"Liikuntatunneilla ei enää jaotella oppilaita sukupuolen mukaan"
https://yle.fi/uutiset/3-10393944
En löytänyt aiheesta ketjua - oletan, että tästä uutisesta ollaan keskusteltu, mutta ne on poistettu. En nyt puutu mihinkään muuhun tässä uutisessa kuin tähän lauseeseen:
"Liikuntatunneilla ei enää jaotella oppilaita sukupuolen mukaan, vaan pikemminkin kovaa tai kevyempää peliä suosivien ryhmiin."
Olenko ainoa, kenen korviin tuo kuulostaa ihan katastrofilta? Ensinnäkin, käytännössä tuossa jaotellaan oppilaat vahvoihin ja heikkoihin, urheilullisiin ja luusereihin. Jopa urheilullisesti lahjakas teinityttö voi olla liian "heikko" pelaamaan "kovia" lajeja teinipoikien kanssa - vai kuvitellaanko, että miehet ja naiset kilpailevat erikseen ihan vain sukupuolisyrjinnän vuoksi? En tiedä, millaisia kouluja Suomesta oikein löytyy, mutta ainakaan meidän koulussa ei ikinä määritelty, että tietyt lajit olisivat vain pojille: mutta tytöt saivat pelata niitä keskenään.
Toisekseen, tyttö joka ei kehtaa urheilla poikien kanssa tai poika joka ei kehtaa urheilla tyttöjen kanssa on tässä systeemissä ihan hukassa, ja pahimmillaan saa hyvin yksipuolisen kokemuksen kevyestä liikunnasta vaikka lahjakkuutta olisi "koviin" lajeihin (miten nämä lajit edes jaotellaan?).
Murrosiässä tuollaiset tunteet ovat ihan normaaleja, ja minusta on käsittämätöntä, jos niille ei tule enää mitään ymmärrystä. Ala-asteella pelattiin iloisesti pesäpalloa sekaryhmässä, mutta ujona teininä oli tuskaa, kun pojat tulivat tirskumaan tyttöjen jumppatunneille tai lentopallopeleihin. Liikunta on ujolle teinille usein tuskaa jo muutenkin, varsinkin jos kroppa ei vastaa ihanteita.
Ilmeisesti tässä tavoitellaan jotain utopiaa, jossa kaikki urheilulliset nuoret ovat yhtä vahvoja, ja ujostelu on jäänyt historiaan?
Kommentit (264)
Vierailija kirjoitti:
Urheilun pitäisikin olla tasa-arvoista. Erilliset miesten- ja naistensarjat eivät kuulu nykyaikaan.
Tyttöjä ei siis haittaa pojille häviäminen ja ovat valmiita olemaan se heikompi osapuoli?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän liikunnan opetus ole muuttunut. Ainakin omalla lapsella oikeasti opetetaan eri lajien perusteita ja pelien sääntöjä. Yleisurheilussa tekkniikkaa ysm. Laskea on ollut golfista ultimateen, lacrosse ja kaikki perinteiset. Juuri oli pesäpalloa ja baseballia. Teoriaa ja tekniikkaa on paljon. Sopii molemmille sukupuolille.
Missäköhän sinä asut? Ei nimittäin ole ihan arkipäivää takahikiän yläkoulussa.
No mitä takahikiän kouluissa liikuntatunneilla tehdään? Minkälaisia opettajia siellä on?
Tuosta omasta listasta unohtui liikuntatuntien kirjalliset työt. Ne on saanut omalta lapselta nihkeän vastaanoton.
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin kuulostaa inhottavalta tuo loistavat -luuserit jaottelu. Se vaikuttaisi takuulla arvosanoihin, joko niin, että luuseriryhmällä olisi aina tiukempi arvostelu, ovathan jo valmiiksi luusereita tai toisin päin jopa niin että luuseriryhmälle olisi lepsumpi arvosana.
Entä, jos olet loistavat-ryhmän heikoin? Saako luuseriryhmän paras paremman numeron kuin sinä? Paikat pitäisi ehdottomasti arpoa, koska tollasessa jaottelussa ei opettajat pysty mitenkään vertailemaan kaikkia oppilaita oikeudenmukaisesti.
Puhumattakaan siitä, että liikunnanopettajista aika iso prosentti on jo valmiiksi k*sipäitä. Näin mututuntumalla arvioituna (omaa kokemusta on tarpeeksi monesta koulusta).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Urheilun pitäisikin olla tasa-arvoista. Erilliset miesten- ja naistensarjat eivät kuulu nykyaikaan.
Trollihan sinä olet, mutta olen nähnyt tuota ehdotettavan ihan tosissaankin. Käytännössähän tuo tarkoittaisi jakoa miesten ja naisten LAJEIHIN, ei vain sarjoihin.... ja valtaosasta tulisi miesten dominoimia lajeja.
Ohis, aikoinaan ammunnassa on jakaannuttu miesten ja naisten sarjoihin, kun naiset rupesivat voittamaan miehet yhteisissä sarjoissa.
Meinasin kyllä mainita ammunnan yhtenä lajina, jossa nainen päihittää miehen :)
Kamalinta on se kun lapset vapaa-ajallaan menevät esim sekaporukoissa pelaamaan jotain peliä. Se vasta kaueaa onkin ja pitäisi estää. Miksi edes on julkisia urheilukenttiä kun siellä saattaa olla ihan eritasoista porukkaa ja vieläpä eri sukupuolista. Kaaaaamaaaaalaaaaaaa paskaaaaa
Mun tyttöä oli ollut pahollaan yhden pojan puolesta, kun sähly oli jaettu kolmeen taitotasoon ja siinä "heikoimmassa" ryhmässä oli 7 tyttöä ja tämä 1 ainoa poika, joka sitten sai aika tavalla virnuilua muilta pojilta.
Vierailija kirjoitti:
Ai tytöt kärsii? Oma poika valitti, että liikuntatunneilla pitää pelata varovasti, kun tytötkin on mukana. Nykyään pelaavat tosi vähän. Poikien ja tyttöjen toiveetkin ovat erilaisia. Pojat toivovat juuri joukkuepelejä ja tytöt enemmän tanssia ja luistelua yms.
Entä ne pojat, jotka eivät toivo joukkuepelejä ja ne tytöt, jotka eivät toivo tanssia?
No ei tälläiselle ei-niin-urheilulliselle homopojalle ollut nastaa se miesten keskeinen liikuntakaan missä jokaisesta virheestä naurettiin ja vittuiltiin. Parasta oli sitten yhteiset tanssitunnit jossa tunsin jotain paremmuutta ja onnistumista, ja parinvalinnassa kysyttiin aivan ekojen joukossa tanssimaan.
En itse tiedä, miten yläaste/lukio liikuntaa voisi parantaa ilman että upotetaan paljon enemmän resursseja siihen (mitä se ehkä tarvitsisi). Itselleni ainakin olisi ollut pelastus '' amatööriryhmät '' joko sekalaisittain tai poikien kesken.
Lukion poikien liikkunnasta vielä, muistan kun ensimmäisen liikuntatunnin aikana opettaja kyseli, mitä haluatte näillä tunneilla sitten tehdä, niin tietenkin tuli pallopelit ja punttisalit, mutta sitten yksi ehdotti lämpöjoogaa, johon liikunnanopettaja sitten naurahti että '' jos sellasta haluaa, niin sitten voi mennä TYTTÖJEN kanssa joogailemaan '' ja samalla piirsi taululle lämpöjoogan viereen naispuolisen tikku-ukon.
Kerran myös mentiin spinning tunnille, oli kivaa ja hiki virtasi, mutta tunnin jälkeen kun opettaja taas kysyi, mitä haluaisitte ens kerralla tehdä, niin eräs kundi huusi että '' ehkä hei jotain maskuliinisempaa.. '' Jaa. :D Samalla tytöt veti sitä lämpöjoogaa, zumbaa, tanssia ja voimistelua, joka olisi ollut itselleni hauskempaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Urheilun pitäisikin olla tasa-arvoista. Erilliset miesten- ja naistensarjat eivät kuulu nykyaikaan.
Trollihan sinä olet, mutta olen nähnyt tuota ehdotettavan ihan tosissaankin. Käytännössähän tuo tarkoittaisi jakoa miesten ja naisten LAJEIHIN, ei vain sarjoihin.... ja valtaosasta tulisi miesten dominoimia lajeja.
Ohis, aikoinaan ammunnassa on jakaannuttu miesten ja naisten sarjoihin, kun naiset rupesivat voittamaan miehet yhteisissä sarjoissa.
Meinasin kyllä mainita ammunnan yhtenä lajina, jossa nainen päihittää miehen :)
Ai että pikko on aina pekkaa parempi olemalla pirkko hyvä olisi perustellakkin eikä vain esittää väitteitä sukupuolisesta jakautumisesta.
Itse olen positiivisesti yllättynyt oman lapseni yläkoulun liikunnasta. Siellä on vaikka mitä kiipeilyseinästä frisbeegolf-rataan ja koulu on hankkinut jopa maastopyörätkin koululiikunnan käyttöön. Kasarilla ei muuta tehty kun potkitiin palloa ja huidottiin pesismailoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liikunta pitäisi minusta oppiaineena jakaa kahtia: urheiluun, joka sisältäisi tavoitteellista ja kilpailuhenkistä lajiharjoittelua ja liikuntaan, joka olisi terveellisiä elämäntapoja tukevaa arkiliikuntaa ilman kilpailua ja suoritusten mittausta. Näistä vaihtoehdoista oppilas saisi valita toisen. Arkiliikuntaryhmässä voitaisiin hyvin liikkua sekaryhmissä, kun lajit olisivat pehmeämpiä, esim. kävelyä ja pihaleikkejä. Osa urheilulajeista todennäköisesti vaatii ainakin yläkoulun puolella sukupuolittain jaettuja ryhmiä, koska muuten fyysisesti vahvat pojat runnoo alleen tytöt.
Mutta on ok. että fyysisesti vahvat pojat runnoo alleen fyysisesti heikot pojat?
Ei ole OK, siksi ehdotinkin, että oppilas saa sukupuolesta riippumatta valita ryhmäkseen joko urheilun tai arkiliikunnan. Arkiliikuntaryhmä olisi unisex, urheiluryhmässä saattaa olla tarpeen joissakin lajeissa jakautua sukupuolen tai muiden fyysisten ominaisuuksien mukaan. Totuus kuitenkin on, että teini-iästä lähtien miehet ovat keskimäärin fyysisesti suurempia ja vahvempia kuin naiset. Tästä syystähän urheilussa ylipäätään on miesten ja naisten sarjoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liikunta pitäisi minusta oppiaineena jakaa kahtia: urheiluun, joka sisältäisi tavoitteellista ja kilpailuhenkistä lajiharjoittelua ja liikuntaan, joka olisi terveellisiä elämäntapoja tukevaa arkiliikuntaa ilman kilpailua ja suoritusten mittausta. Näistä vaihtoehdoista oppilas saisi valita toisen. Arkiliikuntaryhmässä voitaisiin hyvin liikkua sekaryhmissä, kun lajit olisivat pehmeämpiä, esim. kävelyä ja pihaleikkejä. Osa urheilulajeista todennäköisesti vaatii ainakin yläkoulun puolella sukupuolittain jaettuja ryhmiä, koska muuten fyysisesti vahvat pojat runnoo alleen tytöt.
Arvostelusta tulisi mielestäni kyllä luopua, liikunnassa ja taideaineissa riittäisi hyväksytty/hylätty. On ihan ok, että taitoja testataan, mutta tuloksia pitäisi verrata omiin edellisiin tuloksiin. Ne yksilöt, jotka tarvitsevat tai haluavat siitä numeron, voisivat se pyydettäessä saada.
Olen samaa mieltä. Liikunnan pitää olla mukavaa, jotta lapset haluavat vapaa-ajallakin liikkua. Monen inhokkiaine on liikunta, koska siellä on hirvet suorituspaineet.
Mutta en myöskään haluaisi tuollaista "pyydettäessä annetaan numero"-järjestelmä, koska jos sinulla lukisi se hyväksytty, se tarkoittaisi automaattisesti sitä, että sinulla on siitä huono numero.
Niin minäkin tein lukiossa erään kurssin takia: koska 9 keskiarvon todistuksesta sain yhdestä kurssista 6, vihdoin sen hyväksyttyyn, jotta se ei heikentäisi todistuksen keskiarvoa.
Vierailija kirjoitti:
Mun tyttöä oli ollut pahollaan yhden pojan puolesta, kun sähly oli jaettu kolmeen taitotasoon ja siinä "heikoimmassa" ryhmässä oli 7 tyttöä ja tämä 1 ainoa poika, joka sitten sai aika tavalla virnuilua muilta pojilta.
Ei toki tuokaan hyvä ole, mutta ei kai sekään, että tämä yksi olisi seisonut maila kourassa kentällä muiden poikien pelatessa, kun ei perässä pysy? Ei taida liikuntatuntien pedagoginen tarkoitus ihan täyttyä?
Juuri keskustelin tästä tutun opettajan kanssa pari viikkoa sitten. Hänellä oli täsmälleen samoja kokemuksia tästä, kuin minulla. Eli kun lapset jaotellaan ”kunnon” mukaan, niin lopulta jaottelu on aika lailla tytöt ja pojat. Ehkä pari tyttöä voi olla siellä kovien urheilijoiden joukossa ja pari poikaa siellä toisella puolella, mutta aika lailla todellisuudessa se kuitenkin on tytöt vs. pojat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai tytöt kärsii? Oma poika valitti, että liikuntatunneilla pitää pelata varovasti, kun tytötkin on mukana. Nykyään pelaavat tosi vähän. Poikien ja tyttöjen toiveetkin ovat erilaisia. Pojat toivovat juuri joukkuepelejä ja tytöt enemmän tanssia ja luistelua yms.
Entä ne pojat, jotka eivät toivo joukkuepelejä ja ne tytöt, jotka eivät toivo tanssia?
Siksi kannatan sekaryhmiä. Sanoin vain, että pojat kärsii yhtä paljon kuin tytöt. Suon oman poikani oppivan ottamaan muut huomioon esim.pelaamalla pehmeästi. Toivon hänen myös rikkovan omia rahojaan ja kokeilevan "tyttöjen lajeja".
Jos liikunnan arvostelusta luovuttaisiin, niin miksi ei kaikesta muustakin? En kestä sitä, että joku on minua parempi äidinkielessä, ilkutaan vaan kieliopista jne tälläkin palstalla, ei se ole mukavaa..
Urheilulukiossa aikanaan oli yhteiset liikuntatunnit tytyöille ja pojille. Siellä ei kyllä eroteltu edes liikunnallisuuden perusteella, vaikka osa porukasta oli tullut lukioon keskiarvolinjalle, eikä välttämättä ollut ääriurheillullista. Siinä me 162 cm/54 kg tytöt pärjättiin ihan hyvin 198/102 kg jääkiekkoilijapoikien kanssa sählyä, lentopalloa, korista, jalkapalloa ja pesistä pelaten. Joo, tulihan ne pallot kovaa, mutta kyllä ne kiinni sai. Välillä sattui, kun kovaa mentiin, mutta kukaan ei satuttanut tahallaan, aina pyydettiin vahinkoja anteeksi ja kaikilla oli kivaa. Itse nautin täysillä, kun yläasteen palloa pakoon juoksevien tyttöjen sijasta sai liikkua oikeasti liikunnasta tykkäävien kanssa.
Ja mielestäni erinomainen idea, että kaikkia ei pakoteta tuohon täysillä pelaavien porukkaan. Ei varmasti ole kivaa vähän vähemmän liikunnallisella, jos tuntee jäävänsä jalkoihin ja pelkää saavansa osumaa. Eli loistavaa, että tarjotaan mahdollisuus liikkua sillä tavoin kuin itse haluaa - ketään ei pakoteta kilpailemaan, mutta urheilullistenkaan ei tarvitse hissutella sitten vähemmän urheillullisten halujen mukaan. Miten joku voi löytää valitettavaa jopa siitä, että jokainen oppilas saa ihan itse valita, millaista liikuntaa haluaa koulussa? Koskaan ei ole hyvin, aina tehdään kaikki väärin ja kaikki on lopulta kuitenkin sitten koulun vikaa. Mikä teistä valittajista sitten olisi oikea ratkaisu. Ei enää ollenkaan koululiikuntaa, niin sohvaperunat saisivat maata hyvällä omalla tunnolla, ne liikunnalliset, joilla ei ole varaa kalliisiin harrastuksiin, eivät koskaan saisi nauttia ohjatusti esim. joukkuelajeista ja muillakin kaikki jäisi sitten vanhempien aktiivisuuden varaan?
No ehkä ratkaisuna voisi olla vähemmän kilpailuhenkisyyttä ja enemmän liikuntaa, jota voi tehdä myös sekaryhmissä? Hatusta vedettynä esimerkiksi suunnistus on sellaista, jossa sukupuolijaottelussa ei ole mitään järkeä.
Mutta tuo jako kovempiin ja kevyempiin ryhmiin kuulostaa ihan kaistapäiseltä, ja myöskin se, että tässä edetään sillä näkökulmalla, että sukupuolijaottelu on lähtökohtaisesti pahasta. Sukupuolijaottelu ei ole se, joka tekee koululiikunnasta tuskaa. Pitäisi edetä sillä ajatuksella, että koululiikunta olisi kaikille oppilaille hauskaa tekemistä.
Liikunnan arvosteluun kuuluu toisten tsemppaaminen ja yrittäminen. Ei kaikki voi olla hyviä kaikissa lajeissa. Onhan eroja muissakin aineissa. Yrittämällä pääsee liikunnassa pitkälle.
Lisännyt vielä että ei meillä tehny muuta kun syksyt ja keväät pesäpalloa, talvet hiihtoa ja kovimmilla pakkasilla sisällä sählyä. Syksyllä yleisurheilua muutama kerta. Jumppaa? Ihan tosi koululiikunnassa? Ei meillä vaan. Olisi voinut olla ihan hauskaakin vaihtelua siihen ainaiseen hiihtämiseen...