Lue keskustelun säännöt.
En uskalla tehdä lapsia kun pelkään niin h e lvetisti synnytystä!
Mulla on monta synnyttänyttä tuttua.... Kavereita, kavereiden kavereita, työkavereita, sukulaisia, luokkalaisia..... He KAIKKI joiden kanssa asia tullut puheeksi, ovat sanoneet että synnytys on aivan hirveää. Kuulemma niin hirveää ja järkyttävää ettei sitä pysty kukaan synnyttämätön edes kuvittelemaan. Onko herranjumala ihan oikeasti tosiaan näin? Olen kuullut ihan kauheita juttuja. Ja sektio se vasta kauhea onkin, joten turha ehdottaa sitä "helpotuksena". Minä pelkään sektiota vielä ennemmän kuin alatiesynnytystä.
Onko adoptointi ihan mahdollista? Onko se valtavan suuri projekti? Voisin hyvinkin adoptoida lapsen, sillä haluaisin lapsia mutta synnyttää en taida uskaltaa.
Kommentit (1071)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään annetaan sentään mahdollisuus leikkaukseen, jos äiti on todettu olevan liian "ahdas" synnyttämään alateitse. Vaaransa kummassakin. Lapsi voi leikkauksen yhteydessä ottaa keuhkot täyteen sitä limaa, mutta on itsellä kaksi kertaa tehty. Koska vauva ei mahtuisi ulos. Tuskaa on, kun keho valmistautuu synnytykseen, vaikka ei tarvitse.. Kun lantioluut jne. Jotenkin muuttaa asentoja ja kipu on laajaa, mutta lääkettä ei vauvan takia voi ottaa.
En tiedä mistä nykyinen sektiovastaisuus johtuu. Rahasta todennäköisesti. Olen syntynyt 50-luvulla ja äidilläni todettiin ahdas lantio. Hänelle tehtiin suosiolla sektio, ei tarvinnut väkisin yrittää alakautta. Ehdottomasti hyvinvointivaltiossa pitäisi olla mahdollisuus valita sektio halutessaan. Emme elä keskiaikaa, kaikkia muitakin sairauksia hoidetaan paremmin sitä mukaa kun lääketiede kehittyy. Lastensaanti tosin ei ole sairaus mutta aikamoinen urakka ilman mitään lääkityksiä. Jotkut haluavat kuitenkin synnyttää perinteisesti joten tuskin Suomi tästä valinnanvapaudesta konkurssiin menee. Kyllä se jossain vaiheessa toteutuu.
Lue tämä ja mieti onko se valinnanvapaus sittenkään järkevää. https://www.terve.fi/artikkelit/76884-alatiesynnytys-turvallisinta-keis…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelkopoli auttaa, jos synnytyspelko käy ylitsepääsemättömäksi. Monet ovat saaneet siitä apua. Iso pelko yleensä on se kun menettää kontrollin, tai pelkää että menettää.
Adoptiokin on mahdollista, mutta 3 lapsen onnellisena äitinä tsemppaan sinua myös normiteitse lapsensaantiin :)
Ap, mene sinne synnytyspalstalle turinoimaan - tämä on muita aiheita varten!
Vierailija kirjoitti:
Pelkopoli auttaa, jos synnytyspelko käy ylitsepääsemättömäksi. Monet ovat saaneet siitä apua. Iso pelko yleensä on se kun menettää kontrollin, tai pelkää että menettää.
Adoptiokin on mahdollista, mutta 3 lapsen onnellisena äitinä tsemppaan sinua myös normiteitse lapsensaantiin :)
Isoin pelko on kyllä se että jotain menee rikki ja pysyvästi. Kukaan minun tuttavista ei ole selvinnyt raskaudesta/synnytyksestä ilman vaurioita.
Minua tuskin auttaisi käydä missään pelkopolilla jauhamassa potaskaa :-) Lääketieteelliset faktat on ne mistä voin keskustella ja ne puhuvat itse puolestaan. Joten onneksi minun ei ole pakko synnyttää.
Minkä takia positiivisista ja realistisista, jotka eivät ole armeijatasoa, kirjoituksista tulee kauheasti alapeukkuja? Onko ainoa oikea vastaus, että synnyttäminen on läpipasketta hommaa ja kaikkien pitäisi lopettaa se, tai jos ei lopeta, kaikki mahdolliset lääkitykset on otettava ja pelkosektio?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä vaatisin sektiota. En ole synnyttänyt ja pelkään myös, mutta ehkä jopa enemmän pelottaa se raskausaika, jos on tosi pahoinvoiva eikä pysty mihinkään, 9kk kantaa lasta ja selviääkö se synnytykseen asti jne :/ En ole koskaan halunnut lapsia, jos joskus siihen hommaan ryhdyn ja raskaaksi tulen, niin katson mikä fiilis silloin on. Jos oon ihan kauhuissani, niin vaadin sektion. En synnytyspelon takia jättäisi lasta hankkimatta, se on kuitenkin vaan muutama tunti ja saat lapsesi syliin (sektiolla). Mulla on kavereita, jotka on saanut lapset sektiolla (toinen vaati pelkojensa takia ja toisella kapea lantio ja sektiota suosteltiin, ei ongemia synnytyksissä eikä jälkeenpäin).
Markettilainen kirjoitti:
Oletteko muuten kiinnittäneet huomiota, että samat naiset, jotka hehkuttavat upeita synnytyskokemuksia illanistujaisissa, avautuvat myös hieman myöhemmin illalla siitä ettei seksielämä ole palautunut ennalleen lapsen tulon jälkeen. Aina samat naiset selittävät asiaa väsymyksellä, elämänmuutoksella tms. Olen vaan laskenut 1+1, olisko tunto mennyt, eikä asiaa halua välttämättä edes itselle myöntää, kun se synnytys kuitenkin on ollut maailman upein ja ihanin kokemus mikä kaikkien pitäisi kokea?
No höpö höpö! Täällä taas joku asioista paremmin tietämätön yrittää provosoida. 😂
En tiedä miten paljon esim. imetys tai lantionpohjalihasten aiempi kunto vaikuttaa, mutta kyllä itselläni ainakin supistui kohtu ihan hyvin ja ainakin mieheni mielestä tuntui jopa tiukemmalta, kuin ennen synnytystä. Oli kyllä lantionpohjalihakset jo ennestään hyvässä kunnossa, kun olin treenannut niitö yli 19 vuotta. Imettäessä tunsin, kun kohtu supistui ja synnytyksen jälkeenhän kärilö vielä tarkistaa onko kohdunsuu ja emätin palautunut. Jälkitarkastuksessa tarkastetaan vielä uudelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Markettilainen kirjoitti:
Oletteko muuten kiinnittäneet huomiota, että samat naiset, jotka hehkuttavat upeita synnytyskokemuksia illanistujaisissa, avautuvat myös hieman myöhemmin illalla siitä ettei seksielämä ole palautunut ennalleen lapsen tulon jälkeen. Aina samat naiset selittävät asiaa väsymyksellä, elämänmuutoksella tms. Olen vaan laskenut 1+1, olisko tunto mennyt, eikä asiaa halua välttämättä edes itselle myöntää, kun se synnytys kuitenkin on ollut maailman upein ja ihanin kokemus mikä kaikkien pitäisi kokea?
No höpö höpö! Täällä taas joku asioista paremmin tietämätön yrittää provosoida. 😂
En tiedä miten paljon esim. imetys tai lantionpohjalihasten aiempi kunto vaikuttaa, mutta kyllä itselläni ainakin supistui kohtu ihan hyvin ja ainakin mieheni mielestä tuntui jopa tiukemmalta, kuin ennen synnytystä. Oli kyllä lantionpohjalihakset jo ennestään hyvässä kunnossa, kun olin treenannut niitö yli 19 vuotta. Imettäessä tunsin, kun kohtu supistui ja synnytyksen jälkeenhän kärilö vielä tarkistaa onko kohdunsuu ja emätin palautunut. Jälkitarkastuksessa tarkastetaan vielä uudelleen.
Lisään vielä, että seksiä teki mieli aika pian synnytyksen jälkeen ja tuntuu, että sitä harrastettiin raskauden aikana ja synnytyksen jälkeen jopa enemmän kuin ennen raskautta. 😬
Vierailija kirjoitti:
Markettilainen kirjoitti:
Oletteko muuten kiinnittäneet huomiota, että samat naiset, jotka hehkuttavat upeita synnytyskokemuksia illanistujaisissa, avautuvat myös hieman myöhemmin illalla siitä ettei seksielämä ole palautunut ennalleen lapsen tulon jälkeen. Aina samat naiset selittävät asiaa väsymyksellä, elämänmuutoksella tms. Olen vaan laskenut 1+1, olisko tunto mennyt, eikä asiaa halua välttämättä edes itselle myöntää, kun se synnytys kuitenkin on ollut maailman upein ja ihanin kokemus mikä kaikkien pitäisi kokea?
No höpö höpö! Täällä taas joku asioista paremmin tietämätön yrittää provosoida. 😂
En tiedä miten paljon esim. imetys tai lantionpohjalihasten aiempi kunto vaikuttaa, mutta kyllä itselläni ainakin supistui kohtu ihan hyvin ja ainakin mieheni mielestä tuntui jopa tiukemmalta, kuin ennen synnytystä. Oli kyllä lantionpohjalihakset jo ennestään hyvässä kunnossa, kun olin treenannut niitö yli 19 vuotta. Imettäessä tunsin, kun kohtu supistui ja synnytyksen jälkeenhän kärilö vielä tarkistaa onko kohdunsuu ja emätin palautunut. Jälkitarkastuksessa tarkastetaan vielä uudelleen.
Ei siis yli 19 vuotta, vaan yli 10. Sori typo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen kokenut alatiesynnytyksen ja kiireellisen sektion, ja oma kokemukseni on, että alatiesynnytys on helpompi. En ole mikään luomuintoilija, tai halua puuttua muiden tekemisiin, mutta pelkäävälle suosittelisin omasta näkökulmastani alatiesynnytystä epiduraalilla. Sektion jälkeen itselläni oli kauheat kivut leikkaushaavassa, ja haava oli kipujen jälkeen usean kuukauden tunnoton. Alatiesynnyksestä palauduin nopeasti täysin ennalleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä, sektio on todellakin paljon tuskattomampi ja helpompi operaatio kuin alapääsynnytys! Ei jää pysyviä vaurioita ja saa niin hyvät lääkkeet, että kipua ei tunnu. Kolmantena päivänä on jo ihan "terve" ja lähes kivuton, särkylääkkeitä saa lähinnä varuiksi, koska jos antaa kivun yltyä on sitä paljon hankalampi enää lääkitä kuin ennakoivasti. Toki kiireelliset ja hätäsektiot on erikseen ja niissä tietenkin suuremmat riskit yms. mutta täytyy ottaa huomioon, että yleensä edellämainituissa yritetty ensiksi alatiesynnytystä tuloksetta ja siten päädytty leikkaukseen. Eli suosittelisin sitä suunniteltua sektiota. Toki se itseäkin pelotti alkuun, koska en ollut ennen ollut sairaalassa saati leikkauksessa, mutta oli pelon arvoista, ettei ollut kipuja ja toipuminen otti muutaman päivän.
Kyllähän sektiosta nimenomaan jää pysyvä vaurio. Ne leikatut vatsalihakset.
Alatiesynnytyksistä mulle ja monelle muulle ei ole jäänyt mitään vaurioita. Ei tikin tikkiä edes.
Toisilla toisin päin. Ei suunniteltu sektio ole sen vaarallisempi kuin mikään muukaan leikkaus, eikä ketään muitakaan leikkaukseen meneviä pelotella sillä että komplikaatioita varmasti tulee. Kun niitä ei suurimmalle osalle tule. Itselläni sektio oli helpompi.
Eri
Alatiesynnytys on kuitenki ainoa josta voi selvitä täysin ilman pysyviä vaurioita koska vatsalihasten katkaisu kyllä on pysyvä vaurio.
Minun lapseni , 2 kpl, ovat syntyneet sektiolla nukutuksessa.. Ei mitään negatiivista sanottavaa. Leikkaushaavakipuun sai kipulääkettä. Vaikka vatsalihakseni on katkaistu, ei tästä ole minulle ollut mitään haittaa myöhemmin. Tosiasiassa vasta edellä olevan viestin luettuani tiedostin, että siinähän joutuu vatsalihakset katkaisemaan. Turhaa pelottelua sektiosta.
No minusta ei ole turhaa pelottelua sillä kaikki eivät halua että vatsalihakset katkaistaan. Itselle ainakin ihan ehdoton ei. Mä vaan en pystyisi rikkomaan omaa kehoa tietoisesti. Siksi en voi synnyttää.
Minulle ei kertakaikkiaan ole ollut mitään haittaa siitä, että vatsalihakseni on sektion yhtydessä katkaistu, ommeltuja ja haava parantunut lähes huomaamattomaksi. Pahempia vaurioita kuulostaa tulevan noissa hallitsemattomissa repeämissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi musta tuntuu siltä, että naisen oikeus hyvään seksielämään (ja riskien minimointi asian suhteen) on edelleen tabu?
Jokainen varmasti tajuaa sen, että iso osa synnyttää alateitse ongelmitta. Se pari prosenttia epäonnistuneita synnytyksiä on minulle kuitenkin sen verran iso lukema, etten itse ottaisi tuollaista riskiä. Minulle alapääni on nautinnon lähde eikä ensisijaisesti mikään lapsenpäästökanava. Ja jos tähän lapsenpäästökanavaan tulee jokin vika, ei ”lapsi on kaiken kärsimyksen arvoinen” -kortti kelpaa hyvittelynä minulle. Joku toinen ajatelkoon asiasta mitä haluaa. Jos olisi pakko lapsi tehdä, maksaisin ilomielin sektiosta.
Vierailija kirjoitti:
Markettilainen kirjoitti:
Oletteko muuten kiinnittäneet huomiota, että samat naiset, jotka hehkuttavat upeita synnytyskokemuksia illanistujaisissa, avautuvat myös hieman myöhemmin illalla siitä ettei seksielämä ole palautunut ennalleen lapsen tulon jälkeen. Aina samat naiset selittävät asiaa väsymyksellä, elämänmuutoksella tms. Olen vaan laskenut 1+1, olisko tunto mennyt, eikä asiaa halua välttämättä edes itselle myöntää, kun se synnytys kuitenkin on ollut maailman upein ja ihanin kokemus mikä kaikkien pitäisi kokea?
No höpö höpö! Täällä taas joku asioista paremmin tietämätön yrittää provosoida. 😂
En tiedä miten paljon esim. imetys tai lantionpohjalihasten aiempi kunto vaikuttaa, mutta kyllä itselläni ainakin supistui kohtu ihan hyvin ja ainakin mieheni mielestä tuntui jopa tiukemmalta, kuin ennen synnytystä. Oli kyllä lantionpohjalihakset jo ennestään hyvässä kunnossa, kun olin treenannut niitö yli 19 vuotta. Imettäessä tunsin, kun kohtu supistui ja synnytyksen jälkeenhän kärilö vielä tarkistaa onko kohdunsuu ja emätin palautunut. Jälkitarkastuksessa tarkastetaan vielä uudelleen.
Niin siis sulle on nimenomaan tullut niitä aiemmin mainittuja laskeumia. Voihan paikat tosiaan tuntua tiukemmalta, oma mielipidehän voi olla vaikeaa muodostaa, jos tunto on osittain vaurioitunut niin pahoin, että joutuu joka puolella asiaa tiedustelemaan toisinpäin kovaan ääneen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Markettilainen kirjoitti:
Oletteko muuten kiinnittäneet huomiota, että samat naiset, jotka hehkuttavat upeita synnytyskokemuksia illanistujaisissa, avautuvat myös hieman myöhemmin illalla siitä ettei seksielämä ole palautunut ennalleen lapsen tulon jälkeen. Aina samat naiset selittävät asiaa väsymyksellä, elämänmuutoksella tms. Olen vaan laskenut 1+1, olisko tunto mennyt, eikä asiaa halua välttämättä edes itselle myöntää, kun se synnytys kuitenkin on ollut maailman upein ja ihanin kokemus mikä kaikkien pitäisi kokea?
Minun tuttavapiirissäni alatiesynnytyksillään illanistujaisissa mässäilevät naiset nimenomaan kehuvat tiukkuuttaan. Että synnytys auttoi löytämään lantionpohjalihakset ja hallitsemaan niitä ja nyt treenaamisen jälkeen on parempi kuin koskaan. En ole synnyttänyt, joten vaikea sanoa, mutta arvelisin, että jumpattu synnyttäneen alapää ei vedä vertoja jumpatulle synnyttämättömälle alapäälle. Ehkä kokemus on tuollainen, jos ei ole ajatellut alapäänsä lihaksia koskaan ennen synnytystä, mutta muutoin tuo on minusta älyllisesti epärehellinen vertaus. Suuri osa naisista kuitenkin harrastaa alapääjumppaa jo ennen lapsia.
Parantuneella tuntoherkkyydellä myös moni alatiesynnyttänyt kehuu, siihen en osaa sanoa mitään. Mutta se olisi mukava plussa, jos näin on. Jotenkin ajattelisi, että vauriot voisivat vahingoittaa tuntoa, mutta en tiedä.
Ehkä ylipäätänsä äänessä ovat sellaiset naiset, joilla on positiivisia kokemuksia. Harva avautuu edes kovin läheisille ystäville, jos on löysyyttä tai tunnottomuutta. Joskus joidenkin kehu tuntuu jopa vähän uhoamiselta - ikään kuin pyrittäisiin maalata alatiesynnyttämisestä hyvää kuvaa keinolla millä hyvänsä. Ja vakuutella ja puolustaa omaa kunniaa, että minulla ei ainakaan ole löysä, vaikka sitä te seurueen miehet ja synnyttämättömät varmaan mietitte.
Tällaisia ajatuksia on itselläkin ollut aina, kun joku oikein kehuskelee kuinka on paikat pysyneet tikissä ja jopa tunto parantunut. Tuntuu aika epätodennäköiseltä ja todistelijan puheet epätoivoisilta.
Vierailija kirjoitti:
Miksi musta tuntuu siltä, että naisen oikeus hyvään seksielämään (ja riskien minimointi asian suhteen) on edelleen tabu?
Jokainen varmasti tajuaa sen, että iso osa synnyttää alateitse ongelmitta. Se pari prosenttia epäonnistuneita synnytyksiä on minulle kuitenkin sen verran iso lukema, etten itse ottaisi tuollaista riskiä. Minulle alapääni on nautinnon lähde eikä ensisijaisesti mikään lapsenpäästökanava. Ja jos tähän lapsenpäästökanavaan tulee jokin vika, ei ”lapsi on kaiken kärsimyksen arvoinen” -kortti kelpaa hyvittelynä minulle. Joku toinen ajatelkoon asiasta mitä haluaa. Jos olisi pakko lapsi tehdä, maksaisin ilomielin sektiosta.
Olisikohan tilanne sama, jos synnytys tapahtuisi peniksen kautta ja sillointällöin kävisi niin, että penis repeäisi hommassa käyttökelvottomaksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Markettilainen kirjoitti:
Oletteko muuten kiinnittäneet huomiota, että samat naiset, jotka hehkuttavat upeita synnytyskokemuksia illanistujaisissa, avautuvat myös hieman myöhemmin illalla siitä ettei seksielämä ole palautunut ennalleen lapsen tulon jälkeen. Aina samat naiset selittävät asiaa väsymyksellä, elämänmuutoksella tms. Olen vaan laskenut 1+1, olisko tunto mennyt, eikä asiaa halua välttämättä edes itselle myöntää, kun se synnytys kuitenkin on ollut maailman upein ja ihanin kokemus mikä kaikkien pitäisi kokea?
No höpö höpö! Täällä taas joku asioista paremmin tietämätön yrittää provosoida. 😂
En tiedä miten paljon esim. imetys tai lantionpohjalihasten aiempi kunto vaikuttaa, mutta kyllä itselläni ainakin supistui kohtu ihan hyvin ja ainakin mieheni mielestä tuntui jopa tiukemmalta, kuin ennen synnytystä. Oli kyllä lantionpohjalihakset jo ennestään hyvässä kunnossa, kun olin treenannut niitö yli 19 vuotta. Imettäessä tunsin, kun kohtu supistui ja synnytyksen jälkeenhän kärilö vielä tarkistaa onko kohdunsuu ja emätin palautunut. Jälkitarkastuksessa tarkastetaan vielä uudelleen.
Lisään vielä, että seksiä teki mieli aika pian synnytyksen jälkeen ja tuntuu, että sitä harrastettiin raskauden aikana ja synnytyksen jälkeen jopa enemmän kuin ennen raskautta. 😬
Harrastitte synnytyksen jälkeen enemmän..mutta on sitten loppunut vai? Ja en tiedä teillä, mutta joskus se määräkään ei toki korvaa laatua.
Olen synnyttänyt kolme lasta. Eka synnytys oli pitkä ja kivulias ja otin epiduraalin joka kyllä auttoi. Toisessa synnytyksessä olin vesialtaassa avautumisen ajan ja lopulta synnytinkin sinne. Ei mitenkään erityisen kivuliasta ja vedessäolo riitti mainiosti kivunlievitykseksi. Komas synnytys oli sitten syöksysynnytys ja se oli kieltämättä aika kivulias avautumisvaihe mutta se ei kestänyt kuin noin 1 tunnin. Sairaalassa ei keretty saada ammeeseen vettä koska vauva synytyi jo 15 min sairaalaan saapumisesta.
Itse lähtisin ihan mielelläni synnyttämään vaikka heti. Olisi jännä kokea se vielä kerran ja minkäänlaista kammoa ei ole synnyttämiseen jäänyt, valitettavasti meidän lapsiluku on muista syistä täynnä. Itse en osaa sanoa että synnytykset olisivat aiheuttaneet mitään pysyvämpiä muutoksia minuun. Ehkä paikat on löystymeet hieman mutta vaikea sanoa.
Spinaalipuudutus vie ponnistuksen aikaiset kivut, kun tekee lapsen silloin kun puudutus on vielä voimassa! Mulla oli treenauksenkin takia hyvät lihakset alapäässä joten ponnistusvaihe oli pitkä. En kuitenkaan revennyt kun Ceridal-öljyllä olin voidellut ja hieronut monta kuukautta ennen synnytystä välilihaa.
Kauhujuttuja ei kannattaisi kuunnella ja etukäteen ei oikein voi tietää, miten tulee menemään. Epiduraali auttaa (ainakin minulla auttoi) ja synnytyksistä ei jäänyt kauhutarinoita kerrottavaksi. Kukaanhan ei sinne menisi nykyaikana uudestaan, jos olisi täysin epäinhimillistä ja kestämätöntä.
En tiedä mistä nykyinen sektiovastaisuus johtuu. Rahasta todennäköisesti. Olen syntynyt 50-luvulla ja äidilläni todettiin ahdas lantio. Hänelle tehtiin suosiolla sektio, ei tarvinnut väkisin yrittää alakautta. Ehdottomasti hyvinvointivaltiossa pitäisi olla mahdollisuus valita sektio halutessaan. Emme elä keskiaikaa, kaikkia muitakin sairauksia hoidetaan paremmin sitä mukaa kun lääketiede kehittyy. Lastensaanti tosin ei ole sairaus mutta aikamoinen urakka ilman mitään lääkityksiä. Jotkut haluavat kuitenkin synnyttää perinteisesti joten tuskin Suomi tästä valinnanvapaudesta konkurssiin menee. Kyllä se jossain vaiheessa toteutuu.