella paljon niitä lapsia, jotka rakastavat liikuntaa ja haluavat liikkua kunnolla. Miksi näitä lapsia ei pidä ottaa huomioon? Miksi he ovat toisen luokan kansalaisia liikunnan vihaajien silmissä?
Miksi matematiikassa pitää edetä niiden vähemmän lahjakkaiden ehdoilla? Tai englannissa tai fysiikassa? Miksi fysiikkaneroja ei oteta huomioon, miksi heidän täytyy sopeutua ja kärsiä? Annetaan palaa vaan, hitaammat roikkukoon parhaansa mukaan hännillä megessä.
Niinpä, hyvä kysymys. Miksi tosiaan pitää? T: tuo liikunnan rakastaja, jota lainasit
Vierailija kirjoitti:
Vuonna kuokka ja Jussi? Ei varmasti saa, koska lapsilla ei ole varusteitakaan. Johan on opettaja silloin ollut aivan ulalla. Ei ainakaan ole ollut jääkiekkotaustaa.
Etelä-Pohjanmaan seutua, 2000-luvun alkua. Ja koululla itseasiassa oli varusteet muksuillekin. Tietty ne vähemmän suositut pojat saivat valita viimeisenä ja yleensä vääränkokoisia. Taklata sai niissä rajoissa mitä jääkiekon säännöissä luki. Muistan elävästi kun kokemattomana menin kiekon perässä ja tuli kaksi urheilullisempaa poikaa vastaan, siinä törmäyksessä liirsin kaukalon toiselle puolelle ja räkätystä ja nauramista siitä sai kuunnella ruokalassakin asti.
Vaihtopenkille olisin jäänyt mieluusti koko päivän ajaksi jossei liikunnanopettaja olisi käskenyt jokaista jäälle. Eikä urheilupojat tietenkään katso hyvällä jos et edes yritä pysyä kiekon perässä. Ei siinä kurimuksessa varmaan yksikään poika olisi kehdannut taklata koulun suosituinta tyttöä mutta nörttitytöt olisivat todennäköisesti olleet nenä veressä ennemmin tai myöhemmin.
Niin, kyseessä ei ole kokoeroista ehkä kuitenkaan vaan tavasta pelata. Oletteko joskus katsoneet vaikka 7-vuotiaitten lasten tyttöjoukkueen ja poikajoukkueen tapaa pelata? Kyllä siinä on eroja. AINA on olemassa yksilöitä, joihin poikkeaa toiset tavat, mutta yleisesti ottaen näin.