Lue keskustelun säännöt.
Kotiäidit, mitä OIKEASTI teette päivän aikana kotona? Ei kait se koko päivä kulu siihen lapsen hoitamiseen ja kotitöiden tekemiseen?
10.09.2018 |
Toki voi mennäkin jos on useampi lapsi ja paikat jatkuvasti hujan hajan.
Mutta onko se oikeasti kotiäideillä pelkkää lastenhoitoa ja kotitöiden tekemistä vai kerkeättekö tekemään ja puuhastelemaan muutakin sen aikana kun puoliso on töissä ja te lasten kanssa kotona?
Kommentit (288)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm, ei kahdelle taaperolle oikein voi antaa kyniä ja siirtyä itse katsomaan leffaa. Tai siis toki voi kokeilla, jos haluaa siivota lopputulosta kaksi tuntia.
Ja noista pedagogisista tavoitteista sen verran, että en tietenkään joka viikko kirjoita tavoitteita ylös. Mutta kyllä lasten kanssa opetellaan asioita ja huomioidaan herkkyyskaudet. Esimerkiksi opetellaan sanoja, numeroita, värejä, pottailua, pukemista, jne. Yleensähän nämä opetellaan kotona, eikä vanhemmat tarvitse mitään lomakkeita ja suunnittelutunteja näitä varten.
Välillä on haastavampia päiviä, jolloin ei oikeasti jää ollenkaan luppoaikaa. Välillä taas on helpompia päiviä, tällöin usein sitten kerätään voimia tai keksitään jotain uutta ja hauskaa tekemistä.
Koen tärkeäksi sen, että lapsilla on jo hyvät taidot hoitoon mennessä. Ne taidothan ei kehity, jos isi/äiti istuu katsomassa telkkaria tai viettää kaikki ajat puhelimessa ja ostareilla.
Minkähän ikäisiä sun "taaperot" on? Kyllä esim. kaksi vuotias pystyy ihan hyvin piirtämään itsekin ilman että äiti ohjaa kättä, tai leikkimään hetken itsekseen. Eikä mistään äidin leffan katsomisesta ollut puhetta vaan siitä, että äiti voi lasten piirtäessä istua samassa huoneessa ja tehdä vaikka niitä verkkotehtäviä. Ja huikata lapsille sitten jos kynä meinaa mennnä pitkin seiniä.
Niin miks sen pitäs tehdä niitä verkkotehtäviä?
No jos et ole huomannut, niin ketjun aiheena on tuo että meneekö se kotiäidin päivä tosiaan pelkkään siivoamiseen ja lasten kanssa olemiseen, eikö ehdi tehdä mitään muuta. Monet täällä väittävät, että ei lasten kanssa tosiaan ehdi tehdä mitään muuta kun koko aika menee lasten kanssa. Kommenttini liittyi tuohon, että kyllä sieltä päivistä löytyy noita hetkiä jollloin ehtii tekemään jotain omaakin.
Edelleen kiinnostaa että miks pitäis tehdä vartti puolihuolimattomasti verkkotehtäviä?😂
Ei kai kukaan väittänyt että pitäisi. Sanoin, että tuossa on mahdollisuus tehdä niitä jos sellaisia haluaa tehädä. Eikä niitä kai puolihuolimattomastikaan tarvitse tehdä (mikä järki siinä olisi?) vaan ihan huolella.
No miten huolella ne nyt saa thtyä jos samalla vahtii niitä taaperoita?
Täällä taitaa ihmiset leikkiä tahallaan vähän yksinkertaisia. Ei nyt varmaan jostain tieteellisen artikkelin kirjoittamisesta mitään tulekaan, mutta esim. kielten sanojen kertaus ei nyt niin monimutkaista ole etteikö onnistuisi samalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä oon just sellainen laiska kotiäiti, joka ei saa edes kämppää pidettyä siistinä. Meillä on vilkas 1-vuotias, joka ei todellakaan leiki hetkeäkään yksin. Onko sellaisiakin lapsia? Viimeksi viihtyi itsekseen joskus silloin, kun makasi vain selällään lelukaaren alla. Sen jälkeen kun lähti liikkeelle, on kaivannut jatkuvaa seuranpitoa ja erityisesti viime aikoina roikkunut lahkeessa, jos esim. yritän tehdä ruokaa, enkä pysty pitämään sylissä. Todella hankalaa on tällaisen kanssa vaikkapa imuroida, siivota vessaa tai viedä pyykkejä kuivaushuoneeseen. Sen ajan, kun lapsi on päiväunilla (2 * 1h / päivä) yleensä vaan syön ja lepään. Muuten päivä menee lapsen ruokailuihin, jälkien siivoamiseen, ulkoiluun, lukemiseen, leikkimiseen ja päiväunille nukuttamiseen. Itse olen vaativissa asiantuntijatehtävissä työelämässä ja se on to-del-la paljon kevyempää hommaa kuin tämä. Ainakin saa upota edes hetkeksi omiin ajatuksiinsa, nyt se ei ole mahdollista. Onneksi kuitenkin on hyväuninen lapsi niin iltaisin on n. klo 20 alkaen aikaa esim. lukea uutiset tai katsoa vaikka hetki telkkaria.
Meillä hyvin samanikäinen ja tämä kuullostaa hyvin tutulta. Lisäksi meidän höpönassua on pakko vahtia melkein joka hetki, ettei hän saa päähänsä mitään kovin tyhmää ja satuta itseään.
Käyttäjä21197 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm, ei kahdelle taaperolle oikein voi antaa kyniä ja siirtyä itse katsomaan leffaa. Tai siis toki voi kokeilla, jos haluaa siivota lopputulosta kaksi tuntia.
Ja noista pedagogisista tavoitteista sen verran, että en tietenkään joka viikko kirjoita tavoitteita ylös. Mutta kyllä lasten kanssa opetellaan asioita ja huomioidaan herkkyyskaudet. Esimerkiksi opetellaan sanoja, numeroita, värejä, pottailua, pukemista, jne. Yleensähän nämä opetellaan kotona, eikä vanhemmat tarvitse mitään lomakkeita ja suunnittelutunteja näitä varten.
Välillä on haastavampia päiviä, jolloin ei oikeasti jää ollenkaan luppoaikaa. Välillä taas on helpompia päiviä, tällöin usein sitten kerätään voimia tai keksitään jotain uutta ja hauskaa tekemistä.
Koen tärkeäksi sen, että lapsilla on jo hyvät taidot hoitoon mennessä. Ne taidothan ei kehity, jos isi/äiti istuu katsomassa telkkaria tai viettää kaikki ajat puhelimessa ja ostareilla.
Minkähän ikäisiä sun "taaperot" on? Kyllä esim. kaksi vuotias pystyy ihan hyvin piirtämään itsekin ilman että äiti ohjaa kättä, tai leikkimään hetken itsekseen. Eikä mistään äidin leffan katsomisesta ollut puhetta vaan siitä, että äiti voi lasten piirtäessä istua samassa huoneessa ja tehdä vaikka niitä verkkotehtäviä. Ja huikata lapsille sitten jos kynä meinaa mennnä pitkin seiniä.
Niin miks sen pitäs tehdä niitä verkkotehtäviä?
No jos et ole huomannut, niin ketjun aiheena on tuo että meneekö se kotiäidin päivä tosiaan pelkkään siivoamiseen ja lasten kanssa olemiseen, eikö ehdi tehdä mitään muuta. Monet täällä väittävät, että ei lasten kanssa tosiaan ehdi tehdä mitään muuta kun koko aika menee lasten kanssa. Kommenttini liittyi tuohon, että kyllä sieltä päivistä löytyy noita hetkiä jollloin ehtii tekemään jotain omaakin.
Edelleen kiinnostaa että miks pitäis tehdä vartti puolihuolimattomasti verkkotehtäviä?😂
Ei kai kukaan väittänyt että pitäisi. Sanoin, että tuossa on mahdollisuus tehdä niitä jos sellaisia haluaa tehädä. Eikä niitä kai puolihuolimattomastikaan tarvitse tehdä (mikä järki siinä olisi?) vaan ihan huolella.
No miten huolella ne nyt saa thtyä jos samalla vahtii niitä taaperoita?
Täällä taitaa ihmiset leikkiä tahallaan vähän yksinkertaisia. Ei nyt varmaan jostain tieteellisen artikkelin kirjoittamisesta mitään tulekaan, mutta esim. kielten sanojen kertaus ei nyt niin monimutkaista ole etteikö onnistuisi samalla.
Ja paljon se kielitaito mielestäsi siitä sit kasvaa että opettelee sanoja vartin päivässä?
T. Kielten ope
Niin, siis mihin laitan sen 1,5-vuotiaan siksi aikaa että teen sitä "jotain muuta"? Suljen vessaan että saan olla rauhassa? Vai kenties vaatehuoneeseen? Vai laitanko ovesta ulos ja toivotan onnea matkaan?
Minä koen pahimmaksi sen, että juuri kun LUULET pääseväsi lepäämään/lukemaan lehden/tekemään omia asioitasi, tapahtuukin taas jotain, joka laittaa homman uusiksi.
Väsymyksen takia koen helpompana pitää pyörät koko ajan pyörimässä, sitten illalla pääsee (ehkä) lepäämään kunnolla, kun lapsetkin on uuvutettu.
Ja täällä taitaa joku pitää yksinään riitaa yllä, koskien äidin opiskelua vanhempainvapaalla/kotihoidontuella.
En usko että suurinta osaa jaksaa kiinnostaa opiskeleeko joku toinen kotiäiti. Älkää opiskelevat/kotona opiskelleet olettako, että kaikilla on samat resurssit tai prioriteetit. Esimerkiksi itselläni on monta lasta ja mies käytännössä aina töissä. Lisäksi kaikkea muutakin ylimääräistä stressiä. Eikä tosiaan mitään varsinaista syytä opiskella, vaikka toki itsensä sivistäminen on aina hyvä juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm, ei kahdelle taaperolle oikein voi antaa kyniä ja siirtyä itse katsomaan leffaa. Tai siis toki voi kokeilla, jos haluaa siivota lopputulosta kaksi tuntia.
Ja noista pedagogisista tavoitteista sen verran, että en tietenkään joka viikko kirjoita tavoitteita ylös. Mutta kyllä lasten kanssa opetellaan asioita ja huomioidaan herkkyyskaudet. Esimerkiksi opetellaan sanoja, numeroita, värejä, pottailua, pukemista, jne. Yleensähän nämä opetellaan kotona, eikä vanhemmat tarvitse mitään lomakkeita ja suunnittelutunteja näitä varten.
Välillä on haastavampia päiviä, jolloin ei oikeasti jää ollenkaan luppoaikaa. Välillä taas on helpompia päiviä, tällöin usein sitten kerätään voimia tai keksitään jotain uutta ja hauskaa tekemistä.
Koen tärkeäksi sen, että lapsilla on jo hyvät taidot hoitoon mennessä. Ne taidothan ei kehity, jos isi/äiti istuu katsomassa telkkaria tai viettää kaikki ajat puhelimessa ja ostareilla.
Minkähän ikäisiä sun "taaperot" on? Kyllä esim. kaksi vuotias pystyy ihan hyvin piirtämään itsekin ilman että äiti ohjaa kättä, tai leikkimään hetken itsekseen. Eikä mistään äidin leffan katsomisesta ollut puhetta vaan siitä, että äiti voi lasten piirtäessä istua samassa huoneessa ja tehdä vaikka niitä verkkotehtäviä. Ja huikata lapsille sitten jos kynä meinaa mennnä pitkin seiniä.
Huikata??! Hah haa! Ei taida olla kokemusta ihan oikeasti?
Hyvä kysymys. Ja vielä herkullisempi olisi: kotiäiti, paljonko sinulla on ruutuaikaa arkisin klo 8-16. Siinä tulisi sitten samalla vastaus tähänkin kysymykseen. Mitä veikkaatte, meneekö yli neljän tunnin päivässä? Telkkari, puhelin, tabletti, kaikki aika yhteensä/päivä. Olisi hyvä tehdä ihan tutkimus tästä. Sitten voitaisiin arvioida, miten on kansantaloudellisesti kannattavinta, laittaa nämä ruutupäivä-äidit töihin, vai maksaa heille somettelusta ja uusintojen katsomisesta kotona. Jos ruutuaikaa on tuo neljä tuntia päivässä, on se jo yhteensä 1,5 vuotta maksimi yhteiskunnan maksamasta kotonaoloajasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aamupäivällä avoimeen päiväkotiin.
Lounas kirkolla.
Pienimmät päikkäreille.
Ulkoilua siihen asti kunnes mies tulee kotiin.
Laitan illallisen ja siivoilen. Kun lapset nukkuu luen tai hengailen mieheni kanssa, välillä lenkkeilen.
Kolme lasta. Akateeminen koulutus. Vuosi vielä äitiyslomaa. Olen kotona lapsia varten, miksi tekisin muuta?
Olen Facebookissa ja välillä karkun lapsille. Illalla naputan miehelle ja syön suklaata. Akateeminen koulutus ja sillee
Käyttäjä21197 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm, ei kahdelle taaperolle oikein voi antaa kyniä ja siirtyä itse katsomaan leffaa. Tai siis toki voi kokeilla, jos haluaa siivota lopputulosta kaksi tuntia.
Ja noista pedagogisista tavoitteista sen verran, että en tietenkään joka viikko kirjoita tavoitteita ylös. Mutta kyllä lasten kanssa opetellaan asioita ja huomioidaan herkkyyskaudet. Esimerkiksi opetellaan sanoja, numeroita, värejä, pottailua, pukemista, jne. Yleensähän nämä opetellaan kotona, eikä vanhemmat tarvitse mitään lomakkeita ja suunnittelutunteja näitä varten.
Välillä on haastavampia päiviä, jolloin ei oikeasti jää ollenkaan luppoaikaa. Välillä taas on helpompia päiviä, tällöin usein sitten kerätään voimia tai keksitään jotain uutta ja hauskaa tekemistä.
Koen tärkeäksi sen, että lapsilla on jo hyvät taidot hoitoon mennessä. Ne taidothan ei kehity, jos isi/äiti istuu katsomassa telkkaria tai viettää kaikki ajat puhelimessa ja ostareilla.
Minkähän ikäisiä sun "taaperot" on? Kyllä esim. kaksi vuotias pystyy ihan hyvin piirtämään itsekin ilman että äiti ohjaa kättä, tai leikkimään hetken itsekseen. Eikä mistään äidin leffan katsomisesta ollut puhetta vaan siitä, että äiti voi lasten piirtäessä istua samassa huoneessa ja tehdä vaikka niitä verkkotehtäviä. Ja huikata lapsille sitten jos kynä meinaa mennnä pitkin seiniä.
Niin miks sen pitäs tehdä niitä verkkotehtäviä?
No jos et ole huomannut, niin ketjun aiheena on tuo että meneekö se kotiäidin päivä tosiaan pelkkään siivoamiseen ja lasten kanssa olemiseen, eikö ehdi tehdä mitään muuta. Monet täällä väittävät, että ei lasten kanssa tosiaan ehdi tehdä mitään muuta kun koko aika menee lasten kanssa. Kommenttini liittyi tuohon, että kyllä sieltä päivistä löytyy noita hetkiä jollloin ehtii tekemään jotain omaakin.
Edelleen kiinnostaa että miks pitäis tehdä vartti puolihuolimattomasti verkkotehtäviä?😂
Ei kai kukaan väittänyt että pitäisi. Sanoin, että tuossa on mahdollisuus tehdä niitä jos sellaisia haluaa tehädä. Eikä niitä kai puolihuolimattomastikaan tarvitse tehdä (mikä järki siinä olisi?) vaan ihan huolella.
No miten huolella ne nyt saa thtyä jos samalla vahtii niitä taaperoita?
Täällä taitaa ihmiset leikkiä tahallaan vähän yksinkertaisia. Ei nyt varmaan jostain tieteellisen artikkelin kirjoittamisesta mitään tulekaan, mutta esim. kielten sanojen kertaus ei nyt niin monimutkaista ole etteikö onnistuisi samalla.
Miksi alkaisin nyt kertaamaan jotain kielten sanoja yhtäkkiä? :,D työssäni tarvitsen englantia ja sitä osaan kyllä ihan hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vilkaiskaapa huvikseen nyt te muut ihmiset (joita täällä vauva-palstalla tuntuu paljon olevan provosoimassa) niitä äitejä tuolla kaupassa/leikkipuistossa/bussissa/jne. Ovatko he kadehdittavan virkeitä ja uhkuvat elämää, vai mistä tämä katkeruus kumpuaa?
Itse törmään lähinnä uupuneisiin, väsyneisiin ja kireäilmeisiin äiteihin. Riippumatta onko äiti siis kotona vai töissä.
Voin myöntää rehellisesti, että jos olisin vielä lapsettomana tiennyt, että kuinka raskasta äitiys on, kuinka vähän siitä saa kiitosta, kuinka paljon syyttelyä saat kuulla ja millaisia ihmisten asenteet on... olisin jäänyt lapsettomaksi.
Tosi hienoa, jos joku jaksaa vaikka opiskella jotain äitiysvapaalla ja kokee sen jotenkin itselle tärkeäksi. Mutta ei kyllä voi sanoa, että jokaisen PITÄISI. Kyllä sitä tärkeää tekemistä riittää ihan varmasti.
Ja sitten sekin, että mitä enemmän vanhempi on esim. koneella eikä läsnä, niin sitä enemmän lapset alkavat vaatia sitä huomiota. Jonkun aikaa voi olla niin että leikkivät rauhassa, mutta kyllä se lopulta aina kääntyy niin, että lapset vain ottavat tavalla tai toisella sen läsnäolon, mitä vaille ovat jäneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun normipäivä:
6.00 Herätyskello soi, hiivin silmät puoliummessa keittämään aamukahvin ja tekemään aamupalat, juon kahvini ja puen vaatteeni, harjaan hampaani ja hiukseni jos ehdin.
7.00 Lapset herää. Tai viimeistään seiskalta on ne herätettävä. Aamupalat, vaatteet, tyttären hiukset kiinni. Repun tarkistus.
8.00 Lähdetään. Viimeistään. Lapset pyörän kyytiin ja polkemaan esikoinen virikehoitoon. Leikitään vielä pihalla ennen hoitopäivän alkua jos ehdittiin ajoissa lähteä.
9.00 Kotiin. Pyykit, tiskit, kokkaus, imurointi tai jos kaupassa pitää käydä niin ollaan kuopuksen kanssa kotona vasta kympiltä. Kuopustakin pitää huomioida, vahtia ja leikittää. Mahdoton kiipeämään ihan kaikkialle. Ulkoillaan jos ei ole kotitöitä tehtävänä.
10.30 Ruoka, jälkien siivous, tiskit, välipalan teko, kakkavaipan vaihto ja mahdollisesti vaatteiden vaihto siinä samalla.
11.30 Lähdetään. No yleensä pukemiseen menee tässä kohtaa jotain puolituntia, kuopus juoksee karkuun minkä pääsee. Haetaan esikoinen kotiin. Välipala mukaan!
12.30 Kotiin. Syödään lisää välipalaa. Käydään vessassa, luetaan pari kirjaa ja mennään päikkäreille. Nukutan molemmat lapset.
13.30 Nukkuvat molemmat. Juon kahvit ja selaan nettiä, vastaan viesteihin jos muistan. Valmistelen ruuan, parsin vaatteet.
14.30 Esikoinen herää. Leikitään.
15.30 Kuopus herää. Sylitellään vartti ja mennään syömään. Siivoan jäljet ja laitan tiskit. Lapset leikkivät keskenään, käyn minuutin välein komentamassa ja auttamassa.
16.30 Ulkoillaan. Tai kipeänä ollessa leikitään sisällä. Leivotaan, askarrellaan, lauletaan, mikä nyt milloinkin hyvältä tuntuu ja lapsia kiinnostaa.
18.00 Iltapala. Iltasiivous. Iltakakat.
19.00 Iltapesut, jne
20.00 Sänkyyn. Viimeistään. Nukutan puolesta tunnista tuntiin ja sitten tulen istumaan mukavasti. Mies alkaa ruinata huomiota ja läheisyyttä. Ei jaksaisi kiinnostaa, tää ilta on mun omaa aikaa. Nautin hiljaisuudesta.
22.00 Sänkyyn itsekin. Suunnilleen, joskus aikasemminkin jos väsymys on kova. Kuudelta soi taas herätyskello.
Vierailija kirjoitti:
No siis mihin ne lapset voi pistää muka siksi aikaa että itse tekee jotain muuta? Toki päiväuni aikaan ”olen vapaalla” eli tunnin päivässä. Muuten lasten kanssa on kyllä oltava koko ajan, vaikkei mitään ihmeellistä tekisikään.
Lapsesi ovat ilmeisesti tyhmiä, koska eivät osaa edes leikkiä itsekseen? Äidin täytyy näyttää joka ainut hetki kädestä pitäen, mitä tehdään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No siis mihin ne lapset voi pistää muka siksi aikaa että itse tekee jotain muuta? Toki päiväuni aikaan ”olen vapaalla” eli tunnin päivässä. Muuten lasten kanssa on kyllä oltava koko ajan, vaikkei mitään ihmeellistä tekisikään.
Lapsesi ovat ilmeisesti tyhmiä, koska eivät osaa edes leikkiä itsekseen? Äidin täytyy näyttää joka ainut hetki kädestä pitäen, mitä tehdään?
Ei ne lapset päiväkodeissa sen fiksumpia ole. Hoitajat niillä sielläkin on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No siis mihin ne lapset voi pistää muka siksi aikaa että itse tekee jotain muuta? Toki päiväuni aikaan ”olen vapaalla” eli tunnin päivässä. Muuten lasten kanssa on kyllä oltava koko ajan, vaikkei mitään ihmeellistä tekisikään.
Eikö ne lapset viihdy yhtään yksin tai keskenään esim lastenhuoneen lattialla legoilla tai poneilla leikkien? Eihän heidän kanssaan joka sekunti tarvitse olla.
Riippuu tietysti lapsen iästä ja persoonallisuudesta. Toiset viihtyy enemmän itsekseen toiset taas riippuu enemmän äidissä ja isässä kiinni.
Pieni lapsi ei viihdy kovin kauaa yksin. Vaikka lapsi leikkisikin toisessa huoneessa, niin vähän väliä sieltä kuuluu äiti tuu kattoon. Jätätkö sinä menemättä ja jätät lapsen huutelemaan turhaan?
Ei varmaan viihdykään, jos opetat hänet siihen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaan ex-koti-isänä: Luin/opiskelin, urheilin, nukuin, katselin leffoja, kuuntelin musaa jne. Tietysti peruskotityöt, mutta ei mitään raatamista tai neuroottisen pikkutarkkaa puunaamista. Hyvin jää aikaa.
Mitä se sun lapsi silloin teki?
Niin, eihän noista mitään voi tehdä sen lapsen kanssa.
Ainakin voi lukea kirjoja lapselle, kun lapsi istuu sylissä, lapsen kanssa voi juosta ja telmiä pihalla ja katsoa Muumi-elokuvia. Fröbelin Palikoiden lauluissa oli paljon sellaisia, joissa jumpattiin jotain.
Toki, mutta vastauksesta saa sen kuvan, että nuo asiat eivät olleet niitä lasten kanssa tehtäviä juttuja.
Niin minä arvelinkin. Noin nuo tekemiset menee, kun on pieniä lapsia.
Ehkä sitten seuraavan kerran voi vastata, että luin lapsen kanssa (et varmaankaan opiskellut) lapsen kanssa, telmittiin puistossa, katseltiin lastenleffoja, niin muut keskustelijat saavat paremman kuvan koti-isän arjesta. Nyt se kuulosti vain siltä, että lapsia ei ollut kotona lainkaan.
Oikea vastaus kuuluisi: Elän henkeen ja vereen lapsen tahtiin, en käy edes p*skalla ilman lasta, hengitän häntä joka sekunti.
Vierailija kirjoitti:
Vastaan ex-koti-isänä: Luin/opiskelin, urheilin, nukuin, katselin leffoja, kuuntelin musaa jne. Tietysti peruskotityöt, mutta ei mitään raatamista tai neuroottisen pikkutarkkaa puunaamista. Hyvin jää aikaa.
taisit ollakin työttömänä 😂
Ei vaikuta siltä, että lapsi /lapset mahtuisi tohon mukaan...tai ovat pahasti laiminlyötyjä!!
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kysymys. Ja vielä herkullisempi olisi: kotiäiti, paljonko sinulla on ruutuaikaa arkisin klo 8-16. Siinä tulisi sitten samalla vastaus tähänkin kysymykseen. Mitä veikkaatte, meneekö yli neljän tunnin päivässä? Telkkari, puhelin, tabletti, kaikki aika yhteensä/päivä. Olisi hyvä tehdä ihan tutkimus tästä. Sitten voitaisiin arvioida, miten on kansantaloudellisesti kannattavinta, laittaa nämä ruutupäivä-äidit töihin, vai maksaa heille somettelusta ja uusintojen katsomisesta kotona. Jos ruutuaikaa on tuo neljä tuntia päivässä, on se jo yhteensä 1,5 vuotta maksimi yhteiskunnan maksamasta kotonaoloajasta.
Kannattavampaa on aina antaa äidin hoitaa lasta kotona. Kotona ollessani saan kotihoidontukea 355 euroa verojen jälkeen. Tuloillamme maksaisimme lapsemme hoidosta n. 250 euroa kuukaudessa. Kunnalle päivähoito maksaa lasta kohden 1200 euroa kuukaudessa. Kunta siis maksaa lapseni hoidosta sen 950 euroa.
Jos lapsia olisi kaksi , maksaisimme ilmeisesti 500 euroa päivähoitomaksua tai saisin vajaa 500 euroa kotihoidontukea. Kunnalle jäisi maksettavaa 1900 euroa.
Äitien oleminen kotona sekä edistää lapsen tasapainoista kehitystä ilman kiirettä että on valtiolle ja kunnalle taloudellisesti kannattavampaa.
Mulla on vaan yksi lapsi. Nukutaan aamulla pitkään, syödään yhdessä puuroa, sitten juon rauhassa kahvia ja selaan nettiä, lapsi katsoo Pipsa Possua.
Sen jälkeen mennään käymään ulkona, välillä kävellään jonnekin kauemmas leikkipuistoon, joskus ollaan omalla pihalla, tai mennään vaikka metsään. Joskus pitää käydä kaupassa samalla reissulla.
Sitten syödään lounasta, yleensä edellisen päivän jämiä. Sen jälkeen lapsi käy päiväunille. Juon kahvia ja mussutan pullaa, pistän pyykit koneeseen, selaan nettiä, harrastan, opiskelen ym. n. 1,5-2 tuntia. Sitten syödään yhdessä välipalaa. Sen jälkeen leikitään jotain tovi. Sitten puoliso tulee kotiin ja itse lähden opiskelemaan illaksi. Tulen kotiin klo 20 ja syömme yhdessä iltapalaa ja laitamme lapsen unille. Sitten on sitä parisuhdeaikaa, jutellaan, katsotaan telkkaria ym.
Kotitöitä ei mielestäni ole mitenkään hirveästi. Usein siivotaan yhdessä viikonloppuna. Lelut laitetaan lapsen kanssa yhdessä kasaan illalla. Pyykit hoituu siinä sivussa. Ei meillä erityisen siistiä ole, mutta kumpikin vanhempi tekee jotain pientä joka päivä.
Eli aikamoista laiskottelua tämä elämä on, kiitos kysymästä. Mutta eipä tästä juuri mitään maksetakaan.
Olin maisteri ja osasin yhdeksää kieltä kun sain lapset. En jotenkin nähnyt niin tärkeämä opetella sitä kymmenettä just kotivuosina.