Lue keskustelun säännöt.
En uskalla tehdä lapsia kun pelkään niin h e lvetisti synnytystä!
Mulla on monta synnyttänyttä tuttua.... Kavereita, kavereiden kavereita, työkavereita, sukulaisia, luokkalaisia..... He KAIKKI joiden kanssa asia tullut puheeksi, ovat sanoneet että synnytys on aivan hirveää. Kuulemma niin hirveää ja järkyttävää ettei sitä pysty kukaan synnyttämätön edes kuvittelemaan. Onko herranjumala ihan oikeasti tosiaan näin? Olen kuullut ihan kauheita juttuja. Ja sektio se vasta kauhea onkin, joten turha ehdottaa sitä "helpotuksena". Minä pelkään sektiota vielä ennemmän kuin alatiesynnytystä.
Onko adoptointi ihan mahdollista? Onko se valtavan suuri projekti? Voisin hyvinkin adoptoida lapsen, sillä haluaisin lapsia mutta synnyttää en taida uskaltaa.
Kommentit (1071)
Vierailija kirjoitti:
Nykynaiset ovat aivan kaheleita. Suorastaan keskenään kilpailevat kuka karmeimpia kuvailee. On osa nyky-yhteiskunnan degenoroitumista, että pelätään hysteerisesti jotain täysin luonnollista. Sata vuotta sitten ei ollut mitään lievityksiä ja lapsia tuli kymmenen. Jos sattuu, niin sitten sattuu, mutta pelon ei pidä antaa alistaa itseään.
Moi Tero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan he ovat oikeassa. Synnytys ei ole mukavaa. Mutta jälkikäteen kaiken arvoista ja voimaannuttavaa, jos ja useimmiten kun siitä selviää.
Henkilökohtaisesti mulle oli paljon pahempia ne synnytyksen jälkeiset viikot. Kun maito nousi, imetys sattui, jälkivuoto, kohtutulehdus, hormoniherkkyys ja synnytyksen jälkeinen masennus.
Toki juu, synnytys sattuu. Mutta ei se NIIN kamalaa ole. Aika moni tekee useamman lapsen. Jos synnytys olisi jotain aivan järkyttävää, niin harvempi tekisi sitä uudemman kerran vapaaehtoisesti. Komplikaatiot ovat asia erikseen. Mistä aika moni tekee useamman lapsen? Mistä lapsi tehtään?
Mun serkku väitti että endometrioosin kanssa olisi ollut pahempia kipuja kuin synnyttäessä. En tiedä voiko se olla mahdollista. Vai onko se ollut vain niin onnessaan vuosikausia toivotusta vauvasta, että on unohtanut kivut samantien. Mutta, jos tuo on totta, niin endometrioosia sairastavien ois ainakin turha pelätä synnytyskipuja sitten.
Vierailija kirjoitti:
Mun serkku väitti että endometrioosin kanssa olisi ollut pahempia kipuja kuin synnyttäessä. En tiedä voiko se olla mahdollista. Vai onko se ollut vain niin onnessaan vuosikausia toivotusta vauvasta, että on unohtanut kivut samantien. Mutta, jos tuo on totta, niin endometrioosia sairastavien ois ainakin turha pelätä synnytyskipuja sitten.
Kyllähän se endometrioosi pahimillaan saattaa kuroa kaikki sisäelimet kiinni toisiinsa endometrioosikudoksella ja ne sitten repeilee irti liikkuessa. Mutta en usko että se synnytyskipuja pahempaa silti voi olla.
Tuliko ap koskaan kertomaan tekikö lopulta lapsia? En jaksa lukea koko ketjua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun serkku väitti että endometrioosin kanssa olisi ollut pahempia kipuja kuin synnyttäessä. En tiedä voiko se olla mahdollista. Vai onko se ollut vain niin onnessaan vuosikausia toivotusta vauvasta, että on unohtanut kivut samantien. Mutta, jos tuo on totta, niin endometrioosia sairastavien ois ainakin turha pelätä synnytyskipuja sitten.
Endometrioosikipu on erittäin voimakasta ja joillakin johtaa jopa tajunnan menetykseen. Tuntuu siltä että yhtäkkiä isketään puukolla. Se kipu on sanoinkuvaamattoman kamalaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykynaiset ovat aivan kaheleita. Suorastaan keskenään kilpailevat kuka karmeimpia kuvailee. On osa nyky-yhteiskunnan degenoroitumista, että pelätään hysteerisesti jotain täysin luonnollista. Sata vuotta sitten ei ollut mitään lievityksiä ja lapsia tuli kymmenen. Jos sattuu, niin sitten sattuu, mutta pelon ei pidä antaa alistaa itseään.
Moi Tero.
Nämä on jänniä nämä ihmiset, jotka muka tunnistaa vauvapalstalla tuttujaan, vaikka Suomessa on kuusi miljoonaa ihmistä 😂
sivusta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en tuollaiseen paskaan suostu.
Miehet vaativat että aina syntyy poika, vaikka keho on naisen ja akka tekee KAIKEN lapsen eteen. Miehen suku on aina tunkemassa sortavia intressejään naisen kehoon. Naisen suku tekee tutkitusti enemmän naisen lisäksi, ja silti isän suku on se johon lapsi liitetään. Naurettavaa.
Ja pitäisi vielä motivoitua halkomaan oma elin että saa sovinistisen pornonkatsojan porstittua ulos fanittamaan Andrew Tatea? Oi mikä diili! En ikinä kehtaisi olla porsiva, spermattu heteroakka. Hävettäisi aukoa jalkoja ja kiljua kuin alkueläin sen jälkeen kun olet antanut sinua vihaavan sukupuolen lennättää limat reikääsi.
Äitiys on hirviömäisen ruma asia. En ikinä kestäisi raskauden häpeää. Te heterothan kiusaatte jopa tyttövauvoja. Että se siitä synnytyksen palkinnosta :D
Mulla auttoi synnytyspelkoon sellainen ajatus, että katsoin ympärilleni ja mietin, kuinka moni onkaan päätynyt toivomaan useamman kuin yhden lapsen. Siitä päättelin, että ei se synnytys sitten kuitenkaan ihan niin loputtoman traumatisoivaa tainnut olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun serkku väitti että endometrioosin kanssa olisi ollut pahempia kipuja kuin synnyttäessä. En tiedä voiko se olla mahdollista. Vai onko se ollut vain niin onnessaan vuosikausia toivotusta vauvasta, että on unohtanut kivut samantien. Mutta, jos tuo on totta, niin endometrioosia sairastavien ois ainakin turha pelätä synnytyskipuja sitten.
Kyllä se on mahdollista. Mulla on myös endometrioosi ja mähän pelkäsin synnytystä aivan hulluna, koska kaikki sanoi, että se sattuu 100x enemmän kuin menkkakivut. Ilmeisesti mun menkkakivut on jo sen 100x, koska ei synnytys sen suuremmin sattunut. Toki oli erilaista kipua ja vauvan tullessa ulos kieltämättä tuntui kuin pimp*i olisi haljennut (ei käynyt näin, mutta siltä tuntui).
Mutta toki tämäkään ei kaikilla mene näin. Luulen, että mulla on harvinaisen kivulias endo ja vastaavasti helpot synnytykset.
Valitettavasti mun kokemus järkyttävästä kivusta on kyllä ihan totta, eikä mitään satuilua.
Kätilö kysyi synnytyksen jälkeen, että "no, tulisitko tämän kokemuksen perusteella vielä uudelleen synnyttämään?" , niin kyllä pudistin siinä päätäni. Niin tuoreena oli se kipu mielessä. Mun synnytys kaiken kukkuraksi sujui ilmeisesti ihan hyvin ja nopeasti. Epiduraalinkin sain, vaan ei auttanut. Tuntui, kuin halkaisin kahtia. Yksi pinnallinen repeämä ommeltiin. Ehkä mulla ei ole synnyttäjän lantio...
Vaikuttaa olevan kovin yksilöllistä, keneen sattuu ja kuinka paljon. Naisilla on erilaisia ruumiinrakenteita, hormonien erittymisessä ja herkkyydessä niille on vaihtelua... Jokainen kokemus on uniikki. Toisilla se näyttää olevan positiivinen tai vähintään neutraali.