En uskalla tehdä lapsia kun pelkään niin h e lvetisti synnytystä!

Vierailija kirjoitti:

Kauhujuttuja ei kannattaisi kuunnella ja etukäteen ei oikein voi tietää, miten tulee menemään. Epiduraali auttaa (ainakin minulla auttoi) ja synnytyksistä ei jäänyt kauhutarinoita kerrottavaksi. Kukaanhan ei sinne menisi nykyaikana uudestaan, jos olisi täysin epäinhimillistä ja kestämätöntä.

Hyvin sanottu, etukäteen ei voi tosiaan yhtään tietää, että ihan on korkeemman kädessä mitä tapahtuu ja sitten vaan kotona kadut, ettet vaatinut SUUNNITELTUA sektiota, että vähän vois etukäteen ajatella miten homma tulee menemään. Että ohjeenasi alatiesynnyttäjille on, älä mieti tulevaa, kun alapää on säpäleinä, et muuta pysty miettimäänkään ja elämäsi on pilalla, niin nauti nyt ja ole huoleton?

Kipu oli kovaa mutta mulla epiduraali ja kaikki kipupiikit mitä kätilö laittoi auttoivat tosi paljon. Halusin olla mahdollisimman pitkään ilman kivunlievitystä joten jos olisin pyytänyt aiemmin jotain vahvempaa niin ei välttämättä olisi tarvinnut kärsiä niin pitkään. Mutta nykyään niin hyvät kivunlievitykset että usein synnytyksessä pääsee paljon helpommalla kun 50v sitten. Kun epiduraalin vaikutus alkoi loppua niin tosiaan aika järkkyjä kivut mutta onneksi sai uuden annoksen muutaman kivuliaan supistuksen jälkeen ja sen jälkeen aika pian alkoi jo ponnistus.

Itellä synnytyksessä kaikki meni hyvin eikä ollut komplikaatioita mutta kauheimpia synnytyskertomuksia kuunnellessa en ihmettele jos joillekin jäänyt traumat..

Synnytys tekee kipeää ja on tuskaista mutta sen kesto mitataan yleensä tunneissa. Synnytyksen jälkeen alkava tuska ja kärsimys kestää vähintään 18 vuotta, tai koko eliniän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmettä, sektio on todellakin paljon tuskattomampi ja helpompi operaatio kuin alapääsynnytys! Ei jää pysyviä vaurioita ja saa niin hyvät lääkkeet, että kipua ei tunnu. Kolmantena päivänä on jo ihan "terve" ja lähes kivuton, särkylääkkeitä saa lähinnä varuiksi, koska jos antaa kivun yltyä on sitä paljon hankalampi enää lääkitä kuin ennakoivasti. Toki kiireelliset ja hätäsektiot on erikseen ja niissä tietenkin suuremmat riskit yms. mutta täytyy ottaa huomioon, että yleensä edellämainituissa yritetty ensiksi alatiesynnytystä tuloksetta ja siten päädytty leikkaukseen. Eli suosittelisin sitä suunniteltua sektiota. Toki se itseäkin pelotti alkuun, koska en ollut ennen ollut sairaalassa saati leikkauksessa, mutta oli pelon arvoista, ettei ollut kipuja ja toipuminen otti muutaman päivän.

Kyllähän sektiosta nimenomaan jää pysyvä vaurio. Ne leikatut vatsalihakset.

Alatiesynnytyksistä mulle ja monelle muulle ei ole jäänyt mitään vaurioita. Ei tikin tikkiä edes.

Toisilla toisin päin. Ei suunniteltu sektio ole sen vaarallisempi kuin mikään muukaan leikkaus, eikä ketään muitakaan leikkaukseen meneviä pelotella sillä että komplikaatioita varmasti tulee. Kun niitä ei suurimmalle osalle tule. Itselläni sektio oli helpompi.

Eri

Sektioita varmasti panatataan ja demonisoidaan sen takia, että se on yhteiskunnalle huomattavasti suurempi operaatio kuin alatiesynnytys. Tarvitaan paljon enemmän henkilökuntaa ja lääkäreitä paikalle. Vaikka sunniteltu sektio on varmasti turvallisin tapa syntyä sekä vauvalle että äidille. Riski ja komplikaatipotilastoissa ei ole eritelty suunniteltua sektiota, kiireellistä sektiota eikä hätäsektioa. Kaikki johtaa erilaisista tilanteista. Itsellä oli vauva poikittain, joten suunniteltu sektio (ja vaikkei olisikaan ollut). Kiireelliset ja hätäsektiot johtuu yleensä siitä, että väkisin koitetaan vääntää vauvaa pihalle väärässä asennossa, tai synnytys ei edisty tai miljoona muuta asiaa, mitkä voi mennä pieleen ja joudutaan leikkaamaan. Joten miksei vaan suoraan menisi siihen leikkaukseen, joka on täysin tuskaton ja kivuton ja ennenkaikkea turvallinen. Pointti nyt ehkä se, että ei kannata riskien perusteella niputtaa kaikkia sektiotyyppejä samaan. Jos suunniteltua sektiota verrataan alatiehen, olen melko varma, että ensimmäinen on turvallisempi vauvallekin.

Kukkaro kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauhujuttuja ei kannattaisi kuunnella ja etukäteen ei oikein voi tietää, miten tulee menemään. Epiduraali auttaa (ainakin minulla auttoi) ja synnytyksistä ei jäänyt kauhutarinoita kerrottavaksi. Kukaanhan ei sinne menisi nykyaikana uudestaan, jos olisi täysin epäinhimillistä ja kestämätöntä.

Hyvin sanottu, etukäteen ei voi tosiaan yhtään tietää, että ihan on korkeemman kädessä mitä tapahtuu ja sitten vaan kotona kadut, ettet vaatinut SUUNNITELTUA sektiota, että vähän vois etukäteen ajatella miten homma tulee menemään. Että ohjeenasi alatiesynnyttäjille on, älä mieti tulevaa, kun alapää on säpäleinä, et muuta pysty miettimäänkään ja elämäsi on pilalla, niin nauti nyt ja ole huoleton?

Mutta kun suunniteltu sektiokin voi johtaa komplikaatioihin ja pahimmillaan äidin kuolemaan? Ymmärrätkö että se sektio on samalla tavalla riski kuin alatiesynnytyskin?

Vierailija kirjoitti:

Kukkaro kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauhujuttuja ei kannattaisi kuunnella ja etukäteen ei oikein voi tietää, miten tulee menemään. Epiduraali auttaa (ainakin minulla auttoi) ja synnytyksistä ei jäänyt kauhutarinoita kerrottavaksi. Kukaanhan ei sinne menisi nykyaikana uudestaan, jos olisi täysin epäinhimillistä ja kestämätöntä.

Hyvin sanottu, etukäteen ei voi tosiaan yhtään tietää, että ihan on korkeemman kädessä mitä tapahtuu ja sitten vaan kotona kadut, ettet vaatinut SUUNNITELTUA sektiota, että vähän vois etukäteen ajatella miten homma tulee menemään. Että ohjeenasi alatiesynnyttäjille on, älä mieti tulevaa, kun alapää on säpäleinä, et muuta pysty miettimäänkään ja elämäsi on pilalla, niin nauti nyt ja ole huoleton?

Mutta kun suunniteltu sektiokin voi johtaa komplikaatioihin ja pahimmillaan äidin kuolemaan? Ymmärrätkö että se sektio on samalla tavalla riski kuin alatiesynnytyskin?

Alatiesynnytekssäkin on kuoleman riski. Jokin sisällä voi revetä, eikä sitä edes huomata! Puhumattakaan siitä, että se pungertaminen saattaa katkaista vaikka suonen päästä.

Oli niin kamala kokemus, etten pystynyt toista kertaa.

Vierailija kirjoitti:

Kukkaro kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauhujuttuja ei kannattaisi kuunnella ja etukäteen ei oikein voi tietää, miten tulee menemään. Epiduraali auttaa (ainakin minulla auttoi) ja synnytyksistä ei jäänyt kauhutarinoita kerrottavaksi. Kukaanhan ei sinne menisi nykyaikana uudestaan, jos olisi täysin epäinhimillistä ja kestämätöntä.

Hyvin sanottu, etukäteen ei voi tosiaan yhtään tietää, että ihan on korkeemman kädessä mitä tapahtuu ja sitten vaan kotona kadut, ettet vaatinut SUUNNITELTUA sektiota, että vähän vois etukäteen ajatella miten homma tulee menemään. Että ohjeenasi alatiesynnyttäjille on, älä mieti tulevaa, kun alapää on säpäleinä, et muuta pysty miettimäänkään ja elämäsi on pilalla, niin nauti nyt ja ole huoleton?

Mutta kun suunniteltu sektiokin voi johtaa komplikaatioihin ja pahimmillaan äidin kuolemaan? Ymmärrätkö että se sektio on samalla tavalla riski kuin alatiesynnytyskin?

Ihan samallatavalla voidaan sanoa, että epäonnistunut alatiesynnytys voi johtaa lapsen kuolemaan tai vammautumiseen. Tiedän useitakin tapauksia, joissa lapsi on vammautunut hapenpuutteen tms. takia epäonnistuneessa synnytyksessä. Sen sijaan en tiedä yhtään lasta, joka olisi vammautunut sektiolla syntyessään.

Synnytys ei ole koskaan ollut mikään helppo juttu. Kipuun ja komplikaatioihin vaikuttavat monet asiat. Nykyään synnyttäminen on siinä mielessä helpompaa, että meillä on kivunlievitykset olemassa. Toki kaikille sitä ei ehditä antamaan ja joillekin ne eivät auta. Toiset pärjäävät jopa ilman. Kipu on hyvin yksilöllistä. Joku pääsee helpolla, toinen ratkeaa lähes kahtia, kolmatta ei kipu hetkauta ja toinen pyörtyy kivusta.

Täysin kivutonta se ei ole ja sen ovat naiset tienneet siitä asti kun on alettu synnyttämään. Monet siitä kuitenkin selviää, nykyisin yhä useampi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukkaro kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauhujuttuja ei kannattaisi kuunnella ja etukäteen ei oikein voi tietää, miten tulee menemään. Epiduraali auttaa (ainakin minulla auttoi) ja synnytyksistä ei jäänyt kauhutarinoita kerrottavaksi. Kukaanhan ei sinne menisi nykyaikana uudestaan, jos olisi täysin epäinhimillistä ja kestämätöntä.

Hyvin sanottu, etukäteen ei voi tosiaan yhtään tietää, että ihan on korkeemman kädessä mitä tapahtuu ja sitten vaan kotona kadut, ettet vaatinut SUUNNITELTUA sektiota, että vähän vois etukäteen ajatella miten homma tulee menemään. Että ohjeenasi alatiesynnyttäjille on, älä mieti tulevaa, kun alapää on säpäleinä, et muuta pysty miettimäänkään ja elämäsi on pilalla, niin nauti nyt ja ole huoleton?

Mutta kun suunniteltu sektiokin voi johtaa komplikaatioihin ja pahimmillaan äidin kuolemaan? Ymmärrätkö että se sektio on samalla tavalla riski kuin alatiesynnytyskin?

Ihan samallatavalla voidaan sanoa, että epäonnistunut alatiesynnytys voi johtaa lapsen kuolemaan tai vammautumiseen. Tiedän useitakin tapauksia, joissa lapsi on vammautunut hapenpuutteen tms. takia epäonnistuneessa synnytyksessä. Sen sijaan en tiedä yhtään lasta, joka olisi vammautunut sektiolla syntyessään.

Jatkan vielä, että nimenomaa suunnitellulla sektiolla syntyessään. Kiireellisiä ja hätäsektiota ei tule niputtaa samaan vaarallisuusluokkaan. Ja tiedän muuten yhden tapauksen, jossa äidillä katkesi alatiesynnytyksessä pungertaessa verisuoni päästä ja kuoli.

No, minulla käynnistettiin synnytys ja kärvistelin 13h kokoajan voimakkaammaksi muuttuvien supistusten kanssa, mutta pirun kohdunsuu ei vaan tahtonut kypsyä. Eihän se mukavaa ollut, mutta salissa sain epiduraalin ja itse synnytys meni tosi helposti. Ponnistusvaihe kesti n. 5min. Eikä noilla millään ollut mitään merkitystä, kun sain ihanan vauvani rinnalleni. Kolme tuntia synnytyksestä kirmailin osastolla jo iloisesti vessaan ja juomista hakemaan. 😊 Ja tietkö, olisin ihan valmis koko ruljanssiin taas, se kipumuisto on pieni ja merkityksetön. Näin mulla.

Sinulla on liioittelevia pelkureita kavereina. Synnytin kaksi lasta enkä pelännyt mitään muuta kuin lapsen hengen puolesta. Pyysin puudutuksen heti kun siltä tuntui enkä kupannut viime minuuteille, tuntui pelkästään hyvältä ja orgastiselta puristaa lapsi ulos.

Mieluummin teen saman vaikka 20 kertaa kuin menen paikkauttamaan hammasta. Ja menen silti paikkauttamaan sen hampaankin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No aika p^^^^^^stä verrata synnytystä ja raiskausta. Ja minä kirjoitin sen viestin, miksi olisin surkeempi kuin muutkaan maailman synnyttäneet. Sillä itseäni lohdutin ja auttoi. On siitä muutkin selvinneet.

Ihmisen synnytys on eläinmaailmassa harvinaisen vaarallinen. Ennen nykylääketieteen kehittymistä prosentuaalisesti hirveän moni nainen ja lapsi on kuollut synnytyskomplikaatioihin. Ja lääketieteestä huolimatta edelleenkin ihmisiä kuolee synnytyksessä. Ei ne kaikki "muut" selviä.

Nykyäänkin kehitysmaissa todella moni nainen kuolee synnytyksessä, myös lapsikuolleisuus synnytyksessä on suurta. Synnytys on naisen elämän vaarallisin tapahtuma yleensä.

Onko Suomessa yksityistä synnytyssairaalaa, jossa saisi kovalla rahalla yksilöllisen, huomaavaisen palvelun, huippuluokan hoidon ja muutenkin hyvän kokemuksen? Olisi valmis maksamaan isonkin summan tällaisesta palvelusta.

Mulla oli pitkä ja kivulias synnytys. Jotain sellaista osasin odottaakin.

Menin sinne sillä ajatuksella, että eiköhän ammattilaiset lapseni saa terveenä ulos, vaikkei musta olisi yhtään mihinkään.

Vähän näin se menikin.

En siis käyttänyt aikaa sen prosessointiin, enkä alkuaankaan aatellut, etteikö tulisi henkistä traumaa. Ajattelin, että sen kanssa pärjää, kun ei ole tarkoitus synnyttää toista kertaa.

Tämä toimi mulla.

Onhan se...Eka synnytys oli hyvin kivulias ja lääkäri vain pahensi kipua sorkkimisellaan. Toimivaa puudutusta en saanut. Vertakin tuli niin että makasin 2 vrk voimattomana sairaalasängyssä.

Seuraavat kerrat olivatkin sitten helppoja, kun ei sitä ensimmäisen synnytyksen kipua olisi voinut oikein mitenkään ylittää, ellen olisi menettänyt tajuntaani tai kuollut.

Jos sulta on siis joskus sahattu raajoja irti tylsällä sahalla ja joku tulee tarjoamaan että viimeinen jalka katkaistaankin kirveellä, otat sen kirveen riemull vastaan.

Kukkaro kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauhujuttuja ei kannattaisi kuunnella ja etukäteen ei oikein voi tietää, miten tulee menemään. Epiduraali auttaa (ainakin minulla auttoi) ja synnytyksistä ei jäänyt kauhutarinoita kerrottavaksi. Kukaanhan ei sinne menisi nykyaikana uudestaan, jos olisi täysin epäinhimillistä ja kestämätöntä.

Hyvin sanottu, etukäteen ei voi tosiaan yhtään tietää, että ihan on korkeemman kädessä mitä tapahtuu ja sitten vaan kotona kadut, ettet vaatinut SUUNNITELTUA sektiota, että vähän vois etukäteen ajatella miten homma tulee menemään. Että ohjeenasi alatiesynnyttäjille on, älä mieti tulevaa, kun alapää on säpäleinä, et muuta pysty miettimäänkään ja elämäsi on pilalla, niin nauti nyt ja ole huoleton?

Suurempi TODENNÄKÖISYYS kuitenkin on että synnytys menee ihan hyvin. Silloin kotona miettii että luojan kiitos en vaatinut leikkausta.

Vierailija kirjoitti:

Kukkaro kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauhujuttuja ei kannattaisi kuunnella ja etukäteen ei oikein voi tietää, miten tulee menemään. Epiduraali auttaa (ainakin minulla auttoi) ja synnytyksistä ei jäänyt kauhutarinoita kerrottavaksi. Kukaanhan ei sinne menisi nykyaikana uudestaan, jos olisi täysin epäinhimillistä ja kestämätöntä.

Hyvin sanottu, etukäteen ei voi tosiaan yhtään tietää, että ihan on korkeemman kädessä mitä tapahtuu ja sitten vaan kotona kadut, ettet vaatinut SUUNNITELTUA sektiota, että vähän vois etukäteen ajatella miten homma tulee menemään. Että ohjeenasi alatiesynnyttäjille on, älä mieti tulevaa, kun alapää on säpäleinä, et muuta pysty miettimäänkään ja elämäsi on pilalla, niin nauti nyt ja ole huoleton?

Suurempi TODENNÄKÖISYYS kuitenkin on että synnytys menee ihan hyvin. Silloin kotona miettii että luojan kiitos en vaatinut leikkausta.

TODENNÄKÖISYYS ei merkitse yksilöllisen kokemuksen rinnalla mitään. Ei se lohduta, jos jotain hyvin ikävää tapahtuu.

Vierailija kirjoitti:

Luin ketjun ja aloin itkeä. Olen pelännyt synnytystä varmaan teinistä saakka, mutta lapsen haluaisin ja aika alkaa nyt yli 30-vuotiaana olla käsillä, jos on ollakseen. Pelkään aivan kaikkea: kipua eniten, mutta sen lisäksi itse raskausaikaa oireineen, epäempaattista tai liian kiireistä hoitohenkilökuntaa, pelon vähättelyä, kontrollin menetystä, paniikkia h-hetkellä (olen paljon vähemmästäkin mennyt hysteeriseksi), pahoja vaurioita, sektiota... Synnytyksessä ja raskaudessa ei ole mitään osaa mitä en pelkäisi. Lisäksi pelkään jo lähtökohtaisesti sairaaloita, ja esim. ajatus epiduraalin laittamisesta on kerran saanut minut oksentamaan.

Mitenköhän näistä lähtökohdista voisi selvitä ko. koettelemuksesta?

Noita asioita on ihan turha miettiä etukäteen kun ei tiedä miten juuri itsellä kaikki menee.  Raskausaika on osaltaan kuitenkin höpsöä onnellisuutta, vauvan tarvikkeiden hankkimista ja haaveilua omasta vauvasta.  Kun menee synnyttämään, ainakin itselle tuli sellainen olotila että tehkööt mitä tekevät ja tulkoot mitä tulee, kaikki on kuitenkin kohta ohi.  Ja jos kuitenkin jotain sattuu ei sille yhtään mitään voi.  Pitää keskittyä vain myönteisiin asioihin ja miettiä kaikkea kivaa. Epiduraalin laittaminen ei siinä kohtaa tunnu yhtään miltään joten on turha tuhlata senkään pelkäämiseen energiaa.  Asenteen muutos voisi auttaa kaikkein eniten sinua.  Terv. kolmen lapsen äiti, joka haluaisi palata näihin vauva-aikoihin.

Voinkija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Markettilainen kirjoitti:

Oletteko muuten kiinnittäneet huomiota, että samat naiset, jotka hehkuttavat upeita synnytyskokemuksia illanistujaisissa, avautuvat myös hieman myöhemmin illalla siitä ettei seksielämä ole palautunut ennalleen lapsen tulon jälkeen. Aina samat naiset selittävät asiaa väsymyksellä, elämänmuutoksella tms. Olen vaan laskenut 1+1, olisko tunto mennyt, eikä asiaa halua välttämättä edes itselle myöntää, kun se synnytys kuitenkin on ollut maailman upein ja ihanin kokemus mikä kaikkien pitäisi kokea?

No höpö höpö! Täällä taas joku asioista paremmin tietämätön yrittää provosoida. 😂

En tiedä miten paljon esim. imetys tai lantionpohjalihasten aiempi kunto vaikuttaa, mutta kyllä itselläni ainakin supistui kohtu ihan hyvin ja ainakin mieheni mielestä tuntui jopa tiukemmalta, kuin ennen synnytystä. Oli kyllä lantionpohjalihakset jo ennestään hyvässä kunnossa, kun olin treenannut niitö yli 19 vuotta. Imettäessä tunsin, kun kohtu supistui ja synnytyksen jälkeenhän kärilö vielä tarkistaa onko kohdunsuu ja emätin palautunut. Jälkitarkastuksessa tarkastetaan vielä uudelleen.

Niin siis sulle on nimenomaan tullut niitä aiemmin mainittuja laskeumia. Voihan paikat tosiaan tuntua tiukemmalta, oma mielipidehän voi olla vaikeaa muodostaa, jos tunto on osittain vaurioitunut niin pahoin, että joutuu joka puolella asiaa tiedustelemaan toisinpäin kovaan ääneen.

En oo ed. Mutta kyllähän sen nyt omalla sormella helposti tarkistaa haloo. Tunto ei myöskään yleisestiottaen vaurioidu vaan se venytys herättää reseptoreja.