En uskalla tehdä lapsia kun pelkään niin h e lvetisti synnytystä!

Ymmärrän. Kyllä se oli karmea kokemus. Lapsiluku jäi yhteen.

Vierailija kirjoitti:

Sijais-/tukiperheeksi tai sitten luovutat munasoluja. Adoptio on pitkä ja haastava prosessi :(

Siis miten tää sukusolujen luovuttaminen muka on verrannollinen omaan lapseen? Naisena pistät itseesi hormoneja ja kärsit seuraukset, susta imetään kypsyneet munasolut ja ne annetaan jollekulle joka synnyttää sitten lapsen ja kasvattaa sen. Saatat 18+ vuoden kuluttua saada yhteydenoton aikuistuneelta lapselta tai sitten et. Et ole millään tavalla vanhempi tai tekemisissä lapsen kanssa kasvuvuosina.

Itse pelkään enemmän mikä niitten lasten tulevaisuus olisi. En halua enkä uskalla tehdä lapsia tähän maailmaan. 

Kyllä siitä selviää.  Nykyisin saa muös pelkosektion.  Sitä ei tavitse pelätä.  Itsekin pelkäsin aikaisemmin, mutta olen kokenut niitä kolme.

Synnyttäminen, tai ennemminkin supistukset, sattuu kyllä, mutta kivunlievityksellä siitä on tehty siedettävää. Sitä ei kannata pelätä. Ennemminkin pelkäisin nyt tehdä lapsia ylipäätään tähän maailmaan, mikä on mennyt täysin sekopäiseksi w o k e -touhotukseksi. Ä h l ä m i t puukottelee ja ahdistelee, opettajat valehtelevat, että mieskin voi synnyttää tai että sukupuolia on enemmän kuin kaksi. Vi he r va s sarit tyhjentää Suomen kassan ja jakaa rahaa kavereilleen. Korruptio rehottaa - mitään normaalia ei voi sanoa, kun joku pahoittaa mielensä ja sen jälkeen sun elämä tuhotaan julkisesti. Pikkulapsia jo kiusataan päiväkodissa, jos niillä ei ole älylaitteet sekoittamassa aivoja. Nuorille tungetaan ahdistukseen adhd -purkit ja mielialalääkkeet kouraan sen sijaan, että koululuokista tehtäisiin siedettävämmät.

Maailma on mennyt ihan hirveään suuntaan.

Joo miehet synnytelkööt keskenänsä me naiset ollaan jo tarpeeksi kärsitty.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä siitä selviää.  Nykyisin saa muös pelkosektion.  Sitä ei tavitse pelätä.  Itsekin pelkäsin aikaisemmin, mutta olen kokenut niitä kolme.

Pelkosektio? Ihan oikeasti? Kaikkea sitä kuuleekin. Alateitse tulisi synnyttää ehdottomasti ja sektio ainoastaan, jos henki on vaarassa.

Ihmiset on järkyttävän avuttomia nykyään. Kuulin vastikään jostain ihmeen doulastakin. Nauroin ääneen!

Miten omaa kehoaan voi kuunnella ja mitä jos oma keho pettää eikä pystykään tekemään itse mitään? Voimat loppuu nyt esimerkiksi? Itseä pelottaa repeytymiset ja palautuminen, kun niistäkin kuullut pelkkää kauhua että naisena saat unohtaa oman elämäsi kun kaikki valahtaa vaan jatkossa itsestään ulos ei väliä eritteellä. Et voi lenkkeillä, pomppia etkä nauraa niin lorahtaa housuun joko kuset, paskat tai kuukautisveret. Näiden takia en halua synnyttää. :(

Omat kokemukset 80-luvulta. Eka synnytys pelotti mutta eipä se ollutkaan niin kamalaa kuin kuvittelin. Synnytys oli kyllä pitkäkestoinen ja uuvuttava mutta en kokenut kipuja kovina. Toista synnytystä en enää pelännyt vaikka sekin kesti pitkään ja ponnistusvaihe varsinkin. Muuta lievitystä en saanut kuin ilokaasua. Itsellä kyllä kipu loppui välittömästi lapsen tultua ulos. Olin siis onnekas kun pääsin niin vähällä. 

Synnyttäminen on keholle yhtä luonnollista kuin kakalla käynti. Luota omaan kehoon ja evoluutioon. Jos sektio tulee eteen niin ei sekään paha ole. Se mitä pelkäät on jo tapahtunut! Älä elä pelossa.

Vierailija kirjoitti:

Miten omaa kehoaan voi kuunnella ja mitä jos oma keho pettää eikä pystykään tekemään itse mitään? Voimat loppuu nyt esimerkiksi? Itseä pelottaa repeytymiset ja palautuminen, kun niistäkin kuullut pelkkää kauhua että naisena saat unohtaa oman elämäsi kun kaikki valahtaa vaan jatkossa itsestään ulos ei väliä eritteellä. Et voi lenkkeillä, pomppia etkä nauraa niin lorahtaa housuun joko kuset, paskat tai kuukautisveret. Näiden takia en halua synnyttää. :(

Ei se keho petä. Kysyin synnärillä että entä jos pyörryn. Ei sellaista kuulemma tapahdu. 

 

Ja ei sinne housuun lorahda kellään tavaraa tuolla tavoin. Ihmiset liioittelee, dramatisoi, tekee itselleen sankaritarinoita. Älä usko kaikkea vaan keskity omaan elämään, hanki itselle perhe, se kyllä kannattaa,

hyvä, että sattuu.

eipähän lisäänny kaikki erityisherkät sossunpummit tähän ylikansoitettuun maailmaan

Mä lähdin aikanaan matalilla odotuksilla, että me lapsen kanssa selvitään hengissä. Ne toteutuivat, hän on aikuinen jo. Mitä viime vuosina olen tehnyt keikkaa synnärillä, kyllä ne siihen pystyvät nykyäänkin. Loppu on bonusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten omaa kehoaan voi kuunnella ja mitä jos oma keho pettää eikä pystykään tekemään itse mitään? Voimat loppuu nyt esimerkiksi? Itseä pelottaa repeytymiset ja palautuminen, kun niistäkin kuullut pelkkää kauhua että naisena saat unohtaa oman elämäsi kun kaikki valahtaa vaan jatkossa itsestään ulos ei väliä eritteellä. Et voi lenkkeillä, pomppia etkä nauraa niin lorahtaa housuun joko kuset, paskat tai kuukautisveret. Näiden takia en halua synnyttää. :(

Ei se keho petä. Kysyin synnärillä että entä jos pyörryn. Ei sellaista kuulemma tapahdu. 

 

Ja ei sinne housuun lorahda kellään tavaraa tuolla tavoin. Ihmiset liioittelee, dramatisoi, tekee itselleen sankaritarinoita. Älä usko kaikkea vaan keskity omaan elämään, hanki itselle perhe, se kyllä kannattaa,

Kyllä keho voi pettää jos on riskiraskaus ja riskisynnytys, mutta sitä varten on hoitohenkilökunta auttamassa.

Vaikka mainitsin pelkosektion ja itse olen kokenut kolme sektiota, niitä ei tehty pelon vuoksi, vaan ensimmäinen synnytys päättyu imukuppivetoon, toinen hätäsektioon. kolmas ja neljäs olivat suunniteltuja sektioita ei pelon, vaan ylisuurten lasten vuoksi. (yli 5kg)  Sukulainen sai sektion pelon vuoksi.

Elä pelkää, luultavasti hyvin kaikki menee ja pikkuinen sylissä <3

Pelkäsin synnytystä ja sain sektion joka kerralla. Hyvin meni kaikki.

Miten ihmiset ei nykyisin kestä mitään? Mulla on kovat kuukautiskivut. Niin kovat, että silmissä mustenee ja oksennan, mutta olen ihan tottunut siihen. 

Kaksi lasta olen tähän maailmaan saattanut ja ihan hienoja kokemuksia kummatkin synnytykset olivat. Olin luullut, että kipua olisi ollut enemmän, mutta aivan siedettävää hommaa. Ei ollut siis mitään kivunlievitystä käytössä. 

Vierailija kirjoitti:

Synnyttäminen, tai ennemminkin supistukset, sattuu kyllä, mutta kivunlievityksellä siitä on tehty siedettävää. Sitä ei kannata pelätä. Ennemminkin pelkäisin nyt tehdä lapsia ylipäätään tähän maailmaan, mikä on mennyt täysin sekopäiseksi w o k e -touhotukseksi. Ä h l ä m i t puukottelee ja ahdistelee, opettajat valehtelevat, että mieskin voi synnyttää tai että sukupuolia on enemmän kuin kaksi. Vi he r va s sarit tyhjentää Suomen kassan ja jakaa rahaa kavereilleen. Korruptio rehottaa - mitään normaalia ei voi sanoa, kun joku pahoittaa mielensä ja sen jälkeen sun elämä tuhotaan julkisesti. Pikkulapsia jo kiusataan päiväkodissa, jos niillä ei ole älylaitteet sekoittamassa aivoja. Nuorille tungetaan ahdistukseen adhd -purkit ja mielialalääkkeet kouraan sen sijaan, että koululuokista tehtäisiin siedettävämmät.

Maailma on mennyt ihan hirveään suuntaan.

Sinä olet seonnut. Ottaisit asioista selvää. Älä lisäänny, jos et ymmärrä mitään.

Ei miehetkään synnyttäisi. 

Kelatkaa mies on tehnyt vaikka mitä keksintöjä, kävellyt kuussakin, mutta naiset edelleen repäisevät itsensä kahtia kauheissa tuskissa synnyttäessään. Ei ole katsokaas miesten ongelma. 

En ole synnyttänyt, en koskaan halunnut. Muutama vuosi vielä ja pelon synnärille joutumisesta voi kokonaan unohtaa.