En uskalla tehdä lapsia kun pelkään niin h e lvetisti synnytystä!

Muakin pelottaa synnytys, raskaus ja varsinkin se, että lapselle tapahtuisi jotain synnytyksessä tai nyt yleensäkin. Lisäksi pelkään sitä, että repeäisin pahasti, tai että jotenkin sekoaisin siitä kivusta, tai että olisi vaikeaa kiintyä vauvaan traumaattisen/kivuliaan kokemuksen takia. Mua on helpottanut se, että olen lukenut aiheesta paljon ja päättänyt, että kun aika on, niin toivon sektiota ja aion pitää puoleni sen saadakseni. Ymmärrän riskit, ja tiedän että sekään ei kivutonta ole, mutta sektio on jotenkin "paremmin hallinnassa", ja yksinkertaisesti mielikuva siitä on turvallisempi kuin alatiesynnytyksestä. Ihmettelen kovasti muiden asenteita sektiota kohtaan, ei mua ainakaan kiinnosta miten muut haluavat synnyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukkaro kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauhujuttuja ei kannattaisi kuunnella ja etukäteen ei oikein voi tietää, miten tulee menemään. Epiduraali auttaa (ainakin minulla auttoi) ja synnytyksistä ei jäänyt kauhutarinoita kerrottavaksi. Kukaanhan ei sinne menisi nykyaikana uudestaan, jos olisi täysin epäinhimillistä ja kestämätöntä.

Hyvin sanottu, etukäteen ei voi tosiaan yhtään tietää, että ihan on korkeemman kädessä mitä tapahtuu ja sitten vaan kotona kadut, ettet vaatinut SUUNNITELTUA sektiota, että vähän vois etukäteen ajatella miten homma tulee menemään. Että ohjeenasi alatiesynnyttäjille on, älä mieti tulevaa, kun alapää on säpäleinä, et muuta pysty miettimäänkään ja elämäsi on pilalla, niin nauti nyt ja ole huoleton?

Suurempi TODENNÄKÖISYYS kuitenkin on että synnytys menee ihan hyvin. Silloin kotona miettii että luojan kiitos en vaatinut leikkausta.

TODENNÄKÖISYYS ei merkitse yksilöllisen kokemuksen rinnalla mitään. Ei se lohduta, jos jotain hyvin ikävää tapahtuu.

Ei sulla ennen synnytystä vielä mitään yksilöllistä kokemusta ole synnytyksestä vaan vain ne todennäköisyydet.

Kestät kyllä. Parasta on se palkinto mitä siitä saat <3

Itselläni on kaksi lasta, ekan kanssa en pahemmin kipuja kerennyt kokea sillä lapsivesi meni ennen suppareita, raskausmyrkytys puhkesi samalla ja joutuivat käynnistämään synnytyksen. Alkukivut "pyörristettiin" ilokaasulla mikä oli just fine mulle, epiduraali heti kun oli mahdollista. Ekan synnytyksessä ei varmaan mennyt kuin se joku 5-6h (lähinnä odottelua).

Tokan kanssa sitten olikin melko jännä paikka; 3vk ennen laskettua aikaa jussiviikonlopulla alkoi tuntua epämukavalta, sunnuntaina oli jo sen verran hankalaa edes päästä sängystä ylös enää, kivut oli kuukautisten kaltasta poltetta. Ja minä pöljä kun en edes älynnyt että supparit oli alkanu. Noh, ambulanssilla sairaalaan, tarkkailivat sykettä ja sydänääniä. Olin siellä noin parisen tuntia buranan ja panadolin voimalla. 

Meinasivat ensin lähettää takaisin kotiin mut lääkäri oli sitä mieltä että sydänäänet pitäis saada paremmin esille. Siirryin siitä sitten synnytys saliin odottelee hoitajaa/lääkäriä. 

Mies tuli noin 45min päästä paikalle eikä kerenny pitkään istua vieressä kun sanoin sille että hakee hoitajan että pakko saada jotain vahvempaa särkylääkettä, etten enää kyenny kestämään kipua. 

Jos mies ei ois hakenu hoitajaa, ois hän saannu kopata kuopuksen syliin koska kroppa oli päättänyt aueta kokonaan alle 1.5 tunnissa. Mitään epiduraalia ei voinut enää antaa siinä vaiheessa. Toka tuli sit "luomusynnytyksessä" niin sanotusti. En tiedä oliko se onnea vai ei että poika painoi alle 2.2kg ja oli näin ollen paljon helpompi saada ulos, kuin veljensä joka painoi 3.2kg. 

Mitä kivusta muistan niin totta kai se tuntuu että raajoja revitään ja polttaa, mutta ei läheskään sillä tavalla kuin joku sahaisi päätä irti voiveitsellä. Ja pää on kaikista tuskaisin, sillon tosin tuntuu jos kipulääkkeet vaikuttaa niin kuin pitääkin että on pakko kakata ja olo helpottuu kun se on ohi.

Itelläni on kyllä suht korkea kipukynnys, enkä saa traumoja jos jokin ei nyt mennytkään suunnitelusti. Tikatakkaan molemmissa ei tarvinnut paljoa.

Mut jokainen synnyttäjä on erilainen, eikä näin ollen paljon kannata kysellä tai kuunnella muilta että oliko se kamalaa vai ei.

2v 2kk ja 2kk pojat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmettä, sektio on todellakin paljon tuskattomampi ja helpompi operaatio kuin alapääsynnytys! Ei jää pysyviä vaurioita ja saa niin hyvät lääkkeet, että kipua ei tunnu. Kolmantena päivänä on jo ihan "terve" ja lähes kivuton, särkylääkkeitä saa lähinnä varuiksi, koska jos antaa kivun yltyä on sitä paljon hankalampi enää lääkitä kuin ennakoivasti. Toki kiireelliset ja hätäsektiot on erikseen ja niissä tietenkin suuremmat riskit yms. mutta täytyy ottaa huomioon, että yleensä edellämainituissa yritetty ensiksi alatiesynnytystä tuloksetta ja siten päädytty leikkaukseen. Eli suosittelisin sitä suunniteltua sektiota. Toki se itseäkin pelotti alkuun, koska en ollut ennen ollut sairaalassa saati leikkauksessa, mutta oli pelon arvoista, ettei ollut kipuja ja toipuminen otti muutaman päivän.

Kyllähän sektiosta nimenomaan jää pysyvä vaurio. Ne leikatut vatsalihakset.

Alatiesynnytyksistä mulle ja monelle muulle ei ole jäänyt mitään vaurioita. Ei tikin tikkiä edes.

Toisilla toisin päin. Ei suunniteltu sektio ole sen vaarallisempi kuin mikään muukaan leikkaus, eikä ketään muitakaan leikkaukseen meneviä pelotella sillä että komplikaatioita varmasti tulee. Kun niitä ei suurimmalle osalle tule. Itselläni sektio oli helpompi.

Eri

Sektioita varmasti panatataan ja demonisoidaan sen takia, että se on yhteiskunnalle huomattavasti suurempi operaatio kuin alatiesynnytys. Tarvitaan paljon enemmän henkilökuntaa ja lääkäreitä paikalle. Vaikka sunniteltu sektio on varmasti turvallisin tapa syntyä sekä vauvalle että äidille. Riski ja komplikaatipotilastoissa ei ole eritelty suunniteltua sektiota, kiireellistä sektiota eikä hätäsektioa. Kaikki johtaa erilaisista tilanteista. Itsellä oli vauva poikittain, joten suunniteltu sektio (ja vaikkei olisikaan ollut). Kiireelliset ja hätäsektiot johtuu yleensä siitä, että väkisin koitetaan vääntää vauvaa pihalle väärässä asennossa, tai synnytys ei edisty tai miljoona muuta asiaa, mitkä voi mennä pieleen ja joudutaan leikkaamaan. Joten miksei vaan suoraan menisi siihen leikkaukseen, joka on täysin tuskaton ja kivuton ja ennenkaikkea turvallinen. Pointti nyt ehkä se, että ei kannata riskien perusteella niputtaa kaikkia sektiotyyppejä samaan. Jos suunniteltua sektiota verrataan alatiehen, olen melko varma, että ensimmäinen on turvallisempi vauvallekin.

Sinun melko varma ei ole tieteellinen tieto vaan musta tuntuu argumentti.

Lue http://www.terveyskirjasto.fi/xmedia/duo/duo93493.pdf

”Synnytyspelon tai synnyttäjän toiveen vuoksi tehtävät keisarileikkaukset ovat yleistymässä. Vaikeita komplikaatioita esiintyy vain prosentissa kaikista synnytyksistä, mutta keisarileikkauksiin liittyy niitä ja äitikuolleisuutta vähintään neljä kertaa enemmän kuin alatiesynnytykseen. Merkittävän verenhukan riski on kolminkertainen verrattuna alatiesynnytykseen, ja verenhukasta johtuvan kohdunpoiston vaara on keisarileikkauksen yhteydessä kuusinkertainen. Riski kuolla keuhkoveritulppaan on 26-kertainen ja kohtutulehduksen vaara 15-kertainen antibioottiprofylaksiasta huolimatta. Riskit lisääntyvät seuraavissa raskauksissa varsinkin istukkaongelmien vuoksi. Elektiivisellä keisarileikkauksella syntyneen lapsen sopeutuminen kohdunulkoiseen elämään käynnistyy hitaammin. Synnytystavalla voi olla merkitystä myös myöhemmän terveyden kannalta. Vaikka keisarileikkaus on nyky-Suomessa turvallinen, sille on riskien vuoksi oltava selkeä aihe. Antibiootti- ja trombiprofylaksia ovat tietyille potilasryhmille tarpeellisia.”

Vierailija kirjoitti:

Muakin pelottaa synnytys, raskaus ja varsinkin se, että lapselle tapahtuisi jotain synnytyksessä tai nyt yleensäkin. Lisäksi pelkään sitä, että repeäisin pahasti, tai että jotenkin sekoaisin siitä kivusta, tai että olisi vaikeaa kiintyä vauvaan traumaattisen/kivuliaan kokemuksen takia. Mua on helpottanut se, että olen lukenut aiheesta paljon ja päättänyt, että kun aika on, niin toivon sektiota ja aion pitää puoleni sen saadakseni. Ymmärrän riskit, ja tiedän että sekään ei kivutonta ole, mutta sektio on jotenkin "paremmin hallinnassa", ja yksinkertaisesti mielikuva siitä on turvallisempi kuin alatiesynnytyksestä. Ihmettelen kovasti muiden asenteita sektiota kohtaan, ei mua ainakaan kiinnosta miten muut haluavat synnyttää.

Niin se on vain mielikuvaasi että se on turvallisempaa, mutta kun se ei ole turvallisempaa sinulle eikä lapsellesi. Kaikki on päässäsi, eli kun ajattelet ja luet faktaa oikein niin huomaat että terveellä synnyttäjällä alatiesynnytys on turvallisin. Kaikkea ei voi hallita eikä pidä, siihen pitää tottua, se on elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukkaro kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauhujuttuja ei kannattaisi kuunnella ja etukäteen ei oikein voi tietää, miten tulee menemään. Epiduraali auttaa (ainakin minulla auttoi) ja synnytyksistä ei jäänyt kauhutarinoita kerrottavaksi. Kukaanhan ei sinne menisi nykyaikana uudestaan, jos olisi täysin epäinhimillistä ja kestämätöntä.

Hyvin sanottu, etukäteen ei voi tosiaan yhtään tietää, että ihan on korkeemman kädessä mitä tapahtuu ja sitten vaan kotona kadut, ettet vaatinut SUUNNITELTUA sektiota, että vähän vois etukäteen ajatella miten homma tulee menemään. Että ohjeenasi alatiesynnyttäjille on, älä mieti tulevaa, kun alapää on säpäleinä, et muuta pysty miettimäänkään ja elämäsi on pilalla, niin nauti nyt ja ole huoleton?

Suurempi TODENNÄKÖISYYS kuitenkin on että synnytys menee ihan hyvin. Silloin kotona miettii että luojan kiitos en vaatinut leikkausta.

TODENNÄKÖISYYS ei merkitse yksilöllisen kokemuksen rinnalla mitään. Ei se lohduta, jos jotain hyvin ikävää tapahtuu.

Ei sulla ennen synnytystä vielä mitään yksilöllistä kokemusta ole synnytyksestä vaan vain ne todennäköisyydet.

Onhan. Todennäköisyydet lasketaan tilastoista. Ne koostuvat yksilöllisistä synnytyksistä. Kaikilla on vain se oma synnytys (tai ne omat).

Vierailija kirjoitti:

Kestät kyllä. Parasta on se palkinto mitä siitä saat <3

Et voi tietää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muakin pelottaa synnytys, raskaus ja varsinkin se, että lapselle tapahtuisi jotain synnytyksessä tai nyt yleensäkin. Lisäksi pelkään sitä, että repeäisin pahasti, tai että jotenkin sekoaisin siitä kivusta, tai että olisi vaikeaa kiintyä vauvaan traumaattisen/kivuliaan kokemuksen takia. Mua on helpottanut se, että olen lukenut aiheesta paljon ja päättänyt, että kun aika on, niin toivon sektiota ja aion pitää puoleni sen saadakseni. Ymmärrän riskit, ja tiedän että sekään ei kivutonta ole, mutta sektio on jotenkin "paremmin hallinnassa", ja yksinkertaisesti mielikuva siitä on turvallisempi kuin alatiesynnytyksestä. Ihmettelen kovasti muiden asenteita sektiota kohtaan, ei mua ainakaan kiinnosta miten muut haluavat synnyttää.

Niin se on vain mielikuvaasi että se on turvallisempaa, mutta kun se ei ole turvallisempaa sinulle eikä lapsellesi. Kaikki on päässäsi, eli kun ajattelet ja luet faktaa oikein niin huomaat että terveellä synnyttäjällä alatiesynnytys on turvallisin. Kaikkea ei voi hallita eikä pidä, siihen pitää tottua, se on elämää.

Synnytystavalla on väliä

http://www.potilaanlaakarilehti.fi/artikkelit/synnytystapa-vaikuttaa-ai…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muakin pelottaa synnytys, raskaus ja varsinkin se, että lapselle tapahtuisi jotain synnytyksessä tai nyt yleensäkin. Lisäksi pelkään sitä, että repeäisin pahasti, tai että jotenkin sekoaisin siitä kivusta, tai että olisi vaikeaa kiintyä vauvaan traumaattisen/kivuliaan kokemuksen takia. Mua on helpottanut se, että olen lukenut aiheesta paljon ja päättänyt, että kun aika on, niin toivon sektiota ja aion pitää puoleni sen saadakseni. Ymmärrän riskit, ja tiedän että sekään ei kivutonta ole, mutta sektio on jotenkin "paremmin hallinnassa", ja yksinkertaisesti mielikuva siitä on turvallisempi kuin alatiesynnytyksestä. Ihmettelen kovasti muiden asenteita sektiota kohtaan, ei mua ainakaan kiinnosta miten muut haluavat synnyttää.

Niin se on vain mielikuvaasi että se on turvallisempaa, mutta kun se ei ole turvallisempaa sinulle eikä lapsellesi. Kaikki on päässäsi, eli kun ajattelet ja luet faktaa oikein niin huomaat että terveellä synnyttäjällä alatiesynnytys on turvallisin. Kaikkea ei voi hallita eikä pidä, siihen pitää tottua, se on elämää.

Synnytystavalla on väliä

http://www.potilaanlaakarilehti.fi/artikkelit/synnytystapa-vaikuttaa-ai…

”Kuolema

Länsimaissa äitiyskuolema on harvinainen tapahtuma, ja helposti unohdetaan että edelleen myös korkean teknologian maissa äitejä kuolee raskauden ja synnytyksen komplikaatioihin. Useissa tutkimuksissa on todettu, että äitiyskuolleisuus on keisarileikkauksissa 3–4 kertaa yleisempää kuin alatiesynnytyksissä, kun huomioidaan vain synnytykseen ja synnytyksen jälkeiseen aikaan liittyvät kuolemat.”

Minulla ei ole lapsia mutta samanikäiset naistuttuni saivat lapset tahoillaan noin 35 vuotiaana. Toinen synnytti hätäsektiolla eikä sanonut kuin että kaikki oli ihan hirveää. Ei pystynyt puhumaan asiasta juurikaan. Toisella lapsi ei meinannut tulla ulos ja joutui pihtisynnytykseen. Hänkään ei pystynyt juurikaan puhumaan aiheesta ja ymmärsin että oli ollut ihan kamalaa ja pitkittynyttä koko synnytys. Kumpikaan ei halua enää lapsia.

Itse en ole äiti'materiaalia' joten parempi olla lisääntymättä.

Ja halusin kertoa tämän rehellisesti, en pelotellakseni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muakin pelottaa synnytys, raskaus ja varsinkin se, että lapselle tapahtuisi jotain synnytyksessä tai nyt yleensäkin. Lisäksi pelkään sitä, että repeäisin pahasti, tai että jotenkin sekoaisin siitä kivusta, tai että olisi vaikeaa kiintyä vauvaan traumaattisen/kivuliaan kokemuksen takia. Mua on helpottanut se, että olen lukenut aiheesta paljon ja päättänyt, että kun aika on, niin toivon sektiota ja aion pitää puoleni sen saadakseni. Ymmärrän riskit, ja tiedän että sekään ei kivutonta ole, mutta sektio on jotenkin "paremmin hallinnassa", ja yksinkertaisesti mielikuva siitä on turvallisempi kuin alatiesynnytyks

estä. Ihmettelen kovasti muiden asenteita sektiota kohtaan, ei mua ainakaan kiinnosta miten muut haluavat synnyttää.

Niin se on vain mielikuvaasi että se on turvallisempaa, mutta kun se ei ole turvallisempaa sinulle eikä lapsellesi. Kaikki on päässäsi, eli kun ajattelet ja luet faktaa oikein niin huomaat että terveellä synnyttäjällä alatiesynnytys on turvallisin. Kaikkea ei voi hallita eikä pidä, siihen pitää tottua, se on elämää.

Ja sen oliko miten turvallista tietää vasta, kun synnytys on ohi. YKSILÖLLISET KOKEMUKSET voivat poiketa täysin tilastoista.

Onneksi ei tarvitse enää koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Epiduraalilla puudutettuna se sektiokin tehdään. Enpä oo kuullut että kukaan olis sanonut leikkaamisen sattuvan. Joten kyllä se on tehokas lääke[/quot

Se on kylläkin spinaalipuudutus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muakin pelottaa synnytys, raskaus ja varsinkin se, että lapselle tapahtuisi jotain synnytyksessä tai nyt yleensäkin. Lisäksi pelkään sitä, että repeäisin pahasti, tai että jotenkin sekoaisin siitä kivusta, tai että olisi vaikeaa kiintyä vauvaan traumaattisen/kivuliaan kokemuksen takia. Mua on helpottanut se, että olen lukenut aiheesta paljon ja päättänyt, että kun aika on, niin toivon sektiota ja aion pitää puoleni sen saadakseni. Ymmärrän riskit, ja tiedän että sekään ei kivutonta ole, mutta sektio on jotenkin "paremmin hallinnassa", ja yksinkertaisesti mielikuva siitä on turvallisempi kuin alatiesynnytyksestä. Ihmettelen kovasti muiden asenteita sektiota kohtaan, ei mua ainakaan kiinnosta miten muut haluavat synnyttää.

Niin se on vain mielikuvaasi että se on turvallisempaa, mutta kun se ei ole turvallisempaa sinulle eikä lapsellesi. Kaikki on päässäsi, eli kun ajattelet ja luet faktaa oikein niin huomaat että terveellä synnyttäjällä alatiesynnytys on turvallisin. Kaikkea ei voi hallita eikä pidä, siihen pitää tottua, se on elämää.

Pelkään kipua, joten en halua kokea supistuksia enkä ponnistusvaihetta. En halua olla tunteja tilassa, missä saan jatkuvasti pelätä, mitä tapahtuu seuraavaksi. En halua, että repeän pahasti (kuten sukulaisnaiselle kävi, on muuten edelleen inkontinenssipotilas ja synnytyksestä melkein 30 vuotta, korjausleikkauksia tehty). Suunniteltu sektio on myös lapselle hyvin turvallinen, ja jos äiti kokee sen paremmaksi vaihtoehdoksi itselleen, niin mikä sinä olet asiaan puuttumaan. Jokaisen ihan oma asia.

Kenelle valitan, jos tuleekin repeämät, jotka vaikuttaa vaikka koko loppuelämän? Kenelle valitan jos lapsi saa jonkun vamman synnytyksessä? Kuka siinä auttaa? Ei kukaan. Mieti, kun niin kävisi vain siksi, että en pitänyt puoliani asian suhteen, jos myöntyisinkin alatiesynnytykseen, vaikka olen aina halunnut sektion. Sektiossakin on riskejä, mutta niihin olisi helpompi suhtautua, sillä se olisi oma valinta. Ihmettelen edelleen, miksi muita tämä asia kiinnostaa, sillä ei sillä ole mitään merkitystä muiden elämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muakin pelottaa synnytys, raskaus ja varsinkin se, että lapselle tapahtuisi jotain synnytyksessä tai nyt yleensäkin. Lisäksi pelkään sitä, että repeäisin pahasti, tai että jotenkin sekoaisin siitä kivusta, tai että olisi vaikeaa kiintyä vauvaan traumaattisen/kivuliaan kokemuksen takia. Mua on helpottanut se, että olen lukenut aiheesta paljon ja päättänyt, että kun aika on, niin toivon sektiota ja aion pitää puoleni sen saadakseni. Ymmärrän riskit, ja tiedän että sekään ei kivutonta ole, mutta sektio on jotenkin "paremmin hallinnassa", ja yksinkertaisesti mielikuva siitä on turvallisempi kuin alatiesynnytyksestä. Ihmettelen kovasti muiden asenteita sektiota kohtaan, ei mua ainakaan kiinnosta miten muut haluavat synnyttää.

Niin se on vain mielikuvaasi että se on turvallisempaa, mutta kun se ei ole turvallisempaa sinulle eikä lapsellesi. Kaikki on päässäsi, eli kun ajattelet ja luet faktaa oikein niin huomaat että terveellä synnyttäjällä alatiesynnytys on turvallisin. Kaikkea ei voi hallita eikä pidä, siihen pitää tottua, se on elämää.

Pelkään kipua, joten en halua kokea supistuksia enkä ponnistusvaihetta. En halua olla tunteja tilassa, missä saan jatkuvasti pelätä, mitä tapahtuu seuraavaksi. En halua, että repeän pahasti (kuten sukulaisnaiselle kävi, on muuten edelleen inkontinenssipotilas ja synnytyksestä melkein 30 vuotta, korjausleikkauksia tehty). Suunniteltu sektio on myös lapselle hyvin turvallinen, ja jos äiti kokee sen paremmaksi vaihtoehdoksi itselleen, niin mikä sinä olet asiaan puuttumaan. Jokaisen ihan oma asia.

Kenelle valitan, jos tuleekin repeämät, jotka vaikuttaa vaikka koko loppuelämän? Kenelle valitan jos lapsi saa jonkun vamman synnytyksessä? Kuka siinä auttaa? Ei kukaan. Mieti, kun niin kävisi vain siksi, että en pitänyt puoliani asian suhteen, jos myöntyisinkin alatiesynnytykseen, vaikka olen aina halunnut sektion. Sektiossakin on riskejä, mutta niihin olisi helpompi suhtautua, sillä se olisi oma valinta. Ihmettelen edelleen, miksi muita tämä asia kiinnostaa, sillä ei sillä ole mitään merkitystä muiden elämään.

Kenelle valitan että sain geenivirheen vanhemmaltani niin että munuaiseni posahtavat viimeistään 70 v?

Sinun sektiovalinnastasi voi aiheutua lapselle ongelmia aikuisuudessa astman ja allergian muodossa.

Eli sinä kärsit hallinnan menettämisen pelosta. Elämää ei voi hallita, lapsi voi sairastua tai vammautua, taikka kuolla rattijuopon alle. Elämässä ei voi loppujen lopulta hallita kaikkea, eikä elämää voi elää peläten.

Jos pelkäät noin kovasti saat varmasti keisarinleikkauksen. Älä jätä pelon takia lapsia tekemättä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muakin pelottaa synnytys, raskaus ja varsinkin se, että lapselle tapahtuisi jotain synnytyksessä tai nyt yleensäkin. Lisäksi pelkään sitä, että repeäisin pahasti, tai että jotenkin sekoaisin siitä kivusta, tai että olisi vaikeaa kiintyä vauvaan traumaattisen/kivuliaan kokemuksen takia. Mua on helpottanut se, että olen lukenut aiheesta paljon ja päättänyt, että kun aika on, niin toivon sektiota ja aion pitää puoleni sen saadakseni. Ymmärrän riskit, ja tiedän että sekään ei kivutonta ole, mutta sektio on jotenkin "paremmin hallinnassa", ja yksinkertaisesti mielikuva siitä on turvallisempi kuin alatiesynnytyksestä. Ihmettelen kovasti muiden asenteita sektiota kohtaan, ei mua ainakaan kiinnosta miten muut haluavat synnyttää.

Niin se on vain mielikuvaasi että se on turvallisempaa, mutta kun se ei ole turvallisempaa sinulle eikä lapsellesi. Kaikki on päässäsi, eli kun ajattelet ja luet faktaa oikein niin huomaat että terveellä synnyttäjällä alatiesynnytys on turvallisin. Kaikkea ei voi hallita eikä pidä, siihen pitää tottua, se on elämää.

Pelkään kipua, joten en halua kokea supistuksia enkä ponnistusvaihetta. En halua olla tunteja tilassa, missä saan jatkuvasti pelätä, mitä tapahtuu seuraavaksi. En halua, että repeän pahasti (kuten sukulaisnaiselle kävi, on muuten edelleen inkontinenssipotilas ja synnytyksestä melkein 30 vuotta, korjausleikkauksia tehty). Suunniteltu sektio on myös lapselle hyvin turvallinen, ja jos äiti kokee sen paremmaksi vaihtoehdoksi itselleen, niin mikä sinä olet asiaan puuttumaan. Jokaisen ihan oma asia.

Kenelle valitan, jos tuleekin repeämät, jotka vaikuttaa vaikka koko loppuelämän? Kenelle valitan jos lapsi saa jonkun vamman synnytyksessä? Kuka siinä auttaa? Ei kukaan. Mieti, kun niin kävisi vain siksi, että en pitänyt puoliani asian suhteen, jos myöntyisinkin alatiesynnytykseen, vaikka olen aina halunnut sektion. Sektiossakin on riskejä, mutta niihin olisi helpompi suhtautua, sillä se olisi oma valinta. Ihmettelen edelleen, miksi muita tämä asia kiinnostaa, sillä ei sillä ole mitään merkitystä muiden elämään.[/quote

Kuolema

Länsimaissa äitiyskuolema on harvinainen tapahtuma, ja helposti unohdetaan että edelleen myös korkean teknologian maissa äitejä kuolee raskauden ja synnytyksen komplikaatioihin. Useissa tutkimuksissa on todettu, että äitiyskuolleisuus on keisarileikkauksissa 3–4 kertaa yleisempää kuin alatiesynnytyksissä, kun huomioidaan vain synnytykseen ja synnytyksen jälkeiseen aikaan liittyvät kuolemat.

Eli haluat mieluummin ottaa isomman riskin että kuolet kuin että kärsit kivusta. ( ja nykyään on epiduraali sekä pudentaali ponnistuskipuun, eli sitä kipua ei tarvitse kokea)

Mulla takana 3 synnytystä, joista yksi käynnistetty joka päätyi sektioon ja supistus kivut oli tässä pahimmat, kahdessa luonnollisessa synnytyksessä supistuskivut kesti paremmin kun olivat luonnollisia, toisessa repesin ja synnytyksen pahin vaihe oli paikkaus, toisessa taas en revenny, muttä änkesin aika kauan vauvaa ulos.. ei oo jääny traumoja.. voisin synnyttää vieläkin, mutten halua lisää lapsia. Ei kannata uskoo kaikkea, mitä puhutaan. Toki synnytys sattuu, mutta se on myös huikee tunne, kun se vaiva on syntynyt. Synnytys ei oo kyllä mitään verrattuna lapsen kasvatukseen.

Ai kipulääkkeet vie kivut? Kertokaas se niille kaikille ihmisille, joiden kanssa olen puhunut heidän synnytyksistään. Kaikki heistä ovat puhuneet ihan järjettömistä kivuista ennen ja jälkeen synnytyksen. Että ei ihan kivutonta ollut (enkä siis oleta, että synnytys onkaan kivutonta, korjaan vaan vähän väittämää siitä, että kipulääkkeet tepsii kaikkeen). Edellisen kerran kun eräs ystäväni sai lapsen, hän oli asian jälkeen niin rikki, että itki vaan. Siis ei onnesta, vaan siitä, että oli niin traumatisoitunut kokemuksesta, koki ettei saanut apua ym.

En yksinkertaisesti halua kokea synnytystä, mikä siinä on niin erikoista?

Ja sinä joka mainostit sitä, että allergiaa ja astmaa tulee helpommin. Niitä riittää suvussa muutenkin, eikä meistä ketään ole syntynyt sektiolla, joten tulee tai on tullakseen.