Lue keskustelun säännöt.
"Liikuntatunneilla ei enää jaotella oppilaita sukupuolen mukaan"
12.09.2018 |
https://yle.fi/uutiset/3-10393944
En löytänyt aiheesta ketjua - oletan, että tästä uutisesta ollaan keskusteltu, mutta ne on poistettu. En nyt puutu mihinkään muuhun tässä uutisessa kuin tähän lauseeseen:
"Liikuntatunneilla ei enää jaotella oppilaita sukupuolen mukaan, vaan pikemminkin kovaa tai kevyempää peliä suosivien ryhmiin."
Olenko ainoa, kenen korviin tuo kuulostaa ihan katastrofilta? Ensinnäkin, käytännössä tuossa jaotellaan oppilaat vahvoihin ja heikkoihin, urheilullisiin ja luusereihin. Jopa urheilullisesti lahjakas teinityttö voi olla liian "heikko" pelaamaan "kovia" lajeja teinipoikien kanssa - vai kuvitellaanko, että miehet ja naiset kilpailevat erikseen ihan vain sukupuolisyrjinnän vuoksi? En tiedä, millaisia kouluja Suomesta oikein löytyy, mutta ainakaan meidän koulussa ei ikinä määritelty, että tietyt lajit olisivat vain pojille: mutta tytöt saivat pelata niitä keskenään.
Toisekseen, tyttö joka ei kehtaa urheilla poikien kanssa tai poika joka ei kehtaa urheilla tyttöjen kanssa on tässä systeemissä ihan hukassa, ja pahimmillaan saa hyvin yksipuolisen kokemuksen kevyestä liikunnasta vaikka lahjakkuutta olisi "koviin" lajeihin (miten nämä lajit edes jaotellaan?).
Murrosiässä tuollaiset tunteet ovat ihan normaaleja, ja minusta on käsittämätöntä, jos niille ei tule enää mitään ymmärrystä. Ala-asteella pelattiin iloisesti pesäpalloa sekaryhmässä, mutta ujona teininä oli tuskaa, kun pojat tulivat tirskumaan tyttöjen jumppatunneille tai lentopallopeleihin. Liikunta on ujolle teinille usein tuskaa jo muutenkin, varsinkin jos kroppa ei vastaa ihanteita.
Ilmeisesti tässä tavoitellaan jotain utopiaa, jossa kaikki urheilulliset nuoret ovat yhtä vahvoja, ja ujostelu on jäänyt historiaan?
Kommentit (264)
Vierailija kirjoitti:
Sekaryhmissä pelaaminen kasvattaa vammariskiä. Meillä alakoululainen pelaa välituntisin jalkapalloa koko luokan kesken sekaryhmässä. Syksyn aikana pelissä on sattunut useita loukkaantumisia, yleensä siksi, että isokokoiset pojat vetää täysillä ja puolta pienempi tyttö jää alle.
Harvinainen alakoulu, kun pojat ovat tyttöjä isokokoisempia... kyllä jonnekin neljännelle luokalle asti usein aika tasatahtia tytöt ja pojat kasvavat, ja sitten alkaa tytöt venyä. Oma tyttöni on edelleen luokan toiseksi pisin ja on kasilla. Pojat kasvanee tämän vuoden aikana vasta ohi...
Ja onhan se pojissakin pituuseroa. Juuri selasin 2006-2004 syntyneiden lentopalloilijoiden alue sm-kisojen pelaajalistoja. Pisin 2006 syntynyt poika oli 198, lyhin 151.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, yritän tässä nyt eläytyä teinitytön näkökulmaan, ja kysyn itseltäni, olisinko teininä halunnut kokeilla sekaryhmässä:
- suunnistusta? kyllä
- jousiammuntaa? kyllä
- jääkiekkoa? en
- judoa? en
- miekkailua? kyllä
- joogaa? en
- zumbaa? en
- golfia? kyllä
Ymmärrättekö, mitä ajan takaa? Ei ole kyse siitä, että sukupuolijako olisi jokin ehdoton must juttu, vaan siitä, ettei se myöskään ole AINA demoni, joka on vain pahasta. En myöskään tietenkään tarkoita sitä, että näissä asioissa pitäisi mennä MINUN mieltymysteni mukaan. Mutta jotenkin sitä odottaisi jotain pelisilmää liikunnanopettajilta.
En myöskään ymmärrä, miten se olisi niille liikuntaa harrastaville nuorille jotenkin turhauttavaa, jos koululiikunnassa ei saa aina mennä täysillä ja juuri sitä omaa lajia. Meillä oli yläkoulussa luokalla paljon lentopallotyttöjä, ja opettaja oli lentopallovalmentaja. Voin sanoa, ettei ollut kovin hauska asetelma meille kaikille muille.
Mutta edelleen, ne ei-liikunnalliset jäävät sukupuolijaotellussa liikunnassa jalkoihin. Heitä kohtaan jako on demoni, joka syö liikuntahalut vuosiksi. Vai mitä luulet vähän pulskemman pojan tekevän jääkiekkokaukalossa muiden poikien kanssa, jos kerran urheilulliset tytötkään eivät siellä pärjää?
Vierailija kirjoitti:
Kommentoin tähän vain sen, että oman lapseni ollessa alakoulussa samalta luokalta pelasi useampi tyttö lentopalloa. Liikuntatunnilla oli sitten opettajat jakaneet salin kolmeen ryhmään, jonne sai kukin mennä oman halunsa mukaan. Oli ne, jotka halusivat "pelata kunnolla", ne, jotka halusivat pelailla ja ne, jotka halusivat vain pallotella eli harjoitella. Totta kai "pelata kunnolla"-ryhmään oli polleana tullut poikia, jotka eivät loppujen lopuksi saaneet mitään aikaan kentällä, suunnilleen väistivät palloa jne. Lentistyttöjä hieman turhautti, kun ei sitten saanutkaan pelata kunnolla...
Tämä juuri pitäisi saada karsittua pois. Oman pojan koulussa liikuntatunneilla pitää huomioida toiset ja numeroon vaikuttaa heti jos vähänkin dissaa toisia. Oma poika kilpaurheilee useammassakin lajissa. Hän kyllä osaa erottaa sen liikuntatunneilta. Vaikka hän on lahjakas, niin ei hänkään loista kaikissa lajeissa. Jo ala-asteella hän auttoi muita, lajeissa joissa hänellä oli kokemusta. Esim. luistelussa piti pystyssä ja opetti sellaisia jotka eivät olleet luistelleet. Ei se liikuntatunti välttämättä ole kilpaurheilijoille pätemisen paikka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, yritän tässä nyt eläytyä teinitytön näkökulmaan, ja kysyn itseltäni, olisinko teininä halunnut kokeilla sekaryhmässä:
- suunnistusta? kyllä
- jousiammuntaa? kyllä
- jääkiekkoa? en
- judoa? en
- miekkailua? kyllä
- joogaa? en
- zumbaa? en
- golfia? kyllä
Ymmärrättekö, mitä ajan takaa? Ei ole kyse siitä, että sukupuolijako olisi jokin ehdoton must juttu, vaan siitä, ettei se myöskään ole AINA demoni, joka on vain pahasta. En myöskään tietenkään tarkoita sitä, että näissä asioissa pitäisi mennä MINUN mieltymysteni mukaan. Mutta jotenkin sitä odottaisi jotain pelisilmää liikunnanopettajilta.
En myöskään ymmärrä, miten se olisi niille liikuntaa harrastaville nuorille jotenkin turhauttavaa, jos koululiikunnassa ei saa aina mennä täysillä ja juuri sitä omaa lajia. Meillä oli yläkoulussa luokalla paljon lentopallotyttöjä, ja opettaja oli lentopallovalmentaja. Voin sanoa, ettei ollut kovin hauska asetelma meille kaikille muille.
Mutta edelleen, ne ei-liikunnalliset jäävät sukupuolijaotellussa liikunnassa jalkoihin. Heitä kohtaan jako on demoni, joka syö liikuntahalut vuosiksi. Vai mitä luulet vähän pulskemman pojan tekevän jääkiekkokaukalossa muiden poikien kanssa, jos kerran urheilulliset tytötkään eivät siellä pärjää?
Huono vertaus, kun jääkiekossa massa on hyväksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liikunta pitäisi minusta oppiaineena jakaa kahtia: urheiluun, joka sisältäisi tavoitteellista ja kilpailuhenkistä lajiharjoittelua ja liikuntaan, joka olisi terveellisiä elämäntapoja tukevaa arkiliikuntaa ilman kilpailua ja suoritusten mittausta. Näistä vaihtoehdoista oppilas saisi valita toisen. Arkiliikuntaryhmässä voitaisiin hyvin liikkua sekaryhmissä, kun lajit olisivat pehmeämpiä, esim. kävelyä ja pihaleikkejä. Osa urheilulajeista todennäköisesti vaatii ainakin yläkoulun puolella sukupuolittain jaettuja ryhmiä, koska muuten fyysisesti vahvat pojat runnoo alleen tytöt.
Mutta on ok. että fyysisesti vahvat pojat runnoo alleen fyysisesti heikot pojat?
Sepä se. Itse olin sellainen 50kg luikku yläasteella genetiikan takia ja minkäs sille mahtoi, aina heikompi. Korjasin asian (lihasmassan kasvatus) kovalla työllä lukiosta eteenpäin, mutta onhan se nyt ihan fakta että poikaryhmissäkin on järjettömiä epätasaisuuksia joihin ei voi vaikuttaa itse lapsena. Ja se näkyy sitten noissa runnomisissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Armeijassahan on se systeemi missä liikunta jaotellaan eri luokkien mukaan, pääsääntöisesti korkeampien luokkien juoksut ja liikunta-aamuissa juostiin nopeammin pidemmälle, kun taas heikkokuntoisilla otettiin vähän iisimmin mutta heillä oli liikuntakertoja yksi tai kaksi extraa viikossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti tässä tavoitellaan jotain utopiaa, jossa kaikki urheilulliset nuoret ovat yhtä vahvoja, ja ujostelu on jäänyt historiaan?
Ongelma on isompi kuin pelkkä ujostelu, siinä kun tyttö yrittää jääkiekkopäivänä mennä poikien mukaan pelaamaan niin on nopeasti nenä murtunut. Siinä tulee kolhuja jo pojillekin ja vähemmän urheilulliset pojatkin ovat yleensä mustelmilla, siihen kuvittelee vielä jonkun menkoista aneemisen esiteiniraukan jäällä, miten käy kun isot pojat taklaa vahingossa liian lujaa?
Liikuntatunneilla ei saa taklata. Jääkiekkoa pelaavat osaavat olla taklaamatta.
Itse ajattelen, että jos lapset ovat yhdessä alusta asti, he oppivat huomioimaan toisensa myös liikuntatunneilla. Kouluissa, jossa tehdään paljon ryhmätöitä, poikien ja tyttöjen erot ovat pienemmät. Miksei se toimisi liikunnassakin? Harvoin edes jääkiekkoa pelataan, koska se vaatii kaikille välineitä ja paikan. Ja usein siinä on käytössä tennispallo kiekon sijaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ainakin 90 luvulla muutama tyttö pärjäsi oikein hyvin jääkiekossa, mutta he harrastivatkin luistelua ja valitsivat mielummin välillä jääkiekon, kuin kaunoluistelun sitä osaamattomien parissa.
Minusta koko koulun funktio on opettaa kilpailua ja jaotella ihmiset ryhmiin siksi koko koulu ei minua kiinnostanutkaan.
Ei ole eroa liikunnallisuuden. musiikillisuuden. matemaattisen lahjakkuuden tai hyvän muistin välillä. Toisilla on taitoja joita toisilla ei ole.
Tietyllä tavalla koko arvostulun voisi lopettaa kosa kyllä ihminen tietää ilman sitäkin olevansa heikko tai lahjakas.
Koko koulu on pinnallinen hieman heikon hahmoituskyvyn omaava instanssi joka käskee ja katsoo kuka tottelee sekä "palkitsee" siitä. Toki koko yhteiskunta on vastaava. Ihmisten hahmotuskyky on huono, harmi ettei sitä opeteta koulussa.
Vierailija kirjoitti:
No, yritän tässä nyt eläytyä teinitytön näkökulmaan, ja kysyn itseltäni, olisinko teininä halunnut kokeilla sekaryhmässä:
- suunnistusta? kyllä
- jousiammuntaa? kyllä
- jääkiekkoa? en
- judoa? en
- miekkailua? kyllä
- joogaa? en
- zumbaa? en
- golfia? kyllä
Ymmärrättekö, mitä ajan takaa? Ei ole kyse siitä, että sukupuolijako olisi jokin ehdoton must juttu, vaan siitä, ettei se myöskään ole AINA demoni, joka on vain pahasta. En myöskään tietenkään tarkoita sitä, että näissä asioissa pitäisi mennä MINUN mieltymysteni mukaan. Mutta jotenkin sitä odottaisi jotain pelisilmää liikunnanopettajilta.
En myöskään ymmärrä, miten se olisi niille liikuntaa harrastaville nuorille jotenkin turhauttavaa, jos koululiikunnassa ei saa aina mennä täysillä ja juuri sitä omaa lajia. Meillä oli yläkoulussa luokalla paljon lentopallotyttöjä, ja opettaja oli lentopallovalmentaja. Voin sanoa, ettei ollut kovin hauska asetelma meille kaikille muille.
Niin, eli sinäkin olet näitä, jotka näkevät vain oman ajatusmaailmansa ja maailmankuvansa ja olettavat sen perusteella, että kaikki tai vähintäänkin kaikki teinitytöt, ovat samanlaisia, joten kaikki pitää suunnitella sen mukaan. Kun sinä et ymmärrä, niin ei niin voi olla. Vai onko nyt niin, että tärkeintä on vain se, että sinulla on kivaa - kostonhaluisena sitten on mielestäsi ihan oikein, että niillä liikunnallisilla on kamalaa. Ihan oikein, siinähän kärsivät, kun nyt mennään minun ehdoillani. Ei kovin hauska asetelma meille kaikille muille.
T: yksi, joka teini tyttönä rakasti jääkiekkoa, kamppailulajeja, muita joukkuelajeja ja olisi halunnut mennä täysillä. Mutta jonka mielestä olisi hienoa, että ei niin paljon liikunnasta pitävillekin olisi vaihtoehtoja, joista nauttisivat - ilman että yhdenkään liikunnallisen tarvitsee siitä kärsiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, yritän tässä nyt eläytyä teinitytön näkökulmaan, ja kysyn itseltäni, olisinko teininä halunnut kokeilla sekaryhmässä:
- suunnistusta? kyllä
- jousiammuntaa? kyllä
- jääkiekkoa? en
- judoa? en
- miekkailua? kyllä
- joogaa? en
- zumbaa? en
- golfia? kyllä
Ymmärrättekö, mitä ajan takaa? Ei ole kyse siitä, että sukupuolijako olisi jokin ehdoton must juttu, vaan siitä, ettei se myöskään ole AINA demoni, joka on vain pahasta. En myöskään tietenkään tarkoita sitä, että näissä asioissa pitäisi mennä MINUN mieltymysteni mukaan. Mutta jotenkin sitä odottaisi jotain pelisilmää liikunnanopettajilta.
En myöskään ymmärrä, miten se olisi niille liikuntaa harrastaville nuorille jotenkin turhauttavaa, jos koululiikunnassa ei saa aina mennä täysillä ja juuri sitä omaa lajia. Meillä oli yläkoulussa luokalla paljon lentopallotyttöjä, ja opettaja oli lentopallovalmentaja. Voin sanoa, ettei ollut kovin hauska asetelma meille kaikille muille.
Mutta edelleen, ne ei-liikunnalliset jäävät sukupuolijaotellussa liikunnassa jalkoihin. Heitä kohtaan jako on demoni, joka syö liikuntahalut vuosiksi. Vai mitä luulet vähän pulskemman pojan tekevän jääkiekkokaukalossa muiden poikien kanssa, jos kerran urheilulliset tytötkään eivät siellä pärjää?
Siis ei-liikunnalliset pojat jäävät sukupuolijaottelussa jalkoihin. Keskivertotytöt jäävät useimmissa lajeissa jalkoihin ilman sukupuolijaottelua. Mitenkäs tämä yhtälö ratkaistaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liikunta pitäisi minusta oppiaineena jakaa kahtia: urheiluun, joka sisältäisi tavoitteellista ja kilpailuhenkistä lajiharjoittelua ja liikuntaan, joka olisi terveellisiä elämäntapoja tukevaa arkiliikuntaa ilman kilpailua ja suoritusten mittausta. Näistä vaihtoehdoista oppilas saisi valita toisen. Arkiliikuntaryhmässä voitaisiin hyvin liikkua sekaryhmissä, kun lajit olisivat pehmeämpiä, esim. kävelyä ja pihaleikkejä. Osa urheilulajeista todennäköisesti vaatii ainakin yläkoulun puolella sukupuolittain jaettuja ryhmiä, koska muuten fyysisesti vahvat pojat runnoo alleen tytöt.
Mutta on ok. että fyysisesti vahvat pojat runnoo alleen fyysisesti heikot pojat?
Sepä se. Itse olin sellainen 50kg luikku yläasteella genetiikan takia ja minkäs sille mahtoi, aina heikompi. Korjasin asian (lihasmassan kasvatus) kovalla työllä lukiosta eteenpäin, mutta onhan se nyt ihan fakta että poikaryhmissäkin on järjettömiä epätasaisuuksia joihin ei voi vaikuttaa itse lapsena. Ja se näkyy sitten noissa runnomisissa.
Varsinkin yläasteella on epätasaista. Ja toisilla ei pysy koordinaatio pituuskasvun perässä. Mutta samalle kentälle vaan, 120-190 senttiset, 40-100 kiloiset, jalkapalloilijat ja postimerkkeilijät,kunhan sotun toiseksi viimeinen on pariton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti tässä tavoitellaan jotain utopiaa, jossa kaikki urheilulliset nuoret ovat yhtä vahvoja, ja ujostelu on jäänyt historiaan?
Ongelma on isompi kuin pelkkä ujostelu, siinä kun tyttö yrittää jääkiekkopäivänä mennä poikien mukaan pelaamaan niin on nopeasti nenä murtunut. Siinä tulee kolhuja jo pojillekin ja vähemmän urheilulliset pojatkin ovat yleensä mustelmilla, siihen kuvittelee vielä jonkun menkoista aneemisen esiteiniraukan jäällä, miten käy kun isot pojat taklaa vahingossa liian lujaa?
Eikä ole. Ja tämän sanon kokemuksesta. Sitä jääkiekkoa , samoin jalkapallo, lentopalloa, koripalloa ja sählyä, on pelattu poikein kanssa niin liikuntatunnilla kuin vapaa-aikanakin, eikä siinä murtunut nenä tytöiltä sen herkemmin kuin pojilta, eivätkä joutuneet poikaparat kärsimään. Kas, kun siellä ole eri tasoisia ja kokoisia poikiakin, jotka selvisivät ihan hyvin hengissä ja traumoitta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, yritän tässä nyt eläytyä teinitytön näkökulmaan, ja kysyn itseltäni, olisinko teininä halunnut kokeilla sekaryhmässä:
- suunnistusta? kyllä
- jousiammuntaa? kyllä
- jääkiekkoa? en
- judoa? en
- miekkailua? kyllä
- joogaa? en
- zumbaa? en
- golfia? kyllä
Ymmärrättekö, mitä ajan takaa? Ei ole kyse siitä, että sukupuolijako olisi jokin ehdoton must juttu, vaan siitä, ettei se myöskään ole AINA demoni, joka on vain pahasta. En myöskään tietenkään tarkoita sitä, että näissä asioissa pitäisi mennä MINUN mieltymysteni mukaan. Mutta jotenkin sitä odottaisi jotain pelisilmää liikunnanopettajilta.
En myöskään ymmärrä, miten se olisi niille liikuntaa harrastaville nuorille jotenkin turhauttavaa, jos koululiikunnassa ei saa aina mennä täysillä ja juuri sitä omaa lajia. Meillä oli yläkoulussa luokalla paljon lentopallotyttöjä, ja opettaja oli lentopallovalmentaja. Voin sanoa, ettei ollut kovin hauska asetelma meille kaikille muille.
Niin, eli sinäkin olet näitä, jotka näkevät vain oman ajatusmaailmansa ja maailmankuvansa ja olettavat sen perusteella, että kaikki tai vähintäänkin kaikki teinitytöt, ovat samanlaisia, joten kaikki pitää suunnitella sen mukaan. Kun sinä et ymmärrä, niin ei niin voi olla. Vai onko nyt niin, että tärkeintä on vain se, että sinulla on kivaa - kostonhaluisena sitten on mielestäsi ihan oikein, että niillä liikunnallisilla on kamalaa. Ihan oikein, siinähän kärsivät, kun nyt mennään minun ehdoillani. Ei kovin hauska asetelma meille kaikille muille.
T: yksi, joka teini tyttönä rakasti jääkiekkoa, kamppailulajeja, muita joukkuelajeja ja olisi halunnut mennä täysillä. Mutta jonka mielestä olisi hienoa, että ei niin paljon liikunnasta pitävillekin olisi vaihtoehtoja, joista nauttisivat - ilman että yhdenkään liikunnallisen tarvitsee siitä kärsiä.
No kysymyshän tässä on, että jos rakastat jääkiekkoa ja kamppailulajeja, niin onko sinulle esimerkiksi suunnistus sen takia automaattisesti "kärsimystä"?
Ei liikunnan iloa korostava opetus tarkoita sitä, että kaikki laitetaan leikkimään hernepusseilla ja sauvakävelemään, mutta ei liikunnanopetuksen funktio pitäisi sekään olla, että koulun vahvin tyttö saa keskittyä harrastamaan judoa ja jääkiekkoa poikien kanssa, eikä muilla niin väliä ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti tässä tavoitellaan jotain utopiaa, jossa kaikki urheilulliset nuoret ovat yhtä vahvoja, ja ujostelu on jäänyt historiaan?
Ongelma on isompi kuin pelkkä ujostelu, siinä kun tyttö yrittää jääkiekkopäivänä mennä poikien mukaan pelaamaan niin on nopeasti nenä murtunut. Siinä tulee kolhuja jo pojillekin ja vähemmän urheilulliset pojatkin ovat yleensä mustelmilla, siihen kuvittelee vielä jonkun menkoista aneemisen esiteiniraukan jäällä, miten käy kun isot pojat taklaa vahingossa liian lujaa?
Eikä ole. Ja tämän sanon kokemuksesta. Sitä jääkiekkoa , samoin jalkapallo, lentopalloa, koripalloa ja sählyä, on pelattu poikein kanssa niin liikuntatunnilla kuin vapaa-aikanakin, eikä siinä murtunut nenä tytöiltä sen herkemmin kuin pojilta, eivätkä joutuneet poikaparat kärsimään. Kas, kun siellä ole eri tasoisia ja kokoisia poikiakin, jotka selvisivät ihan hyvin hengissä ja traumoitta.
Minkä ikäisenä? Eihän tässä 10-vuotiailla olekaan vielä mitään ongelmia.
Ensiksi, kaikki ei voi joka tunnilla miellyttää. Tärkeintä on, että jokainen tulee huomioiduksi ja saa tasoaan vastaavan mahdollisuuden pelata edes joskus.
Toiseksi, miksei vain kysytä oppilailta itseltään suljetussa lippuäänestyksessä seuraavan vuoden toiveet. Riippuu paljon siitäkin, miten normaali tunneilla toimitaan. Jos aina on tyttö-poikajärjestys, niin lapset oppivat tähän samaan.
Kolmanneksi, itse ainakin tykkäsin lapsena, että tytöt ja pojat ovat erikseen vähän vanhempana oppilaina. Ihan oikeasti siinä saattaa jäädä jalkoihin, vaikka itsekin pelasin paljon poikien kanssa jääkiekkoa, pesäpalloa, jalkapalloa ja muita lajeja lähes päivittäin pienestä asti.
Neljänneksi, ryhmäkoot saattavat olla pienempiä jos erotetaan tytöt ja pojat toisistaan.
Mutta summa summarum, voisimme kysyä lapsilta itseltään. Jos aika ei ole lasten mielestä vielä kypsä yhteisille liikkatunneille, odotetaan muutamia vuosia ja panostetaan luokan ja koulun kulttuuriin niin eiköhän jossain vaiheessa he itse toivo muutosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, yritän tässä nyt eläytyä teinitytön näkökulmaan, ja kysyn itseltäni, olisinko teininä halunnut kokeilla sekaryhmässä:
- suunnistusta? kyllä
- jousiammuntaa? kyllä
- jääkiekkoa? en
- judoa? en
- miekkailua? kyllä
- joogaa? en
- zumbaa? en
- golfia? kyllä
Ymmärrättekö, mitä ajan takaa? Ei ole kyse siitä, että sukupuolijako olisi jokin ehdoton must juttu, vaan siitä, ettei se myöskään ole AINA demoni, joka on vain pahasta. En myöskään tietenkään tarkoita sitä, että näissä asioissa pitäisi mennä MINUN mieltymysteni mukaan. Mutta jotenkin sitä odottaisi jotain pelisilmää liikunnanopettajilta.
En myöskään ymmärrä, miten se olisi niille liikuntaa harrastaville nuorille jotenkin turhauttavaa, jos koululiikunnassa ei saa aina mennä täysillä ja juuri sitä omaa lajia. Meillä oli yläkoulussa luokalla paljon lentopallotyttöjä, ja opettaja oli lentopallovalmentaja. Voin sanoa, ettei ollut kovin hauska asetelma meille kaikille muille.
Mutta edelleen, ne ei-liikunnalliset jäävät sukupuolijaotellussa liikunnassa jalkoihin. Heitä kohtaan jako on demoni, joka syö liikuntahalut vuosiksi. Vai mitä luulet vähän pulskemman pojan tekevän jääkiekkokaukalossa muiden poikien kanssa, jos kerran urheilulliset tytötkään eivät siellä pärjää?
Siis ei-liikunnalliset pojat jäävät sukupuolijaottelussa jalkoihin. Keskivertotytöt jäävät useimmissa lajeissa jalkoihin ilman sukupuolijaottelua. Mitenkäs tämä yhtälö ratkaistaan?
Sanoisin muuten, että tasoryhmillä, mutta palsta on jo sanonut, että tytöt eivät pärjää silloinkaan pojille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://yle.fi/uutiset/3-10393944
En löytänyt aiheesta ketjua - oletan, että tästä uutisesta ollaan keskusteltu, mutta ne on poistettu. En nyt puutu mihinkään muuhun tässä uutisessa kuin tähän lauseeseen:
"Liikuntatunneilla ei enää jaotella oppilaita sukupuolen mukaan, vaan pikemminkin kovaa tai kevyempää peliä suosivien ryhmiin."
Olenko ainoa, kenen korviin tuo kuulostaa ihan katastrofilta? Ensinnäkin, käytännössä tuossa jaotellaan oppilaat vahvoihin ja heikkoihin, urheilullisiin ja luusereihin. Jopa urheilullisesti lahjakas teinityttö voi olla liian "heikko" pelaamaan "kovia" lajeja teinipoikien kanssa - vai kuvitellaanko, että miehet ja naiset kilpailevat erikseen ihan vain sukupuolisyrjinnän vuoksi? En tiedä, millaisia kouluja Suomesta oikein löytyy, mutta ainakaan meidän koulussa ei ikinä määritelty, että tietyt lajit olisivat vain pojille: mutta tytöt saivat pelata niitä keskenään.
Toisekseen, tyttö joka ei kehtaa urheilla poikien kanssa tai poika joka ei kehtaa urheilla tyttöjen kanssa on tässä systeemissä ihan hukassa, ja pahimmillaan saa hyvin yksipuolisen kokemuksen kevyestä liikunnasta vaikka lahjakkuutta olisi "koviin" lajeihin (miten nämä lajit edes jaotellaan?).
Murrosiässä tuollaiset tunteet ovat ihan normaaleja, ja minusta on käsittämätöntä, jos niille ei tule enää mitään ymmärrystä. Ala-asteella pelattiin iloisesti pesäpalloa sekaryhmässä, mutta ujona teininä oli tuskaa, kun pojat tulivat tirskumaan tyttöjen jumppatunneille tai lentopallopeleihin. Liikunta on ujolle teinille usein tuskaa jo muutenkin, varsinkin jos kroppa ei vastaa ihanteita.
Ilmeisesti tässä tavoitellaan jotain utopiaa, jossa kaikki urheilulliset nuoret ovat yhtä vahvoja, ja ujostelu on jäänyt historiaan?
Olen ajalta jolloin kielissä ja matematiikassa oli tasokurssit. Jokainen sai oppia omalle tasollaan sopivassa ryhmässä. Muistaakseni olimme tyytyväisiä.
Kilpaurheilussakin mennään eri tasoilla. On huomattavasti mielekkäämpää kilpailla saman tasoisen kanssa kuin aivan eri tasoisen. Alemmuudentunteesta pitää päästä irti.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ainakin 90 luvulla muutama tyttö pärjäsi oikein hyvin jääkiekossa, mutta he harrastivatkin luistelua ja valitsivat mielummin välillä jääkiekon, kuin kaunoluistelun sitä osaamattomien parissa.
Minusta koko koulun funktio on opettaa kilpailua ja jaotella ihmiset ryhmiin siksi koko koulu ei minua kiinnostanutkaan.
Ei ole eroa liikunnallisuuden. musiikillisuuden. matemaattisen lahjakkuuden tai hyvän muistin välillä. Toisilla on taitoja joita toisilla ei ole.
Tietyllä tavalla koko arvostulun voisi lopettaa kosa kyllä ihminen tietää ilman sitäkin olevansa heikko tai lahjakas.
Koko koulu on pinnallinen hieman heikon hahmoituskyvyn omaava instanssi joka käskee ja katsoo kuka tottelee sekä "palkitsee" siitä. Toki koko yhteiskunta on vastaava. Ihmisten hahmotuskyky on huono, harmi ettei sitä opeteta koulussa.
Ei ole mitään eroa missä asiassa on lahjakas aivan hyvin voisi vaatia matematiikasta helpompaa ryhmää, kun on huonompi matemaattinen lahjakkuus kuin toisilla. Minä tällainen heikosti kieliä osaava, haluaisin tasoitusta numerooni, muut menee eteenpäin vaikka en ole vieläkään oppinut edes alkeita.
Takavuosina liikunnanopettajien eurooppalaisessa konferenssissa ihmeteltiin, onko Suomi uusi Saudi-Arabia, kun meillä tyttöjen ja poikien liikunta on eristetty.
Ongelma on isompi kuin pelkkä ujostelu, siinä kun tyttö yrittää jääkiekkopäivänä mennä poikien mukaan pelaamaan niin on nopeasti nenä murtunut. Siinä tulee kolhuja jo pojillekin ja vähemmän urheilulliset pojatkin ovat yleensä mustelmilla, siihen kuvittelee vielä jonkun menkoista aneemisen esiteiniraukan jäällä, miten käy kun isot pojat taklaa vahingossa liian lujaa?