Lue keskustelun säännöt.
"Liikuntatunneilla ei enää jaotella oppilaita sukupuolen mukaan"
12.09.2018 |
https://yle.fi/uutiset/3-10393944
En löytänyt aiheesta ketjua - oletan, että tästä uutisesta ollaan keskusteltu, mutta ne on poistettu. En nyt puutu mihinkään muuhun tässä uutisessa kuin tähän lauseeseen:
"Liikuntatunneilla ei enää jaotella oppilaita sukupuolen mukaan, vaan pikemminkin kovaa tai kevyempää peliä suosivien ryhmiin."
Olenko ainoa, kenen korviin tuo kuulostaa ihan katastrofilta? Ensinnäkin, käytännössä tuossa jaotellaan oppilaat vahvoihin ja heikkoihin, urheilullisiin ja luusereihin. Jopa urheilullisesti lahjakas teinityttö voi olla liian "heikko" pelaamaan "kovia" lajeja teinipoikien kanssa - vai kuvitellaanko, että miehet ja naiset kilpailevat erikseen ihan vain sukupuolisyrjinnän vuoksi? En tiedä, millaisia kouluja Suomesta oikein löytyy, mutta ainakaan meidän koulussa ei ikinä määritelty, että tietyt lajit olisivat vain pojille: mutta tytöt saivat pelata niitä keskenään.
Toisekseen, tyttö joka ei kehtaa urheilla poikien kanssa tai poika joka ei kehtaa urheilla tyttöjen kanssa on tässä systeemissä ihan hukassa, ja pahimmillaan saa hyvin yksipuolisen kokemuksen kevyestä liikunnasta vaikka lahjakkuutta olisi "koviin" lajeihin (miten nämä lajit edes jaotellaan?).
Murrosiässä tuollaiset tunteet ovat ihan normaaleja, ja minusta on käsittämätöntä, jos niille ei tule enää mitään ymmärrystä. Ala-asteella pelattiin iloisesti pesäpalloa sekaryhmässä, mutta ujona teininä oli tuskaa, kun pojat tulivat tirskumaan tyttöjen jumppatunneille tai lentopallopeleihin. Liikunta on ujolle teinille usein tuskaa jo muutenkin, varsinkin jos kroppa ei vastaa ihanteita.
Ilmeisesti tässä tavoitellaan jotain utopiaa, jossa kaikki urheilulliset nuoret ovat yhtä vahvoja, ja ujostelu on jäänyt historiaan?
Kommentit (264)
Vierailija kirjoitti:
Liikunnan arvosteluun kuuluu toisten tsemppaaminen ja yrittäminen. Ei kaikki voi olla hyviä kaikissa lajeissa. Onhan eroja muissakin aineissa. Yrittämällä pääsee liikunnassa pitkälle.
Ja olemalla hiljaa ja läsnä saa seiskan, vaikka farkut jalassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika usein on vaihtoehto. Pelaamisen sijaan voi mennä kävelemään. Vaihtoehto ei ole niin monipuolinen, mutta antaa vaihtoehdon kuitenkin.
Tällähän täytetään se liikuntatuntien tavoite! Kyllä löytyy se liikunnan ilo kävelyltä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Urheilun pitäisikin olla tasa-arvoista. Erilliset miesten- ja naistensarjat eivät kuulu nykyaikaan.
Trollihan sinä olet, mutta olen nähnyt tuota ehdotettavan ihan tosissaankin. Käytännössähän tuo tarkoittaisi jakoa miesten ja naisten LAJEIHIN, ei vain sarjoihin.... ja valtaosasta tulisi miesten dominoimia lajeja.
Ja mitä ongelma tässä sitten on? Eikö tämä olisi vaan tasa-arvoa. Tai onko tasa-arvoa kiellettyä jos se suosii miehiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai tytöt kärsii? Oma poika valitti, että liikuntatunneilla pitää pelata varovasti, kun tytötkin on mukana. Nykyään pelaavat tosi vähän. Poikien ja tyttöjen toiveetkin ovat erilaisia. Pojat toivovat juuri joukkuepelejä ja tytöt enemmän tanssia ja luistelua yms.
No totta kai pojatkin kärsii. Ap puhui lähinnä tytön näkökulmasta, koska ap:llä on kokemusta vain teinityttönä elämisestä, ei poikana.
Nykyään tehdään liikuntatunnilla sellaista josta kaikki tykkää = mistä tytöt tykkää
Peruskoulu on suomen suurin tasa-arvo ongelma
Vierailija kirjoitti:
No ehkä ratkaisuna voisi olla vähemmän kilpailuhenkisyyttä ja enemmän liikuntaa, jota voi tehdä myös sekaryhmissä? Hatusta vedettynä esimerkiksi suunnistus on sellaista, jossa sukupuolijaottelussa ei ole mitään järkeä.
Mutta tuo jako kovempiin ja kevyempiin ryhmiin kuulostaa ihan kaistapäiseltä, ja myöskin se, että tässä edetään sillä näkökulmalla, että sukupuolijaottelu on lähtökohtaisesti pahasta. Sukupuolijaottelu ei ole se, joka tekee koululiikunnasta tuskaa. Pitäisi edetä sillä ajatuksella, että koululiikunta olisi kaikille oppilaille hauskaa tekemistä.
Eli sinun mielestäsi siis pitäisi mennä niiden vähemmän liikunnallisten ehdoilla ja liikunnalliset sitten kärsisivät? Ei kovin reilua muuta kuin sohvaperunan näkökulmasta. Ei oikeasti koululiikuntaa voi suunnitella vain niin, että liikunnanvihaajilla olisi kivaa ja muut sitten sopeutuvat. Siellä koulussa on oikeasti todella paljon niitä lapsia, jotka rakastavat liikuntaa ja haluavat liikkua kunnolla. Miksi näitä lapsia ei pidä ottaa huomioon? Miksi he ovat toisen luokan kansalaisia liikunnan vihaajien silmissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kommentoin tähän vain sen, että oman lapseni ollessa alakoulussa samalta luokalta pelasi useampi tyttö lentopalloa. Liikuntatunnilla oli sitten opettajat jakaneet salin kolmeen ryhmään, jonne sai kukin mennä oman halunsa mukaan. Oli ne, jotka halusivat "pelata kunnolla", ne, jotka halusivat pelailla ja ne, jotka halusivat vain pallotella eli harjoitella. Totta kai "pelata kunnolla"-ryhmään oli polleana tullut poikia, jotka eivät loppujen lopuksi saaneet mitään aikaan kentällä, suunnilleen väistivät palloa jne. Lentistyttöjä hieman turhautti, kun ei sitten saanutkaan pelata kunnolla...
Vierailija kirjoitti:
No ei tälläiselle ei-niin-urheilulliselle homopojalle ollut nastaa se miesten keskeinen liikuntakaan missä jokaisesta virheestä naurettiin ja vittuiltiin. Parasta oli sitten yhteiset tanssitunnit jossa tunsin jotain paremmuutta ja onnistumista, ja parinvalinnassa kysyttiin aivan ekojen joukossa tanssimaan.
En itse tiedä, miten yläaste/lukio liikuntaa voisi parantaa ilman että upotetaan paljon enemmän resursseja siihen (mitä se ehkä tarvitsisi). Itselleni ainakin olisi ollut pelastus '' amatööriryhmät '' joko sekalaisittain tai poikien kesken.
Lukion poikien liikkunnasta vielä, muistan kun ensimmäisen liikuntatunnin aikana opettaja kyseli, mitä haluatte näillä tunneilla sitten tehdä, niin tietenkin tuli pallopelit ja punttisalit, mutta sitten yksi ehdotti lämpöjoogaa, johon liikunnanopettaja sitten naurahti että '' jos sellasta haluaa, niin sitten voi mennä TYTTÖJEN kanssa joogailemaan '' ja samalla piirsi taululle lämpöjoogan viereen naispuolisen tikku-ukon.
Kerran myös mentiin spinning tunnille, oli kivaa ja hiki virtasi, mutta tunnin jälkeen kun opettaja taas kysyi, mitä haluaisitte ens kerralla tehdä, niin eräs kundi huusi että '' ehkä hei jotain maskuliinisempaa.. '' Jaa. :D Samalla tytöt veti sitä lämpöjoogaa, zumbaa, tanssia ja voimistelua, joka olisi ollut itselleni hauskempaa.
Tuosshan se on ollut opettajan vika. Omalla pojalla on ollut joogaa ja spinningiä ja arvosteluun vaikuttaa suhtautuminen toisiin. Kymppiä ei saa millään ja ysiinkin tarvitaan toisten huomioon ottaminen ja tsemppaaminen. Veikkaan, että nykyiset liikunnanopettajat saavat hyvät valmiudet opettaa.liikkuntaa. Nykyäänhän liikunta linkitetään myös muiden aineiden kanssa. Ja tehdään kirjallisia kokeita ja esitelmiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uuden OPSin myötä monet liikuntaopettajat ovat jo lopettaneet koska liikunnasta, ja varsinkin se arvostelusta, on tullut yhtä pelleilyä
Koululiikunta pitäisi päivittää nykyaikaan. Itse en ymmärrä, miksi alakoululaisen pitää harjoitella esim. kuulantyöntöä ja kiekonheittoa. Näiden lajien harrastaminen on nykypäivänä täysin marginaalista, eikä kuulantyönnön tekniikalla ole mitään muuta käytännön sovellusalaa eli kyseessä on arkielämän kannalta hyödytön taito. Voimaa ja silmän ja käden koordinaatiota voi opetella paljon mielekkäämminkin.
Sekaryhmissä pelaaminen kasvattaa vammariskiä. Meillä alakoululainen pelaa välituntisin jalkapalloa koko luokan kesken sekaryhmässä. Syksyn aikana pelissä on sattunut useita loukkaantumisia, yleensä siksi, että isokokoiset pojat vetää täysillä ja puolta pienempi tyttö jää alle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uuden OPSin myötä monet liikuntaopettajat ovat jo lopettaneet koska liikunnasta, ja varsinkin se arvostelusta, on tullut yhtä pelleilyä
Hyvä vaan, jos ne vanhanaikaiset wannabe-jutilat, jotka perustavat arvostelunsa vapaa-ajan harrasteisiin pärstäkertoimella, ovat lähteneet. Jos vaikka tilalle saataisiin ihan oikeita opettajia.
Itse kannatan kyllä tasokursseja. Kaikki aineet ei voi olla niitä kivoimpia, mutta jos on hyvä jossain, on kiva että kurssilla saa ihan oikeasti kilpailla hyvien, osaavien tyyppien kanssa.
Ja minähän siis vihasin koululiikuntaa. Vaihtoehtoina olivat sähly, hiihto, pesis ja koripallo. Tanssit sun muut oli sitten valinnaiskursseilla. Itse otin englantia, ja voi että oli ihanaa kun tunti ei mennyt käytösongelmaisten kasvatukseen, vaan voitiin keskittyä ihan opiskeluun. Sama fiilis on varmaan niillä kympin liikunta -tyypeillä, kun pääsevät pelaamaan ihan tosissaan sellaisten tyyppien kanssa joista on vähän vastustakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liikunnan arvosteluun kuuluu toisten tsemppaaminen ja yrittäminen. Ei kaikki voi olla hyviä kaikissa lajeissa. Onhan eroja muissakin aineissa. Yrittämällä pääsee liikunnassa pitkälle.
Ja olemalla hiljaa ja läsnä saa seiskan, vaikka farkut jalassa.
Ei meidän koulussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ehkä ratkaisuna voisi olla vähemmän kilpailuhenkisyyttä ja enemmän liikuntaa, jota voi tehdä myös sekaryhmissä? Hatusta vedettynä esimerkiksi suunnistus on sellaista, jossa sukupuolijaottelussa ei ole mitään järkeä.
Mutta tuo jako kovempiin ja kevyempiin ryhmiin kuulostaa ihan kaistapäiseltä, ja myöskin se, että tässä edetään sillä näkökulmalla, että sukupuolijaottelu on lähtökohtaisesti pahasta. Sukupuolijaottelu ei ole se, joka tekee koululiikunnasta tuskaa. Pitäisi edetä sillä ajatuksella, että koululiikunta olisi kaikille oppilaille hauskaa tekemistä.
Eli sinun mielestäsi siis pitäisi mennä niiden vähemmän liikunnallisten ehdoilla ja liikunnalliset sitten kärsisivät? Ei kovin reilua muuta kuin sohvaperunan näkökulmasta. Ei oikeasti koululiikuntaa voi suunnitella vain niin, että liikunnanvihaajilla olisi kivaa ja muut sitten sopeutuvat. Siellä koulussa on oikeasti todella paljon niitä lapsia, jotka rakastavat liikuntaa ja haluavat liikkua kunnolla. Miksi näitä lapsia ei pidä ottaa huomioon? Miksi he ovat toisen luokan kansalaisia liikunnan vihaajien silmissä?
Näinhän toimitaan tällä hetkellä kaikissa lukuaineissa. Koko luokka etenee niiden hitaimpien tahdissa eikä nopeasti oppivia oteta mitenkään huomioon. Liikuntatunneille ehdotetun ryhmäjaon "kovat pelaajat vs. leppoisa pelailu" voisi ja pitäisi toteuttaa myös muilla tunneilla. Matikassa olisi erikseen hitaasti etenevä perusryhmä ja ns. kovempaa peliä haluaville haasteita tarjoava nopeammin ja syvemmälle aiheeseen pureutuva ryhmä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sekaryhmissä pelaaminen kasvattaa vammariskiä. Meillä alakoululainen pelaa välituntisin jalkapalloa koko luokan kesken sekaryhmässä. Syksyn aikana pelissä on sattunut useita loukkaantumisia, yleensä siksi, että isokokoiset pojat vetää täysillä ja puolta pienempi tyttö jää alle.
Entä se puolta pienempi poika, joka ei osallistu välitunnilla jalkapalloon? Hänetkö saa sitten liikuntatunnilla murjoa?
Oma tyttäreni opiskelee toisella asteella linjalla jossa on 30 oppilaan joukossa ainoa tyttö. Eipä ole kukaan kysynyt että halutaanko että hänelle järjestetään oma erillinen liikuntatunti jossa olisi vaan tyttöjen lajeja tai kevyempää jumppailua.
No, yritän tässä nyt eläytyä teinitytön näkökulmaan, ja kysyn itseltäni, olisinko teininä halunnut kokeilla sekaryhmässä:
- suunnistusta? kyllä
- jousiammuntaa? kyllä
- jääkiekkoa? en
- judoa? en
- miekkailua? kyllä
- joogaa? en
- zumbaa? en
- golfia? kyllä
Ymmärrättekö, mitä ajan takaa? Ei ole kyse siitä, että sukupuolijako olisi jokin ehdoton must juttu, vaan siitä, ettei se myöskään ole AINA demoni, joka on vain pahasta. En myöskään tietenkään tarkoita sitä, että näissä asioissa pitäisi mennä MINUN mieltymysteni mukaan. Mutta jotenkin sitä odottaisi jotain pelisilmää liikunnanopettajilta.
En myöskään ymmärrä, miten se olisi niille liikuntaa harrastaville nuorille jotenkin turhauttavaa, jos koululiikunnassa ei saa aina mennä täysillä ja juuri sitä omaa lajia. Meillä oli yläkoulussa luokalla paljon lentopallotyttöjä, ja opettaja oli lentopallovalmentaja. Voin sanoa, ettei ollut kovin hauska asetelma meille kaikille muille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liikunnan arvosteluun kuuluu toisten tsemppaaminen ja yrittäminen. Ei kaikki voi olla hyviä kaikissa lajeissa. Onhan eroja muissakin aineissa. Yrittämällä pääsee liikunnassa pitkälle.
Ja olemalla hiljaa ja läsnä saa seiskan, vaikka farkut jalassa.
Ei meidän koulussa.
Kutonenkin riittää farkkuhöntsäilijälle.
Vierailija kirjoitti:
Koululiikunta pitäisi päivittää nykyaikaan. Itse en ymmärrä, miksi alakoululaisen pitää harjoitella esim. kuulantyöntöä ja kiekonheittoa. Näiden lajien harrastaminen on nykypäivänä täysin marginaalista, eikä kuulantyönnön tekniikalla ole mitään muuta käytännön sovellusalaa eli kyseessä on arkielämän kannalta hyödytön taito. Voimaa ja silmän ja käden koordinaatiota voi opetella paljon mielekkäämminkin.
Sekaryhmissä pelaaminen kasvattaa vammariskiä. Meillä alakoululainen pelaa välituntisin jalkapalloa koko luokan kesken sekaryhmässä. Syksyn aikana pelissä on sattunut useita loukkaantumisia, yleensä siksi, että isokokoiset pojat vetää täysillä ja puolta pienempi tyttö jää alle.
Lasten pitää saada tutustua monipuolisesti eri lajeihin. Myös kuulantyöntöön. Niin jokainen voi löytää omansa. Luokan pullukka voi vaikka loistaa kuulantyönnössä. Mahdollisimman monen lajin alkeet hallintaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uuden OPSin myötä monet liikuntaopettajat ovat jo lopettaneet koska liikunnasta, ja varsinkin se arvostelusta, on tullut yhtä pelleilyä
Hyvä vaan, jos ne vanhanaikaiset wannabe-jutilat, jotka perustavat arvostelunsa vapaa-ajan harrasteisiin pärstäkertoimella, ovat lähteneet. Jos vaikka tilalle saataisiin ihan oikeita opettajia.
Jutilat tietää enemmän liikunnasta kun sinä. Oikean opettaja ei saa olla kiinnostunut urheilusta mielestäsi vai mikä olikaan pointti. Sitten voisi suorittaa teoriassa liikuntaa kuten oikeat oppilaat tekee vai?
Aika usein on vaihtoehto. Pelaamisen sijaan voi mennä kävelemään. Vaihtoehto ei ole niin monipuolinen, mutta antaa vaihtoehdon kuitenkin.